Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (2931)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.
Kiitos tästä tiedosta. Miten tämä liittyy aiheeseen?
Kun osa kommentoi, että vl-perheiden elämä olisi raskaampaa. Ei se uskontoon liity, vaan iso merkitys on myös lasten temperamentilla ja "helppoudella" ihan perhekoosta riippumatta. Voi vl-perheeseenkin osua haastavampia lapsia, ihan kuten mihin tahansa perheeseen. Ketä ei väsyttäisi olla esim. erityislapsen (tai useamman) vanhempi?
T. Tuo aiempi
On takuulla raskaampaa hoitaa 10 vauvaa, 10 lapsen uhmat, yövalvomiset, 10 lapsen sairstelukierteet, omat vaivat 10 raskauteen ja synnytykseen liittyen kuin vastaava vain kahden lapsen kanssa. Pikkulapsiarki 5 vuotta versus 20 vuotta. Kyllä siinä on ihminen kovilla vaikka sattuisi maailman helpoimmat lapset.
Miksi Suomessa sitten vanhemmat ovat muihin maihin verrattuna uupuneita, vaikka täällä on niin matala syntyvyys? Taitaa olla muut tekijät pääosassa kuin perheen koko. Uupumukseen kun altistaa lukuisat tekijät ja siltä myös suojaa monet tekijät.
Yhden lapsen vanhempi voi olla uupuneempi kuin suurperheen, erityisesti lähiverkostojen puute on iso tekijä. Perheiden ei kuulu olla yksinäisiä, mutta moni on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdysvallat ja Ruotsi ovat kuitenkin aika hyväosaisten maita nekin. Onkohan lestadiolaisia myös köyhemmissä maissa tai heikommassa asemassa. Enpä ollut ikinä tätäkään asiaa aiemmin ajatellut.
En tiedä. Toisaalta en pitäisi Yhdysvaltoja yhtä hyväosaisena maana kuin Pohjoismaita. Siellä on valtavat elintasoerot ja esim. terveydenhuollon ja yliopistotutkinnon voi joutua maksamaan itse.
On totta, että Suomesta puuttuu tietynlainen yhteisöllisyys monesti, joka voi lisätä uupumusta. Kova paine tehdä uraa myös liittyy varmasti asiaan. Sillon pitäisi palkata lastenhoitoapua tms. Mutta tiedän esim. omalla kohdallani, ettei mulla olisi ollut henkisiä/fyysisiä voimia olla joka toinen vuosi raskaana ja hoitaa isoa katrasta. Olisin masentunut aika nopeasti, tiedän tän homman. Varmaan ois tullu itsetuhoiset ajatukset aika nopeasti. Mulla on kuitenkin korkea moraali miten lapset pitää hoitaa, joten olisin ajanut itseni piippuun tässä ruljanssissa, jos jostain syystä olisin tuohon oravanpyörään joutunut. En pidä itseäni niin ainutlaatuisena, että tämä olisi jotenkin harvinainen kokemus/ajatus vastentahtoisesta suurperheellisyydestä. Se vaan usein on niin, että mistä yhteisössä ei ole tilaa puhua, siitä on vaiettava.
Menkää Itä-Suomeen, siellä on yhteisöllisyyttä ja isoja sukuja vaikka kukaan näistä ei olisi lestadiolainen. Sikäli en tunnista tuota lapsiperheiden yksinäisyyttä, se ei vaan kuulu siihen kulttuuriin ja ympäristöön.
”Se vaan usein on niin, että mistä yhteisössä ei ole tilaa puhua, siitä on vaiettava.” - Tarkennatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Se vaan usein on niin, että mistä yhteisössä ei ole tilaa puhua, siitä on vaiettava.” - Tarkennatko?
Mitä luulet, miten paljon yhteisössä on tilaa sellaiselle lauseilla kuin "ahdistaa, tein taas positiivisen raskaustestin", "ei ole vielä yhtään lasta mutta masentaa jo valmiiksi edessä oleva synnytysputki", "en jaksaisi enää yhtään vauvaa". Jne. Ei tälläsiä juttuja ainakaan päivämiehen blogeissa julkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.
Kiitos tästä tiedosta. Miten tämä liittyy aiheeseen?
Kun osa kommentoi, että vl-perheiden elämä olisi raskaampaa. Ei se uskontoon liity, vaan iso merkitys on myös lasten temperamentilla ja "helppoudella" ihan perhekoosta riippumatta. Voi vl-perheeseenkin osua haastavampia lapsia, ihan kuten mihin tahansa perheeseen. Ketä ei väsyttäisi olla esim. erityislapsen (tai useamman) vanhempi?
T. Tuo aiempi
On takuulla raskaampaa hoitaa 10 vauvaa, 10 lapsen uhmat, yövalvomiset, 10 lapsen sairstelukierteet, omat vaivat 10 raskauteen ja synnytykseen liittyen kuin vastaava vain kahden lapsen kanssa. Pikkulapsiarki 5 vuotta versus 20 vuotta. Kyllä siinä on ihminen kovilla vaikka sattuisi maailman helpoimmat lapset.
Olen tästä eri mieltä. On niin paljon kiinni siitä, millaiset lapset sattuu ja millaiset tukiverkot on. Ja hypoteettisesti: 10 lapsen perheessä ne vanhemmat lapset ovat luultavasti koululaisia, jotka voivat auttaa vauvojen/taaperoiden kanssa. Koululaisen voi laittaa hakemaan kaupasta muutaman maitolitran ja leipäpussin ja itse jää kotiin nuorempien kanssa. Kahden lapsen vanhemman on otettava lapset mukaan, ei heitä voi jättää yksin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.
Kiitos tästä tiedosta. Miten tämä liittyy aiheeseen?
Kun osa kommentoi, että vl-perheiden elämä olisi raskaampaa. Ei se uskontoon liity, vaan iso merkitys on myös lasten temperamentilla ja "helppoudella" ihan perhekoosta riippumatta. Voi vl-perheeseenkin osua haastavampia lapsia, ihan kuten mihin tahansa perheeseen. Ketä ei väsyttäisi olla esim. erityislapsen (tai useamman) vanhempi?
T. Tuo aiempi
On takuulla raskaampaa hoitaa 10 vauvaa, 10 lapsen uhmat, yövalvomiset, 10 lapsen sairstelukierteet, omat vaivat 10 raskauteen ja synnytykseen liittyen kuin vastaava vain kahden lapsen kanssa. Pikkulapsiarki 5 vuotta versus 20 vuotta. Kyllä siinä on ihminen kovilla vaikka sattuisi maailman helpoimmat lapset.
Olen tästä eri mieltä. On niin paljon kiinni siitä, millaiset lapset sattuu ja millaiset tukiverkot on. Ja hypoteettisesti: 10 lapsen perheessä ne vanhemmat lapset ovat luultavasti koululaisia, jotka voivat auttaa vauvojen/taaperoiden kanssa. Koululaisen voi laittaa hakemaan kaupasta muutaman maitolitran ja leipäpussin ja itse jää kotiin nuorempien kanssa. Kahden lapsen vanhemman on otettava lapset mukaan, ei heitä voi jättää yksin kotiin.
Kaikin tavoin isompi työmäärä silti. Huomion antaminen kahdelle lapselle vai kymmenelle, aivan eri asia.
Tuosta tukiverkkojen puutteesta. Moni vl ei käsitäkään, mikä tilanne on ns. muissa perheissä:
Tän hetken keskivertopikkulapsen vanhempi on syntynyt 90-luvun tienoilla. Näillä vanhemmilla on tilastojen valossa 1 sisarus. Ei siis ole liutaa tätejä, setiä ja enoja pikkulapsiarjen apuna. Moni on joutunut muuttamaan töiden perässä kauas lapsuuskodistaan. Ei ole niitä isovanhempiakaan apuna. Ja todellisuus on myös se, että kaikista isovanhemmista ja vanhempien sisaruksista ei ole hoitoavuksi: on esim. sairauksia, joiden vuoksi ei ole mahdollista olla apuna. Eikä kaikilla ole haluakaan. Aika harvalla on sellaisia ystäviä, jotka haluavat olla pikkulapsiarjessa avuksi: osalla on omat pienet lapset, eikä aikaa ja jaksamista yksinkertaisesti ole. Ja lapsettomia on kolmekymppisissä paljon. Osaa heistä ei tippaakaan kiinnosta lapsiperheellisten seura ja suhtautuminen lapsiin voi olla todella nihkeää.
Monella ei-vl:lla todellisuus on se, että lasten kanssa on aika yksin. Ei ole tukiverkkoja. Ei paikkaa, johon laittaa lapset, jotta vanhemmat pääsisivät illalla syömään ulos tai vaikka yön yli kylpylään. Kyllä minä vieläkin muistan, miten vauvavuonna ja hoitovapaalla ollessa uuvutti, kun koskaan ei tullut sellaista taukoa, jolloin jälkikasvun olisi saanut johonkin ja olisi päässyt miehen kanssa kahdestaan vaikka kävelylle tai jäätelölle. Jonkinlaisia taukoja sai vasta, kun lapset menivät päiväkotiin ja joskus piti lomapäivän lasten ollessa hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.
Kiitos tästä tiedosta. Miten tämä liittyy aiheeseen?
Kun osa kommentoi, että vl-perheiden elämä olisi raskaampaa. Ei se uskontoon liity, vaan iso merkitys on myös lasten temperamentilla ja "helppoudella" ihan perhekoosta riippumatta. Voi vl-perheeseenkin osua haastavampia lapsia, ihan kuten mihin tahansa perheeseen. Ketä ei väsyttäisi olla esim. erityislapsen (tai useamman) vanhempi?
T. Tuo aiempi
On takuulla raskaampaa hoitaa 10 vauvaa, 10 lapsen uhmat, yövalvomiset, 10 lapsen sairstelukierteet, omat vaivat 10 raskauteen ja synnytykseen liittyen kuin vastaava vain kahden lapsen kanssa. Pikkulapsiarki 5 vuotta versus 20 vuotta. Kyllä siinä on ihminen kovilla vaikka sattuisi maailman helpoimmat lapset.
Olen tästä eri mieltä. On niin paljon kiinni siitä, millaiset lapset sattuu ja millaiset tukiverkot on. Ja hypoteettisesti: 10 lapsen perheessä ne vanhemmat lapset ovat luultavasti koululaisia, jotka voivat auttaa vauvojen/taaperoiden kanssa. Koululaisen voi laittaa hakemaan kaupasta muutaman maitolitran ja leipäpussin ja itse jää kotiin nuorempien kanssa. Kahden lapsen vanhemman on otettava lapset mukaan, ei heitä voi jättää yksin kotiin.
Kaikin tavoin isompi työmäärä silti. Huomion antaminen kahdelle lapselle vai kymmenelle, aivan eri asia.
Mutta täällä vanhoillislestadiolaiset sanovat, että 10lapsisen suurperheen lapset saavat tismalleen saman määrän huomiota kuin parin lapsen perheet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.
Kiitos tästä tiedosta. Miten tämä liittyy aiheeseen?
Kun osa kommentoi, että vl-perheiden elämä olisi raskaampaa. Ei se uskontoon liity, vaan iso merkitys on myös lasten temperamentilla ja "helppoudella" ihan perhekoosta riippumatta. Voi vl-perheeseenkin osua haastavampia lapsia, ihan kuten mihin tahansa perheeseen. Ketä ei väsyttäisi olla esim. erityislapsen (tai useamman) vanhempi?
T. Tuo aiempi
On takuulla raskaampaa hoitaa 10 vauvaa, 10 lapsen uhmat, yövalvomiset, 10 lapsen sairstelukierteet, omat vaivat 10 raskauteen ja synnytykseen liittyen kuin vastaava vain kahden lapsen kanssa. Pikkulapsiarki 5 vuotta versus 20 vuotta. Kyllä siinä on ihminen kovilla vaikka sattuisi maailman helpoimmat lapset.
Olen tästä eri mieltä. On niin paljon kiinni siitä, millaiset lapset sattuu ja millaiset tukiverkot on. Ja hypoteettisesti: 10 lapsen perheessä ne vanhemmat lapset ovat luultavasti koululaisia, jotka voivat auttaa vauvojen/taaperoiden kanssa. Koululaisen voi laittaa hakemaan kaupasta muutaman maitolitran ja leipäpussin ja itse jää kotiin nuorempien kanssa. Kahden lapsen vanhemman on otettava lapset mukaan, ei heitä voi jättää yksin kotiin.
Kaikin tavoin isompi työmäärä silti. Huomion antaminen kahdelle lapselle vai kymmenelle, aivan eri asia.
Mutta täällä vanhoillislestadiolaiset sanovat, että 10lapsisen suurperheen lapset saavat tismalleen saman määrän huomiota kuin parin lapsen perheet!
Ai, en ole nähnytkään tuollaista viestiä! Sulla varmaan löytyy se?
Miten aika voisi olla tismalleen sama edes kahdessa 2-lapsisessa perheessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.
Kiitos tästä tiedosta. Miten tämä liittyy aiheeseen?
Kun osa kommentoi, että vl-perheiden elämä olisi raskaampaa. Ei se uskontoon liity, vaan iso merkitys on myös lasten temperamentilla ja "helppoudella" ihan perhekoosta riippumatta. Voi vl-perheeseenkin osua haastavampia lapsia, ihan kuten mihin tahansa perheeseen. Ketä ei väsyttäisi olla esim. erityislapsen (tai useamman) vanhempi?
T. Tuo aiempi
On takuulla raskaampaa hoitaa 10 vauvaa, 10 lapsen uhmat, yövalvomiset, 10 lapsen sairstelukierteet, omat vaivat 10 raskauteen ja synnytykseen liittyen kuin vastaava vain kahden lapsen kanssa. Pikkulapsiarki 5 vuotta versus 20 vuotta. Kyllä siinä on ihminen kovilla vaikka sattuisi maailman helpoimmat lapset.
Olen tästä eri mieltä. On niin paljon kiinni siitä, millaiset lapset sattuu ja millaiset tukiverkot on. Ja hypoteettisesti: 10 lapsen perheessä ne vanhemmat lapset ovat luultavasti koululaisia, jotka voivat auttaa vauvojen/taaperoiden kanssa. Koululaisen voi laittaa hakemaan kaupasta muutaman maitolitran ja leipäpussin ja itse jää kotiin nuorempien kanssa. Kahden lapsen vanhemman on otettava lapset mukaan, ei heitä voi jättää yksin kotiin.
Kaikin tavoin isompi työmäärä silti. Huomion antaminen kahdelle lapselle vai kymmenelle, aivan eri asia.
Mutta täällä vanhoillislestadiolaiset sanovat, että 10lapsisen suurperheen lapset saavat tismalleen saman määrän huomiota kuin parin lapsen perheet!
Noin ei ole kukaan sanonut. Jo 8-9 vuoden iässä kaverit alkavat merkitä lapselle enemmän kuin omat vanhemmat, ja siitä eteenpäin lapsi on yhä vähemmän vanhempiensa kanssa. Illat ollaan ulkona kavereiden kanssa, potkitaan palloa ja hypitään trampalla. Syömässä käydään välillä. Eli 2-vuotias saa päivän mittaan varmasti vanhemmiltaan enemmän huomiota kuin vaikka 10-vuotias. Myös siinä 2-lapsisessa perheessä, ihan biologisista syistä. Sitä kutsutaan itsenäistymiseksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole vl, mutta arvostan ajatuksena sitä, että kaikki lapset ollaan valmiita ottamaan vastaan Jumalan lahjoina. Jos perheessä on kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin suurperhehän on monin tavoin ihanteellinen.
Mutta jos on sairautta, uupumusta, mt-oireita ym. tekijöitä, joiden vuoksi lapsille ei voida taata turvallista, rakastavaa kotia, olisi minusta viisasta ajatella paitsi äidin, myös ensisijaisesti lasten hyvinvointia. Se ei ole kenenkään etu, jos koko perhe voi huonosti henkisesti. Tässä ei ole kyse lasten lukumäärästä vaan kokonaishyvinvoinnista. Kymmenen lapsen perhe voi olla kaikin puolin onnellinen ja hyvin toimiva, tai 1-2 lapsen perhe olla heikoilla kantimilla. Siihen vaikuttaa niin moni asia.
Mietin myös, että kun lestadiolaisuus on kansainvälinen uskonto, onko myös ulkomailla yhtä suuria perheitä? Suomessa suurperheellisillä on hyvät oltavat moneen muuhun maahan nähden koulutuksen ja terveydenhuollon ym. osalta, mutta entä jos asuukin maassa, jossa ei ole taloudellisia mahdollisuuksia elättää suurta perhettä, vaikka kuinka haluaisi?
Miksi se näkyy monsti perheen äidin äksyilynä lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarkoitus olla negatiivinen, mutta jos ajatellaan vaikka tuota blogistin tilannetta niin se tilanne, että on 4 alle kouluikäistä, niin sehän jatkuu monissa perheissä vuosikausia. Jos se on yhtä selviytymistaistelua niin ehkä itse heräisin ajattelemaan, onko ihmiselle kenties annettu muukin tarkoitus elämässä kuin "kasvatustehtävä". Koska helposti tuossa tilanteessa käy niin, että se kasvatustehtävä täyttää koko elämän. Jos asiasta tykkää niin hienoa, moni vaan toivoo muitakin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus olla negatiivinen, mutta jos ajatellaan vaikka tuota blogistin tilannetta niin se tilanne, että on 4 alle kouluikäistä, niin sehän jatkuu monissa perheissä vuosikausia. Jos se on yhtä selviytymistaistelua niin ehkä itse heräisin ajattelemaan, onko ihmiselle kenties annettu muukin tarkoitus elämässä kuin "kasvatustehtävä". Koska helposti tuossa tilanteessa käy niin, että se kasvatustehtävä täyttää koko elämän. Jos asiasta tykkää niin hienoa, moni vaan toivoo muitakin asioita.
Kyllä ainakin itselläni oli muutakin kuin ”kasvatustehtävää” lasten ollessa pieniä ja olen aina ollut muutakin kuin äiti. Lisäksi en tajua tätä äärimmäisen negatiivista puhetta lapsista ja perhearjesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vl, mutta arvostan ajatuksena sitä, että kaikki lapset ollaan valmiita ottamaan vastaan Jumalan lahjoina. Jos perheessä on kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin suurperhehän on monin tavoin ihanteellinen.
Mutta jos on sairautta, uupumusta, mt-oireita ym. tekijöitä, joiden vuoksi lapsille ei voida taata turvallista, rakastavaa kotia, olisi minusta viisasta ajatella paitsi äidin, myös ensisijaisesti lasten hyvinvointia. Se ei ole kenenkään etu, jos koko perhe voi huonosti henkisesti. Tässä ei ole kyse lasten lukumäärästä vaan kokonaishyvinvoinnista. Kymmenen lapsen perhe voi olla kaikin puolin onnellinen ja hyvin toimiva, tai 1-2 lapsen perhe olla heikoilla kantimilla. Siihen vaikuttaa niin moni asia.
Mietin myös, että kun lestadiolaisuus on kansainvälinen uskonto, onko myös ulkomailla yhtä suuria perheitä? Suomessa suurperheellisillä on hyvät oltavat moneen muuhun maahan nähden koulutuksen ja terveydenhuollon ym. osalta, mutta entä jos asuukin maassa, jossa ei ole taloudellisia mahdollisuuksia elättää suurta perhettä, vaikka kuinka haluaisi?
Miksi se näkyy monsti perheen äidin äksyilynä lapsille?
Äksyilevätkö vl-äidit? Monet ihmiset äksyilee milloin puolisolleen ja milloin kenellekin, mutta en ole ikinä huomannut että suurten perheiden äidit olisi jotain äksyilijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vl, mutta arvostan ajatuksena sitä, että kaikki lapset ollaan valmiita ottamaan vastaan Jumalan lahjoina. Jos perheessä on kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin suurperhehän on monin tavoin ihanteellinen.
Mutta jos on sairautta, uupumusta, mt-oireita ym. tekijöitä, joiden vuoksi lapsille ei voida taata turvallista, rakastavaa kotia, olisi minusta viisasta ajatella paitsi äidin, myös ensisijaisesti lasten hyvinvointia. Se ei ole kenenkään etu, jos koko perhe voi huonosti henkisesti. Tässä ei ole kyse lasten lukumäärästä vaan kokonaishyvinvoinnista. Kymmenen lapsen perhe voi olla kaikin puolin onnellinen ja hyvin toimiva, tai 1-2 lapsen perhe olla heikoilla kantimilla. Siihen vaikuttaa niin moni asia.
Mietin myös, että kun lestadiolaisuus on kansainvälinen uskonto, onko myös ulkomailla yhtä suuria perheitä? Suomessa suurperheellisillä on hyvät oltavat moneen muuhun maahan nähden koulutuksen ja terveydenhuollon ym. osalta, mutta entä jos asuukin maassa, jossa ei ole taloudellisia mahdollisuuksia elättää suurta perhettä, vaikka kuinka haluaisi?
Miksi se näkyy monsti perheen äidin äksyilynä lapsille?
Äksyilevätkö vl-äidit? Monet ihmiset äksyilee milloin puolisolleen ja milloin kenellekin, mutta en ole ikinä huomannut että suurten perheiden äidit olisi jotain äksyilijöitä.
Huoh se että on lestadiolainen ja äiti ei tee ihmisille samanlaista luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus olla negatiivinen, mutta jos ajatellaan vaikka tuota blogistin tilannetta niin se tilanne, että on 4 alle kouluikäistä, niin sehän jatkuu monissa perheissä vuosikausia. Jos se on yhtä selviytymistaistelua niin ehkä itse heräisin ajattelemaan, onko ihmiselle kenties annettu muukin tarkoitus elämässä kuin "kasvatustehtävä". Koska helposti tuossa tilanteessa käy niin, että se kasvatustehtävä täyttää koko elämän. Jos asiasta tykkää niin hienoa, moni vaan toivoo muitakin asioita.
Jos äiti on kotona neljän alle kouluikäisen kanssa, niin jokainen voi kuvitella, että paljonko riittää huomiota ja jaksamista niille koulusta tuleville koululaisille, jotka jo osaavat itse pukea ja riisua ja ottaa välipalaa ja tehdä läksyt jne. Ja pitävät elämäänsä normaalina, koska eivät muusta tiedä. En nyt puhu mistään tietystä perheestä vaan yleensä. Ja toki nämäkin lapset pärjäävät niin, että eivät tilastoissa näy.
Mutta käyvät sitten aikuisina terapiassa purkamassa asiaa, kun myöhemmin aikuisina tajuavat, että hyvänen aika, joiltain on kyselty läksyt, joillekin on luettu iltasatuja vielä pitkään, on istuttu sylissä, oltu huomion kohteen, on järjestetty kaverisynttäreitä, on käyty ihan kahdestaan äidin kanssa jossain, ei ole tarvinnut opetella itse pärjäämään ja olla äidin pikku apulainen jo ihan pienestä jne. Ja tajuavat, mistä kaikesta ovat jääneet paitsi ja millainen on ns normaali lapsuus.
Täällä on kysytty, onko vl-perheiden vanhemmuudesss useammin ongelmia kuin muiden. Vastausta ei ole tullut. Mitä olen itse perheiden ja lasten kanssa ollut itse tekemisissä, vl-perheiden lapset ei mitenkään erotu negatiivisesti muista.
Onko sinulla jotain näyttöä siitä, että vl-lasten hyvinvointi olisi heikompaa kuin muiden?