Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taustallani useampikin huono ystävyyssuhde, jossa olen tullut todella kaltoinkohdelluksi ja usein myös vielä hylätyksi tuon kaiken päälle. Haluaisin välttää tämän vastaisuudessa. Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo tutustumisvaiheessa tai kaverustuessa?

Varmaan tulee miinusta, kun tämän kirjoitan, mutta kirjoitan silti: mitenkään sinua mollaamatta totean, että yhteinen nimittäjä näille onnettomille ystävyyksille olet sinä. Se ei tarkoita, että olisit viallinen. Mutta avain erilaiseen ystävyyteen on ensisijaisesti sinussa ja siinä, että reflektoit itseäsi, ei niinkään toisissa ihmisissä. 

Tulkitsetko tuttavuuksia ystävyyksiksi? Janoatko intensiivistä, lähes romanttista tutustumisen alkua? Onko sinulla lapsuuden historiaa hylkäämisistä tai poissaolevista kiintymyssuhteista, huusiko vanhempasi sinulle tai kritisoi ylenpalttisesti? Mikään näistä ei ole ikuinen tuomio huonoihin ihmissuhteisiin, mutta oman menneisyyden tarkastelu auttaa ymmärtämään nykyisiä itselle vähemmän hedelmällisiä valintoja. 

En tarkoita puolustella entisten ystäviesi toimintaa. Mutta sinä et voi muuttaa heitä, voit vain itse toimia tulevaisuudessa toisin. 

Miksi aina oletetaan, että se yksinäinen osapuoli on joku ripustautuva urpo, joka ei osaa sosiaalisia pelisääntöjä ollenkaan? Miksi aina syyllistetään tätä osapuolta? Miksi kukaan ei syyllistä heitä, jotka käyttäytyvät ikävästi.

Yritän vielä kerran: suosittelen itsereflektiota siksi, että se tuottaa oman kokemukseni ja omien havaintojeni mukaan parhaan tuloksen, en siksi, että kurjia ystävyyksiä kokenut olisi jotenkin urpo tai urpompi kuin muut. 

Fokus olisi hyvä siirtää pois siitä, mitä joku toinen on tehnyt väärin, siihen, mitä itse voi tehdä toisin. Se ei tarkoita, etteikö se joku olisi voinut toimia väärin. 

Ihan itsekin toimin näin, eritoten silloin, kun ihmissuhteissa on vaikeaa. En siksi, että haluaisin olla parempi kuin muut, vaan siksi, että haluan toimivia, kestäviä ihmissuhteita. Tässä ei mielestäni ole loukkaantumisen aihetta. 

Sama

Todellakin. Itsereflektio on tärkeää senkin takia, että kukaan ei voi muuttaa muita väkisin, mutta itseään ja omaa suhtautumistaan asioihin on mahdollista muuttaa. Ihmissuhteethan on yleensä monimutkaisia vuorovaikutussuhteita eikä mitään yksinkertaistettuja satuja, joissa on täysin syytön ja täysin syyllinen osapuoli. 

Itsereflektiossa on sekin hyvä puoli, että se auttaa välttämään aiheetonta katkeroitumista ja uhriutumista. Elämänlaatu paranee sen myötä, vaikkei onnistuisikaan pyrkimyksessään saada parempia ihmissuhteita. 

Ei ystäviä voi etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varma alapeukkukommentti, mutta sanon suoraan.

Itse jättäisin väliin ihmiset, joilla on (ollut) hyvin vaikeita mt-ongelmia. En nyt tarkoita mitään keskivaikeaa masennusta, vaan esim. todella vaikeita mt-ongelmia, osastojaksoja jne. Ainakin tuntemieni ihmisten kohdalla on pätenyt se, etteivät oikein koskaan ole täysin päässeet tasapainoon. Mieli on oireillut myöhemminkin ja ystävyys on ollut käytännössä mahdotonta.

mielenkiinnosta, miksi olet tätä mieltä? pohjustaisin kysymystäni vielä että tarkoitatko tyyliin sellaista vakavaa mielen sairastumista, josta olet kokenut sinulle olevan esimerkiksi jotain turvattomuutta tai vaaraa? tai tyyliin onko se käynyt liian raskaaksi sillä tavalla että olisit kokenut että ystävä ei puhu enää muusta kuin omasta tilastaan?

 

tilanne on epäsuorasti tuttu  sillä pikkusiskoni on juuri tilanteessa jossa on eronnut pitkästä suhteesta ja hänen paras ytävänsä menehtyi. lisäksi siskolla on alla jo lievä masennus joka nyt sitten on voimistunut totta kai. tiedä mitä tässä sanoa hänelle , hän suree ettei noin masentuneena varmaan kukaan tahdo tutustua häneen ja yksinäisyyden tunne  ei ainakaan auta asiaa. kavereita on mutta ei omassa kotikaupungissa enää muuttojen myötä. 

Olen aiempi. Mielestäni kuvailemasi tilanne on eri asia, jos on lievää masennusta ja sitten tulee vastoinkäymisiä. Esimerkiksi omalla kohdallani ystävyyden kannalta mahdottomiksi ovat osoittautuneet narsisti sekä toinen ihminen, jolla oli nuoruudessa vuosikausia jatkunut syömishäiriö, rankkaa v.iilt.elyä ja pitkiä osastojaksoja. Ei hän aikuisenakaan ollut tasapainoinen, vaikka syömisongelmat olivat väistyneet.

T. Aiempi

Kun käsivarret näyttävät rytistyneiltä roskapusseilta arpien takia, on parempi pysyä kaukana. Ällöttää ihan, ja joka kerta ruokapöydässä kääri hihansa että varmasti nähdään.

Ihmissuhteet syvenevät ystävyydeksi ajan kanssa. En siksi varoisi ketään, vaan antaisin kaikille mahdollisuuden. Jos ihmistuntemus on hyvä näkee aika pian jääkö tuttavuus vain tuttavuudeksi. Suurin riski on asettaa muille odotuksia ystävyydestä ja pettyä sen takia. IHmisiä ei voi vastuuttaa siitä, etteivät he vasta odotuksia .
Jotkut käyttävät sanaa ystävyys keveästi, joten siinä jarruttelisin.

Aloittaja, ehkä sinulla on sama tilanne kuin minulla.

Olen elämässä kärsinyt hylätyksi tulemisesta, kun olen hakeutunut kylmien ja henkisesti etäisten ihmisten seuraan. Kerta toisensa jälkeen. Tämä siksi, että nämä kylmät ja henkisesti etäiset ihmiset ovat olleet minulle "tuttua eli turvallista", kun olen jo aiemminkin sellaisissa ystävyyssuhteissa ollut. Olen siis jo itse lähtökohtaisesti valinnut itselleni väärää seuraa. 

Nämä ihmiset eivät koskaan olisi kyenneet antamaan minulle lämpöä ja ystävällisyyttä, jota olisin kaivannut. He ovat saaneet minusta hyödyn irti ja kun olisin itse kaivannut vastavuoroisesti ystävällisyyttä osakseni, olen saanut mennä. Olen siis itse tehnyt huonoja valintoja, kun olen etsiytynyt minulle tuttujen kylmien ja henkisesti etäisten ihmisten pariin. Olenkin nyt työstämässä tätä tunnelukkoani, jotta en vastaisuudessa enää hakeutuisi tällaisten ihmisten seuraan.

Minä olen näin kuusikymppiseksi päästyäni oppinut loitontumaan nopeasti ihmisistä, joiden silmiin syttyy kiinnostus tai jopa innostus sillä sekunnilla, kun monenlaiset kädentaitoni tulevat ilmi. 

Laajemmalti tarkasteltuna kyse on palveluista, joita kyllä saa rahallakin mutta joita olisi tosi kiva saada ilmaiseksi - teeskentelemällä ystävää.

Nämä ovat: jos ihminen tupakoi, ryyppää, huumeet yms. Ne kaikki yhdessä tai erikseen. Ja varsinkin JOS he pakottavat sut niihin. Eli aloittamaan niiden käytön, kun ennen olet ollut täysin raitis ja ilman päihteitä. 

Aloittaja, kunnioita itseäsi. Nyt olet jo tiedostanut, mitä ystävältä haluat - nyt sinun pitää enää huolehtia, että toiveesi myös toteutuvat. Ongelman juurisyy on tosiaan sisälläsi, miksi annat itseäsi kohdeltavan huonosti. Aseta rajat ja pidä niistä kiinni. Jokin sinussa on mahdollistanut huonot ystävät ja huonon kohtelun. Sinun pitäisi myös oppia tunnistamaan, mikä tuntuu sinusta hyvältä ja mikä ei. Olet varmaankin hoitanut aiemmin ystävyyksiä itsesi kustannuksella, omat tunteesi sivuuttaen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen näin kuusikymppiseksi päästyäni oppinut loitontumaan nopeasti ihmisistä, joiden silmiin syttyy kiinnostus tai jopa innostus sillä sekunnilla, kun monenlaiset kädentaitoni tulevat ilmi. 

Laajemmalti tarkasteltuna kyse on palveluista, joita kyllä saa rahallakin mutta joita olisi tosi kiva saada ilmaiseksi - teeskentelemällä ystävää.

Minä vain sanon ei kaikille ruinaajille. Kyllä se erottaa jyvät akanoista.

Mun tekee aina mieli juosta karkuun, jos joku avautuu omista asioistaan liian nopeasti, utelee henkilökohtaisia asioitani liian nopeasti, haluaa kovin tiivistä yhteydenpitoa heti kättelyssä tai vaikuttaa jotenkin muuten etsivän epätoivoisesti ystävää. 

Ymmärrän, että sosiaalisesti törppö ihminen voi kertoa Asperger-diagnoosistaan heti kun tavataan - ja se voi olla hyvin perusteltua, jos hänen aspergeriinsa kuuluu esim. taipumus ahdistavan intensiiviseen katsekontaktiin tai katsekontaktin välttelemiseen. En kuitenkaan ymmärrä, miksi joku avautuu heti ensitapaamisella siitä kuinka rankkaa on kun hän menetti vanhempansa lapsena traagisessa onnettomuudessa, veli tappoi itsensä myöhemmin hänen silmiensä edessä, sisko sairastui syöpään ja nyt hänellä itsellään epäillään aivokasvainta. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat: jos ihminen tupakoi, ryyppää, huumeet yms. Ne kaikki yhdessä tai erikseen. Ja varsinkin JOS he pakottavat sut niihin. Eli aloittamaan niiden käytön, kun ennen olet ollut täysin raitis ja ilman päihteitä. 

Miksi tupakointi on yksinäänkin tuon tason red flag? Moni on jäänyt nuoruuden hölmöilyissään koukkuun, ja joillekin vieroittautuminen on paljon vaikeampaa kuin toisille.

Juoruilu ja selän takana puhuminen. Jos kaikki exät, työkaverit, sukulaiset ym. on muka narsisteja ja hän aina viaton uhri vaikka välit menee joka paikkaan. Olet se seuraava jota haukutaan ja syylistetään.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kavereita jookos

ollaan ananas ja kookos

Juu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen näin kuusikymppiseksi päästyäni oppinut loitontumaan nopeasti ihmisistä, joiden silmiin syttyy kiinnostus tai jopa innostus sillä sekunnilla, kun monenlaiset kädentaitoni tulevat ilmi. 

Laajemmalti tarkasteltuna kyse on palveluista, joita kyllä saa rahallakin mutta joita olisi tosi kiva saada ilmaiseksi - teeskentelemällä ystävää.

Minä vain sanon ei kaikille ruinaajille. Kyllä se erottaa jyvät akanoista.

Minulta meni pitkä aika tuon oppimiseen. Olen luonteeltani avulias ja hyväuskoinen, joten ihan vähällä en ymmärtänyt.   

En ehkä lähtisi etsimään ystävää tai mitään ihmissuhdetta sillä asenteella että skannaa jotain red flagejä. Mitä siitä jos pari kertaa käy kahvilla ihmisen kanssa joka osoittautuu kurjaksi tyypiksi? Ei se ole maailmanloppu. Mielestäni jokainen ihminen ansaitsee tulla avoimesti ja uteliaasti vastaanotetuksi. Uskoisin sitä paitsi että parhaat tyypit itse karttavat epäluuloisia kyräilijöitä, jotka koittavat analysoida ihmisen käytöstä etsien mahdollisia vikoja. 

Saattaa olla työlästä löytää ystävää, kun tekee listaa joka karsii ihmisiä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Puhuu vain itsestään.

Mutta haukkuu ja arvostelee muita ihmisiä.

Vastavuoroisuuden puute. Jos huomaat olevasi itse aina se joka järjestää tapaamisia ja aikaa toiselle, mutta hän ei tee samoin.

 Minulla oli nuorempana "ystäviä" joiden luokse minun piti aina mennä, jos haluttiin nähdä. Eivät he koskaan nähneet vaivaa matkustaa minun luokseni. Yksi aina sanoi, että ei ole rahaa tulla, mutta oli kuitenkin joka viikonloppu baarissa tai festareilla jne. Lopulta katsoin, että milloin he ehdottavat näkemistä jne. No sitä ehdotusta ei koskaan tullut ja ei olla enää oltu sen jälkeen tekemisissä.

Nuorempana minulla oli myös ystävä joka pomotti joka asiassa ja suuttui milloin mistäkin. Hän myös läksytti minua jos en ollut käyttäytynyt hänen mielestään oikein. Yhden baari-illan jälkeen hän istutti minut sohvalle alas ja alkoi riittää minua muun muassa että olin liikaa jutellut miesten kanssa baarissa jne. Tämän puhuttelun jälkeen lakkasin vain vastaamasta hänen viesteihinsä ja puheluihin. En kestänyt enää.

Kyllä kannattaa olla ihmisten kanssa kenestä saa energiaa ja homma tuntuu vastavuoroiselta ja halutaan toiselle hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni puoliso on paras ystävä. 

Tällaiset kannattaa kiertää kaukaa

Parhaat ystävät ovat yleensä peräisin lapsuudesta ja nuoruudesta. Parhaiten uusia ystäviä aikuisiällä löytyy omien kiinnostusten ja harrastusten parista. Myös eri elämäntilanteissa voi löytyä ystäviä (esim. pienet lapset, sama sairaus jne), mutta nämä joskus hiipuvat kun elämäntilanteiden muuttuessa.

Tällaisia asioita voisi ehkä varoa tai kiinnittää huomiota

- henkilöllä ei ole pitkäaikaisia ystäviä, lapsuudesta, opiskeluajoilta, ex-työkaveita, ei välejä oman perheen jäseniin. Tämä voi kieliä siitä, että ihmissuhteet muuttuvat jossain vaiheessa riitaisiksi ja sillat poltetaan takana. 
-henkilö haukkuu muita selän takana - päädyt satavarmasti itsekin paskanpuhumisen kohteeksi
- liian nopea eteneminen, liian nopeasti ollaan parhaat kamut, liian paljon yhteydenottoja, liikaa vaatimuksia, liikaa kaikkea

-rahan pyytäminen ja lainaaminen -  todellakin ei

-hyväksikäyttö, henkilön yhteydenoton taustalla on aina joku asia mitä hän haluaa sinulta