Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2082)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri yhdestä kirjasta mielenkiintoisen huomion. Näillä vanhuksilla, joilla on dementia, alzheimer, tai ylipäänsä ovat hoidon ja huolenpidon tarpeessa, on vain tyttäriä.
Pitäisikö asiaa tutkia? Miksi poikien äidit eivät sairastu muistihäiriöihin eivätkä tarvitse lapsiltaan sen paremmin seuranpitoa kuin hoivaakaan?
Tämän huomion oli tehnyt usein hoitokodissa äitinsä luona vieraileva tytär. Kaikki muutkin siellä vanhempiaan tapaamassa käyvät ja esim. omaisten hoitorinkeihin osallistuvat ovat naisia eli siis tyttäriä. Poikien vanhemmat eivät ilmeisesti sitten tarvitse hoitoa.
Tätähän kannattaisi todella tutkia, että lapsentekoiässä olevien kannattaisi yrittää saada vain poikalapsia. Silloin he säilyvät tervepäisinä ja kyvykkäinä ilman apua viimeiseen henkäykseensä asti. Jos he saavat yhdenkin tyttären, he alkavat tarvita apua ja terveydenhoitoa ja seuranpitoa sitten siinä iässä, kun se tytär on noin viisikymppinen, tai jopa alle sen.
Tämähän oli tietysti sarkasmia, jonka tarkoitus oli viestittää: mikseivät muistisairaiden pojat koskaan hoida vanhempiaan, vaan se jää meille tyttärille.
No sitäpä juuri.
Näin se meni meilläkin. Siskojen kanssa piti vanhempien kaikki asiat hoitaa ja ensin yritettiin saada ainoa velikin siihen mukaan, mutta kummasti hänellä oli aina jotain muuta. Töitäkin alkoi olla ihan valtavasti. Jatkuvaa matkusteluakin työn takia, yhtään ainutta kertaa hän ei tullut tekemään mitään.
Lakkasi kertomasta meille senkin, milloin oli lomalla. Lomaa ei kuulemma ollut koskaan, nyt oli niin sellaiset ajat. Just joo. Sitten kiertoteitä pitkin saatiin tietää, että oli ollut jossain etelässä ja milloin missäkin. No sattui sellainen yllättävä lomanpoikanen siihen ja piti äkkiä päättää matkasta kun tuli edullinen jne jne. Seli seli.
Ja kun vanhemmat sitten kuolivat, niin sitten oli kummasti aikaa tulla tyhjentämään taloa, tosin siis vain hakemaan haluamansa asiat, ja rähjäämään meille, missä se hänen sekin tavaransa oikein on, onko se heitetty pois, oletteko varmasti ottaneet sen ja sen talteen jne. Kaikki muu homma, lopputyhjennykset, siivoukset, hautajaisjärjestelyt, perunkirjoitukset jne. jäi siskoille. Eihän hän kiireisenä miehenä ehdi. Talon myyntiinkin oli sitten kovasti ottavinaan osaa, mutta senhän tiesi kyllä, ketkä senkin lopulta hoitivat.
On se jännää. Niin se vain minunkin mieheni kummasti luisti oman äitinsä asioitten hoitamisesta, kun oli tomera sisko hoitamassa. Tädilläni oli peräti kolme poikaa ja vain yksi tyttö. Mutta kun täti kuoli, niin se yksi tyttö hoiti kaikki asiat. Niin se vain menee. Pakkohan ne on jonkun hoitaa, jos kukaan muu ei tee mitään, ei pyynnöstä eikä käskystäkään. Ja aina joku valmiiksi laadittu vedenpitävä selitys sille, miksi ei nyt juuri voi.
Saatiinhan se miesten haukkuminen tähänkin ketjuun. Joku tuossa noin 1500 viestiä sitten hämmästelikin, kun tätä vastakkainasettelua ei vielä oltu mainittu.
No nythän voit olla tyytyväinen.
Ja jos olet mies, niin ota opiksesi. Jos luulet jo oppineesi, niin ei se lisäoppi pahaksi ole.
Enköhän ole oppinut. Molemmat vanhempani yksin hoitokotiin saattelin ja heidän asioistaan yksin huolta pidin loppuun asti.
Tuollainen "ei se lisäoppi" piirtää kuvan sinusta myrkyllisenä ja vaikeana ihmisenä, jonka kanssa kukaan ei halua olla samassa huonetilassa.
Muutahan en sinusta tiedäkään. Sinä sen sijaan tunnut minut tuntevan ja kuvittelet keskustelevasi mielikuvituksessasi kuvitteleman irvikuvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Miksihän ne vankilatkin on olemassa, jos kerran emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Miksihän ne vankilatkin on olemassa, jos kerran emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Joo just noinkin voi asian käsittää eikä pysyä luonteessa ja se piirteissä. Höpöttävä äiti ei ole rikollinen. Eika koppava tytär. Eikä masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi kukaan ei tarvitse alkoholia mutta se saattaa maistua sillekin joka äitinsä kahvipullasta nalkuttaa.
Täällä kukaan ole äitinsä kahvipullasta nalkuttanut. 😝 Kohteliaimmin huomautettu tyypille joka kertoi että alz tulee kohta teille kaikille ja mitään ette sille voi, että dementiakin on hyvin pitkälle elintapasairaus. Kukin mussuttakoon pullaa ja tenutelkoot vapaassa maassa miten haluaa, mutta makaa sitten kuten petaa ja kantaa elintapojensa seuraukset kiltisti, huomiota hakematta ja mieluiten myös omakustanteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Miksihän ne vankilatkin on olemassa, jos kerran emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Joo just noinkin voi asian käsittää eikä pysyä luonteessa ja se piirteissä. Höpöttävä äiti ei ole rikollinen. Eika koppava tytär. Eikä masentunut.
Joku tuossa edellä kirjoitti "Lapsen ohjaus hyvään käyttäytymiseen on tietysti eri asia. Asiat pitäisi osata erottaa toisistaan. "
Niinhän vankeinhoitolaitoksenkin tehtävä on ohjata hyvään käyttäytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Miksihän ne vankilatkin on olemassa, jos kerran emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Joo just noinkin voi asian käsittää eikä pysyä luonteessa ja se piirteissä. Höpöttävä äiti ei ole rikollinen. Eika koppava tytär. Eikä masentunut.
No miksi terapiatkin on keksitty, jos kerran emme voi muuta kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Eikö koko terveydenhuoltojärjestelmämme perustu siihen, että ihmisiä voidaan korjata eikä tarvitse hyväksyä ihmisiä sellaisina kuin he ovat?
Onhan tuo nyt täysin vastuuton elämänote, jossa muut saa käydä siellä terapiassa kun itseä ei tarvitse muuttaa vaan juuri minut pitää hyväksyä tällaisena kuin olen. Kyllä normaaliin ihmisen käytökseen kuuluu se, että omaa käytöstä sopeutetaan tilanteen ja muiden ihmisten mukaan joka ikinen päivä ja monesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Miksihän ne vankilatkin on olemassa, jos kerran emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Joo just noinkin voi asian käsittää eikä pysyä luonteessa ja se piirteissä. Höpöttävä äiti ei ole rikollinen. Eika koppava tytär. Eikä masentunut.
Joku tuossa edellä kirjoitti "Lapsen ohjaus hyvään käyttäytymiseen on tietysti eri asia. Asiat pitäisi osata erottaa toisistaan. "
Niinhän vankeinhoitolaitoksenkin tehtävä on ohjata hyvään käyttäytymiseen.
Puhunko nyt aikuisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Miksihän ne vankilatkin on olemassa, jos kerran emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Joo just noinkin voi asian käsittää eikä pysyä luonteessa ja se piirteissä. Höpöttävä äiti ei ole rikollinen. Eika koppava tytär. Eikä masentunut.
No miksi terapiatkin on keksitty, jos kerran emme voi muuta kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Eikö koko terveydenhuoltojärjestelmämme perustu siihen, että ihmisiä voidaan korjata eikä tarvitse hyväksyä ihmisiä sellaisina kuin he ovat?
Onhan tuo nyt täysin vastuuton elämänote, jossa muut saa käydä siellä terapiassa kun itseä ei tarvitse muuttaa vaan juuri minut pitää hyväksyä tällaisena kuin olen. Kyllä normaaliin ihmisen käytökseen kuuluu se, että omaa käytöstä sopeutetaan tilanteen ja muiden ihmisten mukaan joka ikinen päivä ja monesti.
Kyllä se joka ei hyväksy vanhempiaan ja sen takia oireilee mene terapiaan. Ei se äiti.
Työstä voi lähteä jos on epämiellyttäviä persoonia, sukulaisiaan voi olla tapaamatta.
Itseään ei pääse pakoon
Täällä tulee monilta esiin käsitys, että vanhat ihmiset ikäänkuin omaa ilkeyttään ovat muuttuneet oudoiksi ja ikäviksi haittatekijöiksi.
En tiedä onko se ilkeys nyt jotenkin ratkaiseva kriteeri? Siis teko ja käytös eivät ratkaise vaan motiivi?
Onko ok varastaa kaupasta jos on kleptomaani? Onko ok tehdä seksirikoksia jos on seksiriippuvainen? Onko ok soittaa naapureiden postiluukussa aamuöisin sumutorvea jos on siihen pakkomielle? Kun ei ne ilkeyttään ja emmehän me loppupeleissä muuta voi kuin hyväksyä ihmiset sellaisena kuin he ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Miksihän ne vankilatkin on olemassa, jos kerran emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Joo just noinkin voi asian käsittää eikä pysyä luonteessa ja se piirteissä. Höpöttävä äiti ei ole rikollinen. Eika koppava tytär. Eikä masentunut.
Joku tuossa edellä kirjoitti "Lapsen ohjaus hyvään käyttäytymiseen on tietysti eri asia. Asiat pitäisi osata erottaa toisistaan. "
Niinhän vankeinhoitolaitoksenkin tehtävä on ohjata hyvään käyttäytymiseen.
Puhunko nyt aikuisen kanssa?
Osoitit ihan omilla esimerkeilläsi, ettei jokaista voida hyväksyä sellaisena kuin on. Ei vaan voida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Miksihän ne vankilatkin on olemassa, jos kerran emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Joo just noinkin voi asian käsittää eikä pysyä luonteessa ja se piirteissä. Höpöttävä äiti ei ole rikollinen. Eika koppava tytär. Eikä masentunut.
No miksi terapiatkin on keksitty, jos kerran emme voi muuta kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Eikö koko terveydenhuoltojärjestelmämme perustu siihen, että ihmisiä voidaan korjata eikä tarvitse hyväksyä ihmisiä sellaisina kuin he ovat?
Onhan tuo nyt täysin vastuuton elämänote, jossa muut saa käydä siellä terapiassa kun itseä ei tarvitse muuttaa vaan juuri minut pitää hyväksyä tällaisena kuin olen. Kyllä normaaliin ihmisen käytökseen kuuluu se, että omaa käytöstä sopeutetaan tilanteen ja muiden ihmisten mukaan joka ikinen päivä ja monesti.
Kyllä se joka ei hyväksy vanhempiaan ja sen takia oireilee mene terapiaan. Ei se äiti.
Työstä voi lähteä jos on epämiellyttäviä persoonia, sukulaisiaan voi olla tapaamatta.
Itseään ei pääse pakoon
Yleensä perheongelmissa kaikki osapuolet menevät perheterapiaan. Tosin siellä on semmoinen juttu, että jos siihen suostuu, tulee vastaan monenmoista inhottavaa juttua, joita ei halua hyväksyä, vaikka ei ne terapeutit niitä ilkeytttään tee. Lisäksi siellä on semmoinenkin inhottava juttu, että saattaisi joutua hyväksymään muista ihmisistä joitain juttuja sellaisena kuin ne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Miksihän ne vankilatkin on olemassa, jos kerran emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Joo just noinkin voi asian käsittää eikä pysyä luonteessa ja se piirteissä. Höpöttävä äiti ei ole rikollinen. Eika koppava tytär. Eikä masentunut.
Joku tuossa edellä kirjoitti "Lapsen ohjaus hyvään käyttäytymiseen on tietysti eri asia. Asiat pitäisi osata erottaa toisistaan. "
Niinhän vankeinhoitolaitoksenkin tehtävä on ohjata hyvään käyttäytymiseen.
Puhunko nyt aikuisen kanssa?
Ei ne vanhat ilkeyttään ole tuollaisia, eihän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Miksihän ne vankilatkin on olemassa, jos kerran emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Joo just noinkin voi asian käsittää eikä pysyä luonteessa ja se piirteissä. Höpöttävä äiti ei ole rikollinen. Eika koppava tytär. Eikä masentunut.
Joku tuossa edellä kirjoitti "Lapsen ohjaus hyvään käyttäytymiseen on tietysti eri asia. Asiat pitäisi osata erottaa toisistaan. "
Niinhän vankeinhoitolaitoksenkin tehtävä on ohjata hyvään käyttäytymiseen.
Puhunko nyt aikuisen kanssa?
Osoitit ihan omilla esimerkeilläsi, ettei jokaista voida hyväksyä sellaisena kuin on. Ei vaan voida.
Toki saat olla sellainen kuin olet, tyhmäksi heittääntyvä jos et ymmärrä mitä tarkoittaa toisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on. Se ei tarkoita rikosten hyväksymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Miksihän ne vankilatkin on olemassa, jos kerran emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat?
Joo just noinkin voi asian käsittää eikä pysyä luonteessa ja se piirteissä. Höpöttävä äiti ei ole rikollinen. Eika koppava tytär. Eikä masentunut.
No miksi terapiatkin on keksitty, jos kerran emme voi muuta kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Eikö koko terveydenhuoltojärjestelmämme perustu siihen, että ihmisiä voidaan korjata eikä tarvitse hyväksyä ihmisiä sellaisina kuin he ovat?
Onhan tuo nyt täysin vastuuton elämänote, jossa muut saa käydä siellä terapiassa kun itseä ei tarvitse muuttaa vaan juuri minut pitää hyväksyä tällaisena kuin olen. Kyllä normaaliin ihmisen käytökseen kuuluu se, että omaa käytöstä sopeutetaan tilanteen ja muiden ihmisten mukaan joka ikinen päivä ja monesti.
Kyllä se joka ei hyväksy vanhempiaan ja sen takia oireilee mene terapiaan. Ei se äiti.
Työstä voi lähteä jos on epämiellyttäviä persoonia, sukulaisiaan voi olla tapaamatta.
Itseään ei pääse pakoon
Yleensä perheongelmissa kaikki osapuolet menevät perheterapiaan. Tosin siellä on semmoinen juttu, että jos siihen suostuu, tulee vastaan monenmoista inhottavaa juttua, joita ei halua hyväksyä, vaikka ei ne terapeutit niitä ilkeytttään tee. Lisäksi siellä on semmoinenkin inhottava juttu, että saattaisi joutua hyväksymään muista ihmisistä joitain juttuja sellaisena kuin ne on.
Perheterapiassa käy esim perhe lasten ja teinien kanssa. En usko tyypillisintä olevan että 80 v äiti on terapiassa 300 kmn päässä asuvan 50 v tyttärensä kanssa.
Toki saat olla sellainen kuin olet, tyhmäksi heittääntyvä jos et ymmärrä mitä tarkoittaa toisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on. Se ei tarkoita rikosten hyväksymistä.
Toki saat nimitellä toisia tyhmäksi jos haluat, sillä ethän sinä ilkeyttään vaan siksi että olet vanha. Eikä me muuta voida kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin ne on. Hyviä tapoja ei tämän sukupolven tarvitse noudattaa vaan muiden tulee ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeesti paljonkin aloittajan kaltaisia mielipiteitä!? Kuulostaa todella itsekeskeiseltä ihmiseltä. Sellaisiksi tullaan, kun on saanut elämässään kaiken liian helpolla, niin minä,minä,minä..
Mitäs jos koettaisit hyväksyä ihmisen sellaisena kuin hän on? Ai niin, sehän oli nuoremmille sukupolville varattu vaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Toki saat olla sellainen kuin olet, tyhmäksi heittääntyvä jos et ymmärrä mitä tarkoittaa toisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on. Se ei tarkoita rikosten hyväksymistä.
Toki saat nimitellä toisia tyhmäksi jos haluat, sillä ethän sinä ilkeyttään vaan siksi että olet vanha. Eikä me muuta voida kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin ne on. Hyviä tapoja ei tämän sukupolven tarvitse noudattaa vaan muiden tulee ymmärtää.
Voi tuota suomen kielen hallintaa. Tyhmäksi heittääntyvä ei tarkoita tyhmää.
Miksi vaadit vanhemmiltasi jotain mitä he eivät ole? Ja sinähän olet kopio heistä. Äksy ja kinaava. Liki jokainen huomaa noudattavansa vanhempiensa maneereja monessa tilanteessa.
Kumpi on parempitapainen, äiti joka tarjoaa kahvit ja yrittää pitää small talkkia puhumalla västäräkeistä vai oliko ne naakkoja vai tytär joka näplää mykkänä kännykkäänsä, tuhahtelee, tullut mieltään osoittamaan ja kitisemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki saat olla sellainen kuin olet, tyhmäksi heittääntyvä jos et ymmärrä mitä tarkoittaa toisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on. Se ei tarkoita rikosten hyväksymistä.
Toki saat nimitellä toisia tyhmäksi jos haluat, sillä ethän sinä ilkeyttään vaan siksi että olet vanha. Eikä me muuta voida kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin ne on. Hyviä tapoja ei tämän sukupolven tarvitse noudattaa vaan muiden tulee ymmärtää.
Voi tuota suomen kielen hallintaa. Tyhmäksi heittääntyvä ei tarkoita tyhmää.
Miksi vaadit vanhemmiltasi jotain mitä he eivät ole? Ja sinähän olet kopio heistä. Äksy ja kinaava. Liki jokainen huomaa noudattavansa vanhempiensa maneereja monessa tilanteessa.
Miksi vaadit lapsiltasi jotain mitä he eivät ole?
Maalaisuutta ja kouluttamattomuutta kuten AP:n tapauksessa. Huolenpitoa, koska niin minäkin heistä pidin huolen kun olivat pieniä. Lapsuudenkodissa opetun hengellisen uskon vaalimista. Lapsuudenkodin pitämistä suvun 'kesäpaikkana'. Jne.
Ehei, emme me vääjäämättä ole kopioita vanhemmista. Jotkut ovat, jotkut tekevät irtioton ja katkaisevat ylisukupolvisen kaltoinkohtelun ketjun. Sitä kutsutaan oppimiseksi, elämässä oppimiseksi.
No nythän voit olla tyytyväinen.
Ja jos olet mies, niin ota opiksesi. Jos luulet jo oppineesi, niin ei se lisäoppi pahaksi ole.