Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (212)
Hampaista pidettiin huolta. Luokkaan tuli säännöllisesti useita kertoja vuodessa hammashoitaja (?), joka pisti meidät purskuttamaan. Me siis saimme pienen muovikipollisen jotakin hampaille oletetusti terveellistä nestettä, jota piti purskuttaa suussa tietty minuuttimäärä. Se oli pahaa ja oli helpotus, kun pääsi juomalaitteen lavuaariin sylkemään se aine pois.
Hammaslääkärissä oli helppo käydä, kun se oli koulun yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin ala-asteen 90-luvulla aika isossa koulussa. Meillä ei koulussa ollut kuitenkaan ruokalaa, vaan ruoka tuotiin kärryllä luokkaan, jossa se syötiin. Liitutaulun lisäksi opettajat käyttivät paljon peojektoreita opetuksessa. Tavallisten luokkien lisäksi oli koulussamme puutyö- ja käsityöluokat sekä liikuntasali. Kirjasto ei ollut muistaakseni varsinaisesti huone, vaan tila koulun keskellä. Siellä oli monta pöytäkonetta.
Vierailija kirjoitti:
Kävin ala-asteen 90-luvulla aika isossa koulussa. Meillä ei koulussa ollut kuitenkaan ruokalaa, vaan ruoka tuotiin kärryllä luokkaan, jossa se syötiin. Liitutaulun lisäksi opettajat käyttivät paljon peojektoreita opetuksessa. Tavallisten luokkien lisäksi oli koulussamme puutyö- ja käsityöluokat sekä liikuntasali. Kirjasto ei ollut muistaakseni varsinaisesti huone, vaan tila koulun keskellä. Siellä oli monta pöytäkonetta.
Projektoreita siis.
Piirtoheittimet olivat perustyökalu opetuksessa, liitutaululle ei moni opettaja kirjoittanut koskaan. Usein piirtoheitin näytti ties minne tai opettajan pää oli edessä. Opettaja joutui aina sitä säätämään. Kalvot olivat himmeän suttuisia ja moneen kertaan käytettyjä.
Jos joskus saatiin katsoa videota, niin videonauhuri ynnä televisio ("av-laitteet") kärrättiin jostain varastosta luokkaan ja puolet ajasta meni siihen, kun opettaja ei saanut videota toimimaan ja lähti jostain hakemaan vahtimestaria avuksi.
Kielten opetuksessa käytettiin avokelanauhuria. Se oli käytössä vielä 90-luvun puolivälissä ylioppilaskirjoitusten kuullunymmärtämiskokeessakin.
Mitä näinä päivinä saa lehdistä lukea koulunkäynnistä ja millaista kaaosta se on nykyään niin voin vain olla onnellinen, että pääsin yläasteelta pois 80-luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvun alussa pienessä kyläkoulussa (yhteisluokat 1-2, 3-4 ja 5-6), iäkkäät opettajat pitivät varmasti samoja tapoja yllä kuin 60-luvullakin. Luokassa seisottiin pulpetin vieressä ennen tunnin alkua kunnes opettaja antoi luvan istuutua. Joka aamu opettaja säesti harmoonilla aamunavauksen ja lapset lauloivat virren tai pari, opettaja luki päivän säkeen. Laulukokeissa piti laulaa yksin luokan edessä, kammottavaa. Nokkahuilua soitettiin ryhmänä, niin opettaja ei ehkä saanut ikinä selville, etten koskaan oppinut oikeasti sillä soittamaan.
Koulun oma keittäjä teki ruoan, joka oli varmasti pääsääntöisesti ihan hyvää, mutta en tykännyt monesta ruoasta ja jouduin siksi usein istumaan kyynelsilmin lautasen ääressä seuraavan tunnin alkuun asti opettajan syyllistäessä ja painostaessa vieressä - sentään ei pakkosyötetty. Ruoka haettiin keittiöltä ja syötiin omassa pulpetissa ykkösluokan ekana käsityönä tehdyn ruokaliinan päältä. Riehuvat tai uppiniskaiset pojat saivat miesopettajalta korvilleen, joskin tämä sai siitä huomautuksia viranomaisilta; lasten fyysinen kurittaminen ei ollut enää sallittua.
Koulussa oli hammasharjat ja kapeat hammasmukit opettajanhuoneen seinätelineessä. Hammashoitaja kävi ajoittain antamassa sitä purskutettavaa ainetta, jota joku muukin tässä ketjussa muisteli. En muista pestiinkö hampaat joka päivä aterian jälkeen vai vain tiettyinä kertoina. Kirjastoauton vierailu oli viikon kohokohta.
Välitunneilla melkein kaikki lapset leikkivät yhdessä mm. kirkonrottaa tai muita piilo- ja juoksuleikkejä. Liikuntatunneilla pelattiin paljon nelimaalia ja hiihdettiin. Pojat ylpeilivät joululahjaksi saaduilla Stigoillaan, joilla toiset halusivat hartaasti laskea myös mäkeen tehdyistä hyppyreistä.
Mieleen on jäänyt myös laatikkopenaalit, joissa oli auki napsahtavia salalokeroita ja teroittimia, pehmeät magneetilla sulkeutuvat kannet ja tietenkin ne tuoksuvat hajukumit, joita vaihdeltiin. Dingon ja Neumannin fanitus oli iso juttu koko koulun tytöille, muuta vastaavaa ilmiötä en muista. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin lyijykynän ohella mustekynällä, jossa oli sellainen vanhanaikainen kärki, jota pitikin muste valui, ja mustetahroja paheksuttiin. Hyvin tehdyistä kotitehtävistä opettaja antoi vihkon sivuun leiman erilaisilla eläinleimasimilla ja hienoin oli kaunis hevosleimasin. Useimmiten leimassa oli aapiskukon kuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin ekalle luokalle v. 1980 ja kävin useampaa eri ala-astetta eri paikkakunnilla, kun perheeni muutti. Koulujen käytäntöjen ja ilmapiirin välillä oli keskinäisiä eroja vanhoillisesta rennompaan, mutta varmasti kaikissa oli myös jotain yhteistä, mihin ei enää välttämättä kouluissa törmää.
Jossain koulussa kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun ja laulaa laulukoe luokan edessä (mitä en koskaan ymmärtänyt - eihän muitakaan kokeita tarvitse muille oppilaille näyttää).
Aamunavaukset kuunneltiin keskusradion kautta tai jossain koulussa maanantaina kaikki luokat järjestyivät jonoihin keskuskäytävälle kuuntelemaan opettajien vuorollaan pitämään aamunavausta (jolloin joku usein pyörtyi).
Joulukuvaelma oli aina yksi joulujuhlan esityksistä ja Suvivirsi oli ihana varmistus siitä, että nyt kesä alkaa!
Joku opettaja saattoi käyttäytyä tosi huonosti (tiettyjä) oppilaita kohtaan tai antaa todistusnumeroita hyvinkin mielivaltaisesti, mihin ei ainakaan yleisesti puututtu. Oletusarvo oli, että käytösnumeroksi sai kympin sellaisella suht normaalilla käytöksellä (nykyäänhän tämä arvioidaan kuten muutkin arvosanat).
Kielten kokeiden kuunteluosiot olivat ainakin mulle kuumottavia, koska opetuksessa oli tosi vähän natiivien puheen kuuntelemista.
Käsitöissä kolmannella luokalla tutustuttiin sekä tekniseen työhön että tekstiilityöhön ja sen jälkeen sai valita, kumpaa jatkossa opiskelee. Tosi harva tyttö valitsi teknisen ja pojista vielä harvempi "rättikässän".
Jossain vaiheessa ala-astetta oli kummallinen oppiaineryhmä "ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus", joita suunnilleen kaikki inhosivat.
Kouluilla oli paljon kerhotoimintaa.
Kouluruoka oli ehkä vähän erilaista kuin nykyään, esim. pinaattiletut ja nakit kuuluivat samaan ateriaan (ja olivat kaikkien lemppareita). Ruoka-aineallergiat olivat harvinaisia tai jäivät huomiotta. Puhtaasti kasvisruokaa ei tainnut olla, vaan esim. puuron ja marjakeiton kanssa oli pieni lihapiirakka.
Keväisin järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset, mutta en kyllä tarkkaan muista, mitä siihen käytännössä sisältyi. Joskus oli joku tehtävävihkonen. Ja iso valtakunnallinen piiirustuskilpailu eri ikäsarjoineen oli myös joka kevät...?
Välitunneilla leikittiin ainakin tervapataa, puuhippaa, kirkkistä, rosvoa ja poliisia, väriä, peiliä, hypättiin narua (tai hiirenhäntää) ja twistiä, oltiin hura hura häitä ja talvella kukkulan kuningasta lumikasalla.
Ystäväni-kirjat olivat kova juttu! Samoin muistokirjat, joihin omistaja liimasi joka sivulle kiiltokuvan ja pyysi sitten kavereita kirjoittamaan runoja/loruja. Nämä kirjat sisältävät ihania muistoja ja mulla on ne tallessa vieläkin :)
Pinaattiletut ja nakit? Ystäväni kävi koulut Sulkavalla ja kertoi tuosta yhdistelmästä. Oletko Sulkavalta vai oliko tuo muuallakin?
Pinaattilettujen kanssa tarjoiltiin nakkeja meilläkin, ei Sulkavalla päinkään, mutta itä-Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin ekalle luokalle v. 1980 ja kävin useampaa eri ala-astetta eri paikkakunnilla, kun perheeni muutti. Koulujen käytäntöjen ja ilmapiirin välillä oli keskinäisiä eroja vanhoillisesta rennompaan, mutta varmasti kaikissa oli myös jotain yhteistä, mihin ei enää välttämättä kouluissa törmää.
Jossain koulussa kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun ja laulaa laulukoe luokan edessä (mitä en koskaan ymmärtänyt - eihän muitakaan kokeita tarvitse muille oppilaille näyttää).
Aamunavaukset kuunneltiin keskusradion kautta tai jossain koulussa maanantaina kaikki luokat järjestyivät jonoihin keskuskäytävälle kuuntelemaan opettajien vuorollaan pitämään aamunavausta (jolloin joku usein pyörtyi).
Joulukuvaelma oli aina yksi joulujuhlan esityksistä ja Suvivirsi oli ihana varmistus siitä, että nyt kesä alkaa!
Joku opettaja saattoi käyttäytyä tosi huonosti (tiettyjä) oppilaita kohtaan tai antaa todistusnumeroita hyvinkin mielivaltaisesti, mihin ei ainakaan yleisesti puututtu. Oletusarvo oli, että käytösnumeroksi sai kympin sellaisella suht normaalilla käytöksellä (nykyäänhän tämä arvioidaan kuten muutkin arvosanat).
Kielten kokeiden kuunteluosiot olivat ainakin mulle kuumottavia, koska opetuksessa oli tosi vähän natiivien puheen kuuntelemista.
Käsitöissä kolmannella luokalla tutustuttiin sekä tekniseen työhön että tekstiilityöhön ja sen jälkeen sai valita, kumpaa jatkossa opiskelee. Tosi harva tyttö valitsi teknisen ja pojista vielä harvempi "rättikässän".
Jossain vaiheessa ala-astetta oli kummallinen oppiaineryhmä "ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus", joita suunnilleen kaikki inhosivat.
Kouluilla oli paljon kerhotoimintaa.
Kouluruoka oli ehkä vähän erilaista kuin nykyään, esim. pinaattiletut ja nakit kuuluivat samaan ateriaan (ja olivat kaikkien lemppareita). Ruoka-aineallergiat olivat harvinaisia tai jäivät huomiotta. Puhtaasti kasvisruokaa ei tainnut olla, vaan esim. puuron ja marjakeiton kanssa oli pieni lihapiirakka.
Keväisin järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset, mutta en kyllä tarkkaan muista, mitä siihen käytännössä sisältyi. Joskus oli joku tehtävävihkonen. Ja iso valtakunnallinen piiirustuskilpailu eri ikäsarjoineen oli myös joka kevät...?
Välitunneilla leikittiin ainakin tervapataa, puuhippaa, kirkkistä, rosvoa ja poliisia, väriä, peiliä, hypättiin narua (tai hiirenhäntää) ja twistiä, oltiin hura hura häitä ja talvella kukkulan kuningasta lumikasalla.
Ystäväni-kirjat olivat kova juttu! Samoin muistokirjat, joihin omistaja liimasi joka sivulle kiiltokuvan ja pyysi sitten kavereita kirjoittamaan runoja/loruja. Nämä kirjat sisältävät ihania muistoja ja mulla on ne tallessa vieläkin :)
Pinaattiletut ja nakit? Ystäväni kävi koulut Sulkavalla ja kertoi tuosta yhdistelmästä. Oletko Sulkavalta vai oliko tuo muuallakin?
Pinaattilettujen kanssa tarjoiltiin nakkeja meilläkin, ei Sulkavalla päinkään, mutta itä-Suomessa.
Meillä ei ikinä.
Kaikki aamut klo 3 lähdettiin suksilla hiihtämään ylämäkeä (kesät ja talvet) ja oltiin koululla ennen klo 7
Aamupalaksi syötiin pala rautaa ja paskottiin kettinkiä - jos joku valitti niin sai piiskaa ja haukuttiin pullamössöks.
Sit taas hiihdettiin ylämäen kautta kotiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki aamut klo 3 lähdettiin suksilla hiihtämään ylämäkeä (kesät ja talvet) ja oltiin koululla ennen klo 7
Aamupalaksi syötiin pala rautaa ja paskottiin kettinkiä - jos joku valitti niin sai piiskaa ja haukuttiin pullamössöks.
Sit taas hiihdettiin ylämäen kautta kotiin
Tämmöisiäkö vaarisi kertoi?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki aamut klo 3 lähdettiin suksilla hiihtämään ylämäkeä (kesät ja talvet) ja oltiin koululla ennen klo 7
Aamupalaksi syötiin pala rautaa ja paskottiin kettinkiä - jos joku valitti niin sai piiskaa ja haukuttiin pullamössöks.
Sit taas hiihdettiin ylämäen kautta kotiin
T. 08 syntynyt veeti joka inisee kun opettaja käskee olemaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maaseutukoulu Etelä-Pohjanmaalla, 80-90-luvut. 3 kilometrin pyörämatka kotoa kouluun kesät talvet. Kylmin sää jossa vinttasin tämän reitin oli muistaakseni -30 astetta 80-luvun lopussa. Suojasäät olivat silti pahempia. Kuvittele mielessäsi vanha maalaistie, joka on oikein pahimman mahdollisen likomärän ja liukkaan Kekkosenkaljun peitossa. Ja tämän märän jään päällä piti pikkulapsen tasapainoilla kaksipyöräisellä fillarilla rajun puuskaisessa vastatuulessa.
Yksi opettajista oli vanha sota-ajan kokenut hapankurppa, jota selvästi risoi ettei oppilaiden ojentamiseen saanut enää käyttää remmiä. Nepsy-häiriöitä ei tunnistettu. Oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat olivat täysin heitteillä, varsinkin matematiikan osalta. Suhtautuminen kouluväkivallan uhreihin oli yhtä tympeää silloin kuin nytkin. Sitä samaa uhrin syyllistämistä, jotta laiska ja kelvoton opettaja vain pääsisi itse helpommalla, kun ei tarvitsisi lähteä niiden oikeiden syyllisten perään, joita oli usein määrällisesti enemmän. Luojan kiitos puhelinkameroita ja somea ei vielä tuolloin ollut.
90-luvulla puhkesi sitten lama ja säästötoimet näkyivät peruskoulussakin. Kirjat kierrätettiin ja pyyhekumit puolitettiin. Luokkaretket muuttuivat vaisummaksi. Meiltäpäin käytiin vielä vuonna 1990 Wasalandiassa ja se olikin sitten se paras ala-asteen luokkaretki minkä muistan, kunnes tuli 90-luvun puoliväli ja yläasteryhmäni päästettiin laivalla Tukholmaan. Jea, meille se vielä sallittiin, vaikka keskustelu kävikin jo kuumana pitäisikö niistä reissuista luopua kun varsinkin pojat ryyppäsivät itsensä laivassa ja hotellihuoneissa oksentamispisteeseen. 90-luvun teinit ryyppäsivät vielä todella holtittomasti.
Omituisin muisto peruskoulun käytännöistä oli sisäliikuntatuntien ehdoton vaatimus paljaista jaloista. Liikuntasaliin ei saanut tulla minkäänlaisissa kengissä. Onko tässä tapahtunut kulttuurin muutosta minun aikojen jälkeen?
ai jaa, meillä taas piti olla sisätossut tai kengät joista ei jää jälkiä lattiaan. paljain jaloin ei missään nimessä saanut tulla syylät sun muut tarttu.
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa pienessä kyläkoulussa (yhteisluokat 1-2, 3-4 ja 5-6), iäkkäät opettajat pitivät varmasti samoja tapoja yllä kuin 60-luvullakin. Luokassa seisottiin pulpetin vieressä ennen tunnin alkua kunnes opettaja antoi luvan istuutua. Joka aamu opettaja säesti harmoonilla aamunavauksen ja lapset lauloivat virren tai pari, opettaja luki päivän säkeen. Laulukokeissa piti laulaa yksin luokan edessä, kammottavaa. Nokkahuilua soitettiin ryhmänä, niin opettaja ei ehkä saanut ikinä selville, etten koskaan oppinut oikeasti sillä soittamaan.
Koulun oma keittäjä teki ruoan, joka oli varmasti pääsääntöisesti ihan hyvää, mutta en tykännyt monesta ruoasta ja jouduin siksi usein istumaan kyynelsilmin lautasen ääressä seuraavan tunnin alkuun asti opettajan syyllistäessä ja painostaessa vieressä - sentään ei pakkosyötetty. Ruoka haettiin keittiöltä ja syötiin omassa pulpetissa ykkösluokan ekana käsityönä tehdyn ruokaliinan päältä. Riehuvat tai uppiniskaiset pojat saivat miesopettajalta korvilleen, joskin tämä sai siitä huomautuksia viranomaisilta; lasten fyysinen kurittaminen ei ollut enää sallittua.
Koulussa oli hammasharjat ja kapeat hammasmukit opettajanhuoneen seinätelineessä. Hammashoitaja kävi ajoittain antamassa sitä purskutettavaa ainetta, jota joku muukin tässä ketjussa muisteli. En muista pestiinkö hampaat joka päivä aterian jälkeen vai vain tiettyinä kertoina. Kirjastoauton vierailu oli viikon kohokohta.
Välitunneilla melkein kaikki lapset leikkivät yhdessä mm. kirkonrottaa tai muita piilo- ja juoksuleikkejä. Liikuntatunneilla pelattiin paljon nelimaalia ja hiihdettiin. Pojat ylpeilivät joululahjaksi saaduilla Stigoillaan, joilla toiset halusivat hartaasti laskea myös mäkeen tehdyistä hyppyreistä.
Mieleen on jäänyt myös laatikkopenaalit, joissa oli auki napsahtavia salalokeroita ja teroittimia, pehmeät magneetilla sulkeutuvat kannet ja tietenkin ne tuoksuvat hajukumit, joita vaihdeltiin. Dingon ja Neumannin fanitus oli iso juttu koko koulun tytöille, muuta vastaavaa ilmiötä en muista. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin lyijykynän ohella mustekynällä, jossa oli sellainen vanhanaikainen kärki, jota pitikin muste valui, ja mustetahroja paheksuttiin. Hyvin tehdyistä kotitehtävistä opettaja antoi vihkon sivuun leiman erilaisilla eläinleimasimilla ja hienoin oli kaunis hevosleimasin. Useimmiten leimassa oli aapiskukon kuva.
höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä näinä päivinä saa lehdistä lukea koulunkäynnistä ja millaista kaaosta se on nykyään niin voin vain olla onnellinen, että pääsin yläasteelta pois 80-luvun alussa.
Minä pääsin peruskoulusta vuonna 2000 ja olen onnellinen että se oli vielä hyvää aikaa käydä koulu normaalisti suomalaisittain. Ammattikoulun kävin heti perään eikä sitäkään ollut vielä pilattu. Nykyisin koulu tuntuu olevan sirkus jota lapset ja nuoret johtaa ja opettajat toimivat pelleinä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki aamut klo 3 lähdettiin suksilla hiihtämään ylämäkeä (kesät ja talvet) ja oltiin koululla ennen klo 7
Aamupalaksi syötiin pala rautaa ja paskottiin kettinkiä - jos joku valitti niin sai piiskaa ja haukuttiin pullamössöks.
Sit taas hiihdettiin ylämäen kautta kotiin
Tämä on aikuisten ketju. Mene johonkin itkuvonkuparkuketjuun joka soveltuu paremmin kaltaisellesi z-sukupolven edustajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla yläasteilla oli kaikennäköisiä kaikille yhteisiä esitelmiä. Siis esim. kaikki seiskat tai kasit (useampi luokka jokaista vuosiluokkaa) koottiin auditorioon kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa esim. huumeista tai sukupuolitaudeista.
Niin muuten olikin. Poliisitkin olivat useampaan kertaan. Huumeista oli esitelmiä paljon.
Meillä kävi joku huumevalistaja, joka kertoi, että LSD:tä ottanut oli silponut itsensä veitsellä luullen olevansa appelsiini. Ja toinen hypännyt talon ikkunasta luullen että osaa lentää. Muuta minulle ei jäänyt päähän tuosta valistuksesta.
Tämä valistaja on varmaan kiertänyt kaikki Suomen koulut. Tuntuu, että kaikki ovat kuulleet nuo samat pelottelut, itsensä kuorimisen appelsiinina ja katolta hyppäämisen, kun luulee osaavansa lentää. Ja että koulujen ympärillä pyörii diilereitä, jotka jakavat ilmaisia näytteitä ja kertakokeilusta joutuu koukkuun ja päätyy jonnekin Kööpenhaminan katuojaan narkkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla yläasteilla oli kaikennäköisiä kaikille yhteisiä esitelmiä. Siis esim. kaikki seiskat tai kasit (useampi luokka jokaista vuosiluokkaa) koottiin auditorioon kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa esim. huumeista tai sukupuolitaudeista.
Niin muuten olikin. Poliisitkin olivat useampaan kertaan. Huumeista oli esitelmiä paljon.
Meillä kävi joku huumevalistaja, joka kertoi, että LSD:tä ottanut oli silponut itsensä veitsellä luullen olevansa appelsiini. Ja toinen hypännyt talon ikkunasta luullen että osaa lentää. Muuta minulle ei jäänyt päähän tuosta valistuksesta.
Tämä valistaja on varmaan kiertänyt kaikki Suomen koulut. Tuntuu, että kaikki ovat kuulleet nuo samat pelottelut, itsensä kuorimisen appelsiinina ja katolta hyppäämisen, kun luulee osaavansa lentää. Ja että koulujen ympärillä pyörii diilereitä, jotka jakavat ilmaisia näytteitä ja kertakokeilusta joutuu koukkuun ja päätyy jonnekin Kööpenhaminan katuojaan narkkaamaan.
Ei se ole sama valistaja vaan samat väitteet joita kaikki valistajat tuohon aikaan käyttivät. Meille tuosta appelsiinijutuista kertoivat seiskaluokalla meidän ysiluokkalaiset tukioppilaamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa pienessä kyläkoulussa (yhteisluokat 1-2, 3-4 ja 5-6), iäkkäät opettajat pitivät varmasti samoja tapoja yllä kuin 60-luvullakin. Luokassa seisottiin pulpetin vieressä ennen tunnin alkua kunnes opettaja antoi luvan istuutua. Joka aamu opettaja säesti harmoonilla aamunavauksen ja lapset lauloivat virren tai pari, opettaja luki päivän säkeen. Laulukokeissa piti laulaa yksin luokan edessä, kammottavaa. Nokkahuilua soitettiin ryhmänä, niin opettaja ei ehkä saanut ikinä selville, etten koskaan oppinut oikeasti sillä soittamaan.
Koulun oma keittäjä teki ruoan, joka oli varmasti pääsääntöisesti ihan hyvää, mutta en tykännyt monesta ruoasta ja jouduin siksi usein istumaan kyynelsilmin lautasen ääressä seuraavan tunnin alkuun asti opettajan syyllistäessä ja painostaessa vieressä - sentään ei pakkosyötetty. Ruoka haettiin keittiöltä ja syötiin omassa pulpetissa ykkösluokan ekana käsityönä tehdyn ruokaliinan päältä. Riehuvat tai uppiniskaiset pojat saivat miesopettajalta korvilleen, joskin tämä sai siitä huomautuksia viranomaisilta; lasten fyysinen kurittaminen ei ollut enää sallittua.
Koulussa oli hammasharjat ja kapeat hammasmukit opettajanhuoneen seinätelineessä. Hammashoitaja kävi ajoittain antamassa sitä purskutettavaa ainetta, jota joku muukin tässä ketjussa muisteli. En muista pestiinkö hampaat joka päivä aterian jälkeen vai vain tiettyinä kertoina. Kirjastoauton vierailu oli viikon kohokohta.
Välitunneilla melkein kaikki lapset leikkivät yhdessä mm. kirkonrottaa tai muita piilo- ja juoksuleikkejä. Liikuntatunneilla pelattiin paljon nelimaalia ja hiihdettiin. Pojat ylpeilivät joululahjaksi saaduilla Stigoillaan, joilla toiset halusivat hartaasti laskea myös mäkeen tehdyistä hyppyreistä.
Mieleen on jäänyt myös laatikkopenaalit, joissa oli auki napsahtavia salalokeroita ja teroittimia, pehmeät magneetilla sulkeutuvat kannet ja tietenkin ne tuoksuvat hajukumit, joita vaihdeltiin. Dingon ja Neumannin fanitus oli iso juttu koko koulun tytöille, muuta vastaavaa ilmiötä en muista. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin lyijykynän ohella mustekynällä, jossa oli sellainen vanhanaikainen kärki, jota pitikin muste valui, ja mustetahroja paheksuttiin. Hyvin tehdyistä kotitehtävistä opettaja antoi vihkon sivuun leiman erilaisilla eläinleimasimilla ja hienoin oli kaunis hevosleimasin. Useimmiten leimassa oli aapiskukon kuva.
höpö höpö.
Kumpihan meistä tämän ajan on elänyt ja kokenut...
Muistaako joku vielä siveysopin? Sitä oli ensimmäisillä luokilla, mutta sitten se vain yhtäkkiä jäi pois opetusohjelmasta. Muistan siitä enää vain oppitunnin nimen.
kävin pientä ala-astetta Lapissa. 1-2 luokilla meillä oli naisopettaja ja 3-6 luokilla miesopettaja. Naisopettaja piti aamunavaukset eli laulettiin virsi. Naisopettaja luki myös ruokarukoukset. 3-6 luokilla oli edelleen aamunavaus virrellä, mutta ruokarukouksia ei ollut. Koulussa ei ollut erikseen ruokalaa ; söimme luokassa. Koulussa oli oma keittäjä, joka teki myös talonmiehen työt. Ruoka oli todella hyvää. Keittäjä toi ruuat ja astiat luokkaan . Oppilaat palauttivat ne keittiöön ja ruuasta kiitettiin.Koulussa ei ollut liikuntasalia, joten kaikki liikuntatunnit olivat tyyliin talvella hiihdettiin ja muulloin pelattiin jalkapalloa tai pesäpalloa. Liikuntatunnit olivat yhteisiä koko koululle ja ne piti miesopettaja. Jalkapalloa pelattiin myös välitunneilla. Talvella teimme myös vapaaehtoisesti lumitöitä. Välituntivalvontaa ei ollut. Kävimme uimassa muutaman kerran vuodessa Ruotsin puolella. Olisko ollut niin, että kolmannella luokalla aloitettiin englannin opetus. Joka vuosi sen opettaja vaihtui. Mitään järjestyshäiriöitä ei ollut eikä kiusaamista. Olin kerran jälki-istunnossa, koska sanoin opettajalle vastaan. Jälki-istunto oli 2 tuntia seisomista
Ja 80-luvulla ala-asteella.
Ruokaa jaettiin, vielä kun olin amiksessa 88-90.