Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!

Aloitin koulun -94. Meillä kans noustiin aina seisomaan kun opettaja tuli luokkaan ja joillekin sanottiin tervehdys esim. englannin opettajalle "good morning mrs Vainio". Opettajia kunnioitettiin ja heillä oli auktoriteettia. Jos käyttäydyit huonosti, jätit läksyjä tekemättä tai kirjat oli kotona, myöhästelit määrän X, niin saatoit joutua jälki-istuntoon. Meidän koulussa ei ollut väkivaltaisia oppilaita - ei edes erityisluokalla. En muista kenenkään haistatelleen opettajalle ala-asteella ja harvinaista se oli yläasteellakin. Jos koulu ei sujunut, niin uhkana oli jäädä luokalle. Käyttäytymisestä sai numeron. Ruokailut oli pakollisia ala- ja yläasteella eikä koulualueelta saanut poistua. Opettajan perässä kuljettiin parijonossa.

Ekat kännykät tuli viidennellä tai kuudennella luokalla ja silloinkin vain parille. Ala-asteella ei meikattu eikä pukeutuminen ollut aikuismaista. Hiuksiakaan ei kukaan tainnut värjätä vielä ala-asteella.

Liitutaulut, käytetyt oppikirjat, piirtoheittimet, kaunokirjoitus. Joulu- ja kevätjuhlissa laulettiin virsiä eikä se ollut kellekään ongelma. Ei niitä ajateltu uskonnollisina. Ne vaan kuului noihin juhliin.

Vanhemmatkin kunnioittivat opettajia eivätkä valittaneet, jos lapsi joutui esim. jälki-istuntoon.

Koulun kanssa pyöräillessä kypärä oli pakollinen. Liikunta oli monipuolista. Oli esim. hiihtoa, luistelua, suunnistusta, pesistä, pallopelejä, sisäliikuntaa, kuntotestejä..

Yläasteellakin oli pipopakko, jos oli tietyn verran pakkasta. Ja niitä pipoja siis käytettiin ja muutenkin yleensä pukeuduttiin kelin vaatimalla tavalla.

Tavarat uskalsi jättää yleisiin naulakoihin.

Luokkaretki jonnekin joka kevät esim. Särkänniemeen, Fazerille (ihan sinne tehtaan puolelle!), Leafille, Valiolle, Helsinkiin/Turkuun/johonkin kaupunkiin, leirikoulu ym.

70 luvulla kävin pakollisen kouluni ja kyllä ei juurikaan noustu vastaamaan tunnilla saatikka, ettei muka itse olisi saanut ruokaa ottaa lautaselle. Itse otettiin ruoka astiat tuotiin keittiö henkilökunnan toimesta jokaiseen pöytään ja jokainen otti vuorollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa pitänyt nousta seisomaan, jos puhui. Ihan viitattiin ja opettaja kysyi ja pulpetissa istuen sai vastata. Ja jo 80-luvun lopussa meillä oli tummaihoinen ja yksi turkista kotoisin ollut perhe pienessä itäsuomalaiskaupungissa.

Koko ala-asteen ajan piti nousta seisomaan pulpetin viereen sen jälkeen, kun opettaja antoi luvan puhumiselle.

Tämä 80-luvulla. Piti siis aina puhua seisten.

90-luvulla yläasteella ei enää ollut noin.

Espoo.

Menenytjovittuun seisomissatuinesi

Ei ole satua, vaan ihan totta. Näin ainakin meidän koulussa ala-asteella 80-luvulla Espoossa.

-70 luvulla stadissa ei ollut noin.

Ai jaa, en siis kuulu keskestun piiriin kun kävin omani jo 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaistahan se tosiaan oli. Talvella pakkasraja välitunneille oli -25c ja siitä pidettiin tiukasti kiinni. Jos oli -24c niin ei kun pipo päähän ja ulos. Nykyäänhän se taitaa olla -15c.

-15 se oli stadissa .70 luvulla, mutta jostain syystä ei koulun mittari sitä ylittänyt kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin kasarilla kahdessa eri kyläkoulussa. Toisessa oli oma ruokala; toisessa taas tuotiin safkat kärryllä luokkaan, laitettiin omat ruokaliinat pulpetin päälle ja syötiin siinä. Ainakaan jälkimmäisessä koulussa ei käsketty pesemään käsiä ennen syöntiä.

Ruokajuomissa oli tasan yksi vaihtoehto eli tietenkin kevytmaito, jota piti se pakollinen lasillinen juoda. Jos jollain oli paha laktoosi-intoleranssi tai muita allergioita, silloin olisi kai saanut Hyla-maitoa / oman ruoan , mutta ei mun luokalla ollut ketään sellaista. Kasvisruokavaliota ei tunnettu, vaan jokainen söi lihaa silloin kun sitä oli. 

Leipänä oli jokaiselle yksi näkkäri, ja paperikääreisiä voinappeja oli puoliksi leikattuna eli 5 g per nenä. Ruokarukous lausuttiin ennen ja jälkeen syönnin. Tähteiden jättämisestä tuli napinaa, mutta ruoan sai sentään annostella itse jolla valituksen oppi nopeasti välttämään.

Ei stadissa koskaan ollut maidon juonti pakkoa.  Tosin tuohon aikaan -70 luvulla join vielä sitä kevytmaitoa enää en maitoa juo.

Ei kiinnosta. Ei ole ainuttakaan asiaa, minkä haluaisin kouluajoilta muistaa.

Mieluiten unohtaisin kaikki loputkin

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut noista seisomaan kun vastasi, en oikein usko että missään on koskaan tarvinnut, tekee ihan liian kömpelöä opetuksesta.

Kyllä piti nousta seisomaan jos vastasi 1960-luvulla.

Kävin ala-asteen 90-luvulla pienehkössä tai mahdollisesti keskisuuressa kyläkoulussa. Vain yhden luokkalaisen vanhemmat olivat eronneet. Adhd-diagnooseja ei ollut kenelläkään tai sitten siitä ei vain puhuttu. Mutta eipä ollut kovin montaa ylivilkasta oppilasta muutenkaan.

Ruokaa ei saanut annostella itse. Tuli moitteet, jos jätti ruokaa syömättä.

Kiusaamista oli paljon, siihen ei puututtu.

Somea ei onneksi ollut. Tietokoneita ei koulussa kovin paljoa käytetty.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi koulussa oli sentään silloin tällöin mehudiskoja. Dingo ja Europe soivat kovaa. Hitaat olivat parhaita, silloin jopa se koulun kiltti poika pääsi tanssimaan tytön kanssa, ihan ilman pakottamista. Aina jotkut tytöt olivat niin mukavia, että huomioivat nämäkin pojat.

Ei kertaakaan stadissa -70 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Välitunnilla jos pojilla tuli jotain riitaa ja alkoi tappelu, kaikki kerääntyivät ympärille huutamaan TAPPELU, TAPPELU, TAPPELU. Sitten ilmestyi koulun ilkein miesopettaja ja kantoi tappelupukarit niskasta roikottaen naulakkoon roikkumaan.

Oliko Paltamossa? Siellä oli eräs miesopettaja, joka nosti häiriköt paidan kauluksesta naulakkoon roikkumaan (70-80 luvulla)

Vierailija kirjoitti:

Välitunnilla jos pojilla tuli jotain riitaa ja alkoi tappelu, kaikki kerääntyivät ympärille huutamaan TAPPELU, TAPPELU, TAPPELU. Sitten ilmestyi koulun ilkein miesopettaja ja kantoi tappelupukarit niskasta roikottaen naulakkoon roikkumaan.

Meillä huudettiin FLAIDIS, TSATSATSAA! ja keräännyttiin tappelijoiden ympärille yleisöksi. 

Meillä taas ysärillä Itä-Helsinkiläisellä yläasteella huudettiin MYLLY, MYLLY, ja tietysti rinkiin ympärille katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli koulussa silloin tällöin puheen ymmärtämisen tunteja. Erityisopettaja tuli luokan eteen ja alkoi luetella sivistyssanoja ja muita erikoisia sanoja. Oppilaiden piti kirjoittaa sanat paperille, siten miten kuvitteli että sana kirjoitetaan. Sanat olivat tyyliin "toriaukio", "ksylofoni" tai "akupunktio".

Olisi kiva tietää oliko tätä kaikissa kouluissa. 

Meillä kirjoitettiin sanelusta kokonaisia lauseita vihkoon. Sanoille oli jokaiselle oma sarakkeensa ja siihen piti kotiläksynä merkitä jokaisen sanan sanaluokka ja verbeistä lisäksi esim. yksikön 1. persoona ja piti muistaakseni määritellä vielä lauseenjäsenetkin.

Tämä 80-luvun puolivälissä ala-asteella.

Sanomattakin selvää, että kaikki osasivat lukea, toisin kuin nykyään.

Meidän ala-asteen koulurakennus oli 50-luvulta ja pulpetit samaa ikäluokkaa. Pulpetteja oli kuutta eri kokoa ja koot oli numeroitu yhdestä kuuteen, pienimmästä isoimpaan. Eri kokoiset pulpetit oli kuitenkin sekoitettu eri luokkiin niin, että aina lukukauden alussa tuli kilpailu, että kuka saa luokasta varattua itselleen sopivan korkuisen pulpetin. Yleenä isoja pulpetteja oli liian vähän. Sama juttu oli tuolien kanssa. Jotkut pitemmät oppilaat protestoivat liian pieniä pulpetteja istumalla niin, että liian matala pulpetti nostamalla nousi ilmaan reisien varaan.

Minkäänlaista ergonomiaa ei huomioitu. Ainoastaan tuolilla keikkuminen taaksepäin oli kielletty, muuten sai röhnöttää ja maata pulpetilla miten halusi.

80-luku, ala-aste Helsingissä

Rehtorilla oli niin kantava huuto, että se kaikui koko koulun käytävillä, jos joku oli joutunut rehtorin puhutteluun. Eikä koulu mikään kovin pieni ollut, pitkät käytävät kolmeen eri suuntaan ja alakerta.

meillä oli kasarilla perjantaisin joku aamunavaus aina jumppasalissa eli sinne mentiin aamulla seisomaan ja kuuntelemaan aamunavausta. yläasteella se tuli sitten keskusradiosta. yläasteella oli tasokurssit matematiikassa ja muistaakseni kielissä, menin alempaan matikkaryhmään mikä oli virhe koska se oli lyöty ihan läskiksi ja opettajina meillä oli sijaisopettajia ja ryhmään oli laitettu myös kaikki häiriköt. huono matikka kostautui sitten lukiossa mutta pääsin siitä huolimatta ylioppilaaksi.

Maaseutukoulu Etelä-Pohjanmaalla, 80-90-luvut. 3 kilometrin pyörämatka kotoa kouluun kesät talvet. Kylmin sää jossa vinttasin tämän reitin oli muistaakseni -30 astetta 80-luvun lopussa. Suojasäät olivat silti pahempia. Kuvittele mielessäsi vanha maalaistie, joka on oikein pahimman mahdollisen likomärän ja liukkaan Kekkosenkaljun peitossa. Ja tämän märän jään päällä piti pikkulapsen tasapainoilla kaksipyöräisellä fillarilla rajun puuskaisessa vastatuulessa. 

Yksi opettajista oli vanha sota-ajan kokenut hapankurppa, jota selvästi risoi ettei oppilaiden ojentamiseen saanut enää käyttää remmiä. Nepsy-häiriöitä ei tunnistettu. Oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat olivat täysin heitteillä, varsinkin matematiikan osalta. Suhtautuminen kouluväkivallan uhreihin oli yhtä tympeää silloin kuin nytkin. Sitä samaa uhrin syyllistämistä, jotta laiska ja kelvoton opettaja vain pääsisi itse helpommalla, kun ei tarvitsisi lähteä niiden oikeiden syyllisten perään, joita oli usein määrällisesti enemmän. Luojan kiitos puhelinkameroita ja somea ei vielä tuolloin ollut.

90-luvulla puhkesi sitten lama ja säästötoimet näkyivät peruskoulussakin. Kirjat kierrätettiin ja pyyhekumit puolitettiin. Luokkaretket muuttuivat vaisummaksi. Meiltäpäin käytiin vielä vuonna 1990 Wasalandiassa ja se olikin sitten se paras ala-asteen luokkaretki minkä muistan, kunnes tuli 90-luvun puoliväli ja yläasteryhmäni päästettiin laivalla Tukholmaan. Jea, meille se vielä sallittiin, vaikka keskustelu kävikin jo kuumana pitäisikö niistä reissuista luopua kun varsinkin pojat ryyppäsivät itsensä laivassa ja hotellihuoneissa oksentamispisteeseen. 90-luvun teinit ryyppäsivät vielä todella holtittomasti.

Omituisin muisto peruskoulun käytännöistä oli sisäliikuntatuntien ehdoton vaatimus paljaista jaloista. Liikuntasaliin ei saanut tulla minkäänlaisissa kengissä. Onko tässä tapahtunut kulttuurin muutosta minun aikojen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Alakoulussa 90-luvulla oli pieni kyläkoulu, jossa yhdysluokat. Kaikki oppilaat tunsivat toisensa ja koulun keittäjä, siivooja ja taksikuski tunsivat jokaisen oppilaan nimeltä ja heitä kunnioitettiin aivan yhtä lailla kuin opettajakin. Siivooja ja taksikuski olivat itse asiassa aviopari, mikä lisäsi kotoisuutta. Resursseja oli vähänlaisesti, esim. musiikkia eivät oppilaat soittaneet, mutä nyt hieman nokkahuiluilla, muutoin oli joka luokassa pieno, jota opettaja soitti. Kerran oli sijainen, joka toi oman kitaransa mukana. Pääasiassa laulettiin tai kuunneltiin nauhalta klassista musiikkia. Aika mukavaa ja yhtenäistä menoa. Ja opettajat tiesivät myös missä asuit, niin itse kun asui lähellä, jos jotakin unohtui kotiin, se pistettiin välitunnilla hakemaan tai pienemmiltä oppilailta isompi sisarus laitettiin asialle.

 

Ja sitten yläkoulu, jossa noin 300 oppilasta. Siellä oli rehtori, joka piti tiukkaa kuria, myös väkivalloin. Seiskaluokkalaiset vietiin ekaks katsomaan lommoa erään luokan ovessa, johon rehtori oli yhden häiriköivän oppilaan heittänyt. (Tunsin kyseisen oppilaan, joten tiedän, että oli fakta). Rehtori, joka oli matikan ope, piti tunnilla aina mukanaan ohukaista (tehtäväkirja) ja paksukaista (kovakantinen koko yläkoulun teoriakurja) ja paksukainen oli kurinpitoa varten. Siitä on saanut useampikin oppilas kopauksen päähänsä, kun ei pysynyt hiljaa. Hänellä oli myös tapana tulla seisomaan oppilaiden varpaiden päällä, jos jalat tulivat pulpetin alta esiin. Itse hän tuli kouluun joka päivä puku päällä. 

 

Opettajat olivat muutenkin todella persoonallisia sekä hyvässä että pahassa ja kettuilivat aktiivisesti oppilaille. Koulukiusaamista oli yläkoulussa tiukasta kurista huolimatta ja varsinkin pojilla se oli tosi väkivaltaista. Yksi pojista tuli aina tyttöjen seuraan, koska muut pojat esimerkiksi liikuntatunnilla hakkasivat häntä pesäpallomailoilla, kun opettajan silmä vältti. Ei hänellä kavereita tytöissäkään ollut, mutta me kuitenkin annoimme hänen olla rauhassa ja muut pojat eivät kehdanneet tyttöjen edessä häntä hakata. Ne liikuntatunnit olivat varmasti hänelle hirveitä. 

Meilläkin oli tuollainen rehtori joka käytteli kovia otteita. Oli tosin myös oppilaita jotka käyttivät kovaa kovaa vastaan ja pariinkin otteeseen rehtori sai itse maistaa nyrkkiä. Kyseiset oppilaat eivät kylläkään olleet mitään perus röökipaikkakoviksia vaan olivat iältään 15-17 vuotiaita, osa pariinkin kertaan jo luokalleen jääneitä. Viikonloppuisin kävivät mm. autovarkaissa ja tekemässä murtoja.

Ala-aste. Kouluun poljettiin kovaa vauhtia pyörillä, talvella oli paljon lunta jolloin hiihdettiin tai käveltiin. Poliisit kävi kaivertamassa pyöriin oman henkilöturvatunnuksen joten lukkoon laitto ei ollut välttämätöntä. Uskontoa oli kolme tuntia viikossa, paljon Jeesuksen touhuja ihmeteltiin.  + ope säesti aamunavauksen virren laulun jokaikinen aamu. Piti seisoa, kerran siinä pyörryinkin kun tuli huono olo. Lautanen oli tottakai syötävä tyhjäksi. Lihapullapäivänä kilpailtiin kuka söi pullia eniten. Joka kuudes viikko oli jälkiruokana Pingviini jäätelötikku. Pirkon luokalla piti pestä ruoan jälkeen hampaat ja Pirkko järjesti Kalevalan päivän juhlat johon oli avoimet ovet. Yleensä kouluun tultiin etuajassa että ehdittiin leikkimään, pelaamaan jalkapalloa tai jääkiekkoa. Koko talvi hiihdettiin, ainakin Teuvon luokalla. Oli pakko treenata koulujenvälisiin. Teuvo oli itse keihäänheittäjä; kilpaurheilu verissä. Syksyllä koulujenvälisten urheilumuoto oli kolmiottelu. Voitin, mutta seuraavana aamuna Teuvo sanoi että pisteet oli laskettu väärin ja piti antaa mitali takaisin. Meillä oli myös musiikkiryhmä/kuoro jossa laulettiin kaksiäänisesti. 4. luokalla siinä sai soittaa huilua ja 5-6. luokalla alttohuilua. Esiinnyttiin vanhainkodissa, kauneimmissa joululauluissa ja tietty oman koulun juhlissa. Teuvo veti siinäkin laadun ihan parhaaksi :) Liikuntatunnit menivät juuri niin kuin täällä kuvailtiin, pelkkää liikunnan iloa ilman että siinä mitään opetettiin paitsi että laduille pääsi omalta koululta ja Jani, Tony ja Marjo hiihti 7km:n lenkin. Liikuntaa inhoavat vain 3 kilsaa hissukseen Pirkon kanssa. Kaikki oli tosi kilttejä. Nepsy täysin tuntematon käsite. Kaikki oli ihan samanlaisia ja oppivat. Jos ei ollut niin hyvä koulussa niin aina edes yhdessä aineessa vahva, pojat matikassa ja tytöt käsitöissä vaikkapa.

3. luokalla tytöt joutui puoli vuotta Teuvon puukäsitöihin. Olihan se erilaista ja kivaa, mutta mukavaa oli sen jälkeen palata villasukkien pariin. Luulen että kiusaamista ei ollut paitsi kerran Tony solvasi Johia lihapullaksi ja se tuntui tosi pahalta. Kerran myös Minna varasti mun hajukumin ja senhän Pirkko ja Minna kävi hakemassa takaisin kesken koulupäivän. Joskus Mika ja Jari oli vähän vallattomia mutta ei niin että jälkkäriä olisi tullut. Jokatapaukseesa oli parempi olla ruodussa kaiken sen Uuden testamentin tankkaamisen jälkeen ettei olisi joutunut kuoleman jälkeen helskuttiin.