Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (2931)
"Women who spend the entire day with their children create more cortisol (stress hormone) than 98% of the world's highest paid professions."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävien lieveilmiöiden esille tuominen ole pahantahtoisuutta. Valheessa eläminen sairastuttaa monet, ettei saa sanoa niin kuin asia on vaan kaikki pitää selitellä kaunistellen ja parhain päin.
Miksi minun pitäisi sanoa, että meillä EI lueta iltasatuja, kuulustella läksyjä, vietetä kaverisynttäreitä, pidetä sylissä jne., vaikka meillä kaikkea tuota ja paljon muuta tehdään? Ja se alkuperäinen kommentoija totesi, että ne suurperheiden lapset huomaavat sitten aikuisina terapiassa, että ahaa, meilläkin olisi voitu tehdä noin … Onhan tämä pahantahtoisuutta, ei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.
Kiitos tästä tiedosta. Miten tämä liittyy aiheeseen?
Kun osa kommentoi, että vl-perheiden elämä olisi raskaampaa. Ei se uskontoon liity, vaan iso merkitys on myös lasten temperamentilla ja "helppoudella" ihan perhekoosta riippumatta. Voi vl-perheeseenkin osua haastavampia lapsia, ihan kuten mihin tahansa perheeseen. Ketä ei väsyttäisi olla esim. erityislapsen (tai useamman) vanhempi?
T. Tuo aiempi
On takuulla raskaampaa hoitaa 10 vauvaa, 10 lapsen uhmat, yövalvomiset, 10 lapsen sairstelukierteet, omat vaivat 10 raskauteen ja synnytykseen liittyen kuin vastaava vain kahden lapsen kanssa. Pikkulapsiarki 5 vuotta versus 20 vuotta. Kyllä siinä on ihminen kovilla vaikka sattuisi maailman helpoimmat lapset.
Olen tästä eri mieltä. On niin paljon kiinni siitä, millaiset lapset sattuu ja millaiset tukiverkot on. Ja hypoteettisesti: 10 lapsen perheessä ne vanhemmat lapset ovat luultavasti koululaisia, jotka voivat auttaa vauvojen/taaperoiden kanssa. Koululaisen voi laittaa hakemaan kaupasta muutaman maitolitran ja leipäpussin ja itse jää kotiin nuorempien kanssa. Kahden lapsen vanhemman on otettava lapset mukaan, ei heitä voi jättää yksin kotiin.
Siinäpä se, kun sen koululaisen ei kuulu auttaa kuin joskus satunnaisesti ja omasta tahdostaan taaperoiden kanssa. Tai muunkaan vanhemman lapsen ei kuulu olla omassa kodissaan mikään vakituinen varahoitaja ja varaäiti (tyttöjen niskaanhan tämä yleensä kaatuu), vaan elää omaa lapsen ja nuoren elämäänsä.
Minun mielestä ei ole mikään ihannetilanne jos isoilta koululaisilta kysellään läksyt. Läksyt on lapsia varten että he oppii ottamaan vastuun opinnoista vähitellen. On curling-vanhempia jotka suurinpiirtein elää lapsen puolesta. Kyselee läksyt ja kokeisiin, valutsee lapselle harrastukset, päättää vaatetuksen ja kaveripiirin jne. Ohjaa vahvasti jatko-opintopaikkaan kysymättä lapsen omaa mielipidettä. Päättää lomakohteet, tekee lapsen kesätyö hakemukset jne. Miten lapsi oppii jos ei saa turvallisesti opetella ikätasolleen sopivasti päättämään omista asioista ja kantamaan omista tehtävistä vastuun. Lapsen ei tarvisi isossakaan perheessä huolehtia aikuisten asioista vaan juuri omista koulutehtävistä ja oman elämän valinnoista jne. Aikuinen huolehtii sisaruksista, ei isosisarus. Kotitöitäkään ei voi sysätä lapsen niskoille kuin pienessä määrin pieniä tehtäviä.
Joku kirjoitti että jo 8-vuotias on illat kavereiden kanssa. Riippuu lapsesta. Osa viihtyy enemmän kotona.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä ei ole mikään ihannetilanne jos isoilta koululaisilta kysellään läksyt. Läksyt on lapsia varten että he oppii ottamaan vastuun opinnoista vähitellen. On curling-vanhempia jotka suurinpiirtein elää lapsen puolesta. Kyselee läksyt ja kokeisiin, valutsee lapselle harrastukset, päättää vaatetuksen ja kaveripiirin jne. Ohjaa vahvasti jatko-opintopaikkaan kysymättä lapsen omaa mielipidettä. Päättää lomakohteet, tekee lapsen kesätyö hakemukset jne. Miten lapsi oppii jos ei saa turvallisesti opetella ikätasolleen sopivasti päättämään omista asioista ja kantamaan omista tehtävistä vastuun. Lapsen ei tarvisi isossakaan perheessä huolehtia aikuisten asioista vaan juuri omista koulutehtävistä ja oman elämän valinnoista jne. Aikuinen huolehtii sisaruksista, ei isosisarus. Kotitöitäkään ei voi sysätä lapsen niskoille kuin pienessä määrin pieniä tehtäviä.
Joku kirjoitti että jo 8-vuotias on illat kavereiden kanssa. Riippuu lapsesta. Osa viihtyy enemmän kotona.
Mitähän tarkoitat läksyjen kyselemisellä, jos se ei ole sinusta mitenkään hyvä asia. En ymmärrä, mitä pahaa on siinä, että vaikka kyselee vieraan kielen sanoja, sehän on tehokas oppimismenetelmä. Ainakin alakoululaisilta voi olla ihan asiallistakin kysellä, että tulikos ne läksyt tehtyä, ennen kuin lapsi lähtee tekemään jotain muuta. Totta kai lapsi opettelee itse vastuuta kantamaan. Nehän ovat ihan eri asioita kuin mainitsemasi "elää lapsen puolesta", "valitsee harrastukset" , "tekee kesätyöhakemukset " ja mitä kaikkea outoa luettelitkaan. Oliko se puolustuspuheesi sille, että et ole /ole ollut kartalla omien lastasi koulunkäynnistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävien lieveilmiöiden esille tuominen ole pahantahtoisuutta. Valheessa eläminen sairastuttaa monet, ettei saa sanoa niin kuin asia on vaan kaikki pitää selitellä kaunistellen ja parhain päin.
Miksi minun pitäisi sanoa, että meillä EI lueta iltasatuja, kuulustella läksyjä, vietetä kaverisynttäreitä, pidetä sylissä jne., vaikka meillä kaikkea tuota ja paljon muuta tehdään? Ja se alkuperäinen kommentoija totesi, että ne suurperheiden lapset huomaavat sitten aikuisina terapiassa, että ahaa, meilläkin olisi voitu tehdä noin … Onhan tämä pahantahtoisuutta, ei mitään muuta.
Onko se pahan tahtoisuutta olla niiden lasten puolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävien lieveilmiöiden esille tuominen ole pahantahtoisuutta. Valheessa eläminen sairastuttaa monet, ettei saa sanoa niin kuin asia on vaan kaikki pitää selitellä kaunistellen ja parhain päin.
Miksi minun pitäisi sanoa, että meillä EI lueta iltasatuja, kuulustella läksyjä, vietetä kaverisynttäreitä, pidetä sylissä jne., vaikka meillä kaikkea tuota ja paljon muuta tehdään? Ja se alkuperäinen kommentoija totesi, että ne suurperheiden lapset huomaavat sitten aikuisina terapiassa, että ahaa, meilläkin olisi voitu tehdä noin … Onhan tämä pahantahtoisuutta, ei mitään muuta.
Montako syliä sinulla on? Montako tuntia vuorokaudessa?
Minä tunnen niin monta= riittävän monta ison sisarusparven vanhimmasta päästä olevaa " pikkuäitiä" ja sitä asiaa aikuisena käsittelevää ihmistä, että minulle on ihan turha kenenkään huudella, että " missä tilastot!" Montako olisi riittävä määrä, jotta ilmiön voisi vl tunnistaa? Semmoista ei varmaan olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus olla negatiivinen, mutta jos ajatellaan vaikka tuota blogistin tilannetta niin se tilanne, että on 4 alle kouluikäistä, niin sehän jatkuu monissa perheissä vuosikausia. Jos se on yhtä selviytymistaistelua niin ehkä itse heräisin ajattelemaan, onko ihmiselle kenties annettu muukin tarkoitus elämässä kuin "kasvatustehtävä". Koska helposti tuossa tilanteessa käy niin, että se kasvatustehtävä täyttää koko elämän. Jos asiasta tykkää niin hienoa, moni vaan toivoo muitakin asioita.
Kyllä ainakin itselläni oli muutakin kuin ”kasvatustehtävää” lasten ollessa pieniä ja olen aina ollut muutakin kuin äiti. Lisäksi en tajua tätä äärimmäisen negatiivista puhetta lapsista ja perhearjesta.
No siis, sehän oli esim. tuossa blogissa miten tuli ilmi, että oikeastaan koko talvi ollut "selviytymistä". Positiivinen ihminen ja tavallaan kauniisti kirjoittaa, mutta sehän tuossa taustalla on kuitenkin, että rankkaa on. 🤷 Ei voi edes ajatella et parin vuoden päästä helpottaa koska suurperheissä tilanne saattaa jatkua pari vuosikymmentä.
Ilmeisesti ollaan luettu eri blogia. Hänhän kertoo että elämä on ollut muutakin kuin selviytymistä ja että siinä on paljon onnea. Ehkä siksi kun olen tavannut uupuneita ja masentuneita äitejä, minulla on mihin verrata.
Hän kirjoittaa Päivämiehessä julkaistavaa blogia, haloo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus olla negatiivinen, mutta jos ajatellaan vaikka tuota blogistin tilannetta niin se tilanne, että on 4 alle kouluikäistä, niin sehän jatkuu monissa perheissä vuosikausia. Jos se on yhtä selviytymistaistelua niin ehkä itse heräisin ajattelemaan, onko ihmiselle kenties annettu muukin tarkoitus elämässä kuin "kasvatustehtävä". Koska helposti tuossa tilanteessa käy niin, että se kasvatustehtävä täyttää koko elämän. Jos asiasta tykkää niin hienoa, moni vaan toivoo muitakin asioita.
Kyllä ainakin itselläni oli muutakin kuin ”kasvatustehtävää” lasten ollessa pieniä ja olen aina ollut muutakin kuin äiti. Lisäksi en tajua tätä äärimmäisen negatiivista puhetta lapsista ja perhearjesta.
No siis, sehän oli esim. tuossa blogissa miten tuli ilmi, että oikeastaan koko talvi ollut "selviytymistä". Positiivinen ihminen ja tavallaan kauniisti kirjoittaa, mutta sehän tuossa taustalla on kuitenkin, että rankkaa on. 🤷 Ei voi edes ajatella et parin vuoden päästä helpottaa koska suurperheissä tilanne saattaa jatkua pari vuosikymmentä.
Ilmeisesti ollaan luettu eri blogia. Hänhän kertoo että elämä on ollut muutakin kuin selviytymistä ja että siinä on paljon onnea. Ehkä siksi kun olen tavannut uupuneita ja masentuneita äitejä, minulla on mihin verrata.
Hän kirjoittaa Päivämiehessä julkaistavaa blogia, haloo.
Minä olen vakuuttunut siitä, että jos joku suurperheen äiti kirjoittaisi blogia otsikolla "minä en jaksa enää", niin sitä ei edes julkaistaisi Päivämiehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa hankkia vaikka 100 lasta jos ne pystyy hyvin hoitamaan. Jos ei pysty, ei kannata hankkia edes yhtä. Kyse ei ole siitä mitä vanhemmat haluaa ja millaisen uskon mukaan vanhemmat haluaa elää, kyse on ensisijaisesti syntyvän lapsen oikeuteen saada hyvät lähtökohdat. Ei ole oikein tehdä 20 lasta hällä väliä asenteella, koska itse uskoo tekevänsä oikein ehkäisemättömyyden näkökulmasta. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään.
En ole ikinä kuullut kenenkään hankkivan lapsia hällä väliä -asenteella. Lapsen onnellisuus ei riipu sisarusten määrästä.
Toivottavasti jokainen pyrkii vähentämään muiden ihmisten kuormaa eikä lisäämään sitä. Loukkaava puhe ja mitätöinti ovat esimerkki kuorman lisäämisestä.Näkyyhän se lasten hoidossa kun lapsia tulee enemmän kuin jaksaisi hoitaa. Sekä tahallista välinpitämättömyyttä että olosuhteista johtuvaa. Sitten tulee näitä, että pienet lapset laitetaan pihalle yksinään vaeltelemaan. Lapsille raivotaan. Syliä ja huomiota ei ole riittävästi kaikille. Jne. Ikäviä tosiasioita.
Onko mielestäsi vl-perheissä huonoa vanhemmuutta enemmän kuin muussa väestössä? Hyvä vanhemmuus ei ole sidottu perhekokoon. Täällä tehdään yleistyksiä, mutta onko niille mitään pohjaa?
En ota kantaa tuohon. Sanon vaan, että suurperheellisyys altistaa tietyille ongelmille, varsinkin jos suurperhe ei ole pohjimmiltaan aidosti oma valinta.
Juuri tämä. On itsestään selvää, että ihmiset ovat erilaisia ja erilaisilla kyvyillä ja luonteilla varustettuja. Onhan meillä myös joitain ei-vl suurperheitä ihmisillä, jotka ovat sellaisen halunneet, ehkä jo pienestä haaveilleet. Silloin on ihanaa, että he ovat sellaisen saaneet.
Mutta sadan tuhannen joukkoon mahtuu paljon muitakin ihmisiä kuin suurperheistä haaveilleita ja suurperheen vanhemmaksi soveltuvia Ja myös ihmisiä, joiden kyvyt ja taipumukset eivät missään tapauksessa ole suurperheen vanhemmalle sopivia. Se, että myös heistä sitten kuitenkin hyvinkin todennäköisesti voi tulla suuren lapsilauman vanhempia, on suuri vääryys sekä heitä että lapsia kohtaan. Se osa pitää itse saada valita.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä ei ole mikään ihannetilanne jos isoilta koululaisilta kysellään läksyt. Läksyt on lapsia varten että he oppii ottamaan vastuun opinnoista vähitellen. On curling-vanhempia jotka suurinpiirtein elää lapsen puolesta. Kyselee läksyt ja kokeisiin, valutsee lapselle harrastukset, päättää vaatetuksen ja kaveripiirin jne. Ohjaa vahvasti jatko-opintopaikkaan kysymättä lapsen omaa mielipidettä. Päättää lomakohteet, tekee lapsen kesätyö hakemukset jne. Miten lapsi oppii jos ei saa turvallisesti opetella ikätasolleen sopivasti päättämään omista asioista ja kantamaan omista tehtävistä vastuun. Lapsen ei tarvisi isossakaan perheessä huolehtia aikuisten asioista vaan juuri omista koulutehtävistä ja oman elämän valinnoista jne. Aikuinen huolehtii sisaruksista, ei isosisarus. Kotitöitäkään ei voi sysätä lapsen niskoille kuin pienessä määrin pieniä tehtäviä.
Joku kirjoitti että jo 8-vuotias on illat kavereiden kanssa. Riippuu lapsesta. Osa viihtyy enemmän kotona.
Tarkalleen ottaen kommentoin näin: ”Jo 8-9 vuoden iässä kaverit alkavat merkitä lapselle enemmän kuin omat vanhemmat, ja siitä eteenpäin lapsi on yhä vähemmän vanhempiensa kanssa.” Tietoni on peräisin Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan turhaa osoitella sormella suuria perheitä, kun nykyisen tutkimusnäytön perusteella ei voida yksiselitteisesti sanoa, että suuri sisarusmäärä itsessään aiheuttaisi lasten pahoinvointia.
Tutkimuksissa löytyy kyllä korrelaatioita molempiin suuntiin:
joissakin suurempi perhekoko liittyy enemmän kuormitukseen,
toisissa taas parempaan psyykkiseen hyvinvointiin ja vähempään yksinäisyyteen.
Mutta kausaliteetin osoittaminen on vaikeaa, koska mukana on paljon sekoittavia tekijöitä, kuten:
-perheen taloudellinen tilanne
-vanhempien jaksaminen
-parisuhteen vakaus
-kasvatustyyli
-kodin ilmapiiri
-neuropsykiatriset tekijät
-sosiaalinen tuki
-kulttuuri ja yhteisöllisyys.
Sen sijaan että painaa ja syyllistää yhtään perhettä tai äitiä, pitäisi jokaisen katsoa peiliin ja miettiä miten juuri minä voin auttaa, jos lähipiirissä oleva perhe näyttää tarvitsevan tukea. Olipa tuen tarpeen syy perheen koko, sairaudet, päihteet, vanhempien ero tai mikä vaan.
Jos haluat auttaa ja autat, saat paremman olon myös itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävien lieveilmiöiden esille tuominen ole pahantahtoisuutta. Valheessa eläminen sairastuttaa monet, ettei saa sanoa niin kuin asia on vaan kaikki pitää selitellä kaunistellen ja parhain päin.
Miksi minun pitäisi sanoa, että meillä EI lueta iltasatuja, kuulustella läksyjä, vietetä kaverisynttäreitä, pidetä sylissä jne., vaikka meillä kaikkea tuota ja paljon muuta tehdään? Ja se alkuperäinen kommentoija totesi, että ne suurperheiden lapset huomaavat sitten aikuisina terapiassa, että ahaa, meilläkin olisi voitu tehdä noin … Onhan tämä pahantahtoisuutta, ei mitään muuta.
Ehkä tämä on syy itku potku raivareihin?
Eli ollaan jääty pikkulapsen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kohta kommentoi, että ei kuulu aiheeseen, mutta kirjoitan silti. Joudun tässä seuraamaan osittain sivusta, osittain osallisena uusperheen syntymistä. Kyllä on lasten osalta kivulias prosessi. Toisilleen ventovieraiden ihmisten pitää alkaa äitipuoleksi, isäpuoleksi, mummupuoliksi, pappapuoliksi, serkkupuoliksi. Lapset oireilevat eivätkä hyväksy tilannetta. Bonuslapsiksi nimittäminen ei auta lasten tilannetta. Olen perehtynyt nyt pakosta aiheeseen ja useampi asiantuntija toteaa, että voi viedä neljä vuotta, jopa enemmänkin, ennen kuin tilanne tasaantuu. Lisäksi uusperheistä muodostuu usein suurperheitä, kun molemmilla osapuolilla on omat lapset entisistä suhteistaan ja usein vielä ainakin yksi yhteinen. Näiden perheiden - varsinkin lasten - jaksamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.
Sari Helin: Miksi lestadiolaisten ihmisoikeusrikokseen ei puututa?
Lestadiolaiset eivät saa käyttää ehkäisyä, ja tuoreen kirjan mukaan moni uupuu suurperheen vanhempana. Lestadiolaisuus on yksi kirkon herätysliikkeistä, mutta kirkko on lestadiolaisen naisen asiasta hiljaa. Miksi, kysyy Sari Helin blogissaan.
Sari Helin.
Avaa kuvien katselu
Kuva: Liisa Valonen
17.9.2014 9:11
•
Päivitetty 18.2.2015 17:53
Vanhoillislestadiolaisessa uskossa televisio on syntiä. Sen sijaan netti ja mobiililaitteet eivät ole syntiä.
Hiusten värjääminen on syntiä, mutta permanentin ottaminen ei sitä ole.
Vanhoillislestadiolaiset eivät saa käyttää ehkäisyä, koska se on syntiä, ja se on jo vakavampi asia kuin väärän värinen tukka.
Vanhollislestadiolaisten ehkäisykielto on perusteltu raamatun lauseella ”Jumala on elämän ja kuoleman herra, elämän luoja ja ylläpitäjä. Hänellä yksin on valta antaa elämä ja ottaa se pois” (1. sam.2:6, Job 10:12, Ps 139:13-16).
Kun e-pillereitä, kondomia tai edes varmoja päiviä ei saa käyttää, synnytysikäiset naiset ovat jatkuvasti raskaana.
Tähän lauseeseen nojaten vanhoillislestadiolaiset johtajat sekä yhteisö vaatii jäseniään luomaan uutta elämää taivasta varten.
Syksyn uutuuskirja Usko, toivo ja raskaus – Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää (Atena) kuvaa sitä, mitä ehkäisykielto naiselle tarkoittaa. Kun e-pillereitä, kondomia tai edes varmoja päiviä ei saa käyttää, synnytysikäiset naiset ovat jatkuvasti raskaana.
Seksuaalisuus näyttää kirjan mukaan kuuluvan vain miehelle: ”Teksteistä välittyy mielikuva, että nainen ei ole vanhoillislestadiolaisessa kontekstissa seksuaalinen olento lainkaan. Avioituneen naisen osana on olla äiti.”
Naisen fysiologialle monisynnyttäminen tarkoittaa suurentunutta verenpaineongelmien riskiä sekä suurentunutta istukan ennenaikaisen irtoamisen riskiä.
Lapselle se tarkoittaa ennenaikaisuuden vaaraa sekä kohonnutta mahdollisuutta sille, että vauva kuolee.
Ihan Sari Helin 🤣
Hänestä kerrotaan muun muassa, että hän on:
-yrittäjä ja ravintoloitsija
-entinen Ylen toimittaja
-Huono Äiti -yhteisön perustaja
-SDP:n poliitikko
Tämä tekee suuren vaikutuksen, hän on varmasti pätevä arvostelemaan lestadiolaisuutta (sarkasmivaroitus).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa hankkia vaikka 100 lasta jos ne pystyy hyvin hoitamaan. Jos ei pysty, ei kannata hankkia edes yhtä. Kyse ei ole siitä mitä vanhemmat haluaa ja millaisen uskon mukaan vanhemmat haluaa elää, kyse on ensisijaisesti syntyvän lapsen oikeuteen saada hyvät lähtökohdat. Ei ole oikein tehdä 20 lasta hällä väliä asenteella, koska itse uskoo tekevänsä oikein ehkäisemättömyyden näkökulmasta. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään.
En ole ikinä kuullut kenenkään hankkivan lapsia hällä väliä -asenteella. Lapsen onnellisuus ei riipu sisarusten määrästä.
Toivottavasti jokainen pyrkii vähentämään muiden ihmisten kuormaa eikä lisäämään sitä. Loukkaava puhe ja mitätöinti ovat esimerkki kuorman lisäämisestä.Näkyyhän se lasten hoidossa kun lapsia tulee enemmän kuin jaksaisi hoitaa. Sekä tahallista välinpitämättömyyttä että olosuhteista johtuvaa. Sitten tulee näitä, että pienet lapset laitetaan pihalle yksinään vaeltelemaan. Lapsille raivotaan. Syliä ja huomiota ei ole riittävästi kaikille. Jne. Ikäviä tosiasioita.
Onko mielestäsi vl-perheissä huonoa vanhemmuutta enemmän kuin muussa väestössä? Hyvä vanhemmuus ei ole sidottu perhekokoon. Täällä tehdään yleistyksiä, mutta onko niille mitään pohjaa?
En ota kantaa tuohon. Sanon vaan, että suurperheellisyys altistaa tietyille ongelmille, varsinkin jos suurperhe ei ole pohjimmiltaan aidosti oma valinta.
Juuri tämä. On itsestään selvää, että ihmiset ovat erilaisia ja erilaisilla kyvyillä ja luonteilla varustettuja. Onhan meillä myös joitain ei-vl suurperheitä ihmisillä, jotka ovat sellaisen halunneet, ehkä jo pienestä haaveilleet. Silloin on ihanaa, että he ovat sellaisen saaneet.
Mutta sadan tuhannen joukkoon mahtuu paljon muitakin ihmisiä kuin suurperheistä haaveilleita ja suurperheen vanhemmaksi soveltuvia Ja myös ihmisiä, joiden kyvyt ja taipumukset eivät missään tapauksessa ole suurperheen vanhemmalle sopivia. Se, että myös heistä sitten kuitenkin hyvinkin todennäköisesti voi tulla suuren lapsilauman vanhempia, on suuri vääryys sekä heitä että lapsia kohtaan. Se osa pitää itse saada valita.
Joku on siis sitä mieltä, ei suinkaan sitä osaa pidä saada itse valita ja että on ihan ok, että siitä, sanotaan nyt vaikka uniongelmaisesta adhd-äidistä ja masennukseen taipuvaisesta ja lyhytpinnaisesta isästä tulee jo parikymppisinä kypsymättöminä ihmisinä vanhempia ja myöhemmin totaaliuupuneita suurperheen vanhempia. Minusta tuosta on lähimmäisenrakkaus niin kaukana kuin olla ja voi.
Käsittääkseni kirjoittaja ei vedonnut siihen, että arvostelija oli Sari Helin eikä sillä pitäisi olla merkitystä muutenkaan. Vain asia-argumenteilla on merkitystä.
Ja tuossahan Helin oli lähinnä kirjoittanut ajatuksistaan luettuaan kirjan "Usko, toivo, raskaus", jonka kirjoittajalla taas on vuosikymmenien kokemus vanhoillislestadiolaisuudesta. Muistaakseni on itsekin 11 lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa hankkia vaikka 100 lasta jos ne pystyy hyvin hoitamaan. Jos ei pysty, ei kannata hankkia edes yhtä. Kyse ei ole siitä mitä vanhemmat haluaa ja millaisen uskon mukaan vanhemmat haluaa elää, kyse on ensisijaisesti syntyvän lapsen oikeuteen saada hyvät lähtökohdat. Ei ole oikein tehdä 20 lasta hällä väliä asenteella, koska itse uskoo tekevänsä oikein ehkäisemättömyyden näkökulmasta. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään.
En ole ikinä kuullut kenenkään hankkivan lapsia hällä väliä -asenteella. Lapsen onnellisuus ei riipu sisarusten määrästä.
Toivottavasti jokainen pyrkii vähentämään muiden ihmisten kuormaa eikä lisäämään sitä. Loukkaava puhe ja mitätöinti ovat esimerkki kuorman lisäämisestä.Näkyyhän se lasten hoidossa kun lapsia tulee enemmän kuin jaksaisi hoitaa. Sekä tahallista välinpitämättömyyttä että olosuhteista johtuvaa. Sitten tulee näitä, että pienet lapset laitetaan pihalle yksinään vaeltelemaan. Lapsille raivotaan. Syliä ja huomiota ei ole riittävästi kaikille. Jne. Ikäviä tosiasioita.
Onko mielestäsi vl-perheissä huonoa vanhemmuutta enemmän kuin muussa väestössä? Hyvä vanhemmuus ei ole sidottu perhekokoon. Täällä tehdään yleistyksiä, mutta onko niille mitään pohjaa?
En ota kantaa tuohon. Sanon vaan, että suurperheellisyys altistaa tietyille ongelmille, varsinkin jos suurperhe ei ole pohjimmiltaan aidosti oma valinta.
Juuri tämä. On itsestään selvää, että ihmiset ovat erilaisia ja erilaisilla kyvyillä ja luonteilla varustettuja. Onhan meillä myös joitain ei-vl suurperheitä ihmisillä, jotka ovat sellaisen halunneet, ehkä jo pienestä haaveilleet. Silloin on ihanaa, että he ovat sellaisen saaneet.
Mutta sadan tuhannen joukkoon mahtuu paljon muitakin ihmisiä kuin suurperheistä haaveilleita ja suurperheen vanhemmaksi soveltuvia Ja myös ihmisiä, joiden kyvyt ja taipumukset eivät missään tapauksessa ole suurperheen vanhemmalle sopivia. Se, että myös heistä sitten kuitenkin hyvinkin todennäköisesti voi tulla suuren lapsilauman vanhempia, on suuri vääryys sekä heitä että lapsia kohtaan. Se osa pitää itse saada valita.
Entä jos se suurperhe ei olekaan oma oikea haava, vaan aivan muuta? Eli jonkun muun haave, jota hän elää!
Ahaa, tarkoitit siis koko kirjoa, et pelkästään homoseksuaaleja, joista aiemmin puhuttiin.