IS toimittaja soluttautui palvelutaloon hoitajaksi – ja näki arjen, jossa kuoleva vanhus huusi yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöpuhetta on  se, ettei eutanasiaa tarvita, koska on olemassa hyvä kipulääkitys. Kun sitä asiallista ja tarvittavaa kipulääkitystä ei anneta riittävästi kärsivälle ja kuolevalle.

Pitääkö ihminen siis tappaa, koska ei haluta antaa kipulääkettä? Voisiko tämä päteä kaikenikäisiin ja miksipä ei lemmikkieläimiin? Eläinlääkäri sain sanoisi, että kas, taitaa olla diabetes ja siitä johtuvia kipuja, laitetaan piikille.

Tiedätkö että edes morfiini-annos isoimmalla lääkärin määräämällä annostuksella ei vie aina kaikkia kipuja ? 

Sedaatio vie.

Mutta kun sitä ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Tätä tarkoitin edellä.

Vain maineella ja rahalla on väliä.

Sh

Mitä enää uskaltaa edes syödä, kun ei tiedä millaista menoa on paikoissa, joissa  tuotetaan elintarvikkeita...

Jos kultuurissa ei lähtökohtaisesti kunnioiteta vanhuksia, niin eläimethän on aina olleet monissa kultuureissa kaikista alhaisimpia. Tavallaan ajautuu kasvissyöjäksi ihan itsestään maailmassa, missä vain voittoa pitää saavuttaa.

Eivätkö nämä asukkaat ole tehneet Edunvalvontasopimusta/hoitotahtoa, kun kaikki on näin kauhealla tolalla. Eivätkö nämä jopa palkkaa saavat edunvalvojat hoida pestiään? Ovatko nämä kirjalliset sopimukset vain juristien rahan keruuta? Kiinassa laki velvoittaa lapsia hoitamaan vanhuksia, mennäänkö meilläkin siihen. Poliisi ratsaa luikuireita hoitamattomista hommista. Toisaalta meillä on tulipaloja nyt turhan paljion,  ei poliisikaan kaikkia paloja ehdi sammuttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sille vanhukselle muka voisi tehdä jos on kuolemassa ja huutaa ?...täällä ei ole eutanasiaa millä hiljenisi äkkiä..

Istua vierellä, pitää kädestä, silittää poskea ja rauhoitella. Olla läsnä. 

Ei v i t t u...ei kukaan tuollaista hyysäystyötä tekisi,eikä ole aikaa kuunnella muistisairaan sekohöpinöitä...kun ei ole eutanasiaa,niin riittävästi vaan unilääkettä  että pysyvät punkassaan hiljaa..

Oletko mahdollisesti yhteiskunnan avustuksilla elävä narkkari, joka kokee maailmantuskaa, vaatii käyttöhuoneita ja höpöttää traumaattisesta lapsuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö nämä asukkaat ole tehneet Edunvalvontasopimusta/hoitotahtoa, kun kaikki on näin kauhealla tolalla. Eivätkö nämä jopa palkkaa saavat edunvalvojat hoida pestiään? Ovatko nämä kirjalliset sopimukset vain juristien rahan keruuta? Kiinassa laki velvoittaa lapsia hoitamaan vanhuksia, mennäänkö meilläkin siihen. Poliisi ratsaa luikuireita hoitamattomista hommista. Toisaalta meillä on tulipaloja nyt turhan paljion,  ei poliisikaan kaikkia paloja ehdi sammuttamaan. 

Mitä se hoitotahto ja edunvalvoja auttaa, kun hoitajia ei ole riittävästi?

Tuostakin jutusta kävi selväksi, että hoitotaso paranee, jos sairaanhoitajien "kirjaamistilasta" poistetaan kaikki tuolit.  Tuolit taukohuoneeseen, jota käytetään vain kahvi- ja ruokataukoihin. Sairaanhoitajille tuolit istumista varten potilassänkyjen viereen, niin työaikaa riittää potilaalle.

Lisäksi kaikki kansalaiset voi paremmin, koska kaupungin juorukeskittymän toiminta käy mahdottomaksi tai ainakin supistuu kahvi- ja ruokatauon ajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Joo, mutta mitä ne sairaanhoitajat kirjaa, jos eivät osallistu varsinaiseen hoitotyöhön. Eikö se kirjaaminen kuulu sille, joka hoitaa. 

Toisaalta ymmärrän, miksi näin toimitaan. Esimerkiksi, jos kannellaan hoidosta, niin asia käsitellään sen perusteella, mitä on kirjattu. Mikäli kirjataan, että potilaalle on vaihdettu vaipat neljä kertaa vuoron aikana, niin hoidon tasoa tarkastellessa näin todetaan tapahtuneeksi, vaikka potilaalla olisi todellisuudessa parin vuorokauden paskat vaipoissa. 

Tähän on menty: Tärkeintä ei ole hoidon taso vaan se, että asia kirjataan tehdyksi, vaikka ei olisi tehty yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Joo, mutta mitä ne sairaanhoitajat kirjaa, jos eivät osallistu varsinaiseen hoitotyöhön. Eikö se kirjaaminen kuulu sille, joka hoitaa. 

Toisaalta ymmärrän, miksi näin toimitaan. Esimerkiksi, jos kannellaan hoidosta, niin asia käsitellään sen perusteella, mitä on kirjattu. Mikäli kirjataan, että potilaalle on vaihdettu vaipat neljä kertaa vuoron aikana, niin hoidon tasoa tarkastellessa näin todetaan tapahtuneeksi, vaikka potilaalla olisi todellisuudessa parin vuorokauden paskat vaipoissa. 

Tähän on menty: Tärkeintä ei ole hoidon taso vaan se, että asia kirjataan tehdyksi, vaikka ei olisi tehty yhtään mitään.

Missähän on muka tällaisia paikkoja, että vaipassa on parin päivän paskat? Itse olen tehnyt harjoitteluita ja töitä useammassa paikassa eikä missään ole ollut tuollaista. Nykyisessä työssä vaipat vaihdetaan aamulla, lounaan jälkeen, illalla ja tarvittaessa.

Teen töitä Attendolla sairaanhoitajana ja kyllä meillä sairaanhoitajat on kentällä töissä lounaaseen asti. Siinä aamutoimien ohessa voi joutua ottamaan labrakokeita, soittelemaan apteekkiin yms. ja se kaikki viivästyttää aamutoimia. Lounaan jälkeen pitää mennä juoksujalkaa tekemään sh:n hommia. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikille soluttautujille pitäisi antaa mitali ja palkkiot. Jos asiallisesti toimii vielä.

Ja kaikki nämä kidutuskeskuksien mahdollistajat ja niistä hyötyjät saman tien sinne lepositeisiin rimpuilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Joo, mutta mitä ne sairaanhoitajat kirjaa, jos eivät osallistu varsinaiseen hoitotyöhön. Eikö se kirjaaminen kuulu sille, joka hoitaa. 

Toisaalta ymmärrän, miksi näin toimitaan. Esimerkiksi, jos kannellaan hoidosta, niin asia käsitellään sen perusteella, mitä on kirjattu. Mikäli kirjataan, että potilaalle on vaihdettu vaipat neljä kertaa vuoron aikana, niin hoidon tasoa tarkastellessa näin todetaan tapahtuneeksi, vaikka potilaalla olisi todellisuudessa parin vuorokauden paskat vaipoissa. 

Tähän on menty: Tärkeintä ei ole hoidon taso vaan se, että asia kirjataan tehdyksi, vaikka ei olisi tehty yhtään mitään.

Mulla olisi ollut sairaanhoitajana 80 asukkaan verinäytteiden ottaminen, lääkelistojen ylläpitäminen, lääkärikonsultaatiot, katetrien vaihdot, lääketilaukset jne. Näitä en ehtinyt koskaan kunnolla tekemään, kun olin syöttämässä ja vaihtamassa vaippoja. 
Lääkelistat olivat aivan sekaisin, kun niitä ei kukaan muu viitsinyt/ehtinyt koneelle päivittää. Kaikki muutokset oli vain käsin sudittu entisen päälle. Voitte kuvitella, miten hyvin niistä sai selvää. Katetrit olivat liian pitkään vaihtamatta, kun ei vain aina ehtinyt niitä vaihtamaan ajoissa.  Kun jollain vointi romahti, piti jättää osa asukkaista huonommalle hoidolle, kun aloin hoitamaan tilannetta ja kollegat jäivät yksin hoitamaan perushoitoa. Labrat myöhästyivät reilusti, kun ne piti itse ottaa ja vielä viedä laboratorioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Joo, mutta mitä ne sairaanhoitajat kirjaa, jos eivät osallistu varsinaiseen hoitotyöhön. Eikö se kirjaaminen kuulu sille, joka hoitaa. 

Toisaalta ymmärrän, miksi näin toimitaan. Esimerkiksi, jos kannellaan hoidosta, niin asia käsitellään sen perusteella, mitä on kirjattu. Mikäli kirjataan, että potilaalle on vaihdettu vaipat neljä kertaa vuoron aikana, niin hoidon tasoa tarkastellessa näin todetaan tapahtuneeksi, vaikka potilaalla olisi todellisuudessa parin vuorokauden paskat vaipoissa. 

Tähän on menty: Tärkeintä ei ole hoidon taso vaan se, että asia kirjataan tehdyksi, vaikka ei olisi tehty yhtään mitään.

Missähän on muka tällaisia paikkoja, että vaipassa on parin päivän paskat? Itse olen tehnyt harjoitteluita ja töitä useammassa paikassa eikä missään ole ollut tuollaista. Nykyisessä työssä vaipat vaihdetaan aamulla, lounaan jälkeen, illalla ja tarvittaessa.

Teen töitä Attendolla sairaanhoitajana ja kyllä meillä sairaanhoitajat on kentällä töissä lounaaseen asti. Siinä aamutoimien ohessa voi joutua ottamaan labrakokeita, soittelemaan apteekkiin yms. ja se kaikki viivästyttää aamutoimia. Lounaan jälkeen pitää mennä juoksujalkaa tekemään sh:n hommia. 

Taas yksi hyvä esimerkki hoitajien yksinkertaisuudesta eli tyhmyydestä. Kyse oli teoreettisesta esimerkistä, jonka tarkoitus oli selventää asiaa, mutta missään nimessä tarkoituksena ei ollut kertoa, että jossain potilaalla olisi ollut pari vuorokautta samat vaipat. 

Rautalangasta vääntäen: Tarkoitus oli kertoa, että potilaan hoito todetaan tapahtuneen kirjauksen mukaan... riippumatta siitä, mitä todellisuudessa on toteutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Joo, mutta mitä ne sairaanhoitajat kirjaa, jos eivät osallistu varsinaiseen hoitotyöhön. Eikö se kirjaaminen kuulu sille, joka hoitaa. 

Toisaalta ymmärrän, miksi näin toimitaan. Esimerkiksi, jos kannellaan hoidosta, niin asia käsitellään sen perusteella, mitä on kirjattu. Mikäli kirjataan, että potilaalle on vaihdettu vaipat neljä kertaa vuoron aikana, niin hoidon tasoa tarkastellessa näin todetaan tapahtuneeksi, vaikka potilaalla olisi todellisuudessa parin vuorokauden paskat vaipoissa. 

Tähän on menty: Tärkeintä ei ole hoidon taso vaan se, että asia kirjataan tehdyksi, vaikka ei olisi tehty yhtään mitään.

Mulla olisi ollut sairaanhoitajana 80 asukkaan verinäytteiden ottaminen, lääkelistojen ylläpitäminen, lääkärikonsultaatiot, katetrien vaihdot, lääketilaukset jne. Näitä en ehtinyt koskaan kunnolla tekemään, kun olin syöttämässä ja vaihtamassa vaippoja. 
Lääkelistat olivat aivan sekaisin, kun niitä ei kukaan muu viitsinyt/ehtinyt koneelle päivittää. Kaikki muutokset oli vain käsin sudittu entisen päälle. Voitte kuvitella, miten hyvin niistä sai selvää. Katetrit olivat liian pitkään vaihtamatta, kun ei vain aina ehtinyt niitä vaihtamaan ajoissa.  Kun jollain vointi romahti, piti jättää osa asukkaista huonommalle hoidolle, kun aloin hoitamaan tilannetta ja kollegat jäivät yksin hoitamaan perushoitoa. Labrat myöhästyivät reilusti, kun ne piti itse ottaa ja vielä viedä laboratorioon.

Sinä tavallaan kerroit, että sinä yksin teet lähes kaikki työt... 

... myös lääkärin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Joo, mutta mitä ne sairaanhoitajat kirjaa, jos eivät osallistu varsinaiseen hoitotyöhön. Eikö se kirjaaminen kuulu sille, joka hoitaa. 

Toisaalta ymmärrän, miksi näin toimitaan. Esimerkiksi, jos kannellaan hoidosta, niin asia käsitellään sen perusteella, mitä on kirjattu. Mikäli kirjataan, että potilaalle on vaihdettu vaipat neljä kertaa vuoron aikana, niin hoidon tasoa tarkastellessa näin todetaan tapahtuneeksi, vaikka potilaalla olisi todellisuudessa parin vuorokauden paskat vaipoissa. 

Tähän on menty: Tärkeintä ei ole hoidon taso vaan se, että asia kirjataan tehdyksi, vaikka ei olisi tehty yhtään mitään.

Mulla olisi ollut sairaanhoitajana 80 asukkaan verinäytteiden ottaminen, lääkelistojen ylläpitäminen, lääkärikonsultaatiot, katetrien vaihdot, lääketilaukset jne. Näitä en ehtinyt koskaan kunnolla tekemään, kun olin syöttämässä ja vaihtamassa vaippoja. 
Lääkelistat olivat aivan sekaisin, kun niitä ei kukaan muu viitsinyt/ehtinyt koneelle päivittää. Kaikki muutokset oli vain käsin sudittu entisen päälle. Voitte kuvitella, miten hyvin niistä sai selvää. Katetrit olivat liian pitkään vaihtamatta, kun ei vain aina ehtinyt niitä vaihtamaan ajoissa.  Kun jollain vointi romahti, piti jättää osa asukkaista huonommalle hoidolle, kun aloin hoitamaan tilannetta ja kollegat jäivät yksin hoitamaan perushoitoa. Labrat myöhästyivät reilusti, kun ne piti itse ottaa ja vielä viedä laboratorioon.

Sinä tavallaan kerroit, että sinä yksin teet lähes kaikki työt... 

... myös lääkärin.  

Mikäköhän noista hommista on lääkärin työtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Joo, mutta mitä ne sairaanhoitajat kirjaa, jos eivät osallistu varsinaiseen hoitotyöhön. Eikö se kirjaaminen kuulu sille, joka hoitaa. 

Toisaalta ymmärrän, miksi näin toimitaan. Esimerkiksi, jos kannellaan hoidosta, niin asia käsitellään sen perusteella, mitä on kirjattu. Mikäli kirjataan, että potilaalle on vaihdettu vaipat neljä kertaa vuoron aikana, niin hoidon tasoa tarkastellessa näin todetaan tapahtuneeksi, vaikka potilaalla olisi todellisuudessa parin vuorokauden paskat vaipoissa. 

Tähän on menty: Tärkeintä ei ole hoidon taso vaan se, että asia kirjataan tehdyksi, vaikka ei olisi tehty yhtään mitään.

Missähän on muka tällaisia paikkoja, että vaipassa on parin päivän paskat? Itse olen tehnyt harjoitteluita ja töitä useammassa paikassa eikä missään ole ollut tuollaista. Nykyisessä työssä vaipat vaihdetaan aamulla, lounaan jälkeen, illalla ja tarvittaessa.

Teen töitä Attendolla sairaanhoitajana ja kyllä meillä sairaanhoitajat on kentällä töissä lounaaseen asti. Siinä aamutoimien ohessa voi joutua ottamaan labrakokeita, soittelemaan apteekkiin yms. ja se kaikki viivästyttää aamutoimia. Lounaan jälkeen pitää mennä juoksujalkaa tekemään sh:n hommia. 

Taas yksi hyvä esimerkki hoitajien yksinkertaisuudesta eli tyhmyydestä. Kyse oli teoreettisesta esimerkistä, jonka tarkoitus oli selventää asiaa, mutta missään nimessä tarkoituksena ei ollut kertoa, että jossain potilaalla olisi ollut pari vuorokautta samat vaipat. 

Rautalangasta vääntäen: Tarkoitus oli kertoa, että potilaan hoito todetaan tapahtuneen kirjauksen mukaan... riippumatta siitä, mitä todellisuudessa on toteutunut.

En ole yksinkertainen. Sulla on erittäin tympeä asenne ja vaikutat ylimieliseltä. Asiaan keskusteluun et pysty ja lapsellisesti yleistät hoitajat tyhmiksi. Tympii tämä jatkuva hoitajien mollaaminen. Alaa tietämättömän on niin helppo huudella omia oletuksiaan ja kuvitelmiaan asioista joista ei mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Joo, mutta mitä ne sairaanhoitajat kirjaa, jos eivät osallistu varsinaiseen hoitotyöhön. Eikö se kirjaaminen kuulu sille, joka hoitaa. 

Toisaalta ymmärrän, miksi näin toimitaan. Esimerkiksi, jos kannellaan hoidosta, niin asia käsitellään sen perusteella, mitä on kirjattu. Mikäli kirjataan, että potilaalle on vaihdettu vaipat neljä kertaa vuoron aikana, niin hoidon tasoa tarkastellessa näin todetaan tapahtuneeksi, vaikka potilaalla olisi todellisuudessa parin vuorokauden paskat vaipoissa. 

Tähän on menty: Tärkeintä ei ole hoidon taso vaan se, että asia kirjataan tehdyksi, vaikka ei olisi tehty yhtään mitään.

Missähän on muka tällaisia paikkoja, että vaipassa on parin päivän paskat? Itse olen tehnyt harjoitteluita ja töitä useammassa paikassa eikä missään ole ollut tuollaista. Nykyisessä työssä vaipat vaihdetaan aamulla, lounaan jälkeen, illalla ja tarvittaessa.

Teen töitä Attendolla sairaanhoitajana ja kyllä meillä sairaanhoitajat on kentällä töissä lounaaseen asti. Siinä aamutoimien ohessa voi joutua ottamaan labrakokeita, soittelemaan apteekkiin yms. ja se kaikki viivästyttää aamutoimia. Lounaan jälkeen pitää mennä juoksujalkaa tekemään sh:n hommia. 

Taas yksi hyvä esimerkki hoitajien yksinkertaisuudesta eli tyhmyydestä. Kyse oli teoreettisesta esimerkistä, jonka tarkoitus oli selventää asiaa, mutta missään nimessä tarkoituksena ei ollut kertoa, että jossain potilaalla olisi ollut pari vuorokautta samat vaipat. 

Rautalangasta vääntäen: Tarkoitus oli kertoa, että potilaan hoito todetaan tapahtuneen kirjauksen mukaan... riippumatta siitä, mitä todellisuudessa on toteutunut.

En ole yksinkertainen. Sulla on erittäin tympeä asenne ja vaikutat ylimieliseltä. Asiaan keskusteluun et pysty ja lapsellisesti yleistät hoitajat tyhmiksi. Tympii tämä jatkuva hoitajien mollaaminen. Alaa tietämättömän on niin helppo huudella omia oletuksiaan ja kuvitelmiaan asioista joista ei mitään tiedä.

Miten niin en mitään tiedä. Tuossahan se luki sinun kommentissa: "Missähän on muka tällaisia paikkoja, että vaipassa on parin päivän paskat?"  

Jos haastat ihan huvikseen riitaa, niin hoitajien laariin menee, jos hoitoalan opiskelijana esiinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Joo, mutta mitä ne sairaanhoitajat kirjaa, jos eivät osallistu varsinaiseen hoitotyöhön. Eikö se kirjaaminen kuulu sille, joka hoitaa. 

Toisaalta ymmärrän, miksi näin toimitaan. Esimerkiksi, jos kannellaan hoidosta, niin asia käsitellään sen perusteella, mitä on kirjattu. Mikäli kirjataan, että potilaalle on vaihdettu vaipat neljä kertaa vuoron aikana, niin hoidon tasoa tarkastellessa näin todetaan tapahtuneeksi, vaikka potilaalla olisi todellisuudessa parin vuorokauden paskat vaipoissa. 

Tähän on menty: Tärkeintä ei ole hoidon taso vaan se, että asia kirjataan tehdyksi, vaikka ei olisi tehty yhtään mitään.

Mulla olisi ollut sairaanhoitajana 80 asukkaan verinäytteiden ottaminen, lääkelistojen ylläpitäminen, lääkärikonsultaatiot, katetrien vaihdot, lääketilaukset jne. Näitä en ehtinyt koskaan kunnolla tekemään, kun olin syöttämässä ja vaihtamassa vaippoja. 
Lääkelistat olivat aivan sekaisin, kun niitä ei kukaan muu viitsinyt/ehtinyt koneelle päivittää. Kaikki muutokset oli vain käsin sudittu entisen päälle. Voitte kuvitella, miten hyvin niistä sai selvää. Katetrit olivat liian pitkään vaihtamatta, kun ei vain aina ehtinyt niitä vaihtamaan ajoissa.  Kun jollain vointi romahti, piti jättää osa asukkaista huonommalle hoidolle, kun aloin hoitamaan tilannetta ja kollegat jäivät yksin hoitamaan perushoitoa. Labrat myöhästyivät reilusti, kun ne piti itse ottaa ja vielä viedä laboratorioon.

Sinä tavallaan kerroit, että sinä yksin teet lähes kaikki työt... 

... myös lääkärin.  

Mikäköhän noista hommista on lääkärin työtä?

Vai yrititkö kertoa ettei hoitotyössä tulosteta annettavia lääkelistoja vaan ne noukitaan tiedostoista omin pikku kätösin? Lääkäri ei siis muuta lääkemääräyksiä järjestelmään vaan ne jotenkin kirjataan käsin entisten päälle, josta ne lääkemuutokset kirjataan järjestelmään? Lääkevaraston tiedot ei siis ole missään yhteydessä määrättyihin lääkkeisiin vaan ne siis kirjataan erikseen toimiviin tietojärjestelmiin?  Lääkevarastoja ei täydennetä kulutuksen ja varastotilanteen mukaan vaan niiden ylläpito tapahtuu työläästi ihmisen tarkastelun varassa? Lääkevarastoon ei tehdä määräajoin inventaarioita vaan sitä tehdään koko ajan?

En tiedä, mitä tarkoitit, mutta vaikuttaa siltä ettei tietotekniikkaa hyödynnetä työmäärän vähentämiseen vaan sen lisäämiseksi. Tietokoneen ja tulostimen hommat tehdään "käsin", jolloin jätetään hyödyntämättä tietokoneen mahdollisuudet minimoida ihmisen tekemät inhimilliset virheet.

Miten muuten voi todentaa mitään muuta kuin kirjauksista? 

Mutta vaikuttaa siltä kuin sinä et uskoisi kirjauksiakaan. 

Asennetaanko ne valvontakamerat kuvaamaan myös intiimitoimenpiteitä vai mitä ajattelit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh ja hoitanut vanhuksia sydämellä 35 vuotta. Olen nähnyt monenlaista ja useammassa paikassa (muistaakseni 5 paikkaa). Aina on ollut huonoja, kylmiä ja rutinoituneita hoitajia. Nykyisin enemmän. Silti väitän oman kokemukseni perusteella, että on paljon meitä sydämellisiä hoitajia, jotka tekee kaikkensa. Laiskat ja turhat saikuttajat riepovat mieltä.

Hyvinvointialue ja nykyisen yksityisen suuren toimijan vaatimukset ovat menneet YLI: ydintehtävämme vanhusten hoito ja heidän kiireetön kohtaaminen on jäänyt TAKA-ALALLE! HVA ja yksityinen toimija ovat tuoneet niin paljon uusia vaatimuksia hoitajille (kirjaaminen hulluuksiin asti, ”koulutuspaketteja”, projekteja yms), joten teen työtä melkein enemmän tietokoneella kuin vanhusten lähityössä! Onhan tämä mennyt hulluksi! Asukasmäärä ja lähityön määrä ei ole minulle ongelma, vaan se, ettei sille ole enää aikaa riittävästi em. osittain turhien raportointien ja kirjausten vuoksi.

Ah sitä aikaa, kun sain käyttää 90% työajasta vanhusten lähityöhön.

Osaako joku kertoa, ketä ja mitä tuo loputon ja lisääntyvä kirjaaminen palvelee? Lukeeko niitä joku joskus?

Tyyliin:

-Saimin pikkusormen kynnessä halkeama. Kynsienhoidon yhteydessä voisi (paitsi ei ole aikaa) hoitaa myös kynsinauhat.

-Eino ja Alma jättivät lounaalla parsat syömättä. Mistä heille nyt kuituja?

-Mirjaliina hoilottaa samaa Nälkämaan laulua aamusta iltaan - ei jaksa enää kuunnella!

jne.

Olen tuo sh, jota lainasit.

En tiedä. Olen paljon miettinyt… Luulen, että se perustuu TODENTAMISEEN (tuohon muotisanaan): mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty. Ennen kirjattiin kaikki poikkeava. Nykyisin kaikki turhanpäiväset turinat. Luulen, että suuret yksityiset toimijat, jossa itsekin työskentelen, pelkäävät uusia kohuja ja sen myötä julkisuutta… Heillä täytyy olla näyttää tekstiä. Tämä kirjoittamisen lisääntyminen on johtanut siihen, ettet hoitajana löydä helposti olennaista, kun kirjauksissa on paljon höttöä (täytyy skrollata pitkälle), samalla työaikaa kuluu enemmän kirjaamiseen ja se on pois vanhuksilta. Silloin kun kirjaamista oli vähemmän, oli aikaa kirjata monipuolisemmin esim kaatumista, kun aika ei mennyt höttöilyyn. Nyt kaikki kirjaaminen on yhtä lippadaapaa. 

Ydintehtävä on kadonnut. Vanhusten lähihoito ja tarkoituksenmukainen kirjaaminen.

Olen väsynyt.

Yksityiset pelkäävät niitä kohuja, sen takia kirjaaminen, kaiken maailman raportit ja käppyrät ovat suuremmassa osassa kuin hoitotyö. Tilastot täytyy näyttää hyvältä. Se asiakastyö tulee nykyisin vasta kakkosena. 

Joo, mutta mitä ne sairaanhoitajat kirjaa, jos eivät osallistu varsinaiseen hoitotyöhön. Eikö se kirjaaminen kuulu sille, joka hoitaa. 

Toisaalta ymmärrän, miksi näin toimitaan. Esimerkiksi, jos kannellaan hoidosta, niin asia käsitellään sen perusteella, mitä on kirjattu. Mikäli kirjataan, että potilaalle on vaihdettu vaipat neljä kertaa vuoron aikana, niin hoidon tasoa tarkastellessa näin todetaan tapahtuneeksi, vaikka potilaalla olisi todellisuudessa parin vuorokauden paskat vaipoissa. 

Tähän on menty: Tärkeintä ei ole hoidon taso vaan se, että asia kirjataan tehdyksi, vaikka ei olisi tehty yhtään mitään.

Mulla olisi ollut sairaanhoitajana 80 asukkaan verinäytteiden ottaminen, lääkelistojen ylläpitäminen, lääkärikonsultaatiot, katetrien vaihdot, lääketilaukset jne. Näitä en ehtinyt koskaan kunnolla tekemään, kun olin syöttämässä ja vaihtamassa vaippoja. 
Lääkelistat olivat aivan sekaisin, kun niitä ei kukaan muu viitsinyt/ehtinyt koneelle päivittää. Kaikki muutokset oli vain käsin sudittu entisen päälle. Voitte kuvitella, miten hyvin niistä sai selvää. Katetrit olivat liian pitkään vaihtamatta, kun ei vain aina ehtinyt niitä vaihtamaan ajoissa.  Kun jollain vointi romahti, piti jättää osa asukkaista huonommalle hoidolle, kun aloin hoitamaan tilannetta ja kollegat jäivät yksin hoitamaan perushoitoa. Labrat myöhästyivät reilusti, kun ne piti itse ottaa ja vielä viedä laboratorioon.

Sinä tavallaan kerroit, että sinä yksin teet lähes kaikki työt... 

... myös lääkärin.  

Mikäköhän noista hommista on lääkärin työtä?

 

Vai yrititkö kertoa ettei hoitotyössä tulosteta annettavia lääkelistoja vaan ne noukitaan tiedostoista omin pikku kätösin? Lääkäri ei siis muuta lääkemääräyksiä järjestelmään vaan ne jotenkin kirjataan käsin entisten päälle, josta ne lääkemuutokset kirjataan järjestelmään? Lääkevaraston tiedot ei siis ole missään yhteydessä määrättyihin lääkkeisiin vaan ne siis kirjataan erikseen toimiviin tietojärjestelmiin?  Lääkevarastoja ei täydennetä kulutuksen ja varastotilanteen mukaan vaan niiden ylläpito tapahtuu työläästi ihmisen tarkastelun varassa? Lääkevarastoon ei tehdä määräajoin inventaarioita vaan sitä tehdään koko ajan?

 

En tiedä, mitä tarkoitit, mutta vaikuttaa siltä ettei tietotekniikkaa hyödynnetä työmäärän vähentämiseen vaan sen lisäämiseksi. Tietokoneen ja tulostimen hommat tehdään "käsin", jolloin jätetään hyödyntämättä tietokoneen mahdollisuudet minimoida ihmisen tekemät inhimilliset virheet.

Yksityisissä hoitokodeissa ei ole sama potilastietojärjestelmä, kuin hyvinvointialueella. Siksi lääkäri ei tee sinne koneelle kirjauksia tai lääkelistan muutoksia, vaan hoitajien pitää se tehdä. Hoitokodissa lääkevarastot täydennetään hoitajien havaintojen mukaan. Kaikilla asukkailla on omat lääkkeet, joten mitään inventaarioita ei tehdä. Huomaa, että olen täysin pihalla asioista.