Miksi nykyisin mainitaan: ”kumppani” tai ”puoliso”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä on apn mielestä oikeat sukupuoliroolittuneet termit pitkäaikaiselle elämänkumppanille, jonka kanssa elämää on tarkoitus kulkea yhdessä mutta kuitenkin omissa asunnoissa?

 

Ja miksi siinä termissä pitää väkisin korostaa toisen sukupuolta?

Ja miksi pitää aivan ehdottoman ehdottomasti saada tietää keskustelukaverin kumppanin sukupuoli ja kyseisen parisuhteen vakavuuden laatu?

No en nyt väitä, että aivan Ehdottomasti se  sukupuoli pitää saada selville, mutta on se kuitenkin mukavampaa, jos sen saa selville. Ihminen on luonnostaan utelias, ja tätä on turha yrittää vastaväittää, en usko sellaista väitettä. 

Ap

Minusta se parisuhteen olemassaolo on paljon tärkeämpi tieto kuin virallinen status ja jäsenten sukupuolet. Ei sillä loppupeleissä ole niin väliä, onko se kumppani mies, nainen, aviomies vai vaimo. 

Vierailija kirjoitti:

Käytän aivan tarkoituksellisesti, koska en halua lokeroida. Varsinkin kun lähipiirissä on paljon nuoria. En halua tyrkyttää omia vanhanaikaisia asenteita. Eikä kyse ole loukkaamisen tai mokaamisen pelosta, vaan yritän opetella elämään tätä päivää.

Olemme pyrkineet kasvattamaan omat lapset sukupuolettomasti teini-ikäiseksi saakka, niin sille jatkumoa.

Me olemme kasvattaneet lapsemme tasa-arvoa kunnioittaviksi, ei sukupuolettomiksi olennoiksi. 

Entäs muut suvun nimitykset: miniä, vävy, käly, täti, setä? Näistä kaikista selviää sukupuoli. No tätikin olisi setä jos.....

Harvemmin mennään enää heti naimisiin. Ei sit voi vaimotella. Avovaimokin melko kankea termi. Poikaystävä kuulostaa ihan teiniltä. Miesystävä taas jo ihan sedältä. Ihan nimellä varmaan useimmiten puhutaan. Tuntemattomille kumppani, puoliso....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin sanotaan partneri, kumppani tai puoliso, jos ei tiedä, onko joku naimisissa vai avoliitossa tai seurusteleeko. Tai jos on kysymys jostain wokeasiasta, niin pitää varoa suutaan, ettei ole seuraavaksi käräjillä.

Voisi sanoa myös: tyttöystävä, poikaystävä, naisystävä, miesystävä tms. 

Naisystävä kun ollaan oltu esimerkiksi 20 vuotta avoliitossa? Kun jotkut (vanhemmat) ihmiset tekivät tarkoituksellisesti asiaa siitä että ei oltu "oikeasti avioliitossa" niin oli helpompi puhua puolisosta kuin vaimosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse käytän myös mieluummin näitä kumppani tyylisiä, jotenkin mies tai ukko tai äijä termit vaan on niin ... karseita.

En myöskään haluaisi itseäni kutsuttavan nainen tai muija tms.

Ehkä lapseni eivät halua olla poika ja tyttö.

Äitini ei halua olla nainen, isäni mies. Ainakaan mun mies :DD

Tuossa vastauksia.

No voi jessus että yksinkertaiset Perusasiat voi nykyihmisillä mennä vaikeiksi! Sääliks käy ei voi muuta todeta näihin tällaisiin identiteettiongelmiin.

Ap

Toisille ihmiset on yksilöitä, sulle vain sukupuolia. Herää kysymys kummasta tässä tulee olla enemmän huolissaan.

Sukupuoli on yksilön ominaisuus. Se on asia, jonka ihminen huomaa toisesta välittömästi ja jota ei unohda, kuten vaikkapa nimen ja hiusten värin voi unohtaa. Jännä, miten on olemassa paljon ihmisiä, jotka haluavat teeskennellä, että sukupuoli ei muka ole asia, joka on yksilön näkyvimpiä ominaisuuksia (toisin kuin vaikkapa nimi, koulutus, siviilisääty jne.). Ja sitten, jos ottaa tämän asian esille, aletaan huutaa siitä, että näkee ihmisen vain sukueliminä. Mutta eihän ihmisen sukupuoli käy esille housuihin kurkkaamalla, sehän käy selville heti, kun kys. ihmisen näkee.

Yleensä jo nimi riittää siihen ja ei tarvitse erikseen sanoa kuka on mies ja kuka nainen.

Mikä pakkomielle sinulla on ihmisten nimiin? Jos kerron käyneeni kirpparilla kaverini kanssa niin sinua ahdistaa jos et saa tietää kaverini nimeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse käytän myös mieluummin näitä kumppani tyylisiä, jotenkin mies tai ukko tai äijä termit vaan on niin ... karseita.

En myöskään haluaisi itseäni kutsuttavan nainen tai muija tms.

Ehkä lapseni eivät halua olla poika ja tyttö.

Äitini ei halua olla nainen, isäni mies. Ainakaan mun mies :DD

Tuossa vastauksia.

No voi jessus että yksinkertaiset Perusasiat voi nykyihmisillä mennä vaikeiksi! Sääliks käy ei voi muuta todeta näihin tällaisiin identiteettiongelmiin.

Ap

Toisille ihmiset on yksilöitä, sulle vain sukupuolia. Herää kysymys kummasta tässä tulee olla enemmän huolissaan.

Sukupuoli on yksilön ominaisuus. Se on asia, jonka ihminen huomaa toisesta välittömästi ja jota ei unohda, kuten vaikkapa nimen ja hiusten värin voi unohtaa. Jännä, miten on olemassa paljon ihmisiä, jotka haluavat teeskennellä, että sukupuoli ei muka ole asia, joka on yksilön näkyvimpiä ominaisuuksia (toisin kuin vaikkapa nimi, koulutus, siviilisääty jne.). Ja sitten, jos ottaa tämän asian esille, aletaan huutaa siitä, että näkee ihmisen vain sukueliminä. Mutta eihän ihmisen sukupuoli käy esille housuihin kurkkaamalla, sehän käy selville heti, kun kys. ihmisen näkee.

Yleensä jo nimi riittää siihen ja ei tarvitse erikseen sanoa kuka on mies ja kuka nainen.

Mikä pakkomielle sinulla on ihmisten nimiin? Jos kerron käyneeni kirpparilla kaverini kanssa niin sinua ahdistaa jos et saa tietää kaverini nimeä?

Kyse tässä on seurustelevista pareista, ei mistään kaveruussuhteista. 

Ap

 sanon aina puolisoni miehestäni

selvyyden takia nyt sanon että itse olen nainen

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin mennään enää heti naimisiin. Ei sit voi vaimotella. Avovaimokin melko kankea termi. Poikaystävä kuulostaa ihan teiniltä. Miesystävä taas jo ihan sedältä. Ihan nimellä varmaan useimmiten puhutaan. Tuntemattomille kumppani, puoliso....

Ihmettelen vähän tuota, että ”kuulostaa ihan teiniltä” ja ”kuulostaa ihan sedältä”. 
Miksi ei saisi kuulostaa ”sedältä”? Tai ”tädiltä” jos sanottaisiin miesystävä tai naisystävä? 
Setä ja tätihän ovat aikuisia ja oletettavasti kaikki tekin, jotka näin ajattelette. 
Sp