Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Helvetissä on väärät syyttäjät kuin tuomitsijat kuin varkaat kuin väärentäjät älä sano kuule väärää todistusta JAHVE KOSTAA SULLE .  

Et voi syytellä kuule syyttömiä sen Mooses 4 kyllä jehovakostaa sulle.  Sun pojille sun pahuuteen . 

Niin paljon pahuutta uskonnoissa . Vääriä opettajia eksyttäjiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?

Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta. 

Kysymys tekoälylle. Pidetäänkö Seppo Lohen tutkimusta luotettavana? 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen lestadiolaistutkimuksista on esitetty tiedeyhteisössä merkittävää kritiikkiä juuri siksi, että hän on itse vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolinen toimija ja pitkäaikainen vaikuttaja. 
Ilmiötä kutsutaan tieteessä insider-ongelmaksi (sisäpuolisen tutkijan haasteeksi). Lohen saama kritiikki tiivistyy seuraaviin pääkohtiin:
1. Liikkeen virallisen narratiivin myötäily

   Kritiikki: Kriitikoiden mukaan Lohen laajat historiateokset (kuten Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat) pyrkivät usein perustelemaan ja oikeuttamaan vanhoillislestadiolaisen pääsuunnan nykyisiä opillisia ja historiallisia linjauksia.
   Esimerkki: Kun Lohi tutki 1890-luvun suurta hajaannusta, hänen katsottiin rakentavan argumentaatiota, joka osoittaa vanhoillislestadiolaisuuden (SRK) olevan liikkeen ainoa "oikea" ja alkuperäinen jatkaja muiden haarojen kustannuksella.

2. Teologinen puolustautuminen (Apologetiikka)

   Kritiikki: Historiantutkimuksen tulisi olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Lohen on kuitenkin katsottu syyllistyvän ajoittain tieteellisen objektiivisuuden sijasta apologetiikkaan eli oman uskonpuolustukseen.
   Esimerkki: Hän on julkisesti puolustanut herätysliikkeen perinteisiä kantoja (kuten ehkäisykieltoa ja naispappeuden vastustusta) ja heijastanut näitä näkemyksiä myös historialliseen aineistotulkintaansa. Hän on muun muassa kiistänyt naissaarnaajien historiallisen merkityksen liikkeen alkuvaiheessa, mikä herätti laajaa keskustelua.

3. Ongelmallisten jaksojen lieventäminen

   Kritiikki: Liikkeen sisäpuolisena tutkijana Lohen kykyä arvioida kriittisesti herätysliikkeen historian synkimpiä vaiheita on epäilty.
   Esimerkki: 1970-luvun niin sanotut "hoitokokoukset" (jotka sisälsivät vakavaa henkistä väkivaltaa ja hengellistä alistamista) ovat olleet vaikea aihe. Lohi on itsekin myöntänyt, että täysin objektiivisen kuvan antaminen tuosta ajanjaksosta on hyvin vaikeaa. Kriitikoiden mukaan sisäpuolisen tutkijan on vaikea asettua liikkeen johdon toiminnan arvostelijaksi tai uhrien asemaan."
 

Tekoäly on kyllä vekkuli kaveri. Kun annoin sille tuon kysymyksen, jonka sinä kerroit antaneesi, en saanut ollenkaan tuommoisia vastauksia kuin sinä olit saanut. Minun piti sisällyttää sana ”kritiikki” kysymykseen, että vastaukset olivat samansuuntaisia kuin sinulla. :)

Antaa joka kerta erilaisen vastauksen, kun vastaus luodaan aina siinä hetkessä. Lisäksi ei ole vain yhtä tekoälyä. Kritiikki on kyllä perusteltua, niin selvästi on vaikuttanut tutkimukseen Lohen tausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaiselta se varmasti näyttää ulkoapäin katsottuna, ”kuin hakomaja yrttitarhassa” tai ”kuin hävitetty kaupunki”.

Se, miltä se näyttää sisältäpäin katsottuna, on aivan erilainen näky. Kun on synnit anteeksi, kuvaamaasi kuolemanpelkoa ei ole. Ei tarvitse miettiä koko ajan, teinkö syntiä, saa olla aivan vapaa sellaisista mietteistä. Minua ei ole kasvatettu pelkoon eikä häpeään emmekä ole omia lapsia myöskään pelkoon tai häpeään kasvattaneet.

(Haluaisin sanoa paljon enemmän, mutta kun täällä palstalla on muutama viisastelija, joka vääntelee toisten sanomisia ja tarttuu yksittäisiin, epäolennaisiin sanoihin, olen mieluummin hiljaa. Ja tämä ei ole uhriutumista, tämä on realismia Vauva-palstalla vuonna 2026.)"

 

 

Onhan se noloa tunnustaa tämmöistä 2020 luvulla. Kielikuvat on tuttuja, niillä tuuditellaan todellisuus pois ja tottakai sillä, että sisältäpäin se näyttää niin hyvälle.  Kukaan muu ei tiedä, mille  sisältäpäin näyttää? Jos sinä et kasvata lapsia pelkäämään, niin kyllä srk-opetus sen tekee. Helvetistä ja kuolemasta ja muista kauheista kielikuvista puhutaan huolimatta siitä, minkä ikäisiä istuu penkissä. Kaikista tärkeintä on päästä taivaaseen, eli siis välttää joutumasta helvettiin kuoleman jälkeen joten tottakai kuolema on keskeinen aihe.

Ihmistä pidetään syntisenä alkaen jo siitä, kun pieni lapsi hytkyy luontaisesti rytmimusiikin tahdissa, kiukuttelee vanhemmilleen tai värittää tussilla kyntensä. Tästä alkaa ihmiselle luonnollisten tunteiden, toiveiden ja halujen tukahduttaminen ja niiden ymmärtäminen pahaksi asiaksi eli synniksi. Sitten uskonnollisen mantran eli synninpäästön kautta saa aina tuon kuvatun vapauden tunteen. 

Minä haluaisin todella kuulla jonkun lastenpsykiatrin tai lastenpsykologin mielipiteen tuosta lasten jokailtaisesta "taanko tynnit  anteekti" rituaalista. 

Teillä on ehkä ollut eri käytäntö. 
Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.

Pelkästään tuo " veressä" on pienelle lapselle pelottava elementti. 

Jos näin on, niin kannattaa jättää se sana pois. Ei se siunaus niissä sanoissa ole.

Meidän lapset on metsästyksessäkin mukana, eivät pelkää sanaa ”veri”

Minäminäminä ja minunminun lapset, jotka ei takuuvarmasti pelkää yhtään mitään.

Vl vastaukset kääntyy täällä usein asiassa kuin asiassa minäminään. Hienoissa puheissa väitetään, että kaikki tavat ovat "heikoimpien" suojelemiseksi, mutta eipä se sitten käytännössä näy.

 Haavoittuvimpia ovat lapset, ja jos aikuisella on (oikea tai väärä) käsitys siitä, että minäminän lapset eivät pelkää esim verimielikuvia, ymmärrys ei tämän jälkeen riitä tavoittamaan sitä, että on silti muita lapsia, jotka sitä pelkäävät ja siitä traumatisoituvat. 

Asiaa ei siis ole olemassa kun se ei koske minäminää.

Mun mielestä se on huolestuttavaa, että tunnistan lestadiolaisuudesta asioita, joita mainitaan noissa lahko-teksteissä. Ei kaikkea, mutta osan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Meillä iltarukouksen lopuksi aikuinen sanoo lapselle, että kaikki kiukut ja pahat mielet on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja usein myös kysyy, että annatkö äitillekin anteeksi, kun äiti suuttui/korotti ääntä tmv.

Hyvät tavat suojelevat elämässä.”

Yo. aamupäivällä pikaisesti kirjoittamani viesti on elänyt täällä ihan omaa elämäänsä ja päätynyt siihen, että tunteita on pyydettävä anteeksi. Jos luette viestin uudestaan, niin huomatte etten kirjoittanut niin.

”pankaa mekin pois kaikki, mikä meitä painaa (vanhan käännöksen ”kuorma”), ja synti, joka niin helposti meidät kietoo…”
— Hebrealaiskirje 12:1

“Kuorma” tarkoittaa Raamatussa kaikkea sellaista, mikä painaa ja hidastaa ihmistä elämässä. Se ei ole sama asia kuin synti, vaikka syntikin mainitaan erikseen. Kuorma voi olla esimerkiksi murhetta, pelkoa, katkeruutta, uupumusta tai pahaa mieltä. Paha mieli ei itsessään ole syntiä, mutta siitä voi tulla taakka. Raamatun ajatus on, että ihminen saa jättää tällaiset kuormat Kristuksen hoidettaviksi eikä kantaa niitä yksin.

-vl

 ihan vain hätäpäissään. Ollaan huoleti, kaikkitietävä jumala kyllä näkee totuuden, koska hänhän näkee kaikki ajatuksemmekin! Jos tulee tarve vaikka selitellä hassusti juttuja jälkikäteen, niin näkee senkin.

Tuossa viestissäsihän sanot aivan selvästi, että lapsi saa kiukut ja pahat mielet anteeksi ja annatko äidillekkin anteeksi kun äiti suuttui. Mitä nämä kiukku, paha mieli ja suuttumus muuta ovat, kuin tunteita? Toki joillain on uskomaton taito kääntää musta valkoiseksi, joten nehän voi olla vaikka säätilojen nimityksiä, minkä voi ymmärtää vain sisältäpäin.

Jos sinä suutut vaikka työkaverillesi ja kiukkuilet hänelle, on ilman anteeksipyyntöä vaikea jatkaa, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ainakaan se suuttumuksen kohde ei pysty olemaan normaalisti ja aiheesta loukkaantuu. Kyllä aikuisten on tarpeen sopia tämmöiset asiat ja sama koskee aikuisten ja lasten välejä. 

Täälä on näköjään lähdetty hiuksia halkomaan koska on aivan eri asia, jos aikuiset toimii huonosti toisiaan kohtaan, silloin sanotaan anteeksi ja hävetään ilman mitään tarvetta dramaattiselle anteeksipyyntörituaalille ja parannetaan käytöstä. 

Jos esimerkin mukaisesti vanhempi omasta aloitteestaan saarnaa lapselle anteeksi kiukkua ja "kuormaa" niin lapsi oppii että tuo käytös oli nyt sellainen paha juttu, josta pitää jatkossa tuntea pahaa mieltä ja pyytää sitä anteeksi. Siitä luonnollisten kehitykseen kuuluvien asioiden tukahduttaminen alkaa. Tämä 8-sanaisen lauseen kuuleminen toiselta lestadiolaiselta laukaisee hetkellisen turvallisuudentunteen että nyt on synnit anteeksi, kunnes sitten taas uudet synnit tarttuu.

Ps. Tuo kuorma-juttu on kyllä aika harvoin siteerattu kohta seurapuheissa, ehkä sitten teilläpäin on jatkuvasti käytössä? Synnistä puhutaan paljon, miten synti tarttuu ja tekee matkan hitaaksi ja kilvoitellaan synnin poispanijoina jne. Vieraalle kuulostaa että kilvoiteltaisiin kuormanpoispanijoina tai että kuormaa tarttuu. Pitääkin sunnuntaina olla korva tarkkana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?

Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta. 

Kysymys tekoälylle. Pidetäänkö Seppo Lohen tutkimusta luotettavana? 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen lestadiolaistutkimuksista on esitetty tiedeyhteisössä merkittävää kritiikkiä juuri siksi, että hän on itse vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolinen toimija ja pitkäaikainen vaikuttaja. 
Ilmiötä kutsutaan tieteessä insider-ongelmaksi (sisäpuolisen tutkijan haasteeksi). Lohen saama kritiikki tiivistyy seuraaviin pääkohtiin:
1. Liikkeen virallisen narratiivin myötäily

   Kritiikki: Kriitikoiden mukaan Lohen laajat historiateokset (kuten Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat) pyrkivät usein perustelemaan ja oikeuttamaan vanhoillislestadiolaisen pääsuunnan nykyisiä opillisia ja historiallisia linjauksia.
   Esimerkki: Kun Lohi tutki 1890-luvun suurta hajaannusta, hänen katsottiin rakentavan argumentaatiota, joka osoittaa vanhoillislestadiolaisuuden (SRK) olevan liikkeen ainoa "oikea" ja alkuperäinen jatkaja muiden haarojen kustannuksella.

2. Teologinen puolustautuminen (Apologetiikka)

   Kritiikki: Historiantutkimuksen tulisi olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Lohen on kuitenkin katsottu syyllistyvän ajoittain tieteellisen objektiivisuuden sijasta apologetiikkaan eli oman uskonpuolustukseen.
   Esimerkki: Hän on julkisesti puolustanut herätysliikkeen perinteisiä kantoja (kuten ehkäisykieltoa ja naispappeuden vastustusta) ja heijastanut näitä näkemyksiä myös historialliseen aineistotulkintaansa. Hän on muun muassa kiistänyt naissaarnaajien historiallisen merkityksen liikkeen alkuvaiheessa, mikä herätti laajaa keskustelua.

3. Ongelmallisten jaksojen lieventäminen

   Kritiikki: Liikkeen sisäpuolisena tutkijana Lohen kykyä arvioida kriittisesti herätysliikkeen historian synkimpiä vaiheita on epäilty.
   Esimerkki: 1970-luvun niin sanotut "hoitokokoukset" (jotka sisälsivät vakavaa henkistä väkivaltaa ja hengellistä alistamista) ovat olleet vaikea aihe. Lohi on itsekin myöntänyt, että täysin objektiivisen kuvan antaminen tuosta ajanjaksosta on hyvin vaikeaa. Kriitikoiden mukaan sisäpuolisen tutkijan on vaikea asettua liikkeen johdon toiminnan arvostelijaksi tai uhrien asemaan."
 

Tuolla logiikalla afroamerikkalainen ei saisi tutkia transatlanttisen orjakaupan historiaa, homo ei saisi tutkia sateenkaarihistoriaa, suomalainen ei saisi tutkia Suomen historiaa eikä nainen naisten historiaa.

Toki saa, ja Lohikin on saanut. Täytyy muistaa, että jos taustalla oleva ideologia vaikuttaa kysymykseen, asia on eri. Eli jos se homo tutkii vaikka onko homous Jumalan jonkin uskonnollisen liikkeen oikeaoppisin muoto.

Kuten Lohen mukaan SRK-lestadiolaisuus on se lestadiolaisuuden oikeaoppisin jatkaja.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on huolestuttavaa, että tunnistan lestadiolaisuudesta asioita, joita mainitaan noissa lahko-teksteissä. Ei kaikkea, mutta osan.

Käytännössä ihan kaikki viittaa lahkoon, ainoastaan se että kirkko sallii tämän liikkeen mukanaolon ei ole lahkon mukaista.

Jos heitettäisiin kirkosta ulos, se olisi heti 100% lahko. Todellisuudessa se on kirkosta niin erillään, että se kirkon sisällä olo on pelkkää silmänlumetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?

Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta. 

Kysymys tekoälylle. Pidetäänkö Seppo Lohen tutkimusta luotettavana? 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen lestadiolaistutkimuksista on esitetty tiedeyhteisössä merkittävää kritiikkiä juuri siksi, että hän on itse vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolinen toimija ja pitkäaikainen vaikuttaja. 
Ilmiötä kutsutaan tieteessä insider-ongelmaksi (sisäpuolisen tutkijan haasteeksi). Lohen saama kritiikki tiivistyy seuraaviin pääkohtiin:
1. Liikkeen virallisen narratiivin myötäily

   Kritiikki: Kriitikoiden mukaan Lohen laajat historiateokset (kuten Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat) pyrkivät usein perustelemaan ja oikeuttamaan vanhoillislestadiolaisen pääsuunnan nykyisiä opillisia ja historiallisia linjauksia.
   Esimerkki: Kun Lohi tutki 1890-luvun suurta hajaannusta, hänen katsottiin rakentavan argumentaatiota, joka osoittaa vanhoillislestadiolaisuuden (SRK) olevan liikkeen ainoa "oikea" ja alkuperäinen jatkaja muiden haarojen kustannuksella.

2. Teologinen puolustautuminen (Apologetiikka)

   Kritiikki: Historiantutkimuksen tulisi olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Lohen on kuitenkin katsottu syyllistyvän ajoittain tieteellisen objektiivisuuden sijasta apologetiikkaan eli oman uskonpuolustukseen.
   Esimerkki: Hän on julkisesti puolustanut herätysliikkeen perinteisiä kantoja (kuten ehkäisykieltoa ja naispappeuden vastustusta) ja heijastanut näitä näkemyksiä myös historialliseen aineistotulkintaansa. Hän on muun muassa kiistänyt naissaarnaajien historiallisen merkityksen liikkeen alkuvaiheessa, mikä herätti laajaa keskustelua.

3. Ongelmallisten jaksojen lieventäminen

   Kritiikki: Liikkeen sisäpuolisena tutkijana Lohen kykyä arvioida kriittisesti herätysliikkeen historian synkimpiä vaiheita on epäilty.
   Esimerkki: 1970-luvun niin sanotut "hoitokokoukset" (jotka sisälsivät vakavaa henkistä väkivaltaa ja hengellistä alistamista) ovat olleet vaikea aihe. Lohi on itsekin myöntänyt, että täysin objektiivisen kuvan antaminen tuosta ajanjaksosta on hyvin vaikeaa. Kriitikoiden mukaan sisäpuolisen tutkijan on vaikea asettua liikkeen johdon toiminnan arvostelijaksi tai uhrien asemaan."
 

Minä myös esitin sinun luotettavuutta koskevan kysymyksesi tekoälylle ja sain puolestani tällaisen vastauksen:

 

Seppo Lohen tutkimusten luotettavuutta ja akateemista arvoa pidetään kirkkohistoriallisessa tutkimuksessa korkeana, mutta hänen kaksoisroolinsa herätysliikkeen sisäisenä vaikuttajana herättää tiedeyhteisössä keskustelua objektiivisuudesta. 

Lohi (FT, TM) on tehnyt laajaa ja yksityiskohtaista perustutkimusta lestadiolaisuuden historiasta ja leviämisestä. Hänen teoksiaan, kuten Sydämen kristillisyys ja Lestadiolaisuuden suuri hajaannus, käytetään keskeisinä lähdeteoksina aihepiirin tutkimuksessa. 

Tutkimuksen vahvuudet ja luotettavuus

Lähdepohja: Lohen tutkimukset perustuvat erittäin laajaan ja perusteelliseen arkisto- ja lähdemateriaaliin.

Kirkkomaantieteellinen tarkkuus: Hän on dokumentoinut poikkeuksellisen tarkasti liikkeen maantieteellisen leviämisen, ajankohdat ja keskeiset henkilöt.

Sisäpiirin tuntemus: Liikkeen sisäisenä jäsenenä hänellä on ollut pääsy sellaiseen materiaaliin ja perimätietoon, jota ulkopuolisen tutkijan voisi olla vaikea tavoittaa. 
Riippuukohan vastauksen sisältö siitä, millä tuulella tekoäly sattuu olemaan? 😊

Voit miettiä, miksi esitetty kritiikki loistaa vastauksessasi poissaolollaan.

Täysin samalla kysymyksellä sain tämän vastauksen, ENKÄ OLE TEKOÄLYLTÄ AIEMMIN KYSYNYT AIHEESTA MITÄÄN. Kirjoitin kysymyksen selaimeen, eli Chromen selaimella tekoäly antoi tämän vastauksen. Alla se KOKONAISUUDESSAAN ILMAN LISÄKYSYMYKSIIN VASTAUKSIA.

 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen tutkimuksia lestadiolaisuuden historiasta pidetään alallaan merkittävinä, mutta ne ovat myös herättäneet tiedeyhteisössä kritiikkiä. [1]

Lohen tutkimusten luotettavuuteen liittyvä keskustelu tiivistyy seuraaviin seikkoihin:

Tutkijan tausta ja objektivisuus: Kriitikot ovat nostaneet esiin sen, että Lohi on itse lestadiolaisliikkeen sisältä tuleva tutkija, mikä on herättänyt kysymyksiä tutkimuksen objektiivisuudesta.

Tutkimusten painoarvo: Tästä kritiikistä huolimatta Lohen tuotantoa, erityisesti laajaa lestadiolaisuuden varhaishistoriaa käsittelevää tutkimusta, pidetään akateemisessa maailmassa liikkeen historian tuntemuksen kannalta keskeisenä. [1]

Kuten monissa muissakin uskontohistoriallisissa tutkimuksissa, joissa tutkija on lähellä tutkimaansa kohdetta, keskustelu luotettavuudesta ja tulkintojen puolueettomuudesta on ollut elävää."

 

OBJEKTIIVISUUDEN PUUTE NÄYTTÄÄ TOISTUVAN MYÖS MINUN SAAMASSANI VASTAUKSESSA. Turha väittää, ettei tälle kritiikille ole ollut perusteita. Kyllä on ollut. Eli jos olet eri mieltä perustele se.

En voi lopettaa nauramista. Ihmiset kysyvät tekoälyltä eikä itse perustele lainkaan, mitä vikaa on tutkijan tutkimuksissa. 

Kysyin tekoälyltä suomalaisen talvisodan tutkimuksen luotettavuudesta. Vastauksen perusteella kehuja saa laaja lähdeaineiston käyttö ja tapahtumien kulun kuvaaminen, kritiikkiä kansallisen näkökulman väistämättömyys, myyttien pitkästä varjo ja venäläisten arkistojen rajallinen käyttö. 

Yhteenvetona tutkimus on laadukasta mutta ei arvovapaata, mikään tutkimus ei ole jne.

Kysyin seuraavaksi suomalaisen jatkosodan tutkimuksen luotettavuudesta. Samankaltaiset vastaukset, sanotaan myös että kansallinen kehystys ei ole täysin kadonnut vaan kriittisyydestä huolimatta siinä näkyy edelleen mm. vahva kansallinen selviytymiskertomus, joka ohjaa edelleen kysymyksenasettelua enemmän kuin esim. angloamerikkalaisissa tutkimuksessa.

Melko yhdentekevää siis tämä tekoälyn vastausten perusteella meuhkaaminen. Eri asia olisi, jos tutkija salaa jonkun yhteisön jäsenyyden, mutta se, että hän kuuluu yhteisöön, jonka historiaa, teologiaa tms. tutkii, ei tee tutkimuksesta epäluotettavaa. Objektiivisuudesta en edes aloita.

Onko vaikkapa luterilaisen papin tai vaikkapa ihan vain kirkon jäsenen tekemä kirkkohistorian alaan kuuluva tutkimus epäluotettavaa siksi, että henkilö on luterilaisen kirkon palveluksessa ja palkkalistoilla? Pitääkö tyrmätä elämäntyö objektiivisuuden puutteen vuoksi? Olisiko vaikkapa ateisti objektiivisempi tutkija kirkkohistorian alalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on huolestuttavaa, että tunnistan lestadiolaisuudesta asioita, joita mainitaan noissa lahko-teksteissä. Ei kaikkea, mutta osan.

Käytännössä ihan kaikki viittaa lahkoon, ainoastaan se että kirkko sallii tämän liikkeen mukanaolon ei ole lahkon mukaista.

Jos heitettäisiin kirkosta ulos, se olisi heti 100% lahko. Todellisuudessa se on kirkosta niin erillään, että se kirkon sisällä olo on pelkkää silmänlumetta.

Meinaatko, että nyt juuri odotan syrjäisellä maatilalla aseiden kanssa pelastavan avaruusaluksen tuloa? Koska niinhän lahkolaisen kuuluu näköjään tehdä.

Jumalasi on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sefanja 3:17

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?

Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta. 

Kysymys tekoälylle. Pidetäänkö Seppo Lohen tutkimusta luotettavana? 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen lestadiolaistutkimuksista on esitetty tiedeyhteisössä merkittävää kritiikkiä juuri siksi, että hän on itse vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolinen toimija ja pitkäaikainen vaikuttaja. 
Ilmiötä kutsutaan tieteessä insider-ongelmaksi (sisäpuolisen tutkijan haasteeksi). Lohen saama kritiikki tiivistyy seuraaviin pääkohtiin:
1. Liikkeen virallisen narratiivin myötäily

   Kritiikki: Kriitikoiden mukaan Lohen laajat historiateokset (kuten Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat) pyrkivät usein perustelemaan ja oikeuttamaan vanhoillislestadiolaisen pääsuunnan nykyisiä opillisia ja historiallisia linjauksia.
   Esimerkki: Kun Lohi tutki 1890-luvun suurta hajaannusta, hänen katsottiin rakentavan argumentaatiota, joka osoittaa vanhoillislestadiolaisuuden (SRK) olevan liikkeen ainoa "oikea" ja alkuperäinen jatkaja muiden haarojen kustannuksella.

2. Teologinen puolustautuminen (Apologetiikka)

   Kritiikki: Historiantutkimuksen tulisi olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Lohen on kuitenkin katsottu syyllistyvän ajoittain tieteellisen objektiivisuuden sijasta apologetiikkaan eli oman uskonpuolustukseen.
   Esimerkki: Hän on julkisesti puolustanut herätysliikkeen perinteisiä kantoja (kuten ehkäisykieltoa ja naispappeuden vastustusta) ja heijastanut näitä näkemyksiä myös historialliseen aineistotulkintaansa. Hän on muun muassa kiistänyt naissaarnaajien historiallisen merkityksen liikkeen alkuvaiheessa, mikä herätti laajaa keskustelua.

3. Ongelmallisten jaksojen lieventäminen

   Kritiikki: Liikkeen sisäpuolisena tutkijana Lohen kykyä arvioida kriittisesti herätysliikkeen historian synkimpiä vaiheita on epäilty.
   Esimerkki: 1970-luvun niin sanotut "hoitokokoukset" (jotka sisälsivät vakavaa henkistä väkivaltaa ja hengellistä alistamista) ovat olleet vaikea aihe. Lohi on itsekin myöntänyt, että täysin objektiivisen kuvan antaminen tuosta ajanjaksosta on hyvin vaikeaa. Kriitikoiden mukaan sisäpuolisen tutkijan on vaikea asettua liikkeen johdon toiminnan arvostelijaksi tai uhrien asemaan."
 

Minä myös esitin sinun luotettavuutta koskevan kysymyksesi tekoälylle ja sain puolestani tällaisen vastauksen:

 

Seppo Lohen tutkimusten luotettavuutta ja akateemista arvoa pidetään kirkkohistoriallisessa tutkimuksessa korkeana, mutta hänen kaksoisroolinsa herätysliikkeen sisäisenä vaikuttajana herättää tiedeyhteisössä keskustelua objektiivisuudesta. 

Lohi (FT, TM) on tehnyt laajaa ja yksityiskohtaista perustutkimusta lestadiolaisuuden historiasta ja leviämisestä. Hänen teoksiaan, kuten Sydämen kristillisyys ja Lestadiolaisuuden suuri hajaannus, käytetään keskeisinä lähdeteoksina aihepiirin tutkimuksessa. 

Tutkimuksen vahvuudet ja luotettavuus

Lähdepohja: Lohen tutkimukset perustuvat erittäin laajaan ja perusteelliseen arkisto- ja lähdemateriaaliin.

Kirkkomaantieteellinen tarkkuus: Hän on dokumentoinut poikkeuksellisen tarkasti liikkeen maantieteellisen leviämisen, ajankohdat ja keskeiset henkilöt.

Sisäpiirin tuntemus: Liikkeen sisäisenä jäsenenä hänellä on ollut pääsy sellaiseen materiaaliin ja perimätietoon, jota ulkopuolisen tutkijan voisi olla vaikea tavoittaa. 
Riippuukohan vastauksen sisältö siitä, millä tuulella tekoäly sattuu olemaan? 😊

Voit miettiä, miksi esitetty kritiikki loistaa vastauksessasi poissaolollaan.

Täysin samalla kysymyksellä sain tämän vastauksen, ENKÄ OLE TEKOÄLYLTÄ AIEMMIN KYSYNYT AIHEESTA MITÄÄN. Kirjoitin kysymyksen selaimeen, eli Chromen selaimella tekoäly antoi tämän vastauksen. Alla se KOKONAISUUDESSAAN ILMAN LISÄKYSYMYKSIIN VASTAUKSIA.

 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen tutkimuksia lestadiolaisuuden historiasta pidetään alallaan merkittävinä, mutta ne ovat myös herättäneet tiedeyhteisössä kritiikkiä. [1]

Lohen tutkimusten luotettavuuteen liittyvä keskustelu tiivistyy seuraaviin seikkoihin:

Tutkijan tausta ja objektivisuus: Kriitikot ovat nostaneet esiin sen, että Lohi on itse lestadiolaisliikkeen sisältä tuleva tutkija, mikä on herättänyt kysymyksiä tutkimuksen objektiivisuudesta.

Tutkimusten painoarvo: Tästä kritiikistä huolimatta Lohen tuotantoa, erityisesti laajaa lestadiolaisuuden varhaishistoriaa käsittelevää tutkimusta, pidetään akateemisessa maailmassa liikkeen historian tuntemuksen kannalta keskeisenä. [1]

Kuten monissa muissakin uskontohistoriallisissa tutkimuksissa, joissa tutkija on lähellä tutkimaansa kohdetta, keskustelu luotettavuudesta ja tulkintojen puolueettomuudesta on ollut elävää."

 

OBJEKTIIVISUUDEN PUUTE NÄYTTÄÄ TOISTUVAN MYÖS MINUN SAAMASSANI VASTAUKSESSA. Turha väittää, ettei tälle kritiikille ole ollut perusteita. Kyllä on ollut. Eli jos olet eri mieltä perustele se.

En voi lopettaa nauramista. Ihmiset kysyvät tekoälyltä eikä itse perustele lainkaan, mitä vikaa on tutkijan tutkimuksissa. 

Kysyin tekoälyltä suomalaisen talvisodan tutkimuksen luotettavuudesta. Vastauksen perusteella kehuja saa laaja lähdeaineiston käyttö ja tapahtumien kulun kuvaaminen, kritiikkiä kansallisen näkökulman väistämättömyys, myyttien pitkästä varjo ja venäläisten arkistojen rajallinen käyttö. 

Yhteenvetona tutkimus on laadukasta mutta ei arvovapaata, mikään tutkimus ei ole jne.

Kysyin seuraavaksi suomalaisen jatkosodan tutkimuksen luotettavuudesta. Samankaltaiset vastaukset, sanotaan myös että kansallinen kehystys ei ole täysin kadonnut vaan kriittisyydestä huolimatta siinä näkyy edelleen mm. vahva kansallinen selviytymiskertomus, joka ohjaa edelleen kysymyksenasettelua enemmän kuin esim. angloamerikkalaisissa tutkimuksessa.

Melko yhdentekevää siis tämä tekoälyn vastausten perusteella meuhkaaminen. Eri asia olisi, jos tutkija salaa jonkun yhteisön jäsenyyden, mutta se, että hän kuuluu yhteisöön, jonka historiaa, teologiaa tms. tutkii, ei tee tutkimuksesta epäluotettavaa. Objektiivisuudesta en edes aloita.

Onko vaikkapa luterilaisen papin tai vaikkapa ihan vain kirkon jäsenen tekemä kirkkohistorian alaan kuuluva tutkimus epäluotettavaa siksi, että henkilö on luterilaisen kirkon palveluksessa ja palkkalistoilla? Pitääkö tyrmätä elämäntyö objektiivisuuden puutteen vuoksi? Olisiko vaikkapa ateisti objektiivisempi tutkija kirkkohistorian alalla?

TIEDEYHTEISÖ on esittänyt kritiikkiä Lohen tutkimuksesta. Jos osaat lukea, niin tämä kritisoimasi tekoälyvastaus viittasi näihin arvioihin, ja entoi muutaman esimerkin.

Ymmärrän halusi kääntää kysymyksen tekoälyyn, kun et kykene kiistattomia tosiasioita kiistämään, kuten haluaisit!

Sinä olet kokoajan pyrkinyt manipuloimaan ja vääristämään keskustelua, ainoa tarkoituksesi on valkopesu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on huolestuttavaa, että tunnistan lestadiolaisuudesta asioita, joita mainitaan noissa lahko-teksteissä. Ei kaikkea, mutta osan.

Käytännössä ihan kaikki viittaa lahkoon, ainoastaan se että kirkko sallii tämän liikkeen mukanaolon ei ole lahkon mukaista.

Jos heitettäisiin kirkosta ulos, se olisi heti 100% lahko. Todellisuudessa se on kirkosta niin erillään, että se kirkon sisällä olo on pelkkää silmänlumetta.

Meinaatko, että nyt juuri odotan syrjäisellä maatilalla aseiden kanssa pelastavan avaruusaluksen tuloa? Koska niinhän lahkolaisen kuuluu näköjään tehdä.

Olisiko mahdollista lopettaa tyhmän esittäminen?

 Lahko ja kultti ovat eri asia😉

Kultti on VAARALLINEN LAHKO, ja vastaavasti jos lahko ei ole vaarallinen, se ei ole kultti.

Ketjussa ollut lainaus on vaarallisesta lahkosta, eli kultista. Ei siis lahkosta.

Oliko tarpeeksi rautalankaa?

Ajatelkaa miten pieni koko maapallo ja ihmispopulaatio on koko maailmankaikkeudessa. Linnunradan kaltaisia galakseja on miljoonia. Sitä vasten kaiken maailman oppiriidat tuntuu aika turhilta. Kannattaa etsiä rakkautta, eiköhän se ole suurin totuus jonka ihminen voi löytää. Samalla voi keskittyä elämästä nauttimiseen ja muiden auttamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?

Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta. 

Kysymys tekoälylle. Pidetäänkö Seppo Lohen tutkimusta luotettavana? 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen lestadiolaistutkimuksista on esitetty tiedeyhteisössä merkittävää kritiikkiä juuri siksi, että hän on itse vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolinen toimija ja pitkäaikainen vaikuttaja. 
Ilmiötä kutsutaan tieteessä insider-ongelmaksi (sisäpuolisen tutkijan haasteeksi). Lohen saama kritiikki tiivistyy seuraaviin pääkohtiin:
1. Liikkeen virallisen narratiivin myötäily

   Kritiikki: Kriitikoiden mukaan Lohen laajat historiateokset (kuten Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat) pyrkivät usein perustelemaan ja oikeuttamaan vanhoillislestadiolaisen pääsuunnan nykyisiä opillisia ja historiallisia linjauksia.
   Esimerkki: Kun Lohi tutki 1890-luvun suurta hajaannusta, hänen katsottiin rakentavan argumentaatiota, joka osoittaa vanhoillislestadiolaisuuden (SRK) olevan liikkeen ainoa "oikea" ja alkuperäinen jatkaja muiden haarojen kustannuksella.

2. Teologinen puolustautuminen (Apologetiikka)

   Kritiikki: Historiantutkimuksen tulisi olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Lohen on kuitenkin katsottu syyllistyvän ajoittain tieteellisen objektiivisuuden sijasta apologetiikkaan eli oman uskonpuolustukseen.
   Esimerkki: Hän on julkisesti puolustanut herätysliikkeen perinteisiä kantoja (kuten ehkäisykieltoa ja naispappeuden vastustusta) ja heijastanut näitä näkemyksiä myös historialliseen aineistotulkintaansa. Hän on muun muassa kiistänyt naissaarnaajien historiallisen merkityksen liikkeen alkuvaiheessa, mikä herätti laajaa keskustelua.

3. Ongelmallisten jaksojen lieventäminen

   Kritiikki: Liikkeen sisäpuolisena tutkijana Lohen kykyä arvioida kriittisesti herätysliikkeen historian synkimpiä vaiheita on epäilty.
   Esimerkki: 1970-luvun niin sanotut "hoitokokoukset" (jotka sisälsivät vakavaa henkistä väkivaltaa ja hengellistä alistamista) ovat olleet vaikea aihe. Lohi on itsekin myöntänyt, että täysin objektiivisen kuvan antaminen tuosta ajanjaksosta on hyvin vaikeaa. Kriitikoiden mukaan sisäpuolisen tutkijan on vaikea asettua liikkeen johdon toiminnan arvostelijaksi tai uhrien asemaan."
 

Minä myös esitin sinun luotettavuutta koskevan kysymyksesi tekoälylle ja sain puolestani tällaisen vastauksen:

 

Seppo Lohen tutkimusten luotettavuutta ja akateemista arvoa pidetään kirkkohistoriallisessa tutkimuksessa korkeana, mutta hänen kaksoisroolinsa herätysliikkeen sisäisenä vaikuttajana herättää tiedeyhteisössä keskustelua objektiivisuudesta. 

Lohi (FT, TM) on tehnyt laajaa ja yksityiskohtaista perustutkimusta lestadiolaisuuden historiasta ja leviämisestä. Hänen teoksiaan, kuten Sydämen kristillisyys ja Lestadiolaisuuden suuri hajaannus, käytetään keskeisinä lähdeteoksina aihepiirin tutkimuksessa. 

Tutkimuksen vahvuudet ja luotettavuus

Lähdepohja: Lohen tutkimukset perustuvat erittäin laajaan ja perusteelliseen arkisto- ja lähdemateriaaliin.

Kirkkomaantieteellinen tarkkuus: Hän on dokumentoinut poikkeuksellisen tarkasti liikkeen maantieteellisen leviämisen, ajankohdat ja keskeiset henkilöt.

Sisäpiirin tuntemus: Liikkeen sisäisenä jäsenenä hänellä on ollut pääsy sellaiseen materiaaliin ja perimätietoon, jota ulkopuolisen tutkijan voisi olla vaikea tavoittaa. 
Riippuukohan vastauksen sisältö siitä, millä tuulella tekoäly sattuu olemaan? 😊

Voit miettiä, miksi esitetty kritiikki loistaa vastauksessasi poissaolollaan.

Täysin samalla kysymyksellä sain tämän vastauksen, ENKÄ OLE TEKOÄLYLTÄ AIEMMIN KYSYNYT AIHEESTA MITÄÄN. Kirjoitin kysymyksen selaimeen, eli Chromen selaimella tekoäly antoi tämän vastauksen. Alla se KOKONAISUUDESSAAN ILMAN LISÄKYSYMYKSIIN VASTAUKSIA.

 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen tutkimuksia lestadiolaisuuden historiasta pidetään alallaan merkittävinä, mutta ne ovat myös herättäneet tiedeyhteisössä kritiikkiä. [1]

Lohen tutkimusten luotettavuuteen liittyvä keskustelu tiivistyy seuraaviin seikkoihin:

Tutkijan tausta ja objektivisuus: Kriitikot ovat nostaneet esiin sen, että Lohi on itse lestadiolaisliikkeen sisältä tuleva tutkija, mikä on herättänyt kysymyksiä tutkimuksen objektiivisuudesta.

Tutkimusten painoarvo: Tästä kritiikistä huolimatta Lohen tuotantoa, erityisesti laajaa lestadiolaisuuden varhaishistoriaa käsittelevää tutkimusta, pidetään akateemisessa maailmassa liikkeen historian tuntemuksen kannalta keskeisenä. [1]

Kuten monissa muissakin uskontohistoriallisissa tutkimuksissa, joissa tutkija on lähellä tutkimaansa kohdetta, keskustelu luotettavuudesta ja tulkintojen puolueettomuudesta on ollut elävää."

 

OBJEKTIIVISUUDEN PUUTE NÄYTTÄÄ TOISTUVAN MYÖS MINUN SAAMASSANI VASTAUKSESSA. Turha väittää, ettei tälle kritiikille ole ollut perusteita. Kyllä on ollut. Eli jos olet eri mieltä perustele se.

En voi lopettaa nauramista. Ihmiset kysyvät tekoälyltä eikä itse perustele lainkaan, mitä vikaa on tutkijan tutkimuksissa. 

Kysyin tekoälyltä suomalaisen talvisodan tutkimuksen luotettavuudesta. Vastauksen perusteella kehuja saa laaja lähdeaineiston käyttö ja tapahtumien kulun kuvaaminen, kritiikkiä kansallisen näkökulman väistämättömyys, myyttien pitkästä varjo ja venäläisten arkistojen rajallinen käyttö. 

Yhteenvetona tutkimus on laadukasta mutta ei arvovapaata, mikään tutkimus ei ole jne.

Kysyin seuraavaksi suomalaisen jatkosodan tutkimuksen luotettavuudesta. Samankaltaiset vastaukset, sanotaan myös että kansallinen kehystys ei ole täysin kadonnut vaan kriittisyydestä huolimatta siinä näkyy edelleen mm. vahva kansallinen selviytymiskertomus, joka ohjaa edelleen kysymyksenasettelua enemmän kuin esim. angloamerikkalaisissa tutkimuksessa.

Melko yhdentekevää siis tämä tekoälyn vastausten perusteella meuhkaaminen. Eri asia olisi, jos tutkija salaa jonkun yhteisön jäsenyyden, mutta se, että hän kuuluu yhteisöön, jonka historiaa, teologiaa tms. tutkii, ei tee tutkimuksesta epäluotettavaa. Objektiivisuudesta en edes aloita.

Onko vaikkapa luterilaisen papin tai vaikkapa ihan vain kirkon jäsenen tekemä kirkkohistorian alaan kuuluva tutkimus epäluotettavaa siksi, että henkilö on luterilaisen kirkon palveluksessa ja palkkalistoilla? Pitääkö tyrmätä elämäntyö objektiivisuuden puutteen vuoksi? Olisiko vaikkapa ateisti objektiivisempi tutkija kirkkohistorian alalla?

TIEDEYHTEISÖ on esittänyt kritiikkiä Lohen tutkimuksesta. Jos osaat lukea, niin tämä kritisoimasi tekoälyvastaus viittasi näihin arvioihin, ja entoi muutaman esimerkin.

Ymmärrän halusi kääntää kysymyksen tekoälyyn, kun et kykene kiistattomia tosiasioita kiistämään, kuten haluaisit!

Sinä olet kokoajan pyrkinyt manipuloimaan ja vääristämään keskustelua, ainoa tarkoituksesi on valkopesu.

???

En ole kertaakaan ottanut kantaa Seppo Lohen

tutkimuksiin enkä kirjoittanut ainuttakaan viestiä aiheesta tätä ennen. Millä tavalla siis olen ”koko ajan” pyrkinyt ”manipuloimaan ja vääristämää” keskustelua? Lue ajatuksella viestini uudelleen ja vastaa sitten kun ymmärrät, mitä se koskee. 

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa miten pieni koko maapallo ja ihmispopulaatio on koko maailmankaikkeudessa. Linnunradan kaltaisia galakseja on miljoonia. Sitä vasten kaiken maailman oppiriidat tuntuu aika turhilta. Kannattaa etsiä rakkautta, eiköhän se ole suurin totuus jonka ihminen voi löytää. Samalla voi keskittyä elämästä nauttimiseen ja muiden auttamiseen. 

Opillinen riitely on turhaa. Vl oppi on oikea oppi. Se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?

Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta. 

Kysymys tekoälylle. Pidetäänkö Seppo Lohen tutkimusta luotettavana? 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen lestadiolaistutkimuksista on esitetty tiedeyhteisössä merkittävää kritiikkiä juuri siksi, että hän on itse vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolinen toimija ja pitkäaikainen vaikuttaja. 
Ilmiötä kutsutaan tieteessä insider-ongelmaksi (sisäpuolisen tutkijan haasteeksi). Lohen saama kritiikki tiivistyy seuraaviin pääkohtiin:
1. Liikkeen virallisen narratiivin myötäily

   Kritiikki: Kriitikoiden mukaan Lohen laajat historiateokset (kuten Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat) pyrkivät usein perustelemaan ja oikeuttamaan vanhoillislestadiolaisen pääsuunnan nykyisiä opillisia ja historiallisia linjauksia.
   Esimerkki: Kun Lohi tutki 1890-luvun suurta hajaannusta, hänen katsottiin rakentavan argumentaatiota, joka osoittaa vanhoillislestadiolaisuuden (SRK) olevan liikkeen ainoa "oikea" ja alkuperäinen jatkaja muiden haarojen kustannuksella.

2. Teologinen puolustautuminen (Apologetiikka)

   Kritiikki: Historiantutkimuksen tulisi olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Lohen on kuitenkin katsottu syyllistyvän ajoittain tieteellisen objektiivisuuden sijasta apologetiikkaan eli oman uskonpuolustukseen.
   Esimerkki: Hän on julkisesti puolustanut herätysliikkeen perinteisiä kantoja (kuten ehkäisykieltoa ja naispappeuden vastustusta) ja heijastanut näitä näkemyksiä myös historialliseen aineistotulkintaansa. Hän on muun muassa kiistänyt naissaarnaajien historiallisen merkityksen liikkeen alkuvaiheessa, mikä herätti laajaa keskustelua.

3. Ongelmallisten jaksojen lieventäminen

   Kritiikki: Liikkeen sisäpuolisena tutkijana Lohen kykyä arvioida kriittisesti herätysliikkeen historian synkimpiä vaiheita on epäilty.
   Esimerkki: 1970-luvun niin sanotut "hoitokokoukset" (jotka sisälsivät vakavaa henkistä väkivaltaa ja hengellistä alistamista) ovat olleet vaikea aihe. Lohi on itsekin myöntänyt, että täysin objektiivisen kuvan antaminen tuosta ajanjaksosta on hyvin vaikeaa. Kriitikoiden mukaan sisäpuolisen tutkijan on vaikea asettua liikkeen johdon toiminnan arvostelijaksi tai uhrien asemaan."
 

Minä myös esitin sinun luotettavuutta koskevan kysymyksesi tekoälylle ja sain puolestani tällaisen vastauksen:

 

Seppo Lohen tutkimusten luotettavuutta ja akateemista arvoa pidetään kirkkohistoriallisessa tutkimuksessa korkeana, mutta hänen kaksoisroolinsa herätysliikkeen sisäisenä vaikuttajana herättää tiedeyhteisössä keskustelua objektiivisuudesta. 

Lohi (FT, TM) on tehnyt laajaa ja yksityiskohtaista perustutkimusta lestadiolaisuuden historiasta ja leviämisestä. Hänen teoksiaan, kuten Sydämen kristillisyys ja Lestadiolaisuuden suuri hajaannus, käytetään keskeisinä lähdeteoksina aihepiirin tutkimuksessa. 

Tutkimuksen vahvuudet ja luotettavuus

Lähdepohja: Lohen tutkimukset perustuvat erittäin laajaan ja perusteelliseen arkisto- ja lähdemateriaaliin.

Kirkkomaantieteellinen tarkkuus: Hän on dokumentoinut poikkeuksellisen tarkasti liikkeen maantieteellisen leviämisen, ajankohdat ja keskeiset henkilöt.

Sisäpiirin tuntemus: Liikkeen sisäisenä jäsenenä hänellä on ollut pääsy sellaiseen materiaaliin ja perimätietoon, jota ulkopuolisen tutkijan voisi olla vaikea tavoittaa. 
Riippuukohan vastauksen sisältö siitä, millä tuulella tekoäly sattuu olemaan? 😊

Voit miettiä, miksi esitetty kritiikki loistaa vastauksessasi poissaolollaan.

Täysin samalla kysymyksellä sain tämän vastauksen, ENKÄ OLE TEKOÄLYLTÄ AIEMMIN KYSYNYT AIHEESTA MITÄÄN. Kirjoitin kysymyksen selaimeen, eli Chromen selaimella tekoäly antoi tämän vastauksen. Alla se KOKONAISUUDESSAAN ILMAN LISÄKYSYMYKSIIN VASTAUKSIA.

 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen tutkimuksia lestadiolaisuuden historiasta pidetään alallaan merkittävinä, mutta ne ovat myös herättäneet tiedeyhteisössä kritiikkiä. [1]

Lohen tutkimusten luotettavuuteen liittyvä keskustelu tiivistyy seuraaviin seikkoihin:

Tutkijan tausta ja objektivisuus: Kriitikot ovat nostaneet esiin sen, että Lohi on itse lestadiolaisliikkeen sisältä tuleva tutkija, mikä on herättänyt kysymyksiä tutkimuksen objektiivisuudesta.

Tutkimusten painoarvo: Tästä kritiikistä huolimatta Lohen tuotantoa, erityisesti laajaa lestadiolaisuuden varhaishistoriaa käsittelevää tutkimusta, pidetään akateemisessa maailmassa liikkeen historian tuntemuksen kannalta keskeisenä. [1]

Kuten monissa muissakin uskontohistoriallisissa tutkimuksissa, joissa tutkija on lähellä tutkimaansa kohdetta, keskustelu luotettavuudesta ja tulkintojen puolueettomuudesta on ollut elävää."

 

OBJEKTIIVISUUDEN PUUTE NÄYTTÄÄ TOISTUVAN MYÖS MINUN SAAMASSANI VASTAUKSESSA. Turha väittää, ettei tälle kritiikille ole ollut perusteita. Kyllä on ollut. Eli jos olet eri mieltä perustele se.

En voi lopettaa nauramista. Ihmiset kysyvät tekoälyltä eikä itse perustele lainkaan, mitä vikaa on tutkijan tutkimuksissa. 

Kysyin tekoälyltä suomalaisen talvisodan tutkimuksen luotettavuudesta. Vastauksen perusteella kehuja saa laaja lähdeaineiston käyttö ja tapahtumien kulun kuvaaminen, kritiikkiä kansallisen näkökulman väistämättömyys, myyttien pitkästä varjo ja venäläisten arkistojen rajallinen käyttö. 

Yhteenvetona tutkimus on laadukasta mutta ei arvovapaata, mikään tutkimus ei ole jne.

Kysyin seuraavaksi suomalaisen jatkosodan tutkimuksen luotettavuudesta. Samankaltaiset vastaukset, sanotaan myös että kansallinen kehystys ei ole täysin kadonnut vaan kriittisyydestä huolimatta siinä näkyy edelleen mm. vahva kansallinen selviytymiskertomus, joka ohjaa edelleen kysymyksenasettelua enemmän kuin esim. angloamerikkalaisissa tutkimuksessa.

Melko yhdentekevää siis tämä tekoälyn vastausten perusteella meuhkaaminen. Eri asia olisi, jos tutkija salaa jonkun yhteisön jäsenyyden, mutta se, että hän kuuluu yhteisöön, jonka historiaa, teologiaa tms. tutkii, ei tee tutkimuksesta epäluotettavaa. Objektiivisuudesta en edes aloita.

Onko vaikkapa luterilaisen papin tai vaikkapa ihan vain kirkon jäsenen tekemä kirkkohistorian alaan kuuluva tutkimus epäluotettavaa siksi, että henkilö on luterilaisen kirkon palveluksessa ja palkkalistoilla? Pitääkö tyrmätä elämäntyö objektiivisuuden puutteen vuoksi? Olisiko vaikkapa ateisti objektiivisempi tutkija kirkkohistorian alalla?

TIEDEYHTEISÖ on esittänyt kritiikkiä Lohen tutkimuksesta. Jos osaat lukea, niin tämä kritisoimasi tekoälyvastaus viittasi näihin arvioihin, ja entoi muutaman esimerkin.

Ymmärrän halusi kääntää kysymyksen tekoälyyn, kun et kykene kiistattomia tosiasioita kiistämään, kuten haluaisit!

Sinä olet kokoajan pyrkinyt manipuloimaan ja vääristämään keskustelua, ainoa tarkoituksesi on valkopesu.

Ja pitääkö vielä rautalangasta vääntää sekin, että tuo tekoälyltä kysymäni ja siitä saamani vastaukset suomalaisen talvi-ja jatkosotatutkimuksen luotettavuudesta koskee nimenomaan tiedeyhteisön näkemystä aiheesta. En kysynyt tekoälyn näkemystä, omaa näkemystäni enkä edes Pelle Hermannin mielipidettä…
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa miten pieni koko maapallo ja ihmispopulaatio on koko maailmankaikkeudessa. Linnunradan kaltaisia galakseja on miljoonia. Sitä vasten kaiken maailman oppiriidat tuntuu aika turhilta. Kannattaa etsiä rakkautta, eiköhän se ole suurin totuus jonka ihminen voi löytää. Samalla voi keskittyä elämästä nauttimiseen ja muiden auttamiseen. 

Opillinen riitely on turhaa. Vl oppi on oikea oppi. Se siitä.

😃 Ah, mikä suloinen harha. Toki vl-oppi sisältää myös oikeanlaista ajattelua, siinä määrin kuin se on ihmiskunnan tavoitettavissa. 

Täytyy Seppo lohea puolustaa sen verran, että häneen on suhtauduttu srk:n taholta aika nuivasti ajoittain. En tiedä tarkemmin, kun en ole perehtynyt, mutta ilmeisesti ei ole kaikesta srk kanssa samaa mieltä ollut ja tuonut sen esille. Hänhän myös puhuja ja pappi. Eli voisi sanoa, ettei ole kritiikitön vl-liikkeen kannattaja.