Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mulle miksi poikalapset eivät ole toivottuja
21.12.2011 |
Joka päivä tällä palstalla joku valittaa, että poika tulossa ja on hirveä pettymys tai jopa masennus iskenyt kun poika tulossa ja pitää psykologilla käydä.
Olen myös huomannut, että tuttavapiirissä toivotaan tyttöjä aika avoimesti myös useimpien miesten puolelta. Poikauutista ei hehkuteta samoin kuin tyttöuutista.
Voitteko kertoa, mikä tässä on taustalla? Eikö nyky-yhteiskunnassa ole tilaa olla poika? Onko ainoa oikea tapa olla lapsi tytön tapa? Tiedän, että kehitysmaissa toivotaan poikia, mikä on kauheaa. Mutta siellä on usein yhteiskunta sellainen, että tytön saanut tulee olemaan taloudellisissa vaikeuksissa, tilalle ei löydy jatkajaa jne.
Länsimaissa tuntuu, että poikia ei toivota heidän itsensä takia, eli että poikamaisuudessa olisi jotain vikaa. Aika surullista. Tässä olisi mielestäni tosi hyvä tutkimusaihe jollekin tai juttuaihe vaikka vauvalehteen.
Kommentit (180)
Toivottavasti saat aikanaan kaikkitietävän ja kusipäisen vävyn. Onko siinä jotain eroa?
Miksi ajattelet jo etukäteen, ettet tule pitämään miniöistäsi? Minä pidän kovasti paljon miniöistäni ja pidin hyvin paljon myös anopistani. Miniät ovat poikien vaimoja ja anoppi on miehen äiti. Sillä tiedolla pärjää pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä poikaa edelleen toivotaan usein enemmänkin kuin tyttöjä (varsinkin esikoiseksi)
Suurin osa naisista toivoo varsinkin esikoiseksi tyttöä.
on vallalla melkoinen poikaviha. Tytöt ovat toivottuja prinsessoja, pojat villejä kauhukakaroita, joita ei haluta mihinkään. Päivähoito suosii mukautumista ja helppoutta, ja tytöt taipuvat tähän usein helpommin kuin monesti näkyvämmät pojat. Pitkäänhän on puhuttu myös siitä, että naisvaltainen koulujärjestelmä suosii tyttöjä. Se vaan, että monelle kympin tytölle se karvas totuus lyö vasten kasvoja viimeistään siinä vaiheessa, kun aloitellaan työelämää eikä asiat menekään niin kuin on aiemmin totuttu.
Itselläni on poika ja olen paljon miettinyt näitä asioita. Itsekin olin pettynyt kuullessani ultratuloksen ja se tuntuu vieläkin pahalta. Rakastan lastani yli kaiken ja mietin kuinka moni tytön saanut nainen jää varmaan samoihin tunteisiin pojista kuin mitä minulla oli ennen lasta, kun en muusta tiennyt. Se tuntuu järkyttävän pahalta. Tämä yhteiskunta sai minutkin jotenkin ajattelemaan, että pojilla ei ole edes samalla lailla tunteita kuin tytöillä ja että vain tytön kanssa voisi hellitellä kunnolla jne. Oma poikani on todella hellyydenkipeä ja herkkä pieni ihminen. Aiemmin en osaanut oikein edes yhdistää tällaisia ominaisuuksia poikiin tai miehiin... sairasta... ja uskon etten ole ollut ainoa!
Minulle riittää terve lapsi.. Olen yhden menettänyt ja tämä poika jää varmaan ainoaksi lapseksi. Naurettavaa jos vanhemmat rakastavat vähemmän lapsen sukupuolen takia.. Lapsellista!
on vallalla melkoinen poikaviha. Tytöt ovat toivottuja prinsessoja, pojat villejä kauhukakaroita, joita ei haluta mihinkään. Päivähoito suosii mukautumista ja helppoutta, ja tytöt taipuvat tähän usein helpommin kuin monesti näkyvämmät pojat. Pitkäänhän on puhuttu myös siitä, että naisvaltainen koulujärjestelmä suosii tyttöjä. Se vaan, että monelle kympin tytölle se karvas totuus lyö vasten kasvoja viimeistään siinä vaiheessa, kun aloitellaan työelämää eikä asiat menekään niin kuin on aiemmin totuttu. Itselläni on poika ja olen paljon miettinyt näitä asioita. Itsekin olin pettynyt kuullessani ultratuloksen ja se tuntuu vieläkin pahalta. Rakastan lastani yli kaiken ja mietin kuinka moni tytön saanut nainen jää varmaan samoihin tunteisiin pojista kuin mitä minulla oli ennen lasta, kun en muusta tiennyt. Se tuntuu järkyttävän pahalta. Tämä yhteiskunta sai minutkin jotenkin ajattelemaan, että pojilla ei ole edes samalla lailla tunteita kuin tytöillä ja että vain tytön kanssa voisi hellitellä kunnolla jne. Oma poikani on todella hellyydenkipeä ja herkkä pieni ihminen. Aiemmin en osaanut oikein edes yhdistää tällaisia ominaisuuksia poikiin tai miehiin... sairasta... ja uskon etten ole ollut ainoa!
Tajusin tämä koulusysteemin vasta, kun herkkä, suloinen ja empaattinen (ei haiseva ja kynittyhiuksinen) poikani aloitti koulun.
Pojat ovat villejä ja tytöt istuvat nurkassa nyhräämässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä kehdata edes kerskailla, kun pelätään toisten vanhempien tulevan kateellisisksi. Siksi kehutaan niitä tyttölapsiakin...
(näin ainakin täällä tuhansien kilometrien päässä Suomesta...)
Kyllä länsimaissa tai ainakin Suomessa on vallalla melkoinen poikaviha.
Pojat ovat omalla toiminnallaan aiheuttaneet heihin kohdistuvan vihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissäni taas on toivottu poikia ja jostain kumman syystä niitä lapsia on väsätty niin kauan, että se yksi poika ainakin on saatu. Aika monella lähipiirissä on kaksi tyttöä ja sitten poika. Yksi isä toivoi avoimesti poikaa ja esikoinen oli poika ja ainoaksi lapseksi jäi. Tämä sama isä sanoi, että onneksi tuli poika, niin ei enempää lapsia tarvitse.
Nykyisellä miehelläni on ensin tyttöjä ja sitten poika. Olivat kovasti poikaa toivoneet.
No, eiköhän jokainen mies toivo ainakin yhtä poikaa. Tytöstä voidaan puhua, vaikkei sitä toivota. Poikatoiveita ei saisi ääneen sanoa, ettei osa naisista hypi silmille tai ne tyttöjen isät.
Meillä on vanhin lapsista poika ja seuraava (pienellä ikäerolla) tyttö. Maksamme pojalle paljon kalliimpia harrastuksia, ostamme merkkivaatteita, kalliin tietokoneen ja poika käy useammin parturissa kuin kukaan muu perheenjäsen.
Mutta ei mielestäni siksi, että poika olisi meistä arvokkaampi, vaan siksi, että teini-iässä samanikäiset tytöt kiinnittävät PAAALJON enemmän huomiota poikien vaatteisiin ja hiuksiin kuin päinvastoin!
koska heitä pidetään arvokkaampina. On paljon perheitä joissa pojille ostetaan mopot ja muut vehkeet ja tyttö saa bussikortin. Samoin pojan viikkoraha suurempi kun menonsa "järkevämpiä" kuin tytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haaveet lapsen kautta. Olen vanhainkodissa töissä ja kyllä pojat käyvät äitejään enemmän katsomassa.
ja joille voi ostaa sen hienon nukkekodin, josta itse lapsena haaveili. Teini-ikä tyttöjen kanssa voi olla vähän hankalaa, mutta kun siitä pääsee yli, niin tyttärestä saa usein hyvän ystävän ja tytöt tunnellisempina jaksaa sitten käydä äitiä katsomassa vanhainkodissakin enemmän kuin pojat.
Siis eihän tämä toki pidä oikeasti paikkaansa, kaikki sen tietää, ja pojat tekee ihan samaa kuin tytöt ja niitäkin voi halutessaan pukea nätisti yms, mutta ehkä intuitio tutästä on positiivisempi kuin pojsta, ja siksi ollaan niin innoissaan tytöistä.
No, eiköhän jokainen mies toivo ainakin yhtä poikaa.
Ja jokainen nainen toivoo ainakin yhtä tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuisena tytöt pitävät enemmän vanhempiinsa yhteyttä ja lapsenlapset ovat yleensä lähimpiä äidinäidin kuin isänäidin kanssa. Ne ovat tietysti vain todennäköisyyksiä, mutta siksi olen iloinen että ihanan rakkaan poikani lisäksi minulla on kaksi ihanaa tytärtä. Lapsuudessa sukupuolella ei ole etuja tai haittoja. Ja teininä kyllä tyttöjen kanssa äideillä tuppaa olemaan vaikeinta.
ei yksi vanhainkoti sitä faktaa kumoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja onneksi sellaisen sainkin. Tytöt ovat rasittavia vänisijöitä.
Silloin koko raskausajan valmistautuu ottamaan vastaan jommankumman ja kun sen vauvan saa käsiinsä, ei sillä sukupuolella ole väliä niin suuresti, koska syntyy rakkaus juuri sitä yksilöä kohtaan, joka siinä on. Näin mulle kävi, lievää pettymystä kesti pari sekuntia ja kun pääsin vauvaa hoitamaan, olin pian tosi onnellinen poikalapsen äiti. Joitain tosi hyvä vastauksia ketjussa. Itse toivoin ja sain myöhemmin 3 tyttöä esikkoispojan jälkeen. Ehkä siinä on sitä, että on kiva puuhata tyttöjen juttuja ja tytöt ylipäätään tuntee läheisiksi. Myös sisarusten lapsissa kivoja tyttöjä ja kivoja poikiakin (mutta etäisempiä) ennen omia lapsia. Lisäksi mulla hankala suhde isoveljeeni, dominoiva ja pelottava, en edelleenkään viihdy hänen kanssaan, luulen kylllä vaikuttavan, jos olis läheinen, kiva suhde veljeen, olis varmaan erilainen käsitys pojista.
Pojan kanssa meillä eniten keskustellaan erilaisista asioista. Pakko lopettaa
Kun sain tietää odottavani poikaa, ensimmäiset ajatukset olivat, että eihän se pärjää tässä maailmassa.
Itselläni on muutama hyvä miespuoleinen ystävä ja kun olen päässyt kuulemaan heidän sisintään, niin ei hyvää päivää. Voi sitä ahdistuksen, masennuksen, itsesyytöksen määrää ja apua ei voi hakea. Olen saannut kuulla itsemurha-ajatukset, olen tukenut alkoholistia, olen tukenut muuten vaan ihan hukassa ollutta ja päivittäin tuen itsetunto-ongelmaista.
Mä voisin melkein maksaa siitä että saisin tavata miehen jonka pää kestää sen kun vaimo lähtee.
Todella toivon voivani kasvattaa pojasti miehen jonka pää kestää että vaimo lähtee tai tuleee potkut työpaista.
Ja yhtään naista en ole tavannut jolla olisi edes murto-osa näistä ongelmista. Joten tyttöä toivoin.
ilmapiiri on vallalla. En usko, että se on joku sosiaalisesti korrekti vastaisku, vaan naiset oikeasti vaikuttavat toivovan enemmän tyttöä (ja naisethan näistä asioisa varmaan enemmän meuhkaavat).
Itsellä on yksi poika, ja ennen raskautta ja raskausaikanakin vähän toivoin salaa tyttöä. En osaa oikein selittää miksi. Se ei missään nimessä liittynyt mihinkään söpöisiin leikkeihin, vaatteisiin, hiusten laittoon eikä vastaavaan.
Pohdittuani asiaa luulen, että toiveeseen oli yksi mystinen ja yksi käytännöllisempi syy. Minulla on 2 siskoa joiden kanssa olen todella läheinen, toisella heistä myös tytär. Lisäksi olen läheinen äitini kanssa ja aina viettänyt paljon aikaa tyttöporukoissa. Jotenkin olisin halunnut oman tyttären osaksi tätä jatkumoa. Käytännöllisempi syy oli se, että haaveilin ehkä lapsen aikuistuessa jonkinlaisesta "Gilmoren tytöt" suhteesta, että voisin matkustella teinini kanssa molempia kiinnostavilla matkoilla (esim. hevosvaellukset jne.) Joo tiedän, että ei tyttäreni välttämättä olisi kiinnostunut samoista jutuista kuin minä mutta todennäköisyys olisi kuitenkin suurempi.
Mutta nuo toiveet katosivat sillä sekunnilla, kun sain pojan syliini. Tajusin, että äitiydessä ei ole kyse nosita yllä kuvaamistani asioista. Ja kun hän on kasvanut, olen huomannut, että hän on kaikkea, mitä olin ikinä lapsesta toivonut. Nyt odotan toista, ja minulle on ihan sama kumpi tulee.
Ei kai siinä mitään että toivoo tiettyä sukupuolta mut kuinka typerää haukkua toisia haiseviksi tai väniseviksi. Ja miks sä yksikin äiti olet vänisijä, onko itseäsi harmittanut oma sukupuolesi kun joudut elämään itses kanssa?
Suurin osa naisista toivoo varsinkin esikoiseksi tyttöä.
Itse aikanaan toivoin nimenomaan poikia ja sain kaksi. Heidän aikuistuttuaan he toimittivat meille "tyttäriä" eli miniöitä. Silloin tällöin vietän laatuaikaa miniöitteni kanssa kaupungilla shoppailemassa, taidenäyttelyissä, teattereissa tai missä hyvänsä. Nautin heidän seurastaan todella paljon, hyvät "tyttäret" olen saanut. Lapsenlapsinakin on kaksi poikaa. Ei mitään valittamista poikalasten äitinä ja mummona.