Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Olen miettinyt tuota asiaa pitkään. On herännyt kysymys, voiko joku väittää uskoa heikoksi vallankäyttötarkoituksessa? Eli väittää oman uskon menevän vaikka naapurin television katsomisesta, jotta saisi naapurin lopettamaan sen. Kuulostaa myös erikoiselta, että joku väittää rakkautensa loppuvan ellei joku muu lopeta jotain asiaa. Ihmiset on erilaisia ja uskoa uhkaavat asiat ovat myös erilaisia. Siksi tuntuu jotenkin mielivaltaiselta, että joku asia leimataan kaikkien kohdalla ongelmalliseksi. Eikä varmastikaan kaikkea mikä voi aiheuttaa ongelmia ole leimattu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten Päivämiehen jutut ja jopa blogit ovat muuttuneet vain tilaajien luettavaksi? Olen mielenkiinnolla lukenut blogeja ja tutustunut sitä kauttaa vl-uskoon. Nyt ei enää pääse lukemaan.

Oho. Voisit kirjoittaa tuon palautteena. Päivämiehen sivuilla voi antaa palautetta.

Katolinen kirkko levitti evankeliumin .   Ortodoksit ja luterilaiset kuin anglikaanit itsenäistyi omiksi oppihaaroiksi riippuen kielestä .  Latinan kieli oli hallitseva .  Luther käänsi latinasta uuden testamentin Saksan kielelle . Myöhemmin niitä käännettiin ruotsiksi ja Agricola suomeksi .   Ihmisiä seuraamalla et pelastu muista !!   Jumalan pojan antama pelastus on ansaitsematon lahja et voi sitä ansaita .   SYYTTELEe niitä kun ei ole saanut kastetta älä kastettuja .  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Tämä. Tai kiistämään, että nuo asiat olisi syntinä pidettyjä. Kuinka moni on kasvanut yhteisössä ilman, että olisi koskaan kuullut opetettavan niiden olevan syntiä? 

Välillä kun tätä ketjua lukee niin tuntuu kuin olisi kaasuvalotuksen kohteena. Mikään ei ole ollut niin kuin itse sen muistaa tai sitä on vain ymmärtänyt väärin tai sitten on ollut vain liian herkkä.

Entäs jos se on totta? Että muistat väärin, tai olet aikoinaan käsittänyt väärin? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten Päivämiehen jutut ja jopa blogit ovat muuttuneet vain tilaajien luettavaksi? Olen mielenkiinnolla lukenut blogeja ja tutustunut sitä kauttaa vl-uskoon. Nyt ei enää pääse lukemaan.

Niissä lukee kyllä, että vain tilaajille. Mutta jostain syystä ainakin minä pystyn kaikki lukemaan, luulisin että kaikille näkyy. 

Se että leeviläinen kieltää Jeesuksen niin heitä on helluntaissa myös täysin kastamatta .  Kyllä Nasaretilainen tietää ketkä on hänen ketkä ei vaikka olisi missä joukossa.  Helluntaivapareissa ei lapsia / vauvoja edes kasteta . Moni on elänyt ilman mitään kastetta evankeliumiin . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Tämä. Tai kiistämään, että nuo asiat olisi syntinä pidettyjä. Kuinka moni on kasvanut yhteisössä ilman, että olisi koskaan kuullut opetettavan niiden olevan syntiä? 

Voisiko tässä olla niitä henkilö/perhekohtaisia eroja? Että on joko sanottu väärin tai käsitetty väärin?

Ei minulle ole koskaan opetettu että esim. meikki olisi syntiä, vaan sanottu että ”uskovaisilla ei ole tapana meikata”

70-luvulla syntynyt vl

Minusta on kamalaa, että ihmiselle sanotaan, että "me emme halua". Haluaminen on ihmiselle luonnollinen tunne, oli kohde sitten jäätelön syöminen tai mikä tahansa isompi asia. Ei tunteilleen voi mitään ja miten väärin on syyllistää ihmisiä tunteistaan.

Eihän tuossa niin sanottu

Leeviläiset RABBIT . Fariseukset perustuu uskonnollisuuden ulkokuoreen omavanhurskauteen / omiin tekoihin . Ihminen ei kuitenkaan voi itse itseään pelastaa . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Olen miettinyt tuota asiaa pitkään. On herännyt kysymys, voiko joku väittää uskoa heikoksi vallankäyttötarkoituksessa? Eli väittää oman uskon menevän vaikka naapurin television katsomisesta, jotta saisi naapurin lopettamaan sen. Kuulostaa myös erikoiselta, että joku väittää rakkautensa loppuvan ellei joku muu lopeta jotain asiaa. Ihmiset on erilaisia ja uskoa uhkaavat asiat ovat myös erilaisia. Siksi tuntuu jotenkin mielivaltaiselta, että joku asia leimataan kaikkien kohdalla ongelmalliseksi. Eikä varmastikaan kaikkea mikä voi aiheuttaa ongelmia ole leimattu.

Tai ei väitä omaa uskoaan heikoksi, mutta sanoo, että joku muu voi olla uskossaan niin heikko, että häntä ei saa "pahentaa"? Vaikka oikeasti ei olisi edes olemassa ketään sellaista, jota toisten tarvitsisi suojella jättämällä tekemättä tiettyjä asioita. 

OLLAANKO TÄS 1 TIITUS 1 : 10.  OTTAEN HUOMIOON MIRJAMIT SIINAILLA MOOSEKSEN KANSSA . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Tämä. Tai kiistämään, että nuo asiat olisi syntinä pidettyjä. Kuinka moni on kasvanut yhteisössä ilman, että olisi koskaan kuullut opetettavan niiden olevan syntiä? 

Voisiko tässä olla niitä henkilö/perhekohtaisia eroja? Että on joko sanottu väärin tai käsitetty väärin?

Ei minulle ole koskaan opetettu että esim. meikki olisi syntiä, vaan sanottu että ”uskovaisilla ei ole tapana meikata”

70-luvulla syntynyt vl

Minusta on kamalaa, että ihmiselle sanotaan, että "me emme halua". Haluaminen on ihmiselle luonnollinen tunne, oli kohde sitten jäätelön syöminen tai mikä tahansa isompi asia. Ei tunteilleen voi mitään ja miten väärin on syyllistää ihmisiä tunteistaan.

Tämä. Ja kun se "me emme halua" -puhe voi kohdistua sellaisiin asioihin, joissa joku ei yksinkertaisesti näe mitään väärää. Kyllähän synniksi voi tulkita kaiken sen, mikä vie eroon Jumalasta. Eli jos esimerkiksi jatkuvasti on kutomassa, niin sekin on oikeastaan syntiä, jos se on pois Raamatunluvusta, seuroista yms. 

Siionistin epäuskon synti .   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Olen miettinyt tuota asiaa pitkään. On herännyt kysymys, voiko joku väittää uskoa heikoksi vallankäyttötarkoituksessa? Eli väittää oman uskon menevän vaikka naapurin television katsomisesta, jotta saisi naapurin lopettamaan sen. Kuulostaa myös erikoiselta, että joku väittää rakkautensa loppuvan ellei joku muu lopeta jotain asiaa. Ihmiset on erilaisia ja uskoa uhkaavat asiat ovat myös erilaisia. Siksi tuntuu jotenkin mielivaltaiselta, että joku asia leimataan kaikkien kohdalla ongelmalliseksi. Eikä varmastikaan kaikkea mikä voi aiheuttaa ongelmia ole leimattu.

Minä en itse asiassa ole koskaan kuullut, että joku vetoaisi heikkoon uskoonsa ja pyytäisi toista uskovaista sen vuoksi muuttamaan tapojaan. Voihan olla, että en vain ole kuullut, noista varmaan jutellaan vain kahden kesken.

Jos niin toimii vallankäyttötarkoituksessa, niin se on ilman muuta väärin.

Se 70-luvun vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Tämä. Tai kiistämään, että nuo asiat olisi syntinä pidettyjä. Kuinka moni on kasvanut yhteisössä ilman, että olisi koskaan kuullut opetettavan niiden olevan syntiä? 

Voisiko tässä olla niitä henkilö/perhekohtaisia eroja? Että on joko sanottu väärin tai käsitetty väärin?

Ei minulle ole koskaan opetettu että esim. meikki olisi syntiä, vaan sanottu että ”uskovaisilla ei ole tapana meikata”

70-luvulla syntynyt vl

Minusta on kamalaa, että ihmiselle sanotaan, että "me emme halua". Haluaminen on ihmiselle luonnollinen tunne, oli kohde sitten jäätelön syöminen tai mikä tahansa isompi asia. Ei tunteilleen voi mitään ja miten väärin on syyllistää ihmisiä tunteistaan.

Tämä. Ja kun se "me emme halua" -puhe voi kohdistua sellaisiin asioihin, joissa joku ei yksinkertaisesti näe mitään väärää. Kyllähän synniksi voi tulkita kaiken sen, mikä vie eroon Jumalasta. Eli jos esimerkiksi jatkuvasti on kutomassa, niin sekin on oikeastaan syntiä, jos se on pois Raamatunluvusta, seuroista yms. 

Hölmöläisistä on oikein sarjakuvia tehty .   Miten se nyt mahtaa olla sen kirjaimen vanhassa ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Tämä. Tai kiistämään, että nuo asiat olisi syntinä pidettyjä. Kuinka moni on kasvanut yhteisössä ilman, että olisi koskaan kuullut opetettavan niiden olevan syntiä? 

Voisiko tässä olla niitä henkilö/perhekohtaisia eroja? Että on joko sanottu väärin tai käsitetty väärin?

Ei minulle ole koskaan opetettu että esim. meikki olisi syntiä, vaan sanottu että ”uskovaisilla ei ole tapana meikata”

70-luvulla syntynyt vl

Minusta on kamalaa, että ihmiselle sanotaan, että "me emme halua". Haluaminen on ihmiselle luonnollinen tunne, oli kohde sitten jäätelön syöminen tai mikä tahansa isompi asia. Ei tunteilleen voi mitään ja miten väärin on syyllistää ihmisiä tunteistaan.

Tämä. Ja kun se "me emme halua" -puhe voi kohdistua sellaisiin asioihin, joissa joku ei yksinkertaisesti näe mitään väärää. Kyllähän synniksi voi tulkita kaiken sen, mikä vie eroon Jumalasta. Eli jos esimerkiksi jatkuvasti on kutomassa, niin sekin on oikeastaan syntiä, jos se on pois Raamatunluvusta, seuroista yms. 

Niinpä. Ja ei kaikkea mitä joku pitää syntinä ole leimattu. Tunnen ihmisen joka piti Harry Potterien lukemista syntinä. Ei ollut itse edes lukenut niistä yhtäkään ja oli aika yksin tämän mielipiteen kanssa. 

Lahjoista myös vaparihelkarijehovatbabtistit jne muut uskonnot voi lähiöissä käydä oikein kimppuun .  Että sä et kuule usko ja sun pitää siirtyä meidän oppiin meidän käännöksiin meidän kasteille . Tai raahaa muiden uskontojen kokouksiin missä perusluterilainen saa kauhukokemuksen . 

Vierailija kirjoitti:

Lahjoista myös vaparihelkarijehovatbabtistit jne muut uskonnot voi lähiöissä käydä oikein kimppuun .  Että sä et kuule usko ja sun pitää siirtyä meidän oppiin meidän käännöksiin meidän kasteille . Tai raahaa muiden uskontojen kokouksiin missä perusluterilainen saa kauhukokemuksen . 

Lahkoista.  Hellarit raahaa luterilaisen kirkon jäseniä uudestaan kasteelle .  Ja te päästätte niitä kirkkoon keräämään rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Omantunnon asioiksi niitä yleisimmin sanotaan.

Sen Helsingin ry:n alustuksen aihe oli mielestäni tuo ”ehdonvallan asiat” tjtn, silloin se jäi yleisempään käyttöön. Sehän on teologian termi, ei vl-termi.

Se omantunnon asia tarkoittaa, että uskovan omatunto sanoo siitä yhdellä tavalla. Uskova ei kuulemma halua tehdä sitä tai tätä. Ihan kuin suuri joukko haluaisi kaikki samaa. Toisin tekemällä ei vain pidetä uskovana, joten vaikeaa se on toisin toimia.

Tämän sinä olet käsittänyt minusta vähän väärin. Ei kaikkien uskovaisten omaatuntoa vaivaa juuri samat asiat. Siksi siinä samassa on tuo ”oma”.

Esimerkki:

Liisa  haluaisi katsoa tiettyjä elokuvia puolisonsa Pekan kanssa. Liisa ei koe niiden vaivaavan omaatuntoaan, mutta koska Pekan omatunto ei tuollaisia salli, he katsovat yhdessä ”Huvilaa ja huussia”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Ei, nuo ehdonvallan asiat nimenomaan EIVÄT ole syntiä, käsitit väärin.

Tuo teksti on SRK:n kirjasta ”Sanan rieskaa vaihetuspöydällä”, josta sen itse hieman tiivistin.

Ehdonvallan asiat eivät siis ole syntiä meidän opetuksessa.

Milloin vanhoillislestadiolaisuudessa on alettu käyttämään tuota termiä ehdonvallan asiat? Ei kuulosta tutulta.

t. ex-vl

Tämä. Tai kiistämään, että nuo asiat olisi syntinä pidettyjä. Kuinka moni on kasvanut yhteisössä ilman, että olisi koskaan kuullut opetettavan niiden olevan syntiä? 

Voisiko tässä olla niitä henkilö/perhekohtaisia eroja? Että on joko sanottu väärin tai käsitetty väärin?

Ei minulle ole koskaan opetettu että esim. meikki olisi syntiä, vaan sanottu että ”uskovaisilla ei ole tapana meikata”

70-luvulla syntynyt vl

Minusta on kamalaa, että ihmiselle sanotaan, että "me emme halua". Haluaminen on ihmiselle luonnollinen tunne, oli kohde sitten jäätelön syöminen tai mikä tahansa isompi asia. Ei tunteilleen voi mitään ja miten väärin on syyllistää ihmisiä tunteistaan.

Tämä. Ja kun se "me emme halua" -puhe voi kohdistua sellaisiin asioihin, joissa joku ei yksinkertaisesti näe mitään väärää. Kyllähän synniksi voi tulkita kaiken sen, mikä vie eroon Jumalasta. Eli jos esimerkiksi jatkuvasti on kutomassa, niin sekin on oikeastaan syntiä, jos se on pois Raamatunluvusta, seuroista yms. 

Niinpä. Ja ei kaikkea mitä joku pitää syntinä ole leimattu. Tunnen ihmisen joka piti Harry Potterien lukemista syntinä. Ei ollut itse edes lukenut niistä yhtäkään ja oli aika yksin tämän mielipiteen kanssa. 

Potterin tosiaan helluntailaiset pitää syntinä koska niissä on noituutta . Mutta jos on kristitty niin kristitty ottaa noit lähinnä huumorilla tai ei usko taikuuteen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monessa viestissä ollut ehdonvallan asioista.

Kristillisessä kielenkäytössä puhutaan joskus ehdonvallan asioista. Niillä tarkoitetaan asioita, joista Raamattu ei anna selvää käskyä, kieltoa tai ohjetta. Kreikaksi tällaisia asioita kutsutaan adiaforaksi eli ei-erottaviksi asioiksi.

Raamatullinen esimerkki löytyy Paavalin opetuksesta lihan syömisestä (Room. 14:13–23). Paavali opettaa, ettei mikään ruoka ole sinänsä epäpuhdasta. Jos joku kuitenkin piti lihaa epäpuhtaana, hänen oli hyvä pidättäytyä siitä. Toiset saivat syödä lihaa vapaasti, kunhan eivät loukanneet heikompien uskoa tai johtaneet heitä lankeemukseen. Tällaisessa tilanteessa kristillisen rakkauden säilyttäminen oli tärkeämpää kuin oman vapauden käyttäminen.

Vaikka Raamattu ei puhu kaikista asioista suoraan, sen opetuksia voidaan soveltaa moniin tilanteisiin. Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunta voi löytää oikean suhtautumistavan tällaisiin kysymyksiin. Samalla on varottava lisäämästä Raamattuun sellaista, mitä siinä ei opeteta.

Ehdonvallan asioita kutsutaan myös omantunnon asioiksi. Niissä uskovainen voi toimia Jumalan sanaan sidotun omantuntonsa mukaan. Jos jokin ratkaisu kuitenkin aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa, on Paavalin neuvon mukaisesti parempi luopua siitä.

Adiaphora: Ruoka, juoma, pukeutuminen, hiustyyli, parta, korujen käyttö, meikkaaminen, musiikkimaku, harrastukset, urheilu, television katselu, elokuvien katselu, kirjallisuuden lukeminen, kodin sisustaminen, ammatin valinta, asuinpaikan valinta, juhlien viettotavat, vapaa-ajan käyttö, ruokailutavat, seurustelutavat, kulttuuriperinteet jne.

Eli käytännössä näin saadaan synniksi iso liuta asioita, jotka ei sitä muuten olisi. Lukuisat yhteisössä kasvaneet ovat kertoneet, kuinka kilpaurheilu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, vähäinenkin määrä alkoholia, rytmimusiikin kuuntelu, tanssi, elokuvat jne jne olivat syntiä. 

Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, että mentäisiin tiukasti Raamatun mukaan, kun käytännössä syntinä voidaan pitää mitä vain yhteisössä keksitään paheksua? 

Sitä varten on SRN:n johtokunta ja julkaisutoiminta, jolla nämä säännöt saadaan pakkosyötettyä jäsenien mieleen.