Miksi nykyisin mainitaan: ”kumppani” tai ”puoliso”?

Jaan elämäni elämänkumppani kanssa, joka ei ole vihitty puolisoni. 

Vierailija kirjoitti:

Mies ei  saa sanoa vaimo, koska silloin loukkaa tarkoituksella sellaista paikallaolijaa, jolla on samaa sukupuolta oleva kumppani. Kun kaikilla on puoliso tai kumppani, ei kukaan koe oloaan syrjityksi. Tai siis toki kokee, jos ei ole kumppania, mutta silloin pitää sanoa, että kokee keskustelun syrjiväksi eikä katso, että sitä tulee jatkaa.

Se voi olla, ettei minulla ole mitään keskusteltavaa tuollaisten sekojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin sanotaan partneri, kumppani tai puoliso, jos ei tiedä, onko joku naimisissa vai avoliitossa tai seurusteleeko. Tai jos on kysymys jostain wokeasiasta, niin pitää varoa suutaan, ettei ole seuraavaksi käräjillä.

Partneri on pornoo.

Kumppani on taloudelliskäytännöllinen asumis-elämisjärjestely jakaa kuluja ja arjen hommia.

Puoliso viittaa eityyppillisiin suhteisiin. Vapaat avoimet suhteet. Homoilu (toinen homoilee).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän aivan tarkoituksellisesti, koska en halua lokeroida. Varsinkin kun lähipiirissä on paljon nuoria. En halua tyrkyttää omia vanhanaikaisia asenteita. Eikä kyse ole loukkaamisen tai mokaamisen pelosta, vaan yritän opetella elämään tätä päivää.

Olemme pyrkineet kasvattamaan omat lapset sukupuolettomasti teini-ikäiseksi saakka, niin sille jatkumoa.

No me on kasvatettu tytöt naisiksi ja pojat miehiksi. Niin se vaan menee ja on aina mennyt. Ei ole mitään erityistä syytä olla tälle mielenvikaiselle nuorisolle mieliksi ettei ne taas pahoita mieltään.

Meillä sai tytöt leikkiä autoilla jos halusivat ja lyhyen tukan, kuten shortsejakin käyttää. Pojat taas sai omat nukkensa ja vaikka imettää niitä ja työnnellä rattaissa. Ei ollenkaan ongelmaa. Onneksi paljon oli ympärillä vastaavasti ajattelevaa porukkaa. Vain yksi naapurin kavahti, että pojilla oli barbieleikit kerran menossa. Se ärähti "oikeat pojat ei nukeilla leiki" Hänen puolisonsa oli eri mieltä ja pojat jatkoi leikkimistä.

Mun mielestä tuommoinen sulkeutuneisuus on sairasta.  Antaa lasten hillua ja kokeilla asioita. 

Minunkin pojat ovat saaneet leikiä millä haluavat ja valita tyylinsä. Mutta silti sukupuolen käsite on ollut normaalisti esillä eikä ole esitetty, että sukupuoli olisi jotain muuta kuin biologiaa. Itse asiassa musta on edelleen omituista, että ihmiset ottavat esille esimerkkinä vapaamielisyydestä sen, että pojat saavat leikkiä barbeilla ja tytöt autoilla, kun se on useimmille ihan normaalia.

Ei se ole normaalia, sen näkee tästä maailmasta yhä. Suurin osa keski-ikäisistä asuu kaapeissaan. Etenkin miehet.

Sukupuolettomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asioista puhuta oikeilla nimillä. Pippelit ja pimpit paikoilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Mies ei  saa sanoa vaimo, koska silloin loukkaa tarkoituksella sellaista paikallaolijaa, jolla on samaa sukupuolta oleva kumppani. Kun kaikilla on puoliso tai kumppani, ei kukaan koe oloaan syrjityksi. Tai siis toki kokee, jos ei ole kumppania, mutta silloin pitää sanoa, että kokee keskustelun syrjiväksi eikä katso, että sitä tulee jatkaa.

Kyllä, juuri näin. Parasta on siis olla vain hiljaa ja katsella puhelinta. Tulee mieleen esimerkki Stalinin ajan Neuvostoliitosta, eli maanpäällisestä paratiisista: Kaksi vanhaa tuttua tapasivat toisensa raitiovaunussa. He olisivat halunneet vaihtaa kuulumisia, mutta tuntui, että kaikki, mitä he halusivat sanoa, voisi kuulostaa sellaiselta, että se voisi johtaa heidän pidättämiseensä. Niinpä he toistelivat toisilleen vain "Niin, Dmitri Aleksandrovitš." "Niinpä niin, Pavel Vasiljevitš:" (Esimerkki löytyy Orlando Figesin kirjasta Kuiskaajat, mutta nimet ja kirjaimelliset repliikit eivät ole siinä samat, mutta ajatus on.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei olla naimisissa. Välillä kyllä lipsahtaa ja sanon puolisoani miehekseni ja ärsyttää aina korjata jälkikäteen jollekin että niin eihän me avioliitossa olla. Näin kolmekymppisenä termi "poikaystävä" särähtää omaan korvaani ainakin aika paljon. "Miesystävä" särähtää myös, jostain syystä assosioin tuon termin sitten sellaiseksi melkein kuusikymppisten eronneiden termiksi. :D

Käytettiin silloin sanaa avokki.  Anopit oli avoppeja. Appeja ei maisemissa, niin ei käytetty sanaa ollenkaan.. nykyäänkään. ;)

Avokkihan menee samaan sarjaan kuin puoliso tai kumppani. Sukupuoli ei ilmene kuule siitäkään. Täältä tullaan heltta heiluen ja tuntosarvet tytisten tarkastamaan tupa ja ketä siellä piiloitellaan. 

"Ei se ole normaalia, sen näkee tästä maailmasta yhä. Suurin osa keski-ikäisistä asuu kaapeissaan. Etenkin miehet.

Sukupuolettomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asioista puhuta oikeilla nimillä. Pippelit ja pimpit paikoilleen. "

Missä kaapeissa he asuvat?

Vierailija kirjoitti:

Koska ei olla naimisissa. Välillä kyllä lipsahtaa ja sanon puolisoani miehekseni ja ärsyttää aina korjata jälkikäteen jollekin että niin eihän me avioliitossa olla. Näin kolmekymppisenä termi "poikaystävä" särähtää omaan korvaani ainakin aika paljon. "Miesystävä" särähtää myös, jostain syystä assosioin tuon termin sitten sellaiseksi melkein kuusikymppisten eronneiden termiksi. :D

Kyllä sun miesystävä menee avioliittoon. Ei sinun kanssasi.

KOSKA EIVÄT OLE NAIMISISSA.

Nykyään on paljon avopareja, eli ovat toistensa kumppaneita, mutta eivät aviopuolisoita eli eivät ole toistensa aviomies ja aviovaimo. 

Mutta kyllähän sitä voi puhua "mun mies" ja "mun nainen" vaikka ei oltaisi naimisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi pitäisi viitata sukupuoleen?

Raamattu:

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.

Heillä on valitsemansa elämänkumppanit rakkaana: aviomies ja aviovaimo.

Ihan vapaasti voit olla viittaamatta puolisoon tuohon perustuen mutta muut tekevät kyllä omat valintansa ihan omilla perusteillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei olla naimisissa. Välillä kyllä lipsahtaa ja sanon puolisoani miehekseni ja ärsyttää aina korjata jälkikäteen jollekin että niin eihän me avioliitossa olla. Näin kolmekymppisenä termi "poikaystävä" särähtää omaan korvaani ainakin aika paljon. "Miesystävä" särähtää myös, jostain syystä assosioin tuon termin sitten sellaiseksi melkein kuusikymppisten eronneiden termiksi. :D

Ei mekään olla naimisissa mutta silti sanon "mun mies", jos juttelen hänestä jonkun tutun kanssa. Jos tutustutaan paremmin niin tulee ehkä jossain kohtaa puheeksi ettei olla naimisissa, jos taas ei tutustuta niin mitä väliä. Jotenkin tuntuisi teennäiseltä viitata häneen "kumppanina", mutta kaipa nuokin on ihan tottumiskysymyksiä

Me ollaan naimisissa ja käytän etunimeä usein. 

Duunissa tarkoituksellisesti kahvipöydässä aiheutan hämmennystä ja puhun Herrasta tai Herra Virtanen. Silloin tulee outoja katseita ja itsekseni sitten kikattelin.. mutta siitä innostuneena pyysin miestäni käyttämään sanaa Rouva. :D Se makusteli sitä aikansa, muttei tarttunut. Vasta vuosien päästä oli kuulemma saanut sen käyttöönsä ja puhuu rouvasta nykyään. 

Minä puhun ukostani, se eukostaan. Ei olla naimisissa.

Mä puhun puolisosta, koska puolisoni (mies) ei ole vain mies, vaan hän on mun puoliso. Mun päässä ainakin puolisolla on paljon syvempi merkitys kuin jos puhuisin että "mieheni". Mies on vain mies, mutta puoliso on kumppani, elämäntoveri ja rakas. Näin minä siis hahmotan nuo sanat.

Minä käytän tarkoituksellisesti sanaa puoliso. Tykkään siitä ilmaisusta, se on minusta kaunis tapa puhutella sitä rakkainta ihmistä. Mun suuhun ei oikein sovi se mun mies -ilmaisu, aina olo että jotenkin leuhkin sillä, että olen ylipäätään onnistunut miehen saamaan. Haha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin sanotaan partneri, kumppani tai puoliso, jos ei tiedä, onko joku naimisissa vai avoliitossa tai seurusteleeko. Tai jos on kysymys jostain wokeasiasta, niin pitää varoa suutaan, ettei ole seuraavaksi käräjillä.

Voisi sanoa myös: tyttöystävä, poikaystävä, naisystävä, miesystävä tms. 

Presiis.

Partneri ja kumpoani viittaa sukuelimen satunnaiseen laiskaan käyttöön.

Enemmänkin taloudelliseen ratkaisuun.

Petkuttamiseen jommin kummin puolin.

Minulla on vain liikekumppaneita. Lisäksi minulla on aviomies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi pitäisi viitata sukupuoleen?

Raamattu:

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.

Heillä on valitsemansa elämänkumppanit rakkaana: aviomies ja aviovaimo.

Näin:

.

Käytän useimmiten tarkoituksella termiä "puoliso" esim. tällä palstalla.

Kukaan ei voi olettaa varmuudella, olenko nainen, mies tai muu.

Vierailija kirjoitti:

Käytän aivan tarkoituksellisesti, koska en halua lokeroida. Varsinkin kun lähipiirissä on paljon nuoria. En halua tyrkyttää omia vanhanaikaisia asenteita. Eikä kyse ole loukkaamisen tai mokaamisen pelosta, vaan yritän opetella elämään tätä päivää.

Olemme pyrkineet kasvattamaan omat lapset sukupuolettomasti teini-ikäiseksi saakka, niin sille jatkumoa.

Mitä tarkoittaa "kasvattaa sukupuolettomasti"? Ihan vilpittömästi kysyn. 

Vierailija kirjoitti:

Mies ei  saa sanoa vaimo, koska silloin loukkaa tarkoituksella sellaista paikallaolijaa, jolla on samaa sukupuolta oleva kumppani. Kun kaikilla on puoliso tai kumppani, ei kukaan koe oloaan syrjityksi. Tai siis toki kokee, jos ei ole kumppania, mutta silloin pitää sanoa, että kokee keskustelun syrjiväksi eikä katso, että sitä tulee jatkaa.

Voi luoja, jo on yliherkkää! Olen itse homo, mutta en Todellakaan loukkaannu, jos joku vittaa vaimoonsa tai mieheensä. 

Vierailija kirjoitti:

Jaan elämäni elämänkumppani kanssa, joka ei ole vihitty puolisoni. 

Hyvä niin! Mutta miehen vai naisen kanssako sen jaat?