Mitkä ovat ystävää etsiessä varoitusmerkit, joita ei kannata sivuuttaa?
Mulla on taustallani useampikin huono ystävyyssuhde, jossa olen tullut todella kaltoinkohdelluksi ja usein myös vielä hylätyksi tuon kaiken päälle. Haluaisin välttää tämän vastaisuudessa. Millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota jo tutustumisvaiheessa tai kaverustuessa? Ystävyys toki tulee myöhemmin ajan kanssa, mutta en haluaisi viritellä ystävyyttä ihmisen kanssa, jonka kanssa homma ei tule toimimaan.
Tässä asioita, joita ystävältä kaipaisin: tasapainoisuus, ystävällisyys, vastavuoroisuus ja vakaus. En kaipaa ystävältä tunne-elämän draamaa ja ailahtelua, vaan arvostan tasaisuutta. Jos ihminen kaipaa jatkuvasti jotain menoa, jännitystä ja uusia kontakteja, niin en ole hänelle sopiva tyyppi. Itse arvostan mieluummin rauhaa ja muutamaa pitkäaikaista ystävää. Arvostan luotettavuutta ja sitä, että ystävyys säilyisi eri elämäntilanteissa. Aina ei tarvitse olla näkemässä/pitämässä yhteyttä, mutta jos kaikki muu menee jatkuvasti ohitseni, niin en koe oloani silloin ystävälle tärkeäksi.
Tältä palstalta löytyy myös hyviä oivalluksia, joten ajattelin kysyä täältä neuvoa tähän asiaan. Haluaisin vastaisuudessa löytää itselleni paremmin sopivia ystäviä. :)
Kommentit (432)
Älä ota sellaista ystäväksesi, joka pakottaa sinut seurailemaan niitä, joista hän ei pidä. Joudut jossakin vaiheessa itsekin sellaisen käytöksen kohteeksi.
Minulla sama pätee niin parisuhteisiin kuin ystävyyteen.
Hyvän ihmisen tunnistaa siitä, ettei hän pelaa kanssasi mitään pelejä. Ystävyyden osalta se tarkoittaa sitä, että jo tutustumis/kaverustumisvaiheessa toinen vastaa viesteihisi, puhuu sinulle ystävällisesti ja sopii mielellään, milloin näette. Jos menee vaikeaksi, toinen "unohtaa" vastata viesteihin, töksäyttelee eikä oikein saa sovittua tapaamisia, niin jättäisin väliin. Samoin nämä, jotka eivät ole sinulle rehellisiä. Jos toinen on menossa torstaina toisen ystävän luo ja ei siksi pääse kanssasi elokuviin, niin se on syytä sanoa suoraan eikä ajatella, että toinen olisi esim. mustis tai loukkaantuisi. Ei niin, että toinen epämääräisesti kiertelee, ettei nyt halua lähteä leffaan. Rehellinen pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa tutustua kanssasi nopeasti ja mennä syvään päätyyn puheenaiheiden osalta. On rajatonta, jos ihminen alkaa suunnilleen ekalla tapaamiskerralla puhua kanssasi jostakin tabuaiheesta, josta yleensä avaudutaan vasta pitkän tuntemisen jälkeen.
Tämä. Toinen on perinteinen rakkauspommitus, joka ei todellakaan rajoitu vain romanttisiin suhteisiin. Varo myös ihmisiä, joilla on tarve heti alussa analysoida sinua ja saada tyypiteltyä sinut johonkin lokeroon, vaikka se kuulostaisi päälle päin imartelevalta ja sellaiselta, että henkilöllä on hyvä ihmistuntemus.
Oman kokemuksen perusteella luottaisin intuitioon. Jos vain olet itsellesi rehellinen, tunnistat kyllä, ketkä ovat luottamuksesi arvoisia ja ketkä eivät.
Nimimerkillä olisinpa itse luottanut intuitiooni entisen ystäväni suhteen. Yritin ystävyyttä, vaikka jo lähtökohtaisesti intuitioni sanoi, että erilaisuutemme vuoksi kannattaisi jättää tämä ihmissuhde väliin.
"Itsekkyys. Aina vika muualla kun hänessä. Valehtelee paljon. Selittää väärää tietoa paljon mutta ei tunnusta että tekee niin. Erittäin leuhkivan ylpeä."
Vältä ottamasta rikollisia ystäviksesi.
Netissä toimii semmoinen sivusto kun kaverihaku
Vierailija kirjoitti:
Varma alapeukkukommentti, mutta sanon suoraan.
Itse jättäisin väliin ihmiset, joilla on (ollut) hyvin vaikeita mt-ongelmia. En nyt tarkoita mitään keskivaikeaa masennusta, vaan esim. todella vaikeita mt-ongelmia, osastojaksoja jne. Ainakin tuntemieni ihmisten kohdalla on pätenyt se, etteivät oikein koskaan ole täysin päässeet tasapainoon. Mieli on oireillut myöhemminkin ja ystävyys on ollut käytännössä mahdotonta.
mielenkiinnosta, miksi olet tätä mieltä? pohjustaisin kysymystäni vielä että tarkoitatko tyyliin sellaista vakavaa mielen sairastumista, josta olet kokenut sinulle olevan esimerkiksi jotain turvattomuutta tai vaaraa? tai tyyliin onko se käynyt liian raskaaksi sillä tavalla että olisit kokenut että ystävä ei puhu enää muusta kuin omasta tilastaan?
tilanne on epäsuorasti tuttu sillä pikkusiskoni on juuri tilanteessa jossa on eronnut pitkästä suhteesta ja hänen paras ytävänsä menehtyi. lisäksi siskolla on alla jo lievä masennus joka nyt sitten on voimistunut totta kai. tiedä mitä tässä sanoa hänelle , hän suree ettei noin masentuneena varmaan kukaan tahdo tutustua häneen ja yksinäisyyden tunne ei ainakaan auta asiaa. kavereita on mutta ei omassa kotikaupungissa enää muuttojen myötä.
Vierailija kirjoitti:
"Itsekkyys. Aina vika muualla kun hänessä. Valehtelee paljon. Selittää väärää tietoa paljon mutta ei tunnusta että tekee niin. Erittäin leuhkivan ylpeä."
Vältä ottamasta rikollisia ystäviksesi.
Sekin totta. Mutta tallaisia ihmisiä on eikä tarvitse olla edes rikollisia.
Narsistin haukkumisen kohteeksi joudut lopulta itsekin. Vältä viimeiseen asti narsisteja, jos voit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varma alapeukkukommentti, mutta sanon suoraan.
Itse jättäisin väliin ihmiset, joilla on (ollut) hyvin vaikeita mt-ongelmia. En nyt tarkoita mitään keskivaikeaa masennusta, vaan esim. todella vaikeita mt-ongelmia, osastojaksoja jne. Ainakin tuntemieni ihmisten kohdalla on pätenyt se, etteivät oikein koskaan ole täysin päässeet tasapainoon. Mieli on oireillut myöhemminkin ja ystävyys on ollut käytännössä mahdotonta.
mielenkiinnosta, miksi olet tätä mieltä? pohjustaisin kysymystäni vielä että tarkoitatko tyyliin sellaista vakavaa mielen sairastumista, josta olet kokenut sinulle olevan esimerkiksi jotain turvattomuutta tai vaaraa? tai tyyliin onko se käynyt liian raskaaksi sillä tavalla että olisit kokenut että ystävä ei puhu enää muusta kuin omasta tilastaan?
tilanne on epäsuorasti tuttu sillä pikkusiskoni on juuri tilanteessa jossa on eronnut pitkästä suhteesta ja hänen paras ytävänsä menehtyi. lisäksi siskolla on alla jo lievä masennus joka nyt sitten on voimistunut totta kai. tiedä mitä tässä sanoa hänelle , hän suree ettei noin masentuneena varmaan kukaan tahdo tutustua häneen ja yksinäisyyden tunne ei ainakaan auta asiaa. kavereita on mutta ei omassa kotikaupungissa enää muuttojen myötä.
Olen aiempi. Mielestäni kuvailemasi tilanne on eri asia, jos on lievää masennusta ja sitten tulee vastoinkäymisiä. Esimerkiksi omalla kohdallani ystävyyden kannalta mahdottomiksi ovat osoittautuneet narsisti sekä toinen ihminen, jolla oli nuoruudessa vuosikausia jatkunut syömishäiriö, rankkaa v.iilt.elyä ja pitkiä osastojaksoja. Ei hän aikuisenakaan ollut tasapainoinen, vaikka syömisongelmat olivat väistyneet.
T. Aiempi
Ei ystäviä etsitä. Jo alkuunsa aivan väärä asenne ja ajatusmaailma. Lisäksi se, että kyselee VAUVAPALSTALLA varoitusmerkkejä kun ETSII ystäviä...ei ei. Ystävyyssuhteet muodostuu jos on muodostuakseen, aivan luonnollisesti. Enkä tatkoita mitään puolituttuja, joita moni nainen kutsuu ystäviksi.
Vierailija kirjoitti:
Jostain kirkon/seurakunnan toiminnasta.
Pahimmat verenimijät, juoruajat ja kieroilijat löytyy sieltä.
Jos hän juoruilee heti alussa sinulle muista ihmisistä, voit olla varma että hän juoruilee jatkossa sinusta ja asioistasi muille. Eli hän ei ole luotettava eikä hänelle kannata kertoa asioita.
Minulle hyvän ystävän merkkejä on olleet mm. se, että ystävä...
...on vilpittömästi osannut iloita puolestani ja kehua minua, jos olen pärjännyt esim. töissä. Ikävät ihmiset eivät tätä tee. Samoin ystävä osaa ottaa kehuni vastaan, kun kehun häntä.
...jakaa minulle tärkeät asiansa. Haastavissa ystävyyssuhteissa on tullut piilottelua, jossa ystävä on vallankäytön vuoksi lakannut kertomasta tärkeitä asioita, jotka todella tulevat puheeksi läheisten kanssa "ai, enkö mä muistanut sulle kertoa, että ollaan muuttamassa..."
...kertoo rehellisesti, mitä ajattelee. Rehellisyys ei tarkoita ilkeyttä, mutta jos ystävä salailee asioita, jättää olennaisia asioita kertomatta, vääristelee tai puhuu sinulle ilkeästi, ei se ole ystävyyttä.
Aluksi oli läheistä ja hauskaa, ihan normaalia ystävyyttä, kunnes mun rooli vaihtuikin terapeutiksi ja kriiisipuhelimeksi, sain lopulta syytöksiä, tunnepurkauksia ja huutamista. Ystävyyden lopettaminen oli vaikeaa, koska toinen ihminen ei ymmärrä omia eikä muiden rajoja…
Vierailija kirjoitti:
Ei ystäviä etsitä. Jo alkuunsa aivan väärä asenne ja ajatusmaailma. Lisäksi se, että kyselee VAUVAPALSTALLA varoitusmerkkejä kun ETSII ystäviä...ei ei. Ystävyyssuhteet muodostuu jos on muodostuakseen, aivan luonnollisesti. Enkä tatkoita mitään puolituttuja, joita moni nainen kutsuu ystäviksi.
Nainen osaa monimutkaistaa näinkin yksinkertaisen asian.
En käyttäisi kovin paljon aikaa yhteen ihmiseen tutustumiseen. Aika äkkiä sitä huomaa, onko tämä ihminen hyvä sydämeltään ja sopiva ystäväksi. Jos tuo fiilis ei herää ensikuukausina, miksi se heräisi myöhemminkään? Jos kemiat ei kohtaa jo alussa, miksi ne kohtaisivat myöhemmin?
Tekisin siis niin, että tutustuisin johonkin potentiaaliseen ihmiseen pari kuukautta. Jos ei ole tuossa ajassa tullut oloa, että onpas todella ystävällinen, huomaavainen ja mukava ihminen, niin ei hän sellainen ole. Ne aidosti kivat ihmiset ovat kivoja ihan alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ystäviä etsitä. Jo alkuunsa aivan väärä asenne ja ajatusmaailma. Lisäksi se, että kyselee VAUVAPALSTALLA varoitusmerkkejä kun ETSII ystäviä...ei ei. Ystävyyssuhteet muodostuu jos on muodostuakseen, aivan luonnollisesti. Enkä tatkoita mitään puolituttuja, joita moni nainen kutsuu ystäviksi.
Mitä jos jollakin ei ole ystävää ja on yksin? Kai se saa yrittää semmoista etsiä. Yleensä semmoiset kuiten tulee automaattisesti ei kikkailemalla.
Ehkä olen niuho, mutta jättäisin väliin ihmiset, joiden arvomaailma on kovin erilainen kuin omani. Olen perinteinen ja arvostan perinteistä perhe-elämää. Yritin ystävyyttä ihmisen kanssa, joka kuvaili, kuinka hänestä on täysin ymmärrettävää ja ok pettää aviopuolisoa pitkässä liitossa. Oli siis eronnut, pyöri polyamorisissa kuvioissa ja ihmetteli, kun ei löytynyt luotettavaa miestä...
Terkut kaikille jotka on VaPePassa etsimässä "ystäviä".