Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

En ole vl, mutta arvostan ajatuksena sitä, että kaikki lapset ollaan valmiita ottamaan vastaan Jumalan lahjoina. Jos perheessä on kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin suurperhehän on monin tavoin ihanteellinen.

Mutta jos on sairautta, uupumusta, mt-oireita ym. tekijöitä, joiden vuoksi lapsille ei voida taata turvallista, rakastavaa kotia, olisi minusta viisasta ajatella paitsi äidin, myös ensisijaisesti lasten hyvinvointia. Se ei ole kenenkään etu, jos koko perhe voi huonosti henkisesti. Tässä ei ole kyse lasten lukumäärästä vaan kokonaishyvinvoinnista. Kymmenen lapsen perhe voi olla kaikin puolin onnellinen ja hyvin toimiva, tai 1-2 lapsen perhe olla heikoilla kantimilla. Siihen vaikuttaa niin moni asia.

Mietin myös, että kun lestadiolaisuus on kansainvälinen uskonto, onko myös ulkomailla yhtä suuria perheitä? Suomessa suurperheellisillä on hyvät oltavat moneen muuhun maahan nähden koulutuksen ja terveydenhuollon ym. osalta, mutta entä jos asuukin maassa, jossa ei ole taloudellisia mahdollisuuksia elättää suurta perhettä, vaikka kuinka haluaisi? 

Vierailija kirjoitti:

En ole vl, mutta arvostan ajatuksena sitä, että kaikki lapset ollaan valmiita ottamaan vastaan Jumalan lahjoina. Jos perheessä on kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin suurperhehän on monin tavoin ihanteellinen.

Mutta jos on sairautta, uupumusta, mt-oireita ym. tekijöitä, joiden vuoksi lapsille ei voida taata turvallista, rakastavaa kotia, olisi minusta viisasta ajatella paitsi äidin, myös ensisijaisesti lasten hyvinvointia. Se ei ole kenenkään etu, jos koko perhe voi huonosti henkisesti. Tässä ei ole kyse lasten lukumäärästä vaan kokonaishyvinvoinnista. Kymmenen lapsen perhe voi olla kaikin puolin onnellinen ja hyvin toimiva, tai 1-2 lapsen perhe olla heikoilla kantimilla. Siihen vaikuttaa niin moni asia.

Mietin myös, että kun lestadiolaisuus on kansainvälinen uskonto, onko myös ulkomailla yhtä suuria perheitä? Suomessa suurperheellisillä on hyvät oltavat moneen muuhun maahan nähden koulutuksen ja terveydenhuollon ym. osalta, mutta entä jos asuukin maassa, jossa ei ole taloudellisia mahdollisuuksia elättää suurta perhettä, vaikka kuinka haluaisi? 

Kyllä minun tietääkseni ainakin Yhdysvalloissa on suuria perheitä.

Tällaista ja joku vielä ihmettelee, miksi lestadiolaisiin suhtaudutaan negatiivisesti.

 Tiedättehän nyt kaikki uskottomat kirjoittajat että kun suunne avaatte sieltä kuuluu kiljuvan jalopeuran ääni, jota lestadiolaisten ei tämän ketjun huolehtijan mukaan kannata kuunnella. Tässä esimerkki siitä, miten lestadiolaisuudessa ei myöskään ole lainkaan sitä keskinäistä kontrollia, kunhan varoitellaan jalopeurista ja jaksamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vl, mutta arvostan ajatuksena sitä, että kaikki lapset ollaan valmiita ottamaan vastaan Jumalan lahjoina. Jos perheessä on kaikki hyvin ja kaikilla hyvä olla, niin suurperhehän on monin tavoin ihanteellinen.

Mutta jos on sairautta, uupumusta, mt-oireita ym. tekijöitä, joiden vuoksi lapsille ei voida taata turvallista, rakastavaa kotia, olisi minusta viisasta ajatella paitsi äidin, myös ensisijaisesti lasten hyvinvointia. Se ei ole kenenkään etu, jos koko perhe voi huonosti henkisesti. Tässä ei ole kyse lasten lukumäärästä vaan kokonaishyvinvoinnista. Kymmenen lapsen perhe voi olla kaikin puolin onnellinen ja hyvin toimiva, tai 1-2 lapsen perhe olla heikoilla kantimilla. Siihen vaikuttaa niin moni asia.

Mietin myös, että kun lestadiolaisuus on kansainvälinen uskonto, onko myös ulkomailla yhtä suuria perheitä? Suomessa suurperheellisillä on hyvät oltavat moneen muuhun maahan nähden koulutuksen ja terveydenhuollon ym. osalta, mutta entä jos asuukin maassa, jossa ei ole taloudellisia mahdollisuuksia elättää suurta perhettä, vaikka kuinka haluaisi? 

Kyllä minun tietääkseni ainakin Yhdysvalloissa on suuria perheitä.

Ja Ruotsissa

Yhdysvallat ja Ruotsi ovat kuitenkin aika hyväosaisten maita nekin. Onkohan lestadiolaisia myös köyhemmissä maissa tai heikommassa asemassa. Enpä ollut ikinä tätäkään asiaa aiemmin ajatellut.

Vierailija kirjoitti:

Yhdysvallat ja Ruotsi ovat kuitenkin aika hyväosaisten maita nekin. Onkohan lestadiolaisia myös köyhemmissä maissa tai heikommassa asemassa. Enpä ollut ikinä tätäkään asiaa aiemmin ajatellut.

Minusta hassu kysymys, kun Suomessa on surkea syntyvyys ja monissa köyhissä maissa paljon suurempi syntyvyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa hankkia vaikka 100 lasta jos ne pystyy hyvin hoitamaan. Jos ei pysty, ei kannata hankkia edes yhtä. Kyse ei ole siitä mitä vanhemmat haluaa ja millaisen uskon mukaan vanhemmat haluaa elää, kyse on ensisijaisesti syntyvän lapsen oikeuteen saada hyvät lähtökohdat. Ei ole oikein tehdä 20 lasta hällä väliä asenteella, koska itse uskoo tekevänsä oikein ehkäisemättömyyden näkökulmasta. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään.

En ole ikinä kuullut kenenkään hankkivan lapsia hällä väliä -asenteella. Lapsen onnellisuus ei riipu sisarusten määrästä. 

Toivottavasti jokainen pyrkii vähentämään muiden ihmisten kuormaa eikä lisäämään sitä. Loukkaava puhe ja mitätöinti ovat esimerkki kuorman lisäämisestä. 

Näkyyhän se lasten hoidossa kun lapsia tulee enemmän kuin jaksaisi hoitaa. Sekä tahallista välinpitämättömyyttä että olosuhteista johtuvaa. Sitten tulee näitä, että pienet lapset laitetaan pihalle yksinään vaeltelemaan. Lapsille raivotaan. Syliä ja huomiota ei ole riittävästi kaikille. Jne. Ikäviä tosiasioita. 

Onko mielestäsi vl-perheissä huonoa vanhemmuutta enemmän kuin muussa väestössä? Hyvä vanhemmuus ei ole sidottu perhekokoon. Täällä tehdään yleistyksiä, mutta onko niille mitään pohjaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa hankkia vaikka 100 lasta jos ne pystyy hyvin hoitamaan. Jos ei pysty, ei kannata hankkia edes yhtä. Kyse ei ole siitä mitä vanhemmat haluaa ja millaisen uskon mukaan vanhemmat haluaa elää, kyse on ensisijaisesti syntyvän lapsen oikeuteen saada hyvät lähtökohdat. Ei ole oikein tehdä 20 lasta hällä väliä asenteella, koska itse uskoo tekevänsä oikein ehkäisemättömyyden näkökulmasta. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään.

En ole ikinä kuullut kenenkään hankkivan lapsia hällä väliä -asenteella. Lapsen onnellisuus ei riipu sisarusten määrästä. 

Toivottavasti jokainen pyrkii vähentämään muiden ihmisten kuormaa eikä lisäämään sitä. Loukkaava puhe ja mitätöinti ovat esimerkki kuorman lisäämisestä. 

Näkyyhän se lasten hoidossa kun lapsia tulee enemmän kuin jaksaisi hoitaa. Sekä tahallista välinpitämättömyyttä että olosuhteista johtuvaa. Sitten tulee näitä, että pienet lapset laitetaan pihalle yksinään vaeltelemaan. Lapsille raivotaan. Syliä ja huomiota ei ole riittävästi kaikille. Jne. Ikäviä tosiasioita. 

Onko mielestäsi vl-perheissä huonoa vanhemmuutta enemmän kuin muussa väestössä? Hyvä vanhemmuus ei ole sidottu perhekokoon. Täällä tehdään yleistyksiä, mutta onko niille mitään pohjaa? 

Sivusta. Inhoan puhetta hyvästä vanhemmuudesta. Vanhemmuudelle luodaan kovat kriteerit ja siitä tehdään suoritus. Odotukset vanhempia kohtaan ovat myös kasvaneet paljon. Esim. ysärillä riitti, että lapsella oli puhtaat vaatteet, ruokaa ja koti. Aika vapaasti saivat pienetkin lapset olla keskenään. Nykyisin taas vanhemmilta odotetaan enemmän. Pitäisi olla itsetehtyä, terveellistä ruokaa, siisti koti, kunnolliset kausivaatteet lapsille, läsnä olevat vanhemmat, tunnekasvatusta ja muuta. Ei ihme, että nykyvanhempia väsyttää - väsyttää myös itseäni. Eikä tämä väsymys katso lapsilukua. Se on kuitenkin ymmärrettävää, että suuressa perheessä on enemmän työtä ja sekin voi uuvuttaa. Mutta ihmiset ovat erilaisia, joku väsyy yhdenkin lapsen kanssa ja joku pärjää tusinan kanssa ilman suurempia haasteita.

Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.

Kiitos tästä tiedosta. Miten tämä liittyy aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.

Kiitos tästä tiedosta. Miten tämä liittyy aiheeseen?

Kun osa kommentoi, että vl-perheiden elämä olisi raskaampaa. Ei se uskontoon liity, vaan iso merkitys on myös lasten temperamentilla ja "helppoudella" ihan perhekoosta riippumatta. Voi vl-perheeseenkin osua haastavampia lapsia, ihan kuten mihin tahansa perheeseen. Ketä ei väsyttäisi olla esim. erityislapsen (tai useamman) vanhempi?

T. Tuo aiempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.

Kiitos tästä tiedosta. Miten tämä liittyy aiheeseen?

Oikein hyvä ja asiallinen kommentti! Väitätkö, että kaikki muut, tähän mennessä julkaistut kommentit ovat olleet aina aiheeseen liittyviä? 

Noista haastavista lapsista. Yksikin erityislapsi on jo haastava. Mutta suurperheessä (joita monilla vl:lla on) voi osua monta erityislasta. En osaa kuvitellakaan, kuinka rankka rasti on hoitaa useamman lapsen terapiakäynnit, ylimääräiset vasut/keskustelut, hoidot yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdysvallat ja Ruotsi ovat kuitenkin aika hyväosaisten maita nekin. Onkohan lestadiolaisia myös köyhemmissä maissa tai heikommassa asemassa. Enpä ollut ikinä tätäkään asiaa aiemmin ajatellut.

Minusta hassu kysymys, kun Suomessa on surkea syntyvyys ja monissa köyhissä maissa paljon suurempi syntyvyys. 

Jep ja siinä missä "kaikki muut" yrittää hillitä kehittyvien maiden väestöräjähdystä ja sen myötään tuomia valtavia ongelmia ihmisille ja luonnolle, vl vie niihin ehkäisykieltoa . Seurauksista piittaaamatta 

Vierailija kirjoitti:

Noista haastavista lapsista. Yksikin erityislapsi on jo haastava. Mutta suurperheessä (joita monilla vl:lla on) voi osua monta erityislasta. En osaa kuvitellakaan, kuinka rankka rasti on hoitaa useamman lapsen terapiakäynnit, ylimääräiset vasut/keskustelut, hoidot yms. 

Eikö olekin hienoa, että sinun ei tarvitse huolehtia muiden asioista? Mitäpä jos on niin, että ihmiset tekevät omaa perhettään koskevat päätökset itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa hankkia vaikka 100 lasta jos ne pystyy hyvin hoitamaan. Jos ei pysty, ei kannata hankkia edes yhtä. Kyse ei ole siitä mitä vanhemmat haluaa ja millaisen uskon mukaan vanhemmat haluaa elää, kyse on ensisijaisesti syntyvän lapsen oikeuteen saada hyvät lähtökohdat. Ei ole oikein tehdä 20 lasta hällä väliä asenteella, koska itse uskoo tekevänsä oikein ehkäisemättömyyden näkökulmasta. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään.

En ole ikinä kuullut kenenkään hankkivan lapsia hällä väliä -asenteella. Lapsen onnellisuus ei riipu sisarusten määrästä. 

Toivottavasti jokainen pyrkii vähentämään muiden ihmisten kuormaa eikä lisäämään sitä. Loukkaava puhe ja mitätöinti ovat esimerkki kuorman lisäämisestä. 

Näkyyhän se lasten hoidossa kun lapsia tulee enemmän kuin jaksaisi hoitaa. Sekä tahallista välinpitämättömyyttä että olosuhteista johtuvaa. Sitten tulee näitä, että pienet lapset laitetaan pihalle yksinään vaeltelemaan. Lapsille raivotaan. Syliä ja huomiota ei ole riittävästi kaikille. Jne. Ikäviä tosiasioita. 

Onko mielestäsi vl-perheissä huonoa vanhemmuutta enemmän kuin muussa väestössä? Hyvä vanhemmuus ei ole sidottu perhekokoon. Täällä tehdään yleistyksiä, mutta onko niille mitään pohjaa? 

Sivusta. Inhoan puhetta hyvästä vanhemmuudesta. Vanhemmuudelle luodaan kovat kriteerit ja siitä tehdään suoritus. Odotukset vanhempia kohtaan ovat myös kasvaneet paljon. Esim. ysärillä riitti, että lapsella oli puhtaat vaatteet, ruokaa ja koti. Aika vapaasti saivat pienetkin lapset olla keskenään. Nykyisin taas vanhemmilta odotetaan enemmän. Pitäisi olla itsetehtyä, terveellistä ruokaa, siisti koti, kunnolliset kausivaatteet lapsille, läsnä olevat vanhemmat, tunnekasvatusta ja muuta. Ei ihme, että nykyvanhempia väsyttää - väsyttää myös itseäni. Eikä tämä väsymys katso lapsilukua. Se on kuitenkin ymmärrettävää, että suuressa perheessä on enemmän työtä ja sekin voi uuvuttaa. Mutta ihmiset ovat erilaisia, joku väsyy yhdenkin lapsen kanssa ja joku pärjää tusinan kanssa ilman suurempia haasteita.

Yksilökeskeisen kulttuurin on todettu uuvuttavan. Suomessa on alhainen syntyvyys mutta kansainvälisesti katsottuna uupuneet vanhemmat. 

Kirjoitin tänne tästä kommentin, mutta joku oli käynyt poistamassa sen. Ilmeisesti se oli liikaa, kun kehuin vl-väen yhteisöllisyyttä ja esitin, että se on heidän voimavara. Yhteisö ei jätä perheitä yksin, kun taas monet perheet ovat tässä maassa tosi yksinäisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista haastavista lapsista. Yksikin erityislapsi on jo haastava. Mutta suurperheessä (joita monilla vl:lla on) voi osua monta erityislasta. En osaa kuvitellakaan, kuinka rankka rasti on hoitaa useamman lapsen terapiakäynnit, ylimääräiset vasut/keskustelut, hoidot yms. 

Eikö olekin hienoa, että sinun ei tarvitse huolehtia muiden asioista? Mitäpä jos on niin, että ihmiset tekevät omaa perhettään koskevat päätökset itse?

Kaikki lapset on meidän kaikkien ihmisten vastuulla. Muutenhan perheissä voisi tosiaan tapahtua mitä vaan muiden puuttumatta. Ja kyllä, erityislasten kanssa elämä on raskasta, tiedän tämän henkilökohtaisesti. Ei tarvitse olle kuin adhd/autismi/tms niin siinä ajautuu useampi normaali aikuinen vuosien saatossa uupumuksen partaalle. Nämä on vahvasti perinnöllisiä asioita, joten tosiaan suurperheessä samaan perheeseen voi sattua useampi  tapaus. Näissä tilanteissa paljolta olisi säästynyt kun lapsia olisi tosiaan ollut vaikka 2. Niin ihania kuin lapset onkin. -sivusta  eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa hankkia vaikka 100 lasta jos ne pystyy hyvin hoitamaan. Jos ei pysty, ei kannata hankkia edes yhtä. Kyse ei ole siitä mitä vanhemmat haluaa ja millaisen uskon mukaan vanhemmat haluaa elää, kyse on ensisijaisesti syntyvän lapsen oikeuteen saada hyvät lähtökohdat. Ei ole oikein tehdä 20 lasta hällä väliä asenteella, koska itse uskoo tekevänsä oikein ehkäisemättömyyden näkökulmasta. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään.

En ole ikinä kuullut kenenkään hankkivan lapsia hällä väliä -asenteella. Lapsen onnellisuus ei riipu sisarusten määrästä. 

Toivottavasti jokainen pyrkii vähentämään muiden ihmisten kuormaa eikä lisäämään sitä. Loukkaava puhe ja mitätöinti ovat esimerkki kuorman lisäämisestä. 

Näkyyhän se lasten hoidossa kun lapsia tulee enemmän kuin jaksaisi hoitaa. Sekä tahallista välinpitämättömyyttä että olosuhteista johtuvaa. Sitten tulee näitä, että pienet lapset laitetaan pihalle yksinään vaeltelemaan. Lapsille raivotaan. Syliä ja huomiota ei ole riittävästi kaikille. Jne. Ikäviä tosiasioita. 

Onko mielestäsi vl-perheissä huonoa vanhemmuutta enemmän kuin muussa väestössä? Hyvä vanhemmuus ei ole sidottu perhekokoon. Täällä tehdään yleistyksiä, mutta onko niille mitään pohjaa? 

Sivusta. Inhoan puhetta hyvästä vanhemmuudesta. Vanhemmuudelle luodaan kovat kriteerit ja siitä tehdään suoritus. Odotukset vanhempia kohtaan ovat myös kasvaneet paljon. Esim. ysärillä riitti, että lapsella oli puhtaat vaatteet, ruokaa ja koti. Aika vapaasti saivat pienetkin lapset olla keskenään. Nykyisin taas vanhemmilta odotetaan enemmän. Pitäisi olla itsetehtyä, terveellistä ruokaa, siisti koti, kunnolliset kausivaatteet lapsille, läsnä olevat vanhemmat, tunnekasvatusta ja muuta. Ei ihme, että nykyvanhempia väsyttää - väsyttää myös itseäni. Eikä tämä väsymys katso lapsilukua. Se on kuitenkin ymmärrettävää, että suuressa perheessä on enemmän työtä ja sekin voi uuvuttaa. Mutta ihmiset ovat erilaisia, joku väsyy yhdenkin lapsen kanssa ja joku pärjää tusinan kanssa ilman suurempia haasteita.

Yksilökeskeisen kulttuurin on todettu uuvuttavan. Suomessa on alhainen syntyvyys mutta kansainvälisesti katsottuna uupuneet vanhemmat. 

Kirjoitin tänne tästä kommentin, mutta joku oli käynyt poistamassa sen. Ilmeisesti se oli liikaa, kun kehuin vl-väen yhteisöllisyyttä ja esitin, että se on heidän voimavara. Yhteisö ei jätä perheitä yksin, kun taas monet perheet ovat tässä maassa tosi yksinäisiä. 

Yhteisöllisyys ei pelasta vanhempia uupumukselta, kyllä ne lapset pääsääntöisesti kuitenkin itse hoidetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei liity vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan yleisesti vanhemmuuteen. Mielestäni ei puhuta tarpeeksi siitä, miten vanhempien jaksamiseen vaikuttaa lasten temperamentti ja terveys. On ihan eri asia olla "helpon" lapsen vanhempi. Tällainen lapsi ei vaadi paljon, on tyytyväinen, rauhallinen ja malttaa odottaa vuoroaan. Mutta onkin toinen juttu, jos lapsella on voimakas temperamentti, lapsi tulistuu helposti, uhmat ja muut kehitysvaiheet ovat haastavia. Ja ne lapset, joilla on kehityksen kanssa jotain haastetta. Terveiden ja helppojen lasten vanhemmat eivät käsitä, miten paljon rankempaa vanhemmuus voi olla, kun lapsi ei ole terve/helppo. Haastavan tai sairaan lapsen kanssa voi mennä moninkertaisesti aikaa tai energiaa sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei terveen/helpon lapsen kanssa tarvitse murehtia.

Kiitos tästä tiedosta. Miten tämä liittyy aiheeseen?

Kun osa kommentoi, että vl-perheiden elämä olisi raskaampaa. Ei se uskontoon liity, vaan iso merkitys on myös lasten temperamentilla ja "helppoudella" ihan perhekoosta riippumatta. Voi vl-perheeseenkin osua haastavampia lapsia, ihan kuten mihin tahansa perheeseen. Ketä ei väsyttäisi olla esim. erityislapsen (tai useamman) vanhempi?

T. Tuo aiempi

On takuulla raskaampaa hoitaa 10 vauvaa, 10 lapsen uhmat, yövalvomiset, 10 lapsen sairstelukierteet, omat vaivat 10 raskauteen ja synnytykseen liittyen kuin vastaava vain kahden lapsen kanssa. Pikkulapsiarki 5 vuotta versus 20 vuotta. Kyllä siinä on ihminen kovilla vaikka sattuisi maailman helpoimmat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa hankkia vaikka 100 lasta jos ne pystyy hyvin hoitamaan. Jos ei pysty, ei kannata hankkia edes yhtä. Kyse ei ole siitä mitä vanhemmat haluaa ja millaisen uskon mukaan vanhemmat haluaa elää, kyse on ensisijaisesti syntyvän lapsen oikeuteen saada hyvät lähtökohdat. Ei ole oikein tehdä 20 lasta hällä väliä asenteella, koska itse uskoo tekevänsä oikein ehkäisemättömyyden näkökulmasta. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään.

En ole ikinä kuullut kenenkään hankkivan lapsia hällä väliä -asenteella. Lapsen onnellisuus ei riipu sisarusten määrästä. 

Toivottavasti jokainen pyrkii vähentämään muiden ihmisten kuormaa eikä lisäämään sitä. Loukkaava puhe ja mitätöinti ovat esimerkki kuorman lisäämisestä. 

Näkyyhän se lasten hoidossa kun lapsia tulee enemmän kuin jaksaisi hoitaa. Sekä tahallista välinpitämättömyyttä että olosuhteista johtuvaa. Sitten tulee näitä, että pienet lapset laitetaan pihalle yksinään vaeltelemaan. Lapsille raivotaan. Syliä ja huomiota ei ole riittävästi kaikille. Jne. Ikäviä tosiasioita. 

Onko mielestäsi vl-perheissä huonoa vanhemmuutta enemmän kuin muussa väestössä? Hyvä vanhemmuus ei ole sidottu perhekokoon. Täällä tehdään yleistyksiä, mutta onko niille mitään pohjaa? 

En ota kantaa tuohon. Sanon vaan, että suurperheellisyys altistaa tietyille ongelmille, varsinkin jos suurperhe ei ole pohjimmiltaan aidosti oma valinta.