Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Jehovat kielsi TV katselun joskus .  Myös lessuton kieltänyt.  Puhuvan laatikon käyttämä pahuus syynä.  

Pokemon kortteja harrastanut juuda lainen poika oli äitiään kepillä ja huusi 666 sun pitää tietää kuka on 666 .  Puistossa nimittäin ulkona .  Yksinhuoltaja .  Helluntailaisuudessa ovat , cityseurakunnassa .  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Omantunnon asioiksi niitä yleisimmin sanotaan.

Sen Helsingin ry:n alustuksen aihe oli mielestäni tuo ”ehdonvallan asiat” tjtn, silloin se jäi yleisempään käyttöön. Sehän on teologian termi, ei vl-termi.

Se omantunnon asia tarkoittaa, että uskovan omatunto sanoo siitä yhdellä tavalla. Uskova ei kuulemma halua tehdä sitä tai tätä. Ihan kuin suuri joukko haluaisi kaikki samaa. Toisin tekemällä ei vain pidetä uskovana, joten vaikeaa se on toisin toimia.

Tämän sinä olet käsittänyt minusta vähän väärin. Ei kaikkien uskovaisten omaatuntoa vaivaa juuri samat asiat. Siksi siinä samassa on tuo ”oma”.

Esimerkki:

Liisa  haluaisi katsoa tiettyjä elokuvia puolisonsa Pekan kanssa. Liisa ei koe niiden vaivaavan omaatuntoaan, mutta koska Pekan omatunto ei tuollaisia salli, he katsovat yhdessä ”Huvilaa ja huussia”.

Ja jos Liisan ja Pekan tyttären Ninnin omaatuntoa vaivaa myös Huvila ja huussi niin Liisa ja Pekka eivät katso sitäkään. Tai katsovat vain silloin, kun Ninni ei ole kotona ja yrittävät sitten olla koskaan sanomatta edes vahingossa mitään Huvilasta ja huussista, jotta Ninni ei vain ahdistu asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Tämä. Tai kiistämään, että nuo asiat olisi syntinä pidettyjä. Kuinka moni on kasvanut yhteisössä ilman, että olisi koskaan kuullut opetettavan niiden olevan syntiä? 

Välillä kun tätä ketjua lukee niin tuntuu kuin olisi kaasuvalotuksen kohteena. Mikään ei ole ollut niin kuin itse sen muistaa tai sitä on vain ymmärtänyt väärin tai sitten on ollut vain liian herkkä.

Entäs jos se on totta? Että muistat väärin, tai olet aikoinaan käsittänyt väärin? 

Entä jos en muista väärin enkä ole käsittänyt väärin? 

Minusta on oikein hyvä, että täällä nousi selvästi esille tämä ristiriita mielikuvien ja todellisuuden välillä.
Kun on väitetty, että vl:ille vaikka meikki olisi syntiä ja olemme yrittäneet selittää ettei niin ole. Nyt, kun ihan SRK:n kirjassa oli sama asia mustaa valkoisella, niin toivon, että se muuttaa vääriä mielikuvia oikeampaan suuntaan. 
Jospa nyt luotettaisiin että me emme valehtele, kun kerromme mitä vl:t opettavat. 
Ja ennen kaikkea, jos joku uskaltautuisi vaikka seuroihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Tällaisista ehdonvallanasioista on hoitokokouksissa tehty parannusta:

Aku Ankan ja muiden sarjakuvien lukeminen: Lehtien tilaaminen kotiin rinnastettiin synnin tuomiseen perheeseen. 

Purukumin jauhamista pidettiin synnillisenä ja "maailmallisena" rehentelynä. Myös purkkapakettien mukana tulleiden kuvien keräily oli kiellettyä.

Jopa tavalliset nuket tai pehmoeläimet tulkittiin epäjumalankuviksi, joista piti tehdä parannus.

Koulussa laulettavat maalliset laulut tai jopa pelkkä nokkahuilun soittaminen saattoivat johtaa puhutteluun.

Radion omistaminen tai sellaisten ohjelmien kuuntelu, jotka eivät olleet jumalanpalveluksia (kuten urheiluselostukset tai kuunnelmat).

Pelkkä katolla oleva antenni (vaikka televisio olisi viety pois) oli julkinen merkki maailmallisuudesta.

Liian hienot tai koristeelliset verhot, huonekalut, huonekasvit tai kristallikruunut ("kristallikruunusynti"). Koti ei saanut näyttää koreilevalta tai pröystäilevältä.

Muotilehtien (kuten Burda) tilaaminen ja niiden kaavoilla tehtyjen vaatteiden ompelu.

Naisten liian lyhyet hiukset (polkkatukka) tai miesten liian pitkät hiukset ja pulisongit. 

Hiusten föönaaminen tai muotoilutuotteiden käyttö oli syntiä.

Vetoketjut (erityisesti naisten vaatteissa väärässä paikassa), liian leveät lahkeet (lahjesynti) tai liian kirkkaat värit.

Liian silmäänpistävät, modernit tai koristeelliset silmälasiensangat.

Tervehtimättä jättäminen "Jumalan terveellä": Jos uskovainen tervehti toista uskovaista maallisella "hei"- tai "hyvää päivää" -ilmauksella perinteisen tervehdyksen sijaan, se tulkittiin hengen kylmyydeksi.

Kirkon diakoniatyön tai yleisten keräysten tukeminen rinnastettiin väärän hengen tukemiseen.

Liiallinen opiskeluhalu tai lukioon meno ("viisauden synti"), jonka pelättiin vieraannuttavan nuoren yhteisöstä ja herättävän ylpeyttä. 

Nämä pikkuseikat osoittavat, miten tarkasti ihmisten yksityiselämää valvottiin. Koska rauhanyhdistysten johdon ja hoitajien valta on suuri, niin melkein mistä tahansa arkisesta asiasta saattoi joutua syytetyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Tämä. Tai kiistämään, että nuo asiat olisi syntinä pidettyjä. Kuinka moni on kasvanut yhteisössä ilman, että olisi koskaan kuullut opetettavan niiden olevan syntiä? 

Välillä kun tätä ketjua lukee niin tuntuu kuin olisi kaasuvalotuksen kohteena. Mikään ei ole ollut niin kuin itse sen muistaa tai sitä on vain ymmärtänyt väärin tai sitten on ollut vain liian herkkä.

Entäs jos se on totta? Että muistat väärin, tai olet aikoinaan käsittänyt väärin? 

Entä jos en muista väärin enkä ole käsittänyt väärin? 

Niin. Sitten hiukan ihmetyttää, kun koet että sinulle on opetettu eri tavalla kuin SRK:n julkaisuissa (kirjat ja Päivämies).

Missähän se väärinkäsitys on syntynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Tällaisista ehdonvallanasioista on hoitokokouksissa tehty parannusta:

 

Aku Ankan ja muiden sarjakuvien lukeminen: Lehtien tilaaminen kotiin rinnastettiin synnin tuomiseen perheeseen. 

 

Purukumin jauhamista pidettiin synnillisenä ja "maailmallisena" rehentelynä. Myös purkkapakettien mukana tulleiden kuvien keräily oli kiellettyä.

 

Jopa tavalliset nuket tai pehmoeläimet tulkittiin epäjumalankuviksi, joista piti tehdä parannus.

 

Koulussa laulettavat maalliset laulut tai jopa pelkkä nokkahuilun soittaminen saattoivat johtaa puhutteluun.

 

Radion omistaminen tai sellaisten ohjelmien kuuntelu, jotka eivät olleet jumalanpalveluksia (kuten urheiluselostukset tai kuunnelmat).

 

Pelkkä katolla oleva antenni (vaikka televisio olisi viety pois) oli julkinen merkki maailmallisuudesta.

 

Liian hienot tai koristeelliset verhot, huonekalut, huonekasvit tai kristallikruunut ("kristallikruunusynti"). Koti ei saanut näyttää koreilevalta tai pröystäilevältä.

 

Muotilehtien (kuten Burda) tilaaminen ja niiden kaavoilla tehtyjen vaatteiden ompelu.

 

Naisten liian lyhyet hiukset (polkkatukka) tai miesten liian pitkät hiukset ja pulisongit. 

 

Hiusten föönaaminen tai muotoilutuotteiden käyttö oli syntiä.

 

Vetoketjut (erityisesti naisten vaatteissa väärässä paikassa), liian leveät lahkeet (lahjesynti) tai liian kirkkaat värit.

 

Liian silmäänpistävät, modernit tai koristeelliset silmälasiensangat.

 

Tervehtimättä jättäminen "Jumalan terveellä": Jos uskovainen tervehti toista uskovaista maallisella "hei"- tai "hyvää päivää" -ilmauksella perinteisen tervehdyksen sijaan, se tulkittiin hengen kylmyydeksi.

 

Kirkon diakoniatyön tai yleisten keräysten tukeminen rinnastettiin väärän hengen tukemiseen.

 

Liiallinen opiskeluhalu tai lukioon meno ("viisauden synti"), jonka pelättiin vieraannuttavan nuoren yhteisöstä ja herättävän ylpeyttä. 

 

Nämä pikkuseikat osoittavat, miten tarkasti ihmisten yksityiselämää valvottiin. Koska rauhanyhdistysten johdon ja hoitajien valta on suuri, niin melkein mistä tahansa arkisesta asiasta saattoi joutua syytetyksi. 

Sinulla on näille varmasti luotettava lähde, laitatko sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Tällaisista ehdonvallanasioista on hoitokokouksissa tehty parannusta:

 

Aku Ankan ja muiden sarjakuvien lukeminen: Lehtien tilaaminen kotiin rinnastettiin synnin tuomiseen perheeseen. 

 

Purukumin jauhamista pidettiin synnillisenä ja "maailmallisena" rehentelynä. Myös purkkapakettien mukana tulleiden kuvien keräily oli kiellettyä.

 

Jopa tavalliset nuket tai pehmoeläimet tulkittiin epäjumalankuviksi, joista piti tehdä parannus.

 

Koulussa laulettavat maalliset laulut tai jopa pelkkä nokkahuilun soittaminen saattoivat johtaa puhutteluun.

 

Radion omistaminen tai sellaisten ohjelmien kuuntelu, jotka eivät olleet jumalanpalveluksia (kuten urheiluselostukset tai kuunnelmat).

 

Pelkkä katolla oleva antenni (vaikka televisio olisi viety pois) oli julkinen merkki maailmallisuudesta.

 

Liian hienot tai koristeelliset verhot, huonekalut, huonekasvit tai kristallikruunut ("kristallikruunusynti"). Koti ei saanut näyttää koreilevalta tai pröystäilevältä.

 

Muotilehtien (kuten Burda) tilaaminen ja niiden kaavoilla tehtyjen vaatteiden ompelu.

 

Naisten liian lyhyet hiukset (polkkatukka) tai miesten liian pitkät hiukset ja pulisongit. 

 

Hiusten föönaaminen tai muotoilutuotteiden käyttö oli syntiä.

 

Vetoketjut (erityisesti naisten vaatteissa väärässä paikassa), liian leveät lahkeet (lahjesynti) tai liian kirkkaat värit.

 

Liian silmäänpistävät, modernit tai koristeelliset silmälasiensangat.

 

Tervehtimättä jättäminen "Jumalan terveellä": Jos uskovainen tervehti toista uskovaista maallisella "hei"- tai "hyvää päivää" -ilmauksella perinteisen tervehdyksen sijaan, se tulkittiin hengen kylmyydeksi.

 

Kirkon diakoniatyön tai yleisten keräysten tukeminen rinnastettiin väärän hengen tukemiseen.

 

Liiallinen opiskeluhalu tai lukioon meno ("viisauden synti"), jonka pelättiin vieraannuttavan nuoren yhteisöstä ja herättävän ylpeyttä. 

 

Nämä pikkuseikat osoittavat, miten tarkasti ihmisten yksityiselämää valvottiin. Koska rauhanyhdistysten johdon ja hoitajien valta on suuri, niin melkein mistä tahansa arkisesta asiasta saattoi joutua syytetyksi. 

Joku kieli poskessa kirjoitellut 😅
Noita ei usko kyllä kukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Tällaisista ehdonvallanasioista on hoitokokouksissa tehty parannusta:

 

Aku Ankan ja muiden sarjakuvien lukeminen: Lehtien tilaaminen kotiin rinnastettiin synnin tuomiseen perheeseen. 

 

Purukumin jauhamista pidettiin synnillisenä ja "maailmallisena" rehentelynä. Myös purkkapakettien mukana tulleiden kuvien keräily oli kiellettyä.

 

Jopa tavalliset nuket tai pehmoeläimet tulkittiin epäjumalankuviksi, joista piti tehdä parannus.

 

Koulussa laulettavat maalliset laulut tai jopa pelkkä nokkahuilun soittaminen saattoivat johtaa puhutteluun.

 

Radion omistaminen tai sellaisten ohjelmien kuuntelu, jotka eivät olleet jumalanpalveluksia (kuten urheiluselostukset tai kuunnelmat).

 

Pelkkä katolla oleva antenni (vaikka televisio olisi viety pois) oli julkinen merkki maailmallisuudesta.

 

Liian hienot tai koristeelliset verhot, huonekalut, huonekasvit tai kristallikruunut ("kristallikruunusynti"). Koti ei saanut näyttää koreilevalta tai pröystäilevältä.

 

Muotilehtien (kuten Burda) tilaaminen ja niiden kaavoilla tehtyjen vaatteiden ompelu.

 

Naisten liian lyhyet hiukset (polkkatukka) tai miesten liian pitkät hiukset ja pulisongit. 

 

Hiusten föönaaminen tai muotoilutuotteiden käyttö oli syntiä.

 

Vetoketjut (erityisesti naisten vaatteissa väärässä paikassa), liian leveät lahkeet (lahjesynti) tai liian kirkkaat värit.

 

Liian silmäänpistävät, modernit tai koristeelliset silmälasiensangat.

 

Tervehtimättä jättäminen "Jumalan terveellä": Jos uskovainen tervehti toista uskovaista maallisella "hei"- tai "hyvää päivää" -ilmauksella perinteisen tervehdyksen sijaan, se tulkittiin hengen kylmyydeksi.

 

Kirkon diakoniatyön tai yleisten keräysten tukeminen rinnastettiin väärän hengen tukemiseen.

 

Liiallinen opiskeluhalu tai lukioon meno ("viisauden synti"), jonka pelättiin vieraannuttavan nuoren yhteisöstä ja herättävän ylpeyttä. 

 

Nämä pikkuseikat osoittavat, miten tarkasti ihmisten yksityiselämää valvottiin. Koska rauhanyhdistysten johdon ja hoitajien valta on suuri, niin melkein mistä tahansa arkisesta asiasta saattoi joutua syytetyksi. 

Sinulla on näille varmasti luotettava lähde, laitatko sen?

Useitakin😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Tällaisista ehdonvallanasioista on hoitokokouksissa tehty parannusta:

 

Aku Ankan ja muiden sarjakuvien lukeminen: Lehtien tilaaminen kotiin rinnastettiin synnin tuomiseen perheeseen. 

 

Purukumin jauhamista pidettiin synnillisenä ja "maailmallisena" rehentelynä. Myös purkkapakettien mukana tulleiden kuvien keräily oli kiellettyä.

 

Jopa tavalliset nuket tai pehmoeläimet tulkittiin epäjumalankuviksi, joista piti tehdä parannus.

 

Koulussa laulettavat maalliset laulut tai jopa pelkkä nokkahuilun soittaminen saattoivat johtaa puhutteluun.

 

Radion omistaminen tai sellaisten ohjelmien kuuntelu, jotka eivät olleet jumalanpalveluksia (kuten urheiluselostukset tai kuunnelmat).

 

Pelkkä katolla oleva antenni (vaikka televisio olisi viety pois) oli julkinen merkki maailmallisuudesta.

 

Liian hienot tai koristeelliset verhot, huonekalut, huonekasvit tai kristallikruunut ("kristallikruunusynti"). Koti ei saanut näyttää koreilevalta tai pröystäilevältä.

 

Muotilehtien (kuten Burda) tilaaminen ja niiden kaavoilla tehtyjen vaatteiden ompelu.

 

Naisten liian lyhyet hiukset (polkkatukka) tai miesten liian pitkät hiukset ja pulisongit. 

 

Hiusten föönaaminen tai muotoilutuotteiden käyttö oli syntiä.

 

Vetoketjut (erityisesti naisten vaatteissa väärässä paikassa), liian leveät lahkeet (lahjesynti) tai liian kirkkaat värit.

 

Liian silmäänpistävät, modernit tai koristeelliset silmälasiensangat.

 

Tervehtimättä jättäminen "Jumalan terveellä": Jos uskovainen tervehti toista uskovaista maallisella "hei"- tai "hyvää päivää" -ilmauksella perinteisen tervehdyksen sijaan, se tulkittiin hengen kylmyydeksi.

 

Kirkon diakoniatyön tai yleisten keräysten tukeminen rinnastettiin väärän hengen tukemiseen.

 

Liiallinen opiskeluhalu tai lukioon meno ("viisauden synti"), jonka pelättiin vieraannuttavan nuoren yhteisöstä ja herättävän ylpeyttä. 

 

Nämä pikkuseikat osoittavat, miten tarkasti ihmisten yksityiselämää valvottiin. Koska rauhanyhdistysten johdon ja hoitajien valta on suuri, niin melkein mistä tahansa arkisesta asiasta saattoi joutua syytetyksi. 

Joku kieli poskessa kirjoitellut 😅
Noita ei usko kyllä kukaan

Katso joskus Karpon dokumentti "syntisin silmin", ehkä se avaa silmäsi😉

Valehtelu on väärin.

8. käsky:
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Martti Lutherin Vähän katekismuksen selitys:
Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme valhetele lähimmäisestämme, kavalla, panettele tai saata häntä huonoon huutoon, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja selitämme kaiken parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.

Mutta juuri tuossa SRK:n julkaisussahan kirjoitettiin noista ehdonvallan asioista. Sanottiin etteivät ne ole syntiä vaan omantunnon asioita. Niissä toimitaan OMANtunnon mukaan ja siten ettei pahenneta toisia.

Tällaisista ehdonvallanasioista on hoitokokouksissa tehty parannusta:

 

Aku Ankan ja muiden sarjakuvien lukeminen: Lehtien tilaaminen kotiin rinnastettiin synnin tuomiseen perheeseen. 

 

Purukumin jauhamista pidettiin synnillisenä ja "maailmallisena" rehentelynä. Myös purkkapakettien mukana tulleiden kuvien keräily oli kiellettyä.

 

Jopa tavalliset nuket tai pehmoeläimet tulkittiin epäjumalankuviksi, joista piti tehdä parannus.

 

Koulussa laulettavat maalliset laulut tai jopa pelkkä nokkahuilun soittaminen saattoivat johtaa puhutteluun.

 

Radion omistaminen tai sellaisten ohjelmien kuuntelu, jotka eivät olleet jumalanpalveluksia (kuten urheiluselostukset tai kuunnelmat).

 

Pelkkä katolla oleva antenni (vaikka televisio olisi viety pois) oli julkinen merkki maailmallisuudesta.

 

Liian hienot tai koristeelliset verhot, huonekalut, huonekasvit tai kristallikruunut ("kristallikruunusynti"). Koti ei saanut näyttää koreilevalta tai pröystäilevältä.

 

Muotilehtien (kuten Burda) tilaaminen ja niiden kaavoilla tehtyjen vaatteiden ompelu.

 

Naisten liian lyhyet hiukset (polkkatukka) tai miesten liian pitkät hiukset ja pulisongit. 

 

Hiusten föönaaminen tai muotoilutuotteiden käyttö oli syntiä.

 

Vetoketjut (erityisesti naisten vaatteissa väärässä paikassa), liian leveät lahkeet (lahjesynti) tai liian kirkkaat värit.

 

Liian silmäänpistävät, modernit tai koristeelliset silmälasiensangat.

 

Tervehtimättä jättäminen "Jumalan terveellä": Jos uskovainen tervehti toista uskovaista maallisella "hei"- tai "hyvää päivää" -ilmauksella perinteisen tervehdyksen sijaan, se tulkittiin hengen kylmyydeksi.

 

Kirkon diakoniatyön tai yleisten keräysten tukeminen rinnastettiin väärän hengen tukemiseen.

 

Liiallinen opiskeluhalu tai lukioon meno ("viisauden synti"), jonka pelättiin vieraannuttavan nuoren yhteisöstä ja herättävän ylpeyttä. 

 

Nämä pikkuseikat osoittavat, miten tarkasti ihmisten yksityiselämää valvottiin. Koska rauhanyhdistysten johdon ja hoitajien valta on suuri, niin melkein mistä tahansa arkisesta asiasta saattoi joutua syytetyksi. 

Joku kieli poskessa kirjoitellut 😅
Noita ei usko kyllä kukaan

Katso joskus Karpon dokumentti "syntisin silmin", ehkä se avaa silmäsi😉

Näköjään areenassa yhä katsottavissa, löytyy myös muualta.

https://areena.yle.fi/1-50229429

Vierailija kirjoitti:

Minusta on oikein hyvä, että täällä nousi selvästi esille tämä ristiriita mielikuvien ja todellisuuden välillä.
Kun on väitetty, että vl:ille vaikka meikki olisi syntiä ja olemme yrittäneet selittää ettei niin ole. Nyt, kun ihan SRK:n kirjassa oli sama asia mustaa valkoisella, niin toivon, että se muuttaa vääriä mielikuvia oikeampaan suuntaan. 
Jospa nyt luotettaisiin että me emme valehtele, kun kerromme mitä vl:t opettavat. 
Ja ennen kaikkea, jos joku uskaltautuisi vaikka seuroihin.

Tämäkin on jo aiemmin kuultu. Viis siitä, mitä ihmiset ovat kuulleet ja mitä heidän kysymyksiin on vastattu tai mitä on saarnattu. Väärin kuultu, väärin ymmärretty, väärin muistettu. Miksi niin moni muistaa väärin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Tämä. Tai kiistämään, että nuo asiat olisi syntinä pidettyjä. Kuinka moni on kasvanut yhteisössä ilman, että olisi koskaan kuullut opetettavan niiden olevan syntiä? 

Välillä kun tätä ketjua lukee niin tuntuu kuin olisi kaasuvalotuksen kohteena. Mikään ei ole ollut niin kuin itse sen muistaa tai sitä on vain ymmärtänyt väärin tai sitten on ollut vain liian herkkä.

Entäs jos se on totta? Että muistat väärin, tai olet aikoinaan käsittänyt väärin? 

Entä jos en muista väärin enkä ole käsittänyt väärin? 

Niin. Sitten hiukan ihmetyttää, kun koet että sinulle on opetettu eri tavalla kuin SRK:n julkaisuissa (kirjat ja Päivämies).

Missähän se väärinkäsitys on syntynyt?

Opetus on muuttunut. Mutta kun sitä ei voida ainoassa oikeassa uskossa myöntää niin mieluummin kiistetään toisten muistot. Siitä minun mielestäni on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Tämä. Tai kiistämään, että nuo asiat olisi syntinä pidettyjä. Kuinka moni on kasvanut yhteisössä ilman, että olisi koskaan kuullut opetettavan niiden olevan syntiä? 

Välillä kun tätä ketjua lukee niin tuntuu kuin olisi kaasuvalotuksen kohteena. Mikään ei ole ollut niin kuin itse sen muistaa tai sitä on vain ymmärtänyt väärin tai sitten on ollut vain liian herkkä.

Entäs jos se on totta? Että muistat väärin, tai olet aikoinaan käsittänyt väärin? 

Entä jos en muista väärin enkä ole käsittänyt väärin? 

Niin. Sitten hiukan ihmetyttää, kun koet että sinulle on opetettu eri tavalla kuin SRK:n julkaisuissa (kirjat ja Päivämies).

Missähän se väärinkäsitys on syntynyt?

Opetus on muuttunut. Mutta kun sitä ei voida ainoassa oikeassa uskossa myöntää niin mieluummin kiistetään toisten muistot. Siitä minun mielestäni on kyse.

Miten se sama opetus on noissa ajat sitten julkaistuissa kirjoissa?

Mitä te tämän päivän vanhoillislestadiolaiset ajattelette helvetistä? Onko tulinen meri ja itku ja hammasten kiristys siellä vain vertauskuva vai onko se todellinen kuvaus helvetistä ja siitä millaista sinne joutuminen on?

Kun sielunvihollinen on saanut eksyttää, niin se kyllä osaa teidän muistot sotkea myös.

Jos koette että opetus on muuttunut, niin tulkaa seuroihin tarkastamaan onko. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Tämä. Tai kiistämään, että nuo asiat olisi syntinä pidettyjä. Kuinka moni on kasvanut yhteisössä ilman, että olisi koskaan kuullut opetettavan niiden olevan syntiä? 

Välillä kun tätä ketjua lukee niin tuntuu kuin olisi kaasuvalotuksen kohteena. Mikään ei ole ollut niin kuin itse sen muistaa tai sitä on vain ymmärtänyt väärin tai sitten on ollut vain liian herkkä.

Entäs jos se on totta? Että muistat väärin, tai olet aikoinaan käsittänyt väärin? 

Entä jos en muista väärin enkä ole käsittänyt väärin? 

Niin. Sitten hiukan ihmetyttää, kun koet että sinulle on opetettu eri tavalla kuin SRK:n julkaisuissa (kirjat ja Päivämies).

Missähän se väärinkäsitys on syntynyt?

Opetus on muuttunut. Mutta kun sitä ei voida ainoassa oikeassa uskossa myöntää niin mieluummin kiistetään toisten muistot. Siitä minun mielestäni on kyse.

Miten se sama opetus on noissa ajat sitten julkaistuissa kirjoissa?

Ajattelitko, että kaikki kummallisuudet löytyy sieltä. Luepa vaikka tämä 1960- ja 1970-luvun hoitokokouksista: syntilista oli loputon. Esimerkiksi Saludon ostaminen Elannon kaupasta. 

https://yle.fi/a/3-10118564