Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän noista pedofiili, insestijutuista tiesi ainakin lähipiiri tekemättä asialle yhtään mitään. Aiheesta puhuu mm. marianneairas tiktokissa. Painostettiin hiljenemään jne

Ikävää että hänen lähipiirinsä on ollut tuolla tavoin kieroutunut.

"...Johanna Hurtigin toiminta ja alkuperäinen tarkoitus

Johanna Hurtigin tarkoituksena oli alun perin hoitaa asia liikkeen sisällä salassa ulkopuolisilta. Koska Hurtig oli itse yhteisön jäsen, hän uskoi ja toivoi, että kun liikkeen johto kohtaa totuuden ja saa todisteet lasten hädästä, se toimisi moraalisesi oikein ja puhdistaisi omat rakenteensa.

Salaiset neuvottelut (2008–2010): Hurtig vei keräämänsä tiedot tapauksista luottamuksellisesti suoraan Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johdolle Seurakuntalainen. Hän ei aluksi halunnut julkista skandaalia, vaan vaati SRK:ta kantamaan vastuun, auttamaan uhreja ja ilmoittamaan rikoksista poliisille.

Luottamuksen pettäminen: SRK käytti tätä luottamuksellisuutta hyväkseen. He ottivat tiedot vastaan, mutta salasivat ne rivijäseniltä ja julkisuudelta. Hurtig huomasi, että hänen raporttejaan käytettiin asioiden hautaamiseen, ei niiden selvittämiseen. Vasta tämän jälkeen hän ymmärsi, että julkisuus on ainoa keino pakottaa organisaatio muutokseen.

SRK:n viivyttely ja valehtelu puhujien osallisuudesta

Asia ehti olla julkisuudessa laajasti kaksi ja puoli vuotta ennen kuin SRK suostui lokakuussa 2013 antamaan virallisen ja täysipainoisen anteeksipyyntönsä.

Julkisuustimeline ja viivytys:

Kevät 2011 (Ensimmäinen julkisuusaalto): Media (erityisesti Helsingin Sanomat ja Yle) sai vihiä asiasta, ja SRK joutui paineen alla järjestämään huhtikuussa 2011 tiedotustilaisuuden, jossa se myönsi pedofiliatapauksia olevan kymmeniä.

Väliajan passiivisuus: Tämän 2011 myönnytyksen jälkeen SRK yritti sulkea oven. He väittivät, että "asiat on nyt käsitelty" ja kyse oli menneisyyden virheistä. Mitään todellisia sisäisiä puhdistuksia tai laajaa uhrien tukemista ei aloitettu.

Syksy 2013 (Lopullinen murtuminen): Vasta kun Hurtig julkaisi laajan Taivaan taimet -tutkimuskirjansa ja paljasti hyväksikäyttäjien todellisen, järkyttävän lukumäärän (yli 150 tekijää), viivyttely kävi mahdottomaksi. SRK antoi pakon edessä julkisen anteeksipyyntönsä 24. lokakuuta 2013.

Valehtelivatko he puhujien osallisuudesta?

Kyllä, SRK:n johto jäi kiinni suorasta valehtelusta ja totuuden muuntelusta.

Kun Hurtig kertoi julkisesti, että hyväksikäyttäjien joukossa oli herätysliikkeen eliittiä – mukaan lukien useita kymmeniä aktiivisia maallikkosaarnaajia (puhujia) Seurakuntalainen – SRK kiisti tämän jyrkästi. He vakuuttivat julkisuudessa, että yksikään lapsia hyväksikäyttänyt henkilö ei toimi liikkeessä puhujana.

Pian kuitenkin paljastui, että SRK oli tiennyt saarnaajien rikoksista Seurakuntalainen. Useissa tapauksissa saarnaaja oli siirretty vähin äänin syrjään vasta siinä vaiheessa, kun poliisitutkinta oli jo alkanut tai kun asiasta uhkasi tulla julkinen skandaali. Tätä ennen heidän oli annettu saarnata ja nauttia yhteisön luottamusta, vaikka heidän rikoksensa olivat johdon tiedossa..."

"...Lakimuutokset ja rippisalaisuuden murtuminen Suomessa

Tämä lestaadiolaisliikkeen skandaali oli suurin yksittäinen tekijä, joka pakotti Suomen muuttamaan lakia lasten suojelemiseksi.

Rippisalaisuuden rajaaminen lailla: Aiemmin Suomen laissa kirkon virallisilla papeilla oli ehdoton vaitiolovelvollisuus ripissä. Skandaalin seurauksena lakia muutettiin siten, että lapseen kohdistuva seksuaalirikos tai sen vaara ohittaa rippisalaisuuden. Jos pappi saa ripissä tietää lapseen kohdistuvasta rikoksesta, hänen on pakko ilmoittaa siitä poliisille.

Maallikkoripin asema: Vanhoillislestadiolaisuudessa käytettävä rippi on "maallikkorippi" (syntejä tunnustetaan tavallisille ihmisille, ei papeille). Laki tarkennettiin sellaiseksi, että maallikkoripillä ei ole mitään juridista suojaa. Jokaisella Suomen kansalaisella on ilmoitusvelvollisuus törkeistä, hankkeilla olevista rikoksista. Salailuun osallistuneet maallikot voivat nykyään joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen rikoksen epäilemisestä tai suojelusta.

Uhrien kokemukset prosessin aikana

Uhreille matka salaisuudesta julkisuuteen oli äärimmäisen kivulias, mutta myös vapauttava.

Syyllisyyden murtuminen: Vuosikymmeniä uhrit olivat uskoneet olevansa viallisia, likaisia tai syntisiä, koska heitä oli kielletty puhumasta. Kun Hurtigin tutkimus osoitti, että kyseessä oli satojen lasten järjestelmällinen kohtaama vääryys, moni uhri kuvasi sitä taakan putoamiseksi harteilta.

Kaksoistrauma: Moni uhri koki niin sanotun kaksoistrauman. Ensimmäinen trauma oli itse hyväksikäyttö. Toinen, usein vielä raskaampi trauma oli se, miten oma perhe ja uskovat ystävät reagoivat: kun uhri puhui, häntä syytettiin valehtelijaksi, rauhanyhdistyksellä häntä alettiin vältellä, eikä kukaan istunut seuroissa samaan penkkiin.

Ulkopuolelle jättäminen: Monet uhrit joutuivat jättämään liikkeen tai heidät painostettiin ulos, koska he eivät suostuneet vaikenemaan. Julkisuuden myötä he kuitenkin löysivät toisensa ja perustivat vertaistukiryhmiä, joissa he pystyivät vihdoin käsittelemään traumaansa turvallisesti ilman hengellistä painostusta. 

Lestaadiolainen rippikäytäntö (maallikkorippi): Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä syntejä ei yleensä tunnusteta papille, vaan toiselle liikkeen jäsenelle – esimerkiksi maallikkosaarnaajalle (puhujalle), omalle puolisolle tai vanhemmalle. Tällä maallikkojen välisellä ripillä ei ole Suomen laissa mitään juridista suojaa, vaikka liikkeen sisällä sitä kohdeltiin yhtä sitovana salaisuutena kuin pappien rippiä..."

"...Skandaalin myötä lestaadiolaisille tehtiin selväksi lainmuutoksenkin myötä, ettei heidän sisäinen rippikäytäntönsä anna maallikoille oikeutta salata rikoksia viranomaisilta. 

1. Olisiko rikokset pitänyt viedä poliisille jo aiemmin?

Kyllä, ehdottomasti. Vanhoillislestadiolaisten maallikoiden ja saarnaajien harjoittama asioiden salailu oli silloinkin Suomen lain vastaista. 

Yhteisössä kuitenkin luotiin laiton varjojärjestelmä seuraavilla perusteilla:

Uskonnollinen harha ehdottomuudesta: Liikkeen sisällä opetettiin, että Katekismuksen velvoite ripin salassapidosta sitoo myös maallikoita. Maallikot rinnastivat oman "maallikkorppinsa" kirkon virallisten pappien rippisalaisuuteen, vaikka sillä ei koskaan ole ollut mitään juridista suojaa Suomen laissa. 

Rikoslain ohittaminen: Suomen rikoslaki on aina velvoittanut ilmoittamaan tekeillä olevista törkeistä rikoksista. Lisäksi lastensuojelulaki velvoitti ja velvoittaa tiettyjä ammattilaisia (kuten opettajia ja hoitajia) ilmoittamaan epäilyistä aina. Yhteisössä kuitenkin katsottiin, että "Jumalan laki" ja yhteisön sisäinen rauha menivät maallisen oikeuden edelle, mikä johti vakaviin rikosoikeudellisiin laiminlyönteihin ja salailuun. 

2. Muutettiinko lakia juuri tämän tapauksen vuoksi?

Kyllä, juuri vanhoillislestadiolaisuuden skandaali oli ratkaiseva syy lakimuutokselle.

Vaikka maallikoilla ei suojaa ollutkaan, heräsi yhteiskunnassa suuri huoli siitä, että viralliset luterilaisen kirkon papit pystyivät yhä vetoamaan ehdottomaan rippisalaisuuteensa. Koska vanhoillislestadiolaiset toimivat osana Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa ja liikkeen sisällä oli myös vihittyjä pappeja, syntyi tilanteita, joissa pappi sai tietää hyväksikäytöstä sielunhoidossa mutta laki suojasi hänen vaikenemistaan. 

Tämän seurauksena Suomen eduskunta ja kirkolliskokous muuttivat lakia:

Uusi ilmoitusvelvollisuus: Kirkkolakiin ja rikoslakiin tehtiin historiallinen tiukennus. Lain mukaan papin ehdoton rippisalaisuus murtuu, jos ripissä tulee ilmi jo tehty tai parhaillaan suunnitteilla oleva lapseen kohdistuva seksuaalirikos. Papilla on nykyään laillinen velvollisuus toimia lapsen suojelemiseksi ja ilmoittaa asiasta. 

Selkeä ennakkotapaus: Lainsäätäjät sanoivat suoraan julkisuudessa, että herätysliikkeen paljastunut pedofiliarakenne osoitti vanhan lain porsaanreiät, joissa uskonnollista vaitiolovelvollisuutta käytettiin aseena lapsia vastaan. 

Yhteisö siis loi oman, laittoman säännöstönsä, jolla maallista oikeutta kierrettiin vuosikymmeniä, ja kun tämä petos vihdoin paljastui, yhteiskunnan oli pakko muuttaa lakia asti suojatakseen lapsia uskonnollisten rakenteiden väärinkäytöltä..."

Noniin. Tekoälyspämmi intoutui taas.

Hän ei taida ymmärtää ettei kukaan jaksa tuollaisia lukea. 
Puhu omalla suullasi ihminen!

"....Tutkimukset ja paljastuneet tapaukset osoittavat, että tiukat elämäntapasäännöt, suljetut perherakenteet ja seksuaalisuuden täydellinen tabu luovat otollisen maaperän insestille ja hyväksikäytölle.

1. Säännöt ja seksiin liittyvä suunnaton tabu

Vanhoillislestadiolaisuudessa kaikki esiaviollinen seksi, seurustelu "maailmallisten" kanssa ja jopa itsetyydytys on määritelty vakavaksi synniksi.

Kun luonnollinen seksuaalisuus ja uteliaisuus tukahdutetaan nuoresta pitäen pelolla ja syyllisyydellä, se ei katoa, vaan se voi vääristyä.

Koska nuoret tai aikuiset miehet eivät voineet toteuttaa seksuaalisuuttaan avoimesti tai yhteisön ulkopuolella, paine purkautui helpoimmin siellä, missä kontroleja ei ollut: perheen sisällä. Pikkusisarus tai oma lapsi oli saavutettavissa oleva kohde ympäristössä, jossa ulkopuolisia kontakteja valvottiin tiukasti.

2. Monilapsiset perheet ja "turvapaikka" kodin sisällä

Ehkäisykielto johtaa usein erittäin suuriin perheisiin (jopa 10–15 lasta). Johanna Hurtigin tutkimukset osoittavat, että jättiperheissä vanhempien uupumus oli yleistä, jolloin lasten keskinäinen valvonta petti.

Isommat sisarukset laitettiin usein hoitamaan pienempiä ilman aikuisten valvontaa.

Suuri lapsilauma samassa asunnossa tarkoitti tilanahtautta ja vähäistä yksityisyyttä.

Koska yhteisö opetti, että suurin pahuus ja vaara on "maailmassa" (liikkeen ulkopuolella), vanhemmat tuudittautuivat harhaan, että oma koti ja omat uskovaiset perheenjäsenet ovat automaattisesti turvassa pahuudelta. Tämä sokeus antoi pedofiileille ja insestistä syyllistyville sisaruksille vapaat kädet toimia kodin seinien sisällä.

3. Patriarkaalinen valtarakenne

Liikkeessä perheenisällä ja miehillä on ehdoton hengellinen ja moraalinen valta. Lapset ja vaimo opetetaan tottelemaan miestä ikään kuin Jumalan edustajana kodissa.

Jos isä käytti lastaan hyväkseen, lapsen oli äärimmäisen vaikea kyseenalaistaa tätä, koska isän sana oli yhteisössä laki.

Vaikka äiti olisi epäillyt jotain, hän saattoi vaieta suojellakseen avioliittoa, perheen toimeentuloa ja perheen hengellistä statusta rauhanyhdistyksellä. Julkinen häpeä ja pelko siitä, että perhe leimataan "epäuskoiseksi", oli usein suurempi kuin rohkeus suojella lasta..."

Vierailija kirjoitti:

"...Johanna Hurtigin toiminta ja alkuperäinen tarkoitus

Johanna Hurtigin tarkoituksena oli alun perin hoitaa asia liikkeen sisällä salassa ulkopuolisilta. Koska Hurtig oli itse yhteisön jäsen, hän uskoi ja toivoi, että kun liikkeen johto kohtaa totuuden ja saa todisteet lasten hädästä, se toimisi moraalisesi oikein ja puhdistaisi omat rakenteensa.

Salaiset neuvottelut (2008–2010): Hurtig vei keräämänsä tiedot tapauksista luottamuksellisesti suoraan Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johdolle Seurakuntalainen. Hän ei aluksi halunnut julkista skandaalia, vaan vaati SRK:ta kantamaan vastuun, auttamaan uhreja ja ilmoittamaan rikoksista poliisille.

Luottamuksen pettäminen: SRK käytti tätä luottamuksellisuutta hyväkseen. He ottivat tiedot vastaan, mutta salasivat ne rivijäseniltä ja julkisuudelta. Hurtig huomasi, että hänen raporttejaan käytettiin asioiden hautaamiseen, ei niiden selvittämiseen. Vasta tämän jälkeen hän ymmärsi, että julkisuus on ainoa keino pakottaa organisaatio muutokseen.

SRK:n viivyttely ja valehtelu puhujien osallisuudesta

Asia ehti olla julkisuudessa laajasti kaksi ja puoli vuotta ennen kuin SRK suostui lokakuussa 2013 antamaan virallisen ja täysipainoisen anteeksipyyntönsä.

Julkisuustimeline ja viivytys:

Kevät 2011 (Ensimmäinen julkisuusaalto): Media (erityisesti Helsingin Sanomat ja Yle) sai vihiä asiasta, ja SRK joutui paineen alla järjestämään huhtikuussa 2011 tiedotustilaisuuden, jossa se myönsi pedofiliatapauksia olevan kymmeniä.

Väliajan passiivisuus: Tämän 2011 myönnytyksen jälkeen SRK yritti sulkea oven. He väittivät, että "asiat on nyt käsitelty" ja kyse oli menneisyyden virheistä. Mitään todellisia sisäisiä puhdistuksia tai laajaa uhrien tukemista ei aloitettu.

Syksy 2013 (Lopullinen murtuminen): Vasta kun Hurtig julkaisi laajan Taivaan taimet -tutkimuskirjansa ja paljasti hyväksikäyttäjien todellisen, järkyttävän lukumäärän (yli 150 tekijää), viivyttely kävi mahdottomaksi. SRK antoi pakon edessä julkisen anteeksipyyntönsä 24. lokakuuta 2013.

Valehtelivatko he puhujien osallisuudesta?

Kyllä, SRK:n johto jäi kiinni suorasta valehtelusta ja totuuden muuntelusta.

Kun Hurtig kertoi julkisesti, että hyväksikäyttäjien joukossa oli herätysliikkeen eliittiä – mukaan lukien useita kymmeniä aktiivisia maallikkosaarnaajia (puhujia) Seurakuntalainen – SRK kiisti tämän jyrkästi. He vakuuttivat julkisuudessa, että yksikään lapsia hyväksikäyttänyt henkilö ei toimi liikkeessä puhujana.

Pian kuitenkin paljastui, että SRK oli tiennyt saarnaajien rikoksista Seurakuntalainen. Useissa tapauksissa saarnaaja oli siirretty vähin äänin syrjään vasta siinä vaiheessa, kun poliisitutkinta oli jo alkanut tai kun asiasta uhkasi tulla julkinen skandaali. Tätä ennen heidän oli annettu saarnata ja nauttia yhteisön luottamusta, vaikka heidän rikoksensa olivat johdon tiedossa..."

Tämän takia ei pidä suhtautua  automaattisesti niin, että puhujan paikalta tulisi oikeaa totuudellista puhetta. ”Rakkaan veljen kautta kuulimme”, kamalia nämä lausahdukset totuuden valossa. 

"...Johtopäätös: Kulttuuri suojeli tekoja, ei estänyt niitä

Kun tähän kaikkeen yhdistetään pakotettu anteeksianto, pedofiiliset teot saivat jatkua vapaasti. Jos nuori käytti pikkusiskoaan hyväkseen, pyysi tekoa anteeksi ja sai synninpäästön, asia oli "sovitettu", eikä poikaa rangaistu tai viety hoitoon. Tämä tarkoitti, että sama poika saattoi jatkaa tekojaan vuosia tai siirtää toimintamallinsa myöhemmin omiin lapsiinsa, kun hänestä tuli isä.

Tiukat säännöt eivät siis poistaneet seksuaalirikollisuutta, vaan ne keskittivät sen perheiden sisälle ja loivat täydellisen suojajärjestelmän tekijöille.

Tässä on tiivis synteesi siitä, miksi lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja insesti saivat jatkua vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosikymmenien ajan. Ilmiö ei johtunut yksittäisistä vahingoista, vaan yhteisön omasta opista, suljetusta kulttuurista ja valtasuhteista muodostui tehokas suojajärjestelmä tekijöille.

1. Opillinen väärinkäyttö: Rippi ja pakotettu anteeksianto

Synninpäästö ohitti maallisen lain: Liikkeen sisäistä maallikkorippiä käytettiin varjojärjestelmänä. Kun tekijä pyysi tekoaan anteeksi yhteisön sisällä, asia katsottiin hengellisesti sovitetuksi, eikä rikoksista ilmoitettu poliisille Yle.

Menneiden muistelun kieltäminen: Opin mukaan anteeksi annettu synti lakkaa olemasta. Rikoksesta puhumista uudelleen pidettiin syntisenä katkeruutena ja epäuskona, mikä teki aiheesta ehdottoman tabun.

Uhrin pakottaminen: Uhreilta riistettiin moraalinen toimijuus. Heillä ei ollut vaihtoehtoa kieltäytyä anteeksiannosta. Jos lapsi oireili tai puhui asiasta, syyllisyys ja hengellinen uhkaus (kadotustuomio) käännettiin uhria itseään vastaan.

2. Seksuaalisuuden tabu ja tiukat säännöt

Paineen purkautuminen lähipiirissä: Kaiken esiaviollisten suhteiden, seurustelun ja jopa itsetyydytyksen ehdoton kieltäminen patosivat luonnollista seksuaalisuutta. Koska kontakteja ulkopuolisiin valvottiin tiukasti, vääristynyt seksuaalinen hätä ja pedofiiliset taipumukset purkautuivat helpoimmin siellä, missä valvontaa ei ollut: oman kodin seinien sisällä pikkusisaruksiin tai omiin lapsiin.

Suuret perheet ja vanhempien uupumus: Ehkäisykielto johti suuriin lapsilaumoihin. Ahtaat asuintilat, vanhempien uupumus ja vastuun siirtäminen vanhemmille sisaruksille loivat otollisen maaperän insestille.

Sokeus kodin turvallisuudelle: Yhteisö opetti, että suurin pahuus uhkaa liikkeen ulkopuolella ("maailmassa"). Tämä synnytti harhan oman kodin ja uskovaisten perheenjäsenten automaattisesta synnittömyydestä, mikä sokeutti vanhemmat näkemästä lasten hätää.

3. Patriarkaaliset valtarakenteet ja yhteisön paine

Isien ja saarnaajien auktoriteetti: Liikkeessä miehillä ja erityisesti maallikkosaarnaajilla (puhujilla) on ehdoton hengellinen valta. Uhrien oli mahdotonta tulla kuulluiksi, sillä yhteisö uskoi mieluummin arvostettua miestä kuin lasta tai naista.

"Jumalan valtakunnan" maineen varjelu: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johto pyrki suojelemaan liikkeen julkisuuskuvaa ja hengellistä statusta. Ongelmat haluttiin lakaista maton alle ja niistä tiedottaneita tutkijoita, kuten Johanna Hurtigia, painostettiin ja vähiteltiin vuosien ajan. SRK jopa valehteli julkisesti, ettei rikoksiin syyllistyneitä toiminut liikkeen puhujina, vaikka oli tietoinen asioista.

Kaksoistrauma ja sosiaalinen eristäminen: Ne uhrit tai puolustajat, jotka rikkoivat hiljaisuuden, joutuivat yhteisön hylkimiksi ja hengellisen väkivallan kohteiksi, mikä pakotti monet vaikenemaan oman turvallisuutensa vuoksi..."

"...Lopputulos ja perintö

Tämä monimutkainen uskonnollisen ja sosiaalisen kontrollin verkko murtui laajemmin vasta 2010-luvun alussa Johanna Hurtigin tutkimusten ja julkisen median paineen vuoksi, Seurakuntalainen. Paljastukset johtivat historiallisiin muutoksiin Suomen lainsäädännössä, kun lapsiin kohdistuvat vakavat rikokset määrättiin ohittamaan jopa kirkon virallinen rippisalaisuus."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mun on erittäin vaikea käsittää, miten yhteisössä, jossa saarnattiin hiusten värjääminen synniksi, ohjeistettiin naisia vaikka kuolemaan synnytyksiin (jyrkimmässä kohtaa), paheksutaan kaikkea maallista ja kaikkea mahdollista, voi samanaikaisesti ilmetä pedofiliaa. 

Varsinkin kun se yhteisö on Jumalan valtakunta maan päällä. Mutta onhan se lohdullista, ettei Jumalan valtakunnassa ole sen enempää pedofiliaa kuin valtakunnan ulkopuolellakaan.

Synagogalla ollaan Jumala yhwh ja helluntaissa . Jehovilla on valtakunnan salit.  Budhan temppelit sitten niitä Salomo rakenteli Kleopatra vaimolleen.   Jehovilla on oma oikeus puolue.  ( Egypti sanksriittia KLEOPATRAT Intiassa ) .  Mohametti kuoli mutta hänen kannattajat luulee olevansa myös Jumala ja heillä on vääriä messiaita . Tiibetissä on bon budhajumala.  Egyptissä on lintujumalia .  Intiassa norsupäisiä jumalia.  Kiinassa lohikäärme Jumala .  Kaikille mormoneille on oma Jumala kuin noitataloilla on noitajumala. Vietnamissa syödään koiria ja Perussa marsuja. Poppamiehiä on joka kylässä Thaimaa ja Afrikka . Kaikille on oma Jumala mitä lepytellä.  New age ja new way Healing room jengi on hindua .  Väärät Messiaan gurut on aina parantanut Jeesuksen nimessä . Loihtijoita.  

Vierailija kirjoitti:

"...Johtopäätös: Kulttuuri suojeli tekoja, ei estänyt niitä

Kun tähän kaikkeen yhdistetään pakotettu anteeksianto, pedofiiliset teot saivat jatkua vapaasti. Jos nuori käytti pikkusiskoaan hyväkseen, pyysi tekoa anteeksi ja sai synninpäästön, asia oli "sovitettu", eikä poikaa rangaistu tai viety hoitoon. Tämä tarkoitti, että sama poika saattoi jatkaa tekojaan vuosia tai siirtää toimintamallinsa myöhemmin omiin lapsiinsa, kun hänestä tuli isä.

Tiukat säännöt eivät siis poistaneet seksuaalirikollisuutta, vaan ne keskittivät sen perheiden sisälle ja loivat täydellisen suojajärjestelmän tekijöille.

Tässä on tiivis synteesi siitä, miksi lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja insesti saivat jatkua vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosikymmenien ajan. Ilmiö ei johtunut yksittäisistä vahingoista, vaan yhteisön omasta opista, suljetusta kulttuurista ja valtasuhteista muodostui tehokas suojajärjestelmä tekijöille.

1. Opillinen väärinkäyttö: Rippi ja pakotettu anteeksianto

Synninpäästö ohitti maallisen lain: Liikkeen sisäistä maallikkorippiä käytettiin varjojärjestelmänä. Kun tekijä pyysi tekoaan anteeksi yhteisön sisällä, asia katsottiin hengellisesti sovitetuksi, eikä rikoksista ilmoitettu poliisille Yle.

Menneiden muistelun kieltäminen: Opin mukaan anteeksi annettu synti lakkaa olemasta. Rikoksesta puhumista uudelleen pidettiin syntisenä katkeruutena ja epäuskona, mikä teki aiheesta ehdottoman tabun.

Uhrin pakottaminen: Uhreilta riistettiin moraalinen toimijuus. Heillä ei ollut vaihtoehtoa kieltäytyä anteeksiannosta. Jos lapsi oireili tai puhui asiasta, syyllisyys ja hengellinen uhkaus (kadotustuomio) käännettiin uhria itseään vastaan.

2. Seksuaalisuuden tabu ja tiukat säännöt

Paineen purkautuminen lähipiirissä: Kaiken esiaviollisten suhteiden, seurustelun ja jopa itsetyydytyksen ehdoton kieltäminen patosivat luonnollista seksuaalisuutta. Koska kontakteja ulkopuolisiin valvottiin tiukasti, vääristynyt seksuaalinen hätä ja pedofiiliset taipumukset purkautuivat helpoimmin siellä, missä valvontaa ei ollut: oman kodin seinien sisällä pikkusisaruksiin tai omiin lapsiin.

Suuret perheet ja vanhempien uupumus: Ehkäisykielto johti suuriin lapsilaumoihin. Ahtaat asuintilat, vanhempien uupumus ja vastuun siirtäminen vanhemmille sisaruksille loivat otollisen maaperän insestille.

Sokeus kodin turvallisuudelle: Yhteisö opetti, että suurin pahuus uhkaa liikkeen ulkopuolella ("maailmassa"). Tämä synnytti harhan oman kodin ja uskovaisten perheenjäsenten automaattisesta synnittömyydestä, mikä sokeutti vanhemmat näkemästä lasten hätää.

3. Patriarkaaliset valtarakenteet ja yhteisön paine

Isien ja saarnaajien auktoriteetti: Liikkeessä miehillä ja erityisesti maallikkosaarnaajilla (puhujilla) on ehdoton hengellinen valta. Uhrien oli mahdotonta tulla kuulluiksi, sillä yhteisö uskoi mieluummin arvostettua miestä kuin lasta tai naista.

"Jumalan valtakunnan" maineen varjelu: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johto pyrki suojelemaan liikkeen julkisuuskuvaa ja hengellistä statusta. Ongelmat haluttiin lakaista maton alle ja niistä tiedottaneita tutkijoita, kuten Johanna Hurtigia, painostettiin ja vähiteltiin vuosien ajan. SRK jopa valehteli julkisesti, ettei rikoksiin syyllistyneitä toiminut liikkeen puhujina, vaikka oli tietoinen asioista.

Kaksoistrauma ja sosiaalinen eristäminen: Ne uhrit tai puolustajat, jotka rikkoivat hiljaisuuden, joutuivat yhteisön hylkimiksi ja hengellisen väkivallan kohteiksi, mikä pakotti monet vaikenemaan oman turvallisuutensa vuoksi..."

Kuule rippisalaisuus on nykyisellä vaiti olo velvollisuus .  Sä et levitä perättömiä huhuja toisista etkä juoruile muista.  Sä et paljasta valtio , turvallisuus , lääketiede salaisuuksia ulkopuolisille ellei ne vaaranna muita.   Sä et kerro potilaiden asioita lääkäri huoneen tai sairaalan ulkopuolella.  Kaikilla on oma yksityisyys suoja ja sä et esimerkiksi voi terpeuttina kertoa potilaan tai asiakkaan yksityisyyttä muille.  Vain kovat rikokset kuuluu tietysti selvittää.  Uskonnoissa käsitellään taas uskonto ja perhe asioita mutta ei työ ammatti tai koulu tai muuta arkeen liittyvää.  Ihmiset elää normi arkea keittää perunoita ei se sulle kuulu.  Naisten ja miesten sairaudet hoitaa lääkäri ei kuulu sulle. Työpaikoissa on vaitiolo velvollisuus kuule . Sä et voi vahingoittaa sun juoruilla yritysten toimintaa tai vahingoittaa toisia. Sulla ei ole mitään oikeutta kertoilla kenenkään lääkärissä käyntejä muille. Kenellekään.  Jos on paha juoruinen luonne , mene töihin johonkin puutarhan hoitoon tai navettaan juttele siellä lehmille. 

Syyttömiä syyttämällä on puristettu tunnustuksia niin että se uhri on pyytänyt anteeksi mitä muut tehnyt hänelle .   Samoin kun on ihmisiä jotka on lavastanut muita syylliseksi tekoihinsa.  Nämä ei tunnusta mitään vaan nauttii kun syytöntä syytetään. Ilkeys kuuluu vanhaan liittoon. Mooses. 

Johanna Hurtig on varmasti tehnyt vanhoillislestadiolaisuuden eteen enemmän hyvää, kuin kukaan muu. Voitte vain miettiä, millainen lahko se nykyään olisi, jos mätäpaisetta ei olisi puhkaistu. 

Olisiko jopa seksikultti?

Esimerkiksi arabeissa on äärisairaita jotka seuraa ihmisiä . Ihan pitkin ostareita . Kaikissa uskonnoissa on omat häiriintyneet ja vammaiset kuin rikolliset.  Kaikissa .  Sairaat johtajat voi viedä kokonaisen joukon mukanaan helvettiin. Jopa murhata jäseniä tai saada huumattua huumeilla muut tekemään rikoksia. Mutta on uskontoja missä on noituutta kuin vihaa .  Vanhan liiton uskonnoissa yllytetään vihaamaan kivet kourassa. 

Tuollaista se on kun näkee kaikissa GOLJATTEJA .  

Synagogallakin ja saalemilla olisi parempi tuijottaa peiliin niitä omia tekoja eikä vahtia muita .  Samoin lestoissa ja moskeijoissa ne omat teot ja synnit . 

Mitä sanotte esim. tästä: "Useissa tapauksissa saarnaaja oli siirretty vähin äänin syrjään vasta siinä vaiheessa, kun poliisitutkinta oli jo alkanut tai kun asiasta uhkasi tulla julkinen skandaali."

Siis ehkäisy kielto on synagogalta Mooses laki lisääntyä ja nämä ajattelee sen koskevan yksin heitä eikä muita maan päällä.  

No vapaissa suunnissa käytetään maallikkosaarnaajia.  Yksi helluntaisaarnaaja tappoi jonkun jossain ehkä Oulu Rovaniemi Citymarketissa .  Laki saa aikaan vihaa . Siksi kristityt lähti pois synagogilta . Pois vihasta.  

Menkää nyt Kuusamoon viettämään luontokesää , vaellusta ja kylpylää niin päähän tulee muuta ajateltavaa.