Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1976)
Esimerkiksi kukaan ei tarvitse alkoholia mutta se saattaa maistua sillekin joka äitinsä kahvipullasta nalkuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehetkö muka syövät terveellisemmin? Paljon pahempia ne maksalaatikot, makkarat ja kinkkuleikkeleet on mitä joku yksittäinen liemikuutio.
Lukutaito? Sanottiin että jos naisilta itseltään kysytään, niin kaikilla heillä on terveellinen ruokavalio. Siinä sanottiin, että naiset eivät usein itse edes tiedosta syövänsä Alzheimerille altistavasti. Miehistä ei siinä sanottu mitään. Samaa terveellisen kotiruuan kulttiin sinäkin taidat kuulua kun liemikuutiotkin ovat maittava osa terveellistä ruokalzvaliota.
Maksalaatikkohan on kuulemma ainoa einesruoka, jossa ei ole mitään lisäaineita.
Ei kai sitä maksaakaan mitenkään erityisesti "prosessoida." Se vain jauhetaan. Maksalaatikko on oikeastaan perin yksinkertainen ruokalaji. Ja niille, ketkä siitä tykkää, se on todella herkullista. Ihmeen paljon siitä lapsetkin pitävät.
Olen kerran tehnyt sitä itsekin, mutta helpointa on ostaa kaupasta. Vaati aika pitkän kypsennysajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sinun vuorosi kuunnella. Vanhempasi kuuntelivat sinun tylsiä juttujasi vuosia, 1v - 18v. Huomioi, ettet mene sinne viihtymään vaan teet velvollisuutesi lähimmäisenä. Usko pois, sellaisesta tulee hyvä mieli itsellesikin.
Yksikään lapsi ei ole vanhemmilleen velkaa mitään. Vanhemmat pakottivat lapsen syntymään lupaa kysymättä.
Olisiko parempi, ettei olisi syntynyt?
Ei tarvitsisi kuunnella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa tavallaan, mutta ehkä se auttaisi häntä sietämään vanhempiaan paremmin, jos hän miettisi vanhempiensa historiaa; millaisissa oloissa he ovat lapsuutensa viettämään, miten raskaita töitä ovat joutuneet tekemään tai onko töitä ollut ollenkaan. Jokaisella ihmisellä on oma historiansa, mikä vaikuttaa hänen ajatuksiin, tunteisiin, käytökseen niin hyvässä kuin pahassa. Nuorempi sukupolvi ei ehkä ymmärrä, miten vähään tyytyväisiä vanhemmat ihmiset aidosti ovat. Ja seuraava sukupolvi kasvattaa aina lapsensa enemmän tai vähemmän eri lailla kuin edellinen.
Ymmärrys on aina hyvä asia. Mutta ymmärrys ei ole sama asia kuin hyväksyminen, eikä varsinkaan kannattaminen ja uusintaminen omassa elämässä.
Se tässä taitaa se ydinongelma ollakin. Kun ei niitä entisajan menetelmiä ja systeemejä voi siirtää tähän aikaan kun kaikki on muuttunut. Se on just tuo, että MENE TÖIHIN! Se on helppo sanoo sellaisen, joka aikanaan vain meni.
Hyväksyä voi ja ymmärtää, että ennen oli näin ja tehtiin noin, mutta se "uusintaminen" vaatii sen verta soveltamista, että vaikeaksi menee. Ei nykyään mennä kauppaankaan ja kysytä, että olisko täällä töitä mulle. Ehei, se on joku rekrytointipalvelu jossain, mihin on otettava yhteyttä ja sekin vaikeasti tavoitettavissa.
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sinun vuorosi kuunnella. Vanhempasi kuuntelivat sinun tylsiä juttujasi vuosia, 1v - 18v. Huomioi, ettet mene sinne viihtymään vaan teet velvollisuutesi lähimmäisenä. Usko pois, sellaisesta tulee hyvä mieli itsellesikin.
Yksikään lapsi ei ole vanhemmilleen velkaa mitään. Vanhemmat pakottivat lapsen syntymään lupaa kysymättä.
Olisiko parempi, ettei olisi syntynyt?
Ei tarvitsisi kuunnella...
Minua ei harmittaisi ollenkaan vaikka olisin jäänyt syntymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sinun vuorosi kuunnella. Vanhempasi kuuntelivat sinun tylsiä juttujasi vuosia, 1v - 18v. Huomioi, ettet mene sinne viihtymään vaan teet velvollisuutesi lähimmäisenä. Usko pois, sellaisesta tulee hyvä mieli itsellesikin.
Yksikään lapsi ei ole vanhemmilleen velkaa mitään. Vanhemmat pakottivat lapsen syntymään lupaa kysymättä.
Olisiko parempi, ettei olisi syntynyt?
Ei tarvitsisi kuunnella...
No kuule ei sitä keltään ole kysytty. Ei sun vanhemmiltakaan eikä isovanhemmilta eikä sulta eikä multa eikä presidentiltä. Jos omasta syntymisestään pitää ruveta vanhempiaan syyttämään, niin silloin voisi jo todeta rauhassa, että kuolemastaan saa kyllä itse päättää. Koko maailman olemassaolo perustuu uuden jatkuvaan luomiseen. Jos et halua olla mukana siinä asiassa, poistuminen on mahdollista. Suotavaahan se ei ole, kyllä meille kaikille täällä tehtävää riittää. Tavalla tai toisella.
Muistakaa myös se, että kun lapsi on täysi-ikäinen, ei vanhemmatkaan enää ole sille lapselle mitään velkaa. Oletusarvo on se, että jokainen hoitaa oman osansa ja huolehtii itsestään sitten, kun on siihen kykenevä. Suurin osa terveistä ihmisistä pystyy siihen jo parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Omat vanhemmat eivät hyväksyneet minua sellaisena kuin olin ja olen. Sen he myös minulle kertoivat. Opin jo pienenä tuntemaan häpeää itsestäni.
Onko oikeesti paljonkin aloittajan kaltaisia mielipiteitä!? Kuulostaa todella itsekeskeiseltä ihmiseltä. Sellaisiksi tullaan, kun on saanut elämässään kaiken liian helpolla, niin minä,minä,minä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sinun vuorosi kuunnella. Vanhempasi kuuntelivat sinun tylsiä juttujasi vuosia, 1v - 18v. Huomioi, ettet mene sinne viihtymään vaan teet velvollisuutesi lähimmäisenä. Usko pois, sellaisesta tulee hyvä mieli itsellesikin.
Yksikään lapsi ei ole vanhemmilleen velkaa mitään. Vanhemmat pakottivat lapsen syntymään lupaa kysymättä.
Olisiko parempi, ettei olisi syntynyt?
Ei tarvitsisi kuunnella...
Minua ei harmittaisi ollenkaan vaikka olisin jäänyt syntymättä.
No ei varmaan... Kurjaahan se olisikin, jos olisit syntymätön ja harmissasi siitä, että et synny. Ja kun ei olisi kohdetta, johon sen harmisi kohdistaisit.
Vierailija kirjoitti:
No, me ihmiskunta olemme varmasti suurimmaksi osaksi ns. vahinkoraskauksien tuloksia.
Niin olemme. Ja tämä kannattaa pitää mielessä kaikissa niissä keskusteluissa, joissa kerrotaan että pitää muistaa olla vanhemmille elämästä kiitollinen ja että vanhemmat ovat niin suunnattomasti rakastaneet ja halunneet lasta. Hyvin usein näin ei suinkaan ole, ja vanhemmat ovat lähinnä sietäneet lapsiaan.
Ehkä sitten niin. Mutta toivottavaa olisi kuitenkin, että myös lapset sitten aikanaan edes sietäisivät vanhempiaan. Hengissä ovat kuitenkin lapsensa pitäneet, ehkä on tunteitakin kuitenkin ollut tai myöhemmin tullut. Kuten on sanottu äitipuolista: rakastaa ei tarvitse, mutta asiallisesti pitää käyttäytyä ja siten ainakin sietää. Myös vanhoja vanhempiaan. Nuoremman ja aikuisemman ihmisen täytyy käsittää, että monet vanhukset ovat heikkoja ikäänkuin lapset. Jättäisittekö lapsen heitteille oman onnensa varaan? Ei iäkkäitä ihmisiä, jos ovat siis muuttuneet kovin erilaiseksi kuin ennen, pidä käsittää ja käsitellä samanlaiseksi kuin he olivat nuorempina ja voimissaan. Sitä ei voi edes vaatia, koska ikä usein tekee tehtävänsä. Ihmisen siihen paljoakaan pystymättä vaikuttamaan. Täällä tulee monilta esiin käsitys, että vanhat ihmiset ikäänkuin omaa ilkeyttään ovat muuttuneet oudoiksi ja ikäviksi haittatekijöiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Omat vanhemmat eivät hyväksyneet minua sellaisena kuin olin ja olen. Sen he myös minulle kertoivat. Opin jo pienenä tuntemaan häpeää itsestäni.
Lapsen ohjaus hyvään käyttäytymiseen on tietysti eri asia. Asiat pitäisi osata erottaa toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta voimme tehdä kuin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat? Ei kai kukaan itsekään tykkää kun ruvetaan vaatimaan että ole sellainen tai tälläinen. Ajattele kuten minä. 65 Työnantaja voi tietenkin edellyttää tiettyjä asioita.
Omat vanhemmat eivät hyväksyneet minua sellaisena kuin olin ja olen. Sen he myös minulle kertoivat. Opin jo pienenä tuntemaan häpeää itsestäni.
Lapsen ohjaus hyvään käyttäytymiseen on tietysti eri asia. Asiat pitäisi osata erottaa toisistaan.
Olin hiljainen nyhverö vauvasta alkaen. Sellainen pullukka, joka sai purentavian, silmälasit jo ala-asteella ja ohuet hiukset kruunasi kokonaisuuden. En ollut reipas enkä rohkea. Mitään uhma- tai murrosikää minulla ei ollut, pelkäsin vanhempiani ihan liikaa. Olet ihan oikeassa, minun olisi pitänyt olla parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua rasittaa ne puhelutkin. Puoli tuntia kuunnella heidän naapurustojen kuulumisia ja äitini vieläpä näkee kaiken aina niin negatiivisessa valossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri yhdestä kirjasta mielenkiintoisen huomion. Näillä vanhuksilla, joilla on dementia, alzheimer, tai ylipäänsä ovat hoidon ja huolenpidon tarpeessa, on vain tyttäriä.
Pitäisikö asiaa tutkia? Miksi poikien äidit eivät sairastu muistihäiriöihin eivätkä tarvitse lapsiltaan sen paremmin seuranpitoa kuin hoivaakaan?
Tämän huomion oli tehnyt usein hoitokodissa äitinsä luona vieraileva tytär. Kaikki muutkin siellä vanhempiaan tapaamassa käyvät ja esim. omaisten hoitorinkeihin osallistuvat ovat naisia eli siis tyttäriä. Poikien vanhemmat eivät ilmeisesti sitten tarvitse hoitoa.
Tätähän kannattaisi todella tutkia, että lapsentekoiässä olevien kannattaisi yrittää saada vain poikalapsia. Silloin he säilyvät tervepäisinä ja kyvykkäinä ilman apua viimeiseen henkäykseensä asti. Jos he saavat yhdenkin tyttären, he alkavat tarvita apua ja terveydenhoitoa ja seuranpitoa sitten siinä iässä, kun se tytär on noin viisikymppinen, tai jopa alle sen.
Tämähän oli tietysti sarkasmia, jonka tarkoitus oli viestittää: mikseivät muistisairaiden pojat koskaan hoida vanhempiaan, vaan se jää meille tyttärille.
No sitäpä juuri.
Näin se meni meilläkin. Siskojen kanssa piti vanhempien kaikki asiat hoitaa ja ensin yritettiin saada ainoa velikin siihen mukaan, mutta kummasti hänellä oli aina jotain muuta. Töitäkin alkoi olla ihan valtavasti. Jatkuvaa matkusteluakin työn takia, yhtään ainutta kertaa hän ei tullut tekemään mitään.
Lakkasi kertomasta meille senkin, milloin oli lomalla. Lomaa ei kuulemma ollut koskaan, nyt oli niin sellaiset ajat. Just joo. Sitten kiertoteitä pitkin saatiin tietää, että oli ollut jossain etelässä ja milloin missäkin. No sattui sellainen yllättävä lomanpoikanen siihen ja piti äkkiä päättää matkasta kun tuli edullinen jne jne. Seli seli.
Ja kun vanhemmat sitten kuolivat, niin sitten oli kummasti aikaa tulla tyhjentämään taloa, tosin siis vain hakemaan haluamansa asiat, ja rähjäämään meille, missä se hänen sekin tavaransa oikein on, onko se heitetty pois, oletteko varmasti ottaneet sen ja sen talteen jne. Kaikki muu homma, lopputyhjennykset, siivoukset, hautajaisjärjestelyt, perunkirjoitukset jne. jäi siskoille. Eihän hän kiireisenä miehenä ehdi. Talon myyntiinkin oli sitten kovasti ottavinaan osaa, mutta senhän tiesi kyllä, ketkä senkin lopulta hoitivat.
On se jännää. Niin se vain minunkin mieheni kummasti luisti oman äitinsä asioitten hoitamisesta, kun oli tomera sisko hoitamassa. Tädilläni oli peräti kolme poikaa ja vain yksi tyttö. Mutta kun täti kuoli, niin se yksi tyttö hoiti kaikki asiat. Niin se vain menee. Pakkohan ne on jonkun hoitaa, jos kukaan muu ei tee mitään, ei pyynnöstä eikä käskystäkään. Ja aina joku valmiiksi laadittu vedenpitävä selitys sille, miksi ei nyt juuri voi.
Ymmärrys on aina hyvä asia. Mutta ymmärrys ei ole sama asia kuin hyväksyminen, eikä varsinkaan kannattaminen ja uusintaminen omassa elämässä.