Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
90-luvun alkupuolella saimme joka vuosi koulusta paketin puuvärikyniä. Siis oma paketti joka oppilaalle. Joka toinen vuosi niissä oli kuusi kynää, joka toinen vuosi kaksitoista kynää. Viimeisin paketti on edelleen tallessa koskemattomana.
Me saimme vuosittain kasarilla paketin vahaliituja, merkki taisi olla Sakura. Kuvismaikka pakotti hinkkaamaan piirustukset ihan kiiltäviksi niillä liiduilla, niistä tuli tasainen vahamainen pinta, kun tarpeeksi hinkkasi. Muuten ei kuulemma ollut tarpeeksi huolellinen. Oppilaan omasta taitellisesta ilmaisusta ei ollut niin väliksi.
Saatiin myös vesiväripaletit, joissa oli 6 nappia. Kaksi erisävyistä sinistä, kaksi keltaista ja kaksi punaista. Niistä piti saada sekoitettua kaikki värit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysärillä ala-aste 4000 asukkaan kunnassa oli kivaa aikaa. Kaikki tunsi toisensa eikö ollut mitään kiusaamista. Jokaisen synttäreillä käytiin ja koko luokka harrasti samaa lajia. Meillä kaikki pojat pelas jalkapallojoukkueessa. Koulussa opettajat oli melko ankaria jos perseili. Raaputin harpilla nimeni pulpettiin kolmannella ja ope näki. Haki mulle hiekkapaperia ja käski hioa pulpetin sileäksi myös ne aikaisempien oppilaiden raaputukset! Pari tuntia meno jälki-istunnossa hioessa 😅
M39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun alkupuolella saimme joka vuosi koulusta paketin puuvärikyniä. Siis oma paketti joka oppilaalle. Joka toinen vuosi niissä oli kuusi kynää, joka toinen vuosi kaksitoista kynää. Viimeisin paketti on edelleen tallessa koskemattomana.
Me saimme vuosittain kasarilla paketin vahaliituja, merkki taisi olla Sakura. Kuvismaikka pakotti hinkkaamaan piirustukset ihan kiiltäviksi niillä liiduilla, niistä tuli tasainen vahamainen pinta, kun tarpeeksi hinkkasi. Muuten ei kuulemma ollut tarpeeksi huolellinen. Oppilaan omasta taitellisesta ilmaisusta ei ollut niin väliksi.
Saatiin myös vesiväripaletit, joissa oli 6 nappia. Kaksi erisävyistä sinistä, kaksi keltaista ja kaksi punaista. Niistä piti saada sekoitettua kaikki värit.
Nuo vahaliidut oli ehkä suurinta tuhlusta määrärahojen suhteen. 80% liiduista jäi käyttämättä ja meni roskiin lopulta.
Joka päivä ympäri vuoden hiihettiin karvahattu päässä kouluun jossa reksi pieksi karttakepillä ympäri persettä ettei istumaan kärsinyt.Takavarikoi ja joi isoisän keittämät matkaan lähetetyt "ilojuomat" mutta kun sai kotomatkalla likoilta pillua niin se kannusti seuraavanakin päivänä kouluun.
Aapo pohojanmaalta
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa kun en oikeastaan tiedä minkälaista se on nykyään. Oppilaat oli ainakin kaikki valkoisia suomalaisia ja äidinkieleltään suomenkielisiä ja kaikki katsoi kotona Ritari Ässää ja Macgyveria.
Ja sitten jos se yksi onneton ei katsonutkaan noita, alkoi armoton vuosia kestänyt kiusaaminen. Oli se mahtavaa, kun oli niin puhtoinen monokulttuuri! Nimim. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun alkupuolella saimme joka vuosi koulusta paketin puuvärikyniä. Siis oma paketti joka oppilaalle. Joka toinen vuosi niissä oli kuusi kynää, joka toinen vuosi kaksitoista kynää. Viimeisin paketti on edelleen tallessa koskemattomana.
Me saimme vuosittain kasarilla paketin vahaliituja, merkki taisi olla Sakura. Kuvismaikka pakotti hinkkaamaan piirustukset ihan kiiltäviksi niillä liiduilla, niistä tuli tasainen vahamainen pinta, kun tarpeeksi hinkkasi. Muuten ei kuulemma ollut tarpeeksi huolellinen. Oppilaan omasta taitellisesta ilmaisusta ei ollut niin väliksi.
Saatiin myös vesiväripaletit, joissa oli 6 nappia. Kaksi erisävyistä sinistä, kaksi keltaista ja kaksi punaista. Niistä piti saada sekoitettua kaikki värit.
Nuo vahaliidut oli ehkä suurinta tuhlusta määrärahojen suhteen. 80% liiduista jäi käyttämättä ja meni roskiin lopulta.
Ehkä niitä piti hinkata juuri siksi, että ne kuluisivat loppuun eivätkä menisi roskiin? Minä kyllä piirtelin niillä liiduilla kotonakin, ei ne hukkaan menneet.
Koulukirjoihin kyllä töherrettiin ihan surutta. Kävin kouluni aikaan, jolloin kirjat sai vielä omaksi. Varsinkin tehtäväkirjat oli melko käyttämättömiä ja silti ne meni roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä ympäri vuoden hiihettiin karvahattu päässä kouluun jossa reksi pieksi karttakepillä ympäri persettä ettei istumaan kärsinyt.Takavarikoi ja joi isoisän keittämät matkaan lähetetyt "ilojuomat" mutta kun sai kotomatkalla likoilta pillua niin se kannusti seuraavanakin päivänä kouluun.
Aapo pohojanmaalta
Olet oikeasti inisevä veeti helsingistä ja syntynyt vuonna 2010.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piirtoheittimet olivat perustyökalu opetuksessa, liitutaululle ei moni opettaja kirjoittanut koskaan. Usein piirtoheitin näytti ties minne tai opettajan pää oli edessä. Opettaja joutui aina sitä säätämään. Kalvot olivat himmeän suttuisia ja moneen kertaan käytettyjä.
Jos joskus saatiin katsoa videota, niin videonauhuri ynnä televisio ("av-laitteet") kärrättiin jostain varastosta luokkaan ja puolet ajasta meni siihen, kun opettaja ei saanut videota toimimaan ja lähti jostain hakemaan vahtimestaria avuksi.
Kielten opetuksessa käytettiin avokelanauhuria. Se oli käytössä vielä 90-luvun puolivälissä ylioppilaskirjoitusten kuullunymmärtämiskokeessakin.
Ah, vanha kunnon Tandbergin avokelanauhuri! Meidän englannin maikka kertoi että opetusnauhoja saisi myös C-kasettina, mutta hän piti kynsin hampain kiinni avokelanauhurista koska siinä oli nauhalaskuri. Se helpotti paljon kun nauha piti saada kelattua oikeaan kohtaan.
80-luvulla kasettimankoissakin oli vielä laskurit, mutta ysärin puolella oli turha enää etsiä sellaista kaupasta.
Ruokalassa oli sianruoka-astiat jonne tyhjennettiin lautaselta perunankuoret tai ruoat, joita ei jaksanut syödä. Silloin tosiaan jämäruoat lähtivät sikaloihin sioille jaettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaistahan se tosiaan oli. Talvella pakkasraja välitunneille oli -25c ja siitä pidettiin tiukasti kiinni. Jos oli -24c niin ei kun pipo päähän ja ulos. Nykyäänhän se taitaa olla -15c.
-15 se oli stadissa .70 luvulla, mutta jostain syystä ei koulun mittari sitä ylittänyt kuitenkaan.
Eli teillä oli mittarin mukaan kesälläkin -15 astetta pakkasta xD
Vierailija kirjoitti:
Ruokalassa oli sianruoka-astiat jonne tyhjennettiin lautaselta perunankuoret tai ruoat, joita ei jaksanut syödä. Silloin tosiaan jämäruoat lähtivät sikaloihin sioille jaettavaksi.
Niin ne meillekin sanoivat. Myöhemmin eräs keittiön tädeistä paljasti minulle että se tarina sikojen ruuasta oli vain sellainen vanhoilta ajoilta periytynyt sanonta ja oikeasti ne meni vain kaatopaikalle. Hän toki sanoi että hänen uransa alkuaikoina ne menivät oikeasti jollekin lähisikalalle mutta eivät enää minun kouluaikoinani.
Purkka oli paheellista. Sitä ei saanut jäystää tunnilla, piti käydä sylkemässä se roskikseen. Ei edes xylitoljenkkiä saanut syödä ruuan jälkeen. Pulpettien alapinnoilla oli isoja hubbabubbamöykkyjä.