Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miten monen koulussa on pakotettu syömään. Minusta se on väkivaltaa. Meillä ei kukaan pakottanut. Joskus opettaja muistutti nälkää näkevistä Afrikan lapsista, jos joku ei halunnut syödä tai söi hirveän vähän.
Itse sain tuosta pakko syömisestä syömishäiriön, joka ei ole näin keski-ikäisenäkään kontrollissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvinnut noista seisomaan kun vastasi, en oikein usko että missään on koskaan tarvinnut, tekee ihan liian kömpelöä opetuksesta.
On tarvinnut. Olen 70-luvulla 3. Luokalla kun luokkaan tuli uusi lapsi toisesta koulusta. Hän oli oppinut vanhassa koulussaan nousemaan ylös, meidän koulussa se oli jo taaksejäänyttä. Opettaja sanoi hänelle monta kertaa ettei tarvi nousta mutta tuli häneltä niin selkärangasta se nouseminen ettei millään oppinut hänelle uuteen tapaan. Lopulta opettaja hermostui totaalisesti ja huusi pää punaisena suoraa huutoa naama kiinni lapsen kasvoissa, että sen jälkeen ei enää uskaltanut viitatakaan. Kyseinen opettaja oli muutenkin samanlainen totaalisesti päreensä polttava jos vähänkin tuoli kolahti tai kynä tippui vahingossa lattialle
Tämä ketju ei koske 70-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin peruskoulun 1990-luvulla.
Vuosikymmenen alussa lyijykynät ja pyyhekumit puolitettiin säästösyistä.
Joka aamu koko koulun oppilaat ja opettajat kokoontuivat koulun jumppasaliin aamunavaukseen. Aamunavauksen sisältö oli enemmän tai vähemmän hengellinen ja tilaisuus päättyi aina yhdessä laulettuun virteen.
Vielä vuosikymmenen lopussa käytettiin oppikirjoja, joissa esiintyivät Neuvostoliitto, Jugoslavia ja DDR.
Vähän ihmettelen tuota lyijärin puolitusta. Siinä on järkeä vain, jos kullakin oppilaalla menee koko kouluvuoden aikana puolikas kynä.
Kuulostaa kyllä siltä kuin 80- ja 90-luvun koulumaailma olisi eronnut toisistaan kuin päivä ja yö. Meillä kasarilla oli kaikki uutta, ysärillä sitten vissiin ollut meidän aikaisia käytettyjä kirjanretaleita. Ei meidän 80-luvulla tarvinnut puolittaa kyniä ja kumejakaan, jne. Sellainen Suomen pitäisi ollakin kuten se oli 80-luvulla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miten monen koulussa on pakotettu syömään. Minusta se on väkivaltaa. Meillä ei kukaan pakottanut. Joskus opettaja muistutti nälkää näkevistä Afrikan lapsista, jos joku ei halunnut syödä tai söi hirveän vähän.
Tämä mietityttää myös, ei tullut ajatelleeksi että noinkin voisi olla. Kyllä ruuat sai heittää jäteastiaan jos ei maittanut.
Minun koulussani ei ollut jäteastiaa eikä ruokaa saanut jättää.
Näyttää siltä että jos Steve Jobs ei olisi estänyt kosketusnäytön kehitystä, jo 70 -luvulla, ja varmaan hyvinkin jo 80-luvulla meillä olisi voinut olla kosketusnäytölliset tabletit tms. nykyajan puhelimia vastaava laite. No, olihan meillä kasarilla elektroniikkapelit :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin peruskoulun 1990-luvulla.
Vuosikymmenen alussa lyijykynät ja pyyhekumit puolitettiin säästösyistä.
Joka aamu koko koulun oppilaat ja opettajat kokoontuivat koulun jumppasaliin aamunavaukseen. Aamunavauksen sisältö oli enemmän tai vähemmän hengellinen ja tilaisuus päättyi aina yhdessä laulettuun virteen.
Vielä vuosikymmenen lopussa käytettiin oppikirjoja, joissa esiintyivät Neuvostoliitto, Jugoslavia ja DDR.
Vähän ihmettelen tuota lyijärin puolitusta. Siinä on järkeä vain, jos kullakin oppilaalla menee koko kouluvuoden aikana puolikas kynä.
Kuulostaa kyllä siltä kuin 80- ja 90-luvun koulumaailma olisi eronnut toisistaan kuin päivä ja yö. Meillä kasarilla oli kaikki uutta, ysärillä sitten vissiin ollut meidän aikaisia käytettyjä kirjanretaleita. Ei meidän 80-luvulla tarvinnut puolittaa kyniä ja kumejakaan, jne. Sellainen Suomen pitäisi ollakin kuten se oli 80-luvulla!
Kävin peruskoulun 80-luvulla. Kyniä, kumeja, viivottimia saatiin jatkuvasti ja ihan vain pyytämälläkin. Vihkoja sai ottaa kaapista vapaasti. Kirjat olivat uusia ja omiksi annettuja. Niitä ei arvostettu, vaan tuherrettiin täyteen. Jotkut polttivat kirjansa keväisin koulun loputtua. Kumit silputtiin palasiksi ja ammuttiin viivottimen avulla luokassa toisten niskaann.
Tältä pohjalta lama-ajan kuminpuolittamiset ja muu säästäminen tuntuu olevan ihan toiselta planeetalta. 90-luvulla lukiossa ei pulaa nähnyt samalla tavalla, kun kaikki piti kuitenkin hankkia itse.
80-luvulla Mäntsälässä päästiin luokkaretkelle ilman mitään rahan keräystä, kun kunta maksoi linja-auton ja mahdolliset kohteen pääsyliput. Koulun keittäjä teki meille leipä+mehueväät joita syötiin sitten matkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjoituksen opettelu oli ainakin ihan turhaa. Lopetin sen käytön, kun huomasin kuinka hidasta sillä on kirjoittaa. Myöhemmin tärkeämpää on ollut osata kirjoittaa tietokoneella nopeasti.
Se on just noin, vihaan vieläkin kaunokirjoitusta yli 50-vuotiaana
Vierailija kirjoitti:
Tuollaistahan se tosiaan oli. Talvella pakkasraja välitunneille oli -25c ja siitä pidettiin tiukasti kiinni. Jos oli -24c niin ei kun pipo päähän ja ulos. Nykyäänhän se taitaa olla -15c.
No höpön höpön, kyllä se oli 15 tai 20 astetta riippuen siitä oliko ala- vai yläasteella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaistahan se tosiaan oli. Talvella pakkasraja välitunneille oli -25c ja siitä pidettiin tiukasti kiinni. Jos oli -24c niin ei kun pipo päähän ja ulos. Nykyäänhän se taitaa olla -15c.
No höpön höpön, kyllä se oli 15 tai 20 astetta riippuen siitä oliko ala- vai yläasteella
Meillä ei ollut mitään pakkasrajaa. Muistan kun oli -45 niin yhdessä tutistiin toisissa kiinni ulkovessassa
Meille ei opettajat vittuilleet. Soitettiin kouluradiossa täysillä Alice Cooperin Schools Out. Ovet lukitsimme vöillä ristiin. Rynkyttivät poloiset. Kondekassa maikkojen oli parempi pitää turpa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei syönyt ruokaa, tuli jälki istuntoa.
Jos viljeli v sanaa rehtori nosti hiuksista yhdellä kädellä ilmaan.
Liikunnan opettajalla huono päivä ja saattoi ottaa rinnuksista kiinni ja hakkasi tiiliseinään.
Jos ei osannut käyttäytyä tunnilla joutui nurkkaan seisomaan tai sitten käytävään.
Näin ala-asteella 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjoituksen opettelu oli ainakin ihan turhaa. Lopetin sen käytön, kun huomasin kuinka hidasta sillä on kirjoittaa. Myöhemmin tärkeämpää on ollut osata kirjoittaa tietokoneella nopeasti.
Kannatan että edelleen opetettaisiin kirjoittamaan Salervon tyyliin, ehkä hieman vähemmän aikaa siihen käyttäen. Alun jälkeen ei vaadittaisi välttämättä aivan oikeaoppista tyyliä vaan sallittaisiin persoonallisia piirteitä käsialassa jonka kuitenkin pitäisi olla yksikäsitteisen selkeätä ja helposti ymmärrettävästi liettavaa muillekin. - Voisi opettaa myös sitä tarvittavaa näppäinkirjoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan noin oli miten täällä on aiemmin kirjoitettu... Ainakin -70 luvulla ja vielä kasarin alussa... Tokkopa enää mitään kuria ja järjestystä -80 ja -90 luvun vaihteen jälkeen kouluissa ole ollutkaan.
Hyvin sama linja tääläki.. Kiltisti jonotettiin ruokaa. Ei saanu riehua tai muuten joutu nurkkaan.
Muistan ainakin kaksi miesopea ala-asteelta, jotka kähmivät tyttöjä ja kommentoivat näiden kehoja, silloin näihin ei juuri puututtu. Myös yksi opettaja tuli välillä kännissä kouluun. Koulun yleisissä tiloissa oli tietokoneita joilla me pääsimme vapaasti nettiin, kirjoittelimme mm. törkyviestejä Kiss FM:n chatissa eikä kellään opettajista ollut mitään hajua. Koulukiusaus oli raakaa ja väkivaltaista, mm. sylkemistä ja hakkaamista, siihen puututtiin laiskasti. Henkisestä väkivallasta vain vaiettiin, se "kuului asiaan". Varsinaisia häirikköjä luokissa oli vain muutamia, selkeästi diagnosoimattomia adhd-tapauksia, jotka olisivat tarvinneet enemmän tukea. Osa ajatui myöhemmin päihdekoukkuun, osa löysi musiikin tai urheilun ja rupesi pärjäämään.
Tämä 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Moni asia oli paremmin, mutta ei tuokaan sentään mitään pelkkää idylliä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan Pohjois-Savossa 80-luvulla tarvinnut seisoskella luokassa opettajalle puhuessa tms. mitä tässä ketjussa jotkut kertoneet. Ruokalaan mentiin jonossa ja keittäjä annosteli ruoan lautaselle. Maito oli kertakäyttöpurkissa, jogurttipurkin tyylinen kansi siinä, koulunäkkäriä tietysti ja "voinappi" josta voita leivän päälle, en muista oliko se voita vai jotain margariiniä tms.
Kasarilla oli pari todella kylmää talvea, kireimmillä pakkasilla muistaakseni saatiin olla välitunnilla sisällä koulun aulassa mutta muuten piti mennä välitunnilla ulos.
Asuttiin sen verran lähellä koulua että kuljin koulumatkan jalan tai pyörällä, ei mitään taksikyytejä mulle ja vanhemmatkaan ei juurikaan autolla kuskailleet, kuin hyvin harvoin.
Luokkaretkeilyä oli jonkinverran, tai no esim. uimahalli oli sen verran kaukana että sen takia mentiin bussikyydillä sinne, mutta olihan nekin poikkeuksellisia päiviä. Varsinainen luokkaretki ala-asteella oli 1987 keväällä Tampereelle, vieläkin on joitain muistoesineitä siltä reissulta tallessa.
Jossain vaiheessa suurena uutuutena ala-asteen kouluumme tuli vhs videoluokka jossa käytiin muutaman kerran katsomassa videoita.
Englanninkielen opettaja käytti jo 80-luvulla vanhanaikaista kelanauhuria, en muista tarkemmin että mihin kun myös opettaja taisi puhua englantia ainakin osittain tunneilla. Saattoi olla enkunkirjojen tekstien ääntämiseen tms., ai niin muistui mieleen ainakin yksi laulu jota laulettiin englanniksi: I like the flowers, I like the daffodils, jne.
Tähän mennessä on sekä käymäni ala-aste, että ainakin osittain yläastekin purettu ja tilalla uudet rakennukset.
"JO 80-luvulla vanhanaikaista kelanauhuria"
Mulla oĺi saksa pitkänä ja sitten erikoislyhyt englanti kun olin matikkalinjalla. Ja kyllä englannin ope toi pari kertaa vanhan kelanauhurin luokkaan ja sitten kuunneltiin englannin ääntämistä. Ja tämä tapahtui siis syksyllä 1962.
Vierailija kirjoitti:
Kouluruoka oli pääasiassa hyvää. Joitain erikoisuuksia oli, kuten veripalttu (hyvää). Grahampiirakat olivat loistavia. Tillilihasta tai kanaviillokista meinasi tulla yrjö.
Voi oli nappeina ja niin kovaa että näkkileipa katkesi kun yritti levittää.
Mukina oli metallinen kippo, kuin 2 dl mittakuppi.
Kaikkea oli pakko maistaa ja lautanen oli syötävä tyhjäksi. Itselle teki tuo tilliliha tiukkaa, mutta muuten kaikki ok. Osa oppilaista itki opettajan pakottaessa syömään esim herneitä tai kaalia. Kaveri oksensi lautaselle, niin sai olla syömättä lautasen tyhjäksi. Jotkut piilottivat ruokaa taskuihin tai lautasen alle ja heittivät roskiin kun opettaja ei katsonut.
Opettajat kulkivat pitkin ruokasalia kuin vanginvartijat, tarkkailivat lautasia ja komensivat kovaan ääneen "istu alas, lautanen tyhjäksi, ennen ei lähdetä". Joskus oma opettaja puolusti "annoin luvan jättää ruokaa". Oli sitten opettajien välistä arvovaltataistelua.
"Tillilihasta ja kanaviillokista meinasi tulla yrjö"
Kyllä tilliliha ja kanaviillokki ovat mulla kuuluneet läpi vuosikymmenten siihen ykkösprioriteettiluokkaan.
80-luvulla ei saanut ruokaillessa puhua ollenkaan pöydässä, kyynärpäitä ei saanut pitää pöydällä ja lakin käyttö sisällä oli vielä 90-luvullakin kiellettyä. Nurkkaankin joutui seisomaan vielä ysärillä yläasteella.
Alue: Aihe vapaa
Tuli tuosta mieleen yksi liikunnanopettaja 80-luvun ala-asteelta joka oli niin mahakas, että vitsailtiin hänen kantavan mahaansa kottikärryissä xD Juoksutti meitä liikuntasalissa rumpua paukuttaen sellaiseen tahtiin että itse olisi varmaan heittänyt henkensä sillä tahdilla...