Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Trolli olet. Ei kukaan usko huulipunattomuuten ja korvakoruttomuuteen pelastuakseen. Sellainen vasta olisi ulkonäköön kiinnittyvä tekojen oppi.

"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:10)

Kristityn vaelluksen ohjenuorat on kerrottu kymmenessä käskyssä. Huom! Ei sanaakaan korvakoruista ja huulipunasta niissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kynsilakktapaus kuulostaa erikoiselta ylilyönniltä. Vl-perheissä yleensä ymmärretään, että jo teini-ikäisillä usko perustuu vapaaehtoisuuteen. Tietysti jos asuu vanhempien luona niin vanhemmilla ois oikeus määritellä isommat suuntaviivat käytökseen, kynsilakka, meikkaus tai muu vastaava ei pitäisi olla ongelma vanhemmille. 

yhdistät tässä kynsilakan uskonasioihin itse. Juurihan tällä vl:t on vakuuttaneet, että ulkonäköasiat on vain tapakulttuuria eikä liity syntiin tai siihen, kuka on uskovainen. 

Mulle ei ole väliä meikkaako ihminen tai käyttääkö kynsilakkaa, olennaista jokaisen kohdalla pitäisi olla ainoastaan se miten kohtelee muita ihmisiä. Mutta nämä tavat istuu tiukassa ja taitaa olla niin, ettei monissa perheissä hyväksytä tiettyjä asioita vieläkään vaikka teoriassa myönnettäisiin ettei ole syntikysymyksiä. Jos vanhemmat raivostuu siitä, että lähes aikuinen lapsi käyttää kynsilakkaa niin enpä tiedä, kuulostaa ehkä enemmän jo mentaalipuolen ongelmalta, rehellisesti sanottuna.

Totta on tuo että ulkonäkösäännnöt koskee vl-naisia niinkuin muissakin uskonnoissa ja kulttuureissa usein. Naisen pitää näyttää vaatimattomalle ja harmaalle tai peittää itsensä hunnulla että miehet ei lankea. Naiset vastuutetaan miesten tunteista. Eikä tässä tarkoiteta provosoivaa pukeutumista mutta totuus on että vl-miehiä ei vaadita ulkonäön perusteella erottautumaan esim. työpaikoilla muista miehistä. Päinvastoin. Vl-miehet on keskimäärin ainakin isommissa kaupungeissa hyvinkin tarkkoja pukeutumisesta, hiuksista, autojen ja kellojen merkeistä jne. Monet näyttää ulos päin hyvin materiaali ja merkkitietoisilta ja kuluttaa paljon rahaa siihen mikä näkyy ulos. Naiset joutuu poikkeamaan muista siinä että he ei saa käyttä meikkiä kuten valtaosa muista käyttää. Kaikki ei halua käyttää mutta ei ole oikein että naisilta vaaditaan erottautumaan ulos päin ja näyttämään vaatimattomalta suhteessa muihin. Miesten kohdalla niin ei ole koska meikit on aina ollut enemmän naisten juttu ja monilla työpaikoilla ainakin aspassa vaaditaan siistiä ehostusta. Jos on luonnonkaunis sääntö ei ehkä haittaa mutta jos on luonnostaan väritön ja on huono iho, on sääntö tosi vaativa.

Tämä ei ole edes uskon asia. Raamatussa morsiammet kaunistettiin yljälle ja muutenkin naisten piti näyttää kauniilta että he sai hyvän avioliiton. Ihoa maalattiin savella, hiuksia hennalla, silmiä hiilellä ja korvissa, nilkoissa ja ranteissa oli kultakorut. Yhäkin monissa maissa vl-naiset käyttää meikkiä ja korvakoruja osana normaalia siistiä arkipuketumista. Esim. Venäjällä ja Arfikan maissa. Sitä ei nähdä mitenkään vääränä tai edes kyseenalaisteta koska kulttuurissa naiset tekee niin. Ikäänkuin Suomalaisessa kulttuurissa ei tekisi. 

On aika surullista että ulkonäkösäännöistä on tullut joskus osa uskoa ja edelleen niitä jotkut pitää uskon merkkinä. Vaikka raamatussa selvästi sanotaan että kristityn tuntomerkki on sisäinen kauneus. Ulkoinen on vain pintaa eikä anna lisä eforttia uskon tilasta. Usko on sisällä ja se näkyy ulos teoissa ja ajatuksissa jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Ulkonäön tuijottaminen tai pinnan laittaminen tietynlaiseksi ei voi olla uskon tilaa kun kerran usko on sisäinen asia ja sisäinen kauneus korostuu siinä.

Onneksi nykyisin nämä asiat on muuttuneet ja muuttumassa. Jokainenhan saa tehdä itse valinnan merkitseekö uskossa sisäinen vai ulkoinen kauneus eli kummalle asettaa vaatimuksia omassa ja muiden uskon elämässä. Tarkkaileeko pintaa vai sisäistä tilaa. Noudattaako raamatun kieltämiä perinnäisääntöjä vai luottaako siihen että jumala katsoo sydämeen ja jeesus on kuollut meidän kaikkien puolesta. Että ei tarvitse noudattaa "älä meikkaa" "älä käytä korvakoruja" "älä laita kynsilakkaa" ja muita ulkoisia perinnäissääntöjä kelvatakseen jumalalle ja todistaakseen muille omaa hyvyyttä = ulkokullaisuus, tekopyhyys, farisealainen ulkoisilla asioilla omaa uskoa näyttävä todellisuus.

En väitä, etteikö jollakulla muulla voisi olla eri kokemus, mutta minulla ei koskaan ole tullut vl-yhteisössä vastaan tilannetta, jossa minulle olisi laitettu vastuuta miesten toiminnasta esimerkiksi pukeutumisen tai muunkaan suhteen. Tässä ainakin yksi, jolle ei ole sellaista koskaan sattunut.

Minulle on. Nuortenilloissa ja opiston kysymyslaatikossa oli ulkonäköön liittyviä kysymyksiä "saako nyppiä kulmakarvat", "saako käyttää huulikiiltoa" ja muita yhtä naurettavia kysymyksiä. Niihin vanhat puhujamiehet antoivat ohjeita. Ja joku sanoi että "emme halua" korostaa seksuaalisuuttamme kaunistautumalla, ettemme herätä vastakkaisessa sukupuolessa vääränlaisia himoja. Ja silti nämä "ohjeet" olivat luokkaa pieniä juttuja. Mutta itsehän olivat kraka kaulassa, puku päällä koreina kuin riikinkukot.

Minä olen 2000-luvun alussa kuullut sanottavan jotenkin siten, että tyttöjen/nuorten naisten tulisi pukeutua seuroihin niin, että pojat/nuoret miehet voivat myös tulla seuroihin ilman, että puheen aikana tulee hankala olla, jos himot heräävät, kun joku naispuolinen on liian paljastavasti pukeutunut ja että voivat keskittyä puheen kuunteluun rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta arvostelusta huolimatta: lämmin kiitos kaikille suomalaisille siitä, että meillä on uskonnonvapaus ja saan vapaasti uskoa vaikka sitten vl-opin mukaan, jos haluan. Olen maailman mittakaavassa äärimmäisen onnekas.

Vielä kun vl-opissa sallittaisiin sama uskonnonvapaus yhteisön sisällä eikä vaadittaisi minkään omien ulkoisten sääntöjen noudattamista. Annettaisiin aito omantunnonvapaus jota ei kahlittaisi mihinkään vanhoihin tapoihin. Tämä ei ole mitenkään itsestäänselvää vl-joukoissa, jonka vuoksi jopa 60-70% nuorista jättää nykyisin yhteisön ja valitettavasti joutuu eroon usein myös Jeesuksesta. Koska kokee että ei tule hyväksytyksi yhteisöön sellaisena ja sen näköisenä kuin haluaa. Että muut sanelevat valintatilanteissa vastaukset. Ei vain uskon asioihin vaan elämäntapoihin. Eikä niissä huomioida yksilöllisyyttä ja ihmisen omia lahjoja ja taipumuksia. Jeesus otti kaikenlaiset lähelleen. Vl-yhteisössä on muotti johon pitää mahtua sopiakseen oikean uskovaisen malliiin. Ja monet ovat haavoitetut sen vuoksi.

Ymmärrän mitä tarkoitat, ja minua ovat itseänikin häirinneet yhteisössä eniten nuo tapa-asiat. Olen tehnyt omalta osaltani hiljaista muutosta asiassa, enkä esimerkiksi oleta, että jos ihminen on laittanut korvakorut tai meikkaa tai mitä tahansa, että hän ei olisi lestadiolainen, vaan jos hän on lähtenyt liikkeestä, asia tulee ilmi jollakin muulla tavalla.

Samoin toivoisin joskus, että toisaalta liikkeen ulkopuoliset eivät tarkastelisi niin usein vain näitä kulttuurisia asioita vaan tutustuisivat tarkemmin itse saarnattuun oppiin ja historiaan ja syihin sen takana. Ainakin itselleni se itse opetus on ensisijaisen tärkeä ja esimerkiksi nuo tapa-asiat toissijainen asia, joka välillä ärsyttääkin mutta joka oikeastaan on yllyttänytkin minua uskomaan (en halua jättää uskoani yhdenkään lakihenkisen ulkoisiin asioihin keskittyvän ihmisen takia, se on minulle sen verran arvokas asia).

Samaa hiljaista muutosta olen tehnyt itsekkin koska minuakin häiritsee lakihenkisyys ja epäkristilliseltä tuntuva tapakulttuuri. On minua puhteltukin. Eräs tuttu kysyi suoraan kotipaikkakunnalla käydessäni, käytänkö ripsiväriä kun oli vähän varissut silmäluomille sitä. Ja kun kerroin käyttäväni, hän sanoi etteihän uskovaisilla ole tapana. Sanoin, että hän ei voi puhua kaikkien uskovaisten kokemuksista ja ajatuksista. Ainoastaan omista tavoistaan.  Minulla on tapana ja monilla muillakin, vaikka hänellä ei olisikaan. Tavat muuttuvat, ovat eri ihmisillä erilaiset eivätkä ole sidoksissa sydämen uskoon. Kaveri seisoi siinä hyvin muodikkaissa vaatteissa ja koruissa liittämässä ripsivärin ja uskon yhteen. Ristiriitaista eikä mielestäni edes raamatun hengen mukaista.

Allekirjoitan, tuollainen kyttääminen ei ole Raamatun hengen mukaista.

Käytä ripsiväriä vain jatkossakin. Se ei ole synti.

T. vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Älä viitsi feikata.

Tällä tavalla ei kukaan vl ajattele.

Minä tiedän monia, eivätkä ole edes noin vanhaa ikäluokkaa.

Et voi olla tosissasi? Tiedät monia uskovaisia, joiden mielestä

”korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat”

Ei todellakaan. Tärkeintä on omakohtainen usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kynsilakktapaus kuulostaa erikoiselta ylilyönniltä. Vl-perheissä yleensä ymmärretään, että jo teini-ikäisillä usko perustuu vapaaehtoisuuteen. Tietysti jos asuu vanhempien luona niin vanhemmilla ois oikeus määritellä isommat suuntaviivat käytökseen, kynsilakka, meikkaus tai muu vastaava ei pitäisi olla ongelma vanhemmille. 

yhdistät tässä kynsilakan uskonasioihin itse. Juurihan tällä vl:t on vakuuttaneet, että ulkonäköasiat on vain tapakulttuuria eikä liity syntiin tai siihen, kuka on uskovainen. 

Mulle ei ole väliä meikkaako ihminen tai käyttääkö kynsilakkaa, olennaista jokaisen kohdalla pitäisi olla ainoastaan se miten kohtelee muita ihmisiä. Mutta nämä tavat istuu tiukassa ja taitaa olla niin, ettei monissa perheissä hyväksytä tiettyjä asioita vieläkään vaikka teoriassa myönnettäisiin ettei ole syntikysymyksiä. Jos vanhemmat raivostuu siitä, että lähes aikuinen lapsi käyttää kynsilakkaa niin enpä tiedä, kuulostaa ehkä enemmän jo mentaalipuolen ongelmalta, rehellisesti sanottuna.

Totta on tuo että ulkonäkösäännnöt koskee vl-naisia niinkuin muissakin uskonnoissa ja kulttuureissa usein. Naisen pitää näyttää vaatimattomalle ja harmaalle tai peittää itsensä hunnulla että miehet ei lankea. Naiset vastuutetaan miesten tunteista. Eikä tässä tarkoiteta provosoivaa pukeutumista mutta totuus on että vl-miehiä ei vaadita ulkonäön perusteella erottautumaan esim. työpaikoilla muista miehistä. Päinvastoin. Vl-miehet on keskimäärin ainakin isommissa kaupungeissa hyvinkin tarkkoja pukeutumisesta, hiuksista, autojen ja kellojen merkeistä jne. Monet näyttää ulos päin hyvin materiaali ja merkkitietoisilta ja kuluttaa paljon rahaa siihen mikä näkyy ulos. Naiset joutuu poikkeamaan muista siinä että he ei saa käyttä meikkiä kuten valtaosa muista käyttää. Kaikki ei halua käyttää mutta ei ole oikein että naisilta vaaditaan erottautumaan ulos päin ja näyttämään vaatimattomalta suhteessa muihin. Miesten kohdalla niin ei ole koska meikit on aina ollut enemmän naisten juttu ja monilla työpaikoilla ainakin aspassa vaaditaan siistiä ehostusta. Jos on luonnonkaunis sääntö ei ehkä haittaa mutta jos on luonnostaan väritön ja on huono iho, on sääntö tosi vaativa.

Tämä ei ole edes uskon asia. Raamatussa morsiammet kaunistettiin yljälle ja muutenkin naisten piti näyttää kauniilta että he sai hyvän avioliiton. Ihoa maalattiin savella, hiuksia hennalla, silmiä hiilellä ja korvissa, nilkoissa ja ranteissa oli kultakorut. Yhäkin monissa maissa vl-naiset käyttää meikkiä ja korvakoruja osana normaalia siistiä arkipuketumista. Esim. Venäjällä ja Arfikan maissa. Sitä ei nähdä mitenkään vääränä tai edes kyseenalaisteta koska kulttuurissa naiset tekee niin. Ikäänkuin Suomalaisessa kulttuurissa ei tekisi. 

On aika surullista että ulkonäkösäännöistä on tullut joskus osa uskoa ja edelleen niitä jotkut pitää uskon merkkinä. Vaikka raamatussa selvästi sanotaan että kristityn tuntomerkki on sisäinen kauneus. Ulkoinen on vain pintaa eikä anna lisä eforttia uskon tilasta. Usko on sisällä ja se näkyy ulos teoissa ja ajatuksissa jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Ulkonäön tuijottaminen tai pinnan laittaminen tietynlaiseksi ei voi olla uskon tilaa kun kerran usko on sisäinen asia ja sisäinen kauneus korostuu siinä.

Onneksi nykyisin nämä asiat on muuttuneet ja muuttumassa. Jokainenhan saa tehdä itse valinnan merkitseekö uskossa sisäinen vai ulkoinen kauneus eli kummalle asettaa vaatimuksia omassa ja muiden uskon elämässä. Tarkkaileeko pintaa vai sisäistä tilaa. Noudattaako raamatun kieltämiä perinnäisääntöjä vai luottaako siihen että jumala katsoo sydämeen ja jeesus on kuollut meidän kaikkien puolesta. Että ei tarvitse noudattaa "älä meikkaa" "älä käytä korvakoruja" "älä laita kynsilakkaa" ja muita ulkoisia perinnäissääntöjä kelvatakseen jumalalle ja todistaakseen muille omaa hyvyyttä = ulkokullaisuus, tekopyhyys, farisealainen ulkoisilla asioilla omaa uskoa näyttävä todellisuus.

En väitä, etteikö jollakulla muulla voisi olla eri kokemus, mutta minulla ei koskaan ole tullut vl-yhteisössä vastaan tilannetta, jossa minulle olisi laitettu vastuuta miesten toiminnasta esimerkiksi pukeutumisen tai muunkaan suhteen. Tässä ainakin yksi, jolle ei ole sellaista koskaan sattunut.

Minulle on. Nuortenilloissa ja opiston kysymyslaatikossa oli ulkonäköön liittyviä kysymyksiä "saako nyppiä kulmakarvat", "saako käyttää huulikiiltoa" ja muita yhtä naurettavia kysymyksiä. Niihin vanhat puhujamiehet antoivat ohjeita. Ja joku sanoi että "emme halua" korostaa seksuaalisuuttamme kaunistautumalla, ettemme herätä vastakkaisessa sukupuolessa vääränlaisia himoja. Ja silti nämä "ohjeet" olivat luokkaa pieniä juttuja. Mutta itsehän olivat kraka kaulassa, puku päällä koreina kuin riikinkukot.

Minä olen 2000-luvun alussa kuullut sanottavan jotenkin siten, että tyttöjen/nuorten naisten tulisi pukeutua seuroihin niin, että pojat/nuoret miehet voivat myös tulla seuroihin ilman, että puheen aikana tulee hankala olla, jos himot heräävät, kun joku naispuolinen on liian paljastavasti pukeutunut ja että voivat keskittyä puheen kuunteluun rauhassa.

Tuo on väärä tapa puhua. Pitäisi kohdistaa neuvot kaikille, että toivotaan kaikilta asiallista ja muita kunnioittavaa pukeutumista. Jos nyt joku nainen tuleekin pikkutopissa seuroihin niin mies on hyvä ja katsoo muualle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Trolli olet. Ei kukaan usko huulipunattomuuten ja korvakoruttomuuteen pelastuakseen. Sellainen vasta olisi ulkonäköön kiinnittyvä tekojen oppi.

"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:10)

 

Kristityn vaelluksen ohjenuorat on kerrottu kymmenessä käskyssä. Huom! Ei sanaakaan korvakoruista ja huulipunasta niissä.

No eipä niin. Eikös olekin omituista, että ne ovat nousseet niin tärkeään rooliin teillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Älä viitsi feikata.

Tällä tavalla ei kukaan vl ajattele.

Minä tiedän monia, eivätkä ole edes noin vanhaa ikäluokkaa.

Et voi olla tosissasi? Tiedät monia uskovaisia, joiden mielestä

”korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat”

Ei todellakaan. Tärkeintä on omakohtainen usko.

No mitenkä sitten selität, että joku ahdistuu niin paljon jostain kynsilakasta, että siitä riittää ihan blogikirjoituksen aiheeksi? Ja tuskinpa hän ihan ainoa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Trolli olet. Ei kukaan usko huulipunattomuuten ja korvakoruttomuuteen pelastuakseen. Sellainen vasta olisi ulkonäköön kiinnittyvä tekojen oppi.

"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:10)

 

Kristityn vaelluksen ohjenuorat on kerrottu kymmenessä käskyssä. Huom! Ei sanaakaan korvakoruista ja huulipunasta niissä.

No eipä niin. Eikös olekin omituista, että ne ovat nousseet niin tärkeään rooliin teillä?

Tarkoitat varmaan teillä ulkopuolisilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Trolli olet. Ei kukaan usko huulipunattomuuten ja korvakoruttomuuteen pelastuakseen. Sellainen vasta olisi ulkonäköön kiinnittyvä tekojen oppi.

"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:10)

 

Kristityn vaelluksen ohjenuorat on kerrottu kymmenessä käskyssä. Huom! Ei sanaakaan korvakoruista ja huulipunasta niissä.

No eipä niin. Eikös olekin omituista, että ne ovat nousseet niin tärkeään rooliin teillä?

Tarkoitat varmaan teillä ulkopuolisilla?

Hah hah, oletpa hauska. Ketkähän niitä toistensa korvakoruja kyttäävät ja niistä päättelevät, että onko joku "oikein" uskomassa vai eikö ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Älä viitsi feikata.

Tällä tavalla ei kukaan vl ajattele.

Minä tiedän monia, eivätkä ole edes noin vanhaa ikäluokkaa.

Et voi olla tosissasi? Tiedät monia uskovaisia, joiden mielestä

”korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat”

Ei todellakaan. Tärkeintä on omakohtainen usko.

Tässä on juuri tämä perinnäissääntöjen vaarallisuus. Ne muuttuvat osaksi uskoa ja kaikki ei enää edes ymmärrä mihin pohjimmiltaan uskoo. Minäkin luulin lapsena että taivaaseen pääsevät ihmiset joilla ei ole televisoantennia katolla ja korvakoruja. Että se on yhtä kuin uskovainen ja siten taivaskelpoinen. Yksityiskohtaiset säännöt tekee sen että niille kuuliaisuus muuttuu jonkun ihmisen mielessä samaksi asiaksi kuin uskonkuuliaisuus. Vaikka uskonkuuliaisuus on synnin poispanemista ja kristittynä kulkemista ymmärtäen, että syntisen ihmisen pelastaa vain armo ja jeesuken sovitustyö. Synti on sydämen luopumista jumalasta. Mikä asia erottaa ihmisen jumalasta, ei ole yksiselitteistä. Huorin tekeminen, jumalanpilkka, tappaminen, läheisen kohtelu huonosti ja muu käskyjen rikkominen varmaankin, mutta tuskin kynsilakka tai korvakorut tai mikään materaali. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Trolli olet. Ei kukaan usko huulipunattomuuten ja korvakoruttomuuteen pelastuakseen. Sellainen vasta olisi ulkonäköön kiinnittyvä tekojen oppi.

"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:10)

 

Kristityn vaelluksen ohjenuorat on kerrottu kymmenessä käskyssä. Huom! Ei sanaakaan korvakoruista ja huulipunasta niissä.

No eipä niin. Eikös olekin omituista, että ne ovat nousseet niin tärkeään rooliin teillä?

Tarkoitat varmaan teillä ulkopuolisilla?

Hah hah, oletpa hauska. Ketkähän niitä toistensa korvakoruja kyttäävät ja niistä päättelevät, että onko joku "oikein" uskomassa vai eikö ole?

Nimenomaan kun en kyttää. Ja meillä käy seuroissa meikattuja ja/tai korviksia käyttäviä myös. Osa tervehtii Jumalan terveellä osa ei. Siltikään en voi keskustelematta sanoa kuka on uskomassa ja kuka ei.

Tuo asia on huomattavasti tärkeämpi ulkopuolisille kuin meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Trolli olet. Ei kukaan usko huulipunattomuuten ja korvakoruttomuuteen pelastuakseen. Sellainen vasta olisi ulkonäköön kiinnittyvä tekojen oppi.

"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:10)

 

Kristityn vaelluksen ohjenuorat on kerrottu kymmenessä käskyssä. Huom! Ei sanaakaan korvakoruista ja huulipunasta niissä.

No eipä niin. Eikös olekin omituista, että ne ovat nousseet niin tärkeään rooliin teillä?

Tarkoitat varmaan teillä ulkopuolisilla?

Ulkopuoliset ei ole yhtä ulkonäkökeskeisiä kuin vl:t tuntuu olevan tarkkaillessaan toisten ulkonälöä. Ulkopuoliset ei katso toisten kynsiä koska ei heitä kiinnosta. Miksi uskovaisia kiinnostaa? Pinnallista. Tuossa linkatussa Päivämies-blogissa kirjoitetaan:

"Pohdin tätä ystäväni kanssa. Hän kertoi, ettei hän koe vahvaa viettelystä kaunistautumisen suhteen, mutta hän ihanan rehellisesti tunnusti sortuneensa tuomitseviin ajatuksiin niiden tuttavien kohdalla, jotka eivät ole syystä tai toisesta vastustaneet näitä kaunistautumisen kiusauksia. Tämä tuomitsevuus on lähellä myös itseäni. Onko helpompaa tuomita muita siitä, mikä itselle ei ole niin vaikeaa, ja onko helpompi tukea ja ymmärtää sellaisia, jotka lankeavat samantyyppisiin kiusauksiin kuin itse?"

Miksi pitää tarkkailla toisten ulkonäköä ja tuomita mielessään kaunistautumista joka on keskeinen osa monen naiseutta? Miksi jumala loi naiset esteettiseksi jos toisten uskovaiset tuomitsee sen perusteella? Siinähän tuomitaan jumalan luomistyön ominaisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Trolli olet. Ei kukaan usko huulipunattomuuten ja korvakoruttomuuteen pelastuakseen. Sellainen vasta olisi ulkonäköön kiinnittyvä tekojen oppi.

"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:10)

 

Kristityn vaelluksen ohjenuorat on kerrottu kymmenessä käskyssä. Huom! Ei sanaakaan korvakoruista ja huulipunasta niissä.

No eipä niin. Eikös olekin omituista, että ne ovat nousseet niin tärkeään rooliin teillä?

Tarkoitat varmaan teillä ulkopuolisilla?

Hah hah, oletpa hauska. Ketkähän niitä toistensa korvakoruja kyttäävät ja niistä päättelevät, että onko joku "oikein" uskomassa vai eikö ole?

Nimenomaan kun en kyttää. Ja meillä käy seuroissa meikattuja ja/tai korviksia käyttäviä myös. Osa tervehtii Jumalan terveellä osa ei. Siltikään en voi keskustelematta sanoa kuka on uskomassa ja kuka ei.

Tuo asia on huomattavasti tärkeämpi ulkopuolisille kuin meille.

"Tuo asia on huomattavasti tärkeämpi ulkopuolisille kuin meille."

Puhu omasta puolestasi. Asia on tärkeä niille sydämessään uskovaisille keiden usko on kyseenalaistettu ja keiden puolesta se on kielletty koska kynsilakka, koska korvakorut, koska meikki. Hyvä jos asia ei ole sinulle tärkeä mutta älä kiistä niiden kokemuksia jotka on joutuneet hengellisesti kiusatuksi/syrjityksi/torjutuksi ulkoisten asioiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Älä viitsi feikata.

Tällä tavalla ei kukaan vl ajattele.

Minä tiedän monia, eivätkä ole edes noin vanhaa ikäluokkaa.

Et voi olla tosissasi? Tiedät monia uskovaisia, joiden mielestä

”korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat”

Ei todellakaan. Tärkeintä on omakohtainen usko.

Enhän minä noin kirjoittanut. Eikä se vl:n viesti pelkästään noita asioita käsitellyt, vaan kaikkia sääntöjä. Television katselu on käsittääkseni näiden tuntemieni vl mielestä suurin synti, mitä voi tehdä. Ja ovat seuraavaa sukupolvea kuin tämä aiemman viestin kirjoittanut vl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Trolli olet. Ei kukaan usko huulipunattomuuten ja korvakoruttomuuteen pelastuakseen. Sellainen vasta olisi ulkonäköön kiinnittyvä tekojen oppi.

"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:10)

 

Kristityn vaelluksen ohjenuorat on kerrottu kymmenessä käskyssä. Huom! Ei sanaakaan korvakoruista ja huulipunasta niissä.

Miksi sitten moni on uskonut vaikka minkä säännön olevan autuuden ehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Trolli olet. Ei kukaan usko huulipunattomuuten ja korvakoruttomuuteen pelastuakseen. Sellainen vasta olisi ulkonäköön kiinnittyvä tekojen oppi.

"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:10)

 

Kristityn vaelluksen ohjenuorat on kerrottu kymmenessä käskyssä. Huom! Ei sanaakaan korvakoruista ja huulipunasta niissä.

No eipä niin. Eikös olekin omituista, että ne ovat nousseet niin tärkeään rooliin teillä?

Tarkoitat varmaan teillä ulkopuolisilla?

Kommenttisi on halpamainen sikäli, että miksi esim vl nuoret kyselisivät näistä asioista nimettömillä lapuilla jos eivät siksi, että tietävät niiden olevan niin "tärkeitä".

Mielenkiintoista, että on niin kova tarve todistella, ettei tällaisia rajoittavia sääntöjä ole. Häpeätkö sinä nimimerkki vl omia opetuksianne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mielenkiintoista, että aina kun uskosta tulee organisoitu uskonnollinen yhteisö, niin naisten äänet vaiennetaan? Tämä näkyy kirkon historiassa, tämä näkyy kristillispohjaisissa liikkeissä. Jeesus ei tälläistä esimerkkiä antanut, päin vastoin. Ja kristinuskon jos minkä pitäisi perustua Jeesuksen sanoihin ja esimerkkiin.

Ja yhtä mielenkiintoista on, että ulkonäköä koskevat säännöt keskittyvät aina naisiin. Ja että seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen seuraukset kantavat naiset. Jos siis on miesjohtoinen liike. 

Ja jossa kytätään, onko muilla korvakoruja tai huulipunaa. Jos todellakin nuo olisivat epäolennaisia asioita, kehotettaisiin puheissa keskittymään uskon kannalta olennaisiin asioihin ja sanottaisiin suoraan, että kenenkään sieluntilaa ei voi päätellä meikistä ja koruista.

Onhan ne tärkeimmät asat.

Kukaan ei vastannut minun viestiini, pitääkö minunkin korottaa ääntä, jotta joku kuulee viestin(ei vl olisi jo naamapunaisena huutanut, että vl ei vastaa!).

 

Meikkauskielto kunnooittas Jumalan luomistyötä sellaisenaan. Hiusten värjääminen, Korvakorujen (ja muiden lävistysten käyttämine), kynsilakka, televisio ja maalliset viihdemuodot (tanssiminen, teatteri, maallisen rytmimusiikin kuuntelu). Esiaviollinen seksi ja seurustelu ei-uskovaisten kanssa.

Kuten ,jo sanoin, korvakorut ja huulipuna ovat tärkeimmät asiat näiden muiden ohella. Monilta seurapuhujilta nämä tärkeimmät arvot ovat jääneet hieman liian pieneen osaan. 70-luvulla kun olin teini, oli puheissa vielä paremmin arvot kohdallaan. Kohta millään ei ole mitään väliä. Hirveää lukea, että vähän voi meikata, ei voi. Pirulle ei pidä antaa pikkusormea.

Trolli olet. Ei kukaan usko huulipunattomuuten ja korvakoruttomuuteen pelastuakseen. Sellainen vasta olisi ulkonäköön kiinnittyvä tekojen oppi.

"Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:10)

 

Kristityn vaelluksen ohjenuorat on kerrottu kymmenessä käskyssä. Huom! Ei sanaakaan korvakoruista ja huulipunasta niissä.

No eipä niin. Eikös olekin omituista, että ne ovat nousseet niin tärkeään rooliin teillä?

Tarkoitat varmaan teillä ulkopuolisilla?

Hah hah, oletpa hauska. Ketkähän niitä toistensa korvakoruja kyttäävät ja niistä päättelevät, että onko joku "oikein" uskomassa vai eikö ole?

Nimenomaan kun en kyttää. Ja meillä käy seuroissa meikattuja ja/tai korviksia käyttäviä myös. Osa tervehtii Jumalan terveellä osa ei. Siltikään en voi keskustelematta sanoa kuka on uskomassa ja kuka ei.

Tuo asia on huomattavasti tärkeämpi ulkopuolisille kuin meille.

Käyköhän?

Ei ainakaan muutama vuosi sitten kenelläkään ollut korvakoruja tai meikkiä. Suviseuroissakin ulkopuoliset tunnisti ulkonäöstä kilometrin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että on niin kova tarve todistella, ettei tällaisia rajoittavia sääntöjä ole. Häpeätkö sinä nimimerkki vl omia opetuksianne?

Sanopas muuta!

Jokin syy tämän vl nimimerkin kiivailuun on. Hän hökkää aina kaikkia vastaan, jotka esittävät näkemyksiä jotka poikkeavat hänen haluamastaan mielikuvasta. Taisi ajaa myös tämän 70-luvun teinin pois tällä raivoamisella. 

Tarratoimikunta -dokumentissa, joka kertoo näistä nuorista suviseuroissa, nuori tyttö kertoo kysyneensä rippikoulussa, saako peitepuikkoa käyttää. Ja kun kyseessä on ulkonäöstä päätellen korkeintaan parikymppinen tyttö, niin ei rippikoulusta voi kovin kauaa olla.  Ja vastaushan siis oli ollut, että ei uskovainen voi sitäkään käyttää. 

Tämä nuori siis esiintyy omalla nimellään ja kasvoillaan, joten häneltä voisi tarvittaessa kysyä tarkemmin asiasta, jos ei usko kertomusta. 

Tosin luulen, että lukijoissa on aika monta, jotka voivat muistella omia ripareitaan tai ovat kuulleet lapsiltaan: yhtä uudestaan kysytään kysymyslaatikossa ulkonäköön liittyvistä kysymyksistä. Saako sitä ja voiko tuota? Mikä tarve tällaisella kyselylle olisi, jos kerran ei mitään sääntöjä olisi ulkonäköön liittyen?