Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!

Sama juttu, vielä -89 vuonna tokalla luokalla kun olin, niin viitattiin ja jos sai luvan vastata, niin vastattiin seisoma-asennosta, ei pulpetissa istuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla yläasteilla oli kaikennäköisiä kaikille yhteisiä esitelmiä. Siis esim. kaikki seiskat tai kasit (useampi luokka jokaista vuosiluokkaa) koottiin auditorioon kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa esim. huumeista tai sukupuolitaudeista. 

Ja väkivallasta! Kamalia kuvia rautalangalla sidotuista hampaista kun leuka oli murtunut jne. 

 

Tosiaan nousta piti kun opettaja tuli luokkaan ja se antoi luvan istua. En muista, että vastatessa olisi pitänyt enää nousta (äitini aikoina kyllä). Aloitin koulun 1986. Päivänavaus tuli keskusradiosta joka aamu vielä lukiossakin (lukiossa muistaakseni enää maanantai-aamuisin, peruskoulussa taisi olla joka aamu), ja 90 % ajasta se oli uskonnollinen. 

Kamalia kuvia väkivallan seurauksista. 

Tuo olisi suositeltavaa nykyäänkin.

Ja olisi suositeltavaa varsinkin keväällä kesäajokelien alkaessa näyttää realistisia kuvia nuorisoporukoiden katkenneista ja ruttaantuneista autoista, matkustaneiden verisistä olemuksista, veltoista ruhjoutuneista ruumiista ja arkuissa hautoihin panijaisista. Ja lopuksi kysyä että aiotko sinä oppilas nyt tänä kesäkautena päätyä tuollaiseen vai onko tarkoituksesi tulla vielä syksyllä terveenä kouluun tai muutoin jatkaa terveenä elämistä. 

Mutta ilmeisesti jatketaan entiseen malliin koska tarvitsevathan tiedotusvälineet kauhisteluakin herättäviä raflaavia uutisia. 

Meidän ala-asteen opettajalla oli sellainen tyyli, että kun hän kuulusteli läksyjä, piti jäädä seisomaan, jos ei osannut vastata. Istumaan pääsi vasta, kun opettajan kysyessä viittasi ja vastasi oikein johonkin toiseen kysymykseen. Jotkut joutuivat seistä useamman tunnin ja jopa syödä luokassa seisaaltaan. Ihme kyllä tuo ei ainakaan minusta tuntunut mitenkään pahalta. 

Menin yläasteelle 1988 ja siellä oli nutturapää naisreksi viimeistä vuotta ennen eläkkeelle jääntiä. Välitunnit piti olla ulkona, koulun alueelta ei saanut poistua, ja ruokalasta lähdettiin yhtäaikaa.

Seuraavana vuonna uusi reksi oli nuorempaa sukupolvea ja höllensi kuria saman tien. Välitunneilla sai jäädä sisälle ja ala-aulaan tuotiin pari pingispöytää jotka oli ahkerassa käytössä. Lisäksi klo 12 välkällä sai käydä kylällä kaupoissa / kioskilla (ja monet kävi tietenkin röökillä), ja muillakin välkillä suurin osa opettajista katsoi kylällä käyntiä läpi sormien niin pitkään kun ei tullut valituksia. Ruokalastakin sai lähteä sitä mukaa kun kukin oli syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Kouluruoka oli pääasiassa hyvää. Joitain erikoisuuksia oli, kuten veripalttu (hyvää). Grahampiirakat olivat loistavia. Tillilihasta tai kanaviillokista meinasi tulla yrjö. 

Voi oli nappeina ja niin kovaa että näkkileipa katkesi kun yritti levittää.

Mukina oli metallinen kippo, kuin 2 dl mittakuppi.

Kaikkea oli pakko maistaa ja lautanen oli syötävä tyhjäksi. Itselle teki tuo tilliliha tiukkaa, mutta muuten kaikki ok. Osa oppilaista itki opettajan pakottaessa syömään esim herneitä tai kaalia. Kaveri oksensi lautaselle, niin sai olla syömättä lautasen tyhjäksi. Jotkut piilottivat ruokaa taskuihin tai lautasen alle ja heittivät roskiin kun opettaja ei katsonut.

Opettajat kulkivat pitkin ruokasalia kuin vanginvartijat, tarkkailivat lautasia ja komensivat kovaan ääneen "istu alas, lautanen tyhjäksi, ennen ei lähdetä". Joskus oma opettaja puolusti "annoin luvan jättää ruokaa". Oli sitten opettajien välistä arvovaltataistelua.

Veripalttu ja tilliliha eivät olleet mitään herkkua mutta kyllä niitä nälkäänsä söi, ja kanaviillokki oli lähestulkoon hyvää kun ei tuijottanut kastikkeen väriä liikaa. Ainoa kerta kun mulla alkoi ruoka tökkimään, oli kun pidettiin joku perinneruokaviikko joka huipentui perjantaina mykyrokkaan. Mykyjä söin ongelmitta kun ne maistuivat veriletuilta, samoin lihat ja maksa meni, mutta ne muut sisäelimet olivat vastenmielisiä ja jäivät lautaselle.

Ruokalassa maito oli kahden desin kertakäyttöpurkeissa. Muovinen purkki, jossa oli metallikansi. Me puhkoimme etuhampailla metallikanteen reiät ja joimme siitä reiästä. Välillä oli epävirallista kilpailua siitä, mikä pöytäryhmä joi eniten maitoa, purkit kerättiin isoksi pinoksi ja korkeimman pinon kerännyt pöytäryhmä voitti. Voi sitä roskan määrää, mikä niistä purkeista syntyi!

Maitomainoksia oli koulun seinillä. Oli joku musta urheilijakin maitomainoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiseen ei puututtu vaikka se olisi ollut fyysistä. Opettajat meni mobbaukseen mukaan. Aika lohdutonta oli. 

Pojat on poikia, sanottiin. Rakkaudesta se hevonenkin potkii. No ei potki, vaan vihasta ja kivusta.

                              TÄMÄ !!!    AAARGH !

Vierailija kirjoitti:

Meidän ala-asteen opettajalla oli sellainen tyyli, että kun hän kuulusteli läksyjä, piti jäädä seisomaan, jos ei osannut vastata. Istumaan pääsi vasta, kun opettajan kysyessä viittasi ja vastasi oikein johonkin toiseen kysymykseen. Jotkut joutuivat seistä useamman tunnin ja jopa syödä luokassa seisaaltaan. Ihme kyllä tuo ei ainakaan minusta tuntunut mitenkään pahalta. 

No joo. Itselläni Kondekassa oli tapana moittia maikkaa, kun herätti minut eli vittuuks herätit. Ja kysymyksiin oiva vastaus oli, että enpä tiedä, koska et ole osannut opettaa. Ok, olimme rasittavia oppilaita, mutta jokainen meidän porukasta sai valkolakin minimiajassa. Ei me tyhmiä olleet. Emme vain nielleet auktoriteettien potaskaa. Ensimmäisenä niille pitää opettaa, että rangaistus on kaksisuuntainen tie.

Kävin peruskoulut 74-83. Ei ollut erityistä kiusaamista ja opettajat olivat erittäin hyviä ja päteviä. Yläasteella oli häirikköjä mm. minä, mutta vain muutama. Väkivaltaa oli hyvin vähän, vaikka kouluissa oli satoja oppilaita. Itse olen ainakin kiitollinen, että koulut ajoittuivat noihin vuosiin. Kiusaamiset alkoivat sitten olla arkipäivää, kun menin töihin. Mainittakoon, että yläasteella kirjat eivät repussa juuri vaihtuneet, kun käytännössä en opiskellut ja minulla oli parempaa tekemistä :)

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun rehtori nosti oppilaan rynnyksistä ja ripusti naulakkoon. Siinähän räpisteli.

Tyypillisiä rangaistuksia: ei saa käyttää koulussa vessaa, pitää käyttää pihan ikivanhaa huussia & ruoka pitää syödä lautaselta kokonaan vaikka olisi oksentanut sille. Ruokalassa istutaan vaikka monta tuntia kunnes ruoka on syöty.

Uskonnonopettaja pelotteli lapset hiljaiseksi synnistä ja helvetistä puhuen. Pikkuveli tuli kotiin itkien että maailmanloppu on tulossa.

80-luvulla tapahtunutta.

Myöhempi presisentti Mauno Koivisto taisi joskus (olisiko ollut 40-luvun loppupuolella) nostaa koulaisen rinnuksista seinälle ollessaan opettajana tilapäisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä, että oli oikeasti kaikki vaaleaihoisia kantasuomalaisia, ei mitään mehmettejä. 

Minä kaipaan sitä, vaikka ihon väri olisi sinioranssi, eivät tulisi raizkaamaan naisia/lapsia !!!!

Välitunneilla paljon wistin ja hyppynarun kanssa hypittiin, ja liidulla tehtiin ruutuja, joita hypittiin.  :)

poikien leikit oli agressiivisia  :(

90-luku, pieni kyläkoulu:

Syksyisin käytiin poimimassa koko koulun voimin puolukoita, joista keittäjä teki marjapuuroa.

Välitunneilla pelattiin mm. pekkasta, vuorenvalloitusta, hypittiin hyppynarulla, 10 tikkua laudalla... Paljon erilaisia leikkejä, joihin sai osallistua kaikki.

Kaunokirjoitusta opeteltiin ja ainekirjoituksia kirjoiteltiin paljon.

3-6 lk oli samassa luokkahuoneessa. Siinäpä sitten oppi esim. kolmosella ylempien luokkien asioita etukäteen, esim. ihmisen biologia ja vitosella alkanut historia.

Musiikin tunneilla laulettiin melkein koko ajan, koska soittimia ei juurikaan ollut. Toki rytmimunat, tamburiini ja nokkahuilut löytyivät. 

Koulun joulu- ja kevätjuhlissa kaikilla oli esityksissä joku rooli ja juhliin saapui paikalle muitakin kyläläisiä, kuin vain oppilaiden perheenjäseniä.

Teimme useamman pitkän luokkaretken kauemmas ala-asteen aikana. En tiedä miten lama-aikana siihen oli varaa, oisko pieni oppilasmäärä tämän mahdollistanut.

Kun ope oli viikon pari pakkolomalla, sijaisopettajaksi tuli ainakin pari kertaa yksi kyläläinen, joka ei ollut ammatiltaan opettaja. Silloin pelattiin paljon ja opiskelu jäi ehkä vähemmälle.

Ala-aste 80-luku. Sijaisopettajat eivät tietenkään osanneet meidän oppilaiden nimiä, joten meidän piti tehdä nimilaput pulpeteille. Aina piti keksiä joku ihan älytön nimi mallia Kaaleppi tai Uolevi. Tyhmemmät opettajat nostivat siitä metelin, mikä tietenkin oli tarkoituskin, menihän siinä oppitunti rattoisasti. Fiksummat sijaiset lähtivät leikkiin mukaan ja kutsuivat oppilaita kaalepeiksi ja uoleveiksi, joten vedätysyritys tavallaan kuivui kasaan ja jossain välissä otettiin vaivihkaa käyttöön omat oikeat nimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät olleet vielä lihottaneet itseään ja jaksoivat liikkua. Kaikilla oli vähintään hyvä kunto. Pärjäsivät myös iltapäivän ilman karkkia ja limsaa.

Höpö höpö, meillä oli koulun vieressä uimahalli ja sen kanttiini ahkerassa käytössä.

Meillä oli koululta parinsadan metrin päässä eräänlainen kahvilakuppila jonne ruokatunnilla kävi oppilaiden virta. Minäkin sorruin sinne pari kertaa ostamaan sen vakiotuotteen eli sokerisen munkin. Kunnes muutaman vuoden kuluttua koulu antoi oppilaille ukaasin ettei koulun alueelta saanut poistua (ainakaan ilman erityistä painavaa syytä) koulupäivän aikana. Pian ty

Tuon jälkeen tuo kuppila lopetti toimintansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät olleet vielä lihottaneet itseään ja jaksoivat liikkua. Kaikilla oli vähintään hyvä kunto. Pärjäsivät myös iltapäivän ilman karkkia ja limsaa.

Höpö höpö, meillä oli koulun vieressä uimahalli ja sen kanttiini ahkerassa käytössä.

Meillä oli koululta parinsadan metrin päässä eräänlainen kahvilakuppila jonne ruokatunnilla kävi oppilaiden virta. Minäkin sorruin sinne pari kertaa ostamaan sen vakiotuotteen eli sokerisen munkin. Kunnes muutaman vuoden kuluttua koulu antoi oppilaille ukaasin ettei koulun alueelta saanut poistua (ainakaan ilman erityistä painavaa syytä) koulupäivän aikana. Pian ty

Tuon jälkeen tuo kuppila lopetti toimintansa. 

Aikanaan taas meidän yläasteen vieressä oli Esso ja välitunnillahan sinne mentiin aina karkit ostamaan. Vika vuosi yläastetta niin koulu remonttiin ja me evakkoon. No kohta tuo huoltoasema lopettaa toimintansa. Tiedä johtuiko meistä sitten. 

60-luvun lapsena tiedän, että tuollaista oli paikoitellen vielä 60-luvun lopussa, mutta juurikaan ei enää 70- eikä varsinkaan 80-luvulla. Sinänsä todellisia asioita, mutta kirjoittaja saattaa vähän liioitella ajoituksessa. Viimeistään 70-luvun puolivälistä lähtien nuo tavat olivat jo poissa.. 

Koulun alueelta poistumiskielto tuntui vankeudelta, sinne joskus katselin aidan tuolle puolelle että siellä on vapaus. Sitten kun oli syystä tai toisesta luvan kanssa poistuttava koulun alueelta, eräs opettaja uhkasi että jos jäätte auton alle niin hän tappaa teidät. Eiköhän tuo täyttäne jonkunlaisen laittoman uhkauksen kriteerit, mutta rikos lienee jo vanhentunut kun tämä oli 80-luvun noin puolivälissä ala-asteella. 

Vierailija kirjoitti:

Oma peruskoulu 80-luvun alkupuoliskolta 90-luvun alkuvuosiin, myös Espoossa. Muuten ap:n kokemukset tuttuja, mutta ei viittauksen jälkeen vastatessa kuitenkaan noustu seisomaan. Hämärä muistikuva, että sitä joissakin luokissa tapahtui ja oli kiinni siis siitä, kuinka vanhoillinen opettaja silloin oli. Tuntien alussa kyllä seistiin rauhoittumisen vuoksi, olisko ollut tuntien lopussakin.

Ihan ekojen vuosien jälkeen ruoan sai kyllä annostella myös itse.

Mutta muuten joo samoja kokemuksia. Aamunavausten (kerran viikossa kaikki salissa) vahva uskonnollinen teema oli jo silloin vähän huvituksen aihe, nykyään tuntuu tosi naurettavalta.

Tuntien rauhallisuus ja häiriöttömyys on kyllä sellainen puoli, jota todellakin kaipaisi nykykouluun. Muuten en nyt tiedä, aika moni asia on paremmin. Ainakin meillä sattui olemaan todella hyvä ryhmä- ja luokkahenki. Kiusaajia oli, mutta meillä iskettiin lähes koko luokan voimin vastaan. Etenkin oman yläasteen ikäluokissa siinä koulussa oli muutenkin jengiytymistä ja todella paljon väkivaltaa, jos vertaa 2000-lukuun. Sitä ei varsinaisesti kaipaa, vaikka se väkivalta oli kuitenkin reilua, kun nykypäivän touhuun vertaa. Ei ollut tarkoitus ketään oikeasti vahingoittaa pahemmin, eikä ollut mitään kättä pidempää kenelläkään.

"Uskonnollinen teema oli jo silloin vähän huvituksen aihe, nykyään tuntuu tosi naurettavalta" 

Ehkä joillakin on hymy hyytynyt, kenties muuttunut ihan itkuksi ... tai jopa reaktiot sammmuneet iäksi... pääsemättä ymmärrykseen mistä voisi johtua. - Olisiko ollut syytä siinäkin että teema ollut kenties vain uskonnollinen, ilman yhteyttä elävän kristillisen uskon synnyttäjään ja antajaan Isään Jumalaan ja Herraan Jeesukseen Kristukseen Pyhän Hengen voimassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ekalle luokalle v. 1980 ja kävin useampaa eri ala-astetta eri paikkakunnilla, kun perheeni muutti. Koulujen käytäntöjen ja ilmapiirin välillä oli keskinäisiä eroja vanhoillisesta rennompaan, mutta varmasti kaikissa oli myös jotain yhteistä, mihin ei enää välttämättä kouluissa törmää. 

Jossain koulussa kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun ja laulaa laulukoe luokan edessä (mitä en koskaan ymmärtänyt - eihän muitakaan kokeita tarvitse muille oppilaille näyttää).  

Aamunavaukset kuunneltiin keskusradion kautta tai jossain koulussa maanantaina kaikki luokat järjestyivät jonoihin keskuskäytävälle kuuntelemaan opettajien vuorollaan pitämään aamunavausta (jolloin joku usein pyörtyi). 

Joulukuvaelma oli aina yksi joulujuhlan esityksistä ja Suvivirsi oli ihana varmistus siitä, että nyt kesä alkaa! 

Joku opettaja saattoi käyttäytyä tosi huonosti (tiettyjä) oppilaita kohtaan tai antaa todistusnumeroita hyvinkin mielivaltaisesti, mihin ei ainakaan yleisesti puututtu. Oletusarvo oli, että käytösnumeroksi sai kympin sellaisella suht normaalilla käytöksellä (nykyäänhän tämä arvioidaan kuten muutkin arvosanat). 

Kielten kokeiden kuunteluosiot olivat ainakin mulle kuumottavia, koska opetuksessa oli tosi vähän natiivien puheen kuuntelemista. 

Käsitöissä kolmannella luokalla tutustuttiin sekä tekniseen työhön että tekstiilityöhön ja sen jälkeen sai valita, kumpaa jatkossa opiskelee. Tosi harva tyttö valitsi teknisen ja pojista vielä harvempi "rättikässän".

Jossain vaiheessa ala-astetta oli kummallinen oppiaineryhmä "ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus", joita suunnilleen kaikki inhosivat.

Kouluilla oli paljon kerhotoimintaa.

Kouluruoka oli ehkä vähän erilaista kuin nykyään, esim. pinaattiletut ja nakit kuuluivat samaan ateriaan (ja olivat kaikkien lemppareita). Ruoka-aineallergiat olivat harvinaisia tai jäivät huomiotta. Puhtaasti kasvisruokaa ei tainnut olla, vaan esim. puuron ja marjakeiton kanssa oli pieni lihapiirakka.

Keväisin järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset, mutta en kyllä tarkkaan muista, mitä siihen käytännössä sisältyi. Joskus oli joku tehtävävihkonen. Ja iso valtakunnallinen piiirustuskilpailu eri ikäsarjoineen oli myös joka kevät...?

Välitunneilla leikittiin ainakin tervapataa, puuhippaa, kirkkistä, rosvoa ja poliisia, väriä, peiliä, hypättiin narua (tai hiirenhäntää) ja twistiä, oltiin hura hura häitä ja talvella kukkulan kuningasta lumikasalla.

Ystäväni-kirjat olivat kova juttu! Samoin muistokirjat, joihin omistaja liimasi joka sivulle kiiltokuvan ja pyysi sitten kavereita kirjoittamaan runoja/loruja. Nämä kirjat sisältävät ihania muistoja ja mulla on ne tallessa vieläkin :)

Menin kouluun vuonna 1989, pieni kyläkoulu Itä-Suomessa. Nuo välituntileikit oli tosi kivoja. Noiden edellä mainittujen lisäksi leikittiin myös kuka pelkää mustaa miestä. Tuo hura, hura häitä on myös jäänyt hyvin mieleen. Ja twist oli kivaa myös. Pääosin kouluruoka oli hyvää, ei aina. Mutta yleensä syötiin edes vähän.  Hiihtokilpailut ja joku mainitsi sen yhteydessä tarjotun todella kuuman mehukatti mehun 😅

Opettajia kunnioitettiin ja suurin osa opettajista oli mukavia. Paitsi 2. luokalla oli opettajana vanhempi vähän, yli 50 v. nainen. Kerran en tiennyt vastausta johonkin matematiikan laskuun, kysyi varmaan minulta ihan yllättäen. Piti sitten seisoa pulpetin vieressä jonkin aikaa, ikäänkuin rangaistuksena. Istua sai takaisin vasta kun opettaja antoi luvan. Ja joskus joku poika ei osannut kunnolla sitoa kengän/luistimien nauhoja ( en muista enää kumman)niin sai siitäkin jonkin rangaistuksen.

Yläaste oli kyllä aika kurjaa aikaa. Kiusaamista, yksinäistä aikaa. Muutama kaveri onneksi oli. Ysiluokalla meno alkoi onneksi vähän rauhoittua.  Suurin osa poltti tupakkaa koulun lähistöllä ja viikonloppuisin vetivät kännit. Tarkkailuluokalla oli pahimmat tapaukset. 8. luokan syksyllä meidän luokalle tuli yksi tyttö, joka asui jossain sijaisperheessä. Melkein heti alkoi kiusaamaan, otti minut ja kaverini silmätikuksi. Lähinnä sellaista vittuilua ja nälvimistä. No, ei ehtinyt olla kuin ehkä puoli vuotta tms. sitten ei enää tullut. Siirsivät kai jonnekin, en tiedä.

"poltti tupakkaa" 

Suomen vanhin mies Ilmari Koppinen 108 v. on pitkään ihmetellyt miksi ihmiset maailmassa ovat niin hulluja että polttavat tupakkaa.