Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?
Mulla on taustallani useampikin huono ystävyyssuhde, jossa olen tullut todella kaltoinkohdelluksi ja usein myös vielä hylätyksi tuon kaiken päälle. Haluaisin välttää tämän vastaisuudessa. Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo tutustumisvaiheessa tai kaverustuessa? Ystävyys toki tulee myöhemmin ajan kanssa, mutta en haluaisi viritellä ystävyyttä ihmisen kanssa, jonka kanssa homma ei tule toimimaan.
Tässä asioita, joita ystävältä kaipaisin: tasapainoisuus, ystävällisyys, vastavuoroisuus ja vakaus. En kaipaa ystävältä tunne-elämän draamaa ja ailahtelua, vaan arvostan tasaisuutta. Jos ihminen kaipaa jatkuvasti jotain menoa, jännitystä ja uusia kontakteja, niin en ole hänelle sopiva tyyppi. Itse arvostan mieluummin rauhaa ja muutamaa pitkäaikaista ystävää. Arvostan luotettavuutta ja sitä, että ystävyys säilyisi eri elämäntilanteissa. Aina ei tarvitse olla näkemässä/pitämässä yhteyttä, mutta jos kaikki muu menee jatkuvasti ohitseni, niin en koe oloani silloin ystävälle tärkeäksi.
Tältä palstalta löytyy myös hyviä oivalluksia, joten ajattelin kysyä täältä neuvoa tähän asiaan. Haluaisin vastaisuudessa löytää itselleni paremmin sopivia ystäviä. :)
Kommentit (432)
Minulla oli nuorena kavereita, jotka eivät tehneet hyvää mielialalleni. Olen nykyään tarkempi kenen kanssa olen tekemisissä.
En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka vähättelelevät minua tai arvostelevat minua. Esim. arvostellaan kodin sisustusta. Vähätellään koulutustani jne. En halua olla myöskään sellaisten kanssa kaveria, jossa suhde on vaan yksipuolinen. (Minä olen se, joka tarjoaa ja maksaa, kun tavataan jossain tms. Minua ei huomioida koskaan mitenkään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätee minusta kaikkiin ihmissuhteisiin:
-Katso, miten kohtelee vieraampia ihmisiä. Miten puhuu esim. kaupan kassalle, lounasravintolan tarjoilijalle, tietä kysyvälle mummolle jne. Omahyväiset ihmiset eivät välitä olla ystävällisiä tällaisille "ohikulkijoille", heitä kiinnostaa vain ihmiset, jotka ovat lähellä (ja joista voi hyötyä).
-Onko pitänyt elämänsä kasassa? Toki jokaiselle voi sattua vastoinkäymisiä, mutta onko noussut pystyyn niiden jälkeen? Oma ihmistyyppinsä on nämä, jotka marmattavat elämän olevan epäreilua, mutta eivät itse ole olleet valmiita työskentelemään asioiden eteen.
Itselläni on valitettavasti kokemusta siitä, että mukava ystävä on ajan kuluessa alkanut käyttäytyä ikävästi. Puheisiin on hiipinyt vähättelyä, nälvimistä yms. Miten tällaiset tapaukset voisi bongata jo varhain?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on valitettavasti kokemusta siitä, että mukava ystävä on ajan kuluessa alkanut käyttäytyä ikävästi. Puheisiin on hiipinyt vähättelyä, nälvimistä yms. Miten tällaiset tapaukset voisi bongata jo varhain?
Miksi haet vikaa toisesta ihmisestä? Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten itse käyttäydyt? Jos olet liian takertuva niin tuo voi nimenomaan olla vastareaktio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailemasi perusteella yrittäisin etsiä ystäviä jonkin rauhallisen tekemisen parista. Aika erilaiset ihmiset käyvät jossain lukupiirissä ja boulderoimassa.
Aika helposti pystyn kuvittelemaan saman ihmisen boulderoimaan ja lukupiiriin.
Hassua. Kiipeilen ja luen, mutta en silti mainitsisi lukemista harrastukseksi koska itse näen sen niin perusjuttuja. Enemmän ihmettelen sitä, jos oikeasti ei lue mitään koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on valitettavasti kokemusta siitä, että mukava ystävä on ajan kuluessa alkanut käyttäytyä ikävästi. Puheisiin on hiipinyt vähättelyä, nälvimistä yms. Miten tällaiset tapaukset voisi bongata jo varhain?
Miksi haet vikaa toisesta ihmisestä? Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten itse käyttäydyt? Jos olet liian takertuva niin tuo voi nimenomaan olla vastareaktio.
Onko tämä sinusta takertuvaa?
Minä: Olen turhautunut, kun onnistuin tiputtamaan tänään lompakosta kympin kadulle.
Ystävä: Pikkurahahan tuollainen kymppi on, ei sentään tipahtanut satasta.
Minä: Että on ollut raskas päivä tänään meidän uhmaikäisen kanssa.
Ystävä: Voi kuule, pieni lapsi pienet murheet ja iso lapsi isot murheet. Ihan pikkujuttu tuo uhmaikäisen kiukuttelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on valitettavasti kokemusta siitä, että mukava ystävä on ajan kuluessa alkanut käyttäytyä ikävästi. Puheisiin on hiipinyt vähättelyä, nälvimistä yms. Miten tällaiset tapaukset voisi bongata jo varhain?
Miksi haet vikaa toisesta ihmisestä? Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten itse käyttäydyt? Jos olet liian takertuva niin tuo voi nimenomaan olla vastareaktio.
Onko tämä sinusta takertuvaa?
Minä: Olen turhautunut, kun onnistuin tiputtamaan tänään lompakosta kympin kadulle.
Ystävä: Pikkurahahan tuollainen kymppi on, ei sentään tipahtanut satasta.
Minä: Että on ollut raskas päivä tänään meidän uhmaikäisen kanssa.
Ystävä: Voi kuule, pieni lapsi pienet murheet ja iso lapsi isot murheet. Ihan pikkujuttu tuo uhmaikäisen kiukuttelu.
Ehkä ei takertuvaa, mutta kuinka paljon kerrot mitään positiivista koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun suurella varauksella ihmisiin, joilla ei oikeasti ole jo entuudestaan ystäviä, ellei syy ystävien puutteelle ole ilmeinen kuten muutto kauas. Olisin varautunut silloinkin, jos uusi tuttavuus on aina valmiina tapaamaan. Tämä kertoo siitä, ettei omaa elämää hirveästi ole. Minulla iso hälytysmerkki on sekin, ettei tyyppi osaa puhua oikeastaan mistään. Kysymyksiin vastataan aina ”en mä tiedä” tai jos ei muutenkaan ole mitään mielipidettä mistään.
Minulla ei ole juuri muuta elämää kuin perhe ja työ. Olisinko sinusta epäilyttävä, kun ystäviä on vain 2 kpl ja he asuvat niin kaukana, ettemme arjessa näe?
Olisit. Se ei tee susta huonompaa ihmistä, mutta ei meillä olisi kertakaikkiaan mitään yhteistä eikä kiinnostaisi tavata. Erityisen luotaan työntävää on tää, jos elämässä ei oikeasti ole muuta sisältöä kuin perhe ja työ. Haluan ympärilleni eläviä ihmisiä. Onneksi on paljon mielenkiintoisia ihmisiä, jotka eivät tyydy pelkkään harmaaseen arkeen. Mitä keskustelevaa tällaisen ihmisen kanssa on? En juuri koskaan puhu perheestäni saati työstäni muille.
Mielenkiintoista, miten toinen teilataan tuntematta. Eihän tuo ihminen edes kertonut, mitä tekee työkseen. Saattaisi vaikka olla ammatiltaan jotain hyvinkin eksoottista, mutta sinä tuomitset hänet jo valmiiksi tylsäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on valitettavasti kokemusta siitä, että mukava ystävä on ajan kuluessa alkanut käyttäytyä ikävästi. Puheisiin on hiipinyt vähättelyä, nälvimistä yms. Miten tällaiset tapaukset voisi bongata jo varhain?
Miksi haet vikaa toisesta ihmisestä? Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten itse käyttäydyt? Jos olet liian takertuva niin tuo voi nimenomaan olla vastareaktio.
Onko tämä sinusta takertuvaa?
Minä: Olen turhautunut, kun onnistuin tiputtamaan tänään lompakosta kympin kadulle.
Ystävä: Pikkurahahan tuollainen kymppi on, ei sentään tipahtanut satasta.
Minä: Että on ollut raskas päivä tänään meidän uhmaikäisen kanssa.
Ystävä: Voi kuule, pieni lapsi pienet murheet ja iso lapsi isot murheet. Ihan pikkujuttu tuo uhmaikäisen kiukuttelu.
Ehkä ei takertuvaa, mutta kuinka paljon kerrot mitään positiivista koskaan?
Kerron myös positiivisia asioita. Mutta ei siitäkään ole pidetty, jos olen mennyt hehkuttamaan, että mulla on muuten monella tavalla todella ihana mies, saan töissä asiakkailta loistopalautetta, asun hyvällä alueella jne. Miksi oletat, että "vika" olisi minussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on valitettavasti kokemusta siitä, että mukava ystävä on ajan kuluessa alkanut käyttäytyä ikävästi. Puheisiin on hiipinyt vähättelyä, nälvimistä yms. Miten tällaiset tapaukset voisi bongata jo varhain?
Miksi haet vikaa toisesta ihmisestä? Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten itse käyttäydyt? Jos olet liian takertuva niin tuo voi nimenomaan olla vastareaktio.
Onko tämä sinusta takertuvaa?
Minä: Olen turhautunut, kun onnistuin tiputtamaan tänään lompakosta kympin kadulle.
Ystävä: Pikkurahahan tuollainen kymppi on, ei sentään tipahtanut satasta.
Minä: Että on ollut raskas päivä tänään meidän uhmaikäisen kanssa.
Ystävä: Voi kuule, pieni lapsi pienet murheet ja iso lapsi isot murheet. Ihan pikkujuttu tuo uhmaikäisen kiukuttelu.
Ehkä ei takertuvaa, mutta kuinka paljon kerrot mitään positiivista koskaan?
Kerron myös positiivisia asioita. Mutta ei siitäkään ole pidetty, jos olen mennyt hehkuttamaan, että mulla on muuten monella tavalla todella ihana mies, saan töissä asiakkailta loistopalautetta, asun hyvällä alueella jne. Miksi oletat, että "vika" olisi minussa?
Kerrotko myönteisiä asioita ystävästäsi hänelle itselleen vai vain itsestäsi/ mielestäsi/ lapsistasi jne?
Vierailija kirjoitti:
Pätee minusta kaikkiin ihmissuhteisiin:
-Katso, miten kohtelee vieraampia ihmisiä. Miten puhuu esim. kaupan kassalle, lounasravintolan tarjoilijalle, tietä kysyvälle mummolle jne. Omahyväiset ihmiset eivät välitä olla ystävällisiä tällaisille "ohikulkijoille", heitä kiinnostaa vain ihmiset, jotka ovat lähellä (ja joista voi hyötyä).
-Onko pitänyt elämänsä kasassa? Toki jokaiselle voi sattua vastoinkäymisiä, mutta onko noussut pystyyn niiden jälkeen? Oma ihmistyyppinsä on nämä, jotka marmattavat elämän olevan epäreilua, mutta eivät itse ole olleet valmiita työskentelemään asioiden eteen.
tuohon tokaan: entä jos satut tapaamaan muuten mukavan tuntuisen ihmisen jonka kanssa synkkaa mutta hän on keskellä just noista vastoinkäymisistä nousua? tai yritystä.
ymmärrän ettei haluta toisen terapeutiksi tai hoitajaksi enkä tätä nyt tarkoita (olettaen että toinen ihminen puhuisi näistä ongelmista vain jos tulisi puheeksi yms)
mutta sekö on edellytys että elämä on toisella kasassa?
eikö esimerkiksi ystäväni tällä hetkellä ansaitse uusia ystäviä, kun hänelle sattui peräkanaa fyysinen sairaus, ero sekä oman sisaren poismeno sekä näistä seurannut masennus?
toteaisitko vaan että jahas, ei me voidakaan tutustua lisää/olla ystäviä, ilmottele kun oot saanut elämän kasaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätee minusta kaikkiin ihmissuhteisiin:
-Katso, miten kohtelee vieraampia ihmisiä. Miten puhuu esim. kaupan kassalle, lounasravintolan tarjoilijalle, tietä kysyvälle mummolle jne. Omahyväiset ihmiset eivät välitä olla ystävällisiä tällaisille "ohikulkijoille", heitä kiinnostaa vain ihmiset, jotka ovat lähellä (ja joista voi hyötyä).
-Onko pitänyt elämänsä kasassa? Toki jokaiselle voi sattua vastoinkäymisiä, mutta onko noussut pystyyn niiden jälkeen? Oma ihmistyyppinsä on nämä, jotka marmattavat elämän olevan epäreilua, mutta eivät itse ole olleet valmiita työskentelemään asioiden eteen.
tuohon tokaan: entä jos satut tapaamaan muuten mukavan tuntuisen ihmisen jonka kanssa synkkaa mutta hän on keskellä just noista vastoinkäymisistä nousua? tai yritystä.
ymmärrän ettei haluta toisen terapeutiksi tai hoitajaksi enkä tätä nyt tarkoita (olettaen että toinen ihminen puhuisi näistä ongelmista vain jos tulisi puheeksi yms)
mutta sekö on edellytys että elämä on toisella kasassa?
eikö esimerkiksi ystäväni tällä hetkellä ansaitse uusia ystäviä, kun hänelle sattui peräkanaa fyysinen sairaus, ero sekä oman sisaren poismeno sekä näistä seurannut masennus?
toteaisitko vaan että jahas, ei me voidakaan tutustua lisää/olla ystäviä, ilmottele kun oot saanut elämän kasaan?
Näinpä..Mun eräs pitkäaikainen ystävyys syntyi siten, että uusi naapurini oli sopinut avaimien luovutuksesta kun hänen lähiomainen joutuikin äkisti hoitoon..Meillä oli yhteinen tuttava, jonka luona olimme nähneet pari kertaa, joten hän uskaltautui kysymään multa, voisinko ottaa avaimen vastaan hänen puolestaan.
Parin päivän päästä hän sitten tuli noutamaan avainta.. Läheinen oli kuollut ja takana oli 1000 km ajoa..Kun hän myöhään illalla (sovitusti) tuli noutamaan avainta, kysyin oliko hän nälkäinen ja haluaisiko iltapalaa..Oli ja halusi..Siitä alkoi ystävyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätee minusta kaikkiin ihmissuhteisiin:
-Katso, miten kohtelee vieraampia ihmisiä. Miten puhuu esim. kaupan kassalle, lounasravintolan tarjoilijalle, tietä kysyvälle mummolle jne. Omahyväiset ihmiset eivät välitä olla ystävällisiä tällaisille "ohikulkijoille", heitä kiinnostaa vain ihmiset, jotka ovat lähellä (ja joista voi hyötyä).
-Onko pitänyt elämänsä kasassa? Toki jokaiselle voi sattua vastoinkäymisiä, mutta onko noussut pystyyn niiden jälkeen? Oma ihmistyyppinsä on nämä, jotka marmattavat elämän olevan epäreilua, mutta eivät itse ole olleet valmiita työskentelemään asioiden eteen.
tuohon tokaan: entä jos satut tapaamaan muuten mukavan tuntuisen ihmisen jonka kanssa synkkaa mutta hän on keskellä just noista vastoinkäymisistä nousua? tai yritystä.
ymmärrän ettei haluta toisen terapeutiksi tai hoitajaksi enkä tätä nyt tarkoita (olettaen että toinen ihminen puhuisi näistä ongelmista vain jos tulisi puheeksi yms)
mutta sekö on edellytys että elämä on toisella kasassa?
eikö esimerkiksi ystäväni tällä hetkellä ansaitse uusia ystäviä, kun hänelle sattui peräkanaa fyysinen sairaus, ero sekä oman sisaren poismeno sekä näistä seurannut masennus?
toteaisitko vaan että jahas, ei me voidakaan tutustua lisää/olla ystäviä, ilmottele kun oot saanut elämän kasaan?
Eiköhän tuossa meinattu sitä, että ihmisellä on halua työstää haasteitaan. Eli sinun tapauksessasi ystäväsi yrittäisi helpottaa sairautensa oireita esim. lääkkeillä ja elintavoilla sekä purkaisi tuntojaan eroon ja siskon kuolemaan liittyen vaikka terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska ketju. Myöhäiseen aikuisikään mennessä olen kohdannut varmaan jokaisen ketjun ensimmäisen sivun hahmon:
-Rajattomat avautujat, jotka alkavat vuodattaa päällesi ihan todella yksityisiä ja jopa intiimejä asioita tyyliin ensimmäisellä kerralla kun tapaat heidät. Monesti itsestään, mutta joskus myös ihmisistä, joita et edes tunne etkä tiedä. Ei jatkoon.
-Kaveri-sekä ystävähaalijat, joilla on kavereita ja ystäviä niin paljon, ettei heillä koskaan ole aikaa nähdä eikä tehdä mitään kanssasi. Tämmöinen ystävyys tuntuu siltä kuin olisit jonkun jonotuslistan häntäpäässä. Yksi tämmöinen sanoikin minulle ihan suoraan, etten ole kovin korkealla hänen ystävä-ranking listallaan, niin saan "jämät". Ei jatkoon.
-Luonnehäiriöiset. Tästä ei tarvitse edes sanoa mitään. Ei jatkoon.
-Hyväksikäyttäjät, eli ihmiset, jotka kärttävät palveluksia sinulta, mutta eivät vastavuoroisesti anna mitään. Ei jatkoon.
Joskus ystäväkandidaatti voi olla jopa kombinaatio näistä kaikista samanaikaisesti.
Miten musta tuntuu, että kirjoituksen aloittaja on eräs mitäänsanomaton tyyppi, jota nyt harmittaa kun kaverisuhteemme ei jatkunutkaan. Jos olet kyseinen tyyppi, niin olit yksinkertaisesti niin tylsä ja huono keskustelija.
Jos toinen tuntuu heti sielunkumppanilta, otan jalat alleni. Pari kertaa on käynyt niin ja lopputulos on ollut ruma.
Sellaiset "kylmäkuuma" tapaukset. Välillä saat hehkutusta osaksesi ja toinen kehuu, miten ihana ja samankaltainen olet. Sitten ottaa etäisyyttä välillä. Pompit kuin jossain kuminauhassa, jossa toinen hokee sinun olevan ihana ja tärkeä ja toisaalta työntää sinut etäälle.
Hyvässä ystävyydessä ei ole mitään tällaista ihmissuhdepelaamista. Jos toinen pitää sinusta aidosti, hän ei koe tarpeelliseksi työntää sinua etäälle. Hyvälle ystävälle löytyy kyllä aikaa jossain välissä, vaikka olisi kiireitä ja muuta elämää (kuten kaikilla on).
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa: miten saisi jo alussa tietää, millainen toinen todella on? Olen törmännyt monesti siihen, että ihminen alkuun esittää itsestään parempaa versiota ja kun muutama vuosi on kulunut, niin näkyviin on tullut ihmisen todellinen luonto. En haluaisi enää tutustua paria vuotta pettyäkseni, että toinen olikin itsekäs ja kaikkea muuta kuin vastavuoroinen.
Intuitio avuksi. Jos herää yhtään sellainen olo alkuun, että onko tässä jotain hämärää, niin luultavasti on. Ottaisin myös tutustumisen aika hitaasti. Jos toinen osoittautuisikin nihkeäksi, niin ei olisi niin iso menetys kuin hyvän ystävän häipyminen elämästä.
ystävät ei etsien löydy vaan ystävyys syntyy jos on syntyäkseen ihmisten välille. Ei niin, että valkkaat joillakin kriteereillä tuntemattomista, että tuon minä valitsen ystäväkseni
Olisit. Se ei tee susta huonompaa ihmistä, mutta ei meillä olisi kertakaikkiaan mitään yhteistä eikä kiinnostaisi tavata. Erityisen luotaan työntävää on tää, jos elämässä ei oikeasti ole muuta sisältöä kuin perhe ja työ. Haluan ympärilleni eläviä ihmisiä. Onneksi on paljon mielenkiintoisia ihmisiä, jotka eivät tyydy pelkkään harmaaseen arkeen. Mitä keskustelevaa tällaisen ihmisen kanssa on? En juuri koskaan puhu perheestäni saati työstäni muille.