Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvun alkupuolella saimme joka vuosi koulusta paketin puuvärikyniä. Siis oma paketti joka oppilaalle. Joka toinen vuosi niissä oli kuusi kynää, joka toinen vuosi kaksitoista kynää. Viimeisin paketti on edelleen tallessa koskemattomana.

Me saimme vuosittain kasarilla paketin vahaliituja, merkki taisi olla Sakura. Kuvismaikka pakotti hinkkaamaan piirustukset ihan kiiltäviksi niillä liiduilla, niistä tuli tasainen vahamainen pinta, kun tarpeeksi hinkkasi. Muuten ei kuulemma ollut tarpeeksi huolellinen. Oppilaan omasta taitellisesta ilmaisusta ei ollut niin väliksi.

Saatiin myös vesiväripaletit, joissa oli 6 nappia. Kaksi erisävyistä sinistä, kaksi keltaista ja kaksi punaista. Niistä piti saada sekoitettua kaikki värit.

Nuo vahaliidut oli ehkä suurinta tuhlusta määrärahojen suhteen. 80% liiduista jäi käyttämättä ja meni roskiin lopulta.

Ehkä niitä piti hinkata juuri siksi, että ne kuluisivat loppuun eivätkä menisi roskiin? Minä kyllä piirtelin niillä liiduilla kotonakin, ei ne hukkaan menneet.

Koulukirjoihin kyllä töherrettiin ihan surutta. Kävin kouluni aikaan, jolloin kirjat sai vielä omaksi. Varsinkin tehtäväkirjat oli melko käyttämättömiä ja silti ne meni roskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä ympäri vuoden hiihettiin karvahattu päässä kouluun jossa reksi pieksi karttakepillä ympäri persettä ettei istumaan kärsinyt.Takavarikoi ja joi isoisän keittämät matkaan lähetetyt "ilojuomat" mutta kun sai kotomatkalla likoilta pillua niin se kannusti seuraavanakin päivänä kouluun.

 

Aapo pohojanmaalta

Olet oikeasti inisevä veeti helsingistä ja syntynyt vuonna 2010.

Vierailija kirjoitti:

Piirtoheittimet olivat perustyökalu opetuksessa, liitutaululle ei moni opettaja kirjoittanut koskaan. Usein piirtoheitin näytti ties minne tai opettajan pää oli edessä. Opettaja joutui aina sitä säätämään. Kalvot olivat himmeän suttuisia ja moneen kertaan käytettyjä. 

Jos joskus saatiin katsoa videota, niin videonauhuri ynnä televisio ("av-laitteet") kärrättiin jostain varastosta luokkaan ja puolet ajasta meni siihen, kun opettaja ei saanut videota toimimaan ja lähti jostain hakemaan vahtimestaria avuksi.

Kielten opetuksessa käytettiin avokelanauhuria. Se oli käytössä vielä 90-luvun puolivälissä ylioppilaskirjoitusten kuullunymmärtämiskokeessakin.

Ah, vanha kunnon Tandbergin avokelanauhuri! Meidän englannin maikka kertoi että opetusnauhoja saisi myös C-kasettina, mutta hän piti kynsin hampain kiinni avokelanauhurista koska siinä oli nauhalaskuri. Se helpotti paljon kun nauha piti saada kelattua oikeaan kohtaan.

80-luvulla kasettimankoissakin oli vielä laskurit, mutta ysärin puolella oli turha enää etsiä sellaista kaupasta.

Ruokalassa oli sianruoka-astiat jonne tyhjennettiin lautaselta perunankuoret tai ruoat, joita ei jaksanut syödä. Silloin tosiaan jämäruoat lähtivät sikaloihin sioille jaettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaistahan se tosiaan oli. Talvella pakkasraja välitunneille oli -25c ja siitä pidettiin tiukasti kiinni. Jos oli -24c niin ei kun pipo päähän ja ulos. Nykyäänhän se taitaa olla -15c.

-15 se oli stadissa .70 luvulla, mutta jostain syystä ei koulun mittari sitä ylittänyt kuitenkaan.

Eli teillä oli mittarin mukaan kesälläkin -15 astetta pakkasta xD

Vierailija kirjoitti:

Ruokalassa oli sianruoka-astiat jonne tyhjennettiin lautaselta perunankuoret tai ruoat, joita ei jaksanut syödä. Silloin tosiaan jämäruoat lähtivät sikaloihin sioille jaettavaksi.

Niin ne meillekin sanoivat. Myöhemmin eräs keittiön tädeistä paljasti minulle että se tarina sikojen ruuasta oli vain sellainen vanhoilta ajoilta periytynyt sanonta ja oikeasti ne meni vain kaatopaikalle. Hän toki sanoi että hänen uransa alkuaikoina ne menivät oikeasti jollekin lähisikalalle mutta eivät enää minun kouluaikoinani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseutukoulu Etelä-Pohjanmaalla, 80-90-luvut. 3 kilometrin pyörämatka kotoa kouluun kesät talvet. Kylmin sää jossa vinttasin tämän reitin oli muistaakseni -30 astetta 80-luvun lopussa. Suojasäät olivat silti pahempia. Kuvittele mielessäsi vanha maalaistie, joka on oikein pahimman mahdollisen likomärän ja liukkaan Kekkosenkaljun peitossa. Ja tämän märän jään päällä piti pikkulapsen tasapainoilla kaksipyöräisellä fillarilla rajun puuskaisessa vastatuulessa. 

Yksi opettajista oli vanha sota-ajan kokenut hapankurppa, jota selvästi risoi ettei oppilaiden ojentamiseen saanut enää käyttää remmiä. Nepsy-häiriöitä ei tunnistettu. Oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat olivat täysin heitteillä, varsinkin matematiikan osalta. Suhtautuminen kouluväkivallan uhreihin oli yhtä tympeää silloin kuin nytkin. Sitä samaa uhrin syyllistämistä, jotta laiska ja kelvoton opettaja vain pääsisi itse helpommalla, kun ei tarvitsisi lähteä niiden oikeiden syyllisten perään, joita oli usein määrällisesti enemmän. Luojan kiitos puhelinkameroita ja somea ei vielä tuolloin ollut.

90-luvulla puhkesi sitten lama ja säästötoimet näkyivät peruskoulussakin. Kirjat kierrätettiin ja pyyhekumit puolitettiin. Luokkaretket muuttuivat vaisummaksi. Meiltäpäin käytiin vielä vuonna 1990 Wasalandiassa ja se olikin sitten se paras ala-asteen luokkaretki minkä muistan, kunnes tuli 90-luvun puoliväli ja yläasteryhmäni päästettiin laivalla Tukholmaan. Jea, meille se vielä sallittiin, vaikka keskustelu kävikin jo kuumana pitäisikö niistä reissuista luopua kun varsinkin pojat ryyppäsivät itsensä laivassa ja hotellihuoneissa oksentamispisteeseen. 90-luvun teinit ryyppäsivät vielä todella holtittomasti.

Omituisin muisto peruskoulun käytännöistä oli sisäliikuntatuntien ehdoton vaatimus paljaista jaloista. Liikuntasaliin ei saanut tulla minkäänlaisissa kengissä. Onko tässä tapahtunut kulttuurin muutosta minun aikojen jälkeen?

ai jaa, meillä taas piti olla sisätossut tai kengät joista ei jää jälkiä lattiaan. paljain jaloin ei missään nimessä saanut tulla syylät sun muut tarttu.

No, meillä piti aina olla paljasjalkaisin. Kaikki muut paitsi liikunnanopettaja itse tietenkin. Muistaakseni virallinen selitys oli että salin lattia oltiin juuri lakattu eikä meidän tenavien haluttu tärvelevän uutta, kallista pintaa. 

Lisätään nyt tähän vielä: minun aikanani tietokoneet tulivat kouluihin. Eka vehje oli viissatanen Amiga. Vaikka sillä tehtiin myös koulutöitä, tenavat enimmäkseen pelasivat sillä opettajan sallimina aikoina. Pelit olivat kaikki piraatteja, tottakai. Ei kukaan silloin tajunnut ostetun ja waretetun eroa. Ei varmaan edes opettaja itse.

Aina välillä jäi jotain hyviäkin muistoja. Esim. koulun järjestämät uimahallireissut olivat näitä. Helppo päivä jonka päätteeksi sai ostella kokista ja sipsejä uimahallin kanttiinista. Ja se uiminen itse on tosi jees touhua edelleen.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla kaikki oppilaat osasi suomea, olivat samaa väriä kuin minäkin eikä sukuniminä ollut jotain 12 konsonanttia + 1 vokaali.

80-luvun aapisessa piti tavuttaa n-sana.

Menin ekaluokalle vuonna 1986 ja ensimmäisinä neljänä vuotena meillä on eläkeiässä oleva opettaja, jolle muodollisuus oli tärkeää. Eli kun opettaja tuli luokkaan kaikki nousi seisomaan. Ruokalaan mennessä järjestyssiin jonoon eikä saanut juosta. Hiljaisuutta vahdittiin tarkasti tunneilla. Vitosluokasta lähtien, eli olisiko se ollut sitten jo ysärin alkupuolta, opettaja jäi eläkkeelle ja tuli nuorempi mies opettajaksi. Hän ei ollut muodollinen ja luulen että hän edusti uutta sukupolvea ja opetussuunnitelmaa. Hän korosti aina ulkoa opettelemisen sijaan sitä että tietoa haetaan itse että ymmärretään mitä luetaan. Mukava ope hänkin. 

Helsingissä 1991 aloitin 1. luokan.

Somaliasta saapui ensimmäiset (2) pakolaiset kouluumme. Heitä ei talvella näkynyt, koska tulivat kouluun, kun aurinko nousi. Luokalla oli ala-asteella 32 oppilasta. Näistä 1 siirtyi tarkkikselle. Välitunneilla liikuttiin ala-asteen ajan, pelattiin fudista, kiipeiltiin ym. Muistan, että koulu oli hyvä paikka olla ja elää pääosin. Rehtorille joutui jos oli tappelua tai häiriköintiä. Ei ollut mitään moniammatillista verkostopalaveria vaan käskettiin alkamaan käyttäytyä. Osalle se riitti. Oli lama, joten köyhää oli- minulle se ei näkynyt sillä tavalla, koska vanhemmat saivat pitää työt. Monet aikuiset menettivät työnsä, joivat viinaa, erosivat ja kotioloissa oli korjaamista. Ehkä siksi koulu oli monelle hyvä paikka, ruokaa ja rauhaa. 

Meillä oli koulukirjat ja vihot, kynä ja kumi sekä viivoitin. ATK-luokassa käytiin harvoin ja opeteltiin koneen käyttöä, pelattiin karttapeliä. Hajukumit, piilolaatikolliset penaalit ja vaihtuva keräiltävä asia; pehmotarrat, hedelmätarrat,kuulat ym kulki repussa. Niitä hamstrattiin Tiimarista.

Kotona ei ollut ketään kun lähdit tai tulit, koska vanhemmilla oli työaika ja heidän tuli olla työpaikalla. Lankapuhelimella sitten saattoi soittaa vanhemman työpaikalle jos oli oikein iso hätä. Avain oli kaulassa ja koulun jälkeen mentiin usein kavereille&pihalle. Uskonnollisista aamunavauksista jotka tuli keskusradiosta luovuttiin jossain kohti ysäriä. 

Opettaja oli auktoriteetti mutta kyllä hänen hermoja koeteltiin, luokasta lensi ulos jos oikein pelleili. Käytävällä sitten odoteltiin että muut tulee välkälle. Ei siellä kukaan aikuinen vahtinut, yksin oltiin. Jälki-istuntoa ei ollut. Opettaja oli mukava eikä todellakaan noustu seisomaan, vaalittu täyttä hiljaisuutta tms. Oltiin painotettu luokka ja varmaan sen vuoksi vähän boheemimpi meno. Reissuvihko jäi myös pois jossain kohti ala-astetta. Kai ne sit soitti kotiin jos oli jotain spessua. Kynnys oli varmaan aika kova tälle yhteydenotolle vrt Wilmavänkytys. 

Isoa koulua kohti oli vain pari ylipainoista.

Kouludiskot oli ihania juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseutukoulu Etelä-Pohjanmaalla, 80-90-luvut. 3 kilometrin pyörämatka kotoa kouluun kesät talvet. Kylmin sää jossa vinttasin tämän reitin oli muistaakseni -30 astetta 80-luvun lopussa. Suojasäät olivat silti pahempia. Kuvittele mielessäsi vanha maalaistie, joka on oikein pahimman mahdollisen likomärän ja liukkaan Kekkosenkaljun peitossa. Ja tämän märän jään päällä piti pikkulapsen tasapainoilla kaksipyöräisellä fillarilla rajun puuskaisessa vastatuulessa. 

Yksi opettajista oli vanha sota-ajan kokenut hapankurppa, jota selvästi risoi ettei oppilaiden ojentamiseen saanut enää käyttää remmiä. Nepsy-häiriöitä ei tunnistettu. Oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat olivat täysin heitteillä, varsinkin matematiikan osalta. Suhtautuminen kouluväkivallan uhreihin oli yhtä tympeää silloin kuin nytkin. Sitä samaa uhrin syyllistämistä, jotta laiska ja kelvoton opettaja vain pääsisi itse helpommalla, kun ei tarvitsisi lähteä niiden oikeiden syyllisten perään, joita oli usein määrällisesti enemmän. Luojan kiitos puhelinkameroita ja somea ei vielä tuolloin ollut.

90-luvulla puhkesi sitten lama ja säästötoimet näkyivät peruskoulussakin. Kirjat kierrätettiin ja pyyhekumit puolitettiin. Luokkaretket muuttuivat vaisummaksi. Meiltäpäin käytiin vielä vuonna 1990 Wasalandiassa ja se olikin sitten se paras ala-asteen luokkaretki minkä muistan, kunnes tuli 90-luvun puoliväli ja yläasteryhmäni päästettiin laivalla Tukholmaan. Jea, meille se vielä sallittiin, vaikka keskustelu kävikin jo kuumana pitäisikö niistä reissuista luopua kun varsinkin pojat ryyppäsivät itsensä laivassa ja hotellihuoneissa oksentamispisteeseen. 90-luvun teinit ryyppäsivät vielä todella holtittomasti.

Omituisin muisto peruskoulun käytännöistä oli sisäliikuntatuntien ehdoton vaatimus paljaista jaloista. Liikuntasaliin ei saanut tulla minkäänlaisissa kengissä. Onko tässä tapahtunut kulttuurin muutosta minun aikojen jälkeen?

ai jaa, meillä taas piti olla sisätossut tai kengät joista ei jää jälkiä lattiaan. paljain jaloin ei missään nimessä saanut tulla syylät sun muut tarttu.

No, meillä piti aina olla paljasjalkaisin. Kaikki muut paitsi liikunnanopettaja itse tietenkin. Muistaakseni virallinen selitys oli että salin lattia oltiin juuri lakattu eikä meidän tenavien haluttu tärvelevän uutta, kallista pintaa. 

Lisätään nyt tähän vielä: minun aikanani tietokoneet tulivat kouluihin. Eka vehje oli viissatanen Amiga. Vaikka sillä tehtiin myös koulutöitä, tenavat enimmäkseen pelasivat sillä opettajan sallimina aikoina. Pelit olivat kaikki piraatteja, tottakai. Ei kukaan silloin tajunnut ostetun ja waretetun eroa. Ei varmaan edes opettaja itse.

Aina välillä jäi jotain hyviäkin muistoja. Esim. koulun järjestämät uimahallireissut olivat näitä. Helppo päivä jonka päätteeksi sai ostella kokista ja sipsejä uimahallin kanttiinista. Ja se uiminen itse on tosi jees touhua edelleen.

Vau, Amiga 500 koulun koneena, ilmeisesti ala-asteella, olen kateellinen :) Meillä oli vaan tavallisia pc koneita ja niitäkin vasta yläasteella 1987 alkaen :/ Niin no, Amiga 500 ja 2000 esiteltiin tietysti myöskin -87, Amiga 1000 jo 1985.

Järjetön uskonnon tuputus. Virsiä ja rukouksia tuli opetella ulkoa. Jos ei osannut, tuli jälki-istuntoa. Aamurukouksia ja kirkossa ravaamista, eikä tätä saanut kyseenalaistaa.

Kiihkouskovainen opettajani, levätköön hän helvetissä, inhosi minua, kun en ollut aivopestävissä tällaiseen kulttiin ala-asteella.

Vierailija kirjoitti:

Järjetön uskonnon tuputus. Virsiä ja rukouksia tuli opetella ulkoa. Jos ei osannut, tuli jälki-istuntoa. Aamurukouksia ja kirkossa ravaamista, eikä tätä saanut kyseenalaistaa.

Kiihkouskovainen opettajani, levätköön hän helvetissä, inhosi minua, kun en ollut aivopestävissä tällaiseen kulttiin ala-asteella.

Tämä, kristillisen uskonnon pakkosyöttö joka tilanteessa, ihan kuin mitään muita aatteita ei olisi ollut. Kyseenalaistamalla kristinuskon oppeja pääsi jälki-istunnon kautta rehtorin puhutteluun. Pakkorukoilutukset, että sai syödä. Aamunavaukset 100% kristillistä tuputusta. Pakkokirkot ja saarnat. Ei mikään ihme että mm satanismi nosteli päätään pakotuksen vastavoimana.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä 1991 aloitin 1. luokan.

Somaliasta saapui ensimmäiset (2) pakolaiset kouluumme. Heitä ei talvella näkynyt, koska tulivat kouluun, kun aurinko nousi. Luokalla oli ala-asteella 32 oppilasta. Näistä 1 siirtyi tarkkikselle. Välitunneilla liikuttiin ala-asteen ajan, pelattiin fudista, kiipeiltiin ym. Muistan, että koulu oli hyvä paikka olla ja elää pääosin. Rehtorille joutui jos oli tappelua tai häiriköintiä. Ei ollut mitään moniammatillista verkostopalaveria vaan käskettiin alkamaan käyttäytyä. Osalle se riitti. Oli lama, joten köyhää oli- minulle se ei näkynyt sillä tavalla, koska vanhemmat saivat pitää työt. Monet aikuiset menettivät työnsä, joivat viinaa, erosivat ja kotioloissa oli korjaamista. Ehkä siksi koulu oli monelle hyvä paikka, ruokaa ja rauhaa. 

Meillä oli koulukirjat ja vihot, kynä ja kumi sekä viivoitin. ATK-luokassa käytiin harvoin ja opeteltiin koneen käyttöä, pelattiin karttapeliä. Hajukumit, piilolaatikolliset penaalit ja vaihtuva keräiltävä asia; pehmotarrat, hedelmätarrat,kuulat ym kulki repussa. Niitä hamstrattiin Tiimarista.

Kotona ei ollut ketään kun lähdit tai tulit, koska vanhemmilla oli työaika ja heidän tuli olla työpaikalla. Lankapuhelimella sitten saattoi soittaa vanhemman työpaikalle jos oli oikein iso hätä. Avain oli kaulassa ja koulun jälkeen mentiin usein kavereille&pihalle. Uskonnollisista aamunavauksista jotka tuli keskusradiosta luovuttiin jossain kohti ysäriä. 

Opettaja oli auktoriteetti mutta kyllä hänen hermoja koeteltiin, luokasta lensi ulos jos oikein pelleili. Käytävällä sitten odoteltiin että muut tulee välkälle. Ei siellä kukaan aikuinen vahtinut, yksin oltiin. Jälki-istuntoa ei ollut. Opettaja oli mukava eikä todellakaan noustu seisomaan, vaalittu täyttä hiljaisuutta tms. Oltiin painotettu luokka ja varmaan sen vuoksi vähän boheemimpi meno. Reissuvihko jäi myös pois jossain kohti ala-astetta. Kai ne sit soitti kotiin jos oli jotain spessua. Kynnys oli varmaan aika kova tälle yhteydenotolle vrt Wilmavänkytys. 

Isoa koulua kohti oli vain pari ylipainoista.

Kouludiskot oli ihania juhlia.

Kuinka monella vuosikymmenellä sä olet käynyt koulua, kun tuossa oli kerätty kaikki 80-luvun kliseetkin.

Ala-asteella koulupäivä alkoi aamuhartaudella, johon kuului virsi, joku opettavainen tarina, jonka opettaja tai joku oppilas luki, ja rukous. 

Meidän pienessä kyläkoulussa ei tarvinnut nousta seisomaan puhuessa, mutta saman kunnan toisessa koulussa piti. Yläasteella oltiin sitten samalla luokalla, niin sieltä toisesta koulusta tulleet nousivat seisomaan, kun piti puhua. Opettaja sanoi, että täällä ei tarvitse nousta seisomaan, niin he lopettivat sitten. 

90-luvulla maalaispaikkakunnalla meillä oli yksi opettaja joka vaati että hänen tullessaan luokkaan pitää nousta seisomaan ja pitiköhän siinä jotenkin kuorossa lausua jotain tyyliin hyvää huomenta opettaja? Hän ei ollut edes mikään vanha, hänellä oli meidän ikäiset lapset, mutta jotenkin vähän outo tyyppi. 

Koulussa oli yksi tummapintainen adoptiolapsi.  Tyttöporukassa tuli sitä paremmin nähdyksi ja kuulluksi mitä lähempänä oli sellaista suosittua, ekstroverttia tyttöihannetta. Ei ollut muita identiteettejä. Jos ei mahtunut siihen ihanteeseen piti olla näkymätön seinäruusu. Vs nykyään voi olla vaikka kuinka monella hyväksytyllä tavalla erilainen nuori. 

ala-asteella ommeltiin käsityöpussi, tyynynpäällinen , kietaisuhame sekä erinnäisiä kutomistöitä  ja yläasteella neulottiin villapuseto, slipoveri helmineuleella, ommeltiin talonpoikaispaita sekä taiteilijantakki ja hameita ja haaremihousut ym. kivaa oli .Koulussa oli iso kangasvarasto josta sai valita mieleisensä mutta osuuskaupastakin sai hakea jos ei sopivaa kangasta löytänyt. Minulla oli valinnaisena käsityö 8 ja 9 lk ....ihan siitä syystä koska pidin sitä enemmän ajanvietteenä :D....mukavat muistot pienen kunnan koulusta -70-80 luvulla...mainittakoon että ruoka valmistu koulun keittiössä ja oli aivan pro!! ( paitsi tilliliha)

Olen mies ja juuri eilen muuten käpistelin yläasteen tekstiilityöjaksolla 80-luvun lopulla tekemääni kankaista vetoketjullista "penaalia" kun säilytän siellä pikkutavaraa. Lujaa kangaslaatua kun vieläkin on hyväkuntoinen, vetoketjukin toimii edelleen moitteitta, myös neppari on siinä, ja kunnossa :)

Vierailija kirjoitti:

7-luokalla mua kiusattiin ja haukuttiin homoksi, ja erään kerran liikkatunnin alkaessa kaikki muut pojat käytännössä ajoi mut pukkarista pihalle "kun tänne ei homoja tarvita riisumista tuijottamaan". Liikunnan maikka kuuli sen, vaan mitä hän tekikään? Ei sanonut huutelijoille mitään, ja avasi mulle oven viereiseen pukkariin! Eli käytännössä osoitti kaikille muille että noin saa tehdä. Nykyään tuosta nousisi ihan toisenlainen haloo... ainakin teoriatasolla, eri asia löytyisikö nytkään keinoja laittaa kiusaajia kuriin. Luojan kiitos ettei silloin ollut vielä nettiä ja älypuhelimia sun muita digikameroita.

Olen ihan samaa mieltä etteivät homot kuulu heteromiesten pukuhuoneeseen tai lesbot naisten. Käsittääkseni naisetkaan eivät erikoisesti pidä kun uimahallissa alasti yleisissä pesutiloissa ollessa on tullut lesbo ehdottelemaan lähempää tuttavuutta.