Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1703)
1950-luvun alussa oli vielä ostokortit. Kahvi oli viimeiseksi kortilla. 1957 maalaislapsena söin ensimmäisen appelsiinini, samoihin aikoihin ehkä jäätelöä. Kauppaan oli 10 km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se lapsuuskodissa käynti saattaa olla todella kova "velvoite".
Kodissa on ollut ongelmia joista aloittaja kertoi sairastuneensa.
Sitten vaaditaan palveluksia.
Ne kaatuvat yleensä tyttären niskaan. On sitten miten pitkä matka vanhempien luo velvoitetaan hoitamaan.
Siihen ei tarvitse alistua.
Sinulla on oma elämä.
Siivous ja yleensä kodinhoito palveluja he voivat ostaa ihan itse.
Anna muutaman firman numerot netistä.
Sen jälkeen käyt heillä vieraina voimiesi ja oman tahtosi mukaan.
Heidän avun tarpeensa kasvavat tulevina vuosina ja siihen ei satojen km päästä mitenkään kukaan kykene.
JOS yli voimiesi siellä käyt jatkuvasti, se saattaa viedä sinut sairaslomalle ja työkyvyttömäksi.
T. Yksityinen kodinhoitaja
Vierailija kirjoitti:
1950-luvun alussa oli vielä ostokortit. Kahvi oli viimeiseksi kortilla. 1957 maalaislapsena söin ensimmäisen appelsiinini, samoihin aikoihin ehkä jäätelöä. Kauppaan oli 10 km.
Jos pitäisi valita, olisin kasvanut mielummin appelsiinien ja jäätelön niukkuudessa kuin ilman aitoa ihmisseuraa. Tämän vuoksi hyvinkin alkeellisissa olosuhteissa elävät ihmiset voivat olla onnellisia, kun heillä on kuitenkin yhteisöllinen kulttuuri. Siinä missä länsimaissa ihmiset masentuvat, vaikka kaikki materia olisi ympärillä. Ihmissuhteet ovat kaikista oleellisin asia terveyden lisäksi ihmisen hyvinvoinnissa. Mikään appelsiini tai jäätelö ei sitä korvaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
"Aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin"
Näinkin voidaan ilmaista, että lapset ovat vanhemmilleen jotain jostain velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
"Aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin"
Näinkin voidaan ilmaista, että lapset ovat vanhemmilleen jotain jostain velkaa.
Sen kyllä valitettavasti huomaa, ketkä ovat hankkineet lapsen vain vanhuuden turvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen sukupolvi ,minä minä.Entäs nämä woketukset,jos huonot lapset sellainen vanhempikin.
Kyllä, hyvin usein vanhojen ihmisten sukupolvi: minä, minä, minä. Minun vaivat, minun vaatimukset, minun toiveet, minun suvaitsemattomat ajatukset, minun odotukset lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Minä heitä aikoinani hoidin ja siedin, rääkyviä ja tarvitsevia. Ja nyt miten kehtaavat, tässäkin ketjussa, vaativat jotain. Jotain!!
Vierailija kirjoitti:
Naakkojen vastapainoksi kerro omia ajatuksiasi ja asioitasi, mielipiteitä maailman menosta, elokuvista omista harrastuksista, saavutuksista ja pettymyksistä.
Sitä vanhemmat odottavat ja koettavat pitää hyvähenkistä jutustelua yllä vaikkakin yksinkertaisilta tuntuvista aiheista.
Vanhoja ihmisiä voi edelleen kutsua mukaan elämään ja heidän kanssaan voi vertailla elämänmenoa.
Kovin idealistista ja optimistista.
Näin voi joskus parhaassa tapauksessa onnistua.
Mutta ei aina, kokemuksesta sen tiedän, ja siksi empaattisesti symppaan ap:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sivullisen henkilön raivo ja psykologinen selittely minua oudostuttaa. Miksi se saa sivullisen kiihtymään kierroksille.
Pystyn paljon pahempiakin oloja lapsille kuvittelemaan kuin maaseudulla asuminen ja koulukuljetukset.
Umpioutuneella maaseudulla asuminen ja kaltoinkohtelevien vanhempien lapsena asuminen ovat aivan riittävän pahoja oloja kelle tahansa, lilla du.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sivullisen henkilön raivo ja psykologinen selittely minua oudostuttaa. Miksi se saa sivullisen kiihtymään kierroksille.
Pystyn paljon pahempiakin oloja lapsille kuvittelemaan kuin maaseudulla asuminen ja koulukuljetukset.
Umpioutuneella maaseudulla asuminen ja kaltoinkohtelevien vanhempien lapsena asuminen ovat aivan riittävän pahoja oloja kelle tahansa, lilla du.
Jep. Vankilassakin on enemmän vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
"Aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin"
Näinkin voidaan ilmaista, että lapset ovat vanhemmilleen jotain jostain velkaa.
Sen kyllä valitettavasti huomaa, ketkä ovat hankkineet lapsen vain vanhuuden turvaksi.
Kehitysmaissa, Afrikassa tai Intiassa juuri näin onkin. Ikävää jos Suomessa näin tehdään.
Voivoi kun on vaikeeta on metsää ja aukeeta peltoo. Onko ihan pakko, menna joka viikonloppu tapaamaan vanhempiaan kuullostaa siltä ettei oo koskaan ollut hyvät välit omiin vanhempiin. Jos käynnit on yhtä tuskaa, harventaisin niitä. Olisiko hyva, pyytää vanhempia vastavuoroisesti kyläilemään. Voisiko keksiä mukavaa tekemistä viedä vaikka vanhemmat syömään mukavaan ravintolaan. Kai siellä sentään tiet on et pääsette autolla kulkemaan. Tulisi varmaan muutakin keskustelua kuin vain alueen linnusto. Voisi muuttaa asioita eikä vain junnata samaa,jos näkee vain ankeuden ja toivottomuuden alkaa koko elämä olemaan sitä. En usko, että pelkkä maaseutu voi yksin aiheuttaa ankeuden jokainen voi itsekin vaikuttaa asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo vaikea uskoa et maaseutu on syy yksin ankeuteen. Olisiko masennusta, mielenterveyteen liittyviä ongelmia hoitamattomia asioita. Kannattaisi miettiä mistä kiikastaa et omat vanhemmat saa aikaan negatiivisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lapsuuskodissa käynti saattaa olla todella kova "velvoite".
Kodissa on ollut ongelmia joista aloittaja kertoi sairastuneensa.
Sitten vaaditaan palveluksia.
Ne kaatuvat yleensä tyttären niskaan. On sitten miten pitkä matka vanhempien luo velvoitetaan hoitamaan.
Siihen ei tarvitse alistua.
Sinulla on oma elämä.
Siivous ja yleensä kodinhoito palveluja he voivat ostaa ihan itse.
Anna muutaman firman numerot netistä.
Sen jälkeen käyt heillä vieraina voimiesi ja oman tahtosi mukaan.
Heidän avun tarpeensa kasvavat tulevina vuosina ja siihen ei satojen km päästä mitenkään kukaan kykene.
JOS yli voimiesi siellä käyt jatkuvasti, se saattaa viedä sinut sairaslomalle ja työkyvyttömäksi.
T. Yksityinen kodinhoitaja
Kannattaa kädestä pitäen tilata ne palvelut vanhemmille ja laittaa e-laskuiksi, niin asiat sujuu. Moni ei kuitenkaan osaa netin kautta etsiä ja varata, eikä saa aikaiseksi, joten se jää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naakkojen vastapainoksi kerro omia ajatuksiasi ja asioitasi, mielipiteitä maailman menosta, elokuvista omista harrastuksista, saavutuksista ja pettymyksistä.
Sitä vanhemmat odottavat ja koettavat pitää hyvähenkistä jutustelua yllä vaikkakin yksinkertaisilta tuntuvista aiheista.
Vanhoja ihmisiä voi edelleen kutsua mukaan elämään ja heidän kanssaan voi vertailla elämänmenoa.
Kovin idealistista ja optimistista.
Näin voi joskus parhaassa tapauksessa onnistua.
Mutta ei aina, kokemuksesta sen tiedän, ja siksi empaattisesti symppaan ap:ta.
Totta. On olemassa ihmisiä, jotka ovat eniten kiinnostuneita itsestään, eikä heitä kiinnosta lastensa jutut. Vain silloin, kun on jotain "hienoa", jolla voi kehuskella muille sukulaisille ja tuttaville. Muutoin ajatukset ja kaikki menee aina heihin itseensä. Eivät oikeasti ole kiinnostuneita kuuntelemaan. Koska "oma itse" on se mikä on aina kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Joo vaikea uskoa et maaseutu on syy yksin ankeuteen. Olisiko masennusta, mielenterveyteen liittyviä ongelmia hoitamattomia asioita. Kannattaisi miettiä mistä kiikastaa et omat vanhemmat saa aikaan negatiivisia tunteita.
Miten niin ei ole? Olen maaltamuuttaja, ja todella ankeeta maaseudulla on ollut aina. Varmasti masentuisin jos joutuisin siellä taas asumaan. En välitä oikein mistään marjastuksesta tai kalastuksesta. Masennuksesta en siis kärsi, kun totta tosiaan asioihin voi itse vaikuttaa ja vaikutin vaihtamalla maisemaa.
Jos joku sanoisi masentuvansa ja ahdistuvansa kaupungissa, niin harva kyseenalaistaisi tätä. Toiseen suuntaan tämä ei jollain logiikalla muka toimi? Suomessakin on niin monenlaista maaseutua. Joku avoin pelto ja hakkuuaukea maisemana ei todellakaan ole mieltä ylentävä.
Onpa ollu tosi korpea jos ei yhtaan koulukaveria oo ollu. Vanhempien kanssa vaan aikaansa viettänyt. On outoa itsekin pienella maaseutu paikkakunnalla asuneena tiedän et ystävät voi olla vähissä. Kylla mina ainakin sain kavereita kun menin kouluun. Ennen kouluikää olin sisarusteni kanssa. Minulla oli kaksi kaveria, joiden kanssa olin usein jäivät yökylään kun matka kotiin oli pitkä,
. Paasimme isäni kyydissä kouluun ja sieltä pois. En tuntenut itseäni yksinäiseksi. Kasvoin maalaistalossa vanhempani, pitivät siitä et meillä oli kavereita. Kaikki tunsivat kylällä toisensa. Minusta se oli turvallinen paikka kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Voivoi kun on vaikeeta on metsää ja aukeeta peltoo. Onko ihan pakko, menna joka viikonloppu tapaamaan vanhempiaan kuullostaa siltä ettei oo koskaan ollut hyvät välit omiin vanhempiin. Jos käynnit on yhtä tuskaa, harventaisin niitä. Olisiko hyva, pyytää vanhempia vastavuoroisesti kyläilemään. Voisiko keksiä mukavaa tekemistä viedä vaikka vanhemmat syömään mukavaan ravintolaan. Kai siellä sentään tiet on et pääsette autolla kulkemaan. Tulisi varmaan muutakin keskustelua kuin vain alueen linnusto. Voisi muuttaa asioita eikä vain junnata samaa,jos näkee vain ankeuden ja toivottomuuden alkaa koko elämä olemaan sitä. En usko, että pelkkä maaseutu voi yksin aiheuttaa ankeuden jokainen voi itsekin vaikuttaa asioihin.
Ap jo sanoi, ettei sellaiset vain onnistu. Ei vanhempia saa lähtemään eikä innostumaan. Ja voihan heidän kuntokin jo olla sellainen, että se on työlästä. He ovat jumittuneita tilanteeseensa, kuten monesti käy.
Vierailija kirjoitti:
Voivoi kun on vaikeeta on metsää ja aukeeta peltoo. Onko ihan pakko, menna joka viikonloppu tapaamaan vanhempiaan kuullostaa siltä ettei oo koskaan ollut hyvät välit omiin vanhempiin. Jos käynnit on yhtä tuskaa, harventaisin niitä. Olisiko hyva, pyytää vanhempia vastavuoroisesti kyläilemään. Voisiko keksiä mukavaa tekemistä viedä vaikka vanhemmat syömään mukavaan ravintolaan. Kai siellä sentään tiet on et pääsette autolla kulkemaan. Tulisi varmaan muutakin keskustelua kuin vain alueen linnusto. Voisi muuttaa asioita eikä vain junnata samaa,jos näkee vain ankeuden ja toivottomuuden alkaa koko elämä olemaan sitä. En usko, että pelkkä maaseutu voi yksin aiheuttaa ankeuden jokainen voi itsekin vaikuttaa asioihin.
Alaikäisen on aika vaikea vaikuttaa asioihin kun ei ole edes ajokorttia, jolla päästä omatoimisesti mihinkään. Miten ihmeessä alaikäinen voisi toimia toisin?
Ahdistus on sairaus
Ihminen on ahdistunut, olipa missä tahansa. Mitä taas tulee nykyajan sukupolviin, minusta he ovat minä minä tyyppejä. He eivät halua kuunnella kenenkään ikalopun juttuja ja ikäloppu on jo 50 vuotias heidän mielestään. Ei arvosteta, kokemusta eikä vanhempia ihmisiä, vaikka kaikista meistä tulee vanhoja, myos näistä nykyajan nuorista.
Sen oli tarkoitus olla kieltolause. et käy sitten katsomassa jos vastenmielistä ja raivis nostattavaa ja psyyken lääkettä kaipaava käynti.
Mikään pakko ei ole.