Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppanin musamaulla väliä?
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testaan. Laitapa soittolistaan Iron Maiden - Run to the hills, Barber - Adagio for strings, Zen Cafe - Auto parkissa, Shakira - Waka waka, Nine Inch Nails - Happiness in slavery, Matti ja Teppo - Kissankultaa, Juice Leskinen Bluesia Pieksämäen asemalla, Tangerine Dream - Phaedra, Sepi Kumpulainen - Dippa daa, Mirella - Timanttei, Sleepy Sleepers - Onko järkee vai ei, Kylie Minogue - If I should be so lucky, Armin van Buuren & Vini Vici - Great spirit ja sit vielä M.A. Numminen - Munat jäi vetoketjun väliin.
Kerro ihan vapaasti, missä vaiheessa haluat minun siirtyvän kuuntelemaan kuulokkeilla :D
-winner-
Huippubiisi (olen nähnyt itsekin Vini Vicin livenä): Armin van Buuren & Vini Vici - Great spirit
OK biisi: Kylie Minogue - If I should be so luckym, Shakira - Waka waka,
Tangerine Dream - Phaedra (Tätä en ole kuullut ennen, ihan kiva)
Kaikki muut on mulle ei.
Hyvä, että teet selkeät rajat (vaikka tarkoituksella hainkin just niitä rajoja). Mitä itse laittaisit soimaan?
-winner-
Tässä on 10 biisiä, josta olen viimeksi tykännyt Spotifyssa
Me+You - Kid Laroi
Baddy on the Floor - Jamie xx, Honey Dijon
Crystallized - John Summit, Inez
Amen - Tommy Richman
555 - Suburban
Yo Yan - Skrillex, Sacred Family
6 Million - Peekaboo, Skrillex
Pick up the Phone - PAWSA, Nate Dogg
7 Minute Freestyle - Big L, Jay Z
Cocoa - Baby Keem, Don Toliver
Mitenkäs nämä uppoavat sinuun?
r'n'b+rap kuten vähän biisilistasta kuuntelematta arvelinkin. Juu, ei ole mun kuppi teetä tuo setti, liian hissimusaa minulle ja omalle soittolistalle menisi ainoastaan hieman reippaampi Pawsa. Skrillexistä tykkäsin enemmän silloin kun tuli pinnalle. Sitä siis arvostan teknisesti, että jäbät jaksavat freestyle-selostaa elämästään 7 minuuttia ilman hengittämistä välillä, mutta ei ainakaan minusta olisi esittämään noita lyriikoita keikoilla jatkuvasti ilman jonkun värssyn unohtamista tai ymmärrystä siitä missä vaiheessa alkoi uusi biisi, kun taustabiitti ei koskaan vaihdu tasaisesta noin 80 bpm:stä. Eikä noita terapeuttisia itsetilitysbiisejä voi sitten yleisökään laulaa mukana. Mutta joo, mulle siis musa on hieman enemmän variaatioita kuin tasapaksua flow'ta. Ei niin, että joka toisen biisin täytyy olla hidas - nopea tai tyylilajin vaihtua industrialista reggaen kautta haitarijatsiin tai kappaleessa pitäisi olla tiktok-koukku/tyylinvaihto joka 15 sekunti, vaikka se esim. tekee Daran Bangarangasta niin hyvän, mutta olen huomannut, että algoritmitkaan eivät oikein saa minusta otetta, paitsi jonkun tietyn paljon kuuntelemani artistin uusien biisien suosittelemisessa ;DDDDD
No kummiskin, mun kanssa kumppanuutta hakevan ihmisen täytyy olla valmis kuuntelemaan, ei nyt välttämättä Bluesia Pieksämäen asemalla, mutta Dire Straitsin Telegraph Road ja Jean-Michel Jarren Oxygene -levy alusta loppuun. Sitten sen jälkeen voidaan kuunnella hänen Kaija Koo-biisejään tai Scatman Johnia ;D
-winner-
Aika jännä, että koet tämän hissimusiikkina, koska mun korvaan monet näistä biiseistä on tuotannollisesti äärimmäisen hiottuja ja monimutkaisia erityisesti esim. Skrillex ja Suburban. Myös Jamie xx:n ja John Summitin tuottamat biisit ovat todella arvostettuja omissa genreissään. Mä itse pidän tosiaan paljon rapista ja R&B:stä, mutta kuuntelen paljon myös EDM:iä, välillä reggaetakin tai vaikka reggaetonia. Oikeastaan tykkään monistakin eri genreistä ja niiden yhdistelystä. Kaija Koo ja perinteinen suomi-iskelmä taas ei nappaa lainkaan, koska koen ne liian tylsiksi ja arvostan musiikissa enemmän biittiä, rytmiä ja luovuutta kuin ennakoitavuutta. Skrillex on juuri siksi mieleen, koska hän on äärimmäisen kokeileva musiikin suhteen.
Tuotannollisesti arvostettuja voi olla monikin, mutta jos ei tyylilaji nappaa, niin ei sille mitään paraskaan tuottaja voi. Ja tosiaan, jonkun huipun, kuten Skrillexin kiinnostavuus riippuu täysin tuotetusta kappaleesta. Nyt muuten varmasti joku toinen ketjussa järkyttyy kun kerron, että laitoin ensimmäistä kertaa elämässäni soimaan ja aion kuunnella kokonaan alusta loppuun Pink Floydin The Pulse-levyn. 2 tuntia 23 minuuttia livesoittoa. Hifistien kauhuksi ei kuitenkaan lp-levyltä, vaan netistä. Kuulokkeita aion käyttää.
-winner-
Niin no jos ei nappaa niin ei nappaa. Itse koitan ennakkoluulotta kokeilla uusia genrejä ja välillä on tosiaan sellainen tilanne, että vaikka tunnistan hyvän tuotannon, niin ensimmäinen ajatus on silti sulkea toosa mahdollisimman nopeasti kun musiikki ei muuten iske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan ei-musikaalisille ihmiselle ja sellaisille, jotka kuuntelee lähinnä jotain listahittejä ei ole väliä. Kukaan, joka aidosti harrastaa musiikkia ei ota kumppanikseen sellaista, joka suhtautuu musiikkimakuusi yhdentekevänä.
Entäs toisin päin eli osaatko ITSE arvostaa toisen makua vai yritätkö väkisin muuttaa sen "paremmaksi"?
Toki jokainen saa kuunnella mitä haluaa. En kuitenkaan ottaisi 'parannusprojektia' ihmisestä, joka on hyvin rajoittunut musiikkimakunsa suhteen, vaan valitsisin suoraan sellaisen kumppanin, jolla on suurin piirtein sama maku, koska se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tekee myös käytännön elämän helpommaksi. Kumpikin voi kuitenkin auttaa toisen musiikkimakua kehittymään suosittelemalla uusia artisteja ja jakamalla soittolistoja.
Anteeksi, mutta miten uusien artistien suosiminen tai soittolistojen kuuntelu ovat keinoja kehittää musiikkimakua?!?
No tottakai sun makusi on kehittyneempi jos kuuntelet 1000 eri artistia kuin ainoastaan yhtä.
Mutta millä tavalla uusien artistien kuunteleminen parantaa makua? Eli mistä tulee oletus, että uudet esiintyjät ja/tai soittolistakama on lähtökohtaisesti parempaa kuin aiemmin levyttäneiden artistien musiikki?
Tottakai vanhatkin, jo aiemmin levyttäneet artistit voivat kehittää makua, jos niiden musiikki on itselle ennestään tuntematonta. Uudet artistit puolestaan kehittävät makua erityisesti siksi, että musiikki muuttuu ajan myötä. Kuuntelemalla uusia artisteja altistat itsesi uusille genreille, tyyleille ja tuotantotekniikoille, joita ei ollut olemassakaan niiden vanhojen artistien aikaan. Tämä laajentaa ymmärrystäsi musiikista ja kehittää makua entistä monipuolisemmaksi.
Esimerkiksi nykymusiikissa käytetään paljon uusia tapoja luoda äänimaisemia, joita vanhemmat artistit eivät voineet tai eivät yleisesti käyttäneet. Elektroniset äänet ja syntetisaattorit mahdollistavat esimerkiksi täysin keinotekoisten instrumenttien luomisen, kappaleen rytmin ja tempojen monimutkaisemman muokkaamisen, sekä äänten kerrostamisen tavoilla, jotka olisivat akustisesti mahdottomia.
Genrejä yhdistellään nykyään myös vapaasti, hiphop saattaa sekoittua jazzin, elektronisen musiikin tai jopa klassisen musiikin elementteihin. Laulutekniikat ja äänentuotanto ovat myös kehittyneet ja autotune, samplet, efektit ja moniraitainen tuotanto antavat laululle ja instrumenteille sävyjä ja ilmaisukeinoja, joita ei aiemmin ollut. Myös kappaleiden rakenteita voidaan murtaa ja esim. perinteinen säkeistö/kertosäe/silta -malli ei enää ole välttämätön, ja kappaleet voivat muuttua jatkuvasti eri tunnelmien, rytmien ja dynamiikan kautta.
Esim. tuota autotunea on usein parjattu (toki monesti ihan syystäkin), koska sen avulla voi helposti korjata nuottiongelmia ja saada laulusta täysin 'täydellisen'. Mutta autotunea voidaan käyttää myös taiteellisena ja luovana elementtinä ja sillä voidaan muokata äänen sävyä, luoda futuristisia tai epätodellisia äänimaailmoja, rytmittää laulua musiikin rytmiin tai jopa tehdä äänestä instrumenttimainen osa kappaletta.
Ei se ylivuotava tuotanto tai soundimaailman maalailu aina heikkoa biisiä pelasta. Vanha viisaus oli, että kipaletta pitäisi voida laulaa samalla vaikutuksella kitaralla säestettynä leirinuotion äärellä. Siinä tietysti suulas räppihöpöttäjä tai rapistunut rokkikukkokin pärjää.
Uusilla artisteilla ja tuotannolla ei ole mitään merkitystä, jos se maineeseen nostanut kappale on jonkun vanhan finnhitsin lämmitys, johon on tehty "moderni" sanoitus ja räppitaustat kun se kertsi on se oikea sävellys ja kaikki muu vain rahastusta.
-winner-
Uutta musiikkia ei kannatakaan verrata suoraan vanhaan, vaan pointti on nimenomaan siinä, mitä tehdään erilailla. Se ei ehkä ole nuotiomusiikkia, mutta siihen voi kenties jammailla aamukolmen aikaan underground-bileissä. Huonoa biisiä ei välttämättä pelasta modernit tehosteet tai tuotantotekniikat, mutta ne voivat tehdä jo ennestään loistavasta biisistä vielä loistavamman tai luoda alusta alkaen jotain uutta ja innovatiivista. Uusi musiikki ei mielestäni ole pelkästään jotain Finnhitsien lämmittelyä modernilla tuotannolla. Se saattaa olla esimerkiksi jonkin alagenren edustaja, kuten vaporwave tai hyperpop, jotka rakentavat täysin uudenlaisia soundimaailmoja, rytmikuvioita ja tunnelmia. Tällaiset biisit kokeilevat uusia ilmaisuja ja tekniikoita, joita vanhemmassa musiikissa ei yksinkertaisesti ollut olemassa.
Tullaan siihen, että pitäisikö kumppaniksi etsiä henkilöä, joka tuntee edes jonkun yhdistävän biisin vai sellainen, joka hakee alagenren alagenrejä? Toinen hakee vakituisempaa ja tuttua ja turvallista soundia/partneria ja toinen vaan sitten hyppelee kokeilemassa kaikenlaista, eikä jaksa samaa biisiä/kumppania toista kertaa.
-winner-
Pink Floydia reilu tunti takana. Taidan kuunnella tämän kyllä vielä uudelleenkin. Yllättäen heikoin veto tähän mennessä on ollut Another Brick in the Wall.
-winner-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan ei-musikaalisille ihmiselle ja sellaisille, jotka kuuntelee lähinnä jotain listahittejä ei ole väliä. Kukaan, joka aidosti harrastaa musiikkia ei ota kumppanikseen sellaista, joka suhtautuu musiikkimakuusi yhdentekevänä.
Entäs toisin päin eli osaatko ITSE arvostaa toisen makua vai yritätkö väkisin muuttaa sen "paremmaksi"?
Toki jokainen saa kuunnella mitä haluaa. En kuitenkaan ottaisi 'parannusprojektia' ihmisestä, joka on hyvin rajoittunut musiikkimakunsa suhteen, vaan valitsisin suoraan sellaisen kumppanin, jolla on suurin piirtein sama maku, koska se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tekee myös käytännön elämän helpommaksi. Kumpikin voi kuitenkin auttaa toisen musiikkimakua kehittymään suosittelemalla uusia artisteja ja jakamalla soittolistoja.
Anteeksi, mutta miten uusien artistien suosiminen tai soittolistojen kuuntelu ovat keinoja kehittää musiikkimakua?!?
No tottakai sun makusi on kehittyneempi jos kuuntelet 1000 eri artistia kuin ainoastaan yhtä.
Mutta millä tavalla uusien artistien kuunteleminen parantaa makua? Eli mistä tulee oletus, että uudet esiintyjät ja/tai soittolistakama on lähtökohtaisesti parempaa kuin aiemmin levyttäneiden artistien musiikki?
Tottakai vanhatkin, jo aiemmin levyttäneet artistit voivat kehittää makua, jos niiden musiikki on itselle ennestään tuntematonta. Uudet artistit puolestaan kehittävät makua erityisesti siksi, että musiikki muuttuu ajan myötä. Kuuntelemalla uusia artisteja altistat itsesi uusille genreille, tyyleille ja tuotantotekniikoille, joita ei ollut olemassakaan niiden vanhojen artistien aikaan. Tämä laajentaa ymmärrystäsi musiikista ja kehittää makua entistä monipuolisemmaksi.
Esimerkiksi nykymusiikissa käytetään paljon uusia tapoja luoda äänimaisemia, joita vanhemmat artistit eivät voineet tai eivät yleisesti käyttäneet. Elektroniset äänet ja syntetisaattorit mahdollistavat esimerkiksi täysin keinotekoisten instrumenttien luomisen, kappaleen rytmin ja tempojen monimutkaisemman muokkaamisen, sekä äänten kerrostamisen tavoilla, jotka olisivat akustisesti mahdottomia.
Genrejä yhdistellään nykyään myös vapaasti, hiphop saattaa sekoittua jazzin, elektronisen musiikin tai jopa klassisen musiikin elementteihin. Laulutekniikat ja äänentuotanto ovat myös kehittyneet ja autotune, samplet, efektit ja moniraitainen tuotanto antavat laululle ja instrumenteille sävyjä ja ilmaisukeinoja, joita ei aiemmin ollut. Myös kappaleiden rakenteita voidaan murtaa ja esim. perinteinen säkeistö/kertosäe/silta -malli ei enää ole välttämätön, ja kappaleet voivat muuttua jatkuvasti eri tunnelmien, rytmien ja dynamiikan kautta.
Esim. tuota autotunea on usein parjattu (toki monesti ihan syystäkin), koska sen avulla voi helposti korjata nuottiongelmia ja saada laulusta täysin 'täydellisen'. Mutta autotunea voidaan käyttää myös taiteellisena ja luovana elementtinä ja sillä voidaan muokata äänen sävyä, luoda futuristisia tai epätodellisia äänimaailmoja, rytmittää laulua musiikin rytmiin tai jopa tehdä äänestä instrumenttimainen osa kappaletta.
Ei se ylivuotava tuotanto tai soundimaailman maalailu aina heikkoa biisiä pelasta. Vanha viisaus oli, että kipaletta pitäisi voida laulaa samalla vaikutuksella kitaralla säestettynä leirinuotion äärellä. Siinä tietysti suulas räppihöpöttäjä tai rapistunut rokkikukkokin pärjää.
Uusilla artisteilla ja tuotannolla ei ole mitään merkitystä, jos se maineeseen nostanut kappale on jonkun vanhan finnhitsin lämmitys, johon on tehty "moderni" sanoitus ja räppitaustat kun se kertsi on se oikea sävellys ja kaikki muu vain rahastusta.
-winner-
Uutta musiikkia ei kannatakaan verrata suoraan vanhaan, vaan pointti on nimenomaan siinä, mitä tehdään erilailla. Se ei ehkä ole nuotiomusiikkia, mutta siihen voi kenties jammailla aamukolmen aikaan underground-bileissä. Huonoa biisiä ei välttämättä pelasta modernit tehosteet tai tuotantotekniikat, mutta ne voivat tehdä jo ennestään loistavasta biisistä vielä loistavamman tai luoda alusta alkaen jotain uutta ja innovatiivista. Uusi musiikki ei mielestäni ole pelkästään jotain Finnhitsien lämmittelyä modernilla tuotannolla. Se saattaa olla esimerkiksi jonkin alagenren edustaja, kuten vaporwave tai hyperpop, jotka rakentavat täysin uudenlaisia soundimaailmoja, rytmikuvioita ja tunnelmia. Tällaiset biisit kokeilevat uusia ilmaisuja ja tekniikoita, joita vanhemmassa musiikissa ei yksinkertaisesti ollut olemassa.
Tullaan siihen, että pitäisikö kumppaniksi etsiä henkilöä, joka tuntee edes jonkun yhdistävän biisin vai sellainen, joka hakee alagenren alagenrejä? Toinen hakee vakituisempaa ja tuttua ja turvallista soundia/partneria ja toinen vaan sitten hyppelee kokeilemassa kaikenlaista, eikä jaksa samaa biisiä/kumppania toista kertaa.
-winner-
Jokainen hakee varmaan kumppanissa eri asioita. Itse haen sitä, että se perusmaku on suurinpiirtein sama, mutta sitä että kumppani kuitenkin myös ennakkoluulottomasti kuuntelee uutta musiikkia ja eri alagenrejä (mieluusti niiden genrejen sisällä mitkä ei itselle ole kuitenkaan aivan täyttä tuskaa kuunnella.)
Vierailija kirjoitti:
Tosi tärkeää. Ja aika lailla samat perustelut kuin edellä, en halua kotona ja autossa kuunnella mitää karseaa musaa ja elämä on tosi helppoa, kun maku on sama tässäkin asiassa.
Olin joskus rapista tykkäävän kanssa ja inhoan räppiä. Tämä kuunteli vielä ihan karseaa murharäppiä ihan täysillä, josta minulle tuli tosi paha olo. Ei suostunut laittamaan pois, vaikka sanoin että kärsin ja pyysin edes vaihtamaan levyä. (Nykyään katsoisin tämän henkiseksi väkivallaksi ja olisi jo syy eroon.)
Kun taas jos minä kuuntelin metallia, josta ei tykännyt alkoi kiljumaan miten häntä ahdistaa ja piti samantien laittaa pois!
Mielestäni räpistä tykkäävät ja räppärit ovat usein yksinkertaista sakkia, jotka ovat viehtyneet rikolliseen elämäntapaan, päihteisiin ja väkivaltaan. Niin tämä muinainen exkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räppiapinan kanssa en voisi seurustella. Eihän räppi ole musiikkia, vaan lähinnä runonlausuntaa. On muitakin hengenköyhiä tyylisuuntia. Kyllä tällainen paska musiikkimaku kertoo yleensä myös matalasta ÄO:sta
Osa räpistä on varsin älykästä musiikkia sanaleikkeineen, kerroksellisine riimeineen ja moniulotteisine tarinoineen puhumattakaan tekniikasta. Siinä on paljon enemmän luovuutta ja älyä kuin moni huomaa, ja se, ettei tätä huomaa, kertoo pikemminkin kuuntelijan älyn puutteesta.
Mulle (suhteellisen taitavana instrumentin soittajana) räpin ongelma on se, että siitä puuttuu tärkeimmät musan elementit, melodia ja harmonia. Jolloin en saa koko pakettia, tai suurinta osaa siitä mitä haen musiikista. Vähän niin kuin öljyvärimaalaus ilman värejä.
Voihan se tosiaan olla nokkelaa sanallisesti ja jopa rytmillisesti kiehtovaa, mutta "taustat" on yleensä tosiaankin sitä, taustoja. Joskus olen kuullut räppiä missä on oikeita instrumentteja ja on todella pistetty vaivaa myös sävellykseen, sekoitellen tyylisuuntia ja räppi on vain mauste. Se onkin vähän eri juttu ja kyllä sellaista jaksan kuunnella. Esim. tätä.. tässä on taitavia soittajia ja musiikillisesti edistynyttä kamaa, mutta silti räppiäkin:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tärkeää. Ja aika lailla samat perustelut kuin edellä, en halua kotona ja autossa kuunnella mitää karseaa musaa ja elämä on tosi helppoa, kun maku on sama tässäkin asiassa.
Olin joskus rapista tykkäävän kanssa ja inhoan räppiä. Tämä kuunteli vielä ihan karseaa murharäppiä ihan täysillä, josta minulle tuli tosi paha olo. Ei suostunut laittamaan pois, vaikka sanoin että kärsin ja pyysin edes vaihtamaan levyä. (Nykyään katsoisin tämän henkiseksi väkivallaksi ja olisi jo syy eroon.)
Kun taas jos minä kuuntelin metallia, josta ei tykännyt alkoi kiljumaan miten häntä ahdistaa ja piti samantien laittaa pois!
Mielestäni räpistä tykkäävät ja räppärit ovat usein yksinkertaista sakkia, jotka ovat viehtyneet rikolliseen elämäntapaan, päihteisiin ja väkivaltaan. Niin tämä muinainen exkin.
Räppiä kuuntelee kyllä tosi monimuotoinen porukka, on aika lailla valtaväestön musiikkia nykyään. Sitä on kertonut kuuntelevansa niin Barack Obama kuin Prinssi William, joten kyllä sitä kuuntelee todella älykkäät ja menestyneetkin ihmisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyl jaksais jos kotona sois aina joku heviörinä ;D
Pah, ihan parasta! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tärkeää. Ja aika lailla samat perustelut kuin edellä, en halua kotona ja autossa kuunnella mitää karseaa musaa ja elämä on tosi helppoa, kun maku on sama tässäkin asiassa.
Olin joskus rapista tykkäävän kanssa ja inhoan räppiä. Tämä kuunteli vielä ihan karseaa murharäppiä ihan täysillä, josta minulle tuli tosi paha olo. Ei suostunut laittamaan pois, vaikka sanoin että kärsin ja pyysin edes vaihtamaan levyä. (Nykyään katsoisin tämän henkiseksi väkivallaksi ja olisi jo syy eroon.)
Kun taas jos minä kuuntelin metallia, josta ei tykännyt alkoi kiljumaan miten häntä ahdistaa ja piti samantien laittaa pois!
Mielestäni räpistä tykkäävät ja räppärit ovat usein yksinkertaista sakkia, jotka ovat viehtyneet rikolliseen elämäntapaan, päihteisiin ja väkivaltaan. Niin tämä muinainen exkin.
Räpissää pännii ehkä erityisesti tämä rikollisen elämäntavan ihailu. Ruotsissahan se on vahvasti kytköksissä näihin pommituksiin ja ampumatapauksiin, mitä nuorisoa värvätään tekemään. Räpin avulla heitä aivopestään uskomaan, että tämä on "cool" elämäntapa. Räpin suosio on kasvanut Ruotsissa nuorison keskuudessa, ja syy löytyy tästä.
Eihän se tietenkään kaikkea räppiä koske. Sitte on paljon sellaista muuta tyhjää uhoa ja egoilua, mikä vituttaa. Esim. Ghettomasa, naurettava pelle. Tai kultakejtuilla lesoilu ym. sellainen, naisia esineellistävä asenne ym. lieveilmiöt.
Ja tosiaan, melodian ja harmonia puute, kuten joku sanoikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, jos kuuntelee luureilla. Mä en mitään huudattamista ja ghettoblaster-jyskettä kuuntele kotonani enkä autossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räppiapinan kanssa en voisi seurustella. Eihän räppi ole musiikkia, vaan lähinnä runonlausuntaa. On muitakin hengenköyhiä tyylisuuntia. Kyllä tällainen paska musiikkimaku kertoo yleensä myös matalasta ÄO:sta
Osa räpistä on varsin älykästä musiikkia sanaleikkeineen, kerroksellisine riimeineen ja moniulotteisine tarinoineen puhumattakaan tekniikasta. Siinä on paljon enemmän luovuutta ja älyä kuin moni huomaa, ja se, ettei tätä huomaa, kertoo pikemminkin kuuntelijan älyn puutteesta.
Mulle (suhteellisen taitavana instrumentin soittajana) räpin ongelma on se, että siitä puuttuu tärkeimmät musan elementit, melodia ja harmonia. Jolloin en saa koko pakettia, tai suurinta osaa siitä mitä haen musiikista. Vähän niin kuin öljyvärimaalaus ilman värejä.
Voihan se tosiaan olla nokkelaa sanallisesti ja jopa rytmillisesti kiehtovaa, mutta "taustat" on yleensä tosiaankin sitä, taustoja. Joskus olen kuullut räppiä missä on oikeita instrumentteja ja on todella pistetty vaivaa myös sävellykseen, sekoitellen tyylisuuntia ja räppi on vain mauste. Se onkin vähän eri juttu ja kyllä sellaista jaksan kuunnella. Esim. tätä.. tässä on taitavia soittajia ja musiikillisesti edistynyttä kamaa, mutta silti räppiäkin:
Jotkut ihmiset rakastavat musiikissa melodioita ja sointuja, toiset taas rytmiä ja biittiä. Se, joka kuuntelee räppiä, saattaa taas tuntea melodisen musiikin pitkävetiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tärkeää. Ja aika lailla samat perustelut kuin edellä, en halua kotona ja autossa kuunnella mitää karseaa musaa ja elämä on tosi helppoa, kun maku on sama tässäkin asiassa.
Olin joskus rapista tykkäävän kanssa ja inhoan räppiä. Tämä kuunteli vielä ihan karseaa murharäppiä ihan täysillä, josta minulle tuli tosi paha olo. Ei suostunut laittamaan pois, vaikka sanoin että kärsin ja pyysin edes vaihtamaan levyä. (Nykyään katsoisin tämän henkiseksi väkivallaksi ja olisi jo syy eroon.)
Kun taas jos minä kuuntelin metallia, josta ei tykännyt alkoi kiljumaan miten häntä ahdistaa ja piti samantien laittaa pois!
Mielestäni räpistä tykkäävät ja räppärit ovat usein yksinkertaista sakkia, jotka ovat viehtyneet rikolliseen elämäntapaan, päihteisiin ja väkivaltaan. Niin tämä muinainen exkin.
Räpissää pännii ehkä erityisesti tämä rikollisen elämäntavan ihailu. Ruotsissahan se on vahvasti kytköksissä näihin pommituksiin ja ampumatapauksiin, mitä nuorisoa värvätään tekemään. Räpin avulla heitä aivopestään uskomaan, että tämä on "cool" elämäntapa. Räpin suosio on kasvanut Ruotsissa nuorison keskuudessa, ja syy löytyy tästä.
Eihän se tietenkään kaikkea räppiä koske. Sitte on paljon sellaista muuta tyhjää uhoa ja egoilua, mikä vituttaa. Esim. Ghettomasa, naurettava pelle. Tai kultakejtuilla lesoilu ym. sellainen, naisia esineellistävä asenne ym. lieveilmiöt.
Ja tosiaan, melodian ja harmonia puute, kuten joku sanoikin.
Kannattaa kuunnella esim. Kendrick Lamarin musiikkia Ghettomasan sijaan. Esim. Swimming Pools kertoo hänen isoisänsä alkoholi-ongelmasta.
Meillä oli ex-puolison kanssa pitkälti erilainen musiikkimaku. Löytyi samoja ns. bilebiisejä, mitä kuunneltiin juhlissa ja juhannuksena (tyyliin Spekti, Avicii, Kapasiteettiyksikkö, Ruger Hauer yms), mutta samoille keikoille ei saanut mukaan. Tykkään metallista ja kävinkin keikoilla hänen ystäviensä kanssa, joilla taas musiikkimaku sopi yhteen minun kanssa (Amorphis, Swallow the Sun, Insomnium yms). Käytiin Muumikonsertissakin exän parhaan ystävän ja omien ystävieni kanssa, exää ei voinut vähempää kiinnostaa. Loppujen lopuksi ex tunsi olevansa ymmärrettävästi ulkopuolinen, kun ei koettu niin paljoa yhdessä, että se oli yksi muista monista syistä miksi hän on ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki musiikki on meteliä. En ymmärrä musiikista pitäviä.
Onko sinulla amusia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan ei-musikaalisille ihmiselle ja sellaisille, jotka kuuntelee lähinnä jotain listahittejä ei ole väliä. Kukaan, joka aidosti harrastaa musiikkia ei ota kumppanikseen sellaista, joka suhtautuu musiikkimakuusi yhdentekevänä.
Entäs toisin päin eli osaatko ITSE arvostaa toisen makua vai yritätkö väkisin muuttaa sen "paremmaksi"?
Toki jokainen saa kuunnella mitä haluaa. En kuitenkaan ottaisi 'parannusprojektia' ihmisestä, joka on hyvin rajoittunut musiikkimakunsa suhteen, vaan valitsisin suoraan sellaisen kumppanin, jolla on suurin piirtein sama maku, koska se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tekee myös käytännön elämän helpommaksi. Kumpikin voi kuitenkin auttaa toisen musiikkimakua kehittymään suosittelemalla uusia artisteja ja jakamalla soittolistoja.
Anteeksi, mutta miten uusien artistien suosiminen tai soittolistojen kuuntelu ovat keinoja kehittää musiikkimakua?!?
No tottakai sun makusi on kehittyneempi jos kuuntelet 1000 eri artistia kuin ainoastaan yhtä.
Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka kuuntelevat vain yhtä ja samaa ja ovat aikuisenakin juuttuneet pelkästään sinne mitä teininä kuuntelivat vaikka koko ajan tulee uusia loistavia artisteja ja jopa uusia genrejä.
Ei niitä valtavan usein enää tule. Musiikin taso on kurjistunut Spotifyn takia. Nykyään ei osteta enää levyjä, vaan kuunnellan vain Spotifyta. Joka on muuttanut musiikkiteollisuutta siten, että ei kannata enää panostaa yhteen hittiin, tai unohtumattomaan mestariteokseen. Ei kannata viilata sointuja ja melodiaa täydellisyyttä hipovaksi. Ennemmin kannattaa tuutata ulos liukuhihnalta keskinkertaista 4 soinnun kakkaa, koska algoritmi ei kuitenkaan anna yhdelle kappaleelle kovin paljoa elinaikaa. Ennen vielä panostettiin huipputason hitteihin, koska pelkkä 1 upea hitti saattoi myydä satoja tuhansia CD- ja LP- levyjä. Vaikka muut biisit eivät olisi olleet niin hyviä. Tai sitten myytiin fyysisiä sinkkuja, mutta sekin kannusti tekemään 1 todella hyvän kappaleen. Enää tällaista ei ole, ja sen kuulee musiikin tasossa. Autotune, kuluneita sointurakenteita. TikTok on vielä pahentanut tätä, koska musiikkia markkinoidaan nykyään siellä, jolloin kappaleen koukku pitää olla 30 sekunnissa. Ei ole varaa kehitellä mitään draaman kaarta enää, koska TikTok -käyttäjät pyyhkäiset sen ohi.
Tää on totta ja valtava sääli. VALTAVA.
Ennen yksi megahitti saattoi rahoittaa ei paitsi levyn, vaan artistin koko URAN. Ns. yhden hitin ihmeet.
Niille saatettiin naureskella, mutta ne on tuottanut upeita hittejä, joita kuunnellaan vuosikymmenien päästäkin. Eihän sellaista tehdä enää. Bändit ponnistivat voimansa äärimilleen, tuottaaksen edes 1 megahitin elämänsä aikana. Niistä saimme nauttia, ja saamme vieläkin.
Nyt AI-musiikki on pahentanut vielä asiaa. Spotifyssa sen suhteellinen osuus kasvaa koko ajan. Keskinkertaista paskaa. Mutta samanlaista on ollut suurin osa ihmistenkin tekemästä, jo hyvän aikaa. Megahittien aika on mennyt. Voimme enää nauttia niistä vanhoista.
Esim. Tal Bachmanilla on yksi hyvä biisi. Mutta hänellä on silti ura, sen biisin takia. Milloin viimeksi on tullut näin hyvä uusi pop/rockbiisi? Mielestäni ei vuosiin...
Spotify on täynnä miljoonia kappaleita, mutta silti algoritmit pistävät kuulijalle ne varmimmin samantyyliset kuunteluun, eikä silloin mitenkään se OMA musiikkimaku kehity, kun sulla ei ole mitään yritys-erehdys-tykkäys-skippaus -mahdollisuutta, kun algoritmi on kuitenkin rakennettu vain suosituimpien biisien kierrätyksen varaan. Jokaisen elämä tietysti on liian lyhyt kaikenlaisen kuunteluun, mutta ei tämä mun elämäni ainakaan pahempaan suuntaan ole mennyt The Pulse-levyn kuuntelulla. Jota siis ei algoritmi olisi mulle kenties koskaan kuunteluun löytänyt. Ihan itse piti naputella ;D
-winner-
Viimeinen siis todella globaali yhden hitin ihme, jota kuunnellaan yli kieli- ja kulttuurirajojen vielä 3059, taisi olla Psy ja Gangnam Style.
-winner-
Kari Tapio on yksi inhokeistani, joten kaverin musiikki maku voi olla jo aikamoinen erottava tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Kari Tapio on yksi inhokeistani, joten kaverin musiikki maku voi olla jo aikamoinen erottava tekijä.
Kari Tapio. Juha Tapio ja Nina Tapio karsii jo aika paljon lisää ;D
-winner-
Uutta musiikkia ei kannatakaan verrata suoraan vanhaan, vaan pointti on nimenomaan siinä, mitä tehdään erilailla. Se ei ehkä ole nuotiomusiikkia, mutta siihen voi kenties jammailla aamukolmen aikaan underground-bileissä. Huonoa biisiä ei välttämättä pelasta modernit tehosteet tai tuotantotekniikat, mutta ne voivat tehdä jo ennestään loistavasta biisistä vielä loistavamman tai luoda alusta alkaen jotain uutta ja innovatiivista. Uusi musiikki ei mielestäni ole pelkästään jotain Finnhitsien lämmittelyä modernilla tuotannolla. Se saattaa olla esimerkiksi jonkin alagenren edustaja, kuten vaporwave tai hyperpop, jotka rakentavat täysin uudenlaisia soundimaailmoja, rytmikuvioita ja tunnelmia. Tällaiset biisit kokeilevat uusia ilmaisuja ja tekniikoita, joita vanhemmassa musiikissa ei yksinkertaisesti ollut olemassa.