Miksi nykyisin mainitaan: ”kumppani” tai ”puoliso”?
Silloin kun asiaan viitataan. Miksi sitä sukupuolimääritettä varotaan tuomasta esiin?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin sanotaan partneri, kumppani tai puoliso, jos ei tiedä, onko joku naimisissa vai avoliitossa tai seurusteleeko. Tai jos on kysymys jostain wokeasiasta, niin pitää varoa suutaan, ettei ole seuraavaksi käräjillä.
Voisi sanoa myös: tyttöystävä, poikaystävä, naisystävä, miesystävä tms.
Ei täällä aina käy kommentista ilmi, keskusteleeko nais- vai miespuolisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin sanotaan partneri, kumppani tai puoliso, jos ei tiedä, onko joku naimisissa vai avoliitossa tai seurusteleeko. Tai jos on kysymys jostain wokeasiasta, niin pitää varoa suutaan, ettei ole seuraavaksi käräjillä.
Voisi sanoa myös: tyttöystävä, poikaystävä, naisystävä, miesystävä tms.
Lasteni äitiä ei huvita kutsua tyttöystäväksi/naisystäväksi. Yhdessä ollaan oltu yli 20v.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku puhuu kumppanista tai partnerista, niin oletan että asiaan liittyy jotain kummallista.
Sama! Heti nousee tuntosarvet ylös …
Ap
No minä sanoin siksi kun tuntui naurettavalta sanoa "mies joka pani minut paksuksi petoksellisesti". Välittömästi kyllä lopetin tuon hienostelun ja hänen arvoaan nostavan sanan käytön kun pääsin turvallisen etäisyyden päähän. Nyt kutsun häntä ihan rehdisti r aiskariksi ja lapsenryöstäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Englanninkielessähän se selviää helpommin, esim. jos sanoo: I have a spouse. He said that …. Mutta suomenkielessä kun käytetään ilmaisuja hän tai se, ei selviä jatkolauseestakaan että kummankohan kaa tuo on.
No pitääkö sen selvitä?
Vierailija kirjoitti:
Koska ei olla naimisissa. Välillä kyllä lipsahtaa ja sanon puolisoani miehekseni ja ärsyttää aina korjata jälkikäteen jollekin että niin eihän me avioliitossa olla. Näin kolmekymppisenä termi "poikaystävä" särähtää omaan korvaani ainakin aika paljon. "Miesystävä" särähtää myös, jostain syystä assosioin tuon termin sitten sellaiseksi melkein kuusikymppisten eronneiden termiksi. :D
Ei mekään olla naimisissa mutta silti sanon "mun mies", jos juttelen hänestä jonkun tutun kanssa. Jos tutustutaan paremmin niin tulee ehkä jossain kohtaa puheeksi ettei olla naimisissa, jos taas ei tutustuta niin mitä väliä. Jotenkin tuntuisi teennäiseltä viitata häneen "kumppanina", mutta kaipa nuokin on ihan tottumiskysymyksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin sanotaan partneri, kumppani tai puoliso, jos ei tiedä, onko joku naimisissa vai avoliitossa tai seurusteleeko. Tai jos on kysymys jostain wokeasiasta, niin pitää varoa suutaan, ettei ole seuraavaksi käräjillä.
Voisi sanoa myös: tyttöystävä, poikaystävä, naisystävä, miesystävä tms.
Lasteni äitiä ei huvita kutsua tyttöystäväksi/naisystäväksi. Yhdessä ollaan oltu yli 20v.
Niin tuollaiselle naiselle on yleensä titteli vaimo, paitsi jos et itse huolehdi omista aviovelvollisuuksistasi niin voit osoittaa olevasi i hmisjätettä puhumalla tuollaisin termein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitäisi viitata sukupuoleen?
Niin, olen mies, mulla on muija enkä halua että minua luullaan säälittäväksi hinuriksi.
Miten sua luullaan hinuriksi jos minä viittaan puolisoon. Jos tuollaisen viitttauksen teen niin ei se vastapuoli sua tunne. Jos taas tuntee niin miksi viitata kuin etunimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ei olla naimisissa. Välillä kyllä lipsahtaa ja sanon puolisoani miehekseni ja ärsyttää aina korjata jälkikäteen jollekin että niin eihän me avioliitossa olla. Näin kolmekymppisenä termi "poikaystävä" särähtää omaan korvaani ainakin aika paljon. "Miesystävä" särähtää myös, jostain syystä assosioin tuon termin sitten sellaiseksi melkein kuusikymppisten eronneiden termiksi. :D
Ei mekään olla naimisissa mutta silti sanon "mun mies", jos juttelen hänestä jonkun tutun kanssa. Jos tutustutaan paremmin niin tulee ehkä jossain kohtaa puheeksi ettei olla naimisissa, jos taas ei tutustuta niin mitä väliä. Jotenkin tuntuisi teennäiseltä viitata häneen "kumppanina", mutta kaipa nuokin on ihan tottumiskysymyksiä
Sitä nimenomaan käytetään alhaisista ihmisistä, joiden tunteita ei halua loukata paljastamalla heidän alhaisia moraalejaan ihan kaikelle kansalle. Siksi sanotaan kaunistellen "kumppani" kun tosiasiassa kyseessä voi olla joku rotta joka r aiskaa sinua. Turvallisuuskysymys ja toisaalta ehkä hienoinen armon ja hienotunteisuuden ele alempaa ainesta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin sanotaan partneri, kumppani tai puoliso, jos ei tiedä, onko joku naimisissa vai avoliitossa tai seurusteleeko. Tai jos on kysymys jostain wokeasiasta, niin pitää varoa suutaan, ettei ole seuraavaksi käräjillä.
Voisi sanoa myös: tyttöystävä, poikaystävä, naisystävä, miesystävä tms.
Lasteni äitiä ei huvita kutsua tyttöystäväksi/naisystäväksi. Yhdessä ollaan oltu yli 20v.
Niin tuollaiselle naiselle on yleensä titteli vaimo, paitsi jos et itse huolehdi omista aviovelvollisuuksistasi niin voit osoittaa olevasi i hmisjätettä puhumalla tuollaisin termein.
Ei olla naimisissa, niin vaimo on väärä termi. Emmekä aio koskaan mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Koska ei olla naimisissa. Välillä kyllä lipsahtaa ja sanon puolisoani miehekseni ja ärsyttää aina korjata jälkikäteen jollekin että niin eihän me avioliitossa olla. Näin kolmekymppisenä termi "poikaystävä" särähtää omaan korvaani ainakin aika paljon. "Miesystävä" särähtää myös, jostain syystä assosioin tuon termin sitten sellaiseksi melkein kuusikymppisten eronneiden termiksi. :D
Käytettiin silloin sanaa avokki. Anopit oli avoppeja. Appeja ei maisemissa, niin ei käytetty sanaa ollenkaan.. nykyäänkään. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitäisi viitata sukupuoleen?
Ihmisiä kiinnostaa yleisellä tasolla se asia.
Eipä ylernsä kiinnosta vieraat ihmiset ovatko he naisia vai miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ei olla naimisissa. Välillä kyllä lipsahtaa ja sanon puolisoani miehekseni ja ärsyttää aina korjata jälkikäteen jollekin että niin eihän me avioliitossa olla. Näin kolmekymppisenä termi "poikaystävä" särähtää omaan korvaani ainakin aika paljon. "Miesystävä" särähtää myös, jostain syystä assosioin tuon termin sitten sellaiseksi melkein kuusikymppisten eronneiden termiksi. :D
Ei mekään olla naimisissa mutta silti sanon "mun mies", jos juttelen hänestä jonkun tutun kanssa. Jos tutustutaan paremmin niin tulee ehkä jossain kohtaa puheeksi ettei olla naimisissa, jos taas ei tutustuta niin mitä väliä. Jotenkin tuntuisi teennäiseltä viitata häneen "kumppanina", mutta kaipa nuokin on ihan tottumiskysymyksiä
Ei ole sun mies. Sillä on muitakin. Yks mieskin jo 15 vuotta panokaverina. Kaikki tietää, eträ se on biiiseksyäääl.. paitsi sinä et tajuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englanninkielessähän se selviää helpommin, esim. jos sanoo: I have a spouse. He said that …. Mutta suomenkielessä kun käytetään ilmaisuja hän tai se, ei selviä jatkolauseestakaan että kummankohan kaa tuo on.
No pitääkö sen selvitä?
Toisin kuin nykyään kuvitellaan, ihmisen sukupoli on ihan neutraali tieto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin sanotaan partneri, kumppani tai puoliso, jos ei tiedä, onko joku naimisissa vai avoliitossa tai seurusteleeko. Tai jos on kysymys jostain wokeasiasta, niin pitää varoa suutaan, ettei ole seuraavaksi käräjillä.
Voisi sanoa myös: tyttöystävä, poikaystävä, naisystävä, miesystävä tms.
Lasteni äitiä ei huvita kutsua tyttöystäväksi/naisystäväksi. Yhdessä ollaan oltu yli 20v.
Niin tuollaiselle naiselle on yleensä titteli vaimo, paitsi jos et itse huolehdi omista aviovelvollisuuksistasi niin voit osoittaa olevasi i hmisjätettä puhumalla tuollaisin termein.
Ei olla naimisissa, niin vaimo on väärä termi. Emmekä aio koskaan mennä naimisiin.
Käytin termiä eukon tekele. Nyt se on eukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ei olla naimisissa. Välillä kyllä lipsahtaa ja sanon puolisoani miehekseni ja ärsyttää aina korjata jälkikäteen jollekin että niin eihän me avioliitossa olla. Näin kolmekymppisenä termi "poikaystävä" särähtää omaan korvaani ainakin aika paljon. "Miesystävä" särähtää myös, jostain syystä assosioin tuon termin sitten sellaiseksi melkein kuusikymppisten eronneiden termiksi. :D
Käytettiin silloin sanaa avokki. Anopit oli avoppeja. Appeja ei maisemissa, niin ei käytetty sanaa ollenkaan.. nykyäänkään. ;)
Anopin tekele.
Niin, olen mies, mulla on muija enkä halua että minua luullaan säälittäväksi hinuriksi.