Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?
Mulla on taustallani useampikin huono ystävyyssuhde, jossa olen tullut todella kaltoinkohdelluksi ja usein myös vielä hylätyksi tuon kaiken päälle. Haluaisin välttää tämän vastaisuudessa. Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo tutustumisvaiheessa tai kaverustuessa? Ystävyys toki tulee myöhemmin ajan kanssa, mutta en haluaisi viritellä ystävyyttä ihmisen kanssa, jonka kanssa homma ei tule toimimaan.
Tässä asioita, joita ystävältä kaipaisin: tasapainoisuus, ystävällisyys, vastavuoroisuus ja vakaus. En kaipaa ystävältä tunne-elämän draamaa ja ailahtelua, vaan arvostan tasaisuutta. Jos ihminen kaipaa jatkuvasti jotain menoa, jännitystä ja uusia kontakteja, niin en ole hänelle sopiva tyyppi. Itse arvostan mieluummin rauhaa ja muutamaa pitkäaikaista ystävää. Arvostan luotettavuutta ja sitä, että ystävyys säilyisi eri elämäntilanteissa. Aina ei tarvitse olla näkemässä/pitämässä yhteyttä, mutta jos kaikki muu menee jatkuvasti ohitseni, niin en koe oloani silloin ystävälle tärkeäksi.
Tältä palstalta löytyy myös hyviä oivalluksia, joten ajattelin kysyä täältä neuvoa tähän asiaan. Haluaisin vastaisuudessa löytää itselleni paremmin sopivia ystäviä. :)
Kommentit (432)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni puoliso on paras ystävä.
Tällaiset kannattaa kiertää kaukaa
Samaa mieltä. Puolisonsa kanssa bestikset ovat huonoa ystävä- tai kaveriainesta.
Tällaisten kanssa on jatkuvasti kolmas pyörä kun puoliso menee ohi puolisona (tietysti), mutta myös parhaana kaverina. Tunne on sama jos yrittää olla kaverina sellaisen henkilön kanssa, jolla on jo paita ja peppu-ystävyyssuhde. Sitä on aina se, joka on vähän ulkokehällä ja jonka kanssa tehdään asioita sitten kun pääparaskaveri on jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain kirkon/seurakunnan toiminnasta.
Voin sanoa kokemuksesta että siellä on pahimmat selkään puukottajat. Ihan-siis ihan alussa- tuntuu että voi kun kiva, olen saanut uusia kavereita.
Se on vain alkuhuumaa. Muutaman kuukauden, tai jo muutaman viikon jälkeen huomaa millaisia ne oikeasti ovat.
Olen ap:n kaltainen ja minulle turn off on, jos ihmisellä on kova tarve tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin ja hyvin intensiivisesti. Kysellään eri työkavereita jatkuvasti johonkin menoihin kaveriksi, koko ajan pitää olla jotain menoja ja kissanristiäisiä. Ei riitä, että olisi ne muutamat hyvät ystävät ja sitten satunnaisesti näkisi muiden kanssa. Mutta jos jatkuvasti kaipaa kaveria eikä lounastakaan pysty syömään yksin, niin on tuo minusta outoa. Ja se, että yritetään kaverustua kaikkien kanssa. Miksi ei riitä, että suurimman osan kanssa ihmisistä on työkaveri, etäisempi tuttu tms eikä kaveri/ystäväosastoa. Tasapainoinen ihminen kykenee myös olemaan yksin, eikä maailma murene siitä, jos ei ole jatkuvasti jonkun seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ovat läheisimmät nuoruudenystävät jääneet fb-kavereiksi ja osaa tavannutkin, osa jopa ala-asteelta. Olen jo myöh. keski-iässä. Mutta uusissa ystävissä kiinnitän (jatkossa) huomiota;
- taloudelliseen epätasapainoon
- unelmien toteuttamisen epätasapainoon (lapset, omaisuus jne.),
sillä tässä iässä sitä elämää kelataan jo, pohditaan, mitä on tullut tehtyä ja saavutettua. Äkisti ystävystyin erään neidon kanssa, joka tahtoi myös asumaan vanhaan sukutaloonsa, ja alkoi kadehtia maatilamme paikkaa, taloa, omaisuuttani, ja jopa äksyillä hallissa olevan (toistaiseksi vielä isäni omaisuuden) ostamisesta/ itselleen varaamisesta. Aivan kummeksuin tilannetta. Samoin lapset/ lapsettomuus tai vapaus = sinkkuus/ kamala avioliitto jonkun juopon kanssa voivat aiheuttaa kateutta.
Kateudessa piilee itselleni se tärkein hälytysmerkki. Ystävä on niin vahva oman elämänsä kanssa, ettei kadehdi minua. Hän on rakentanut elämänsä juuri sellaiseksi kuin on halunnutkin, eikä kadehdi esim sitä että olen lapseton sinkku, jos tahtoisi itsekin olla.
Se on 50+ iässä niin, että ne ihmiset, jotka ovat työllään saavuttaneet unelmansa, kohtaavat ihmiset, jotka ovat rakennelleet saman ajan pilvilinnoja, hommasta ei tule yhtään mitään.Hyvin sanoitettu! Lisäisin myös listaani sen, että ahkerat ja unelmiaan tavoittelevat ihmiset ovat erilaisia kuin päiväuneksijat. Nämä haaveilijat eivät pääse tavoitteisiinsa asti, kun eivät viitsi nähdä vaivaa. Sitten kadehditaan, kun toisella on jotain kovalla työllä saatua. Kukaan ei kuitenkaan kadehdi sitä, miten toinen on joutunut ahkeroimaan nuo asiat saadakseen. Pysyisin siis kateuteen taipuvaisista kaukana.
Kiitos :) Kateus ja negatiivisuus kulkevat käsi kädessä, luova ilo ja hulluus toisessa :D Pysytään kateuteen taipuvaisista kaukana siksikin, että kadehtija käyttää elämänsä toisten ihmisten kadehtimiseen sen sijaan, että suunnittelisi, työstäisi & eläisi täysillä omaa elämäänsä.
Itse kierrän teidänlaisenne erittäin kaukaa. Tunnutte olevan todella v-mäisiä itsekkäitä akkoja. Hyi!
Vierailija kirjoitti:
Narsistin haukkumisen kohteeksi joudut lopulta itsekin. Vältä viimeiseen asti narsisteja, jos voit.
Mulla oli kaveri, joka haukkui ja arvosteli kaikki kaverit, puolisonsa, sukulaiset ja kollegat. Naapureita ei kuitenkaan haukkunut, koska niitä käyttää hyväksi. Naapureiden asiat juorusi muuten vain. Huvittavinta tässä oli se, että en tuntenut näitä ihmisiä ollenkaan. Ymmärsin kyllä, että en ollut missään erityisasemassa ja minua haukuttiin ja asioitani juoruiltiin myös. Tuli sitten mitta täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtenä ystävyyden varoitusmerkkinä alussa on ettet uskalla sanoa mielipidettäsi. Ikäänkuin kävelet kananmunankuorilla tai heikoilla jäillä.
Sitten lipevä ystävällisyys, tai että ystävä tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta, koska kukaan ei ole täydellinen.
Kerran minulla oli ystävänä työkaveri, luulin tuntevani hänet, mutta en tuntenutkaan. Kuulin hänen asioita muilta työkavereilta.
Päällepuhuminen ja halu olla jatkuvasti huomion keskipisteenä, esim. puhuu jatkuvasti itsestään ja sivuttaa sinun kokemukset, mielipiteet, yms. Kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota siihen, miten hän puhuu itsestään ja toisistaan, ja antaako sinun sanoa asiasi loppuun vai keskeyttääkö. Päällepuhuminen on raivostuttavaa, ja kukaan fiksu aikuinen ei sitä tee (ehkä vahingossa kerran tai kaksi, mutta lopettaa kyllä, jos siitä huomauttaa). Siitä pystyy jo kertomaan, haluaako tämä ihminen olla sinun kaverisi/ystäväsi, vai etsiikö vain jotain kenelle voi itse olla huomion keskipisteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kaltainen ja minulle turn off on, jos ihmisellä on kova tarve tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin ja hyvin intensiivisesti. Kysellään eri työkavereita jatkuvasti johonkin menoihin kaveriksi, koko ajan pitää olla jotain menoja ja kissanristiäisiä. Ei riitä, että olisi ne muutamat hyvät ystävät ja sitten satunnaisesti näkisi muiden kanssa. Mutta jos jatkuvasti kaipaa kaveria eikä lounastakaan pysty syömään yksin, niin on tuo minusta outoa. Ja se, että yritetään kaverustua kaikkien kanssa. Miksi ei riitä, että suurimman osan kanssa ihmisistä on työkaveri, etäisempi tuttu tms eikä kaveri/ystäväosastoa. Tasapainoinen ihminen kykenee myös olemaan yksin, eikä maailma murene siitä, jos ei ole jatkuvasti jonkun seurassa.
Suurin osa noista on sellaisia, joilla ei ole yhtään hyvää ystävää vaikka he antavat mielellään ymmärtää muuta. Osa "tarvitsee" vähintään jonkun hyvänpäiväntutun jatkuvasti seuraukseen, koska yksin oleminen on niin vaikeaa, ja osa yrittää epätoivoisesti tutustua vähän kaikkiin, koska toivoo joukosta löytyvän edes jonkun josta tulisi läheinen ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Varma alapeukkukommentti, mutta sanon suoraan.
Itse jättäisin väliin ihmiset, joilla on (ollut) hyvin vaikeita mt-ongelmia. En nyt tarkoita mitään keskivaikeaa masennusta, vaan esim. todella vaikeita mt-ongelmia, osastojaksoja jne. Ainakin tuntemieni ihmisten kohdalla on pätenyt se, etteivät oikein koskaan ole täysin päässeet tasapainoon. Mieli on oireillut myöhemminkin ja ystävyys on ollut käytännössä mahdotonta.
Itse olen sairastanut vakavan masennuksen, ollut osastollakin, ja en syytä ketään kuka ei pysty/jaksa olla kaverina vaikeista mt-ongelmista kärsivälle ihmiselle. Mutta älkää myöskään luvatko pysyä kavereina aina, niin hyvässä kuin pahassakin, jos teistä ei oikeasti siihen ole. Se vaatii paljon olla masentuneen tukena, eikä mielestäni siihen voi ketään ystävää vaatia, mutta vituttaa myös sellaiset ihmiset jotka ovat sanoneet olevansa tosiystäviä ja pysyvät vierellä, ja sitten lähtevät heti, kun kaikki ei olekaan auringonpaistetta ja hattaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä olen oikein hyvä varoitusmerkki. Jos näet minut, niin kierrä kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varma alapeukkukommentti, mutta sanon suoraan.
Itse jättäisin väliin ihmiset, joilla on (ollut) hyvin vaikeita mt-ongelmia. En nyt tarkoita mitään keskivaikeaa masennusta, vaan esim. todella vaikeita mt-ongelmia, osastojaksoja jne. Ainakin tuntemieni ihmisten kohdalla on pätenyt se, etteivät oikein koskaan ole täysin päässeet tasapainoon. Mieli on oireillut myöhemminkin ja ystävyys on ollut käytännössä mahdotonta.
Itse olen sairastanut vakavan masennuksen, ollut osastollakin, ja en syytä ketään kuka ei pysty/jaksa olla kaverina vaikeista mt-ongelmista kärsivälle ihmiselle. Mutta älkää myöskään luvatko pysyä kavereina aina, niin hyvässä kuin pahassakin, jos teistä ei oikeasti siihen ole. Se vaatii paljon olla masentuneen tukena, eikä mielestäni siihen voi ketään ystävää vaatia, mutta vituttaa myös sellaiset ihmiset jotka ovat sanoneet olevansa tosiystäviä ja pysyvät vierellä, ja sitten lähtevät heti, kun kaikki ei olekaan auringonpaistetta ja hattaraa.
Sanoisin myös, että jos joku lupaa olla kaverisi aina, niin hyvässä kuin pahassa, niin älä ole niin sinisilmäinen, että uskoisit tuon. Se soppa syntyy siitä, kun yksi sinisilmäinen lupaa (kun ei tiedä, mitä elämä voi joskus pahimmillaan olla), ja toinen sinisilmäinen menee ja uskoo (kun ei tajua, että ei ihmiset ihan kaikkea jaksa ja kestä, vaikka ehkä haluaisivatkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryöpyttää ongelmiaan mm. parisuhdejuttunsa inisten, vinisten ja huutaen päälleni. Silti jatkaa suhdetta. Sellaista en halua ystäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen kuvailee, että hänellä on paljon entisiä ystäviä, joiden kanssa sukset ovat menneet ristiin, niin juoksisin.
Voihan ne entiset ystävät olla olleet ne väärät. Huonot. Epäaktiivisia. Ei se aina kerro.
Kyllä. On saattanut aiemmin vetää puoleensa aina tietyntyyppisiä ihmisiä. Esim. sellaisia, jotka eivät pysty omien ongelmiensa vuoksi iloitsemaan koskaan vilpittömästi ystävän puolesta. Tällaisilla "ystävillä" ei valitettavasti tee mitään, jos itse iloitsee muiden onnistumisista. Sitten kun tajuaa tämän kuvion, joutuu menemään eteenpäin ja etsimään uutta seuraa. Se voi olla yksinäinen vaihe, eikä kerro siitä että olisi itse ollut huono ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitä ennemmin huomiota siihen, mitä sinä voisit tehdä toisin, jotta välttyisit jatkossa huonolta kohtelulta.
Kärjistetty esimerkki: Se ei tietenkään ole minihametta käyttävän naisen syy, jos hänet raiskataan kerta toisensa jälkeen. Mutta jos 90 % raiskauksista kohdistuisi minihametta käyttäviin naisiin, mitä toistuvasti raiskatun minihametta käyttävän naisen kannattaisi tehdä, jos hän tahtoisi elää rauhassa? Kannattaisiko hänen ennemmin keskittyä välttelemään kaikkia tyypillisen raiskaajan oloisia miehiä vai pukeutua toisin?
Voi olla myös niin, että itse muuttuu ja pääsee eteenpäin tiettyjen ajatusmallien pyörittämisestä. Silloin aiemmat kaveruudet eivät välttämättä palvele enää ketään. Ei se tee ihmisestä huonoa, jos jättää taakseen huonoja ihmissuhteita. Päinvastoin. Voi aueta ihan uusi elämä, vaikka voi se tehdä kipeääkin aluksi.
Jos ystäväehdokas puhuu pahaa toisista selän takana tai puhelin on täynnä omia selfieitä. Tai sellainen, jolla tuntuu olevan kaikki aina huonosti ja joka suhtautuu kyynisesti asioihin ja ihmisiin ympärillään. Myös tivaajaa ja herkästi suuttuvaa välttelisin, puhumattakaan ihmisestä, joka näyttäisi vievän kaiken aikasi.
Pinnallinen ja itsekeskeinen somekanava.
Ainakin rahan lainaajat unohtaisin heti kun eka kerran kysyy lainaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen kuvailee, että hänellä on paljon entisiä ystäviä, joiden kanssa sukset ovat menneet ristiin, niin juoksisin.
Voihan ne entiset ystävät olla olleet ne väärät. Huonot. Epäaktiivisia. Ei se aina kerro.
Kyllä. On saattanut aiemmin vetää puoleensa aina tietyntyyppisiä ihmisiä. Esim. sellaisia, jotka eivät pysty omien ongelmiensa vuoksi iloitsemaan koskaan vilpittömästi ystävän puolesta. Tällaisilla "ystävillä" ei valitettavasti tee mitään, jos itse iloitsee muiden onnistumisista. Sitten kun tajuaa tämän kuvion, joutuu menemään eteenpäin ja etsimään uutta seuraa. Se voi olla yksinäinen vaihe, eikä kerro siitä että olisi itse ollut huono ystävä.
Juuri näin. Myös sillä on merkitystä, miten kertoo siitä, että vanhat kaverit eivät ole mukana elämässä.
"Minulla ei enää juuri ole vanhoja kavereita jäljellä, koska emme pohjimmiltamme olleet samalla aaltopituudella. En osannut aiemmin ystävystyä oikeantyyppisten ihmisten kanssa ja vuosien myötä huomasin, ettei minulla ollut hyvä olla heidän seurassaan. Olen nyt keskittynyt itsetuntemukseni parantamiseen, jotta tunnistaisin jatkossa ne oikeat ihmiset ja saisin solmittua parempia kaverisuhteita."
vs
"Minulla ei enää juuri ole vanhoja kavereita jäljellä, koska jokainen heistä paljastui narsistiksi. Olen liian kiltti ja empaattinen ja nämä ominaisuudet herättivät heissä kateutta. Minua yritettiin sortaa ja alistaa, koska ihmiset eivät kestä hyvyyttä. Olen nyt keskittynyt siihen, että olen jatkossa hyvin topakka ja sanon heti suoraan, jos joku vaikuttaa narsistilta, ettei meistä tule kavereita."
Itse jätän jatkossa reilusti päihteitä kuluttavat tapaukset väliin. Päihteiden käyttö lisää ihmisessä itsekästä käytöstä. Useimmiten se nimenomaan on päihteiden syytä. Huomaat juurikin lainaavasi rahaa, juoksevasi vain tuon tuttavan pillin mukaan (vaikka hän olisi työtön ja sinulla kädet täynnä töitä ja muita menoja), huomaat kuskaavasi tätä joka puolelle ja saat valituksia koska jätit auton liian kauas ovelta. Juuri tällainen yksi koitti palata kaverikseni, mutta valitettavasti jutuista huomasi heti, ettei tilanne ole muuttunut yhtään mihinkään. Harmittaa, koska selvinpäin oikeasti tultiin hyvin juttuun.