Onko kumppanin musamaulla väliä?

Nuorempana se oli ratkaisevan merkittävä asia. Ihastuimme pitkäaikaisen kumppanini kanssa toisiimme pitkälti juuri sen takia, että musiikkimakumme kohtasivat. Samalla koko arvomaailmamme oli melko yhteneväinen. Musiikki ratkaisi todella paljon asioita. Ystäväpiirikin koostui samankaltaisesta musiikista pitävistä. Oltiin jonkinlaisia musafriikkejä kaikki.

Nykyisin ei merkitse niin paljoa, kunhan ei  jotain ihan sietämätöntä halua luukuttaa koko ajan. 

Punk on parasta. Sitä multa ei voi viedä kukaan pois. Ei kukaan.

On. Hirveästi. Herkkäkorvaisena vihaan humppaa, iskelmää, ällön sokerisia rakkauslauluja, liian korkeita naisääniä, liian lässyttäviä miesääniä, huutamista, hip hoppia ja heviä. Menee hermot heti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko räppi jotain musiikkia. Tyhjänpäiväistä höpötystä.

En voisi kyllä olla ihmisen kanssa, joka suhtautuu räppiin noin. Tuo asenne ei kerro ainoastaan sun musiikkimausta, vaan se kertoo ennen kaikkea sun tietämättömyydestäsi ja mun on vaikea kunnioittaa asennetta, jossa lytätään jotain sellaista, mitä ei selvästikään tunneta. On eri asia sanoa, ettei tykkää jostain genrestä, kuin väittää, että koko genre on tyhjänpäiväistä. Kommenttisi kertoo vain sen, ettet sä ole vaivautunut kuuntelemaan niitä tekstejä tai ymmärtämään sitä taitoa mitä se vaatii. Sä niputat kaiken räpin yhteen ja samaan, vaikka kyseessä on genre, joka ulottuu syvällisestä yhteiskuntakritiikistä ja filosofiasta tekniseen osaamiseen ja moniuloitteiseen riimittelyyn.

Olen eri, mutta ainakin minulla on räpin suhteen se ongelma, että se kuulostaa oikeasti niin kamalalta, että sitä on vaikea kuunnella. Lyriikat voivat varmasti olla hyviä ja taitavasti riimiteltyjä, puhutteleviakin. Ja totta kai mikä tahansa genre vaatii omanlaistaan osaamista ja taitoa. Mutta mun korviini räppi on vain musiikillisesti niin vastenmielistä, että joudun enemmän tai vähemmän pinnistelemään, että pystyn kuuntelemaan edes jonkin biisin alusta loppuun. Joten ei siinä ole kauheasti intoa syventyä tarkemmin esim. niihin sanoituksiin.

Räppi on tämän hetken punk. Toisin sanoen jokainen, vaikkei osaisi yhtään mitään, voi olla räppäri. Paskaahan se on kaikilla mittareilla ja musiikin kanssa ei mitään tekemistä, saa siitä toki silti tykätä ja sitä kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko räppi jotain musiikkia. Tyhjänpäiväistä höpötystä.

En voisi kyllä olla ihmisen kanssa, joka suhtautuu räppiin noin. Tuo asenne ei kerro ainoastaan sun musiikkimausta, vaan se kertoo ennen kaikkea sun tietämättömyydestäsi ja mun on vaikea kunnioittaa asennetta, jossa lytätään jotain sellaista, mitä ei selvästikään tunneta. On eri asia sanoa, ettei tykkää jostain genrestä, kuin väittää, että koko genre on tyhjänpäiväistä. Kommenttisi kertoo vain sen, ettet sä ole vaivautunut kuuntelemaan niitä tekstejä tai ymmärtämään sitä taitoa mitä se vaatii. Sä niputat kaiken räpin yhteen ja samaan, vaikka kyseessä on genre, joka ulottuu syvällisestä yhteiskuntakritiikistä ja filosofiasta tekniseen osaamiseen ja moniuloitteiseen riimittelyyn.

Olen eri, mutta ainakin minulla on räpin suhteen se ongelma, että se kuulostaa oikeasti niin kamalalta, että sitä on vaikea kuunnella. Lyriikat voivat varmasti olla hyviä ja taitavasti riimiteltyjä, puhutteleviakin. Ja totta kai mikä tahansa genre vaatii omanlaistaan osaamista ja taitoa. Mutta mun korviini räppi on vain musiikillisesti niin vastenmielistä, että joudun enemmän tai vähemmän pinnistelemään, että pystyn kuuntelemaan edes jonkin biisin alusta loppuun. Joten ei siinä ole kauheasti intoa syventyä tarkemmin esim. niihin sanoituksiin.

Älä nyt, et vaan ymmärrä räpin hienouksia.

"Öh äh matafaka eh öh joujou öh äh öh skipidöveinau" ja sitten kertosäe, jonka esittää ulkopuolelta kiinnitetty laulutaitoinen nainen "uuuu, nyt srpöidätään ja bräädätään, uuuuu".

Onhan räp nyt vaan ihan käsittämätöntä kurapaskaa, poislukien pari Eminemin rallia ja tietysti Gansgta's Paradise.

On paljonkin väliä. Itse en yhtään tykkää jazzista ja bluesista, joten jazz-mies jäisi kyllä pois laskuista. Ne on yleemsä muutenkin sen tyyppisiä miehiä, jotka ei viehätä mua ollenkaan.

Luulin aikaisemmin, että ei ole, mutta on sillä. Yksin asuessa mulla oli aina musiikki päällä kotona ollessa, mutta yhteiselämässä pitäisi aina laittaa kuulokkeet ja kuunnella "varta vasten", eikä niin vain tule tehtyä, joten sitten vain pitää olla ilman. Nykyään vielä puolisolla on paljon vähemmän harrastusmenoja kuin ennen, joten sitä pientäkään omaa aikaa ei ole.

Ei oikeastaan, mutta en jaksaisi, jos suhtautuisi fanaattisesti johonkin bändiin, joka poikkeaisi täysin omasta maustani. Olisi ehkä hieman rasittavaa. 

Yhteisä mielenkiinnon kohteita olisi kyllä hyvä olla. Itse pidän kyllä musiikista mutta löydän sille aikansa ja paikkansa ilman kumppania. Joten ei ole väliä. Jostain en pidä mutta jos ei ole ihan täys musiikkihullu että jatkuvasti jotain niin voishan tuo alkaa tökkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko räppi jotain musiikkia. Tyhjänpäiväistä höpötystä.

En voisi kyllä olla ihmisen kanssa, joka suhtautuu räppiin noin. Tuo asenne ei kerro ainoastaan sun musiikkimausta, vaan se kertoo ennen kaikkea sun tietämättömyydestäsi ja mun on vaikea kunnioittaa asennetta, jossa lytätään jotain sellaista, mitä ei selvästikään tunneta. On eri asia sanoa, ettei tykkää jostain genrestä, kuin väittää, että koko genre on tyhjänpäiväistä. Kommenttisi kertoo vain sen, ettet sä ole vaivautunut kuuntelemaan niitä tekstejä tai ymmärtämään sitä taitoa mitä se vaatii. Sä niputat kaiken räpin yhteen ja samaan, vaikka kyseessä on genre, joka ulottuu syvällisestä yhteiskuntakritiikistä ja filosofiasta tekniseen osaamiseen ja moniuloitteiseen riimittelyyn.

Olen eri, mutta ainakin minulla on räpin suhteen se ongelma, että se kuulostaa oikeasti niin kamalalta, että sitä on vaikea kuunnella. Lyriikat voivat varmasti olla hyviä ja taitavasti riimiteltyjä, puhutteleviakin. Ja totta kai mikä tahansa genre vaatii omanlaistaan osaamista ja taitoa. Mutta mun korviini räppi on vain musiikillisesti niin vastenmielistä, että joudun enemmän tai vähemmän pinnistelemään, että pystyn kuuntelemaan edes jonkin biisin alusta loppuun. Joten ei siinä ole kauheasti intoa syventyä tarkemmin esim. niihin sanoituksiin.

Älä nyt, et vaan ymmärrä räpin hienouksia.

 

"Öh äh matafaka eh öh joujou öh äh öh skipidöveinau" ja sitten kertosäe, jonka esittää ulkopuolelta kiinnitetty laulutaitoinen nainen "uuuu, nyt srpöidätään ja bräädätään, uuuuu".

 

Onhan räp nyt vaan ihan käsittämätöntä kurapaskaa, poislukien pari Eminemin rallia ja tietysti Gansgta's Paradise.

Mua ottaa näissä keskusteluissa silmään se, että ihmiset, jotka eivät ole lainkaan perehtyneet räppiin, tyrmäävät koko genren muutaman suositun biisin perusteella. Rapista löytyy todella paljon teknisesti ja lyriikallisesti lahjakkaita räppäreitä (esim. Nas, Dr. Dre, J. Cole, Kendrick Lamar, Jay-Z, Rakim, Biggie, Andre 3000, Token, Lauryn Hill, Missy Elliott jne.), ja heidän tuotoksensa ei todellakaan ole muminaa tai huttua. Mielestäni ihmisten pitäisi osata erottaa oma maku ja genren tekninen taituruus, vaikka genre ei itseä miellyttäisikään, se ei tarkoita, etteivät nämä artistit olisi lahjakkaita. Tämä pätee kyllä muihinkin genreihin ja usein ihmiset antavat tunteiden ohjata arvioita ja luokittelevat paskaksi kaiken, mistä eivät itse pidä, sen sijaan että tarkastelisivat musiikkia myös sen teknisyyden, luovuuden ja taidollisen osaamisen kautta. 

Aika vaikea olisi olla sellaisen kanssa, joka kuuntelisi jotain muovista Radio SuomiPop -kamaa ja uusimpia hittejä, kun omaan makuun parhaat biisit on tehty 1970-1990 -luvulla.

Räppiähän sentään kukaan aikuinen ihminen ei kuuntele. Eihän?

Vierailija kirjoitti:

Aika vaikea olisi olla sellaisen kanssa, joka kuuntelisi jotain muovista Radio SuomiPop -kamaa ja uusimpia hittejä, kun omaan makuun parhaat biisit on tehty 1970-1990 -luvulla.

 

Räppiähän sentään kukaan aikuinen ihminen ei kuuntele. Eihän?

Räppiä nimenomaan kuuntelevat aikuiset. Räppi alkoi kasvattaa suosiota 80/90 -luvuilla, joten tuon ajan nuoret ovat nimenomaan tottuneet kuuntelemaan sitä. 

Jos muija ei kuuntele moskeijanpolttoheviä niin voihan nenuli. Pitää sulkee johonki kellarii.

on jos hän meinaa kuunnella tätä musiikkia minun seurassani

Entäs kantri, onko kuunneltavaa ja miten ahkeraan?
Forssan veljekset Mika ja Turkka Mali tekivät omanlaista musiikkia minkä voi hyvin liittää kantriin.
Ymmärtääkseni heidän kaikki kappaleet olivat Turkka Malin sanoittamia. Lisäksi oli paljon myös omia sävelytyksiä ja sovituksia.
Turkan kynästä tuli kaikkiaan 2500 sanoitusta.
Joskus teki tiukkaa kun tilatun sanoituksen tekoon ei annettu kun päivä kaksi aikaa!
Turkan omien sanojen mukaan toiset sanoitukset tulivat tunnissa ja toisissa meni pari päivää ennenkuin sai "juonesta" kiinni.
 

Samaan kämppään jos aikoo tulla asumaan/oleskelemaan niin kyl maar. Jos ei siedä yhtään minkäänlaista musiikkia kuunnella niin ei sovita yhteen, musiikki kun sattuu olemaan epävirallinen työni. Saatan milloin vain ottaa jonkin kitaroistani käpälään ja soittaa harkkaluontoisesti tai ihan muuten vaan huvikseni tunti kaupalla. Se voi olla milloin mitäkin klassista, jatsia, lattaria taikka bodomia.

YouTubeen Kanye West ja Bohemian Rhapsody. Eiköhän siitä aukene räppäreiden osaamistaso melko kattavasti.

No totta vie on.

Ramones. Stranglers. 

Olimme yli neljäkymmentä vuotta yhdessä kunnes kuolema erotti. 70-luvun mieltymykset olivat silloisia ja vuosien saatossa ja matkailun myötä musiikkimakumme laajenivat. Tekniikan edistyessä oli molemmilla mahdollisuus kuunnella laitteillamme musiikkia niin ettei siitä häiriinnytty. Lapset rokottivat meidät hevillä ja omilla instrumenteillaan. Nyt on ikävä noita aikoja.

Ihmettelen kovasti eri-ikäisiä pareja, kun toinen tykkää jostain kamalasta nykymusasta tyyliin Taylor Swift, ja toinen 90-luvun musasta ja vanhemmasta. Miten he sopivat yhteen tai saman katon alle pidemmän päälle?