Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?

Välttäisin ihmisiä, jotka ovat kovia hurahtamaan johonkin ja kuvaavat, kuinka ovat löytäneet henkisen kasvun asiasta x. Nämä ihmiset ovat usein aika tuuliviirejä ja hurahtavat taas johonkin muuhun. Ja ongelmat nähdään usein kaikkialla muualla, paitsi itsessä. Luultavasti olisit itsekin heille joku vaihe. Ja nämä ihmiset eivät näe vaiheita yhtään pahana. Heistä ei ole mitään ongelmaa, jos olet ystävä v. 2026-2028, vaikka itse kaipaisit ystävyydeltä pysyvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

ystävät ei etsien löydy vaan ystävyys syntyy jos on syntyäkseen ihmisten välille. Ei niin, että valkkaat joillakin kriteereillä tuntemattomista, että tuon minä valitsen ystäväkseni

Kyllä löytyy. Minä löysin parisuhteenkin sillä, että tein pitkän listan asioista, joista mieheltä toivoin. Muutama vuosi piti etsiä, mutta kannatti. Löytyi juuri sopiva mies.

Vierailija kirjoitti:

-Jos kaipaat rauhallista ihmistä, katso, miten hän viettää aikansa. Olen tavannut ihmisiä, jotka sanovat, että ovat rauhallisia ja kaipaavat lepoa. Mutta kuitenkin kalenteri on täynnä kaikenlaisia kissanristiäisiä ja lähtevät extempore jonnekin Tampereelle reissuun, kun olisi mahdollisuus levätä ja rauhoittua. Nämä ihmiset eivät tule rauhoittumaan (elleivät sairastu niin, että menemiset loppuvat siihen).

-Katso, miten hän vaikuttaa hoitavan arkiset asiansa. Onko höveli rahankäyttäjä vai osaako hoitaa talouttaan? Onko tavarat suurin piirtein mukana vai olettaako, että kyllä joku hänelle tarvittavat asiat lainaa? Onko jatkuvasti myöhässä? Ainakin itse koen, että nämä krooniset myöhästelijät ja tavaroiden lainaajat eivät arvosta toisia.

Myöhästely ei välttämättä liity sinuun millään tavalla. Ihmisillä voi olla keskittymisen ja toiminnanohjauksen ongelmia, eivät siis myöhästy tahallaan. Viimeinen, mitä siinä tilanteessa kaivataan, on omaa egoaan täynnä oleva henkilö, joka hajoaa jos myöhästyy.

Tosi vaikea kysymys. Mun yksi kaveri olisi saattanut kirjoittaa juuri samanlaisen tekstin, kuin säkin kirjoitit. Sitten hän alkoi käyttäytymään syyllistävästi ja omistavasti, että laitan liikaa muut asiat hänen edelleen. Kuten perheen, työn ja vanhempani saattohoidon. Katkaisin välit siinä kohtaa, kun lomallani lähdin ulkomaille perheeni kanssa ja hän pommitti minua sinne viesteilläni, että viimeistään nyt lomallani olisin voinut priorisoida hänet ja näyttää, että hän on minulle tärkeä, mutta lähdinkin turhanpäiväiselle rantalomalle. Siinä kohtaa katkaisin välit.

Joten vaikeita nämä red flag-merkit. Tämäm kokemukseni jälkeen sun tekstisi olisi mulle red flag! Saatat silti olla hyvä tyyppi, mutta mistäs näissä nyt sitten oikeasti tietää.

Itse sanoisin, että samanlainen elämäntilanne on hyvä merkki. Jos toisella on liikaa aikaa ja toisella liian vähän, ei tarpeet voi mitenkään kohdata.

Negatiiviset ihmiset ovat aika rasittavia, löytävät joka asiasta sen huonon puolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen kuvailee, että hänellä on paljon entisiä ystäviä, joiden kanssa sukset ovat menneet ristiin, niin juoksisin.

Voihan ne entiset ystävät olla olleet ne väärät. Huonot. Epäaktiivisia. Ei se aina kerro.

Se kertoo, että ottaa tuttavuuden varhaisessa vaiheessa nämä ”huonot” ja ”väärät” ystävät esiin. Todennäköisyys on suuri, että odotukset toisille ovat kohtuuttomat ja kyky reflektoida omaa toimintaa alentunut. Karttaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa: miten saisi jo alussa tietää, millainen toinen todella on? Olen törmännyt monesti siihen, että ihminen alkuun esittää itsestään parempaa versiota ja kun muutama vuosi on kulunut, niin näkyviin on tullut ihmisen todellinen luonto. En haluaisi enää tutustua paria vuotta pettyäkseni, että toinen olikin itsekäs ja kaikkea muuta kuin vastavuoroinen.

Intuitio avuksi. Jos herää yhtään sellainen olo alkuun, että onko tässä jotain hämärää, niin luultavasti on. Ottaisin myös tutustumisen aika hitaasti. Jos toinen osoittautuisikin nihkeäksi, niin ei olisi niin iso menetys kuin hyvän ystävän häipyminen elämästä.

Tämä on hyvä neuvo. Ei tarvitse välttämättä alkaa etsiä sen kummempia varoitusmerkkejä. Riittää, että itselle tulee tunne, että jokin ei nyt täsmää. 

On myös ihan sallittua jättää tutustuminen sikseen, jos toinen tuntuu olevan täysin eri aaltopituudella kuin sinä. Kun sinä puhut aidasta niin hän alkaa puhua aidan seipäästä, huumorintajut eivät kohtaa, käsitykset sopivista puheenaiheista menevät ristiin, suhtautuminen yhteiseen ajanviettoon on molemmilla erilainen (esim. toinen haluaa tekemistä ja toimintaa, toinen syvällisiä keskusteluja). Se ei tarkoita sitä, että sinussa tai siinä toisessa olisi jotain vikaa vaan ette yksinkertaisesti sovi toistenne ystäviksi. Oman kokemukseni pohjalta on pakko myöntää, että väkisin ystävystyminen jonkun hyvin eri taajuudella olevan kanssa tuppaa päättymään enempi vähempi tökerösti. Siitä jää molemmille halju olo ja taakaksi yksi negatiivinen ystävystymiskokemus, jonka olisi ollut täysin vältettävissä. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on valitettavasti kokemusta siitä, että mukava ystävä on ajan kuluessa alkanut käyttäytyä ikävästi. Puheisiin on hiipinyt vähättelyä, nälvimistä yms. Miten tällaiset tapaukset voisi bongata jo varhain?

En tiedä varhaisuudesta, mutta kiinnittäisin seuraaviin asioihin huomiota:

- miten toinen reagoi, jos kerrot itseäsi kohdanneesta positiivisesta asiasta, työn saralla tai vaikka rakkauselämässä?

- miten hän reagoi, jos kerrot, että jokin tietty ajankohta ei sinulle sovi, koska tapaat kumppania tai toista ystävää, tai sinulla on treffit (mikä näistä nyt itseäsi koskeekin)?

- mikä on reaktio, jos kehut toista ystävääsi jostakin asiasta?

Jos olet pitkässä parisuhteessa, etsi varattuja kavereita. Ja sama kääntäen, jos olet sinkku. Jos kaksi ikisinkkua (naista) ystävystyvät, tulee ystävyyteen samoja sävyjä kuin parisuhteessa. Varattujen ystävien välillä niitä ei tule, vaan se syvin ihmissuhde on aina parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut itse joustamaan toistuvasti, että löydätte tapaamispäivän. Jos toinen haluaa aidosti olla kanssasi, hän järjestää sinulle aikaa edes joskus. Ei kannata tällaisiin kaverisuhteisiin satsata enempää, missä jo lähtökohtaisesti toinen ei ole yhtä kiinnostunut sinusta, kuin sinä olet hänestä.

Koen oloni hyvin vaivautuneeksi, kun kansalaisopiston jumpparyhmän päätteeksi joku tuntematon toinen vasemmalta tulee puhelimen kanssa luokseni ja haluaa sopia tapaamisen, koska "olisi kiva kahvitella". Kun sanon, että on kiireitä, en siis ole ystäväainesta?

Jos et halua toisen kanssa jatkaa yhteydenpitoa jumpparyhmän päätteeksi, niin sano se kauniisti suoraan. Hyvin voi sanoa, että kiitos ehdotuksesta, mutta en kaipaa elämääni uusia ystäviä. Kiireistä puhuminen haiskahtaa tekosyyltä. Eivätkä kaikki ymmärrä, jos yrität niin sanomalla kieltäytyä. Ehdottavat vaan sitten kahviaikaa 2 kk päähän.

Hmm. Minun mielestäni tuollainen olisi todella töykeästi sanottu. Itse ajattelen, että aikuinen ymmärtää, jos toinen kertoo ystävälliseen sävyyn olevansa kiireinen eikä itse ehdota uutta aikaa kahvittelulle. Jos ei ymmärrä, olemme liian erilaiset ystävystymään joka tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi vaikea kysymys. Mun yksi kaveri olisi saattanut kirjoittaa juuri samanlaisen tekstin, kuin säkin kirjoitit. Sitten hän alkoi käyttäytymään syyllistävästi ja omistavasti, että laitan liikaa muut asiat hänen edelleen. Kuten perheen, työn ja vanhempani saattohoidon. Katkaisin välit siinä kohtaa, kun lomallani lähdin ulkomaille perheeni kanssa ja hän pommitti minua sinne viesteilläni, että viimeistään nyt lomallani olisin voinut priorisoida hänet ja näyttää, että hän on minulle tärkeä, mutta lähdinkin turhanpäiväiselle rantalomalle. Siinä kohtaa katkaisin välit.

 

Joten vaikeita nämä red flag-merkit. Tämäm kokemukseni jälkeen sun tekstisi olisi mulle red flag! Saatat silti olla hyvä tyyppi, mutta mistäs näissä nyt sitten oikeasti tietää.

 

Itse sanoisin, että samanlainen elämäntilanne on hyvä merkki. Jos toisella on liikaa aikaa ja toisella liian vähän, ei tarpeet voi mitenkään kohdata.

Fiksu ystävä tajuaa, kun kaipaat lepoa ja vaikka matkaa perheen kanssa. Turha siis leimata, että toiset eivät asiaa tajuaisi. Tylyytesi on aikamoinen red flag.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet pitkässä parisuhteessa, etsi varattuja kavereita. Ja sama kääntäen, jos olet sinkku. Jos kaksi ikisinkkua (naista) ystävystyvät, tulee ystävyyteen samoja sävyjä kuin parisuhteessa. Varattujen ystävien välillä niitä ei tule, vaan se syvin ihmissuhde on aina parisuhde.

Ja jos olet sinkku, joka toivoo tällaista parisuhteen sävyistä ystävyyttä, tee itselllesi palvelus ja kysy itseltäsi, halautko kuitenkin parisuhteen samaa sukupuolta olevan kanssa?

Toki voi myös etsiä sekä naispuolista ystävää että naisystävää - itsellänikin on se onni, että elämässä on molemmat. 

Kuitenkin se, ettei itselle ole selvää, etsiikö romanssia vai ystävyyttä, tuo mukanaan kaikenlaisia vaikeuksia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi vaikea kysymys. Mun yksi kaveri olisi saattanut kirjoittaa juuri samanlaisen tekstin, kuin säkin kirjoitit. Sitten hän alkoi käyttäytymään syyllistävästi ja omistavasti, että laitan liikaa muut asiat hänen edelleen. Kuten perheen, työn ja vanhempani saattohoidon. Katkaisin välit siinä kohtaa, kun lomallani lähdin ulkomaille perheeni kanssa ja hän pommitti minua sinne viesteilläni, että viimeistään nyt lomallani olisin voinut priorisoida hänet ja näyttää, että hän on minulle tärkeä, mutta lähdinkin turhanpäiväiselle rantalomalle. Siinä kohtaa katkaisin välit.

 

Joten vaikeita nämä red flag-merkit. Tämäm kokemukseni jälkeen sun tekstisi olisi mulle red flag! Saatat silti olla hyvä tyyppi, mutta mistäs näissä nyt sitten oikeasti tietää.

 

Itse sanoisin, että samanlainen elämäntilanne on hyvä merkki. Jos toisella on liikaa aikaa ja toisella liian vähän, ei tarpeet voi mitenkään kohdata.

Fiksu ystävä tajuaa, kun kaipaat lepoa ja vaikka matkaa perheen kanssa. Turha siis leimata, että toiset eivät asiaa tajuaisi. Tylyytesi on aikamoinen red flag.

Ymmärrän pointtisi. Huonot kokemukset aiheuttaa sen, että on jatkossa jyrkempi ja varovaisempi. Tylympikin.  Olen sitä mieltä, että en enää halua päästää elämääni ketään, joka yksipuolisesti keksii, että hänen tarpeensa ovat nyt minun velvollisuuksiani ja syyllistäå, jos en suostu niitä täyttämään hänen määrittelemällään tavalla. Karua, mutta pakko on itseään suojella. 

Mutta hyvä esimerkki siinä mielessä, että meistä kahdesta ei saisi ystäviä tekemälläkää, kun koemme ja tulkitsemme asiat niin eri tavoin. Eiköhän me molemmat olla ihan hyviä ihmisiä, mutta emme vaan toisillemme!

Ylipäätään muutama, luonnollisesti ja rennosti syntynyt ystävyyssuhde riittää mainiosti. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ikäviä kokemuksia sellaisista ihmisistä joilla on paljon kavereita ja tuttavia. Usein he eivät sitten ole arvostaneet ystävyyttäni. Vaikka luulisi päinvastoin että sellaiset ihmiset ovat mukavia kun heillä kavereita riittää, mutta kokemusteni mukaan asia ei oikeasti näin ole. 

Oletko varma, että olitte ystäviä? Kuulostaa siltä, että toisen osapuolen osalta kyseessä oli tuttavuus. Syntyyhän siitä ristiriitoja, kun käsitys siitä, millaisissa väleissä ollaan, on niin erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut itse joustamaan toistuvasti, että löydätte tapaamispäivän. Jos toinen haluaa aidosti olla kanssasi, hän järjestää sinulle aikaa edes joskus. Ei kannata tällaisiin kaverisuhteisiin satsata enempää, missä jo lähtökohtaisesti toinen ei ole yhtä kiinnostunut sinusta, kuin sinä olet hänestä.

Koen oloni hyvin vaivautuneeksi, kun kansalaisopiston jumpparyhmän päätteeksi joku tuntematon toinen vasemmalta tulee puhelimen kanssa luokseni ja haluaa sopia tapaamisen, koska "olisi kiva kahvitella". Kun sanon, että on kiireitä, en siis ole ystäväainesta?

No et ole, tälle kysyjälle. Ei siinä ole mitään pahaa. En itsekään olisi, sillä en ehtisi kahville, ja sosiaaliset lokeroni ovat aika lailla täynnä. Aikuistaitoihin kuuluu osata tehdä ystävällinen torjunta tai kieltäytyminen, samoin kuuluu osata ottaa se vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama pätee niin parisuhteisiin kuin ystävyyteen.

Hyvän ihmisen tunnistaa siitä, ettei hän pelaa kanssasi mitään pelejä. Ystävyyden osalta se tarkoittaa sitä, että jo tutustumis/kaverustumisvaiheessa toinen vastaa viesteihisi, puhuu sinulle ystävällisesti ja sopii mielellään, milloin näette. Jos menee vaikeaksi, toinen "unohtaa" vastata viesteihin, töksäyttelee eikä oikein saa sovittua tapaamisia, niin jättäisin väliin. Samoin nämä, jotka eivät ole sinulle rehellisiä. Jos toinen on menossa torstaina toisen ystävän luo ja ei siksi pääse kanssasi elokuviin, niin se on syytä sanoa suoraan eikä ajatella, että toinen olisi esim. mustis tai loukkaantuisi. Ei niin, että toinen epämääräisesti kiertelee, ettei nyt halua lähteä leffaan. Rehellinen pitää olla.

Eikä siitäkään tarvitse loukkaantua, jos ystävä ei ehdi tavata, sillä on varannut viikonlopun siivoamiselle, mutta ehtiikin toisen ystävän kanssa spontaanisti leffaan sunnuntaina 💡

(Tämä oli aiemman ystäväketjun esimerkki, josta on väännetty sivutolkulla. Ja ei, hyvä ystävä ei kyttää toisen menoja, ja spontaanit muutokset eivät ole epärehellisyyttä.)

Minä pitäisin vakavana varoitusmerkkinä, jos uusi tuttavuus alkaa aika pian pyytää lainaan rahaa tai tavaroita.  Itselleni ilmaantui sellainen uusi tuttavuus.  Hän kullä palautti  lainaamansa ajan myötä, mutta asia on vaan kaiken kaikkiaan kiusallinen.  Kukaan muu ei ole lainailua harrastanut, enkä siitä rahallisesti köyhdy, mutta se ei vaan ole sopivaa.  Varsinkaan, jos lainaaja ei ole oikeasti pulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet pitkässä parisuhteessa, etsi varattuja kavereita. Ja sama kääntäen, jos olet sinkku. Jos kaksi ikisinkkua (naista) ystävystyvät, tulee ystävyyteen samoja sävyjä kuin parisuhteessa. Varattujen ystävien välillä niitä ei tule, vaan se syvin ihmissuhde on aina parisuhde.

Ja jos olet sinkku, joka toivoo tällaista parisuhteen sävyistä ystävyyttä, tee itselllesi palvelus ja kysy itseltäsi, halautko kuitenkin parisuhteen samaa sukupuolta olevan kanssa?

 

Toki voi myös etsiä sekä naispuolista ystävää että naisystävää - itsellänikin on se onni, että elämässä on molemmat. 

Kuitenkin se, ettei itselle ole selvää, etsiikö romanssia vai ystävyyttä, tuo mukanaan kaikenlaisia vaikeuksia.  

Taisit ymmärtää tuon kommentin totaalisen väärin.

Minusta siinä ei tarkoitettu romantiikkaa, vaan sitä, kuka elämässä on tärkein ihminen. Parisuhteessa olevalle se on usein puoliso, lapselliselle voi olla lapsetkin.

Ikisinkulle tärkeimpiä ovat usein ystävät ja se sitoutuneisuuden aste, toisen auttamisen aste jne. voi tulla lähelle sitä, miten parisuhteessa toimitaan tiiminä.

Ystävä ei käytä toista hyväksi millään tavalla. Vastavuoroisuus on tärkeää suhteen ylläpitämisessä. Ystävä ei ole vain viihteen antaja, oikea ystävä pysyy lähellä myös vaikeissa hetkissä. Ystävä ymmärtää myös virheelliset sanomiset tai tekemiset kukaan meistä ei ole täydellinen.

Jos keskustelu on yksipuolista, eli puhutaan vain toisen asioista, ja hän ei kysy sinulta mitään. Jq kun sinä kerrot omista asioistasi, ja toinen ei kuuntele, keskity, vasn vaihtaa äkkiä takaisin omiin aiheisiinsa. Tai jos kaikki aina tehdään toisen ehdoilla.