Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi olla olematta kateellinen niille, jotka ovat saaneet paljon enemmän?
04.05.2026 |
Ja itselle on kaikesta yrityksestä huolimatta jäänyt tyhjä arpa elämän jokaiselle osa-alueella.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
No eihän se ole sinulta pois, jos jollain on jotain enemmän. Elämä on epäreilua ja ihmisten lähtökohdat erilaiset. Voit vain yrittää parantaa omaa tilannettasi. Monella on vielä vähemmän kuin sinulla, ja ne, joilla on paljon, voivat hetkessä menettää kaiken.
No eihän se ole sinulta pois, jos jollain on jotain enemmän. Elämä on epäreilua ja ihmisten lähtökohdat erilaiset. Voit vain yrittää parantaa omaa tilannettasi. Monella on vielä vähemmän kuin sinulla, ja ne, joilla on paljon, voivat hetkessä menettää kaiken.
Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa, vaikka väitettä paljon toistetaan. Totta kai se mitä muilla on, voi olla sinulta pois. Jos ympärilläsi on vain hyvin älykkäitä ihmisiä, olet silloin heihin verrattuna tyhmä. Jos ympärilläsi on yhtä älykkäitä tai tyhmempiä, olet keskiverto tai jopa älykäs. Absoluuttisesti älysi ei muuttunut, mutta asemasi yhteisössä on erilainen. Sama koskee muitakin asioita: taitoja, luonteenpiirteitä, ulkonäköä, parisuhdetta, lapsia, omaisuutta.. Se mitä muilla on, vaikuttaa käsitykseen siitä, mikä on normaalia, mikä on vähän ja mikä on paljon. Jos useimmilla on paljon jotakin asiaa, se nostaa yleistä standardia, jolloin se, että joillakin ei ole tiettyä asiaa, onkin puute.
Yleensä kateuden vähentämiseen neuvotaan kiitollisuutta, esim. kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä. Kateus helpottaa, kun keskittyy puutteiden sijaan niihin asioihin, joita itsellä on. Myös tunteen hyväksyminen itsessä kieltämisen sijaan, voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se ole sinulta pois, jos jollain on jotain enemmän. Elämä on epäreilua ja ihmisten lähtökohdat erilaiset. Voit vain yrittää parantaa omaa tilannettasi. Monella on vielä vähemmän kuin sinulla, ja ne, joilla on paljon, voivat hetkessä menettää kaiken.
No eihän se ole sinulta pois, jos jollain on jotain enemmän. Elämä on epäreilua ja ihmisten lähtökohdat erilaiset. Voit vain yrittää parantaa omaa tilannettasi. Monella on vielä vähemmän kuin sinulla, ja ne, joilla on paljon, voivat hetkessä menettää kaiken.
Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa, vaikka väitettä paljon toistetaan. Totta kai se mitä muilla on, voi olla sinulta pois. Jos ympärilläsi on vain hyvin älykkäitä ihmisiä, olet silloin heihin verrattuna tyhmä. Jos ympärilläsi on yhtä älykkäitä tai tyhmempiä, olet keskiverto tai jopa älykäs. Absoluuttisesti älysi ei muuttunut, mutta asemasi yhteisössä on erilainen. Sama koskee muitakin asioita: taitoja, luonteenpiirteitä, ulkonäköä, parisuhdetta, lapsia, omaisuutta.. Se mitä muilla on, vaikuttaa käsitykseen siitä, mikä on normaalia, mikä on vähän ja mikä on paljon. Jos useimmilla on paljon jotakin asiaa, se nostaa yleistä standardia, jolloin se, että joillakin ei ole tiettyä asiaa, onkin puute.
Yleensä kateuden vähentämiseen neuvotaan kiitollisuutta, esim. kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä. Kateus helpottaa, kun keskittyy puutteiden sijaan niihin asioihin, joita itsellä on. Myös tunteen hyväksyminen itsessä kieltämisen sijaan, voi auttaa.
Olen samaa mieltä tuosta. Kateus on jatkuvaa vertailua ja kateudelle altistuu se, jolla ei ole kovin paljon niitä hyviä ja ihailtuja ominaisuuksia, joita muilla siinä ympäristössä on. Ja lisäksi hänellä ei ole mitään muuta erityistä taitoa, jota hän itse tai joku ympäristössä arvostaisi ja jolla voisi kompensoida.
Useimmat kasvavat lapsuuden kateudesta ohi, kun huomaavat, että jokaisella on ne omat juttunsa ja päämääränsä, joiden eteen tehdään töitä, mutta osa jää tuohon lapsen maailmaan, missä asiat vain tupsahtavat kateuden kohteelle taivaasta kuin sadussa. Siis jos sattuu olemaan onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin saaneet? Olen tehnyt paljon töitä kaiken eteen, mitään en ole vain saanut.
Joku voi tehdä töitä saman määrän tai enemmänkin tavoitteen eteen ja silti saada mustapekan.
Ei elämä ole niin simppeliä, että aina kaikki olisi kiinni vain itsestä.
Nämä tykkäävät ajatella, että kaikki on heidän omaa ansiotaan vaikka monet asiat ovat lopulta pitkälti sattuman varassa.
Se ei ole sattumaa, että on hyvä ura tai ammatti.
On sattumaa, mitä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia syntymässään saa, kuten myös minkälaiseen perheeseen syntyy. Toisessa perheessä vanhemmat kannustavat omalla esimerkillään sinnikkyyteen ja ahkeruuteen, toisessa perheessä ei uskota omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa. Yhdessä perheessä vanhemmat ovat ammattimuusikoita ja lapsi altistuu jo pienenä musiikille oppien vanhemmiltaan. Toisessa perheessä lapsi voi olla musiikillisesti lahjakas, mutta kotiympäristö ei sisällä samanlaisia virikkeitä eikä vanhemmilla ole taitoja auttaa lasta. Kumpi todennäköisemmin menestyy? Kunnianhimo on synnynnäistä, ihmisten energiatasot ovat synnynnäisiä, kiinnostuksenkohteetkin ovat osaltaan sitä. Kenellä riittää energiaa ja määrätietoisuutta puurtaa jonkin asian parissa yötä myöten kuukausia? Kenellä on draivi helposti kaupallistettaviin asioihin? Kenen sosiaaliset taidot löytävät ja saavat vakuutettua avainhenkilöt? Nämä ominaisuudet ja luonteenpiirteet ovat menestyksen takana eivätkä ne ole puhtaasti ahkeruuden tulosta, vaan ovat paljon helpompia yksille kuin toisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin saaneet? Olen tehnyt paljon töitä kaiken eteen, mitään en ole vain saanut.
Joku voi tehdä töitä saman määrän tai enemmänkin tavoitteen eteen ja silti saada mustapekan.
Ei elämä ole niin simppeliä, että aina kaikki olisi kiinni vain itsestä.
Nämä tykkäävät ajatella, että kaikki on heidän omaa ansiotaan vaikka monet asiat ovat lopulta pitkälti sattuman varassa.
Se ei ole sattumaa, että on hyvä ura tai ammatti.
On sattumaa, mitä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia syntymässään saa, kuten myös minkälaiseen perheeseen syntyy. Toisessa perheessä vanhemmat kannustavat omalla esimerkillään sinnikkyyteen ja ahkeruuteen, toisessa perheessä ei uskota omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa. Yhdessä perheessä vanhemmat ovat ammattimuusikoita ja lapsi altistuu jo pienenä musiikille oppien vanhemmiltaan. Toisessa perheessä lapsi voi olla musiikillisesti lahjakas, mutta kotiympäristö ei sisällä samanlaisia virikkeitä eikä vanhemmilla ole taitoja auttaa lasta. Kumpi todennäköisemmin menestyy? Kunnianhimo on synnynnäistä, ihmisten energiatasot ovat synnynnäisiä, kiinnostuksenkohteetkin ovat osaltaan sitä. Kenellä riittää energiaa ja määrätietoisuutta puurtaa jonkin asian parissa yötä myöten kuukausia? Kenellä on draivi helposti kaupallistettaviin asioihin? Kenen sosiaaliset taidot löytävät ja saavat vakuutettua avainhenkilöt? Nämä ominaisuudet ja luonteenpiirteet ovat menestyksen takana eivätkä ne ole puhtaasti ahkeruuden tulosta, vaan ovat paljon helpompia yksille kuin toisille.
Aivan, paljon on kiinni geeneistä. Kateudessa on paljolti kyse siitä, ettei pysty hyväksymään sitä, ettei omat kyvyt ja ominaisuudet riitä siihen mitä haluaa, mutta ikävä puoli tässä on se, että tätä ei suinkaan hyväksytä, vaan mitätöidään kateuden kohdetta. Se on syy miksi kateutta on pidetty syntinä.
Joko saavuttamalla omia tavoitteitaan tai hyväksymällä sen mitä itsellä jo on. Lisäksi on osattava olla iloinen toisten puolesta, se on mukavampaa sekä iloitulle kohteelle että iloitsijalle. Jos olet kateellinen tuttusi elintasosta ja haluaisit saman, sinun on joko saavutettava se tai hyväksyttävä, että sinulla ei ole sitä ja/tai että et tule itse saavuttamaan sitä. Elämä on loppujen lopuksi jatkuvaa hyväksyntää, koska se on niin erilaista meille kaikille. Aina on joku, jolla menee paremmin ja joku, jolla menee huonommin. Jollakulla menee paljon paremmin ja jollakulla paljon huonommin. Lisäksi kateuden kohteet ovat joskus hyvinkin yksilöllisiä. Joku on kateellinen hienosta autosta, joku kaukomatkailusta, joku hulppeista harrastuksista ja joku vanhemmuudesta. On joko oltava iloinen siitä että joku muu on niitä saavuttanut, pyrittävä itse saavuttamaan niitä tai hyväksyttävä se että niitä ei ole itsellä nyt taikka ikinä koskaan. Kaikki mainitut ovat parempia vaihtoehtoja kuin katkeroituminen, suuttuminen, panettelu ja itsesäälissä rypeminen. Niistä ei ole sinulle ja muille kuin pelkkää haittaa. Lyhyesti sanottuna kateellisuus on asennekysymys, johon voi itse koittaa vaikuttaa lukuisin eri keinoin. Pääasia on välttää nuo negatiivisuuden sudenkuopat, joihin on helppo langeta, mutta joista ei ole kenellekään mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin pitkään kateellinen ja katkera. Oli niin surkea lapsuus, että sairastuin sivupersoonahäiriöön hyvin nuorella iällä. Traumaoireet olivat niin pahoja, ettei siinä mikään uran luominen ja perheen perustaminen tullut kyseeseen.
Sitten jossain vaiheessa tajusin, etten mä voi verrata itseäni sellasiin, joilla on ollut normaali lapsuus. Aloin verrata itseäni kuuluisiin sarjamurhaajiin, koska valtaosalla heistä on ollut hätkähdyttävän samankaltainen lapsuus kuin itselläni. Ja löysin ensimmäistä kertaa elämässäni itsestäni ylpeyden aiheen: mä en ole sarjamurhaaja, enkä murhaaja laisinkaan. Voi kuulostaa typerältä jos on elänyt edes suht normaalin lapsuuden, mutta mulle se oli valtava ahaa elämys. Siitä alkoi oman elämän rakentaminen pikku hiljaa. Ilo pienistä asioista, oma kupla. Olen onnellinen, joten mun ei tarvitse kadehtia muita.
Eli oma elämä ja ennen kaikkea oma sisäinen maailma pitää rakentaa sellaiseksi, että voi olla aidosti tyytyväinen, vaikka vähäänkin. Onnelliset ihmiset eivät kadehdi muita.
Vierailija kirjoitti:
Vastaapa rehellisesti tähän: Tuottaako kadehtiminen sinulle jotain positiivista vai saako se olosi entistäkin huonommaksi? Kateuden kohteesi ei edes tiedä ajatuksistasi, mutta sinä voit entistäkin huonommin.
Sivusta sanon: kadehtiminen tai pikemmin kateuden viiltävä pisto sisimmässä on tahaton reaktio. En usko, että ap hekumoi ja piehtaroi kateuksissaan. Uskon, että moni kateellinen mieluummin olisi kadehtimatta. Totta on, että kun ajatukset saa taas hetkeksi muualle, johonkin mukavaan, kateuden tunne väistyy. Ainakin hetkeksi.
Kateudeksi sanottu voi olla myös harmitusta siitä, että oma elämä ei ole sujunut niin kuin olisi toivonut. Huonosti menestyneelläkin on silti ihan Oma Elämä, ja hänen kannattaa pyrkiä pitämään se mielekkäänä. Pienetkin ilot ovat iloja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyri iloitsemaan pienistä hyvistä asioista, joita sinulla on elämässäsi. Niistä koostuu onni myös menestyneillä ihmisillä. Hetkessä eläminen ja kiitollisuus kaikesta mitä on.
Pyri ajattelemaan muista hyvää ja katsomaan heitä realistisemmin eikä vertailun näkökulmasta. Vertailu voi olla niin tahatonta, ettet edes itse huomaa, kun se viriää.
Kokeile keskustelua tekoälyn kanssa tästä aiheesta, jos sinulla ei ole mahdollista hakeutua terapiaan. Tekoäly Copilot ainakin on hyvä tukemaan ja neuvomaan lempeästi.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin saaneet? Olen tehnyt paljon töitä kaiken eteen, mitään en ole vain saanut.
Nooh, kyllä moni on saanutkin. Minä esim. olen saanut matemaattista lahjakkuutta. Ei se ole oma ansioni. Toisilla on varakkaat vanhemmat, ovat voineet esim. jelppiä asunnon ostossa. Jonkun muun vanhemmilla firma, niin on aina järjestynyt ensin kesätöitä ja sitten osakkuus. Ja sitten on rakastavia vanhempia, joiden lahja lapsilleen on hyvä itseluottamus.
Toki useimpien pitää tehdä töitä myös, mutta siihen, kuinka paljon työnteko kantaa hedelmää, vaikuttaa kyllä myös se, mitä on saanut siihen pohjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin saaneet? Olen tehnyt paljon töitä kaiken eteen, mitään en ole vain saanut.
Joku voi tehdä töitä saman määrän tai enemmänkin tavoitteen eteen ja silti saada mustapekan.
Ei elämä ole niin simppeliä, että aina kaikki olisi kiinni vain itsestä.
Nämä tykkäävät ajatella, että kaikki on heidän omaa ansiotaan vaikka monet asiat ovat lopulta pitkälti sattuman varassa.
Se ei ole sattumaa, että on hyvä ura tai ammatti.
Nykyään moni on hyvästä koulutuksesta huolimatta työtön. Ja vaikka kuinka töitä hakisi. Suhteilla on paljon merkitystä.
Täällä onkin tullut paljon hyviä vinkkejä miten kohdata kateutta ja katkeruutta. Itsekin olen kärsinyt noista tunteista. Nuorempana en koskaan muista olleeni kateellinen kovin syvästi. Pitkään uskoin tähän, mitä moni täälläkin toitottaa, että kun vaan uskoo ja tekee tarpeeksi töitä niin saavuttaa mitä vaan. Ja niin minulla kävikin, on hyvä koulutus, vakituinen työ ollut aina, perhe, neljä lasta ja rakastava mies, tein paljon töitä, putosin ja nousin takaisin mutta sain mitä halusin.
Minulla tämä katkeruus tuli lapsieni puolesta. Viimein minunkin olin myönnettävä se, että nallekarkit eivät tosiaan mene tasan. Vaikka miten yrittää, vaikka on miten ahkera, vaikka miten uskoo ja vanhemmat kannustavat niin ei, sittenkään ei välttämättä saavuta haaveitaan. Sairautta ei voi valita ja sen kanssa on vaan opittava elämään. Sen enempää avaamatta, pidän nykyään naiivina niitä ihmisiä, jotka uskovat tuohon samaan, kuin minä aikoinaan. Että kaikki on itsestä kiinni. Ei ole, ette vaan ole kohdannut elämän nurjaa puolta. Kaikilla on epäonnistumisia ja vaikeuksia mutta tasaisesti ne eivät jakaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetella olemaan kiitollinen siitä mitä on.
Mistä sinä tiedät kuinka kateellinen tai pahoinvoiva se sinun mielestäsi kaiken saanut on?
Tykätä tehdä asioita. Siihen kannattaa opetella
Kateus vaan syö sisältäpäin.
En haluais olla joku trumppi. Sillähän on vaikka mitä.
Ei kukaan ole vain itsestään saanut enemmän. He ovat olleet ahkeria sekä rohkeita ja siksi saaneet kivoja asioita elämäänsä. Itsekin olen huomennut, että mukava tuuri käynyt elämässä ja mitä kovemmin unelmieni eteen teen töitä sen parempi tuuri on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin saaneet? Olen tehnyt paljon töitä kaiken eteen, mitään en ole vain saanut.
Joku voi tehdä töitä saman määrän tai enemmänkin tavoitteen eteen ja silti saada mustapekan.
Ei elämä ole niin simppeliä, että aina kaikki olisi kiinni vain itsestä.
Nämä tykkäävät ajatella, että kaikki on heidän omaa ansiotaan vaikka monet asiat ovat lopulta pitkälti sattuman varassa.
Se ei ole sattumaa, että on hyvä ura tai ammatti.
On sattumaa, mitä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia syntymässään saa, kuten myös minkälaiseen perheeseen syntyy. Toisessa perheessä vanhemmat kannustavat omalla esimerkillään sinnikkyyteen ja ahkeruuteen, toisessa perheessä ei uskota omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa. Yhdessä perheessä vanhemmat ovat ammattimuusikoita ja lapsi altistuu jo pienenä musiikille oppien vanhemmiltaan. Toisessa perheessä lapsi voi olla musiikillisesti lahjakas, mutta kotiympäristö ei sisällä samanlaisia virikkeitä eikä vanhemmilla ole taitoja auttaa lasta. Kumpi todennäköisemmin menestyy? Kunnianhimo on synnynnäistä, ihmisten energiatasot ovat synnynnäisiä, kiinnostuksenkohteetkin ovat osaltaan sitä. Kenellä riittää energiaa ja määrätietoisuutta puurtaa jonkin asian parissa yötä myöten kuukausia? Kenellä on draivi helposti kaupallistettaviin asioihin? Kenen sosiaaliset taidot löytävät ja saavat vakuutettua avainhenkilöt? Nämä ominaisuudet ja luonteenpiirteet ovat menestyksen takana eivätkä ne ole puhtaasti ahkeruuden tulosta, vaan ovat paljon helpompia yksille kuin toisille.
Pitkälti noin.
Olen kyllä miettinyt, että esim. sosiaalisia taitoja voisi opetella, jos ensinnäkin tiedostaa niiden tarpeellisuuden, ja toisekseen keksii, missä niitä opetettaisiin. Koululaitos niitä ei opeta, vaikka esim. työllistymisen kannalta olisivat keskeisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole vain itsestään saanut enemmän. He ovat olleet ahkeria sekä rohkeita ja siksi saaneet kivoja asioita elämäänsä. Itsekin olen huomennut, että mukava tuuri käynyt elämässä ja mitä kovemmin unelmieni eteen teen töitä sen parempi tuuri on käynyt.
Minulla ei ole käynyt noin.
Sitä mukavampi tuuri on käynyt, mitä laiskemmaksi olen heittäytynyt ja keskittynyt esim. opintojen sijaan kavereiden kanssa hengailuun. Tai työpaikalla viettänyt ylipitkiä kahvitunteja rupatellen; se on ollut hyödyllisempää kuin ahkerointi itse työtehtävien parissa.
Ehkä sinä olet luonnostasi laiska mutta sosiaalinen, niin et huomaa että noinkin päin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole vain itsestään saanut enemmän. He ovat olleet ahkeria sekä rohkeita ja siksi saaneet kivoja asioita elämäänsä. Itsekin olen huomennut, että mukava tuuri käynyt elämässä ja mitä kovemmin unelmieni eteen teen töitä sen parempi tuuri on käynyt.
Ei kukaan ole vain itsestään saanut enemmän. He ovat olleet ahkeria sekä rohkeita ja siksi saaneet kivoja asioita elämäänsä. Itsekin olen huomennut, että mukava tuuri käynyt elämässä ja mitä kovemmin unelmieni eteen teen töitä sen parempi tuuri on käynyt.
Tämä ei ole totta. Läheskään aina menestys ei johdu omasta reippaudesta ja siitä miten kovasti tekee töitä. Toki menestys vaatii usein kovaa työtä mutta se, että joku ei menesty, ei kerro siitä ettei hän olisi yrittänyt ja tehnyt töitä. Elämä on paljon myös sattumien summa. Opit ehkä sen myöhemmin tai kaikki eivät opi koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin saaneet? Olen tehnyt paljon töitä kaiken eteen, mitään en ole vain saanut.
Joku voi tehdä töitä saman määrän tai enemmänkin tavoitteen eteen ja silti saada mustapekan.
Ei elämä ole niin simppeliä, että aina kaikki olisi kiinni vain itsestä.
Nämä tykkäävät ajatella, että kaikki on heidän omaa ansiotaan vaikka monet asiat ovat lopulta pitkälti sattuman varassa.
Se ei ole sattumaa, että on hyvä ura tai ammatti.
On sattumaa, mitä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia syntymässään saa, kuten myös minkälaiseen perheeseen syntyy. Toisessa perheessä vanhemmat kannustavat omalla esimerkillään sinnikkyyteen ja ahkeruuteen, toisessa perheessä ei uskota omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa. Yhdessä perheessä vanhemmat ovat ammattimuusikoita ja lapsi altistuu jo pienenä musiikille oppien vanhemmiltaan. Toisessa perheessä lapsi voi olla musiikillisesti lahjakas, mutta kotiympäristö ei sisällä samanlaisia virikkeitä eikä vanhemmilla ole taitoja auttaa lasta. Kumpi todennäköisemmin menestyy? Kunnianhimo on synnynnäistä, ihmisten energiatasot ovat synnynnäisiä, kiinnostuksenkohteetkin ovat osaltaan sitä. Kenellä riittää energiaa ja määrätietoisuutta puurtaa jonkin asian parissa yötä myöten kuukausia? Kenellä on draivi helposti kaupallistettaviin asioihin? Kenen sosiaaliset taidot löytävät ja saavat vakuutettua avainhenkilöt? Nämä ominaisuudet ja luonteenpiirteet ovat menestyksen takana eivätkä ne ole puhtaasti ahkeruuden tulosta, vaan ovat paljon helpompia yksille kuin toisille.
Kun nyt aloitus oli kateuden tunteesta, niin oletan että onnellisuuden tunteella olisi merkitystä tässä keskustelussa.
Kuinka moni maailman mittakaavassa jo lapsesta asti ( kaupallisesti) menestynyt on menehtynyt oman käden ja /tai riippuvuuksien kautta?
Ole vain ap mieluummin vähän kade kuin menestynyt ja kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei elämässä kukaan saa asioita arpapelillä. Ajattelussasi on iso outous. Ellet sitten vitsaile? Voiko joku todella ajatella, että uran ja opinnot on saatu arpomalla?
Eniten harmittaa se, että olen todella yrittänyt ihan kaikkeni. En siis ole odottanut kotona peukaloita pyöritellen, että kaikki toivomani asiat toteutuisi.
Suurin osa tuntemistani ihmisistä on saanut uran vähemmällä koulutuksella kuin minä.
Ap
Miksi haluatte painaa toista alas? Tätäkin ap:n ymmärrettävää viestiä on alapeukutettu.
On totta, että toiset ovat ikään kuin syntyneet onnellisten tähtien alla, kun taas joillekin elämän näyttäytyy erittäin epäoikeudenmukaisena ja aina jää Mustapekka käteen. En osaa vastata tähän.
Ap kysyi, miten pääsisi eroon kateuden tunteesta. Kun hänen kanssaan keskustellaan siitä, mitä syitä on olla kateellinen tai mistä ne tunteet kumpuavat, hän alkaakin todistella itselleen, miksi hänellä on kaikki syyt olla kateellinen.
Voihan se olla, että ap on jo ehtinyt katkeroitua niin pahasti, ettei oikein mitään ole tehtävissä, mutta loppupelissä jokainen toimii niiden rajoitusten puitteissa mitä elämä tarjoaa. Jos lähtee vertaamaan itseään muihin, keskittyy vääriin asioihin.
Itse en kadehdi hyväosaisia, mutta sen myönnän, että ärsyynnyn siitä, jos ihmiset eivät osaa nähdä, mitä kaikkea hyvää heillä on elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämässä kukaan saa asioita arpapelillä. Ajattelussasi on iso outous. Ellet sitten vitsaile? Voiko joku todella ajatella, että uran ja opinnot on saatu arpomalla?
Autisti ymmärtää asiat kirjaimellisesti.
P.S. Joihinkin opiskelupaikkoihin oikeasti valitaan arpomalla. Katsoin yhtä ns korkeakouludiplomikoulutusta, johon opiskelijat valitaan arpomalla hakijoiden joukosta.
Se ei ole sattumaa, että on hyvä ura tai ammatti.