Annoin miehelleni 28 vuotta, kolme lasta ja oman urani. Nyt hän osti tyttäreni ikäiselle naiselle auton meidän rahoilla
Olen 52-vuotias nainen ja ollut naimisissa mieheni, 55, kanssa 28 vuotta. Meillä on kolme aikuista lasta, 26-, 24- ja 21-vuotiaat. Jäin pois opettajan työstä, kun esikoisemme syntyi, jotta mieheni pystyi panostamaan uraansa. Hän oli jatkuvasti työmatkoilla, teki pitkää päivää ja minä hoidin käytännössä kaiken.
Ruoat, siivoukset, lasten harrastukset, lääkärikäynnit, vanhempiemme auttamisen, joulut, syntymäpäivät, laskut, kodin pyörittämisen, kaiken suunnittelun ja muistamisen. Pidin kodin kunnossa, kasvatin lapsemme, olin hänen tukenaan kahden irtisanomisen ja yhden vakavan terveyshuolen aikana. Katsoin jopa vuosia sormien läpi hänen "pitkiä työpäiviään".
Kuukausi sitten hän istutti minut keittiön pöydän ääreen ja sanoi haluavansa avioeron. Hän on kuulemma rakastunut 28-vuotiaaseen thainaiseen, joka on samaa ikäluokkaa kuin omat lapsemme. Hänen mukaansa en ole enää se iloinen ja heittäytyvä nainen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Hän sanoi myös, että nyt kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, hän saa viimein elää omaa elämäänsä.
Sitten selvisi, että hän on vienyt tätä naista "työmatkoille" meidän yhteisellä luottokortillamme. Hän oli jopa ostanut naiselle auton ja selittänyt sen jonkinlaisena työstä annettuna ylimääräisenä palkkiona.
Nyt hän haluaa myydä talon, jonka me rakensimme yhdessä ja jota minä olen käytännössä pitänyt pystyssä vuosikymmeniä, jotta voisi muuttaa Thaimaaseen. Hänen mielestään omaisuus pitää vain jakaa puoliksi, koska "hänhän ne rahat ansaitsi". Poikamme laittoi minulle viestin, että minun pitäisi antaa isän olla onnellinen, koska isä on kuulemma ollut vuosia onneton. Hän kirjoitti, että olin aina niin keskittynyt lapsiin. Tyttäremme ei suostu edes puhumaan minulle, koska hänen mielestään olen katkera ja mustasukkainen.
Olen 52. Minulla ei ole ammattia, johon voisin noin vain palata. Minulla on stressistä johtuvia terveysongelmia, mutta lääkärissä ne kuitataan lähinnä vaihdevuosioireiksi. Ja nyt minun pitäisi aloittaa alusta, ehkä puolella siitä, mitä meillä on, samaan aikaan kun hän rakentaa uutta elämää naisen kanssa, joka voisi iältään olla meidän lapsemme.
Ylireagoinko minä, kun olen aivan raivoissani enkä suostu leikkimään mitään sovinnollista eroa tämän jälkeen? Annat koko elämäsi miehelle ja perheelle, ja lopulta jäät itse tyhjän päälle.
Jos olet pitkässä liitossa, avaa oma pankkitili ja pidä tärkeät paperit tallessa jo tänään. Kunpa joku olisi sanonut tämän minulle ajoissa.
Kommentit (333)
Täällä ihmetellään miksi ap:n lapset eivät arvosta äidin uhrauksia. Ehkä sen takia että he ovat nähneet että äitinsä teki ihan samat hommat mitä muissa perheissä teki työssäkäyvät äidit. Ja siinä teini-iässä varmaan pikemminkin harmittaa kun tulee koulusta kotiin ja äiti on heti ovella vastassa.
Yleisesti ottaen ei ymmärretä sitä, että se ihminen jonka kanssa menee naimisiin, ei ole se sama jonka vuosien päästä elää. Pointtina siis se, että ihminen muuttuu vuosien varrella ja muokkautuu elämän ylämäkien ja alamäkien aikana. Aviopuolisot ovat jatkuvasti siinä pisteessä, että jakaessa asioita toiseen tutustutaan jatkuvasti (kommunikoinin syvin idea ja ajatus).
Jokaisen meistä on kerran tehtävä tili Luojamme edessä ja jokaiselle meistä annetaan sen, mukaan miten olemme eläessämme tehneet, hyvää tai pahaa. Vain se, joka turvaa Jeesukseen, pelastuu kuitenkin iankaikkiselta kadotukselta, mutta palkkio on sen mukainen mitä on eläessään tehnyt. Kannattaa tulla uskoon ja aloittaa uusi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sen edestään löytää minkä taakseen jättää. Yks kaunis päivä istuu ilman rahoja ,kotia ja rakastajatarta.
Juuri näin.
Mitä kylvää, sitä niittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ne miehet melkein aina on. Ensin hingutaan lapsia ja perhettä. Kun uusi onni astuu kuvioihin, lapset unohtuu. Ei mitään helpotusta lasten elämään kunhan ukolla uusi onni saa kukoistaa.
Miehet harvoin hinkuvat lapsia ja perhettä. Miehille riittäisi usein pelkkä seksi. Naiset ovat niitä jotka seksiin kyllästyvät ja haluavat lapsia.
Älä selitä. Meillä hinkui.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan "maailmassa on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin seksi" -naisen kohtalolta. Realisoituu tilanteessa, jossa mies huomaa, että elämän peräseinähän siellä horisontissa alkaa pilkistellä. Ja "Juuri kun meillä oli kaikki niin hyvin" ihmettely perään jätetyltä naiselta.
Oma ex-vaimokin oli yllättynyt kun ilmoitin erosta. Hänen mielestään suhteemme oli vihdoin täydellinen kun seksiä ei ollut enää puoleen vuoteen enkä edes enää kysellyt sen perään
M48
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ne miehet melkein aina on. Ensin hingutaan lapsia ja perhettä. Kun uusi onni astuu kuvioihin, lapset unohtuu. Ei mitään helpotusta lasten elämään kunhan ukolla uusi onni saa kukoistaa.
Ei kai ne reilusti yli 20v lapset enää asu kotona äiteen soppakattilan äärellä?
Et ylireagoi. Mutta ihmettelen silti lastesi käytöstä, sillä ei tuo ole normaalia niiltä.
Jotain jää kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan "maailmassa on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin seksi" -naisen kohtalolta. Realisoituu tilanteessa, jossa mies huomaa, että elämän peräseinähän siellä horisontissa alkaa pilkistellä. Ja "Juuri kun meillä oli kaikki niin hyvin" ihmettely perään jätetyltä naiselta.
Oma ex-vaimokin oli yllättynyt kun ilmoitin erosta. Hänen mielestään suhteemme oli vihdoin täydellinen kun seksiä ei ollut enää puoleen vuoteen enkä edes enää kysellyt sen perään
M48
Muistan tämän keissin. Enemmän se ex-vaimosi taisi kuitenkin yllättyä siitä, kuinka hän löysi halunsa sen jälkeen kun pääsi kerta toisensa jälkeen katsomaan sitä, kun kairaan sinua kuivaan aukkoon niin, että veri ja p aska lentää kaaressa. Kyllähän sinäkin siitä nautit (et olisi muuten kerjännyt jatkuvasti lisää), mutta exäsi nautinto oli suuri yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan mikään ei ole, mutta sinulla on uudelleen aloittaminen helpompaa kuin monelle muulle. Lapsesikin ovat jo aikuisia, eivät enää mitään taaperoita. Tämä olisi ollut pahempaa, jos se olisi tapahtunut aikaisemmin.
Olet onneksi jo 52, riittää, kun elätät itsesi. Et tarvitse enää yksin asumiseen niin paljon tilaa ja rahaa. Tulet varmasti toimeen maltillisellakin rahamäärällä. Ehkä löydät töitä jostakin? Ajattele, että nyt pahin on tapahtunut, ja tästä on vain tie ylöspäin.
Tällaista sattuu. Voin samaistua tuohon raivoon, kun itse suorittaa ansiotyötä ja perhettä, n. 18h päivässä. Rahat ja kertynyt omaisuus tyypillisesti miehen, äiti taas itse hankkinut palkallaan lasten vaatteet jne.. Näitä tyyppejä on ihan oikeasti.
t. jaksele
Vierailija kirjoitti:
Et ylireagoi. Mutta ihmettelen silti lastesi käytöstä, sillä ei tuo ole normaalia niiltä.
Jotain jää kertomatta.
Tietenkin se, että lasten isä on pan nut niitä lapsia, kunnes menetti kiinnostuksen näihin ripari-iän jälkeen, kuten kaikki normaalit miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan mikään ei ole, mutta sinulla on uudelleen aloittaminen helpompaa kuin monelle muulle. Lapsesikin ovat jo aikuisia, eivät enää mitään taaperoita. Tämä olisi ollut pahempaa, jos se olisi tapahtunut aikaisemmin.
Olet onneksi jo 52, riittää, kun elätät itsesi. Et tarvitse enää yksin asumiseen niin paljon tilaa ja rahaa. Tulet varmasti toimeen maltillisellakin rahamäärällä. Ehkä löydät töitä jostakin? Ajattele, että nyt pahin on tapahtunut, ja tästä on vain tie ylöspäin.
Tällaista sattuu. Voin samaistua tuohon raivoon, kun itse suorittaa ansiotyötä ja perhettä, n. 18h päivässä. Rahat ja kertynyt omaisuus tyypillisesti miehen, äiti taas itse hankkinut palkallaan lasten vaatteet jne.. Näitä tyyppejä on ihan oikeasti.
t. jaksele
Mies pettyi, kun et ostanut lapsille kunnon hepeneitä. Mikään ei kiihota miestä niin kuin 8-vuotias sukkanauhoissa. Oma vikasi, kun epäonnistuit niin äitinä kuin vaimonakin.
Ai että, vaikka tää onkin provo niin itse olisin ikionnelinen ap:n tilanteessa. Mies vaikuttaa varakkaalta ja saisin puolet tämän omaisuudesta tekemättä mitään :D
Vierailija kirjoitti:
Sellanen satu tällä kertaa. Onkohan taas joku amerikan juttu kopsattu vai oma luomus.
Vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin se aiempi kopio tarina miehestä joka oli 17 vuotta isäpuolena.
Nimenomaan, jostain kopioitu juttu taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihmetellään miksi ap:n lapset eivät arvosta äidin uhrauksia. Ehkä sen takia että he ovat nähneet että äitinsä teki ihan samat hommat mitä muissa perheissä teki työssäkäyvät äidit. Ja siinä teini-iässä varmaan pikemminkin harmittaa kun tulee koulusta kotiin ja äiti on heti ovella vastassa.
Teini-iässä lähinnä harmittaa se, että ei ole enää monta lapsenpyöreää nuss imisvuotta niissä mukuloissa jäljellä ja sitten täytyy hankkia nuorempi vaimo ja uudet lapset pan tavaksi.
Moi vi tun sairas pask a. Ilmoitettu ylläpidolle joka hoitaa poliisit kämpillesi vi tun pe do Fi li
Jos se taikun mukaan lähti niin anna mennä. Kertoo paljon miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän saman provokirjailijan käsiala on niin ilmiselvän tuttua. Samaa paskaa kesät talvet.
No olkoon vaikka provo, mutta onpahan keskustelun aihetta... ja täysin mahdollinen tapahtumakulku.
Sanoisin aloittajalle, että tässä se puhuttu "resilienssi" punnitaan. Hänellä on siitä hyvät asetelmat, että saa erossa oletettavasti paljon suuremman omaisuuden, kuin mitä esimerkiksi työttömän vaimo, tai normityötön itse. Olen itse ollut työelämässä koko ikäni, elättänyt opiskellutta ja sen jälkeen taloudellisesti hyväksikäyttänyttä miestä ja aloittanut kahdesti oman elämäni nollilta vain niillä tuloilla, mikä tuli seuraavana tilipäivänä. Kaikesta selviää.
Nyt voi tuntua pahalta, mutta itsellinen elämäsi näyttäytyy tulevaisuudessa paremmalta kuin nuoren thai-naisen perään kuolanneen miehen kanssa. Ihminen ei loppujen lopuksi edes tarvitse paljoa materiaa, ja valitettavaa on, että joskus joutuu vain hyväksymään sen mitä tapahtuu.
Tuttu tilanne. Olen suunnilleen saman ikäinen kuin ap, en ollut minäkään valmistautunut eroon millään tavalla. Ainut ero että minun lapset omivat nuorempia erotessamme. Jouduin vuokralle asumaan pieneen kaksioon lasteni kanssa. Olin juuri silloin työtön. Kaikki mitä erosta sain hupenivat käytännössä elämiseen. Nyt loppuelämä todennäköisesti köyhänä. Terveyskin mennyt eron myötä. Omaa tyhmyyttä että en varautunut, en vain koskaan olisi uskonut hänestä että lähtee.
Aika korkealta tipuin nyt sitten kurjuuteen.
Pidä puolesi avioerossa. Ja nauti jo etukäteen että se thainainen kyllä nylkee miehesi kunhan menevät sinne. Kannusta siihen. Miehen mu***u on pitelemätön kapistus. Olet tehnyt omasta puolestasi kaiken oikein vaimona ja äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nainen hanki ylempää korkeakoulututkintoa jäädäkseen kokonaan pois työelämästä kolmen lapsen takia. Ei sellaista Suomessa tapahdu. Eli todellisuudessa opettaja voisi kyllä olla montakin vuotta yhteensä hoitovapailla, mutta palannut opettajan ammattiin jo vuosia sitten. Ja pärjäisi nyt erinomaisesti ilman tuon tason miestä.
Itse asiassa eräs vanhoillislestadiolainen sukulaiseni teki juuri noin. Luki kasvatustieteiden maisteriksi ja synnytti sen jälkeen 15 lasta putkeen.
Joo, tottakai 15 lapsen kanssa jää työelämä. Kolmen ei. Siksi en tuota usko.
Olen duunariperheestä. Vain isä kävi töissä ja äiti huolehti kodista ja neljästä lapsesta. Äiti joutui venyttämään penniä kaikessa, koska isä ei halunnut osallistua meidän "loisten" kuluihin ruokakuluja ja talon maksuja lukuunottamatta. Äiti maksoi salaa ruokarahoista. Eli on näitä!
Ei väheksytä. Ilman naisia, miehillä ei olisi lapsia nus sittavina. Ainoa mihin aikuista naista tarvitsee on lisääntyminen ja se on arvostettavaa.