Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2600)
Mikäli Ap vielä lukee ketjua, niin onnistuisiko vanhuksilta Teamsin käyttö? Mietin vaan, että vaikka heidän juttujaan joutuisitkin edelleen kuuntelemaan, sun ei tarvitsisi käydä - ainakaan niin usein - paikkakunnalla, joka ahdistaa. Kun pandemia alkoi, kävin opettamassa yli ysikymppiselle isälleni Teamsin. Näin pystyttiin viettämään jopa yhteinen vappulounas koko lähisuvun kesken. Jokainen söi kotonaan, mutta kaikilla perheillä ruokapöydällä läppäri ja Teams.
Mitä tulee vanhempiesi avuntarpeeseen, niin niistä kannattaa miettiä, voisiko niihin hommata jonkun palvelun. Toki se maksaa, mutta maksaako liian paljon? Siskollani on mökki pikkupaikkakunnalla ja hän maksaa jollekin paikalliselle lumitöiden tekemisestä yms. Jos avuntarvetta on usein, niin eihän siitä mitään tule, että sä ajaisit 600 km aina, kun vanhempasi tarvitsevat jotain apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
Alkuperäinen kirjoittaja on aikamoinen uhriutuja, säälin hänen vanhempiaan, miten heillä onkin noin tunteeton ja itsekeskeinen lapsi.
Säälittävää.
Oma äiti sani minun empatiavaraston loppumaan ennen aikojaan jo sillä, että hän kaatoi omat parisuhdeongelmat minun niskaan jo silloin, kun en vielä ollut edes koulussa. Sitä jatkui ja jatkui ja jatkui aina siihen asti, että nelikymppisenä aloin lyödä luurin korvaan tai poistuin paikalta. Edes pyynnöt lopettaa ei tehonnut. Äidillä oli kuitenkin naispuolisia tuttuja, en tiedä oliko ystäviä, ja sisko, joiden kanssa hän olisi voinut jutella, mutta ei, kun heille piti esittää miten kaikki menee hienosti.
Terveyongelmat on toinen juttu. Niistäkin olen kuullut vuosia miten tänne sattuu ja tuonne vihloo, mutta kun kysyn, pitäisikö varata lääkärille aikaa, alkaa eieiei minnekään lääkärille en mene. Sitten samat keskustelut seuraavana päivänä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri yhdestä kirjasta mielenkiintoisen huomion. Näillä vanhuksilla, joilla on dementia, alzheimer, tai ylipäänsä ovat hoidon ja huolenpidon tarpeessa, on vain tyttäriä.
Pitäisikö asiaa tutkia? Miksi poikien äidit eivät sairastu muistihäiriöihin eivätkä tarvitse lapsiltaan sen paremmin seuranpitoa kuin hoivaakaan?
Tämän huomion oli tehnyt usein hoitokodissa äitinsä luona vieraileva tytär. Kaikki muutkin siellä vanhempiaan tapaamassa käyvät ja esim. omaisten hoitorinkeihin osallistuvat ovat naisia eli siis tyttäriä. Poikien vanhemmat eivät ilmeisesti sitten tarvitse hoitoa.
Tätähän kannattaisi todella tutkia, että lapsentekoiässä olevien kannattaisi yrittää saada vain poikalapsia. Silloin he säilyvät tervepäisinä ja kyvykkäinä ilman apua viimeiseen henkäykseensä asti. Jos he saavat yhdenkin tyttären, he alkavat tarvita apua ja terveydenhoitoa ja seuranpitoa sitten siinä iässä, kun se tytär on noin viisikymppinen, tai jopa alle sen.
Tämähän oli tietysti sarkasmia, jonka tarkoitus oli viestittää: mikseivät muistisairaiden pojat koskaan hoida vanhempiaan, vaan se jää meille tyttärille.
No sitäpä juuri.
Näin se meni meilläkin. Siskojen kanssa piti vanhempien kaikki asiat hoitaa ja ensin yritettiin saada ainoa velikin siihen mukaan, mutta kummasti hänellä oli aina jotain muuta. Töitäkin alkoi olla ihan valtavasti. Jatkuvaa matkusteluakin työn takia, yhtään ainutta kertaa hän ei tullut tekemään mitään.
Lakkasi kertomasta meille senkin, milloin oli lomalla. Lomaa ei kuulemma ollut koskaan, nyt oli niin sellaiset ajat. Just joo. Sitten kiertoteitä pitkin saatiin tietää, että oli ollut jossain etelässä ja milloin missäkin. No sattui sellainen yllättävä lomanpoikanen siihen ja piti äkkiä päättää matkasta kun tuli edullinen jne jne. Seli seli.
Ja kun vanhemmat sitten kuolivat, niin sitten oli kummasti aikaa tulla tyhjentämään taloa, tosin siis vain hakemaan haluamansa asiat, ja rähjäämään meille, missä se hänen sekin tavaransa oikein on, onko se heitetty pois, oletteko varmasti ottaneet sen ja sen talteen jne. Kaikki muu homma, lopputyhjennykset, siivoukset, hautajaisjärjestelyt, perunkirjoitukset jne. jäi siskoille. Eihän hän kiireisenä miehenä ehdi. Talon myyntiinkin oli sitten kovasti ottavinaan osaa, mutta senhän tiesi kyllä, ketkä senkin lopulta hoitivat.
On se jännää. Niin se vain minunkin mieheni kummasti luisti oman äitinsä asioitten hoitamisesta, kun oli tomera sisko hoitamassa. Tädilläni oli peräti kolme poikaa ja vain yksi tyttö. Mutta kun täti kuoli, niin se yksi tyttö hoiti kaikki asiat. Niin se vain menee. Pakkohan ne on jonkun hoitaa, jos kukaan muu ei tee mitään, ei pyynnöstä eikä käskystäkään. Ja aina joku valmiiksi laadittu vedenpitävä selitys sille, miksi ei nyt juuri voi.
Saatiinhan se miesten haukkuminen tähänkin ketjuun. Joku tuossa noin 1500 viestiä sitten hämmästelikin, kun tätä vastakkainasettelua ei vielä oltu mainittu.
Ja ihan ilman syytä vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri yhdestä kirjasta mielenkiintoisen huomion. Näillä vanhuksilla, joilla on dementia, alzheimer, tai ylipäänsä ovat hoidon ja huolenpidon tarpeessa, on vain tyttäriä.
Pitäisikö asiaa tutkia? Miksi poikien äidit eivät sairastu muistihäiriöihin eivätkä tarvitse lapsiltaan sen paremmin seuranpitoa kuin hoivaakaan?
Tämän huomion oli tehnyt usein hoitokodissa äitinsä luona vieraileva tytär. Kaikki muutkin siellä vanhempiaan tapaamassa käyvät ja esim. omaisten hoitorinkeihin osallistuvat ovat naisia eli siis tyttäriä. Poikien vanhemmat eivät ilmeisesti sitten tarvitse hoitoa.
Tätähän kannattaisi todella tutkia, että lapsentekoiässä olevien kannattaisi yrittää saada vain poikalapsia. Silloin he säilyvät tervepäisinä ja kyvykkäinä ilman apua viimeiseen henkäykseensä asti. Jos he saavat yhdenkin tyttären, he alkavat tarvita apua ja terveydenhoitoa ja seuranpitoa sitten siinä iässä, kun se tytär on noin viisikymppinen, tai jopa alle sen.
Tämähän oli tietysti sarkasmia, jonka tarkoitus oli viestittää: mikseivät muistisairaiden pojat koskaan hoida vanhempiaan, vaan se jää meille tyttärille.
No sitäpä juuri.
Näin se meni meilläkin. Siskojen kanssa piti vanhempien kaikki asiat hoitaa ja ensin yritettiin saada ainoa velikin siihen mukaan, mutta kummasti hänellä oli aina jotain muuta. Töitäkin alkoi olla ihan valtavasti. Jatkuvaa matkusteluakin työn takia, yhtään ainutta kertaa hän ei tullut tekemään mitään.
Lakkasi kertomasta meille senkin, milloin oli lomalla. Lomaa ei kuulemma ollut koskaan, nyt oli niin sellaiset ajat. Just joo. Sitten kiertoteitä pitkin saatiin tietää, että oli ollut jossain etelässä ja milloin missäkin. No sattui sellainen yllättävä lomanpoikanen siihen ja piti äkkiä päättää matkasta kun tuli edullinen jne jne. Seli seli.
Ja kun vanhemmat sitten kuolivat, niin sitten oli kummasti aikaa tulla tyhjentämään taloa, tosin siis vain hakemaan haluamansa asiat, ja rähjäämään meille, missä se hänen sekin tavaransa oikein on, onko se heitetty pois, oletteko varmasti ottaneet sen ja sen talteen jne. Kaikki muu homma, lopputyhjennykset, siivoukset, hautajaisjärjestelyt, perunkirjoitukset jne. jäi siskoille. Eihän hän kiireisenä miehenä ehdi. Talon myyntiinkin oli sitten kovasti ottavinaan osaa, mutta senhän tiesi kyllä, ketkä senkin lopulta hoitivat.
On se jännää. Niin se vain minunkin mieheni kummasti luisti oman äitinsä asioitten hoitamisesta, kun oli tomera sisko hoitamassa. Tädilläni oli peräti kolme poikaa ja vain yksi tyttö. Mutta kun täti kuoli, niin se yksi tyttö hoiti kaikki asiat. Niin se vain menee. Pakkohan ne on jonkun hoitaa, jos kukaan muu ei tee mitään, ei pyynnöstä eikä käskystäkään. Ja aina joku valmiiksi laadittu vedenpitävä selitys sille, miksi ei nyt juuri voi.
Saatiinhan se miesten haukkuminen tähänkin ketjuun. Joku tuossa noin 1500 viestiä sitten hämmästelikin, kun tätä vastakkainasettelua ei vielä oltu mainittu.
No nythän voit olla tyytyväinen.
Ja jos olet mies, niin ota opiksesi. Jos luulet jo oppineesi, niin ei se lisäoppi pahaksi ole.
Enköhän ole oppinut. Molemmat vanhempani yksin hoitokotiin saattelin ja heidän asioistaan yksin huolta pidin loppuun asti.
Tuollainen "ei se lisäoppi" piirtää kuvan sinusta myrkyllisenä ja vaikeana ihmisenä, jonka kanssa kukaan ei halua olla samassa huonetilassa.
Muutahan en sinusta tiedäkään. Sinä sen sijaan tunnut minut tuntevan ja kuvittelet keskustelevasi mielikuvituksessasi kuvitteleman irvikuvan kanssa.
Mitä ihmettä nyt selität? Minäkö muka oletan tuntevani sinut, vaikka en edes tiennyt oletko mies vai nainen.
Kukaan ihminen ei ole irvikuva. Hyvä, kun hoidit vanhempasi. Niin minäkin tein. Ja lisäoppi elämässä ei koskaan olekaan pahaksi, vaikka se nyt tässä tapauksessa oli vain sanonta. Sitä et voi sinäkään kieltää, että tyttärien kontolle se vanhusten hoivaaminen useimmiten kuitenkin menee, vaikka perheessä olisi poikiakin. Niin vain olen joutunut toteamaan, ei ole minun keksimä juttu.
Otit aikamoisen pultit ilmeisesti sitten, koska itse hoidit osasi ja varmasti hyvin. Pakko kuitenkin todeta, että poikkesit yleisestä. Hyvää vappua ja tulevaa kesää sinulle!
Olet jo lapsena ollut siellä masentunut, joten olisiko aika ottaa asiaa puheeksi vanhempiesi kanssa, mistä tunne johtunut. Muista, että olemme vanhempiemme lapsia ja yleensä muistutamme loppupeleissä heitä ja heiltä saamaamme opit niin hyvässä kuin pahassa kulkevat mukana.
Säälistä ja jo valmiiksi vihamielisestä menemisestä kylään on luovuttava ja sinun ihan itsekin asiaa käytävä läpi. Jos minulle tulisi lapset vihamielisellä asenteella, niin kehottaisin kyllä poistumaan samantien. Myös he saattavat jopa pelätä sinua, joten jännittävät valmiiksi, eikä tiedetä mistä sinun kanssa voi edes puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri yhdestä kirjasta mielenkiintoisen huomion. Näillä vanhuksilla, joilla on dementia, alzheimer, tai ylipäänsä ovat hoidon ja huolenpidon tarpeessa, on vain tyttäriä.
Pitäisikö asiaa tutkia? Miksi poikien äidit eivät sairastu muistihäiriöihin eivätkä tarvitse lapsiltaan sen paremmin seuranpitoa kuin hoivaakaan?
Tämän huomion oli tehnyt usein hoitokodissa äitinsä luona vieraileva tytär. Kaikki muutkin siellä vanhempiaan tapaamassa käyvät ja esim. omaisten hoitorinkeihin osallistuvat ovat naisia eli siis tyttäriä. Poikien vanhemmat eivät ilmeisesti sitten tarvitse hoitoa.
Tätähän kannattaisi todella tutkia, että lapsentekoiässä olevien kannattaisi yrittää saada vain poikalapsia. Silloin he säilyvät tervepäisinä ja kyvykkäinä ilman apua viimeiseen henkäykseensä asti. Jos he saavat yhdenkin tyttären, he alkavat tarvita apua ja terveydenhoitoa ja seuranpitoa sitten siinä iässä, kun se tytär on noin viisikymppinen, tai jopa alle sen.
Tämähän oli tietysti sarkasmia, jonka tarkoitus oli viestittää: mikseivät muistisairaiden pojat koskaan hoida vanhempiaan, vaan se jää meille tyttärille.
No sitäpä juuri.
Näin se meni meilläkin. Siskojen kanssa piti vanhempien kaikki asiat hoitaa ja ensin yritettiin saada ainoa velikin siihen mukaan, mutta kummasti hänellä oli aina jotain muuta. Töitäkin alkoi olla ihan valtavasti. Jatkuvaa matkusteluakin työn takia, yhtään ainutta kertaa hän ei tullut tekemään mitään.
Lakkasi kertomasta meille senkin, milloin oli lomalla. Lomaa ei kuulemma ollut koskaan, nyt oli niin sellaiset ajat. Just joo. Sitten kiertoteitä pitkin saatiin tietää, että oli ollut jossain etelässä ja milloin missäkin. No sattui sellainen yllättävä lomanpoikanen siihen ja piti äkkiä päättää matkasta kun tuli edullinen jne jne. Seli seli.
Ja kun vanhemmat sitten kuolivat, niin sitten oli kummasti aikaa tulla tyhjentämään taloa, tosin siis vain hakemaan haluamansa asiat, ja rähjäämään meille, missä se hänen sekin tavaransa oikein on, onko se heitetty pois, oletteko varmasti ottaneet sen ja sen talteen jne. Kaikki muu homma, lopputyhjennykset, siivoukset, hautajaisjärjestelyt, perunkirjoitukset jne. jäi siskoille. Eihän hän kiireisenä miehenä ehdi. Talon myyntiinkin oli sitten kovasti ottavinaan osaa, mutta senhän tiesi kyllä, ketkä senkin lopulta hoitivat.
On se jännää. Niin se vain minunkin mieheni kummasti luisti oman äitinsä asioitten hoitamisesta, kun oli tomera sisko hoitamassa. Tädilläni oli peräti kolme poikaa ja vain yksi tyttö. Mutta kun täti kuoli, niin se yksi tyttö hoiti kaikki asiat. Niin se vain menee. Pakkohan ne on jonkun hoitaa, jos kukaan muu ei tee mitään, ei pyynnöstä eikä käskystäkään. Ja aina joku valmiiksi laadittu vedenpitävä selitys sille, miksi ei nyt juuri voi.
Saatiinhan se miesten haukkuminen tähänkin ketjuun. Joku tuossa noin 1500 viestiä sitten hämmästelikin, kun tätä vastakkainasettelua ei vielä oltu mainittu.
Ja ihan ilman syytä vai?
Ihan ilman syytä. AP:n kertomasta voi päätellä, että hänellä on hyvät välit miehensä kanssa. Ketjussa ei muutenkaan ole m i e s v i h a a, ennen kuin kiinnitit asiaan huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi joutuivat sietämään sinua siitä lähtien kun synnyit. Lapsuuden, teini-iän ja nyt sinun kaunasi.
Vanhemmat on itse valinneet lapsia tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt jaksa tuota, ei se mihinkään johda. Asiat on niin kuin on.
Täällä on monet tuoneet esille sitäkin, miten vaikeaa on hoivata sitä vanhusta jos on kokenut menneisyydessä jotain, mitä ei voi vanhemmaltaan hyväksyä. Ei koe saaneensa hyväksyntää, rakkautta, arvon antoa jne. Siinä vaiheessa, kun ne omat vanhemmat alkaa olla jo heikkeneviä ja avun tarpeessa, ne muistot korostuu. Kun pitäisi vastavuoroisesti nyt antaa sitä hoivaa ja huolenpitoa vanhemmilleen.
Se voi oikeasti olla vaikeata. Sitä voi joutua tosissaan miettimään, mitä tarkoittaa "kasvaa ihmisenä.". Voiko vanhalta ihmiseltä enää vaatia vastuunkantamista, voiko häntä syyttää, voiko vanhusta vaatia "kasvamaan?"
Dementoitunutta tai muistihäiriöistä ei tietenkään voi. Mutta entä muuten?
Olisiko vain parempi antaa asioiden olla ja tyytyä siihen, että niin se meni ja nyt on nyt. Vanhuksen vaivaaminen vanhoilla epäreiluiksi kokemillaan asioilla voi itsestäkin tuntua kiusalliselta. Tuleeko hyvä mieli, jos saa vanhuksen vaikkapa itkemään? En ole aivan varma, että tulisi.
Minun mielestäni jollain lailla kuitenkin voisi yrittää niistäkin asioista puhua, syyttämättä ja syyllistämättä kuitenkaan. Eihän vanhemmatkaan mitään yli-ihmisiä ole, kyllä he tekee virheitä ja ylilyöntejä, vääryyksiäkin. Asioilla voi olla taustatekijöitä, joista ei ole tiennyt. Koitin varovasti puhua äitini kanssa jostain sellaisesta ja jotain selvyyttä tulikin, edes vähän. Lapsi varsinkaan ei näe isoja kokonaisuuksia. Minä esim. en tiennyt, että yhdessä vaiheessa vanhempani olivat eroamassa. Se antoi selityksen joihinkin asioihin, jotka minä koin laiminlyöntinä itseäni kohtaan. Tämä oli äidille arka paikka vielä vanhanakin, koska siihen liittyi tosi ikäviä asioita.
Onko aina hyväksi ja tarpeellista puhua asiat halki, vai olisiko parempi antaa niiden olla, kun ei ne siitä muuksi muutu?
Vierailija kirjoitti:
Olet jo lapsena ollut siellä masentunut, joten olisiko aika ottaa asiaa puheeksi vanhempiesi kanssa, mistä tunne johtunut. Muista, että olemme vanhempiemme lapsia ja yleensä muistutamme loppupeleissä heitä ja heiltä saamaamme opit niin hyvässä kuin pahassa kulkevat mukana.
Säälistä ja jo valmiiksi vihamielisestä menemisestä kylään on luovuttava ja sinun ihan itsekin asiaa käytävä läpi. Jos minulle tulisi lapset vihamielisellä asenteella, niin kehottaisin kyllä poistumaan samantien. Myös he saattavat jopa pelätä sinua, joten jännittävät valmiiksi, eikä tiedetä mistä sinun kanssa voi edes puhua.
En usko ollenkaan, että Ap menee vanhempien luokse vihamielisellä asenteella.
Hän keräsi itsensä automatkalla henkisesti kasaan ja meni esittämään kunnollisen tyttären roolin kuten ennenkin.
Näin minäkin tein.
Kunnes sai paniikkikohtauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jo lapsena ollut siellä masentunut, joten olisiko aika ottaa asiaa puheeksi vanhempiesi kanssa, mistä tunne johtunut. Muista, että olemme vanhempiemme lapsia ja yleensä muistutamme loppupeleissä heitä ja heiltä saamaamme opit niin hyvässä kuin pahassa kulkevat mukana.
Säälistä ja jo valmiiksi vihamielisestä menemisestä kylään on luovuttava ja sinun ihan itsekin asiaa käytävä läpi. Jos minulle tulisi lapset vihamielisellä asenteella, niin kehottaisin kyllä poistumaan samantien. Myös he saattavat jopa pelätä sinua, joten jännittävät valmiiksi, eikä tiedetä mistä sinun kanssa voi edes puhua.
En usko ollenkaan, että Ap menee vanhempien luokse vihamielisellä asenteella.
Hän keräsi itsensä automatkalla henkisesti kasaan ja meni esittämään kunnollisen tyttären roolin kuten ennenkin.
Näin minäkin tein.
Kunnes sai paniikkikohtauksen.
Ihmisen keho viestii, kun oma sietoraja ylittyy jatkuvasti. Ei ne panikkikohtaukset pienestä synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi joutuivat sietämään sinua siitä lähtien kun synnyit. Lapsuuden, teini-iän ja nyt sinun kaunasi.
Vanhemmat on itse valinneet lapsia tehdä
Miten kukaan enää ikinä uskaltaakaan tehdä lapsia, kun yleinen asenne on tämä, mikä täällä vallitsee?
Vaikka olisit miten hyvä vanhempi ja kaikkesi tehnyt, niin kyllä se penska aina jotain syyttämistä keksii. Täydellisyyskään ei riitä.
Ihmisiä tässä vain kaikki kuitenkin ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi, joka selittää kaikkensa tehneensä... niin mitä ihmettä se "kaikki" edes on. Näissä etäisyyttä lapsuudenkotiinsa pitävissä on usein kyse rajattomista minä minä vanhemmista, jotka ovat ikänsä kävelleet lasten omien toiveiden ja mielipiteiden yli ja jatkavat sitä edelleen. Eikä kyse ole siitä, että jälkiruokaa sai liian vähän tasoiset "ongelmat"...
Kyllä nyppii kun pitää viikkokausia vääntää samaa aihetta. Niin joo, kyllähän nykypäivän lapsukaisten on tuskallista katsoa peiliin. Jospa se oman lapsellisuuden ja kypsymättömyyden kaikki tajuaisivat helpommin näin yhdessä porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaiset ihmiset ja heidän oudotkin luonteenpiirteensä ovat rikkaus. Usein he jotka eivät hyväksy vanhempiensa käytöstä ovat lapsettomia vailla elämänkokemusta. Minä ajattelen jo edesmenneitä vanhempiani hellyydellä ja ikävöinkin, vaikka heissäkin oli vikaa, kuten minussakin. Onko se niin vaarallista jos yhdessä ihmetellään pihan naakkoja tai naapureiden tekemisiä? Tuntisit myötätuntoa jos heille elämän kohokohtia on sinun ja muitten vierailut.
AP
Luultavasti inhosi huokuu sinusta vierailessasi vanhempiesi luona. He eivät tiedä, miten sinuun reagoisivat, tilanne on kiusallinen molemmille osapuolille. He eivät tiedä, miten kanssasi kommunikoida, SIKSI juttelevat "niitä näitä" naapureista ja linnuista.
Luultavasti vanhempasi näkevät tämän "kuolleen pikkukylän" täysin eri silmin kuin sinä: He hoitavat rakasta taloaan ja tarkkailevat luontoa.
Se siis, mikä sinulle tuottaa inhoa, voi olla heille täysin päiväinvastaista.
"kyläpahasissa" kaukana kaupungin hulinasta luonto ja vuodenaikojen vaihtelu näyttäytyy lähes maagisella tavalla. Työtä (kuten esimerkiksi sienestystä, puutarhanhoitoa, talon kunnostusta..) tehdään luonnonkierron mukaan ja itselle. Se voi olla hyvinkin palkitsevaa.
Yritä katsoa tilannetta toisesta näkökulmasta. Sinun kokemukseni ovat vain sinun.
Voin vaikka vannoa, ettei sinulla ole yhtäkään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi, joka selittää kaikkensa tehneensä... niin mitä ihmettä se "kaikki" edes on. Näissä etäisyyttä lapsuudenkotiinsa pitävissä on usein kyse rajattomista minä minä vanhemmista, jotka ovat ikänsä kävelleet lasten omien toiveiden ja mielipiteiden yli ja jatkavat sitä edelleen. Eikä kyse ole siitä, että jälkiruokaa sai liian vähän tasoiset "ongelmat"...
Kunhan saat omia lapsia, niin ymmärrät mitä se "kaikki" on. Se on sitä että on tehnyt PARHAANSA. Enempään ei kukaan pysty. Enkä usko että on yhtäkään vanhempaa joka ei yrittäisi kaikkensa.
Tämän päivän nuoret ja nuoreksi itseään luulevat aikuiset ihmiset ovat itsekkäitä paskoja. Vanhempanne ja minäkin kadumme ettei annettu ympäri korvia silloin kun olitte vielä lapsia, ehkä olisitte silloin kasvaneet aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi, joka selittää kaikkensa tehneensä... niin mitä ihmettä se "kaikki" edes on. Näissä etäisyyttä lapsuudenkotiinsa pitävissä on usein kyse rajattomista minä minä vanhemmista, jotka ovat ikänsä kävelleet lasten omien toiveiden ja mielipiteiden yli ja jatkavat sitä edelleen. Eikä kyse ole siitä, että jälkiruokaa sai liian vähän tasoiset "ongelmat"...
Kakara.........
Ota pari leetaa pullaa niin tulee parempi mieli.