Mikä ei-kauhuaiheinen ohjelma tai elokuva järkytti teitä lapsena?
Itseäni järkytti mustavalkoinen elokuva Pikku-Heidistä. Siinä Rottenmeier yritti myydä Heidin katunaiselle mutta Alppivaari pieksi kummankin naisen, otti Heidin ja ajoi varastetulla hevosvaljakolla karkuun. En uskaltanut katsoa loppuun kun tiesin että vaari jää kiinni ja huonosti käy.
Kommentit (678)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Pohjantähden alla, teloituskohtaus. Vanhemmat katsoivat tätä elokuvaa ja menin paikalle todella huonoon aikaan. Loppuilta ja yö meni itkiessä pelosta ja kauhusta.
Minua hämmensi tässä kohtauksessa teloitettavien täydellinen alistuminen. Perus Suomi lammasmeininkiä. Kun tuossa tilanteessa olisi nimenomaan pitänyt hyökätä vartijoiden kimppuun, yrittää riistää heiltä kiväärit ja viimeiseen saakka yrittää ampua tiensä pakoon täysin väärältä ja pahalta vihollisen tuomiolta.
Täysin paha ja väärä tuomio??
Kyllä tuossa kirjassa ja leffassa niistä suurin osa oli. Halme esimerkiksi tuomittiin osallisuudesta murhaan, jonka kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä. Koskelan veljekset taas lähinnä siksi, että olivat Akselin veljiä, eikä heitä siksi vangittu kuten rivimiehiä yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Pohjantähden alla, teloituskohtaus. Vanhemmat katsoivat tätä elokuvaa ja menin paikalle todella huonoon aikaan. Loppuilta ja yö meni itkiessä pelosta ja kauhusta.
Minua hämmensi tässä kohtauksessa teloitettavien täydellinen alistuminen. Perus Suomi lammasmeininkiä. Kun tuossa tilanteessa olisi nimenomaan pitänyt hyökätä vartijoiden kimppuun, yrittää riistää heiltä kiväärit ja viimeiseen saakka yrittää ampua tiensä pakoon täysin väärältä ja pahalta vihollisen tuomiolta.
Täysin paha ja väärä tuomio??
Niin. Kun pahat valkoiset summittaisesti teloittivat hyviä ja oikeudenmukaisia, tavallisen työläisen asemaa parantamaan pyrkineitä punaisia.
Punaisethan olivat torppareita. Siis viljelijöitä joita työläiset sittemmin toivottivat Lipposen hengessä "Nahkurin orsille".
Punaiset oli torppareita tuossa Väinö Linnan tarinassa, heitä siinä kuvattiin. Jos kuitenkin olet lukenut Suomen historiaa, tiedät kyllä, että sen ajan suurissa kaupungeissa, lähinnä Helsingissä ja Tampereella, työväki oli punaisia. Tehdastyöläiset etunenässä. Historian tietämystä ei kannata perustaa yksinomaan fiktioon.
He olivat sen ajan köyhää väkeä ja monilla oli vähäinen koulutus. Varmasti osa uskoi tosissaan, että itänaapurista tulee toivoa antava parannus heidän elämäänsä. Sitä voi verrata moderneihin valeuutisiin ja salaliittoteorioihin, joihin monet monet uskovat nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Pohjantähden alla, teloituskohtaus. Vanhemmat katsoivat tätä elokuvaa ja menin paikalle todella huonoon aikaan. Loppuilta ja yö meni itkiessä pelosta ja kauhusta.
Eivätkö vanhempasi sitten kertoneet sinulle, että punikkejahan siinä vain ammutahan?
Kyllä minun umpioikeistolainen isäni ainakin kertoi jo lapsena, että nuo ajat olivat kamalia, häpeällisiä kaikkinensa Suomen historiassa ja että valkoiset tekivät myös paljon vääriä ja pahoja asioita. Kaikki eivät onneksi ole epäinhimillisiä, periaatteettomia öyhöjä.
Vierailija kirjoitti:
M.A Numminen Herra Huuna. Hirvee hiippari!
Minusta herra huu oli lähinnä naurettava.
Itse M.A. Numminen on kyllä erittäin fiksu tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Uutiset oli välillä melko creepyjä...
Esimerkkinä nyt Ammuttu Nicolae Ceaușescu roskiksien takana ja ruumiita täynnä olevat joet Ruandan kansanmurhan aikoihin. Olin siis ala-asteikäinen kekara kun tuollaisia pyöri olohuoneen nurkassa.
Ja sitten oli jotain dokkareita tuotantoeläinten oloista. Olihan se aika päräyttävää kattoa kun lehmiä ajeltiin teuraalle yms.
Nääkin siis ihan uutisten yhteydessä bongattuja lapsena.
Minä olin kakara kun uutisissa pyöri Kosovon sota jasen kauheudet ja sitten myöhemmin 9/11
Kolmoselta tuli joskus ilta-aikaan Sarah Youngin pörhöelokuvia (korvaa sanassa ö kirjaimella o ja h kirjaimella n). Leffat olivat sensuroituja hardcore-pätkiä, joissa "luonnenäyttelijöiden" intiimit paikat oli sensuroitu pinkeillä sydämillä. Noita katsottiin sitten ala-asteikäisinä aina kun oli mahdollista. Muistan kiihottuneeni noista pikkutyttönä ja halusin että musta mies tulisi "pamputtamaan" minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta muistaako kukaan Yöjuttua? Olin kaverini luona yökylässä ja hän sai sitä katsoa, joten minäkin pakottauduin. Oli ihan kamalaaaa! Sitten kaveri luki vielä Shokki-lehteä jossa miehelle siirrettiin toisen miehen vasen käsi joka myöhemmin kuristi tämän miehen. Siitä yöstä jäi pelkoja. Vieläkin öisin hieman pelkään omaa vasenta kättäni. Taas siellä nauretaan, mutta lapsuuden kauhu jäi selkäytimeen.
Ei Suomen televisiossa ollut sen nimistä ohjelmaa kuin Yöjuttu. Kerran oli joku paranormaali teemailta, jonka osana lähetettiin Kivikasvojen Sajakorven kurjoittama ja ohjaama elokuva Merkitty, mikä oli nimetty Yöjuttu: Merkitty.
Kyllä Yöjuttu oli tv:ssa 70-luvun alkupuolella.
Tämä on jo muutamaan kertaan mainittu, mutta -70- luvun tietoiskut, erityisesti muutamat huumevalistussellaiset olivat järkyttävän pelottavia. Olimme pikkusiskon kanssa kahdestaan kotona, painelimme olohuoneesta karkuun, kun sellainen alkoi…
Aikanaan kansakoulussa ollessa koko koulu rahdattiin elokuvateatteriin katsomaan Hollywood-spektaakkelia Ben Hur. Opettajien tarkoitus oli kai havainnollistaa Raamattuun liittyviä tapahtumia. Nykyään tuo filmin ikäraja on 12 vuotta, mutta harva meistä katsojista oli tuon iän saavuttanut.
Tuhottoman pitkä elokuva 9-vuotiaalle. Sain kertakokemuksesta kammon elokuvallista väkivaltaa kohtaan. En vieläkään katso mielelläni pitkiä ja suurimuotoisia filmejä.
Avaruusseikkailu 2001.
Näin kauheita painajaisia siitä avaruudessa pyörivästä monoliitistä ja kun tietokone valittaa mielensä tuhoutuvan.
Näin sellaisia sinisiä hohtavia sauvoja jotka rupeavat menemään ja tuntuu että kuolen.
Joskus vaelsin herättyäni pitkin huoneita ja Istuin jossain lattialla ja uskon että kuolen. Tai heräsin sairaana nenäverenvuotoon.
Hurja painajainen joka jäi mieleen heräilläkin.
Kun näin myöhemminkin uudestaan leffan niin tajusin että ne johtuvat tästä ja lakkasin näkemästä niitä unia.
Safiiri ja Teräs.
aikuisiällä enemmän nauratti ja ihmetytti, että miten se oli niin pelottava lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Safiiri ja Teräs.
aikuisiällä enemmän nauratti ja ihmetytti, että miten se oli niin pelottava lapsena.
Siinä sarjassa oli mielestäni hyvin pahaenteinen tunnelma ja pelottavat juonet. En katsonut lapsena ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta muistaako kukaan Yöjuttua? Olin kaverini luona yökylässä ja hän sai sitä katsoa, joten minäkin pakottauduin. Oli ihan kamalaaaa! Sitten kaveri luki vielä Shokki-lehteä jossa miehelle siirrettiin toisen miehen vasen käsi joka myöhemmin kuristi tämän miehen. Siitä yöstä jäi pelkoja. Vieläkin öisin hieman pelkään omaa vasenta kättäni. Taas siellä nauretaan, mutta lapsuuden kauhu jäi selkäytimeen.
Ei Suomen televisiossa ollut sen nimistä ohjelmaa kuin Yöjuttu. Kerran oli joku paranormaali teemailta, jonka osana lähetettiin Kivikasvojen Sajakorven kurjoittama ja ohjaama elokuva Merkitty, mikä oli nimetty Yöjuttu: Merkitty.
Kyllä Yöjuttu oli tv:ssa 70-luvun alkupuolella.
Mustavalkoisuus teki siitä tunnelmaltaan synkän ja ahdistavan.
Ei se pelottanut mutta kiinnost(ais)i. Joku kotimainen juttu viiksekkäästä nuoresta miehestä joka ajaa Saab 96:lla karkuun pitkin pitäjää jotakin mustaa ruumisautoa. En nähnyt alkua joten en tiedä miksi. Mies ajaa maatalon pihaan missä ilmeisesti tyttöystävänsä on ja vie tämän väkipakolla Saabiin. Pako jatkuu ja onnistuvat karistamaan ruumisauton. Tyttöystävä on vihainen ja haukkuu miehen hulluksi. He palaavat takaisin taloon ja mies menee sisälle soittamaan. Ulkoa kuuluu auton oven ääni ja ikkunasta näkyy kuinka ruumisauto lähtee pihasta. Mies tuijottaa kauhustuneena. Loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Araknofobia elokuva
Kysymys ei koskenut kauhuelokuvia.
Päässä on jotain vikaa jos pelkää hämähäkkejä tai hyönteisiä.
Ne pelkää ihmisiä paljon enemmän
Vierailija kirjoitti:
Elokuva Narayama Bushiko ( Narajaman balladi, 1983 ), jossa japanilaisen vuoristokylän nälkäänäkevät asukkaat hautaavat muilta perunoita varastelleen perheen elävältä ja jossa perheen vanhimman pojan velvollisuus on kantaa 70 vuotta täyttäneet vanhempansa pyhälle vuorelle kuolemaan nälkään ja kylmään ja kohtaamaan jumala.
Tarkoituksena oli hankkiutua näin eroon hyödyttömistä vanhuksista ( aivan kuten Suomessakin nykyään tehdään hylkäämällä heidät laitoksiin kielitaidottomien petuiinihintujen nälkiinnytettäviksi ), jotta nämä eivät kuluttaisi vähäisiä resursseja turhaan. Käytäntö tunnetaan japanilaisessa kertomakulttuurissa nimellä obasute ( = "mummonhylkäys" ), mutta siitä ei tietääkseni ole vahvistettuja, historiallisia todisteita tai dokumentteja.
Koska elokuvassa tunnetaan jo peruna ja metsästetään jänistä ( jonka haukka vie! ) lunttulukkomusketilla se sijoittuu lähes nykyaikaan, 1500-luvun aivan viimeisiin vuosiin tai 1600-luvulle.
On 80th Birthday, Old People Are Left Alone On Mountain To Die
Minäkin muistan tuon hyvin nähtyäni sen televisiosta pienenä.
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Ballad_of_Narayama_(1983_film)
Vierailija kirjoitti:
Luontoelokuvat, joissa pedot vaanii ja ajaa takaa puolustukyvyttömiä eläimiä poikasineen savanneilla ja viidakoissa. Ja tietenkin myös saavuttavat ne ja tappavat, joskus järkyttävän kuolinkamppailuin, sekä syövät.
No voi hellanlettas! Syökö villieläimet tosiaan toisiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohtori Sykerö oli mielestäni aina ahdistava
Oli. Etenkin jakso Maailma vaarassa. Robotit olivat ottaneet vallan ja pakottivat kaikkia syömään purkkiruokaa joka teki zombiksi. Mm. Sykerön taloudenhoitajan Neiti Nokkosen. Myös Sykerön talonmies Maltti myyrä oli viety koe-eläimeksi labraan.
Maltti Mäyrä, muuta muuten joo.
Ei,vaan huippusarja, jota aina odotettiin.
Ohjalma -Näin naapurissa-
Jossa ihmisille pakkotuputettiin sosialismin saavutuksia. Erityisesti jakso, jossa valmistettiin sinkkiämpäreitä, sai vannoutuneemmankin merihakalaisen kotikommunistin tuntemaan mitä suurinta myötähäpeää.
Tämän vuoksi koin masennusta ja alkohlisoiduin. Nykyisin olen Vasemmistoliiton puoluetoimiston toimistotyöntekijä ja edelleen alkoholia kuluu paljon.
Sinänsä se ei ole puolueessamme ongelma, koska kukaan normaalijärkinen ei tätä selvinpäin pysty tekemään...
Harrastamme puoluetoimistossa myös sukurutsaa ja homoilua.
Sen sai ostaa aikaisemmin videonauhana ja DVD:nä.