Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!

Oli normaalia opettajille heitellä henkilöön meneviä loukkauksia päin oppilaiden naamaa. Kiusaamisesta ei kannattanut kertoa opettajille. Olin 9 v. kun saman koulun 15-vuotias potkaisi minua haaroihin. Kun linkutin seuraavalle tunnille niin opettaja kysyi syytä ja kerrottuani halusi tietää mitä minä olin teinille tehnyt aiheuttaakseni tämän. Sen enempää asiaa ei selvitetty.

Koulussa oli myös miesopettaja, jolla tapana lääppiä ala-asteikäisiä tyttöoppilaita. Opetti tyttöjen liikuntaa (tytöt ja pojat vielä silloin erikseen liikassa) ja kävi välillä tarkistamassa onko sauna päällä. Kaikki tiesivät tämän maineen, mutta ei tullut kenellekään mieleen, että olisi mitään hyötyä puhua siitä aikuisille.

Tämä 90-luvulla ison kaupungin ns. hyvässä koulussa. Nyt omat lapset kouluikäisiä ja kaikki on paljon paremmin kuin omina aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä 1991 aloitin 1. luokan.

Somaliasta saapui ensimmäiset (2) pakolaiset kouluumme. Heitä ei talvella näkynyt, koska tulivat kouluun, kun aurinko nousi. Luokalla oli ala-asteella 32 oppilasta. Näistä 1 siirtyi tarkkikselle. Välitunneilla liikuttiin ala-asteen ajan, pelattiin fudista, kiipeiltiin ym. Muistan, että koulu oli hyvä paikka olla ja elää pääosin. Rehtorille joutui jos oli tappelua tai häiriköintiä. Ei ollut mitään moniammatillista verkostopalaveria vaan käskettiin alkamaan käyttäytyä. Osalle se riitti. Oli lama, joten köyhää oli- minulle se ei näkynyt sillä tavalla, koska vanhemmat saivat pitää työt. Monet aikuiset menettivät työnsä, joivat viinaa, erosivat ja kotioloissa oli korjaamista. Ehkä siksi koulu oli monelle hyvä paikka, ruokaa ja rauhaa. 

Meillä oli koulukirjat ja vihot, kynä ja kumi sekä viivoitin. ATK-luokassa käytiin harvoin ja opeteltiin koneen käyttöä, pelattiin karttapeliä. Hajukumit, piilolaatikolliset penaalit ja vaihtuva keräiltävä asia; pehmotarrat, hedelmätarrat,kuulat ym kulki repussa. Niitä hamstrattiin Tiimarista.

Kotona ei ollut ketään kun lähdit tai tulit, koska vanhemmilla oli työaika ja heidän tuli olla työpaikalla. Lankapuhelimella sitten saattoi soittaa vanhemman työpaikalle jos oli oikein iso hätä. Avain oli kaulassa ja koulun jälkeen mentiin usein kavereille&pihalle. Uskonnollisista aamunavauksista jotka tuli keskusradiosta luovuttiin jossain kohti ysäriä. 

Opettaja oli auktoriteetti mutta kyllä hänen hermoja koeteltiin, luokasta lensi ulos jos oikein pelleili. Käytävällä sitten odoteltiin että muut tulee välkälle. Ei siellä kukaan aikuinen vahtinut, yksin oltiin. Jälki-istuntoa ei ollut. Opettaja oli mukava eikä todellakaan noustu seisomaan, vaalittu täyttä hiljaisuutta tms. Oltiin painotettu luokka ja varmaan sen vuoksi vähän boheemimpi meno. Reissuvihko jäi myös pois jossain kohti ala-astetta. Kai ne sit soitti kotiin jos oli jotain spessua. Kynnys oli varmaan aika kova tälle yhteydenotolle vrt Wilmavänkytys. 

Isoa koulua kohti oli vain pari ylipainoista.

Kouludiskot oli ihania juhlia.

Kuinka monella vuosikymmenellä sä olet käynyt koulua, kun tuossa oli kerätty kaikki 80-luvun kliseetkin.

No kuten sanoin peruskoulu alkoi -91 ja päättyi 2000. Opiskelen toki edelleen, mutta se on toinen asia, koska kysyttiin kokemuksia tietyiltä vuosikymmeniltä ja vastasin omalta ajalta, eli 1990-luvulta. Anteeksi, en ehkä ihan ymmärrä mitä tarkoitit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiseen ei puututtu vaikka se olisi ollut fyysistä. Opettajat meni mobbaukseen mukaan. Aika lohdutonta oli. 

Pojat on poikia, sanottiin. Rakkaudesta se hevonenkin potkii. No ei potki, vaan vihasta ja kivusta.

Meilläkään ei poikien kiusaamiseen juuri puututtu, välituntivalvojat eivät olleet näkevinään. Kun pari kertaa sitten löin joitain poikia takaisin, niin johan siihen tuli opettaja huutamaan.

Eräs vanhempi naisopettaja myös puuttui herkästi tyttöjen äänekkääseen leikkimiseen ja sanoi, ettei tyttöjen sovi huutaa noin. Kerran hermostui myös kaverilleni, kun tämä vihelteli. Tämä niinkin muinaisella ajalla kuin 90-luvulla...

Aivan oikein. Naisten ei kuulu vihellellä kuin katupojat tai tyttöjen leikkiessään kirkua kuin mielenvikaiset. Olen ihmetellyt tätä nykylasten mieletöntä korviavihlovaa kirkumista leikkiessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiseen ei puututtu vaikka se olisi ollut fyysistä. Opettajat meni mobbaukseen mukaan. Aika lohdutonta oli. 

Pojat on poikia, sanottiin. Rakkaudesta se hevonenkin potkii. No ei potki, vaan vihasta ja kivusta.

Meilläkään ei poikien kiusaamiseen juuri puututtu, välituntivalvojat eivät olleet näkevinään. Kun pari kertaa sitten löin joitain poikia takaisin, niin johan siihen tuli opettaja huutamaan.

Eräs vanhempi naisopettaja myös puuttui herkästi tyttöjen äänekkääseen leikkimiseen ja sanoi, ettei tyttöjen sovi huutaa noin. Kerran hermostui myös kaverilleni, kun tämä vihelteli. Tämä niinkin muinaisella ajalla kuin 90-luvulla...

Aivan oikein. Naisten ei kuulu vihellellä kuin katupojat tai tyttöjen leikkiessään kirkua kuin mielenvikaiset. Olen ihmetellyt tätä nykylasten mieletöntä korviavihlovaa kirkumista leikkiessä.

Taitaa muistisairaus kolkutella, jos muistelet etteivät ennen vanhaan lapset kiljuneet ja pitäneet ääntä. 

Tämä muisto 90-luvun puolivälistä omalta ala-asteelta. Eipä tiedä jos joku tuttu näitä lukee, mutta jos satutte näkemään niin tiedätte tapauksen ja ehkä koulunkin.

Varsinainen vanhempi miesopettajamme jäi noin parin viikon sairaslomalle ja häntä tulee sijaistamaan noin 20v mies ja ulkonäkökin on kuin poikabändin jäsenellä. Osaa pitää kuria, mutta on samalla oikein rento opetustyyli hänellä. Tytöt häneen ihastuu, mutta pojille kanssa ehtii olemaan tuossa ajassa oma esikuvansa. Jos liikuntatunteja meille piti niin näytti sählyssäkin hienoja ilmaveivejä tai näytti koriksessakin jotain hienoja donkkauksia.  Viimeisenä päivänään piti vielä kouludiskot oppilaille ja välillä kävi itseäkin jututtamassa, että onkos hauskaa. No kun varsinainen opettajamme palaa lomalta kouluun niin tytöt oikein sanoo, että olisit vielä sairastanut kun se Pekka (Nimi muutettu) oli paljon mukavempi kuin sinä. No tuosta vielä eteenpäin niin hän käy vielä tervehtimässä lapsia ja oikein hienolla avoautolla kurvaa koulun pihalle. Silloin vielä itsekin häntä jututin, mutta siihen jää hänestä havainnot.

Kertoo sekin jotain kun vanhempana, olikohan 2010 kun pidettiin luokkakokous ja silloinkin häntä muisteltiin, mutta eipä enää tiennyt missä menee nyt kun eipä ollut kenenkään henk.koht tuttu muuten. Kylläpä tuota joskus miettii, että mihinhän hänet elämä sitten kuljetti. 

Kasarin alussa valmistuin hoitajaksi. Oltiin hiljaa tunneilla ja ahmittiin tietoa, opittiin työhömme tosissaan.  90-luvun lopulla hain täydennyskoulutusta osallistuen myös yhdessä nuorten, alkutaipaleen opiskelijoiden kanssa.  Kuin itse olin 20 vuotta aiemmin.  Nuoret naiset eivät malttaneet istua hiljaa, keskittyä kuuntelemaan eikä heitä tuntunut lainkaan huolettavan, että oppi ei mennyt perille.  Kaakattivat omiaan eikä opettaja edes yrittänyt saada ääntään kuuluviin!  Pelottava tulevaisuudenkuva...

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjoituksen opettelu oli ainakin ihan turhaa. Lopetin sen käytön, kun huomasin kuinka hidasta sillä on kirjoittaa. Myöhemmin tärkeämpää on ollut osata kirjoittaa tietokoneella nopeasti.

Kaunokirjoituksen opettelu vaikuttaa myös hienomotoriikkaan ja uusien hermoyhteyksien syntyyn, sekä opettaa sinnikkyyttä, se ei ole "vain" kirjoittamista. 

Vierailija kirjoitti:

Maanantaina aina kerrattiin mitään sketsejä Hymyhuulissa oli.

Auts töks töks töks

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ekalle luokalle v. 1980 ja kävin useampaa eri ala-astetta eri paikkakunnilla, kun perheeni muutti. Koulujen käytäntöjen ja ilmapiirin välillä oli keskinäisiä eroja vanhoillisesta rennompaan, mutta varmasti kaikissa oli myös jotain yhteistä, mihin ei enää välttämättä kouluissa törmää. 

Jossain koulussa kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun ja laulaa laulukoe luokan edessä (mitä en koskaan ymmärtänyt - eihän muitakaan kokeita tarvitse muille oppilaille näyttää).  

Aamunavaukset kuunneltiin keskusradion kautta tai jossain koulussa maanantaina kaikki luokat järjestyivät jonoihin keskuskäytävälle kuuntelemaan opettajien vuorollaan pitämään aamunavausta (jolloin joku usein pyörtyi). 

Joulukuvaelma oli aina yksi joulujuhlan esityksistä ja Suvivirsi oli ihana varmistus siitä, että nyt kesä alkaa! 

Joku opettaja saattoi käyttäytyä tosi huonosti (tiettyjä) oppilaita kohtaan tai antaa todistusnumeroita hyvinkin mielivaltaisesti, mihin ei ainakaan yleisesti puututtu. Oletusarvo oli, että käytösnumeroksi sai kympin sellaisella suht normaalilla käytöksellä (nykyäänhän tämä arvioidaan kuten muutkin arvosanat). 

Kielten kokeiden kuunteluosiot olivat ainakin mulle kuumottavia, koska opetuksessa oli tosi vähän natiivien puheen kuuntelemista. 

Käsitöissä kolmannella luokalla tutustuttiin sekä tekniseen työhön että tekstiilityöhön ja sen jälkeen sai valita, kumpaa jatkossa opiskelee. Tosi harva tyttö valitsi teknisen ja pojista vielä harvempi "rättikässän".

Jossain vaiheessa ala-astetta oli kummallinen oppiaineryhmä "ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus", joita suunnilleen kaikki inhosivat.

Kouluilla oli paljon kerhotoimintaa.

Kouluruoka oli ehkä vähän erilaista kuin nykyään, esim. pinaattiletut ja nakit kuuluivat samaan ateriaan (ja olivat kaikkien lemppareita). Ruoka-aineallergiat olivat harvinaisia tai jäivät huomiotta. Puhtaasti kasvisruokaa ei tainnut olla, vaan esim. puuron ja marjakeiton kanssa oli pieni lihapiirakka.

Keväisin järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset, mutta en kyllä tarkkaan muista, mitä siihen käytännössä sisältyi. Joskus oli joku tehtävävihkonen. Ja iso valtakunnallinen piiirustuskilpailu eri ikäsarjoineen oli myös joka kevät...?

Välitunneilla leikittiin ainakin tervapataa, puuhippaa, kirkkistä, rosvoa ja poliisia, väriä, peiliä, hypättiin narua (tai hiirenhäntää) ja twistiä, oltiin hura hura häitä ja talvella kukkulan kuningasta lumikasalla.

Ystäväni-kirjat olivat kova juttu! Samoin muistokirjat, joihin omistaja liimasi joka sivulle kiiltokuvan ja pyysi sitten kavereita kirjoittamaan runoja/loruja. Nämä kirjat sisältävät ihania muistoja ja mulla on ne tallessa vieläkin :)

Pinaattiletut ja nakit? Ystäväni kävi koulut Sulkavalla ja kertoi tuosta yhdistelmästä. Oletko Sulkavalta vai oliko tuo muuallakin?

Kyllä, nam! Kyläkoulun oman keittäjän tekemät letut. Ja nakit olivat tuohon aikaan ihan eri makuisia, meheviä ja lihaisia. Ja puolukkahillo lisukkeenä, sinappiakin oli. Kyseinen yhdistelmä taisi olla aika yleinen Karjalan alueen kouluissa. Kuin myös perunavelli, hyvää sekin. Perunavellin kanssa graham-lihis. Oli kyl herkkua.

Muutenkin kyseisessä koulussa oli ruoka erinomaista. Oli ensin outoa kaupungista muutettuamme, että eka päivänä olisi pitänyt tajuta ottaa ruokaliina mukaan - ei ollut ohjeistettu.  Syötiin pulpettien ääressä. No, käsipyyhepaperi alle sitten.

Oli joitakin outoja juttuja muutenkin kaupunkikoulusta tulleelle: ulkovessa, yhdistelmäluokat reaaliaineissa (jouduin opiskelemaan välitunneilla open ohjauksessa, kun kävivät vuotta alemman luokan oppimäärää), välitumtitekemiset (ei mitään hyppynaruja, twistejä ym., vaan pusikkomeinimkiä...näihinkin sitten tottui), surkea opetus muissa paitsi enkku ja matikka, juoppo ope...olihan näitä. Kuitenkin, sain hyviä ystäviä, jotka vieläkin mielessä.

Yläasteella sitten oma meininki: kallut tietyn alueen tyypit, opettajien suosikit (luokallani oli useita opettajien & paikallisen "kerman" lapsia sekä yläasteella että lukiossa..ja eipä ollut oikein mahdollisuuksia erityisesti reaaliaineissa loistaa, kun ei saanut puheenvuoroa. Mutta lemppariaineissa sitten loistin, kun oli hyvät opet), "vessajengi" (nyt kyl naurattaa koko porukka...haisevassa vessassa notkuminen ja siellä päsmäröinti, mieti nyt😂), myös useita alkon kanssa läträäviä opettajia (mm. reksi säännöllisesti katkolla, liikunnassa ne iänikuiset huutojaot ja päsmärit (enkä edes ollut huono, mut en kuulunut näiden kallujen piireihin)..olishan noita juttuja, nämä nyt nousivat pintaan.

Oli paljon hyvääkin: tasokurssit, kiitos, takaisin! Sai rauhassa opiskella kieliä & matikkaa ilman ylimääräistä sählää. Tulevaisuuden suunta oli tietysti jossain määrin valittu siinä vaiheessa, mutta niinhän se menee muutenkin nykyään - nyt vain luokkarauha ja motivoituneitten työilmapiiri on pilalla tiettyjen tyyppien vuoksi.

Romaanin verran riittäisi tarinoita & tapahtumia. Olen kuitenkin yleisesti tyytyväinen, että sain noihin aikoihin käydä kouluni. Oli kirjat ja tietyt perustaidot tuli opittua ok. Ja oli ehkä parempi luokkahenki, kun lukiokin käytiin yhtenäisemmässä luokassa, valinnaisaineet toki eri ryhmissä, mutta samat naamathan ne oli kuitenkin sielläkin. Monet asiat ovat kuitenkin kehittyneet niistä ajoista, kuten erityisherkkyyksien huomioiminen, ja on meillä osaavia sekä inmostavia opettajia mykyäänkin (olen saanut seurata opettajankoulutuksen kehitystä kohtalaisen läheltä). Työskentely-ympäristö vain sattuu olemaan aika haastava nykyään. Kunmioitus opettajaa kohtaan on heikentynyt. Ei sitä ehkä ennenkään aina ollut, mutta sitä ei uskallettu yhtä konkreettisedti näyttää. Eikä porukka tuolloin mitään teräaseita ym. koulussa kuletellut yleisesti.

Joo, Itä-Suomessa minäkin pinaattiletut & nakit -yhdistelmään tutustuin, mutta Sulkavalla emme asuneet.

T: Se ko. ruokalajin tässä ketjussa ensimmäisenä maininnut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjetön uskonnon tuputus. Virsiä ja rukouksia tuli opetella ulkoa. Jos ei osannut, tuli jälki-istuntoa. Aamurukouksia ja kirkossa ravaamista, eikä tätä saanut kyseenalaistaa.

Kiihkouskovainen opettajani, levätköön hän helvetissä, inhosi minua, kun en ollut aivopestävissä tällaiseen kulttiin ala-asteella.

Tämä, kristillisen uskonnon pakkosyöttö joka tilanteessa, ihan kuin mitään muita aatteita ei olisi ollut. Kyseenalaistamalla kristinuskon oppeja pääsi jälki-istunnon kautta rehtorin puhutteluun. Pakkorukoilutukset, että sai syödä. Aamunavaukset 100% kristillistä tuputusta. Pakkokirkot ja saarnat. Ei mikään ihme että mm satanismi nosteli päätään pakotuksen vastavoimana.

Olisiko sitten parempi jos aamunavaukset olisi satanismia käsitelleet?

Vierailija kirjoitti:

Purkka oli paheellista. Sitä ei saanut jäystää tunnilla, piti käydä sylkemässä se roskikseen. Ei edes xylitoljenkkiä saanut syödä ruuan jälkeen. Pulpettien alapinnoilla oli isoja hubbabubbamöykkyjä.

Muista kun lukioajoilla istui edessäni naispuolen tuttava usein. Ihan jatkuvasti mälläsi purukumia tunnilla. Taisi olla yksi opettaja joka siitä huomautteli. Tyylinsä kullakin, hän on mm.toimitusjohtajana työskennellyt sittemmin. 

Menin yläasteelle 80-luvun lopussa. Tuli valinnaisaineita, joista muutama piti valita. Aineet olivat kotitalous, maa-ja metsätalous, konekirjoitus, kaupalliset aineet ja ATK, voi olla että tässä piti valita myös veiston ja kässän välillä.

Kukaan ei valinnut konekirjoitusta, kaikki valitsivat ATK:n. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjetön uskonnon tuputus. Virsiä ja rukouksia tuli opetella ulkoa. Jos ei osannut, tuli jälki-istuntoa. Aamurukouksia ja kirkossa ravaamista, eikä tätä saanut kyseenalaistaa.

Kiihkouskovainen opettajani, levätköön hän helvetissä, inhosi minua, kun en ollut aivopestävissä tällaiseen kulttiin ala-asteella.

Tämä, kristillisen uskonnon pakkosyöttö joka tilanteessa, ihan kuin mitään muita aatteita ei olisi ollut. Kyseenalaistamalla kristinuskon oppeja pääsi jälki-istunnon kautta rehtorin puhutteluun. Pakkorukoilutukset, että sai syödä. Aamunavaukset 100% kristillistä tuputusta. Pakkokirkot ja saarnat. Ei mikään ihme että mm satanismi nosteli päätään pakotuksen vastavoimana.

Olisiko sitten parempi jos aamunavaukset olisi satanismia käsitelleet?

Olisihan se voinut olla opettavaista kuulla välillä vähän myös vastapuolen näkökulmaa asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Menin yläasteelle 80-luvun lopussa. Tuli valinnaisaineita, joista muutama piti valita. Aineet olivat kotitalous, maa-ja metsätalous, konekirjoitus, kaupalliset aineet ja ATK, voi olla että tässä piti valita myös veiston ja kässän välillä.

Kukaan ei valinnut konekirjoitusta, kaikki valitsivat ATK:n. 

Jos tämä lainaus nyt onnistuu, niin meillä kasiluokalta alkaen valittaviin aineisiin kuuluivat mainitsemiesi lisäksi myös musiikki ja kuvis. Tämä juurikin 80-luvun lopussa. Meillä taas konekirjoituksen valitsi useampikin! Ja koulun rehtori opetti musiikkia ja hänellä kävi kunnialle, kun vaadittavaa kuuden oppilaan valinnaisryhmää ei aluksi saatukaan kasaan, vaan ainoastaan neljä oli ottanut valinnaisen musan. Niinpä hän puhui ympäri kaksi musiikkia vapaa-ajallaan harrastavaa oppilasta eli minut ja erään toisen, ja reksi sai sitten sen musiikin ryhmänsä toteutettua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.

Koko ala-asteen ajan piti nousta seisomaan pulpetin viereen sen jälkeen, kun opettaja antoi luvan puhumiselle.

Tämä 80-luvulla. Piti siis aina puhua seisten.

90-luvulla yläasteella ei enää ollut noin.

Espoo.

Meillä ei ollut näin. 

Vihti

Vierailija kirjoitti:

Kävin peruskoulun 1990-luvulla. 

Vuosikymmenen alussa lyijykynät ja pyyhekumit puolitettiin säästösyistä. 

Joka aamu koko koulun oppilaat ja opettajat kokoontuivat koulun jumppasaliin aamunavaukseen. Aamunavauksen sisältö oli enemmän tai vähemmän hengellinen ja tilaisuus päättyi aina yhdessä laulettuun virteen. 

Vielä vuosikymmenen lopussa käytettiin oppikirjoja, joissa esiintyivät Neuvostoliitto, Jugoslavia ja DDR. 

Vähän ihmettelen tuota lyijärin puolitusta. Siinä on järkeä vain, jos kullakin oppilaalla menee koko kouluvuoden aikana puolikas kynä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollu yhtään lihavaa luokassa.

 

Tais olla eri geenit silloin

Oli tuolloin jo lihavia. Ei toki tätä määrää kuin nykyään. Lisäksi meillä varmaan puolet opettajista oli  ylipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjoituksen opettelu oli ainakin ihan turhaa. Lopetin sen käytön, kun huomasin kuinka hidasta sillä on kirjoittaa. Myöhemmin tärkeämpää on ollut osata kirjoittaa tietokoneella nopeasti.

Missä ja milloin olet koulusi käynyt? 😳

Aloitin koulun 1987 ja Helsingissä. Yläasteelle asti jaksoin käyttää kaunokirjoitusta, mutta lopulta aloin vihaamaan koko kirjoitustyyliä. 10-sormijärjestelmän opittuani, niin ei paljon tarvitse sormiaan katsoa, kun kirjoittaa tietokoneella.

Et sä voinut kokeita ja muita tehtäviä tehdä koneella kuitenkaan.

Eikä kauno oikeasti ole hidasta, jos sitä osaa kirjottaa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi koulussa oli sentään silloin tällöin mehudiskoja. Dingo ja Europe soivat kovaa. Hitaat olivat parhaita, silloin jopa se koulun kiltti poika pääsi tanssimaan tytön kanssa, ihan ilman pakottamista. Aina jotkut tytöt olivat niin mukavia, että huomioivat nämäkin pojat.

Oho!

Mä en päässyt koskaan tanssimaan discossa pojan kanssa hitaita.