Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (1468)
Lestdiolaisuudessa on tapana luoda asioista aina omaan oppiin sopiva narratiivi. Tätä tehdään tarkoituksella sekä tahattomasti, koska uskotaan, että on ajattelu on totuus. Näkyy sitten ihan siinä, miten liikkeen sisällä käsitellään eri aiheita kuten Laestadiusta, muita kristillisyyden muotoja, Raamattua jne. Aina löytyy se narratiivi, jolla pönkitetään oma ajattelua ja pyritään vahvistamaan yhteisön tarinaa ainoana oikeana porukkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lestdiolaisuudessa on tapana luoda asioista aina omaan oppiin sopiva narratiivi. Tätä tehdään tarkoituksella sekä tahattomasti, koska uskotaan, että on ajattelu on totuus. Näkyy sitten ihan siinä, miten liikkeen sisällä käsitellään eri aiheita kuten Laestadiusta, muita kristillisyyden muotoja, Raamattua jne. Aina löytyy se narratiivi, jolla pönkitetään oma ajattelua ja pyritään vahvistamaan yhteisön tarinaa ainoana oikeana porukkana.
*koska uskotaan, että oma ajattelu on totuus.
Mehän uskomme Raamatun sanaan, emme Lestadiukseen. Hän on ollut yksi uskovainen henkilö monien muiden joukossa ja jäänyt historiaan mm. suuren herätyksen ja päihdetyönsä ansiosta.
-vl
Vierailija kirjoitti:
Laestadiukselle ei ollut tärkeää henkilökohtainen synninpäästö vaan henkilökohtainen armonmerkki. Tämä armonmerkki saattoi olla vaikka ihmisen sisäinen kokemus, että on kokenut oman epäkelvollisuutensa ja kyennyt ymmärtämään sovituksen merkityksen ja uskomaan siihen. Tämä saattoi tapahtua vaikka Raamattua lukiessa, rukouksessa, elämän vaiheissa tai saarnaa kuunnellessa. Oleellista oli ihmisen oma kokemus, joka ravisutti perusteellisesti sisintä. Ei toisen ihmisen toiminta.
Lisäksi Laestadiuksella ei ollut ajatusta/oppia, että vain yhdessä ihmisryhmässä ilmenee pelastava usko. Ei missään nimessä. Tämä on lestadiolaisuuden omaa kehittelyä sata vuotta myöhemmin, maallikkopuhujien toimesta.
Uskooko nykyinen lestadiolainen liike siis kuten Laestadius uskoi? Vain osittain. Paljon on luotu omaa oppia, joka ei millään tavalla ole Laestadiuksesta lähtöisin.
Lestadiukselle toisen ihmisen antama synninpäästö oli olennainen. Tässä ote hänen yhdestä saarnastaan:
”Se on kirjoitettu pyhässä Raamatussa, että vanhurskas elää uskostansa. Ja jolla on elävä usko, hän saattaa elää ja kuolla sen päälle, että Ihmisen Pojalla on valta synnit anteeksi antaa, ei ainoastansa saarnaviran kautta, mutta jokaisen ihmisen kautta, joka itse on armoitettu. Se on yksi järkähtämätöin totuus, jos fariseukset sitä uskovat eli ei. Ja nyt, te halvatut, jotka muitten kristittyin avulla kannetaan Jeesuksen tykö, koska teillä ei ole sitä voimaa, että te jaksatte itse käydä!”
Vierailija kirjoitti:
Mehän uskomme Raamatun sanaan, emme Lestadiukseen. Hän on ollut yksi uskovainen henkilö monien muiden joukossa ja jäänyt historiaan mm. suuren herätyksen ja päihdetyönsä ansiosta.
-vl
Lestadiolaisuus uskoo omaan tulkintaansa raamatusta. Se on sitten toinen asia mitä raamattu varsinaisesti sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laestadiukselle ei ollut tärkeää henkilökohtainen synninpäästö vaan henkilökohtainen armonmerkki. Tämä armonmerkki saattoi olla vaikka ihmisen sisäinen kokemus, että on kokenut oman epäkelvollisuutensa ja kyennyt ymmärtämään sovituksen merkityksen ja uskomaan siihen. Tämä saattoi tapahtua vaikka Raamattua lukiessa, rukouksessa, elämän vaiheissa tai saarnaa kuunnellessa. Oleellista oli ihmisen oma kokemus, joka ravisutti perusteellisesti sisintä. Ei toisen ihmisen toiminta.
Lisäksi Laestadiuksella ei ollut ajatusta/oppia, että vain yhdessä ihmisryhmässä ilmenee pelastava usko. Ei missään nimessä. Tämä on lestadiolaisuuden omaa kehittelyä sata vuotta myöhemmin, maallikkopuhujien toimesta.
Uskooko nykyinen lestadiolainen liike siis kuten Laestadius uskoi? Vain osittain. Paljon on luotu omaa oppia, joka ei millään tavalla ole Laestadiuksesta lähtöisin.Lestadiukselle toisen ihmisen antama synninpäästö oli olennainen. Tässä ote hänen yhdestä saarnastaan:
”Se on kirjoitettu pyhässä Raamatussa, että vanhurskas elää uskostansa. Ja jolla on elävä usko, hän saattaa elää ja kuolla sen päälle, että Ihmisen Pojalla on valta synnit anteeksi antaa, ei ainoastansa saarnaviran kautta, mutta jokaisen ihmisen kautta, joka itse on armoitettu. Se on yksi järkähtämätöin totuus, jos fariseukset sitä uskovat eli ei. Ja nyt, te halvatut, jotka muitten kristittyin avulla kannetaan Jeesuksen tykö, koska teillä ei ole sitä voimaa, että te jaksatte itse käydä!”
Jälleen se narratiivi, jota halutaan kertoa. Tuo ei ole koko totuus Laestadiuksen saarnoista. Ei sillä etteikö synninpäästö olisi tärkeä, se vaan oli Laestadiuksella aivan eri merkityksessä kuin nykylestadiolaisuudessa.
Kuten tuossa sun lainauksessa näkyy, Laestadius piti oikeana sekä saarnaviran kautta saatavaa synninpäästöä että tavallisen kristityn kautta saatavaa synninpäästöä. Joka tapauksessa, hän ei rajoittanut sitä yhden porukan oikeellisuuteen. Hän puhuu jokaisesta krisitystä: jokaisen ihmisen kautta, joka itse on armoitettu.
Joka tapauksessa, tärkeämpi hänelle oli sisäinen herääminen, joka johti etsimään armoa. Erityisen jyrkkää näkemystä hänellä ei ollut siitä, että synninpäästö pitäisi tapahtua tietyllä tavalla tiettyjen ihmisten kautta.
Suosittelen lukemaan tämän saarnan ajatuksella, lestadiolaisuuden voi sanoa olevan juuri sellainen lahko, jota Laestadius tässä jyrkästi "kauhistelee".
https://www.laestadiusarkivet.se/1844-01_Visitationspredikan_Sorsele_LL…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.
Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.
Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita.
Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.
Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.
Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?
Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta.Kysymys tekoälylle. Pidetäänkö Seppo Lohen tutkimusta luotettavana?
"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen lestadiolaistutkimuksista on esitetty tiedeyhteisössä merkittävää kritiikkiä juuri siksi, että hän on itse vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolinen toimija ja pitkäaikainen vaikuttaja.
Ilmiötä kutsutaan tieteessä insider-ongelmaksi (sisäpuolisen tutkijan haasteeksi). Lohen saama kritiikki tiivistyy seuraaviin pääkohtiin:
1. Liikkeen virallisen narratiivin myötäilyKritiikki: Kriitikoiden mukaan Lohen laajat historiateokset (kuten Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat) pyrkivät usein perustelemaan ja oikeuttamaan vanhoillislestadiolaisen pääsuunnan nykyisiä opillisia ja historiallisia linjauksia.
Esimerkki: Kun Lohi tutki 1890-luvun suurta hajaannusta, hänen katsottiin rakentavan argumentaatiota, joka osoittaa vanhoillislestadiolaisuuden (SRK) olevan liikkeen ainoa "oikea" ja alkuperäinen jatkaja muiden haarojen kustannuksella.2. Teologinen puolustautuminen (Apologetiikka)
Kritiikki: Historiantutkimuksen tulisi olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Lohen on kuitenkin katsottu syyllistyvän ajoittain tieteellisen objektiivisuuden sijasta apologetiikkaan eli oman uskonpuolustukseen.
Esimerkki: Hän on julkisesti puolustanut herätysliikkeen perinteisiä kantoja (kuten ehkäisykieltoa ja naispappeuden vastustusta) ja heijastanut näitä näkemyksiä myös historialliseen aineistotulkintaansa. Hän on muun muassa kiistänyt naissaarnaajien historiallisen merkityksen liikkeen alkuvaiheessa, mikä herätti laajaa keskustelua.3. Ongelmallisten jaksojen lieventäminen
Kritiikki: Liikkeen sisäpuolisena tutkijana Lohen kykyä arvioida kriittisesti herätysliikkeen historian synkimpiä vaiheita on epäilty.
Esimerkki: 1970-luvun niin sanotut "hoitokokoukset" (jotka sisälsivät vakavaa henkistä väkivaltaa ja hengellistä alistamista) ovat olleet vaikea aihe. Lohi on itsekin myöntänyt, että täysin objektiivisen kuvan antaminen tuosta ajanjaksosta on hyvin vaikeaa. Kriitikoiden mukaan sisäpuolisen tutkijan on vaikea asettua liikkeen johdon toiminnan arvostelijaksi tai uhrien asemaan."
Tuolla logiikalla afroamerikkalainen ei saisi tutkia transatlanttisen orjakaupan historiaa, homo ei saisi tutkia sateenkaarihistoriaa, suomalainen ei saisi tutkia Suomen historiaa eikä nainen naisten historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laestadiukselle ei ollut tärkeää henkilökohtainen synninpäästö vaan henkilökohtainen armonmerkki. Tämä armonmerkki saattoi olla vaikka ihmisen sisäinen kokemus, että on kokenut oman epäkelvollisuutensa ja kyennyt ymmärtämään sovituksen merkityksen ja uskomaan siihen. Tämä saattoi tapahtua vaikka Raamattua lukiessa, rukouksessa, elämän vaiheissa tai saarnaa kuunnellessa. Oleellista oli ihmisen oma kokemus, joka ravisutti perusteellisesti sisintä. Ei toisen ihmisen toiminta.
Lisäksi Laestadiuksella ei ollut ajatusta/oppia, että vain yhdessä ihmisryhmässä ilmenee pelastava usko. Ei missään nimessä. Tämä on lestadiolaisuuden omaa kehittelyä sata vuotta myöhemmin, maallikkopuhujien toimesta.
Uskooko nykyinen lestadiolainen liike siis kuten Laestadius uskoi? Vain osittain. Paljon on luotu omaa oppia, joka ei millään tavalla ole Laestadiuksesta lähtöisin.Lestadiukselle toisen ihmisen antama synninpäästö oli olennainen. Tässä ote hänen yhdestä saarnastaan:
”Se on kirjoitettu pyhässä Raamatussa, että vanhurskas elää uskostansa. Ja jolla on elävä usko, hän saattaa elää ja kuolla sen päälle, että Ihmisen Pojalla on valta synnit anteeksi antaa, ei ainoastansa saarnaviran kautta, mutta jokaisen ihmisen kautta, joka itse on armoitettu. Se on yksi järkähtämätöin totuus, jos fariseukset sitä uskovat eli ei. Ja nyt, te halvatut, jotka muitten kristittyin avulla kannetaan Jeesuksen tykö, koska teillä ei ole sitä voimaa, että te jaksatte itse käydä!”
Jälleen se narratiivi, jota halutaan kertoa. Tuo ei ole koko totuus Laestadiuksen saarnoista. Ei sillä etteikö synninpäästö olisi tärkeä, se vaan oli Laestadiuksella aivan eri merkityksessä kuin nykylestadiolaisuudessa.
Kuten tuossa sun lainauksessa näkyy, Laestadius piti oikeana sekä saarnaviran kautta saatavaa synninpäästöä että tavallisen kristityn kautta saatavaa synninpäästöä. Joka tapauksessa, hän ei rajoittanut sitä yhden porukan oikeellisuuteen. Hän puhuu jokaisesta krisitystä: jokaisen ihmisen kautta, joka itse on armoitettu.
Joka tapauksessa, tärkeämpi hänelle oli sisäinen herääminen, joka johti etsimään armoa. Erityisen jyrkkää näkemystä hänellä ei ollut siitä, että synninpäästö pitäisi tapahtua tietyllä tavalla tiettyjen ihmisten kautta.
Suosittelen lukemaan tämän saarnan ajatuksella, lestadiolaisuuden voi sanoa olevan juuri sellainen lahko, jota Laestadius tässä jyrkästi "kauhistelee".
https://www.laestadiusarkivet.se/1844-01_Visitationspredikan_Sorsele_LL…
”Jälleen se narratiivi, jota halutaan kertoa.” Avaatko tuota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laestadiukselle ei ollut tärkeää henkilökohtainen synninpäästö vaan henkilökohtainen armonmerkki. Tämä armonmerkki saattoi olla vaikka ihmisen sisäinen kokemus, että on kokenut oman epäkelvollisuutensa ja kyennyt ymmärtämään sovituksen merkityksen ja uskomaan siihen. Tämä saattoi tapahtua vaikka Raamattua lukiessa, rukouksessa, elämän vaiheissa tai saarnaa kuunnellessa. Oleellista oli ihmisen oma kokemus, joka ravisutti perusteellisesti sisintä. Ei toisen ihmisen toiminta.
Lisäksi Laestadiuksella ei ollut ajatusta/oppia, että vain yhdessä ihmisryhmässä ilmenee pelastava usko. Ei missään nimessä. Tämä on lestadiolaisuuden omaa kehittelyä sata vuotta myöhemmin, maallikkopuhujien toimesta.
Uskooko nykyinen lestadiolainen liike siis kuten Laestadius uskoi? Vain osittain. Paljon on luotu omaa oppia, joka ei millään tavalla ole Laestadiuksesta lähtöisin.Lestadiukselle toisen ihmisen antama synninpäästö oli olennainen. Tässä ote hänen yhdestä saarnastaan:
”Se on kirjoitettu pyhässä Raamatussa, että vanhurskas elää uskostansa. Ja jolla on elävä usko, hän saattaa elää ja kuolla sen päälle, että Ihmisen Pojalla on valta synnit anteeksi antaa, ei ainoastansa saarnaviran kautta, mutta jokaisen ihmisen kautta, joka itse on armoitettu. Se on yksi järkähtämätöin totuus, jos fariseukset sitä uskovat eli ei. Ja nyt, te halvatut, jotka muitten kristittyin avulla kannetaan Jeesuksen tykö, koska teillä ei ole sitä voimaa, että te jaksatte itse käydä!”
Jälleen se narratiivi, jota halutaan kertoa. Tuo ei ole koko totuus Laestadiuksen saarnoista. Ei sillä etteikö synninpäästö olisi tärkeä, se vaan oli Laestadiuksella aivan eri merkityksessä kuin nykylestadiolaisuudessa.
Kuten tuossa sun lainauksessa näkyy, Laestadius piti oikeana sekä saarnaviran kautta saatavaa synninpäästöä että tavallisen kristityn kautta saatavaa synninpäästöä. Joka tapauksessa, hän ei rajoittanut sitä yhden porukan oikeellisuuteen. Hän puhuu jokaisesta krisitystä: jokaisen ihmisen kautta, joka itse on armoitettu.
Joka tapauksessa, tärkeämpi hänelle oli sisäinen herääminen, joka johti etsimään armoa. Erityisen jyrkkää näkemystä hänellä ei ollut siitä, että synninpäästö pitäisi tapahtua tietyllä tavalla tiettyjen ihmisten kautta.
Suosittelen lukemaan tämän saarnan ajatuksella, lestadiolaisuuden voi sanoa olevan juuri sellainen lahko, jota Laestadius tässä jyrkästi "kauhistelee".
https://www.laestadiusarkivet.se/1844-01_Visitationspredikan_Sorsele_LL…
Muistutan kuitenkin siitä tosiasiasta, että lestadiolaisuus ei ole lahko vaan yksi ev.lut. kirkon herätysliikkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän uskomme Raamatun sanaan, emme Lestadiukseen. Hän on ollut yksi uskovainen henkilö monien muiden joukossa ja jäänyt historiaan mm. suuren herätyksen ja päihdetyönsä ansiosta.
-vl
Lestadiolaisuus uskoo omaan tulkintaansa raamatusta. Se on sitten toinen asia mitä raamattu varsinaisesti sanoo.
Osaatko kertoa, mikä vl-opin mukaisessa raamatuntulkinnassa on väärin tai virheellisesti ymmärretty? Aina pitää pystyä perustelemaan omat väitteet.
"Vaarallinen lahko tai tuhoisa kultti on uskonnollinen yhteisö, jonka johdon toimet aiheuttavat välittömästi tai välillisesti huomattavaa fyysistä, taloudellista tai henkistä vahinkoa ainakin osalle ryhmän jäsenistä[1] tai ryhmän ulkopuolisille. Yleensä vaaralliset lahkot ainakin joskus tappavat tai vammauttavat ihmisiä eri syistä. Syynä tähän voi olla rituaali tai ulkoisen/sisäisen vastustuksen kitkeminen. Lähes kaikki tunnetuimmat ihmisiä surmanneet nykyiset vaaralliset lahkot ovat olleet eristäytyneitä maailmanloppua odottaneita pienehköjä ryhmiä, joilla on vakavia ristiriitoja ryhmän pahana pitämän ulkomaailman kanssa[2].
Monesti vaarallinen lahko tai sen johto toimii lain, yleisesti hyvinä pidettyjen eettisten normien tai hyvän tavan vastaisesti, ja luo omaan aatemaailmaansa pohjautuvat säännöt, joita se valvoo tiukan kurin avulla. Vaarallinen lahko saattaa julkisesti mustamaalata ja peitetysti häiritä vastustajiaan. Se antaa vääriä tietoja ulkopuolisille ja/tai jäsenilleen. Lahko aloittaa melko tavanomaisena uskonnollisena yhteisönä, mutta ajan myötä ryhmän johdon asenne ulkomaailmaa kohtaan muuttuu kielteisemmäksi. Ilmestyy ryhmän sisäisiä ristitiitoja ja taistelu ulkomaailman kanssa. Ulkomaailman ennakkoluuloinen ja äärimmäisen kielteinen, ryhmää ymmärtämätön suhtautuminen kärjistää useissa tapauksissa ristiriitoja. Osaltaan myös tämä saattaa ajaa lahkon johdon väkivaltaan ja/tai itsetuhoon.
Vaarallinen lahko voi pahimmillaan ajaa jäsenensä joukkoitsemurhaan/-murhaan[3], kuten tapahtui esimerkiksi Jonestownissa Guayanassa 1978, jossa sadat Kansan Temppeli -lahkon jäsenet joutuivat juomaan myrkkyä.
Vaarallinen lahko voi myös saada kannattajansa kieltämään itseltään tai huollettavaltaan lääkärinhoidon, joka olisi elämän pelastamisen kannalta välttämätöntä. Se saattaa myös vaatia ei-uskovien perheenjäsenten tai ystävien hylkäämistä ja eristäytymistä yhteiskunnasta. Jotkin niin sanotut huijarilahkot keräävät jäseniltään rahaa lupaamalla heille mahdottomia asioita."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Useinkaan samassa lahkossa tai kultissa eivät esiinny kaikki nämä piirteet, mutta ainakin joitain.[5]
Mustavalkoinen, johtajakeskeinen maailmankuvamuokkaa
Johtaja tai johtajat ovat aina oikeassa, ja johtajaa on aina toteltava.
Vain liikkeen opit ovat oikeita, ja ne ovat arvostelun yläpuolella.[6][7]
Kaikki tai ei mitään -periaate: jos haluaa kehittyä henkisesti, on otettava kaikki, mitä liike tarjoaa.
Kriittisen ajattelun kieltäminen ja siitä syyllistäminen: asiallistakaan ryhmän toimintaan liittyvää kritiikkiä ei suvaita.
Pelottelu: vain liikkeen sisällä voi pelastua.
Eristäytyminen ja vieraantuminen maailmastamuokkaa
Jäsenen eristäminen ulkomaailmasta: entiset kokemukset ovat arvottomia, jäsenen on pakko muuttaa yhteisöön.
Jäsen joutuu eroamaan perheestään, muuttamaan kultin olinpaikkaan.
Kultti linnoittautuu esimerkiksi syrjäiselle maatilalle ja siellä pidetään järjestystä aseiden avulla.
Lahkon tietyt piirteet ovat äärimmäisen korostuneita, esimerkiksi lopun ajan odotus tai vaikka pelastavan avaruusaluksen tulon odottaminen.
Jäseniä painostetaan hylkäämään kaikki yhteydet ystäviin tai perheenjäseniin, jotka kritisoivat ryhmää tai muuten uhkaavat sen kontrollia jäseneen.
Raskaat taloudelliset ja työvaatimuksetmuokkaa
Jäseniä painostetaan hankkimaan lahkoon uusia jäseniä.
Jäsenten on ponnisteltava raskaasti ryhmän toiminnan edistämiseksi, jolloin jäseniin kohdistuu suuri taloudellinen tai työrasitus. Omaisuus on luovutettava yhteisölle, on maksettava kymmenysveroa, tehtävä testamentti yhteisön hyväksi, on tehtävä runsaasti palkatonta työtä lahkon eteen, varoja hankitaan laittomasti, kalliita kursseja varten on otettava velkaa.
Hyvän tavan vastainen ja/tai laiton toimintamuokkaa
Kultissa esiintyy rikollista toimintaa ja/tai oikeusjutuilla yritetään estää kriittisen, lahkoa arvostelevan ja totuudenmukaisen tiedon levitys.
Lahkon jäsenet eivät saa ottaa tarpeellista lääkitystä/muuta hoitoa, esimerkiksi verensiirtoa, tai joutuvat aliravitsemuksen tilaan.
Ryhmän jäseniä pahoinpidellään ja uhkaillaan sekä estetään poistumasta lahkon alueelta.
Ryhmä uhkailee ulkopuolisia ryhmän arvostelijoita ja vaikkapa ryhmästä eronneita entisiä jäseniään.
Ryhmä painostaa tai pakottaa jäseniään näiden tahdon vastaisiin suhteisiin tai seksuaalisiin toimiin tai rajoituksiin, esimerkiksi selibaattiin, suhteisiin määrättyjen jäsenten kanssa, syntyvyyden säännöstelyn käyttämättömyyteen tai jäsenten pakottaminen aborttiin.
Vallankäyttö on pääasia, ja kultin johtaja saattaa ohjata jäsenet joukkoitsemurhaan.
Ryhmän johdon harjoittama tiedotus on hyvin harhaanjohtavaa: se muun muassa saattaa antaa kuvan onnellisesta elämästä lahkon sisällä kuten esim. Kansan temppeli, jossa myös tehtailtiin todisteita ihmeparantumisia."
Hei spämmääjä!
Haluatko, että me toisetkin alamme ”keskustella” pelkästään spämmäämällä pitkiä lainauksia/tekolytekstejä?
Vois olla aika mielenkiintoista 🙄
Vierailija kirjoitti:
Hei spämmääjä!
Haluatko, että me toisetkin alamme ”keskustella” pelkästään spämmäämällä pitkiä lainauksia/tekolytekstejä?
Vois olla aika mielenkiintoista 🙄
Minä hyppään yleensä tekoälytekstit yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.
Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.
Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita.
Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.
Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.
Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?
Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta.Kysymys tekoälylle. Pidetäänkö Seppo Lohen tutkimusta luotettavana?
"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen lestadiolaistutkimuksista on esitetty tiedeyhteisössä merkittävää kritiikkiä juuri siksi, että hän on itse vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolinen toimija ja pitkäaikainen vaikuttaja.
Ilmiötä kutsutaan tieteessä insider-ongelmaksi (sisäpuolisen tutkijan haasteeksi). Lohen saama kritiikki tiivistyy seuraaviin pääkohtiin:
1. Liikkeen virallisen narratiivin myötäilyKritiikki: Kriitikoiden mukaan Lohen laajat historiateokset (kuten Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat) pyrkivät usein perustelemaan ja oikeuttamaan vanhoillislestadiolaisen pääsuunnan nykyisiä opillisia ja historiallisia linjauksia.
Esimerkki: Kun Lohi tutki 1890-luvun suurta hajaannusta, hänen katsottiin rakentavan argumentaatiota, joka osoittaa vanhoillislestadiolaisuuden (SRK) olevan liikkeen ainoa "oikea" ja alkuperäinen jatkaja muiden haarojen kustannuksella.2. Teologinen puolustautuminen (Apologetiikka)
Kritiikki: Historiantutkimuksen tulisi olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Lohen on kuitenkin katsottu syyllistyvän ajoittain tieteellisen objektiivisuuden sijasta apologetiikkaan eli oman uskonpuolustukseen.
Esimerkki: Hän on julkisesti puolustanut herätysliikkeen perinteisiä kantoja (kuten ehkäisykieltoa ja naispappeuden vastustusta) ja heijastanut näitä näkemyksiä myös historialliseen aineistotulkintaansa. Hän on muun muassa kiistänyt naissaarnaajien historiallisen merkityksen liikkeen alkuvaiheessa, mikä herätti laajaa keskustelua.3. Ongelmallisten jaksojen lieventäminen
Kritiikki: Liikkeen sisäpuolisena tutkijana Lohen kykyä arvioida kriittisesti herätysliikkeen historian synkimpiä vaiheita on epäilty.
Esimerkki: 1970-luvun niin sanotut "hoitokokoukset" (jotka sisälsivät vakavaa henkistä väkivaltaa ja hengellistä alistamista) ovat olleet vaikea aihe. Lohi on itsekin myöntänyt, että täysin objektiivisen kuvan antaminen tuosta ajanjaksosta on hyvin vaikeaa. Kriitikoiden mukaan sisäpuolisen tutkijan on vaikea asettua liikkeen johdon toiminnan arvostelijaksi tai uhrien asemaan."
Minä myös esitin sinun luotettavuutta koskevan kysymyksesi tekoälylle ja sain puolestani tällaisen vastauksen:
Seppo Lohen tutkimusten luotettavuutta ja akateemista arvoa pidetään kirkkohistoriallisessa tutkimuksessa korkeana, mutta hänen kaksoisroolinsa herätysliikkeen sisäisenä vaikuttajana herättää tiedeyhteisössä keskustelua objektiivisuudesta.
Lohi (FT, TM) on tehnyt laajaa ja yksityiskohtaista perustutkimusta lestadiolaisuuden historiasta ja leviämisestä. Hänen teoksiaan, kuten Sydämen kristillisyys ja Lestadiolaisuuden suuri hajaannus, käytetään keskeisinä lähdeteoksina aihepiirin tutkimuksessa.
Tutkimuksen vahvuudet ja luotettavuus
Lähdepohja: Lohen tutkimukset perustuvat erittäin laajaan ja perusteelliseen arkisto- ja lähdemateriaaliin.
Kirkkomaantieteellinen tarkkuus: Hän on dokumentoinut poikkeuksellisen tarkasti liikkeen maantieteellisen leviämisen, ajankohdat ja keskeiset henkilöt.
Sisäpiirin tuntemus: Liikkeen sisäisenä jäsenenä hänellä on ollut pääsy sellaiseen materiaaliin ja perimätietoon, jota ulkopuolisen tutkijan voisi olla vaikea tavoittaa.
Riippuukohan vastauksen sisältö siitä, millä tuulella tekoäly sattuu olemaan? 😊
Voit miettiä, miksi esitetty kritiikki loistaa vastauksessasi poissaolollaan.
Täysin samalla kysymyksellä sain tämän vastauksen, ENKÄ OLE TEKOÄLYLTÄ AIEMMIN KYSYNYT AIHEESTA MITÄÄN. Kirjoitin kysymyksen selaimeen, eli Chromen selaimella tekoäly antoi tämän vastauksen. Alla se KOKONAISUUDESSAAN ILMAN LISÄKYSYMYKSIIN VASTAUKSIA.
"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen tutkimuksia lestadiolaisuuden historiasta pidetään alallaan merkittävinä, mutta ne ovat myös herättäneet tiedeyhteisössä kritiikkiä. [1]
Lohen tutkimusten luotettavuuteen liittyvä keskustelu tiivistyy seuraaviin seikkoihin:
Tutkijan tausta ja objektivisuus: Kriitikot ovat nostaneet esiin sen, että Lohi on itse lestadiolaisliikkeen sisältä tuleva tutkija, mikä on herättänyt kysymyksiä tutkimuksen objektiivisuudesta.
Tutkimusten painoarvo: Tästä kritiikistä huolimatta Lohen tuotantoa, erityisesti laajaa lestadiolaisuuden varhaishistoriaa käsittelevää tutkimusta, pidetään akateemisessa maailmassa liikkeen historian tuntemuksen kannalta keskeisenä. [1]
Kuten monissa muissakin uskontohistoriallisissa tutkimuksissa, joissa tutkija on lähellä tutkimaansa kohdetta, keskustelu luotettavuudesta ja tulkintojen puolueettomuudesta on ollut elävää."
OBJEKTIIVISUUDEN PUUTE NÄYTTÄÄ TOISTUVAN MYÖS MINUN SAAMASSANI VASTAUKSESSA. Turha väittää, ettei tälle kritiikille ole ollut perusteita. Kyllä on ollut. Eli jos olet eri mieltä perustele se.
Nythän on niin että leeviläinen harhalahko on myllynkivinensä itse itselleen ansainnut. 4 Mooses pahat TEOT TEOT TEOT pojille mieheltä. Joka hoitokokoustanut omat lapsensa saatanalle. Ja vielä muidenkin. Paha ei pääse taivaaseen.
Vierailija kirjoitti:
"Vaarallinen lahko tai tuhoisa kultti on uskonnollinen yhteisö, jonka johdon toimet aiheuttavat välittömästi tai välillisesti huomattavaa fyysistä, taloudellista tai henkistä vahinkoa ainakin osalle ryhmän jäsenistä[1] tai ryhmän ulkopuolisille. Yleensä vaaralliset lahkot ainakin joskus tappavat tai vammauttavat ihmisiä eri syistä. Syynä tähän voi olla rituaali tai ulkoisen/sisäisen vastustuksen kitkeminen. Lähes kaikki tunnetuimmat ihmisiä surmanneet nykyiset vaaralliset lahkot ovat olleet eristäytyneitä maailmanloppua odottaneita pienehköjä ryhmiä, joilla on vakavia ristiriitoja ryhmän pahana pitämän ulkomaailman kanssa[2].
Monesti vaarallinen lahko tai sen johto toimii lain, yleisesti hyvinä pidettyjen eettisten normien tai hyvän tavan vastaisesti, ja luo omaan aatemaailmaansa pohjautuvat säännöt, joita se valvoo tiukan kurin avulla. Vaarallinen lahko saattaa julkisesti mustamaalata ja peitetysti häiritä vastustajiaan. Se antaa vääriä tietoja ulkopuolisille ja/tai jäsenilleen. Lahko aloittaa melko tavanomaisena uskonnollisena yhteisönä, mutta ajan myötä ryhmän johdon asenne ulkomaailmaa kohtaan muuttuu kielteisemmäksi. Ilmestyy ryhmän sisäisiä ristitiitoja ja taistelu ulkomaailman kanssa. Ulkomaailman ennakkoluuloinen ja äärimmäisen kielteinen, ryhmää ymmärtämätön suhtautuminen kärjistää useissa tapauksissa ristiriitoja. Osaltaan myös tämä saattaa ajaa lahkon johdon väkivaltaan ja/tai itsetuhoon.
Vaarallinen lahko voi pahimmillaan ajaa jäsenensä joukkoitsemurhaan/-murhaan[3], kuten tapahtui esimerkiksi Jonestownissa Guayanassa 1978, jossa sadat Kansan Temppeli -lahkon jäsenet joutuivat juomaan myrkkyä.
Vaarallinen lahko voi myös saada kannattajansa kieltämään itseltään tai huollettavaltaan lääkärinhoidon, joka olisi elämän pelastamisen kannalta välttämätöntä. Se saattaa myös vaatia ei-uskovien perheenjäsenten tai ystävien hylkäämistä ja eristäytymistä yhteiskunnasta. Jotkin niin sanotut huijarilahkot keräävät jäseniltään rahaa lupaamalla heille mahdottomia asioita."
Mitä haluat sanoa?
VL on lahko?
VL ei ole lahko?
Laestadiukselle ei ollut tärkeää henkilökohtainen synninpäästö vaan henkilökohtainen armonmerkki. Tämä armonmerkki saattoi olla vaikka ihmisen sisäinen kokemus, että on kokenut oman epäkelvollisuutensa ja kyennyt ymmärtämään sovituksen merkityksen ja uskomaan siihen. Tämä saattoi tapahtua vaikka Raamattua lukiessa, rukouksessa, elämän vaiheissa tai saarnaa kuunnellessa. Oleellista oli ihmisen oma kokemus, joka ravisutti perusteellisesti sisintä. Ei toisen ihmisen toiminta.
Lisäksi Laestadiuksella ei ollut ajatusta/oppia, että vain yhdessä ihmisryhmässä ilmenee pelastava usko. Ei missään nimessä. Tämä on lestadiolaisuuden omaa kehittelyä sata vuotta myöhemmin, maallikkopuhujien toimesta.
Uskooko nykyinen lestadiolainen liike siis kuten Laestadius uskoi? Vain osittain. Paljon on luotu omaa oppia, joka ei millään tavalla ole Laestadiuksesta lähtöisin.