Lue keskustelun säännöt.
Mikä ei-kauhuaiheinen ohjelma tai elokuva järkytti teitä lapsena?
Itseäni järkytti mustavalkoinen elokuva Pikku-Heidistä. Siinä Rottenmeier yritti myydä Heidin katunaiselle mutta Alppivaari pieksi kummankin naisen, otti Heidin ja ajoi varastetulla hevosvaljakolla karkuun. En uskaltanut katsoa loppuun kun tiesin että vaari jää kiinni ja huonosti käy.
Kommentit (678)
Vierailija kirjoitti:
Lumiukko animaatio jouluisin. En ymmärrä miten se voi olla tänä päivänäkään kenenkään suosikki. Se laulu oli jo pirun pelottava, kun lapsi laulaa kovaa ja korkeelta. Sitten vielä yhdistää siihen sen angstisen mustasävytteisen animaation. Sitten se lumiukko vielä konkreettisesti kuolee.
Mä olen kerran aikuisena sen katsonut, että joko mieli muuttuisi. Vaan ei. Mun lapset ei ole sitä joutunut katsomaan koskaan. Suojelin heitä kamalalta lapsikuorokammotukselta.
Täytyy vaan ensinnä sanoa että täh??
Itse en ollut sitä sattumalta lapsena nähnyt, oltiin vaan aina puuhaamassa jotain muuta jouluun liittyvää kun se tuli telkusta, mutta olen katsonut sen aikuisen useana jouluna, ja mm. pienen sukulaislapsen kanssa katsottiin sitä viime jouluna. Eihän se laulu ole pelottava, vaan kaunis. Olen aina pitänyt siitä, en aluksi edes tiennyt että se on tuosta lasten piirretystä. Ja mitenniin angstisen mustasävytteinen animaatio? Sehän on just hieno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei järkyttänyt, mutta itkettänyt enkä varsinaisesti tiedä miksi, tainnut olla sitten herkkä lapsi.
Muuten tykännyt Pelle Hermannista, korkeintaan se kepakko pelästyttänyt, mutta lopputunnari sai monesti itkemään. Oli omiin korviin sitten sen verran surullisen kuuloinen.
Saman reaktion sai aikaan myös Nalle Luppakorvan lopputunnari eli "Hyvää yötä piltit".
VAROKAA HEIKKOA JÄÄTÄ... MMMMMMMMMM
Vierailija kirjoitti:
Luontoelokuvat, joissa pedot vaanii ja ajaa takaa puolustukyvyttömiä eläimiä poikasineen savanneilla ja viidakoissa. Ja tietenkin myös saavuttavat ne ja tappavat, joskus järkyttävän kuolinkamppailuin, sekä syövät.
Sama. Luontodokkareissa oli aina näitä kohtauksia, joissa saalieläin tai -eläimet pakenee, ja joku peto ajaa niitä kiinni - ja tietenkin myös saa kiinni. Aina toivoin, että saalis pääsisi tällä kertaa karkuun, mutta ei, pitihän se julma totuus näyttää, että näin siinä sitten käy.
En vielä aikuisenakaan halua katsella luontodokkareita, jos niissä on paljon saalistusta.
Joskus muistan lievästi ahdistuneeni nähdessäni eläinmaailmassa jotain todella ällöttävää: oliko se joku kennokonna tai vastaava, jonka poikaset ryömivät ulos emon "selkänahasta" tai mistä lie kuoresta, ja se oli todella vastenmielinen näky. Tai sitten maailman rumin eläin, kaljurotta. Ei todellakaan kannata googlettaa, jos et satu tietämään, miltä se näyttää.
Kun Edvin Laineen Tuntemattomassa Lehto laittoi kiväärin piipun suuhunsa….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun Edvin Laineen Tuntemattomassa Lehto laittoi kiväärin piipun suuhunsa….
Tuo on varmasti jäänyt hyvin monien mieleen ja verkkokalvoille ikuisesti. Vaikka itse ampumista ei edes näytetä, vaan kuului vain pamaus, kohtaus on niin järkyttävä, että se jää pysyvästi mieleen. Ja takuulla hyvin moni on nähnyt alkuperäisen Tuntemattoman jo lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta muistaako kukaan Yöjuttua? Olin kaverini luona yökylässä ja hän sai sitä katsoa, joten minäkin pakottauduin. Oli ihan kamalaaaa! Sitten kaveri luki vielä Shokki-lehteä jossa miehelle siirrettiin toisen miehen vasen käsi joka myöhemmin kuristi tämän miehen. Siitä yöstä jäi pelkoja. Vieläkin öisin hieman pelkään omaa vasenta kättäni. Taas siellä nauretaan, mutta lapsuuden kauhu jäi selkäytimeen.
Ei Suomen televisiossa ollut sen nimistä ohjelmaa kuin Yöjuttu. Kerran oli joku paranormaali teemailta, jonka osana lähetettiin Kivikasvojen Sajakorven kurjoittama ja ohjaama elokuva Merkitty, mikä oli nimetty Yöjuttu: Merkitty.
On ollut Yöjuttu. Katsoin sitä pari kertaa äitini kanssa, mutta oltiin kumpikin vähän liian herkkiä. Jälkeenpäin pelotti. Näin ehkä painajaisiakin. Yhdessä jaksossa vuokraemäntä esitteli asuntoa uudelle vuokralaiselle ja kertoi samalla entisten miesvuokralaisten luomista eri puolilla vartaloa. Katsojalle jäi mielikuva, että taustalla oli jotakin kaameaa.
Oli varmasti Yöjuttu. Muistan kun pelkäsin pitkään hämähäkkikoruja kun yhdessä jaksossa koru naisen rintapielessä heräsi henkiin ja hiipi puremaan kaulaa. Huuui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas. Se kohtaus, kun haavoittunut huutaa apua. Sillä sotilaalla oli silmät sidoksissa ja jäi sinne yksin kuolemaan.
Tarkoitat varmaan Hietasta? Kohtaus on siksikin niin vaikuttava, kun Hietasta on ensin ammuttu suoraan silmiin, minkä jälkeen hänet viedään sairasautoon. Äkkiä ilmaisku osuukin suoraan sairasautoon, joka syttyy palamaan. Sokea Hietanen yrittää pelastaa muita haavoittuneita, joita autossa on, ja onnistuukin avaamaan auton takaluukut ja raahaamaan joitakuita ulos autosta, mutta kaatuu sitten auton perään, kun luodit osuvat häneen kuolettavasti. Se sankaruus, joka päättyy noin epäreiluun kuolemaan, on jäänyt itsellekin väkevästi mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena muistan katselleeni scifisarjaa nimeltä V. En muista yhtään, mitä siinä tapahtui, mutta se oli aika pelottava.
Hello, hello, hello
Safiiri ja Teräs
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Pohjantähden alla, teloituskohtaus. Vanhemmat katsoivat tätä elokuvaa ja menin paikalle todella huonoon aikaan. Loppuilta ja yö meni itkiessä pelosta ja kauhusta.
Minua hämmensi tässä kohtauksessa teloitettavien täydellinen alistuminen. Perus Suomi lammasmeininkiä. Kun tuossa tilanteessa olisi nimenomaan pitänyt hyökätä vartijoiden kimppuun, yrittää riistää heiltä kiväärit ja viimeiseen saakka yrittää ampua tiensä pakoon täysin väärältä ja pahalta vihollisen tuomiolta.
Täysin paha ja väärä tuomio??
Niin. Kun pahat valkoiset summittaisesti teloittivat hyviä ja oikeudenmukaisia, tavallisen työläisen asemaa parantamaan pyrkineitä punaisia.
Punaisethan olivat torppareita. Siis viljelijöitä joita työläiset sittemmin toivottivat Lipposen hengessä "Nahkurin orsille".
Punaiset oli torppareita tuossa Väinö Linnan tarinassa, heitä siinä kuvattiin. Jos kuitenkin olet lukenut Suomen historiaa, tiedät kyllä, että sen ajan suurissa kaupungeissa, lähinnä Helsingissä ja Tampereella, työväki oli punaisia. Tehdastyöläiset etunenässä. Historian tietämystä ei kannata perustaa yksinomaan fiktioon.
He olivat sen ajan köyhää väkeä ja monilla oli vähäinen koulutus. Varmasti osa uskoi tosissaan, että itänaapurista tulee toivoa antava parannus heidän elämäänsä. Sitä voi verrata moderneihin valeuutisiin ja salaliittoteorioihin, joihin monet monet uskovat nyt.
Sosialidemokraatit ovat AINA toimineet Suomen ja SUomen kansan etua vastaan!
Ne ovat viimeisten kolmen - neljänkymmenen vuoden aikana tuhonneet Suomen talouden ja väestöpohjan niin, ettei reaalista toivoa kansallemme ole enää nähtävissä.
Vuonna 1917 sosialidemokratit ja koko muu vasemmisto vastusti Suomen itsenäistymistä.
Hävittyään 6.12.1917 Suomen itsenäisyysjulistuksen esittämistä koskevassa Eduskunnan äänestyksessä äänin 88 – 100 ne järjestivät koko vasemmiston voimin ulosmarssin Eduskunnasta ja hiipivät seuraavana yönä hiissaamaan punaista lyhtyä Gelsinskin tyäväentalon torniin merkiksi siitä, että aseisiin, toverit! Tappakaa porvarit!
Tästä alkoi Vapaussotaamme yhdistynyt verinen sisällissota vasemmiston pyrkiessä asein estämään Suomen irtautuminen Neuvosto-Venäjästä, toivoen revolutsijan etenevän inhasta idästä Isänmaahamme, kuin ruton aasialaisen siemen.samalla kun lenin allekirjoitti tunnustuksen 31.12.1917 ja neuvosto-venäjä vahvisti sen virallisesti 4.1.1918 jatkaen kuitenkin samaan aikaan punikkien ja heidän rinnallaan Suomessa Suomen laillista hallitusta vastaan taistelevien venäläisen sotaväen osastojen aseistamista.
Tarton rauhahan saatiin neuvosto-venäjän, myöhemmin neuvostoliiton venkoilun takia allekirjoitetuksi vasta 14. lokakuuta 1920!
Miten tosiaan SDP saa edelleen toimia maassamme?
Esimerkiksi Saksassa on SDP:n sisarpuolue NSDAP edelleen strenglich verboten!
Yli 100 vuotta vanhoja juttuja, pappa. Tuo sinun hysteerinen uhkakuvasi ei käynyt toteen, joten sen sijaan kehottaisin kiinnittämään enemmän huomiota nykypäivän menoon missä nämä ihanan isänmaalliset oikeistopuolueesi myyvät hullun lailla isänmaasi tuottavia osia ulkomaille parhaiten tarjoaville suuryrityksille, jotka yksityistävät koko paskan ja pakottavat sitten omat maanmiehesi maksamaan heille kuuluvan kansallisomaisuutensa käytöstä pitkää penniä.
Sillä välin, SDP on antanut meille ilmaisen koulutuksen, työntekijöiden oikeudet, takuueläkkeen, kattavan kohtuuhintaisen sairaanhoidon, ym. Kaikki asioita jotka olet ottanut itsestäänselvyytenä joita oma jengisi nyt yrittää purkaa pois. Ketä kiinnostaa joku 100 vuoden takainen kommarien pelko?
Yli 100 vuotta vanhoja juttuja, pappa. Tuo sinun hysteerinen uhkakuvasi ei käynyt toteen, joten sen sijaan kehottaisin kiinnittämään enemmän huomiota nykypäivän menoon missä nämä ihanan isänmaalliset oikeistopuolueesi myyvät hullun lailla isänmaasi tuottavia osia ulkomaille parhaiten tarjoaville suuryrityksille, jotka yksityistävät koko paskan ja pakottavat sitten omat maanmiehesi maksamaan heille kuuluvan kansallisomaisuutensa käytöstä pitkää penniä.
Ai jaha. En tiennytkään että vihreät ja P. Haavisto ovat oikeistolaisia - Caruna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luontoelokuvat, joissa pedot vaanii ja ajaa takaa puolustukyvyttömiä eläimiä poikasineen savanneilla ja viidakoissa. Ja tietenkin myös saavuttavat ne ja tappavat, joskus järkyttävän kuolinkamppailuin, sekä syövät.
Sama. Luontodokkareissa oli aina näitä kohtauksia, joissa saalieläin tai -eläimet pakenee, ja joku peto ajaa niitä kiinni - ja tietenkin myös saa kiinni. Aina toivoin, että saalis pääsisi tällä kertaa karkuun, mutta ei, pitihän se julma totuus näyttää, että näin siinä sitten käy.
En vielä aikuisenakaan halua katsella luontodokkareita, jos niissä on paljon saalistusta.
Joskus muistan lievästi ahdistuneeni nähdessäni eläinmaailmassa jotain todella ällöttävää: oliko se joku kennokonna tai vastaava, jonka poikaset ryömivät ulos emon "selkänahasta" tai mistä lie kuoresta, ja se oli todella vastenmielinen näky. Tai sitten maailman rumin eläin, kaljurotta. Ei todellakaan kannata googlettaa, jos et satu tietämään, miltä se näyttää.
Olet kyllä yksi kermaperse. Ei muka kestä katsoa kaljurotan kuvaa? Katsoin eikä se rotta ei ollut mikään kaunis mutta ei sen kummempi kuin toukka tai karvaton kissa. Konnan tiesin eikä se minussa aiheuttanut muuta kuin että "ai tollastakin on".
Kent State yliopiston ampumisista kertova dokkarileffa Samoin kaikki keskitysleirileffat ja sarjat.
70-luvun lopulta, kun olin 5-6-vuotias, muistan pari pelottavaa... Toinen oli Varo mustaa jäätä -tietoisku, jossa velhomainen ilkeän oloinen mieshahmo suti jollain mopilla autotietä. Toinen oli (saksalaisen?) lastenohjelman alussa aina pyörinyt piirrosfilmi, jossa kuorma-auto ajaa kovaa vauhtia niin läheltä kukkoa, että tämän höyhenet irtoavat ilmavirran voimasta. Taustalaulussa laulettiin jotain kukko Konstantinista. Minusta se kukon "kaljuuntuminen" oli aina yhtä kamalaa ja surullista...
11-vuotiaana katsoin sitten alkuperäisen Tuntemattoman ekaa kertaa kokonaan enkä siis yhtään tiennyt etukäteen, mitä kaikkea siinä tapahtuu. Oli montakin järkyttävää kohtausta, mutta pahin oli se, kun suosikkihahmokseni noussut Hietanen sai osuman suoraan silmiinsä ja veri roiskui :( Taisi vielä olla niin, että hän oli auttamassa peloissaan olevaa nuorempaa ja kokemattomampaa sotilasta, kun tämä tapahtui.
Olin n. 8-9 vuotiaana kipeänä kotona yksinäni ja katsoin VHS-kasetilta elokuvan Hiiri jota ei saatu hengiltä. Itkin valtavasti ja pelkäsin hiiren puolesta, jota veljekset yrittivät tappaa perintökartanosta monenlaisilla konsteilla Yksin kotona -elokuvan tyyliin. Minua suretti valtavasti hyvin inhimillistetyn hiiren epäoikeudenmukainen metsästys, kun eihän se ollut tehnyt mitään väärää ja oli niin fiksu ja ihana!
Äidin tultua kotiin, hän kysyi että eikö elokuvan nimi yhtään helpottanut, mutta se ei tullut mieleeni katselukokemuksen aikana. Näin aikuisena voin suositella elokuvaa kivana ja laadukkaana 90-luvun komediana, mutta lapsen silmin sen julmuus oli voimakkaampi kuin komediallinen kokemus.
Leikin vielä pitkään elokuvan jälkeen, että minulla oli se hiiri työpöydän laatikossa pesässä turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei järkyttänyt, mutta itkettänyt enkä varsinaisesti tiedä miksi, tainnut olla sitten herkkä lapsi.
Muuten tykännyt Pelle Hermannista, korkeintaan se kepakko pelästyttänyt, mutta lopputunnari sai monesti itkemään. Oli omiin korviin sitten sen verran surullisen kuuloinen.
Saman reaktion sai aikaan myös Nalle Luppakorvan lopputunnari eli "Hyvää yötä piltit".
Minäkin oli herkkä. Olin aina onnellinen kun Nukkumatti heitti unihiekkaa silmiin. Se tuntui huolenpidolta. Omilta vanhemmiltani en koskaan saanut mitään hellää huomiota. Haukuttiin ja ivattiin kyllä herkästi.
Myös Nalle Luppakorvan laulu. Olen pieni nalle vain pyöreä lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain pörheä, lapset mua rakastaa. 🥲
Pikku Kakkosen "Varokaa heikkoja jäitä".
Lumiukko animaatio jouluisin. En ymmärrä miten se voi olla tänä päivänäkään kenenkään suosikki. Se laulu oli jo pirun pelottava, kun lapsi laulaa kovaa ja korkeelta. Sitten vielä yhdistää siihen sen angstisen mustasävytteisen animaation. Sitten se lumiukko vielä konkreettisesti kuolee.
Mä olen kerran aikuisena sen katsonut, että joko mieli muuttuisi. Vaan ei. Mun lapset ei ole sitä joutunut katsomaan koskaan. Suojelin heitä kamalalta lapsikuorokammotukselta.