Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?
Mulla on taustallani useampikin huono ystävyyssuhde, jossa olen tullut todella kaltoinkohdelluksi ja usein myös vielä hylätyksi tuon kaiken päälle. Haluaisin välttää tämän vastaisuudessa. Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo tutustumisvaiheessa tai kaverustuessa? Ystävyys toki tulee myöhemmin ajan kanssa, mutta en haluaisi viritellä ystävyyttä ihmisen kanssa, jonka kanssa homma ei tule toimimaan.
Tässä asioita, joita ystävältä kaipaisin: tasapainoisuus, ystävällisyys, vastavuoroisuus ja vakaus. En kaipaa ystävältä tunne-elämän draamaa ja ailahtelua, vaan arvostan tasaisuutta. Jos ihminen kaipaa jatkuvasti jotain menoa, jännitystä ja uusia kontakteja, niin en ole hänelle sopiva tyyppi. Itse arvostan mieluummin rauhaa ja muutamaa pitkäaikaista ystävää. Arvostan luotettavuutta ja sitä, että ystävyys säilyisi eri elämäntilanteissa. Aina ei tarvitse olla näkemässä/pitämässä yhteyttä, mutta jos kaikki muu menee jatkuvasti ohitseni, niin en koe oloani silloin ystävälle tärkeäksi.
Tältä palstalta löytyy myös hyviä oivalluksia, joten ajattelin kysyä täältä neuvoa tähän asiaan. Haluaisin vastaisuudessa löytää itselleni paremmin sopivia ystäviä. :)
Kommentit (433)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pitkässä parisuhteessa, etsi varattuja kavereita. Ja sama kääntäen, jos olet sinkku. Jos kaksi ikisinkkua (naista) ystävystyvät, tulee ystävyyteen samoja sävyjä kuin parisuhteessa. Varattujen ystävien välillä niitä ei tule, vaan se syvin ihmissuhde on aina parisuhde.
Ja jos olet sinkku, joka toivoo tällaista parisuhteen sävyistä ystävyyttä, tee itselllesi palvelus ja kysy itseltäsi, halautko kuitenkin parisuhteen samaa sukupuolta olevan kanssa?
Toki voi myös etsiä sekä naispuolista ystävää että naisystävää - itsellänikin on se onni, että elämässä on molemmat.
Kuitenkin se, ettei itselle ole selvää, etsiikö romanssia vai ystävyyttä, tuo mukanaan kaikenlaisia vaikeuksia.
Taisit ymmärtää tuon kommentin totaalisen väärin.
Minusta siinä ei tarkoitettu romantiikkaa, vaan sitä, kuka elämässä on tärkein ihminen. Parisuhteessa olevalle se on usein puoliso, lapselliselle voi olla lapsetkin.
Ikisinkulle tärkeimpiä ovat usein ystävät ja se sitoutuneisuuden aste, toisen auttamisen aste jne. voi tulla lähelle sitä, miten parisuhteessa toimitaan tiiminä.
En usko. Yhtäältä: olen tavannut ihmisiä, jotka eivät ole kartalla omista tunteistaan, vaan haluavat ystävältä enemmän kuin ystävyyteen yleisesti ymmärretään kuuluvan. Romanttiset tunteet ja mustasukkaisuus, mahdollisesti myös korostunut fyysinen läheisyys, ovat tällaisessa tyypillisempiä kuin varsinaisesti seksuaalinen suhde.
Toisaalta: myös se, että vannoutunut sinkku etsii sitoutunutta, platonista elämänkumppania, kuten yllä kuvailet, on aika lailla eri asia kuin se, mitä ystävyydellä useimmin tarkoitetaan. Ei ihme, jos tulee väärinymmärryksiä, mikäli hakee tällaista suhdetta ystävyyden nimellä.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos henkilö on mies pysy kaukana. Pyrkii vahingoittamaan sekä alistamaan sinua.
Varo päällepäsmäreitä, jotka puuttuvat joka asiaan ja pyrkivät määräilemään muita. Ystävyydestä ei tule mitään, jos toinen tietää ja päättää kaiken toisen puolesta ja vääntää faktatkin mieleisekseen. Kyse ei silloin todennäköisesti ole mistään ystävyydestä vaan kontrolloinnista ja hyväksikäytöstä.
Ambivalenttius mielipiteissä eli sanoo yhdessä hetkessä yhtä, toisessa päinvastaista samasta asiasta. Kertoo epäluotettavuudesta. Ihminen joka suunnittelee että tehdään yhdessä sitä ja tätä, mutta ei sitten olekaan valmis tekemään mitään ja käyttää joko tekosyitä tai ei vastaa asiaan mitään.
Laskelmoiva ja pyrkyri jolle merkkaa hirveästi se kenet tuntee ja mielistelee toisia ihmisiä. Yleensä nämä ovat kavalia siinä että ovat valmiita heittämään bussin alle ihmisen, josta eivät hyödy tai jonka kokevat uhaksi esim yhteinen tuttu tai kaveri preferoikin sinun seuraasi, niin alkaa työntää kiilaa teidän väliin.
Ihminen joka ei kestä sitä että olette jostain asiasta eri mieltä. Hyökkää ja alkaa syytellä.
Vierailija kirjoitti:
Ambivalenttius mielipiteissä eli sanoo yhdessä hetkessä yhtä, toisessa päinvastaista samasta asiasta. Kertoo epäluotettavuudesta. Ihminen joka suunnittelee että tehdään yhdessä sitä ja tätä, mutta ei sitten olekaan valmis tekemään mitään ja käyttää joko tekosyitä tai ei vastaa asiaan mitään.
Laskelmoiva ja pyrkyri jolle merkkaa hirveästi se kenet tuntee ja mielistelee toisia ihmisiä. Yleensä nämä ovat kavalia siinä että ovat valmiita heittämään bussin alle ihmisen, josta eivät hyödy tai jonka kokevat uhaksi esim yhteinen tuttu tai kaveri preferoikin sinun seuraasi, niin alkaa työntää kiilaa teidän väliin.
Ihminen joka ei kestä sitä että olette jostain asiasta eri mieltä. Hyökkää ja alkaa syytellä.
Hyvä kiteytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on taustallani useampikin huono ystävyyssuhde, jossa olen tullut todella kaltoinkohdelluksi ja usein myös vielä hylätyksi tuon kaiken päälle. Haluaisin välttää tämän vastaisuudessa. Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo tutustumisvaiheessa tai kaverustuessa?
Varmaan tulee miinusta, kun tämän kirjoitan, mutta kirjoitan silti: mitenkään sinua mollaamatta totean, että yhteinen nimittäjä näille onnettomille ystävyyksille olet sinä. Se ei tarkoita, että olisit viallinen. Mutta avain erilaiseen ystävyyteen on ensisijaisesti sinussa ja siinä, että reflektoit itseäsi, ei niinkään toisissa ihmisissä.
Tulkitsetko tuttavuuksia ystävyyksiksi? Janoatko intensiivistä, lähes romanttista tutustumisen alkua? Onko sinulla lapsuuden historiaa hylkäämisistä tai poissaolevista kiintymyssuhteista, huusiko vanhempasi sinulle tai kritisoi ylenpalttisesti? Mikään näistä ei ole ikuinen tuomio huonoihin ihmissuhteisiin, mutta oman menneisyyden tarkastelu auttaa ymmärtämään nykyisiä itselle vähemmän hedelmällisiä valintoja.
En tarkoita puolustella entisten ystäviesi toimintaa. Mutta sinä et voi muuttaa heitä, voit vain itse toimia tulevaisuudessa toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on valitettavasti kokemusta siitä, että mukava ystävä on ajan kuluessa alkanut käyttäytyä ikävästi. Puheisiin on hiipinyt vähättelyä, nälvimistä yms. Miten tällaiset tapaukset voisi bongata jo varhain?
Miksi haet vikaa toisesta ihmisestä? Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten itse käyttäydyt? Jos olet liian takertuva niin tuo voi nimenomaan olla vastareaktio.
Itsellä tuollainen nälvijä oli se, joka enemmän ehdotti tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ovat läheisimmät nuoruudenystävät jääneet fb-kavereiksi ja osaa tavannutkin, osa jopa ala-asteelta. Olen jo myöh. keski-iässä. Mutta uusissa ystävissä kiinnitän (jatkossa) huomiota;
- taloudelliseen epätasapainoon
- unelmien toteuttamisen epätasapainoon (lapset, omaisuus jne.),
sillä tässä iässä sitä elämää kelataan jo, pohditaan, mitä on tullut tehtyä ja saavutettua. Äkisti ystävystyin erään neidon kanssa, joka tahtoi myös asumaan vanhaan sukutaloonsa, ja alkoi kadehtia maatilamme paikkaa, taloa, omaisuuttani, ja jopa äksyillä hallissa olevan (toistaiseksi vielä isäni omaisuuden) ostamisesta/ itselleen varaamisesta. Aivan kummeksuin tilannetta. Samoin lapset/ lapsettomuus tai vapaus = sinkkuus/ kamala avioliitto jonkun juopon kanssa voivat aiheuttaa kateutta.
Kateudessa piilee itselleni se tärkein hälytysmerkki. Ystävä on niin vahva oman elämänsä kanssa, ettei kadehdi minua. Hän on rakentanut elämänsä juuri sellaiseksi kuin on halunnutkin, eikä kadehdi esim sitä että olen lapseton sinkku, jos tahtoisi itsekin olla.
Se on 50+ iässä niin, että ne ihmiset, jotka ovat työllään saavuttaneet unelmansa, kohtaavat ihmiset, jotka ovat rakennelleet saman ajan pilvilinnoja, hommasta ei tule yhtään mitään.Hyvin sanoitettu! Lisäisin myös listaani sen, että ahkerat ja unelmiaan tavoittelevat ihmiset ovat erilaisia kuin päiväuneksijat. Nämä haaveilijat eivät pääse tavoitteisiinsa asti, kun eivät viitsi nähdä vaivaa. Sitten kadehditaan, kun toisella on jotain kovalla työllä saatua. Kukaan ei kuitenkaan kadehdi sitä, miten toinen on joutunut ahkeroimaan nuo asiat saadakseen. Pysyisin siis kateuteen taipuvaisista kaukana.
Kiitos :) Kateus ja negatiivisuus kulkevat käsi kädessä, luova ilo ja hulluus toisessa :D Pysytään kateuteen taipuvaisista kaukana siksikin, että kadehtija käyttää elämänsä toisten ihmisten kadehtimiseen sen sijaan, että suunnittelisi, työstäisi & eläisi täysillä omaa elämäänsä.
Valitettavasti ainakin Suomessa suurin osa ihmisistä tuntuu olevan näitä ilkeileviä kadehtijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ovat läheisimmät nuoruudenystävät jääneet fb-kavereiksi ja osaa tavannutkin, osa jopa ala-asteelta. Olen jo myöh. keski-iässä. Mutta uusissa ystävissä kiinnitän (jatkossa) huomiota;
- taloudelliseen epätasapainoon
- unelmien toteuttamisen epätasapainoon (lapset, omaisuus jne.),
sillä tässä iässä sitä elämää kelataan jo, pohditaan, mitä on tullut tehtyä ja saavutettua. Äkisti ystävystyin erään neidon kanssa, joka tahtoi myös asumaan vanhaan sukutaloonsa, ja alkoi kadehtia maatilamme paikkaa, taloa, omaisuuttani, ja jopa äksyillä hallissa olevan (toistaiseksi vielä isäni omaisuuden) ostamisesta/ itselleen varaamisesta. Aivan kummeksuin tilannetta. Samoin lapset/ lapsettomuus tai vapaus = sinkkuus/ kamala avioliitto jonkun juopon kanssa voivat aiheuttaa kateutta.
Kateudessa piilee itselleni se tärkein hälytysmerkki. Ystävä on niin vahva oman elämänsä kanssa, ettei kadehdi minua. Hän on rakentanut elämänsä juuri sellaiseksi kuin on halunnutkin, eikä kadehdi esim sitä että olen lapseton sinkku, jos tahtoisi itsekin olla.
Se on 50+ iässä niin, että ne ihmiset, jotka ovat työllään saavuttaneet unelmansa, kohtaavat ihmiset, jotka ovat rakennelleet saman ajan pilvilinnoja, hommasta ei tule yhtään mitään.Hyvin sanoitettu! Lisäisin myös listaani sen, että ahkerat ja unelmiaan tavoittelevat ihmiset ovat erilaisia kuin päiväuneksijat. Nämä haaveilijat eivät pääse tavoitteisiinsa asti, kun eivät viitsi nähdä vaivaa. Sitten kadehditaan, kun toisella on jotain kovalla työllä saatua. Kukaan ei kuitenkaan kadehdi sitä, miten toinen on joutunut ahkeroimaan nuo asiat saadakseen. Pysyisin siis kateuteen taipuvaisista kaukana.
Kiitos :) Kateus ja negatiivisuus kulkevat käsi kädessä, luova ilo ja hulluus toisessa :D Pysytään kateuteen taipuvaisista kaukana siksikin, että kadehtija käyttää elämänsä toisten ihmisten kadehtimiseen sen sijaan, että suunnittelisi, työstäisi & eläisi täysillä omaa elämäänsä.
Valitettavasti ainakin Suomessa suurin osa ihmisistä tuntuu olevan näitä ilkeileviä kadehtijoita.
Yksin tai seurassa, aina paska haisee. 🙃
Jos tuntuu, että kaikki ympärillä ovat tyhmiä tyyppejä, vika löytyy yleensä peiliin katsomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ovat läheisimmät nuoruudenystävät jääneet fb-kavereiksi ja osaa tavannutkin, osa jopa ala-asteelta. Olen jo myöh. keski-iässä. Mutta uusissa ystävissä kiinnitän (jatkossa) huomiota;
- taloudelliseen epätasapainoon
- unelmien toteuttamisen epätasapainoon (lapset, omaisuus jne.),
sillä tässä iässä sitä elämää kelataan jo, pohditaan, mitä on tullut tehtyä ja saavutettua. Äkisti ystävystyin erään neidon kanssa, joka tahtoi myös asumaan vanhaan sukutaloonsa, ja alkoi kadehtia maatilamme paikkaa, taloa, omaisuuttani, ja jopa äksyillä hallissa olevan (toistaiseksi vielä isäni omaisuuden) ostamisesta/ itselleen varaamisesta. Aivan kummeksuin tilannetta. Samoin lapset/ lapsettomuus tai vapaus = sinkkuus/ kamala avioliitto jonkun juopon kanssa voivat aiheuttaa kateutta.
Kateudessa piilee itselleni se tärkein hälytysmerkki. Ystävä on niin vahva oman elämänsä kanssa, ettei kadehdi minua. Hän on rakentanut elämänsä juuri sellaiseksi kuin on halunnutkin, eikä kadehdi esim sitä että olen lapseton sinkku, jos tahtoisi itsekin olla.
Se on 50+ iässä niin, että ne ihmiset, jotka ovat työllään saavuttaneet unelmansa, kohtaavat ihmiset, jotka ovat rakennelleet saman ajan pilvilinnoja, hommasta ei tule yhtään mitään.Hyvin sanoitettu! Lisäisin myös listaani sen, että ahkerat ja unelmiaan tavoittelevat ihmiset ovat erilaisia kuin päiväuneksijat. Nämä haaveilijat eivät pääse tavoitteisiinsa asti, kun eivät viitsi nähdä vaivaa. Sitten kadehditaan, kun toisella on jotain kovalla työllä saatua. Kukaan ei kuitenkaan kadehdi sitä, miten toinen on joutunut ahkeroimaan nuo asiat saadakseen. Pysyisin siis kateuteen taipuvaisista kaukana.
Kiitos :) Kateus ja negatiivisuus kulkevat käsi kädessä, luova ilo ja hulluus toisessa :D Pysytään kateuteen taipuvaisista kaukana siksikin, että kadehtija käyttää elämänsä toisten ihmisten kadehtimiseen sen sijaan, että suunnittelisi, työstäisi & eläisi täysillä omaa elämäänsä.
Valitettavasti ainakin Suomessa suurin osa ihmisistä tuntuu olevan näitä ilkeileviä kadehtijoita.
Yksin tai seurassa, aina paska haisee. 🙃
Jos tuntuu, että kaikki ympärillä ovat tyhmiä tyyppejä, vika löytyy yleensä peiliin katsomalla.
Sä ainakin kuulut näihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ovat läheisimmät nuoruudenystävät jääneet fb-kavereiksi ja osaa tavannutkin, osa jopa ala-asteelta. Olen jo myöh. keski-iässä. Mutta uusissa ystävissä kiinnitän (jatkossa) huomiota;
- taloudelliseen epätasapainoon
- unelmien toteuttamisen epätasapainoon (lapset, omaisuus jne.),
sillä tässä iässä sitä elämää kelataan jo, pohditaan, mitä on tullut tehtyä ja saavutettua. Äkisti ystävystyin erään neidon kanssa, joka tahtoi myös asumaan vanhaan sukutaloonsa, ja alkoi kadehtia maatilamme paikkaa, taloa, omaisuuttani, ja jopa äksyillä hallissa olevan (toistaiseksi vielä isäni omaisuuden) ostamisesta/ itselleen varaamisesta. Aivan kummeksuin tilannetta. Samoin lapset/ lapsettomuus tai vapaus = sinkkuus/ kamala avioliitto jonkun juopon kanssa voivat aiheuttaa kateutta.
Kateudessa piilee itselleni se tärkein hälytysmerkki. Ystävä on niin vahva oman elämänsä kanssa, ettei kadehdi minua. Hän on rakentanut elämänsä juuri sellaiseksi kuin on halunnutkin, eikä kadehdi esim sitä että olen lapseton sinkku, jos tahtoisi itsekin olla.
Se on 50+ iässä niin, että ne ihmiset, jotka ovat työllään saavuttaneet unelmansa, kohtaavat ihmiset, jotka ovat rakennelleet saman ajan pilvilinnoja, hommasta ei tule yhtään mitään.Hyvin sanoitettu! Lisäisin myös listaani sen, että ahkerat ja unelmiaan tavoittelevat ihmiset ovat erilaisia kuin päiväuneksijat. Nämä haaveilijat eivät pääse tavoitteisiinsa asti, kun eivät viitsi nähdä vaivaa. Sitten kadehditaan, kun toisella on jotain kovalla työllä saatua. Kukaan ei kuitenkaan kadehdi sitä, miten toinen on joutunut ahkeroimaan nuo asiat saadakseen. Pysyisin siis kateuteen taipuvaisista kaukana.
Kiitos :) Kateus ja negatiivisuus kulkevat käsi kädessä, luova ilo ja hulluus toisessa :D Pysytään kateuteen taipuvaisista kaukana siksikin, että kadehtija käyttää elämänsä toisten ihmisten kadehtimiseen sen sijaan, että suunnittelisi, työstäisi & eläisi täysillä omaa elämäänsä.
Valitettavasti ainakin Suomessa suurin osa ihmisistä tuntuu olevan näitä ilkeileviä kadehtijoita.
Yksin tai seurassa, aina paska haisee. 🙃
Jos tuntuu, että kaikki ympärillä ovat tyhmiä tyyppejä, vika löytyy yleensä peiliin katsomalla.Sä ainakin kuulut näihin.
Ihan miten haluat. Suosittelen itsereflektiota ihan jokaiselle, pääsee varmemmin eteenpäin kuin muita osoittelemalla. Oman kokemukseni mukaan kannustavia, positiivisia ihmisiä löytyy Suomesta ihan yhtä lailla kuin muualtakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on varoitusmerkki, jos vastaan tulee ihminen, joka etsii ystäviä vaatimuslistan kanssa. Ystäviä tulee, jos kemiat kohtaa, ei niitä voi vaatimuslistan kanssa etsiä. Jokainen haluaa ihmissuhteista jotain myös itselleen, mutta aloituksesta tulee vaikutelma, että nyt pitäisi löytyä ihminen, joka korvaa aiemmat traumat. Siksi ilmeisesti on lähdetty liikkeelle 'traumankorjauslistan' kanssa. Ei ole muiden ihmisten tehtävä korjata ap:n hylkäyskokemuksia.
- miten hän reagoi, jos kerrot, että jokin tietty ajankohta ei sinulle sovi, koska tapaat kumppania tai toista ystävää, tai sinulla on treffit (mikä näistä nyt itseäsi koskeekin)?
Ehkä olen outo mulkero, mutta ajattelen näin. Minulle on täysin ok, jos Raija sanoo, ettei ehdi kanssani kahville lauantaina, kun on menossa puolisonsa kanssa konserttiin/Merjan kanssa kahville silloin ja hän sanoo asian minulle suoraan. Ei haittaa ollenkaan, katsotaan meidän kahvittelulle toinen aika. Mutta siitä en pidä, että Raija ei sanoisi kieltäytymisen syytä minulle ajatellen, että olisin mustasukkainen, koska joku toinen on joskus ollut. Arvostan rehellisyyttä. Minulle ei ole rehellisyyttä se, jos ystävä ei kykene puhumaan neutraaleista menoistaan ihan avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle red flag on ihmiset, jotka kuvailivat kuten joku aiempi täällä "Mutta hyvä esimerkki siinä mielessä, että meistä kahdesta ei saisi ystäviä tekemälläkää, kun koemme ja tulkitsemme asiat niin eri tavoin. Eiköhän me molemmat olla ihan hyviä ihmisiä, mutta emme vaan toisillemme!"
Ihminen, joka kokee tarpeelliseksi alleviivata, ettei toisesta saisi hänelle ystävää, on mielestäni aina ikävä. Ihmiset voisivat olla erilaisia, mutta siinä vaiheessa kun toista mennään mollaamaan hänen erilaisuutensa vuoksi, ollaan mielestäni itsekeskeisiä ja kuvitellaan olevansa toisen yläpuolella. Ja nämä "ihan kiva varmaan olet" -kommentit ovat sellaista koulukiusaajatasoa, jossa muka ollaan näennäisen ystävällisiä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on varoitusmerkki, jos vastaan tulee ihminen, joka etsii ystäviä vaatimuslistan kanssa. Ystäviä tulee, jos kemiat kohtaa, ei niitä voi vaatimuslistan kanssa etsiä. Jokainen haluaa ihmissuhteista jotain myös itselleen, mutta aloituksesta tulee vaikutelma, että nyt pitäisi löytyä ihminen, joka korvaa aiemmat traumat. Siksi ilmeisesti on lähdetty liikkeelle 'traumankorjauslistan' kanssa. Ei ole muiden ihmisten tehtävä korjata ap:n hylkäyskokemuksia.
Minä en ajattele tuollaista listaa pahana. Miksi ei saisi odottaa ystävältä esim. vastavuoroisuutta ja ystävällisyyttä? Eivät ole kohtuuttomia odotuksia. Ihan samalla tavalla joku voi odottaa, että ystävän kanssa harrastetaan yhdessä ja jollekulle toiselle ystävyys olisi lähinnä juttelua kahvikupin ääressä. Minusta on vain fiksua ihmissuhteissa olla avoin siitä, mitä toivoo. Eivät kaikki kaipaa samoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taustallani useampikin huono ystävyyssuhde, jossa olen tullut todella kaltoinkohdelluksi ja usein myös vielä hylätyksi tuon kaiken päälle. Haluaisin välttää tämän vastaisuudessa. Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo tutustumisvaiheessa tai kaverustuessa?
Varmaan tulee miinusta, kun tämän kirjoitan, mutta kirjoitan silti: mitenkään sinua mollaamatta totean, että yhteinen nimittäjä näille onnettomille ystävyyksille olet sinä. Se ei tarkoita, että olisit viallinen. Mutta avain erilaiseen ystävyyteen on ensisijaisesti sinussa ja siinä, että reflektoit itseäsi, ei niinkään toisissa ihmisissä.
Tulkitsetko tuttavuuksia ystävyyksiksi? Janoatko intensiivistä, lähes romanttista tutustumisen alkua? Onko sinulla lapsuuden historiaa hylkäämisistä tai poissaolevista kiintymyssuhteista, huusiko vanhempasi sinulle tai kritisoi ylenpalttisesti? Mikään näistä ei ole ikuinen tuomio huonoihin ihmissuhteisiin, mutta oman menneisyyden tarkastelu auttaa ymmärtämään nykyisiä itselle vähemmän hedelmällisiä valintoja.
En tarkoita puolustella entisten ystäviesi toimintaa. Mutta sinä et voi muuttaa heitä, voit vain itse toimia tulevaisuudessa toisin.
Miksi aina oletetaan, että se yksinäinen osapuoli on joku ripustautuva urpo, joka ei osaa sosiaalisia pelisääntöjä ollenkaan? Miksi aina syyllistetään tätä osapuolta? Miksi kukaan ei syyllistä heitä, jotka käyttäytyvät ikävästi.
Outo kilpailuhenkisyys ja vertailu, vaikka menossa ei pitäisi olla mikään kilpailutilanne. Normaali keskustelu asioista, johon ei sisälly arvostelua eilä kehuskelua, saa joskus jotkut puolustautumaan ja vertaamaan elämiä ja valintoja ihan kuin elämä olisi jokin kilpailu. En ymmärrä tällaisia ihmisiä enkä sitä mihin sillä kaikella pyritään.
Vierailija kirjoitti:
Homma menee usein väkinäiseksi kun on liikaa tavoitteita tai kriteerejä. Parempi on hyväksyä se että kaikki me olemme erilaisia.
Just näin. Ja kaikkien kanssa ei tarvii olla koko ajan tekemisissä. Sekin on rasittavaa, jos jatkuvasti pitäis tavata ja tehdä kaikkee. Saman ihmisen kanssa tapaaminen max 1 kertaa viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pitkässä parisuhteessa, etsi varattuja kavereita. Ja sama kääntäen, jos olet sinkku. Jos kaksi ikisinkkua (naista) ystävystyvät, tulee ystävyyteen samoja sävyjä kuin parisuhteessa. Varattujen ystävien välillä niitä ei tule, vaan se syvin ihmissuhde on aina parisuhde.
Ja jos olet sinkku, joka toivoo tällaista parisuhteen sävyistä ystävyyttä, tee itselllesi palvelus ja kysy itseltäsi, halautko kuitenkin parisuhteen samaa sukupuolta olevan kanssa?
Toki voi myös etsiä sekä naispuolista ystävää että naisystävää - itsellänikin on se onni, että elämässä on molemmat.
Kuitenkin se, ettei itselle ole selvää, etsiikö romanssia vai ystävyyttä, tuo mukanaan kaikenlaisia vaikeuksia.
Taisit ymmärtää tuon kommentin totaalisen väärin.
Minusta siinä ei tarkoitettu romantiikkaa, vaan sitä, kuka elämässä on tärkein ihminen. Parisuhteessa olevalle se on usein puoliso, lapselliselle voi olla lapsetkin.
Ikisinkulle tärkeimpiä ovat usein ystävät ja se sitoutuneisuuden aste, toisen auttamisen aste jne. voi tulla lähelle sitä, miten parisuhteessa toimitaan tiiminä.
En usko. Yhtäältä: olen tavannut ihmisiä, jotka eivät ole kartalla omista tunteistaan, vaan haluavat ystävältä enemmän kuin ystävyyteen yleisesti ymmärretään kuuluvan. Romanttiset tunteet ja mustasukkaisuus, mahdollisesti myös korostunut fyysinen läheisyys, ovat tällaisessa tyypillisempiä kuin varsinaisesti seksuaalinen suhde.
Toisaalta: myös se, että vannoutunut sinkku etsii sitoutunutta, platonista elämänkumppania, kuten yllä kuvailet, on aika lailla eri asia kuin se, mitä ystävyydellä useimmin tarkoitetaan. Ei ihme, jos tulee väärinymmärryksiä, mikäli hakee tällaista suhdetta ystävyyden nimellä.
Sama
Kysymys: oletko itse lapseton ikisinkku?!Jos et, sulta puuttuu uskottavuus kommentoida asiaa.
Alue: Aihe vapaa
Jos henkilö puhuu muista pahaa tai ikävästi sinulle, niin aivan satavarmasti sama henkilö puhuu myös sinusta pahaa muille. Jos teet virheen, niin hän kääntää sen sinua vastaan ja laittaa omat virheensä sinun syyksi. Ei enää ikinä.