Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?
Mulla on taustallani useampikin huono ystävyyssuhde, jossa olen tullut todella kaltoinkohdelluksi ja usein myös vielä hylätyksi tuon kaiken päälle. Haluaisin välttää tämän vastaisuudessa. Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo tutustumisvaiheessa tai kaverustuessa? Ystävyys toki tulee myöhemmin ajan kanssa, mutta en haluaisi viritellä ystävyyttä ihmisen kanssa, jonka kanssa homma ei tule toimimaan.
Tässä asioita, joita ystävältä kaipaisin: tasapainoisuus, ystävällisyys, vastavuoroisuus ja vakaus. En kaipaa ystävältä tunne-elämän draamaa ja ailahtelua, vaan arvostan tasaisuutta. Jos ihminen kaipaa jatkuvasti jotain menoa, jännitystä ja uusia kontakteja, niin en ole hänelle sopiva tyyppi. Itse arvostan mieluummin rauhaa ja muutamaa pitkäaikaista ystävää. Arvostan luotettavuutta ja sitä, että ystävyys säilyisi eri elämäntilanteissa. Aina ei tarvitse olla näkemässä/pitämässä yhteyttä, mutta jos kaikki muu menee jatkuvasti ohitseni, niin en koe oloani silloin ystävälle tärkeäksi.
Tältä palstalta löytyy myös hyviä oivalluksia, joten ajattelin kysyä täältä neuvoa tähän asiaan. Haluaisin vastaisuudessa löytää itselleni paremmin sopivia ystäviä. :)
Kommentit (432)
Homma menee usein väkinäiseksi kun on liikaa tavoitteita tai kriteerejä. Parempi on hyväksyä se että kaikki me olemme erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen kannattaa heivata heti, joka vitsin varjolla piikittelee muita, tai arvostelee: "Siis mä en koskaan vois laittaa tollasta vaatetta päälle, mutta jokainen tyylillään." Lyttää vaivihkaa. Tai vertailee mahdollisesti omia lapsiaan sinun lapsiisi, työtään sinun työhösi, miestään sinun mieheesi jne.
Vierailija kirjoitti:
Varma alapeukkukommentti, mutta sanon suoraan.
Itse jättäisin väliin ihmiset, joilla on (ollut) hyvin vaikeita mt-ongelmia. En nyt tarkoita mitään keskivaikeaa masennusta, vaan esim. todella vaikeita mt-ongelmia, osastojaksoja jne. Ainakin tuntemieni ihmisten kohdalla on pätenyt se, etteivät oikein koskaan ole täysin päässeet tasapainoon. Mieli on oireillut myöhemminkin ja ystävyys on ollut käytännössä mahdotonta.
Olen 2 kertaa osastolla ollut mielenterveyseläkeläinen ja olen tasapainoisempi ihminen kuin moni työssäkäyvä alkoholisti.
Voi hitsi. Kuulostat tosi samanhenkiseltä mitä itse olen, ja varmaan samantyyppistä historiaakin. Ei oikein muuta neuvoa pysty antamaan, kuin että muista tarkkaan kuunnella intuitiotasi ja oloasi heti alussa. Jos joku ihminen vähänkin herättää hälytystilaa, niin pysähdy. Ja tutustu hiljalleen, jos se toinen ei siedä hitaampaa tahtia niin et menettänyt mitään. Helmiä on harvassa, ja sellaisia joiden kanssa syvällisemmin synkkaa varsinkin.
Hanki semmonen ystävä jonka kanssa sinä tulet toimeen. Erilaiset ihmiset tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ikäviä kokemuksia sellaisista ihmisistä joilla on paljon kavereita ja tuttavia. Usein he eivät sitten ole arvostaneet ystävyyttäni. Vaikka luulisi päinvastoin että sellaiset ihmiset ovat mukavia kun heillä kavereita riittää, mutta kokemusteni mukaan asia ei oikeasti näin ole.
Heillä on niin paljon seuraa, etteivät osaa arvostaa sinua. Ja jos häviät heidän elämästään, niin tilalle on jo joku muu.
Itselläni ovat läheisimmät nuoruudenystävät jääneet fb-kavereiksi ja osaa tavannutkin, osa jopa ala-asteelta. Olen jo myöh. keski-iässä. Mutta uusissa ystävissä kiinnitän (jatkossa) huomiota;
- taloudelliseen epätasapainoon
- unelmien toteuttamisen epätasapainoon (lapset, omaisuus jne.),
sillä tässä iässä sitä elämää kelataan jo, pohditaan, mitä on tullut tehtyä ja saavutettua. Äkisti ystävystyin erään neidon kanssa, joka tahtoi myös asumaan vanhaan sukutaloonsa, ja alkoi kadehtia maatilamme paikkaa, taloa, omaisuuttani, ja jopa äksyillä hallissa olevan (toistaiseksi vielä isäni omaisuuden) ostamisesta/ itselleen varaamisesta. Aivan kummeksuin tilannetta. Samoin lapset/ lapsettomuus tai vapaus = sinkkuus/ kamala avioliitto jonkun juopon kanssa voivat aiheuttaa kateutta.
Kateudessa piilee itselleni se tärkein hälytysmerkki. Ystävä on niin vahva oman elämänsä kanssa, ettei kadehdi minua. Hän on rakentanut elämänsä juuri sellaiseksi kuin on halunnutkin, eikä kadehdi esim sitä että olen lapseton sinkku, jos tahtoisi itsekin olla.
Se on 50+ iässä niin, että ne ihmiset, jotka ovat työllään saavuttaneet unelmansa, kohtaavat ihmiset, jotka ovat rakennelleet saman ajan pilvilinnoja, hommasta ei tule yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Jos kaipaat rauhallista ihmistä, katso, miten hän viettää aikansa. Olen tavannut ihmisiä, jotka sanovat, että ovat rauhallisia ja kaipaavat lepoa. Mutta kuitenkin kalenteri on täynnä kaikenlaisia kissanristiäisiä ja lähtevät extempore jonnekin Tampereelle reissuun, kun olisi mahdollisuus levätä ja rauhoittua. Nämä ihmiset eivät tule rauhoittumaan (elleivät sairastu niin, että menemiset loppuvat siihen).
-Katso, miten hän vaikuttaa hoitavan arkiset asiansa. Onko höveli rahankäyttäjä vai osaako hoitaa talouttaan? Onko tavarat suurin piirtein mukana vai olettaako, että kyllä joku hänelle tarvittavat asiat lainaa? Onko jatkuvasti myöhässä? Ainakin itse koen, että nämä krooniset myöhästelijät ja tavaroiden lainaajat eivät arvosta toisia.
Ollaan kavereita jookos
ollaan ananas ja kookos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ovat läheisimmät nuoruudenystävät jääneet fb-kavereiksi ja osaa tavannutkin, osa jopa ala-asteelta. Olen jo myöh. keski-iässä. Mutta uusissa ystävissä kiinnitän (jatkossa) huomiota;
- taloudelliseen epätasapainoon
- unelmien toteuttamisen epätasapainoon (lapset, omaisuus jne.),
sillä tässä iässä sitä elämää kelataan jo, pohditaan, mitä on tullut tehtyä ja saavutettua. Äkisti ystävystyin erään neidon kanssa, joka tahtoi myös asumaan vanhaan sukutaloonsa, ja alkoi kadehtia maatilamme paikkaa, taloa, omaisuuttani, ja jopa äksyillä hallissa olevan (toistaiseksi vielä isäni omaisuuden) ostamisesta/ itselleen varaamisesta. Aivan kummeksuin tilannetta. Samoin lapset/ lapsettomuus tai vapaus = sinkkuus/ kamala avioliitto jonkun juopon kanssa voivat aiheuttaa kateutta.
Kateudessa piilee itselleni se tärkein hälytysmerkki. Ystävä on niin vahva oman elämänsä kanssa, ettei kadehdi minua. Hän on rakentanut elämänsä juuri sellaiseksi kuin on halunnutkin, eikä kadehdi esim sitä että olen lapseton sinkku, jos tahtoisi itsekin olla.
Se on 50+ iässä niin, että ne ihmiset, jotka ovat työllään saavuttaneet unelmansa, kohtaavat ihmiset, jotka ovat rakennelleet saman ajan pilvilinnoja, hommasta ei tule yhtään mitään.
Hyvin sanoitettu! Lisäisin myös listaani sen, että ahkerat ja unelmiaan tavoittelevat ihmiset ovat erilaisia kuin päiväuneksijat. Nämä haaveilijat eivät pääse tavoitteisiinsa asti, kun eivät viitsi nähdä vaivaa. Sitten kadehditaan, kun toisella on jotain kovalla työllä saatua. Kukaan ei kuitenkaan kadehdi sitä, miten toinen on joutunut ahkeroimaan nuo asiat saadakseen. Pysyisin siis kateuteen taipuvaisista kaukana.
Katso miten reagoi, jos kerrot jostain murheestasi. Lohduttaako sinua? Onko empaattinen? Vai välinpitämätön tai piikittelevä?
Jos onnistut jossakin, miten reagoi? Onko onnellinen puolestasi? Vähätteleekö pärjäämistäsi?
Tällaiset pienet asiat kertovat ihmisestä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varma alapeukkukommentti, mutta sanon suoraan.
Itse jättäisin väliin ihmiset, joilla on (ollut) hyvin vaikeita mt-ongelmia. En nyt tarkoita mitään keskivaikeaa masennusta, vaan esim. todella vaikeita mt-ongelmia, osastojaksoja jne. Ainakin tuntemieni ihmisten kohdalla on pätenyt se, etteivät oikein koskaan ole täysin päässeet tasapainoon. Mieli on oireillut myöhemminkin ja ystävyys on ollut käytännössä mahdotonta.
Tämän vinkin itsekin olisin antanut. Ei noita osastojaksoilla olevia. Tunnen toki myötätuntoa heitä kohtaan, mutta kaveruudesta voi äkkiä tulla jonkinasteinen hoitosuhde.
Itselläni on kokemuksia epävakaista ihmisistä joilla on ollut elämänhallinnan kanssa joitakin ongelmia. Tuollaiset ihmiset on itselleni aikalailla nou nou. En halua lainata rahaa, ottaa liittymää nimiini, antaa punkata kodissani ym ym. Myös alkoholia paljon käyttävät ja peliongelmaiset haluan pitää etäällä.
Asiat kannattaa pitää yksinkertaisina myös ihmissuhteissa. Energiasyöpöt elämästä pois. Kuulostaa kylmältä, mutta omien kokemusten myötä olen halunnut vetää rajat omaa hyvinvointiani ajatellen.
Kertokaa: miten saisi jo alussa tietää, millainen toinen todella on? Olen törmännyt monesti siihen, että ihminen alkuun esittää itsestään parempaa versiota ja kun muutama vuosi on kulunut, niin näkyviin on tullut ihmisen todellinen luonto. En haluaisi enää tutustua paria vuotta pettyäkseni, että toinen olikin itsekäs ja kaikkea muuta kuin vastavuoroinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vältä vihervasemmistoa, erittäin kieroa porukkaa, jos haluat eroon saattaa alkaa punainen terrori vainin muodossa
Ketipinor 100 mg x 4 auttaa tuohon ongelmaan. En tosiaan usko että sun seuraan hakeudutaan, vaan sä oot tyrkyttänyt munaa liian fiksuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain kirkon/seurakunnan toiminnasta.
Pahimmat verenimijät, juoruajat ja kieroilijat löytyy sieltä.
Ehkä ei kannata luottaa vekkihame- ja bleiserimummoihin. Meillä on kiva seurakunta lukuunottamatta noita vinkuvia fundamentalisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ystäviä etsitä. Jo alkuunsa aivan väärä asenne ja ajatusmaailma. Lisäksi se, että kyselee VAUVAPALSTALLA varoitusmerkkejä kun ETSII ystäviä...ei ei. Ystävyyssuhteet muodostuu jos on muodostuakseen, aivan luonnollisesti. Enkä tatkoita mitään puolituttuja, joita moni nainen kutsuu ystäviksi.
Nainen osaa monimutkaistaa näinkin yksinkertaisen asian.
Onko sinulla yhtään ystävää? Ei juopottelukaveria vaan oikeaa juttuseuraa, jonka kanssa voit jakaa murheesi?
Miehillä harvoin on.
Kuvailemasi perusteella yrittäisin etsiä ystäviä jonkin rauhallisen tekemisen parista. Aika erilaiset ihmiset käyvät jossain lukupiirissä ja boulderoimassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos joudut itse joustamaan toistuvasti, että löydätte tapaamispäivän. Jos toinen haluaa aidosti olla kanssasi, hän järjestää sinulle aikaa edes joskus. Ei kannata tällaisiin kaverisuhteisiin satsata enempää, missä jo lähtökohtaisesti toinen ei ole yhtä kiinnostunut sinusta, kuin sinä olet hänestä.
Koen oloni hyvin vaivautuneeksi, kun kansalaisopiston jumpparyhmän päätteeksi joku tuntematon toinen vasemmalta tulee puhelimen kanssa luokseni ja haluaa sopia tapaamisen, koska "olisi kiva kahvitella". Kun sanon, että on kiireitä, en siis ole ystäväainesta?
Ihan selkeä sääntö on tää. Jos uusi tuttavuus on aina saamapuolella, eikä koskaan esim. kutsu tarjotakseen jotain, vaikka sinä tarjoat, niin se on nou nou. Lokki lokki - varoitus.
Mulla on ikäviä kokemuksia sellaisista ihmisistä joilla on paljon kavereita ja tuttavia. Usein he eivät sitten ole arvostaneet ystävyyttäni. Vaikka luulisi päinvastoin että sellaiset ihmiset ovat mukavia kun heillä kavereita riittää, mutta kokemusteni mukaan asia ei oikeasti näin ole.