Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?
Mulla on taustallani useampikin huono ystävyyssuhde, jossa olen tullut todella kaltoinkohdelluksi ja usein myös vielä hylätyksi tuon kaiken päälle. Haluaisin välttää tämän vastaisuudessa. Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo tutustumisvaiheessa tai kaverustuessa? Ystävyys toki tulee myöhemmin ajan kanssa, mutta en haluaisi viritellä ystävyyttä ihmisen kanssa, jonka kanssa homma ei tule toimimaan.
Tässä asioita, joita ystävältä kaipaisin: tasapainoisuus, ystävällisyys, vastavuoroisuus ja vakaus. En kaipaa ystävältä tunne-elämän draamaa ja ailahtelua, vaan arvostan tasaisuutta. Jos ihminen kaipaa jatkuvasti jotain menoa, jännitystä ja uusia kontakteja, niin en ole hänelle sopiva tyyppi. Itse arvostan mieluummin rauhaa ja muutamaa pitkäaikaista ystävää. Arvostan luotettavuutta ja sitä, että ystävyys säilyisi eri elämäntilanteissa. Aina ei tarvitse olla näkemässä/pitämässä yhteyttä, mutta jos kaikki muu menee jatkuvasti ohitseni, niin en koe oloani silloin ystävälle tärkeäksi.
Tältä palstalta löytyy myös hyviä oivalluksia, joten ajattelin kysyä täältä neuvoa tähän asiaan. Haluaisin vastaisuudessa löytää itselleni paremmin sopivia ystäviä. :)
Kommentit (432)
Tätä se yleensä on.
Swift on skotlantilainen varhaisperunalajike, joka perustuu 90-83:n ja Stroma:n risteytykseen. Perunaa tuodaan Suomeen varhaisperunana Skånesta vähittäiskauppaan. Lähes puolet Skånen varhaisperunoista tuodaan Suomeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ehdottomat nou nout ovat päihdeongelmat (alkoholi ja huumeet, tupakka menee niukin naukin), vakavat mt-ongelmat, kova epävakaus ja sitä myötä draamailu. Rikollisuus, epärehellisyys. Viisi lasta viiden eri miehen kanssa (holtiton seksuaalikäyttäytyminen), omasta syystä velkaantuminen ja ulosotto (ostellut yli varojensa kalliita tavaroita, kalliita ulkomaanmatkoja ->saattaisi olla aina rahaa pyytelemässä). Peruskoulun jälkeen ei mitään ammatillista koulutusta. Elämäntapatyöttömyys. Läheisriippuvuus -> jonkun miehen kanssa täysin alistettuna oleminen ja eläminen. Alhainen itsetunto. Vihervasemmistolaisuus. Olihan tässä jo listaa, vieläkin voisin jatkaa mutta ... enpä viitsi.
Jos toinen puhuu pahaa muista selän takana juoruten/loukkaavia sanoja käyttäen
Jos toinen tuppaa pummaamaan rahaa
Jos toisen moraali ja arvomaailma poikkeaa jyrkästi omastasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vältä vihervasemmistoa, erittäin kieroa porukkaa, jos haluat eroon saattaa alkaa punainen terrori vainin muodossa
Vasemmistolaisia leimaa mielestäni tyytymättömyys omaan elämään ja toisten elämän kateilu. Sitten niitä ihan moraalittomiakin tekoja perustellaan sillä, että kun "sillä on rahaa, niin siltä saa varastaa." Eli siinä mielessä se poliittinen mielipide kuvaa arvomaailmaa. Toisaalta en kyllä jaksaisi jotain persuja tai kokoomuslaisiakaan.
Ei vtu ootko ihan oikea ihminen etkä trolli? Voitko laittaa lähteen tälle "tiedolle", että vasemmistolaiset ovat moraalittomia, kateellisia varkaita? Minä esimerkiksi olen vassari ja kannatan mm. sitä, että minua hyvätuloisena verotettaisiin enemmän, köyhiä autettaisiin jne. Ja luontoa suojeltaisiin, vaikka se nostaisikin minun kulujani. Ihan kuin olisi enempi niin, että ne mulle kaikki-tyypit äänestää oikeistoa. Joo ja en olisi sun kanssa kaveri.
Opettele tunnistamaan terveet rajat, pitämään niistä kiinni, niin omalla kuin muidenkin kohdalla.
Jos et tähän kykene, niin et tule ikinä saamaan kestäviä ihmissuhteita.
T. Ystävällinen neuvo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olennaista on se, että löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Muuten se on väkinäistä. Nuorena kiinnosti pojat ja juhliminen ja vapaus ja festarit. Pikkulapsiaikana kultaakin arvokkaampia olivat ne pari ystävää, joilla myös oli pienet lapset. Puhelut ja tapaamiset olivat oikea henkireikä. Vertaistukea ja ymmärrystä. Eikä haitannut, jos toinen ei heti vastaa viesteihin tai puheluihin, koska itsekin ymmärsi, että välillä ei vaan jaksa univajeen ja vaipparumban keskellä.
Näin keski-iässä toivon ystäviltä täysin eri asioita. Juhliminen ei kiinnosta, pienet lapset ei kiinnosta. Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa käydään lyhyillä matkoilla. Se on aivan ihanaa. Viime syksynä oltiin Lontoossa to-su lyhyellä matkalla. Käytiin teatterissa ja museoissa. Erään toisen porukan kanssa vietetään aina kesällä tapaamisviikonloppu. Vuokrataan jokin hyvä mökki tai huvila ja syödään hyvää ruokaa, pari lasia viiniä, saunotaan ja jutellaan. Pikkujoulut myös pidetään joka vuosi pitkän kaavan mukaan, ei juomisen ympärillä, vaan rentoa oleskelua, hyvää ruokaa, saunomista ja palju on plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa tutustua kanssasi nopeasti ja mennä syvään päätyyn puheenaiheiden osalta. On rajatonta, jos ihminen alkaa suunnilleen ekalla tapaamiskerralla puhua kanssasi jostakin tabuaiheesta, josta yleensä avaudutaan vasta pitkän tuntemisen jälkeen.
Mikä on mielestäsi tabuaihe?
Minä olen sellainen, että tykkään puhua ventovieraidenkin kanssa hyvinkin syvällisiä. Ventovieraiden kanssa oikeastaan erittäin, sellaiset laivat kohtaa yössä -syvälliset keskustelut on kaikkein parasta. Tyyliin oletko koskaan kokenut Jumalan läsnäoloa tai kundaliinienergian nousua tai onko vaikea keksiä syy tulla sukelluksista ylös.
Mitään henkilökohtaista en sitten juuri puhu kenellekään. Siis sellaista elämänkerrallista asiaa. Voin puhua siitä mitä ajattelen tai koen pääni sisällä, mutta en puhu ikinä lapsuusjutuista, parisuhteestani tms koska boring.
Eli rikonko tabusääntöjä vai en?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varma alapeukkukommentti, mutta sanon suoraan.
Itse jättäisin väliin ihmiset, joilla on (ollut) hyvin vaikeita mt-ongelmia. En nyt tarkoita mitään keskivaikeaa masennusta, vaan esim. todella vaikeita mt-ongelmia, osastojaksoja jne. Ainakin tuntemieni ihmisten kohdalla on pätenyt se, etteivät oikein koskaan ole täysin päässeet tasapainoon. Mieli on oireillut myöhemminkin ja ystävyys on ollut käytännössä mahdotonta.
mielenkiinnosta, miksi olet tätä mieltä? pohjustaisin kysymystäni vielä että tarkoitatko tyyliin sellaista vakavaa mielen sairastumista, josta olet kokenut sinulle olevan esimerkiksi jotain turvattomuutta tai vaaraa? tai tyyliin onko se käynyt liian raskaaksi sillä tavalla että olisit kokenut että ystävä ei puhu enää muusta kuin omasta tilastaan?
tilanne on epäsuorasti tuttu sillä pikkusiskoni on juuri tilanteessa jossa on eronnut pitkästä suhteesta ja hänen paras ytävänsä menehtyi. lisäksi siskolla on alla jo lievä masennus joka nyt sitten on voimistunut totta kai. tiedä mitä tässä sanoa hänelle , hän suree ettei noin masentuneena varmaan kukaan tahdo tutustua häneen ja yksinäisyyden tunne ei ainakaan auta asiaa. kavereita on mutta ei omassa kotikaupungissa enää muuttojen myötä.
Huoli pois. Minä sairastin vakavaa masennusta 7 vuotta ja olen vielä autistikin ja silti löydän uusia ystäviä ihan normaaleista ihmisistä.
Kukaan ei siskosi masennuksesta jälkeenpäin kuule ellei hän siitä avaudu, ja mitäpä sitä menneistä vaivoista jauhamaan. Eihän kukaan jauha mistään koronastaankaan enää.
Yleensä on ehkä sivulauseessa käynyt uusille tuttavuuksille ilmi että olen autisti ja joskus ollut suljetullakin mutta ei kukaan ole korvaansa lotkauttanut.
Ystävä on sellainen henkilö jonka on tuntenut jo vuosikymmenen, ei ystävää etsimällä löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei anna sinulle suunvuoroa, vaan puhua pölöttää vain omia juttujaan. Ei kysy koskaan mitä sinulle kuuluu, vaan kertoo pelkästään omia kuulumisiaan.
Tällaisia ihmisiä muuten on yllättävän paljon. Pyrin välttelemään, mutta näitä tapaa silti vähän väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa tutustua kanssasi nopeasti ja mennä syvään päätyyn puheenaiheiden osalta. On rajatonta, jos ihminen alkaa suunnilleen ekalla tapaamiskerralla puhua kanssasi jostakin tabuaiheesta, josta yleensä avaudutaan vasta pitkän tuntemisen jälkeen.
Mikä on mielestäsi tabuaihe?
Minä olen sellainen, että tykkään puhua ventovieraidenkin kanssa hyvinkin syvällisiä. Ventovieraiden kanssa oikeastaan erittäin, sellaiset laivat kohtaa yössä -syvälliset keskustelut on kaikkein parasta. Tyyliin oletko koskaan kokenut Jumalan läsnäoloa tai kundaliinienergian nousua tai onko vaikea keksiä syy tulla sukelluksista ylös.
Mitään henkilökohtaista en sitten juuri puhu kenellekään. Siis sellaista elämänkerrallista asiaa. Voin puhua siitä mitä ajattelen tai koen pääni sisällä, mutta en puhu ikinä lapsuusjutuista, parisuhteestani tms koska boring.
Eli rikonko tabusääntöjä vai en?
Ne tabuaiheet ovat henkilökohtaisuuksiin meneviä. Luokkaa menet kyselemään uuden tuttavasi avioliiton tilasta, kerrot omasta seksielämästäsi tai muuta vastaavaa. Sellaista, mitä osa voi jutella ystävien kanssa pidemmän tuntemisen jälkeen. Mutta ei tuollaisia mennä juttelemaan uusille tutuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taustallani useampikin huono ystävyyssuhde, jossa olen tullut todella kaltoinkohdelluksi ja usein myös vielä hylätyksi tuon kaiken päälle. Haluaisin välttää tämän vastaisuudessa. Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo tutustumisvaiheessa tai kaverustuessa?
Varmaan tulee miinusta, kun tämän kirjoitan, mutta kirjoitan silti: mitenkään sinua mollaamatta totean, että yhteinen nimittäjä näille onnettomille ystävyyksille olet sinä. Se ei tarkoita, että olisit viallinen. Mutta avain erilaiseen ystävyyteen on ensisijaisesti sinussa ja siinä, että reflektoit itseäsi, ei niinkään toisissa ihmisissä.
Tulkitsetko tuttavuuksia ystävyyksiksi? Janoatko intensiivistä, lähes romanttista tutustumisen alkua? Onko sinulla lapsuuden historiaa hylkäämisistä tai poissaolevista kiintymyssuhteista, huusiko vanhempasi sinulle tai kritisoi ylenpalttisesti? Mikään näistä ei ole ikuinen tuomio huonoihin ihmissuhteisiin, mutta oman menneisyyden tarkastelu auttaa ymmärtämään nykyisiä itselle vähemmän hedelmällisiä valintoja.
En tarkoita puolustella entisten ystäviesi toimintaa. Mutta sinä et voi muuttaa heitä, voit vain itse toimia tulevaisuudessa toisin.
Tämä. Kannattaa tutustua takertuva-välttelevä-dynamiikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa tutustua kanssasi nopeasti ja mennä syvään päätyyn puheenaiheiden osalta. On rajatonta, jos ihminen alkaa suunnilleen ekalla tapaamiskerralla puhua kanssasi jostakin tabuaiheesta, josta yleensä avaudutaan vasta pitkän tuntemisen jälkeen.
Mikä on mielestäsi tabuaihe?
Minä olen sellainen, että tykkään puhua ventovieraidenkin kanssa hyvinkin syvällisiä. Ventovieraiden kanssa oikeastaan erittäin, sellaiset laivat kohtaa yössä -syvälliset keskustelut on kaikkein parasta. Tyyliin oletko koskaan kokenut Jumalan läsnäoloa tai kundaliinienergian nousua tai onko vaikea keksiä syy tulla sukelluksista ylös.
Mitään henkilökohtaista en sitten juuri puhu kenellekään. Siis sellaista elämänkerrallista asiaa. Voin puhua siitä mitä ajattelen tai koen pääni sisällä, mutta en puhu ikinä lapsuusjutuista, parisuhteestani tms koska boring.
Eli rikonko tabusääntöjä vai en?
Kuulistat rasittavalta..Itseen ainakaan jaksa noita mukasyvällisiä keskusteluja tuntemattomien kanssa, mitä aina välillä olisi tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle henkilökohtaisesti nämä poissulkukriteereitä kaveruuteen
- tunne siitä, että pitää olla jotenkin varovainen, kävellä munankuorilla
- selitellä itseään tai selvittää jotain toisen osapuolen pahaa mieltä
- mustasukkaisuus
Ystävyyshän on jotain sellaista joka saattaa pitkän ajan kuluessa seurata pitkästä kaveruudesta.
Kaikkinainen arvostelu ja neuvominen makuasioissa.
Kun jo ensivierailulla kertoo, mitä vikoja on kodissasi.
Selittää, miten sun pitää laittaa hiukset ja pukeutua tai mistä kaupoista vain voit ostaa tavarasi.
Itsellä ystävyyssuhteet muodostuneet sellaisten kanssa kellä sama elämäntilanne ja 'energia'. Oma energiani on lungi ja hyväksyvä, nauran helposti enkä ota elämää kovin vakavasti. Tykkään puhua kaikenlaisista asioista, enkä ymmörrä noita 'tabuaiheita'. Elämä on vaan elämää. Tykkään samanmoisista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on sellainen henkilö jonka on tuntenut jo vuosikymmenen, ei ystävää etsimällä löydä.
Onpa sinulla ikävä asenne. Ystäviä löytyy kyllä pitkin elämää. Olen tuntenut erään ystäväni noin 46 vuotta. Hän oli 2 v. ja minä 3 v., kun tutustuttiin. Maailman paras ystävä, hauska ja hyvät jutut. Emme asu enää samassa maassa, joten olisi älytöntä ajatella, että siinä se on ainoa ystävä, joka kelpaa.
Lukioaikaisista ystävistä en pidä yhteyttä kenenkään kanssa, en ole tavannut heistä yhtäkään lähes 20 vuoteen. Viimeksi taidettiin tavata, kun lukioaikainen paras ystäväni täytti 30 v. ja piti isot pippalot. Ei meillä ole synkannut enää vuosikausiin.
Opiskeluajoista jäi yksi ainoa ystävä, jonka kanssa viestitellään. Hän asuu kaukana, mutta pyritään tapaamaan joka kesä,
Löysin ihanan ystävän, kun oma lapsi oli noin 8 kk. Istuttiin saman hiekkalaatikon reunalla ja alettiin jutella. Siitä tuli tapa, tavattiin leikkipuistossa tai käytiin kävelyllä. Seuraava juhannus vietettiin yhdessä, molemmat perheineen. Huomasin, että meidän miehillä ei keskenään synkkaa, mutta eivät nyt riidelleetkään. Siitä juhannuksesta tulee kesäkuussa kuluneeksi 20 vuotta. Hän on edelleen sellainen ystävä, jonka kanssa aina löytyy juttua kun tavataan. Hänelle voi soittaa, laittaa viestiä, jakaa kuvia. Hän on toisen lapseni kummi.
Tuorein ystäväni, jota ystäväksi nimitän, asuu naapurissa. Ollaan tunnettu pari vuotta. He muuttivat korona-aikaan, jolloin ei paljon kenenkään kanssa tullut juteltua. Yhtäkkiä reilut pari vuotta sitten oltiin miehen kanssa risteilyllä, jossa tutun näköinen nainen tuli puhumaan, että heippa, me taidetaan olla naapureita. Siitä se sitten lähti. Käydään lenkillä kerran viikossa ja joskus salilla yhdessä. Välillä ollaan istuttu meidän terassilla iltaa yhdessä, esimerkiksi viime kesänä montakin kertaa. Hän on ainoa ystävä, jota tapaan säännöllisesti, ja tosiaan tuttavuus on hyvinkin tuore.
Minusta on tärkeää, ettei odota toiselta liikoja. Ystävyys syntyy joskus itsestään, mutta ei se niin synny, että etsii mitä vikoja toisessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni puoliso on paras ystävä.
Tällaiset kannattaa kiertää kaukaa
Samaa mieltä. Puolisonsa kanssa bestikset ovat huonoa ystävä- tai kaveriainesta.
Tällaisten kanssa on jatkuvasti kolmas pyörä kun puoliso menee ohi puolisona (tietysti), mutta myös parhaana kaverina. Tunne on sama jos yrittää olla kaverina sellaisen henkilön kanssa, jolla on jo paita ja peppu-ystävyyssuhde. Sitä on aina se, joka on vähän ulkokehällä ja jonka kanssa tehdään asioita sitten kun pääparaskaveri on jossain muualla.
On yksi asia etsiä ystävää, ja hieman toinen etsiä sitä parasta bestistä kaikkiin elämän tilanteisiin. Bestiksen etsijö kohdistaa uuteen tuttavuuteen valtavat odotukset. Helposti tulee pahaa jälkeä.
Älä etsi ystävää anna hänen löytää sinut. Aika järjetön lause, mutta eikö kuulosta kuitenkin melko hyvältä?