Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

NYT OLLAAN EKSYTYKSESSÄ .   HARHAOPPEJA .  

MYLLYNKIVEN SAANEET JO ITSELLEEN KRISTITTYJEN KIROAJAT .   

Vierailija kirjoitti:

"Eli kehotetaanko liikkeen sisällä todella kyseenalaistamaan vaikkapa seurapuheita?"

Kehotetaan mutta sitä harvemmin tapahtuu. Pitää olla jotain hyvin selkeästi väärää, että siihen joku rohkenisi puuttua. Toisaalta muistan Jyväskylän seudulla tällä vuosituhannella tapahtuneen, että puhuja savustettiin ulos puhujan tehtävästä "liian Kristus-keskeisestä puheesta". Mutta en ole tarkemmin perehtynyt niin vaikea sanoa mistä oli kyse. Joillakin paikkakunnilla on havaittavissa enemmän kuppikuntaisuutta ja lakihenkisyyttä kuin toisilla.

Miksi täällä vl:t ei sano suoraan, että jokin saarnattu asia on väärin riippumatta siitä, onko itse ollut kuulemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kynsilakktapaus kuulostaa erikoiselta ylilyönniltä. Vl-perheissä yleensä ymmärretään, että jo teini-ikäisillä usko perustuu vapaaehtoisuuteen. Tietysti jos asuu vanhempien luona niin vanhemmilla ois oikeus määritellä isommat suuntaviivat käytökseen, kynsilakka, meikkaus tai muu vastaava ei pitäisi olla ongelma vanhemmille. 

yhdistät tässä kynsilakan uskonasioihin itse. Juurihan tällä vl:t on vakuuttaneet, että ulkonäköasiat on vain tapakulttuuria eikä liity syntiin tai siihen, kuka on uskovainen. 

Mulle ei ole väliä meikkaako ihminen tai käyttääkö kynsilakkaa, olennaista jokaisen kohdalla pitäisi olla ainoastaan se miten kohtelee muita ihmisiä. Mutta nämä tavat istuu tiukassa ja taitaa olla niin, ettei monissa perheissä hyväksytä tiettyjä asioita vieläkään vaikka teoriassa myönnettäisiin ettei ole syntikysymyksiä. Jos vanhemmat raivostuu siitä, että lähes aikuinen lapsi käyttää kynsilakkaa niin enpä tiedä, kuulostaa ehkä enemmän jo mentaalipuolen ongelmalta, rehellisesti sanottuna.

Totta on tuo että ulkonäkösäännnöt koskee vl-naisia niinkuin muissakin uskonnoissa ja kulttuureissa usein. Naisen pitää näyttää vaatimattomalle ja harmaalle tai peittää itsensä hunnulla että miehet ei lankea. Naiset vastuutetaan miesten tunteista. Eikä tässä tarkoiteta provosoivaa pukeutumista mutta totuus on että vl-miehiä ei vaadita ulkonäön perusteella erottautumaan esim. työpaikoilla muista miehistä. Päinvastoin. Vl-miehet on keskimäärin ainakin isommissa kaupungeissa hyvinkin tarkkoja pukeutumisesta, hiuksista, autojen ja kellojen merkeistä jne. Monet näyttää ulos päin hyvin materiaali ja merkkitietoisilta ja kuluttaa paljon rahaa siihen mikä näkyy ulos. Naiset joutuu poikkeamaan muista siinä että he ei saa käyttä meikkiä kuten valtaosa muista käyttää. Kaikki ei halua käyttää mutta ei ole oikein että naisilta vaaditaan erottautumaan ulos päin ja näyttämään vaatimattomalta suhteessa muihin. Miesten kohdalla niin ei ole koska meikit on aina ollut enemmän naisten juttu ja monilla työpaikoilla ainakin aspassa vaaditaan siistiä ehostusta. Jos on luonnonkaunis sääntö ei ehkä haittaa mutta jos on luonnostaan väritön ja on huono iho, on sääntö tosi vaativa.

Tämä ei ole edes uskon asia. Raamatussa morsiammet kaunistettiin yljälle ja muutenkin naisten piti näyttää kauniilta että he sai hyvän avioliiton. Ihoa maalattiin savella, hiuksia hennalla, silmiä hiilellä ja korvissa, nilkoissa ja ranteissa oli kultakorut. Yhäkin monissa maissa vl-naiset käyttää meikkiä ja korvakoruja osana normaalia siistiä arkipuketumista. Esim. Venäjällä ja Arfikan maissa. Sitä ei nähdä mitenkään vääränä tai edes kyseenalaisteta koska kulttuurissa naiset tekee niin. Ikäänkuin Suomalaisessa kulttuurissa ei tekisi. 

On aika surullista että ulkonäkösäännöistä on tullut joskus osa uskoa ja edelleen niitä jotkut pitää uskon merkkinä. Vaikka raamatussa selvästi sanotaan että kristityn tuntomerkki on sisäinen kauneus. Ulkoinen on vain pintaa eikä anna lisä eforttia uskon tilasta. Usko on sisällä ja se näkyy ulos teoissa ja ajatuksissa jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Ulkonäön tuijottaminen tai pinnan laittaminen tietynlaiseksi ei voi olla uskon tilaa kun kerran usko on sisäinen asia ja sisäinen kauneus korostuu siinä.

Onneksi nykyisin nämä asiat on muuttuneet ja muuttumassa. Jokainenhan saa tehdä itse valinnan merkitseekö uskossa sisäinen vai ulkoinen kauneus eli kummalle asettaa vaatimuksia omassa ja muiden uskon elämässä. Tarkkaileeko pintaa vai sisäistä tilaa. Noudattaako raamatun kieltämiä perinnäisääntöjä vai luottaako siihen että jumala katsoo sydämeen ja jeesus on kuollut meidän kaikkien puolesta. Että ei tarvitse noudattaa "älä meikkaa" "älä käytä korvakoruja" "älä laita kynsilakkaa" ja muita ulkoisia perinnäissääntöjä kelvatakseen jumalalle ja todistaakseen muille omaa hyvyyttä = ulkokullaisuus, tekopyhyys, farisealainen ulkoisilla asioilla omaa uskoa näyttävä todellisuus.

En väitä, etteikö jollakulla muulla voisi olla eri kokemus, mutta minulla ei koskaan ole tullut vl-yhteisössä vastaan tilannetta, jossa minulle olisi laitettu vastuuta miesten toiminnasta esimerkiksi pukeutumisen tai muunkaan suhteen. Tässä ainakin yksi, jolle ei ole sellaista koskaan sattunut.

Minulle on. Nuortenilloissa ja opiston kysymyslaatikossa oli ulkonäköön liittyviä kysymyksiä "saako nyppiä kulmakarvat", "saako käyttää huulikiiltoa" ja muita yhtä naurettavia kysymyksiä. Niihin vanhat puhujamiehet antoivat ohjeita. Ja joku sanoi että "emme halua" korostaa seksuaalisuuttamme kaunistautumalla, ettemme herätä vastakkaisessa sukupuolessa vääränlaisia himoja. Ja silti nämä "ohjeet" olivat luokkaa pieniä juttuja. Mutta itsehän olivat kraka kaulassa, puku päällä koreina kuin riikinkukot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli kehotetaanko liikkeen sisällä todella kyseenalaistamaan vaikkapa seurapuheita?"

Kehotetaan mutta sitä harvemmin tapahtuu. Pitää olla jotain hyvin selkeästi väärää, että siihen joku rohkenisi puuttua. Toisaalta muistan Jyväskylän seudulla tällä vuosituhannella tapahtuneen, että puhuja savustettiin ulos puhujan tehtävästä "liian Kristus-keskeisestä puheesta". Mutta en ole tarkemmin perehtynyt niin vaikea sanoa mistä oli kyse. Joillakin paikkakunnilla on havaittavissa enemmän kuppikuntaisuutta ja lakihenkisyyttä kuin toisilla.

Miksi täällä vl:t ei sano suoraan, että jokin saarnattu asia on väärin riippumatta siitä, onko itse ollut kuulemassa?

Mitä tarkoitat? Pitäisi kyllä sanoa jos tietää, että on saarnattu väärin jostain tietystä asiasta. 

Esimerkiksi en ole lukenut, että olisi ollut väärin opettaa, että ehkäisy on syntiä kaikissa tilanteissa. Oliko ne puheenvuorot ja jyrkät linjaukset siis väärin? Tämä ohitetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen argumentti täällä monella on, että minä itse en ole kokenut jotain. Millä tavalla tämä pyyhkii pois asian? Ne asiat kuuluvat silti liikkeeseen, koska niitä tapahtuu ja ne kuuluvat liikkeen oppiin.

Esimerkiksi vastuuasemassa olevat edustavat puheillaan vl-oppia. Kukaan täällä ei tunnu sanovan negatiivista heidän puheistaan, vaan ne ohitetaan sillä, että en ole itse ollut kuulemassa. Tuolla tavallako se oppi kuitataan, että suljetaan korvat ja silmät ja sanotaan etten näe enkä kuule mitä tapahtuu?

Ei, minä en ainakaan oleta "vastuuasemassa olevien" edustavan välttämättä vl-oppia. Ei ole itsestään selvyys, että he saarnaisivat oikeaa oppia. Olen käsittänyt, että Raamatussa kehotetaankin seurakuntaa tarkastelemaan, kuulostaako saarnattu oppi oikealta.

Minulle ei vl-yhteisössä ole mitään erityisiä auktoriteetteja, kaikki ovat samalla viivalla.

Noista kokemuksista: siksi on tärkeä kertoa myös vastakkaisista kokemuksista, että joistakin asioista ei tulisi yleistyksiä tässä ketjussa. On tärkeä kuulla monenlaisia kokemuksia - kuka ei edes haluaisi muodostaa mielipidettään ja mielikuvaansa jostakin asiasta tutustumalla monen ihmisen kokemuksiin eikä vain johonkin yleistykseen tai yksittäisen ihmisen sanomisiin?

Eli kehotetaanko liikkeen sisällä todella kyseenalaistamaan vaikkapa seurapuheita? Kun jopa tässä anonyymissä keskustelussa näkyy, että vl:t ovat haluttomia sanomaan, että puhuja oli väärässä. Asiat kuitataan sillä, että en ole ollut kuulemassa tai minulle kukaan ei ole sanonut noin. 

Sellaista ei kerta kaikkiaan tunnuta haluavan sanoa, että joku asia on väärin, mitä liikkeen piirissä on saarnattu.

Meillä on Jumala isänä Taivaassa ja surakunta äitinä maan päällä. Me olemme vain lapsia, puhujatkin.

Ilman muuta puhujat ovat seurakunnalle ”alisteisia”. 
Seurakunta siunaa puhujan tehtäväänsä ja tarvittaessa erottaa.

Minäkin olen monta kertaa kahvipöydässä jutellut puhujan kanssa, joka on arasti kysellyt, että saarnasiko hän oikein.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi en ole lukenut, että olisi ollut väärin opettaa, että ehkäisy on syntiä kaikissa tilanteissa. Oliko ne puheenvuorot ja jyrkät linjaukset siis väärin? Tämä ohitetaan. 

Olihan ne väärin. En tiedä miksi kaikki ei sitten kykene myöntämään asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen argumentti täällä monella on, että minä itse en ole kokenut jotain. Millä tavalla tämä pyyhkii pois asian? Ne asiat kuuluvat silti liikkeeseen, koska niitä tapahtuu ja ne kuuluvat liikkeen oppiin.

Esimerkiksi vastuuasemassa olevat edustavat puheillaan vl-oppia. Kukaan täällä ei tunnu sanovan negatiivista heidän puheistaan, vaan ne ohitetaan sillä, että en ole itse ollut kuulemassa. Tuolla tavallako se oppi kuitataan, että suljetaan korvat ja silmät ja sanotaan etten näe enkä kuule mitä tapahtuu?

Ei, minä en ainakaan oleta "vastuuasemassa olevien" edustavan välttämättä vl-oppia. Ei ole itsestään selvyys, että he saarnaisivat oikeaa oppia. Olen käsittänyt, että Raamatussa kehotetaankin seurakuntaa tarkastelemaan, kuulostaako saarnattu oppi oikealta.

Minulle ei vl-yhteisössä ole mitään erityisiä auktoriteetteja, kaikki ovat samalla viivalla.

Noista kokemuksista: siksi on tärkeä kertoa myös vastakkaisista kokemuksista, että joistakin asioista ei tulisi yleistyksiä tässä ketjussa. On tärkeä kuulla monenlaisia kokemuksia - kuka ei edes haluaisi muodostaa mielipidettään ja mielikuvaansa jostakin asiasta tutustumalla monen ihmisen kokemuksiin eikä vain johonkin yleistykseen tai yksittäisen ihmisen sanomisiin?

Eli kehotetaanko liikkeen sisällä todella kyseenalaistamaan vaikkapa seurapuheita? Kun jopa tässä anonyymissä keskustelussa näkyy, että vl:t ovat haluttomia sanomaan, että puhuja oli väärässä. Asiat kuitataan sillä, että en ole ollut kuulemassa tai minulle kukaan ei ole sanonut noin. 

Sellaista ei kerta kaikkiaan tunnuta haluavan sanoa, että joku asia on väärin, mitä liikkeen piirissä on saarnattu.

Meillä on Jumala isänä Taivaassa ja surakunta äitinä maan päällä. Me olemme vain lapsia, puhujatkin.

Ilman muuta puhujat ovat seurakunnalle ”alisteisia”. 
Seurakunta siunaa puhujan tehtäväänsä ja tarvittaessa erottaa.

Minäkin olen monta kertaa kahvipöydässä jutellut puhujan kanssa, joka on arasti kysellyt, että saarnasiko hän oikein.

Onpa niitä hyvällä itsevarmuudellakin siunattuja puhujia, jotka hyvin varmana julistaa omaa sanomaansa puhujanpöntöstä. Eipä näihin arkuus ja kyselevä mieli oikein istu kun miettii. Sellasia oikein vahvatahtoisia ja asiastaan varmoja, yleensä vielä maallikoita. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kynsilakktapaus kuulostaa erikoiselta ylilyönniltä. Vl-perheissä yleensä ymmärretään, että jo teini-ikäisillä usko perustuu vapaaehtoisuuteen. Tietysti jos asuu vanhempien luona niin vanhemmilla ois oikeus määritellä isommat suuntaviivat käytökseen, kynsilakka, meikkaus tai muu vastaava ei pitäisi olla ongelma vanhemmille. 

yhdistät tässä kynsilakan uskonasioihin itse. Juurihan tällä vl:t on vakuuttaneet, että ulkonäköasiat on vain tapakulttuuria eikä liity syntiin tai siihen, kuka on uskovainen. 

Mulle ei ole väliä meikkaako ihminen tai käyttääkö kynsilakkaa, olennaista jokaisen kohdalla pitäisi olla ainoastaan se miten kohtelee muita ihmisiä. Mutta nämä tavat istuu tiukassa ja taitaa olla niin, ettei monissa perheissä hyväksytä tiettyjä asioita vieläkään vaikka teoriassa myönnettäisiin ettei ole syntikysymyksiä. Jos vanhemmat raivostuu siitä, että lähes aikuinen lapsi käyttää kynsilakkaa niin enpä tiedä, kuulostaa ehkä enemmän jo mentaalipuolen ongelmalta, rehellisesti sanottuna.

Totta on tuo että ulkonäkösäännnöt koskee vl-naisia niinkuin muissakin uskonnoissa ja kulttuureissa usein. Naisen pitää näyttää vaatimattomalle ja harmaalle tai peittää itsensä hunnulla että miehet ei lankea. Naiset vastuutetaan miesten tunteista. Eikä tässä tarkoiteta provosoivaa pukeutumista mutta totuus on että vl-miehiä ei vaadita ulkonäön perusteella erottautumaan esim. työpaikoilla muista miehistä. Päinvastoin. Vl-miehet on keskimäärin ainakin isommissa kaupungeissa hyvinkin tarkkoja pukeutumisesta, hiuksista, autojen ja kellojen merkeistä jne. Monet näyttää ulos päin hyvin materiaali ja merkkitietoisilta ja kuluttaa paljon rahaa siihen mikä näkyy ulos. Naiset joutuu poikkeamaan muista siinä että he ei saa käyttä meikkiä kuten valtaosa muista käyttää. Kaikki ei halua käyttää mutta ei ole oikein että naisilta vaaditaan erottautumaan ulos päin ja näyttämään vaatimattomalta suhteessa muihin. Miesten kohdalla niin ei ole koska meikit on aina ollut enemmän naisten juttu ja monilla työpaikoilla ainakin aspassa vaaditaan siistiä ehostusta. Jos on luonnonkaunis sääntö ei ehkä haittaa mutta jos on luonnostaan väritön ja on huono iho, on sääntö tosi vaativa.

Tämä ei ole edes uskon asia. Raamatussa morsiammet kaunistettiin yljälle ja muutenkin naisten piti näyttää kauniilta että he sai hyvän avioliiton. Ihoa maalattiin savella, hiuksia hennalla, silmiä hiilellä ja korvissa, nilkoissa ja ranteissa oli kultakorut. Yhäkin monissa maissa vl-naiset käyttää meikkiä ja korvakoruja osana normaalia siistiä arkipuketumista. Esim. Venäjällä ja Arfikan maissa. Sitä ei nähdä mitenkään vääränä tai edes kyseenalaisteta koska kulttuurissa naiset tekee niin. Ikäänkuin Suomalaisessa kulttuurissa ei tekisi. 

On aika surullista että ulkonäkösäännöistä on tullut joskus osa uskoa ja edelleen niitä jotkut pitää uskon merkkinä. Vaikka raamatussa selvästi sanotaan että kristityn tuntomerkki on sisäinen kauneus. Ulkoinen on vain pintaa eikä anna lisä eforttia uskon tilasta. Usko on sisällä ja se näkyy ulos teoissa ja ajatuksissa jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Ulkonäön tuijottaminen tai pinnan laittaminen tietynlaiseksi ei voi olla uskon tilaa kun kerran usko on sisäinen asia ja sisäinen kauneus korostuu siinä.

Onneksi nykyisin nämä asiat on muuttuneet ja muuttumassa. Jokainenhan saa tehdä itse valinnan merkitseekö uskossa sisäinen vai ulkoinen kauneus eli kummalle asettaa vaatimuksia omassa ja muiden uskon elämässä. Tarkkaileeko pintaa vai sisäistä tilaa. Noudattaako raamatun kieltämiä perinnäisääntöjä vai luottaako siihen että jumala katsoo sydämeen ja jeesus on kuollut meidän kaikkien puolesta. Että ei tarvitse noudattaa "älä meikkaa" "älä käytä korvakoruja" "älä laita kynsilakkaa" ja muita ulkoisia perinnäissääntöjä kelvatakseen jumalalle ja todistaakseen muille omaa hyvyyttä = ulkokullaisuus, tekopyhyys, farisealainen ulkoisilla asioilla omaa uskoa näyttävä todellisuus.

En väitä, etteikö jollakulla muulla voisi olla eri kokemus, mutta minulla ei koskaan ole tullut vl-yhteisössä vastaan tilannetta, jossa minulle olisi laitettu vastuuta miesten toiminnasta esimerkiksi pukeutumisen tai muunkaan suhteen. Tässä ainakin yksi, jolle ei ole sellaista koskaan sattunut.

Minulle on. Nuortenilloissa ja opiston kysymyslaatikossa oli ulkonäköön liittyviä kysymyksiä "saako nyppiä kulmakarvat", "saako käyttää huulikiiltoa" ja muita yhtä naurettavia kysymyksiä. Niihin vanhat puhujamiehet antoivat ohjeita. Ja joku sanoi että "emme halua" korostaa seksuaalisuuttamme kaunistautumalla, ettemme herätä vastakkaisessa sukupuolessa vääränlaisia himoja. Ja silti nämä "ohjeet" olivat luokkaa pieniä juttuja. Mutta itsehän olivat kraka kaulassa, puku päällä koreina kuin riikinkukot.

Tämä. Lukuisat vl:t on kuulleet nämä ohjeet. En tajua, miten täällä voidaan väittää, ettei ikinä ole kuulleetkaan että naisia olisi vastuutettu miesten tunteista, käytöksestä tai haluista. 

Kiistävätkö nämä ihmiset siis että nämä puheet ja opetukset kuuluvat likkkeeseen? Ketä niillä en ole kuullutkaan -jutuilla yritetään vakuuttaa? Itseään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta arvostelusta huolimatta: lämmin kiitos kaikille suomalaisille siitä, että meillä on uskonnonvapaus ja saan vapaasti uskoa vaikka sitten vl-opin mukaan, jos haluan. Olen maailman mittakaavassa äärimmäisen onnekas.

Vielä kun vl-opissa sallittaisiin sama uskonnonvapaus yhteisön sisällä eikä vaadittaisi minkään omien ulkoisten sääntöjen noudattamista. Annettaisiin aito omantunnonvapaus jota ei kahlittaisi mihinkään vanhoihin tapoihin. Tämä ei ole mitenkään itsestäänselvää vl-joukoissa, jonka vuoksi jopa 60-70% nuorista jättää nykyisin yhteisön ja valitettavasti joutuu eroon usein myös Jeesuksesta. Koska kokee että ei tule hyväksytyksi yhteisöön sellaisena ja sen näköisenä kuin haluaa. Että muut sanelevat valintatilanteissa vastaukset. Ei vain uskon asioihin vaan elämäntapoihin. Eikä niissä huomioida yksilöllisyyttä ja ihmisen omia lahjoja ja taipumuksia. Jeesus otti kaikenlaiset lähelleen. Vl-yhteisössä on muotti johon pitää mahtua sopiakseen oikean uskovaisen malliiin. Ja monet ovat haavoitetut sen vuoksi.

Ymmärrän mitä tarkoitat, ja minua ovat itseänikin häirinneet yhteisössä eniten nuo tapa-asiat. Olen tehnyt omalta osaltani hiljaista muutosta asiassa, enkä esimerkiksi oleta, että jos ihminen on laittanut korvakorut tai meikkaa tai mitä tahansa, että hän ei olisi lestadiolainen, vaan jos hän on lähtenyt liikkeestä, asia tulee ilmi jollakin muulla tavalla.

Samoin toivoisin joskus, että toisaalta liikkeen ulkopuoliset eivät tarkastelisi niin usein vain näitä kulttuurisia asioita vaan tutustuisivat tarkemmin itse saarnattuun oppiin ja historiaan ja syihin sen takana. Ainakin itselleni se itse opetus on ensisijaisen tärkeä ja esimerkiksi nuo tapa-asiat toissijainen asia, joka välillä ärsyttääkin mutta joka oikeastaan on yllyttänytkin minua uskomaan (en halua jättää uskoani yhdenkään lakihenkisen ulkoisiin asioihin keskittyvän ihmisen takia, se on minulle sen verran arvokas asia).

Samaa hiljaista muutosta olen tehnyt itsekkin koska minuakin häiritsee lakihenkisyys ja epäkristilliseltä tuntuva tapakulttuuri. On minua puhteltukin. Eräs tuttu kysyi suoraan kotipaikkakunnalla käydessäni, käytänkö ripsiväriä kun oli vähän varissut silmäluomille sitä. Ja kun kerroin käyttäväni, hän sanoi etteihän uskovaisilla ole tapana. Sanoin, että hän ei voi puhua kaikkien uskovaisten kokemuksista ja ajatuksista. Ainoastaan omista tavoistaan.  Minulla on tapana ja monilla muillakin, vaikka hänellä ei olisikaan. Tavat muuttuvat, ovat eri ihmisillä erilaiset eivätkä ole sidoksissa sydämen uskoon. Kaveri seisoi siinä hyvin muodikkaissa vaatteissa ja koruissa liittämässä ripsivärin ja uskon yhteen. Ristiriitaista eikä mielestäni edes raamatun hengen mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kynsilakktapaus kuulostaa erikoiselta ylilyönniltä. Vl-perheissä yleensä ymmärretään, että jo teini-ikäisillä usko perustuu vapaaehtoisuuteen. Tietysti jos asuu vanhempien luona niin vanhemmilla ois oikeus määritellä isommat suuntaviivat käytökseen, kynsilakka, meikkaus tai muu vastaava ei pitäisi olla ongelma vanhemmille. 

yhdistät tässä kynsilakan uskonasioihin itse. Juurihan tällä vl:t on vakuuttaneet, että ulkonäköasiat on vain tapakulttuuria eikä liity syntiin tai siihen, kuka on uskovainen. 

Mulle ei ole väliä meikkaako ihminen tai käyttääkö kynsilakkaa, olennaista jokaisen kohdalla pitäisi olla ainoastaan se miten kohtelee muita ihmisiä. Mutta nämä tavat istuu tiukassa ja taitaa olla niin, ettei monissa perheissä hyväksytä tiettyjä asioita vieläkään vaikka teoriassa myönnettäisiin ettei ole syntikysymyksiä. Jos vanhemmat raivostuu siitä, että lähes aikuinen lapsi käyttää kynsilakkaa niin enpä tiedä, kuulostaa ehkä enemmän jo mentaalipuolen ongelmalta, rehellisesti sanottuna.

Totta on tuo että ulkonäkösäännnöt koskee vl-naisia niinkuin muissakin uskonnoissa ja kulttuureissa usein. Naisen pitää näyttää vaatimattomalle ja harmaalle tai peittää itsensä hunnulla että miehet ei lankea. Naiset vastuutetaan miesten tunteista. Eikä tässä tarkoiteta provosoivaa pukeutumista mutta totuus on että vl-miehiä ei vaadita ulkonäön perusteella erottautumaan esim. työpaikoilla muista miehistä. Päinvastoin. Vl-miehet on keskimäärin ainakin isommissa kaupungeissa hyvinkin tarkkoja pukeutumisesta, hiuksista, autojen ja kellojen merkeistä jne. Monet näyttää ulos päin hyvin materiaali ja merkkitietoisilta ja kuluttaa paljon rahaa siihen mikä näkyy ulos. Naiset joutuu poikkeamaan muista siinä että he ei saa käyttä meikkiä kuten valtaosa muista käyttää. Kaikki ei halua käyttää mutta ei ole oikein että naisilta vaaditaan erottautumaan ulos päin ja näyttämään vaatimattomalta suhteessa muihin. Miesten kohdalla niin ei ole koska meikit on aina ollut enemmän naisten juttu ja monilla työpaikoilla ainakin aspassa vaaditaan siistiä ehostusta. Jos on luonnonkaunis sääntö ei ehkä haittaa mutta jos on luonnostaan väritön ja on huono iho, on sääntö tosi vaativa.

Tämä ei ole edes uskon asia. Raamatussa morsiammet kaunistettiin yljälle ja muutenkin naisten piti näyttää kauniilta että he sai hyvän avioliiton. Ihoa maalattiin savella, hiuksia hennalla, silmiä hiilellä ja korvissa, nilkoissa ja ranteissa oli kultakorut. Yhäkin monissa maissa vl-naiset käyttää meikkiä ja korvakoruja osana normaalia siistiä arkipuketumista. Esim. Venäjällä ja Arfikan maissa. Sitä ei nähdä mitenkään vääränä tai edes kyseenalaisteta koska kulttuurissa naiset tekee niin. Ikäänkuin Suomalaisessa kulttuurissa ei tekisi. 

On aika surullista että ulkonäkösäännöistä on tullut joskus osa uskoa ja edelleen niitä jotkut pitää uskon merkkinä. Vaikka raamatussa selvästi sanotaan että kristityn tuntomerkki on sisäinen kauneus. Ulkoinen on vain pintaa eikä anna lisä eforttia uskon tilasta. Usko on sisällä ja se näkyy ulos teoissa ja ajatuksissa jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Ulkonäön tuijottaminen tai pinnan laittaminen tietynlaiseksi ei voi olla uskon tilaa kun kerran usko on sisäinen asia ja sisäinen kauneus korostuu siinä.

Onneksi nykyisin nämä asiat on muuttuneet ja muuttumassa. Jokainenhan saa tehdä itse valinnan merkitseekö uskossa sisäinen vai ulkoinen kauneus eli kummalle asettaa vaatimuksia omassa ja muiden uskon elämässä. Tarkkaileeko pintaa vai sisäistä tilaa. Noudattaako raamatun kieltämiä perinnäisääntöjä vai luottaako siihen että jumala katsoo sydämeen ja jeesus on kuollut meidän kaikkien puolesta. Että ei tarvitse noudattaa "älä meikkaa" "älä käytä korvakoruja" "älä laita kynsilakkaa" ja muita ulkoisia perinnäissääntöjä kelvatakseen jumalalle ja todistaakseen muille omaa hyvyyttä = ulkokullaisuus, tekopyhyys, farisealainen ulkoisilla asioilla omaa uskoa näyttävä todellisuus.

En väitä, etteikö jollakulla muulla voisi olla eri kokemus, mutta minulla ei koskaan ole tullut vl-yhteisössä vastaan tilannetta, jossa minulle olisi laitettu vastuuta miesten toiminnasta esimerkiksi pukeutumisen tai muunkaan suhteen. Tässä ainakin yksi, jolle ei ole sellaista koskaan sattunut.

Minulle on. Nuortenilloissa ja opiston kysymyslaatikossa oli ulkonäköön liittyviä kysymyksiä "saako nyppiä kulmakarvat", "saako käyttää huulikiiltoa" ja muita yhtä naurettavia kysymyksiä. Niihin vanhat puhujamiehet antoivat ohjeita. Ja joku sanoi että "emme halua" korostaa seksuaalisuuttamme kaunistautumalla, ettemme herätä vastakkaisessa sukupuolessa vääränlaisia himoja. Ja silti nämä "ohjeet" olivat luokkaa pieniä juttuja. Mutta itsehän olivat kraka kaulassa, puku päällä koreina kuin riikinkukot.

Tämä. Lukuisat vl:t on kuulleet nämä ohjeet. En tajua, miten täällä voidaan väittää, ettei ikinä ole kuulleetkaan että naisia olisi vastuutettu miesten tunteista, käytöksestä tai haluista. 

Kiistävätkö nämä ihmiset siis että nämä puheet ja opetukset kuuluvat likkkeeseen? Ketä niillä en ole kuullutkaan -jutuilla yritetään vakuuttaa? Itseään?

Vai voisiko aidosti olla niin, ettei kaikkien kohdalle ole sattunut tuollaisia taitamattomia ”neuvojia”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Älä viitsi feikata.

Tällä tavalla ei kukaan vl ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Älä viitsi feikata.

Tällä tavalla ei kukaan vl ajattele.

Minä tiedän monia, eivätkä ole edes noin vanhaa ikäluokkaa.

Päivämiehen blogista vuodelta 2023:

"Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?

Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."

Eikö muka tässä näy pelko mitä toiset ajattelee? Eli ei olekkaan "emme halua" vaan "mitä muut ajattelevat". Vanhat, syvälle mieliin iskostetut säännöt ja pelko niiden rikkomisesta. Ei se että ne nähtäisiin uskon kannalta niinkään vääriksi vaan se, että mitä muut sanovat. Ulkokullaisuutta tämäkin. Tuttua minullekin. En voi allekirjoittaa "emme halua" mutta voin allekirjoittaa pelon "mitä toiset ajattelevat minusta".

Tulee mieleen raamatun sana, että joka pelkää ei ole tullut osalliseksi rakkaudesta tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kynsilakktapaus kuulostaa erikoiselta ylilyönniltä. Vl-perheissä yleensä ymmärretään, että jo teini-ikäisillä usko perustuu vapaaehtoisuuteen. Tietysti jos asuu vanhempien luona niin vanhemmilla ois oikeus määritellä isommat suuntaviivat käytökseen, kynsilakka, meikkaus tai muu vastaava ei pitäisi olla ongelma vanhemmille. 

yhdistät tässä kynsilakan uskonasioihin itse. Juurihan tällä vl:t on vakuuttaneet, että ulkonäköasiat on vain tapakulttuuria eikä liity syntiin tai siihen, kuka on uskovainen. 

Mulle ei ole väliä meikkaako ihminen tai käyttääkö kynsilakkaa, olennaista jokaisen kohdalla pitäisi olla ainoastaan se miten kohtelee muita ihmisiä. Mutta nämä tavat istuu tiukassa ja taitaa olla niin, ettei monissa perheissä hyväksytä tiettyjä asioita vieläkään vaikka teoriassa myönnettäisiin ettei ole syntikysymyksiä. Jos vanhemmat raivostuu siitä, että lähes aikuinen lapsi käyttää kynsilakkaa niin enpä tiedä, kuulostaa ehkä enemmän jo mentaalipuolen ongelmalta, rehellisesti sanottuna.

Totta on tuo että ulkonäkösäännnöt koskee vl-naisia niinkuin muissakin uskonnoissa ja kulttuureissa usein. Naisen pitää näyttää vaatimattomalle ja harmaalle tai peittää itsensä hunnulla että miehet ei lankea. Naiset vastuutetaan miesten tunteista. Eikä tässä tarkoiteta provosoivaa pukeutumista mutta totuus on että vl-miehiä ei vaadita ulkonäön perusteella erottautumaan esim. työpaikoilla muista miehistä. Päinvastoin. Vl-miehet on keskimäärin ainakin isommissa kaupungeissa hyvinkin tarkkoja pukeutumisesta, hiuksista, autojen ja kellojen merkeistä jne. Monet näyttää ulos päin hyvin materiaali ja merkkitietoisilta ja kuluttaa paljon rahaa siihen mikä näkyy ulos. Naiset joutuu poikkeamaan muista siinä että he ei saa käyttä meikkiä kuten valtaosa muista käyttää. Kaikki ei halua käyttää mutta ei ole oikein että naisilta vaaditaan erottautumaan ulos päin ja näyttämään vaatimattomalta suhteessa muihin. Miesten kohdalla niin ei ole koska meikit on aina ollut enemmän naisten juttu ja monilla työpaikoilla ainakin aspassa vaaditaan siistiä ehostusta. Jos on luonnonkaunis sääntö ei ehkä haittaa mutta jos on luonnostaan väritön ja on huono iho, on sääntö tosi vaativa.

Tämä ei ole edes uskon asia. Raamatussa morsiammet kaunistettiin yljälle ja muutenkin naisten piti näyttää kauniilta että he sai hyvän avioliiton. Ihoa maalattiin savella, hiuksia hennalla, silmiä hiilellä ja korvissa, nilkoissa ja ranteissa oli kultakorut. Yhäkin monissa maissa vl-naiset käyttää meikkiä ja korvakoruja osana normaalia siistiä arkipuketumista. Esim. Venäjällä ja Arfikan maissa. Sitä ei nähdä mitenkään vääränä tai edes kyseenalaisteta koska kulttuurissa naiset tekee niin. Ikäänkuin Suomalaisessa kulttuurissa ei tekisi. 

On aika surullista että ulkonäkösäännöistä on tullut joskus osa uskoa ja edelleen niitä jotkut pitää uskon merkkinä. Vaikka raamatussa selvästi sanotaan että kristityn tuntomerkki on sisäinen kauneus. Ulkoinen on vain pintaa eikä anna lisä eforttia uskon tilasta. Usko on sisällä ja se näkyy ulos teoissa ja ajatuksissa jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Ulkonäön tuijottaminen tai pinnan laittaminen tietynlaiseksi ei voi olla uskon tilaa kun kerran usko on sisäinen asia ja sisäinen kauneus korostuu siinä.

Onneksi nykyisin nämä asiat on muuttuneet ja muuttumassa. Jokainenhan saa tehdä itse valinnan merkitseekö uskossa sisäinen vai ulkoinen kauneus eli kummalle asettaa vaatimuksia omassa ja muiden uskon elämässä. Tarkkaileeko pintaa vai sisäistä tilaa. Noudattaako raamatun kieltämiä perinnäisääntöjä vai luottaako siihen että jumala katsoo sydämeen ja jeesus on kuollut meidän kaikkien puolesta. Että ei tarvitse noudattaa "älä meikkaa" "älä käytä korvakoruja" "älä laita kynsilakkaa" ja muita ulkoisia perinnäissääntöjä kelvatakseen jumalalle ja todistaakseen muille omaa hyvyyttä = ulkokullaisuus, tekopyhyys, farisealainen ulkoisilla asioilla omaa uskoa näyttävä todellisuus.

En väitä, etteikö jollakulla muulla voisi olla eri kokemus, mutta minulla ei koskaan ole tullut vl-yhteisössä vastaan tilannetta, jossa minulle olisi laitettu vastuuta miesten toiminnasta esimerkiksi pukeutumisen tai muunkaan suhteen. Tässä ainakin yksi, jolle ei ole sellaista koskaan sattunut.

Minulle on. Nuortenilloissa ja opiston kysymyslaatikossa oli ulkonäköön liittyviä kysymyksiä "saako nyppiä kulmakarvat", "saako käyttää huulikiiltoa" ja muita yhtä naurettavia kysymyksiä. Niihin vanhat puhujamiehet antoivat ohjeita. Ja joku sanoi että "emme halua" korostaa seksuaalisuuttamme kaunistautumalla, ettemme herätä vastakkaisessa sukupuolessa vääränlaisia himoja. Ja silti nämä "ohjeet" olivat luokkaa pieniä juttuja. Mutta itsehän olivat kraka kaulassa, puku päällä koreina kuin riikinkukot.

Tämä. Lukuisat vl:t on kuulleet nämä ohjeet. En tajua, miten täällä voidaan väittää, ettei ikinä ole kuulleetkaan että naisia olisi vastuutettu miesten tunteista, käytöksestä tai haluista. 

Kiistävätkö nämä ihmiset siis että nämä puheet ja opetukset kuuluvat likkkeeseen? Ketä niillä en ole kuullutkaan -jutuilla yritetään vakuuttaa? Itseään?

Vai voisiko aidosti olla niin, ettei kaikkien kohdalle ole sattunut tuollaisia taitamattomia ”neuvojia”?

Voi olla, hyvinkin. Hyvänen aika, satoja puhujia ympäri Suomea. Eri ikäisiä, eri taustoista.  Enemmän kai ihme olisi, jos kaikki aina ja kaikkialla puhuisivat täysin samalla tavalla.  Mutta juuripa sen takia kaikki sellaiset "en minä vaan oo koskaan kuullut" - kiistämiset ovat vähän hassuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Älä viitsi feikata.

Tällä tavalla ei kukaan vl ajattele.

Eli vl, joka elää kuin vl:n odotetaan elävän, niin silloin feikkaa? Miksei näitä sääntöjä sitten kumota, joku muukin voi silloin feikata olevansa hyvä vl?

On tää kyllä outo maailma. Mikähän lie totuus kaikesta. Ainakin mietityttää tietynlainen logiikan puute monissa uskonnollisissa opeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Päivämiehen blogista vuodelta 2023:

 

"Vaikuttaako se, kuinka kehollinen ihminen on, siihen, millaisia kiusauksia hänelle tulee? Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?

Itse olen silloin tällöin kokenut kiusausta kaunistautua esimerkiksi kynsilakalla. Lopulta viimeksi, kun tämä kiusaus tuli taas mieleeni, muistin, miten edellisellä kerralla oli käynyt: vaikka kiiltävän kynsilakan käyttö ei sinänsä himmennä Jumalan luomistyön kauneutta, häpesin kuitenkin näyttää kynsiäni muille. Pelkäsin, että minut nähtäisiin turhamaisena, ja lopulta olo lakat kynsissä oli aika tukala ja häpeilevä. Olo helpottui, kun sain lakat pois."

 

Eikö muka tässä näy pelko mitä toiset ajattelee? Eli ei olekkaan "emme halua" vaan "mitä muut ajattelevat". Vanhat, syvälle mieliin iskostetut säännöt ja pelko niiden rikkomisesta. Ei se että ne nähtäisiin uskon kannalta niinkään vääriksi vaan se, että mitä muut sanovat. Ulkokullaisuutta tämäkin. Tuttua minullekin. En voi allekirjoittaa "emme halua" mutta voin allekirjoittaa pelon "mitä toiset ajattelevat minusta".

 

Tulee mieleen raamatun sana, että joka pelkää ei ole tullut osalliseksi rakkaudesta tms.

Siis aivan todella järkyttävää, että joku 2020-luvun Suomessa elää tuollaisen ahdistuksen ja pelon alla ja vieläpä tuollaisen hyttysen poikasen kokoisen asian takia.  Minusta jo tuollaisen lukeminen - jos olisin vl, mitä siis en ole - saisi sanomaan, että kiitos ei, pitäkääpä tunkkinne.