Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukiko siinä todella niin että liikunta tekee vl-uskosta pyhempää? Uskomatonta!

Ei, vaan vl-ihmiset tulkitsevat, että liikunnallisempi elämäntapa johtuu heidän uskostaan. Eiköhän todellisuudessa asia selity mm. näillä asioilla:

-monissa vl-perheissä kannustetaan säännölliseen liikuntaan, vaikkei kilpaurheilua sallita

-suurissa perheissä/naapurustoissa saa aikaan jalkapallojoukkueen, jääkiekkojoukkueen jne ihan omasta takaa

-liikunta on "sopiva" harrastus vl-nuorelle, siinä missä moni muu nuori/nuori aikuinen vaikka kuuntelee kevyttä musiikkia, käy keikoilla/festareilla, tanssii tms

-kehoa halutaan muokata/ulkonäkökeskeisistä syistä vaikuttaa kehon muotoon liikkumalla paljon

-moni vl-perhe asuu maaseudulla, jossa ei ole juuri järjestettyjä harrastuksia ja moni liikuntalaji taas onnistuu itsenäisesti ja ilmaiseksi

😂😂

Mistä tuon tulkinnan voi lukea?

Lohen mukaan mm nöyryyttäminen on väärin. Ja mitä mieltä hän on avainten vallasta ? Samoin hän sanoo, että Lars Leevin sanomisia voidaan tulkita monella tavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Jouko Talonen on arvostettu lestadiolaisuuden tutkija. Jos epäilet Lohen tutkimusten puolueellisuutta, käänny Talosen puoleen. Yllättävän yhteneväisiä ovat tulokset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukiko siinä todella niin että liikunta tekee vl-uskosta pyhempää? Uskomatonta!

Ei, vaan vl-ihmiset tulkitsevat, että liikunnallisempi elämäntapa johtuu heidän uskostaan. Eiköhän todellisuudessa asia selity mm. näillä asioilla:

-monissa vl-perheissä kannustetaan säännölliseen liikuntaan, vaikkei kilpaurheilua sallita

-suurissa perheissä/naapurustoissa saa aikaan jalkapallojoukkueen, jääkiekkojoukkueen jne ihan omasta takaa

-liikunta on "sopiva" harrastus vl-nuorelle, siinä missä moni muu nuori/nuori aikuinen vaikka kuuntelee kevyttä musiikkia, käy keikoilla/festareilla, tanssii tms

-kehoa halutaan muokata/ulkonäkökeskeisistä syistä vaikuttaa kehon muotoon liikkumalla paljon

-moni vl-perhe asuu maaseudulla, jossa ei ole juuri järjestettyjä harrastuksia ja moni liikuntalaji taas onnistuu itsenäisesti ja ilmaiseksi

Onko tämä tieteellistä faktaa vai puolueellisesti mutu-tuntumalla vetäistyjä ometuksia?

p.o. *oletuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?

Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Seppo Lohi olisi kirjoittanut liikkeestään jotain negaa, eikö hän oli saanut kutsun  " keskusteluun " ? 

Ei häntä mitenkään puolueettomana voi tämän aiheen suhteen pitää. Vai mitäs ajattelisitte vapaamuurarin kirjoittamasta vapaamuuraritutkimuksesta? Helluntalaisen kirjoittamasta tutkimuksesta helluntalaisuudesta? Luotatte, että kaikki asiat on oikein kertottu, hyvät ja huonot?

Tutustu ensin Lohen tutkimuksiin ja ota sitten kantaa. Ei väitöskirjoja tehdä muuten kuin faktoihin nojautuen. Mielipiteille ei ole akateemisessa historiatutkimuksessa sijaa, ja laatukriteerit ovat korkeat.

Entä Jouko Talosen kirjat ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihakin on tunne ja sellaisena ok, usein jopa ymmärrettävä. Voi sanoa olevansa vihainen. Jos taas ajattelee vihaisena, että haluaisin tappaa tuon ihmisen, niin se on ajatuksena väärin ja synti. Niin minä asian näen. 

 

Ajatuksin, teoin, laiminlyönnein. Ei siinä puhuta tunteista. 

7 kuolemansyntiä/pääsyntiä: viha, kateus, ylpeys, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo. 

Nuo ovat Danten Jumalaisesta näytelmästä😄

Ei niitä sinne keksitty. Ne on osa katolisen kirkon opetusta.

Täällä kyllä oppii uutta. Aiemmin en tajunnut, kuinka vähän moni näyttää tietävän ihan omasta, oletettavasti luterilaisen kirkon opetuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä kyllä oppii uutta. Aiemmin en tajunnut, kuinka vähän moni näyttää tietävän ihan omasta, oletettavasti luterilaisen kirkon opetuksista. 

Olen aina tiennyt, että hyvin harva vl tietää mitä kauheuksia omassa liikkeessä on tapahtunut vuosikymmenten aikana. Hoitokokoukset jne kauheudet on unohdettu. Täällä yhdessä ketjussa vl pokkana kirjoitti, että vl-usko on kulkeutunut suullisena perinteenä Pohjolaan Jeesuksen ajoilta 🤔🤣  tosi harva tietää miten liikkeessä uskotaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?

Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta. 

Kysymys tekoälylle. Pidetäänkö Seppo Lohen tutkimusta luotettavana? 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen lestadiolaistutkimuksista on esitetty tiedeyhteisössä merkittävää kritiikkiä juuri siksi, että hän on itse vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolinen toimija ja pitkäaikainen vaikuttaja. 
Ilmiötä kutsutaan tieteessä insider-ongelmaksi (sisäpuolisen tutkijan haasteeksi). Lohen saama kritiikki tiivistyy seuraaviin pääkohtiin:
1. Liikkeen virallisen narratiivin myötäily

   Kritiikki: Kriitikoiden mukaan Lohen laajat historiateokset (kuten Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat) pyrkivät usein perustelemaan ja oikeuttamaan vanhoillislestadiolaisen pääsuunnan nykyisiä opillisia ja historiallisia linjauksia.
   Esimerkki: Kun Lohi tutki 1890-luvun suurta hajaannusta, hänen katsottiin rakentavan argumentaatiota, joka osoittaa vanhoillislestadiolaisuuden (SRK) olevan liikkeen ainoa "oikea" ja alkuperäinen jatkaja muiden haarojen kustannuksella.

2. Teologinen puolustautuminen (Apologetiikka)

   Kritiikki: Historiantutkimuksen tulisi olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Lohen on kuitenkin katsottu syyllistyvän ajoittain tieteellisen objektiivisuuden sijasta apologetiikkaan eli oman uskonpuolustukseen.
   Esimerkki: Hän on julkisesti puolustanut herätysliikkeen perinteisiä kantoja (kuten ehkäisykieltoa ja naispappeuden vastustusta) ja heijastanut näitä näkemyksiä myös historialliseen aineistotulkintaansa. Hän on muun muassa kiistänyt naissaarnaajien historiallisen merkityksen liikkeen alkuvaiheessa, mikä herätti laajaa keskustelua.

3. Ongelmallisten jaksojen lieventäminen

   Kritiikki: Liikkeen sisäpuolisena tutkijana Lohen kykyä arvioida kriittisesti herätysliikkeen historian synkimpiä vaiheita on epäilty.
   Esimerkki: 1970-luvun niin sanotut "hoitokokoukset" (jotka sisälsivät vakavaa henkistä väkivaltaa ja hengellistä alistamista) ovat olleet vaikea aihe. Lohi on itsekin myöntänyt, että täysin objektiivisen kuvan antaminen tuosta ajanjaksosta on hyvin vaikeaa. Kriitikoiden mukaan sisäpuolisen tutkijan on vaikea asettua liikkeen johdon toiminnan arvostelijaksi tai uhrien asemaan."
 

tätä tarkoitin, Lohi vetoaa myös siihen, että Srk-hoitovuodet olivat verrattavissa muihin aikansa oikeaoppisuutta  vaatineisiin liikkeisiin  - politiikan puolella noita olikin

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät paremmin tekoälyn toimintaa. Matikkaa se kyllä laskee, mutta arvopohdinnat on aika arpapeliä:

https://yle.fi/a/74-20224113

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?

Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta. 

Kysymys tekoälylle. Pidetäänkö Seppo Lohen tutkimusta luotettavana? 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen lestadiolaistutkimuksista on esitetty tiedeyhteisössä merkittävää kritiikkiä juuri siksi, että hän on itse vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolinen toimija ja pitkäaikainen vaikuttaja. 
Ilmiötä kutsutaan tieteessä insider-ongelmaksi (sisäpuolisen tutkijan haasteeksi). Lohen saama kritiikki tiivistyy seuraaviin pääkohtiin:
1. Liikkeen virallisen narratiivin myötäily

   Kritiikki: Kriitikoiden mukaan Lohen laajat historiateokset (kuten Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat) pyrkivät usein perustelemaan ja oikeuttamaan vanhoillislestadiolaisen pääsuunnan nykyisiä opillisia ja historiallisia linjauksia.
   Esimerkki: Kun Lohi tutki 1890-luvun suurta hajaannusta, hänen katsottiin rakentavan argumentaatiota, joka osoittaa vanhoillislestadiolaisuuden (SRK) olevan liikkeen ainoa "oikea" ja alkuperäinen jatkaja muiden haarojen kustannuksella.

2. Teologinen puolustautuminen (Apologetiikka)

   Kritiikki: Historiantutkimuksen tulisi olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Lohen on kuitenkin katsottu syyllistyvän ajoittain tieteellisen objektiivisuuden sijasta apologetiikkaan eli oman uskonpuolustukseen.
   Esimerkki: Hän on julkisesti puolustanut herätysliikkeen perinteisiä kantoja (kuten ehkäisykieltoa ja naispappeuden vastustusta) ja heijastanut näitä näkemyksiä myös historialliseen aineistotulkintaansa. Hän on muun muassa kiistänyt naissaarnaajien historiallisen merkityksen liikkeen alkuvaiheessa, mikä herätti laajaa keskustelua.

3. Ongelmallisten jaksojen lieventäminen

   Kritiikki: Liikkeen sisäpuolisena tutkijana Lohen kykyä arvioida kriittisesti herätysliikkeen historian synkimpiä vaiheita on epäilty.
   Esimerkki: 1970-luvun niin sanotut "hoitokokoukset" (jotka sisälsivät vakavaa henkistä väkivaltaa ja hengellistä alistamista) ovat olleet vaikea aihe. Lohi on itsekin myöntänyt, että täysin objektiivisen kuvan antaminen tuosta ajanjaksosta on hyvin vaikeaa. Kriitikoiden mukaan sisäpuolisen tutkijan on vaikea asettua liikkeen johdon toiminnan arvostelijaksi tai uhrien asemaan."
 

Tekoäly on kyllä vekkuli kaveri. Kun annoin sille tuon kysymyksen, jonka sinä kerroit antaneesi, en saanut ollenkaan tuommoisia vastauksia kuin sinä olit saanut. Minun piti sisällyttää sana ”kritiikki” kysymykseen, että vastaukset olivat samansuuntaisia kuin sinulla. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologina surettaa, miten kauas vl-oppi on mennyt Lars Levin alkuperäisestä ajatuksesta. Tuo alkuperäinen lestadiolaisuus on mielestäni monella tavalla hyvää ja tervettä hengellisyyttä. Myöhemmin pappien poistuminen liikkeen piiristä ja maallikkojohtoiseksi siirtyminen on tehnyt paljon pahaa. Oppi sai uusia sävyjä, ihmisten käytöksen tarkkailu ja ihmisten luomat säännöt nousivat keskiöön. Ehkäisyoppi, ulkonäkökysymykset ja muut nousivat keskeisiksi, vaikka Lars Levin ajatus uskosta oli ihan muu. Tämä on minusta todella sääli. Lestadiolaisuus on kaukana siitä, mitä se on aikoinaan ollut. Paljon vetovoimaisempi olisi tuo 1800-luvun käsitys uskosta kuin nykyinen tilanne.

Tämän tästä tällä palstalla tuodaan esiin ajatus, että lestadiolaisuus on jotenkin muuttunut tultaessa 1800-luvulta tähän päivään. Suosittelen lukemaan esim. Seppo Lohen laajoja ja mielenkiintoisia tutkimuksia, joista yksi on hänen väitöskirjansa. Niistä selviää, onko käsitys siitä, miten ihminen pelastuu, lestadiolaisuudessa muuttunut. Se ei ole muuttunut, mutta aika on muuttunut ja on tullut tarve ottaa kantaa erilaisiin ajan ilmiöihin. Lestadiuksen ei tarvinnut ottaa kantaa esim. televisiokysymykseen. Esim. juopotteluun hänellä sen sijaan oli sama kanta kuin nykypäivän lestadiolaisilla, koska sitä ilmiötä oli jo silloin.

Onhan se nyt puolueellista, että vl-tutkija tutkii liikettä ja kertoo siitä myönteisiä asioita. 

Mieluummin lukisin liikkeeseen kuulumattoman ihmisen puolueetonta tutkimusta.

 

Ja kyllä nämä nyt vaan vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Sama juttu, kun vasta joku julkaisi gradun, opinnäytetyön tms siitä, miten vl-nuoret liikkuvat paljon. Juu, sitä en epäile. Mutta tuon liikkumisen taustalla on monia syitä ja elämäntilanne on erilainen kuin verrokki-ikäisillä. Ei se silti vl-uskosta yhtään pyhempää tee, vaan liikunta on elämäntapoihin kuuluva asia.

Lukijoiden siinä tutkimuksessa, että heidän uskonto olisi jotenkin pyhempi kuin muilla? Vai miten niitä tuloksia oli tulkittu mielestäsi tavalla, josta et pitänyt?

Tieteellisen tutkimuksen arvo tulee tutkimuksen laadusta, ei tutkijan uskonnosta. 

Kysymys tekoälylle. Pidetäänkö Seppo Lohen tutkimusta luotettavana? 

"Dosentti ja kirkkohistorioitsija Seppo Lohen lestadiolaistutkimuksista on esitetty tiedeyhteisössä merkittävää kritiikkiä juuri siksi, että hän on itse vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäpuolinen toimija ja pitkäaikainen vaikuttaja. 
Ilmiötä kutsutaan tieteessä insider-ongelmaksi (sisäpuolisen tutkijan haasteeksi). Lohen saama kritiikki tiivistyy seuraaviin pääkohtiin:
1. Liikkeen virallisen narratiivin myötäily

   Kritiikki: Kriitikoiden mukaan Lohen laajat historiateokset (kuten Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat) pyrkivät usein perustelemaan ja oikeuttamaan vanhoillislestadiolaisen pääsuunnan nykyisiä opillisia ja historiallisia linjauksia.
   Esimerkki: Kun Lohi tutki 1890-luvun suurta hajaannusta, hänen katsottiin rakentavan argumentaatiota, joka osoittaa vanhoillislestadiolaisuuden (SRK) olevan liikkeen ainoa "oikea" ja alkuperäinen jatkaja muiden haarojen kustannuksella.

2. Teologinen puolustautuminen (Apologetiikka)

   Kritiikki: Historiantutkimuksen tulisi olla uskonnollisesti sitoutumatonta. Lohen on kuitenkin katsottu syyllistyvän ajoittain tieteellisen objektiivisuuden sijasta apologetiikkaan eli oman uskonpuolustukseen.
   Esimerkki: Hän on julkisesti puolustanut herätysliikkeen perinteisiä kantoja (kuten ehkäisykieltoa ja naispappeuden vastustusta) ja heijastanut näitä näkemyksiä myös historialliseen aineistotulkintaansa. Hän on muun muassa kiistänyt naissaarnaajien historiallisen merkityksen liikkeen alkuvaiheessa, mikä herätti laajaa keskustelua.

3. Ongelmallisten jaksojen lieventäminen

   Kritiikki: Liikkeen sisäpuolisena tutkijana Lohen kykyä arvioida kriittisesti herätysliikkeen historian synkimpiä vaiheita on epäilty.
   Esimerkki: 1970-luvun niin sanotut "hoitokokoukset" (jotka sisälsivät vakavaa henkistä väkivaltaa ja hengellistä alistamista) ovat olleet vaikea aihe. Lohi on itsekin myöntänyt, että täysin objektiivisen kuvan antaminen tuosta ajanjaksosta on hyvin vaikeaa. Kriitikoiden mukaan sisäpuolisen tutkijan on vaikea asettua liikkeen johdon toiminnan arvostelijaksi tai uhrien asemaan."
 

Minä myös esitin sinun luotettavuutta koskevan kysymyksesi tekoälylle ja sain puolestani tällaisen vastauksen:

Seppo Lohen tutkimusten luotettavuutta ja akateemista arvoa pidetään kirkkohistoriallisessa tutkimuksessa korkeana, mutta hänen kaksoisroolinsa herätysliikkeen sisäisenä vaikuttajana herättää tiedeyhteisössä keskustelua objektiivisuudesta. 

Lohi (FT, TM) on tehnyt laajaa ja yksityiskohtaista perustutkimusta lestadiolaisuuden historiasta ja leviämisestä. Hänen teoksiaan, kuten Sydämen kristillisyys ja Lestadiolaisuuden suuri hajaannus, käytetään keskeisinä lähdeteoksina aihepiirin tutkimuksessa. 

Tutkimuksen vahvuudet ja luotettavuus

Lähdepohja: Lohen tutkimukset perustuvat erittäin laajaan ja perusteelliseen arkisto- ja lähdemateriaaliin.

Kirkkomaantieteellinen tarkkuus: Hän on dokumentoinut poikkeuksellisen tarkasti liikkeen maantieteellisen leviämisen, ajankohdat ja keskeiset henkilöt.

Sisäpiirin tuntemus: Liikkeen sisäisenä jäsenenä hänellä on ollut pääsy sellaiseen materiaaliin ja perimätietoon, jota ulkopuolisen tutkijan voisi olla vaikea tavoittaa. 
Riippuukohan vastauksen sisältö siitä, millä tuulella tekoäly sattuu olemaan? 😊

Tekoälyn vastauksen laatu riippuu käytettävästä kielimallista, promptauksen laadukkuudesta ja henkilön tekoälyhistoriasta (jos on pyytänyt paljon kritiikkiä jostain aihepiiristä, niin saa kriittisiä vastauksia siitä, vaikkei erikseen pyytäisilään). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei omaa huonoa käytöstä voi perustella toisten huonolla käytöksellä. 
Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä keskustelemaan toisia solvaamatta aiheesta kuin aiheesta.

Suviseuroilla sitä huonoa käytöstä on esiintynyt, mutta ei täällä sellaista ole ainakaan vl-porukkaan kohdistunut.

Huonoa käytöstä on kyllä täällä kohdistunut jopa muihin kuin vl-porukkaan, jos on ollut eri mieltä vl:ien haukkujen kanssa. 

Miksi on vaikea ymmärtää, että Lohen tieteelliseen tutkimukseen kuuluu kiitoksen lisäksi myös kritiikkiä? Tämä sama ilmiö on kaikessa muussakin tutkimuksessa, ei vain vl-liikkeeseen kohdistuvassa. Kritiikki on täysin normaali asia, paitsi jossain P-Koreassa ja itänaapurissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on vaikea ymmärtää, että Lohen tieteelliseen tutkimukseen kuuluu kiitoksen lisäksi myös kritiikkiä? Tämä sama ilmiö on kaikessa muussakin tutkimuksessa, ei vain vl-liikkeeseen kohdistuvassa. Kritiikki on täysin normaali asia, paitsi jossain P-Koreassa ja itänaapurissa.

Tottakai kuuluu! Ei kai kukaan väitäkään ettei kuuluisi. On vain eri asia postaako tänne pelkästään sen kritiikin vai kokonaisarvion 😉

Laestadiukselle ei ollut tärkeää henkilökohtainen synninpäästö vaan henkilökohtainen armonmerkki. Tämä armonmerkki saattoi olla vaikka ihmisen sisäinen kokemus, että on kokenut oman epäkelvollisuutensa ja kyennyt ymmärtämään sovituksen merkityksen ja uskomaan siihen. Tämä saattoi tapahtua vaikka Raamattua lukiessa, rukouksessa, elämän vaiheissa tai saarnaa kuunnellessa. Oleellista oli ihmisen oma kokemus, joka ravisutti perusteellisesti sisintä. Ei toisen ihmisen toiminta.

Lisäksi Laestadiuksella ei ollut ajatusta/oppia, että vain yhdessä ihmisryhmässä ilmenee pelastava usko. Ei missään nimessä. Tämä on lestadiolaisuuden omaa kehittelyä sata vuotta myöhemmin, maallikkopuhujien toimesta.

Uskooko nykyinen lestadiolainen liike siis kuten Laestadius uskoi? Vain osittain. Paljon on luotu omaa oppia, joka ei millään tavalla ole Laestadiuksesta lähtöisin.