Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1726)
Hirveän surullistahan se on jos lapsella on ruokaa, katto ja vaatteet. Ei ulkomaanmatkoja. Soitto/tanssi/kuvataide/yms harrastuksia. Kotikaan ei keskustassa.
Mitenkähän ihmiset pärjäsi ennen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveän surullistahan se on jos lapsella on ruokaa, katto ja vaatteet. Ei ulkomaanmatkoja. Soitto/tanssi/kuvataide/yms harrastuksia. Kotikaan ei keskustassa.
Mitenkähän ihmiset pärjäsi ennen?
Sitten vanhuksillekin pitää riittää se, että on ruokaa, katto ja vaatteet. Lapset eivät ole seuraneitejä, huoltomiehiä tai kädestä kiinni pitäjiä. Kaiken tuon voi jokainen hankkia ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän surullistahan se on jos lapsella on ruokaa, katto ja vaatteet. Ei ulkomaanmatkoja. Soitto/tanssi/kuvataide/yms harrastuksia. Kotikaan ei keskustassa.
Mitenkähän ihmiset pärjäsi ennen?
Sitten vanhuksillekin pitää riittää se, että on ruokaa, katto ja vaatteet. Lapset eivät ole seuraneitejä, huoltomiehiä tai kädestä kiinni pitäjiä. Kaiken tuon voi jokainen hankkia ihan itse.
Mitähän kiukuttelet? Et käy vanhempiasi katsomassa. Luulen että ne 20-luvun ihmiset olivat hyvin tyytyväisiä oli kun ja jos oli katto, ruokaa ja vaatteet. 1930 oli puutteen vuosikymmen, sitten tuli sota ja sodanjälkeinen tavarapula. Sitä ei 70-luvun lapset käsitä.
Suurten ikäluokkien vanhemmat olivat työteliäitä ja maalaisjärkisiä ihmisiä. Oli selvä ero maalaisilla ja kesäisin maaseudulle tulevalle herrasväelle.
Suurten ikäluokkien vanhemmissa oli heitäkin jotka muistivat hyvin jo itsenäistymisajan. Esim. 1945 syntyneen äiti saattoi olla syntynyt 1900.
Narsistinen sukupolvi ,minä minä.Entäs nämä woketukset,jos huonot lapset sellainen vanhempikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuossa nyt loistaa se, että eivät he mitkään erityisen rakastavat ja hyvät vanhemmat ole olleet vaikka velvollisuutensa ovat hoitaneet, eivätkä ilmeisesti ole olleet väkivaltaisia.
Minun on helppo sanoa, että olisi ihanaa jos vanhemmat olisivat vain itsekkäitä ja vähän tunnetaidoiltaan pökkelöitä. Puhuisin mielelläni naakoista tai ei-mistään vaikka monta tuntia. :D
Mutta sanon sen tosiaan siinä valossa, että omat vanhemmat olivat ja ovat ilkeitä, väkivaltaisia addikteja. Osa sisaruksista seurasi heidän tietään, osa ei. En ole tekemisissä, mutta täyspäisen veljen kanssa joskus joku sana vaihdetaan.
Kyllä minä tuollaiset vanhemmat ehkä kävisin välillä hakemaan kyläilemään jos eivät ihan mahdottomia ole. Mutta pakko ei ole kuin kuolla aikanaan.
Naakkojen vastapainoksi kerro omia ajatuksiasi ja asioitasi, mielipiteitä maailman menosta, elokuvista omista harrastuksista, saavutuksista ja pettymyksistä.
Sitä vanhemmat odottavat ja koettavat pitää hyvähenkistä jutustelua yllä vaikkakin yksinkertaisilta tuntuvista aiheista.
Vanhoja ihmisiä voi edelleen kutsua mukaan elämään ja heidän kanssaan voi vertailla elämänmenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveän surullistahan se on jos lapsella on ruokaa, katto ja vaatteet. Ei ulkomaanmatkoja. Soitto/tanssi/kuvataide/yms harrastuksia. Kotikaan ei keskustassa.
Mitenkähän ihmiset pärjäsi ennen?
Ajattele. Monet asuvat Savannin kakkamajoissa ja ovat onnellisia.
Kyse ei ole ihmisen iästä vaan sosiaalisista taidosta sekä kyvystä huolehtia elollisesta, jonka on vastuulleen ottanut. Ihan samanlaisia ovat nuorina ja vanhoina.
Näitä ihmisiä on todella paljon sodan jälkeen syntyneissä isoissa ikäluokissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän surullistahan se on jos lapsella on ruokaa, katto ja vaatteet. Ei ulkomaanmatkoja. Soitto/tanssi/kuvataide/yms harrastuksia. Kotikaan ei keskustassa.
Mitenkähän ihmiset pärjäsi ennen?
Sitten vanhuksillekin pitää riittää se, että on ruokaa, katto ja vaatteet. Lapset eivät ole seuraneitejä, huoltomiehiä tai kädestä kiinni pitäjiä. Kaiken tuon voi jokainen hankkia ihan itse.
Voiko asiaa enää napakammin sanoa? Jos vanhemmat ovat tarjonneet vain kodin, katon pään päälle ja vaatteet niin tasan sama saa kelvata vanhuksenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Nyt vähän tolkkua siihen mitä suustaan päästää (kirjoittaa). Ap:n vanhemmat EIVÄT OLE hoitaneet vanhemmuuttaan eli jos samaa annetaan takaisin mitä on saatu, se on tässä tapauksessa ei mitään. Tai voi ap käydä traumatisoimassa vanhemmat. Vie vaikka väkisin asumaan Pasilaan keskelle liikennettä, kun eivät enää pysty panemaan vastaan.
Hän täydensi tarinaansa, vanhemmat laskivat kaupungin lukioon, tekivät vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän antoivat lapsen käyttöön
Muistetaan murtosikä.
Ja tällä pärjää tosi pitkälle? Ties vaikka on joutunut sosiaaliviranomaisten kautta tappelemaan oikeuden käydä lukiota. Jos tämänkin on joutunut tappelemaan ja vääntämään, niin onhan se ihan kipeetä. Ei lukioikäisen pitäisi joutua tekemään työtä kustantaakseen omat kirjansa, ruokansa ja muut. Vanhempien panos on ollut pelkkä lapsilisä. LAPSILISÄ!! Kauanko sinä eläisit lapsilisällä? Joten mitä ihmettä iäkkäät vanhemmat voivat odottaa vastapainoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Nyt vähän tolkkua siihen mitä suustaan päästää (kirjoittaa). Ap:n vanhemmat EIVÄT OLE hoitaneet vanhemmuuttaan eli jos samaa annetaan takaisin mitä on saatu, se on tässä tapauksessa ei mitään. Tai voi ap käydä traumatisoimassa vanhemmat. Vie vaikka väkisin asumaan Pasilaan keskelle liikennettä, kun eivät enää pysty panemaan vastaan.
Hän täydensi tarinaansa, vanhemmat laskivat kaupungin lukioon, tekivät vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän antoivat lapsen käyttöön
Muistetaan murtosikä.
Ja tällä pärjää tosi pitkälle? Ties vaikka on joutunut sosiaaliviranomaisten kautta tappelemaan oikeuden käydä lukiota. Jos tämänkin on joutunut tappelemaan ja vääntämään, niin onhan se ihan kipeetä. Ei lukioikäisen pitäisi joutua tekemään työtä kustantaakseen omat kirjansa, ruokansa ja muut. Vanhempien panos on ollut pelkkä lapsilisä. LAPSILISÄ!! Kauanko sinä eläisit lapsilisällä? Joten mitä ihmettä iäkkäät vanhemmat voivat odottaa vastapainoksi?
Kertoohan hän saaneensa opintotuet.
En tiedä saiko siihen aikaan toisen asteen opintoihin alaikäinen tukia.
Mehän tietysti käsittelemme tätä tarinaa niinkuin se on kerrottu. Mutta miks olet noin hirveän kiihtynyt 30 vuotta vanhasta asiasta joka ei edes sinua koske
Kautta aikain on työssäkäyvä nuoriso iltaopiskellut keskikoulua työtä tehden ja aikuislukiota. He, jotka lähtivät kansakoulun jölkeen itsensä elättämään ilman vanhemmilta saatua rahaa. Tosin tietydt 20 vuotta aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Nyt vähän tolkkua siihen mitä suustaan päästää (kirjoittaa). Ap:n vanhemmat EIVÄT OLE hoitaneet vanhemmuuttaan eli jos samaa annetaan takaisin mitä on saatu, se on tässä tapauksessa ei mitään. Tai voi ap käydä traumatisoimassa vanhemmat. Vie vaikka väkisin asumaan Pasilaan keskelle liikennettä, kun eivät enää pysty panemaan vastaan.
Hän täydensi tarinaansa, vanhemmat laskivat kaupungin lukioon, tekivät vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän antoivat lapsen käyttöön
Muistetaan murtosikä.
Ja tällä pärjää tosi pitkälle? Ties vaikka on joutunut sosiaaliviranomaisten kautta tappelemaan oikeuden käydä lukiota. Jos tämänkin on joutunut tappelemaan ja vääntämään, niin onhan se ihan kipeetä. Ei lukioikäisen pitäisi joutua tekemään työtä kustantaakseen omat kirjansa, ruokansa ja muut. Vanhempien panos on ollut pelkkä lapsilisä. LAPSILISÄ!! Kauanko sinä eläisit lapsilisällä? Joten mitä ihmettä iäkkäät vanhemmat voivat odottaa vastapainoksi?
Kertoohan hän saaneensa opintotuet.
En tiedä saiko siihen aikaan toisen asteen opintoihin alaikäinen tukia.
Mehän tietysti käsittelemme tätä tarinaa niinkuin se on kerrottu. Mutta miks olet noin hirveän kiihtynyt 30 vuotta vanhasta asiasta joka ei edes sinua koske
Kautta aikain on työssäkäyvä nuoriso iltaopiskellut keskikoulua työtä tehden ja aikuislukiota. He, jotka lähtivät kansakoulun jölkeen itsensä elättämään ilman vanhemmilta saatua rahaa. Tosin tietydt 20 vuotta aikaisemmin.
En ymmärrä miksi tänne pitää tulla höpisemään jostain kansakoulun ajoista. Mitä tämä sinuakaan koskettaa? Pointtina on se, ettei tukea ole saatu lapsena joten miksi ihmeessä vanhempia pitäisi auttaa yhtään kun ne ikääntyvät? 2000-luvun taitteessa tuollainen oli kaukana normaalista, ja tuolloin on ollut olemassa lapsia suojaava työlainsäädäntö toisin kuin sinun aikanasi.
Ei kasvavan lapsen pitäisi joutua elämään jollain makaronilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Nyt vähän tolkkua siihen mitä suustaan päästää (kirjoittaa). Ap:n vanhemmat EIVÄT OLE hoitaneet vanhemmuuttaan eli jos samaa annetaan takaisin mitä on saatu, se on tässä tapauksessa ei mitään. Tai voi ap käydä traumatisoimassa vanhemmat. Vie vaikka väkisin asumaan Pasilaan keskelle liikennettä, kun eivät enää pysty panemaan vastaan.
Hän täydensi tarinaansa, vanhemmat laskivat kaupungin lukioon, tekivät vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän antoivat lapsen käyttöön
Muistetaan murtosikä.
Ja tällä pärjää tosi pitkälle? Ties vaikka on joutunut sosiaaliviranomaisten kautta tappelemaan oikeuden käydä lukiota. Jos tämänkin on joutunut tappelemaan ja vääntämään, niin onhan se ihan kipeetä. Ei lukioikäisen pitäisi joutua tekemään työtä kustantaakseen omat kirjansa, ruokansa ja muut. Vanhempien panos on ollut pelkkä lapsilisä. LAPSILISÄ!! Kauanko sinä eläisit lapsilisällä? Joten mitä ihmettä iäkkäät vanhemmat voivat odottaa vastapainoksi?
Kertoohan hän saaneensa opintotuet.
En tiedä saiko siihen aikaan toisen asteen opintoihin alaikäinen tukia.
Mehän tietysti käsittelemme tätä tarinaa niinkuin se on kerrottu. Mutta miks olet noin hirveän kiihtynyt 30 vuotta vanhasta asiasta joka ei edes sinua koske
Kautta aikain on työssäkäyvä nuoriso iltaopiskellut keskikoulua työtä tehden ja aikuislukiota. He, jotka lähtivät kansakoulun jölkeen itsensä elättämään ilman vanhemmilta saatua rahaa. Tosin tietydt 20 vuotta aikaisemmin.
En ymmärrä miksi tänne pitää tulla höpisemään jostain kansakoulun ajoista. Mitä tämä sinuakaan koskettaa? Pointtina on se, ettei tukea ole saatu lapsena joten miksi ihmeessä vanhempia pitäisi auttaa yhtään kun ne ikääntyvät? 2000-luvun taitteessa tuollainen oli kaukana normaalista, ja tuolloin on ollut olemassa lapsia suojaava työlainsäädäntö toisin kuin sinun aikanasi.
Ei kasvavan lapsen pitäisi joutua elämään jollain makaronilla!
Monta sataa kertaa täällä on kirjoitettu jos ei tahdo olla yhteyksissä ja auttaa vanhempiaan ei tarvitse.
Maailmassa on kurjia ihmiskohtaloita paljon. Niissä on riehumista ja rauhoittavien napsimistarvetta.
Kansakoulut loppuivat 1970-luvun loppuolella viimeisistäkin kunnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Nyt vähän tolkkua siihen mitä suustaan päästää (kirjoittaa). Ap:n vanhemmat EIVÄT OLE hoitaneet vanhemmuuttaan eli jos samaa annetaan takaisin mitä on saatu, se on tässä tapauksessa ei mitään. Tai voi ap käydä traumatisoimassa vanhemmat. Vie vaikka väkisin asumaan Pasilaan keskelle liikennettä, kun eivät enää pysty panemaan vastaan.
Hän täydensi tarinaansa, vanhemmat laskivat kaupungin lukioon, tekivät vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän antoivat lapsen käyttöön
Muistetaan murtosikä.
Ja tällä pärjää tosi pitkälle? Ties vaikka on joutunut sosiaaliviranomaisten kautta tappelemaan oikeuden käydä lukiota. Jos tämänkin on joutunut tappelemaan ja vääntämään, niin onhan se ihan kipeetä. Ei lukioikäisen pitäisi joutua tekemään työtä kustantaakseen omat kirjansa, ruokansa ja muut. Vanhempien panos on ollut pelkkä lapsilisä. LAPSILISÄ!! Kauanko sinä eläisit lapsilisällä? Joten mitä ihmettä iäkkäät vanhemmat voivat odottaa vastapainoksi?
Kertoohan hän saaneensa opintotuet.
En tiedä saiko siihen aikaan toisen asteen opintoihin alaikäinen tukia.
Mehän tietysti käsittelemme tätä tarinaa niinkuin se on kerrottu. Mutta miks olet noin hirveän kiihtynyt 30 vuotta vanhasta asiasta joka ei edes sinua koske
Kautta aikain on työssäkäyvä nuoriso iltaopiskellut keskikoulua työtä tehden ja aikuislukiota. He, jotka lähtivät kansakoulun jölkeen itsensä elättämään ilman vanhemmilta saatua rahaa. Tosin tietydt 20 vuotta aikaisemmin.
En ymmärrä miksi tänne pitää tulla höpisemään jostain kansakoulun ajoista. Mitä tämä sinuakaan koskettaa? Pointtina on se, ettei tukea ole saatu lapsena joten miksi ihmeessä vanhempia pitäisi auttaa yhtään kun ne ikääntyvät? 2000-luvun taitteessa tuollainen oli kaukana normaalista, ja tuolloin on ollut olemassa lapsia suojaava työlainsäädäntö toisin kuin sinun aikanasi.
Ei kasvavan lapsen pitäisi joutua elämään jollain makaronilla!
Monta sataa kertaa täällä on kirjoitettu jos ei tahdo olla yhteyksissä ja auttaa vanhempiaan ei tarvitse.
Maailmassa on kurjia ihmiskohtaloita paljon. Niissä on riehumista ja rauhoittavien napsimistarvetta.
Kansakoulut loppuivat 1970-luvun loppuolella viimeisistäkin kunnista.
Ja kuinka monta kertaa joku on selittänyt että on narsistinen tai vähintään itsekeskeinen, jos tuollaisia vanhempia ei mene auttamaan? Onneksi hän ei enää mene. Saivat vanhemmat ansionsa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Nyt vähän tolkkua siihen mitä suustaan päästää (kirjoittaa). Ap:n vanhemmat EIVÄT OLE hoitaneet vanhemmuuttaan eli jos samaa annetaan takaisin mitä on saatu, se on tässä tapauksessa ei mitään. Tai voi ap käydä traumatisoimassa vanhemmat. Vie vaikka väkisin asumaan Pasilaan keskelle liikennettä, kun eivät enää pysty panemaan vastaan.
Hän täydensi tarinaansa, vanhemmat laskivat kaupungin lukioon, tekivät vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän antoivat lapsen käyttöön
Muistetaan murtosikä.
Ja tällä pärjää tosi pitkälle? Ties vaikka on joutunut sosiaaliviranomaisten kautta tappelemaan oikeuden käydä lukiota. Jos tämänkin on joutunut tappelemaan ja vääntämään, niin onhan se ihan kipeetä. Ei lukioikäisen pitäisi joutua tekemään työtä kustantaakseen omat kirjansa, ruokansa ja muut. Vanhempien panos on ollut pelkkä lapsilisä. LAPSILISÄ!! Kauanko sinä eläisit lapsilisällä? Joten mitä ihmettä iäkkäät vanhemmat voivat odottaa vastapainoksi?
Kertoohan hän saaneensa opintotuet.
En tiedä saiko siihen aikaan toisen asteen opintoihin alaikäinen tukia.
Mehän tietysti käsittelemme tätä tarinaa niinkuin se on kerrottu. Mutta miks olet noin hirveän kiihtynyt 30 vuotta vanhasta asiasta joka ei edes sinua koske
Kautta aikain on työssäkäyvä nuoriso iltaopiskellut keskikoulua työtä tehden ja aikuislukiota. He, jotka lähtivät kansakoulun jölkeen itsensä elättämään ilman vanhemmilta saatua rahaa. Tosin tietydt 20 vuotta aikaisemmin.
En ymmärrä miksi tänne pitää tulla höpisemään jostain kansakoulun ajoista. Mitä tämä sinuakaan koskettaa? Pointtina on se, ettei tukea ole saatu lapsena joten miksi ihmeessä vanhempia pitäisi auttaa yhtään kun ne ikääntyvät? 2000-luvun taitteessa tuollainen oli kaukana normaalista, ja tuolloin on ollut olemassa lapsia suojaava työlainsäädäntö toisin kuin sinun aikanasi.
Ei kasvavan lapsen pitäisi joutua elämään jollain makaronilla!
Monta sataa kertaa täällä on kirjoitettu jos ei tahdo olla yhteyksissä ja auttaa vanhempiaan ei tarvitse.
Maailmassa on kurjia ihmiskohtaloita paljon. Niissä on riehumista ja rauhoittavien napsimistarvetta.
Kansakoulut loppuivat 1970-luvun loppuolella viimeisistäkin kunnista.
Ja kuinka monta kertaa joku on selittänyt että on narsistinen tai vähintään itsekeskeinen, jos tuollaisia vanhempia ei mene auttamaan? Onneksi hän ei enää mene. Saivat vanhemmat ansionsa mukaan.
Jospas nyt jo rentoudut. Lauantai-ilta ja kaikki. Ei ole sunkaan lapset äidin seurana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi jotenkin siltä, että pulman juuri ei ole niinkään paikka ja vanhemmat, vaan ennemmin jotkin omat käsittelemättömät jutut, esim. juuri masennus, johon et ole saanut apua tms. Ei heidän elämän ja olemisen tarvitse olla sinulle toimivaa, he ovat omanlaisiaan. Kuitenkin vanhemmat pitivät sinusta ilmeisesti lapsena huolta, ja aikuisena huoltosuhteen tulisi kääntyä toisin päin. Jos ei muuta, pidä yhteyttä videopuheluilla ja varmista, että he voivat hyvin. Jos ei heillä ole digivälineitä, hanki heille sellaiset ja neuvo käytössä. Näin reissuja voi ainakin vähentää. Ja varmista, että saat apua tai tukea ahdistukseen.
Nyt vähän tolkkua siihen mitä suustaan päästää (kirjoittaa). Ap:n vanhemmat EIVÄT OLE hoitaneet vanhemmuuttaan eli jos samaa annetaan takaisin mitä on saatu, se on tässä tapauksessa ei mitään. Tai voi ap käydä traumatisoimassa vanhemmat. Vie vaikka väkisin asumaan Pasilaan keskelle liikennettä, kun eivät enää pysty panemaan vastaan.
Hän täydensi tarinaansa, vanhemmat laskivat kaupungin lukioon, tekivät vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän antoivat lapsen käyttöön
Muistetaan murtosikä.
Ja tällä pärjää tosi pitkälle? Ties vaikka on joutunut sosiaaliviranomaisten kautta tappelemaan oikeuden käydä lukiota. Jos tämänkin on joutunut tappelemaan ja vääntämään, niin onhan se ihan kipeetä. Ei lukioikäisen pitäisi joutua tekemään työtä kustantaakseen omat kirjansa, ruokansa ja muut. Vanhempien panos on ollut pelkkä lapsilisä. LAPSILISÄ!! Kauanko sinä eläisit lapsilisällä? Joten mitä ihmettä iäkkäät vanhemmat voivat odottaa vastapainoksi?
Kertoohan hän saaneensa opintotuet.
En tiedä saiko siihen aikaan toisen asteen opintoihin alaikäinen tukia.
Mehän tietysti käsittelemme tätä tarinaa niinkuin se on kerrottu. Mutta miks olet noin hirveän kiihtynyt 30 vuotta vanhasta asiasta joka ei edes sinua koske
Kautta aikain on työssäkäyvä nuoriso iltaopiskellut keskikoulua työtä tehden ja aikuislukiota. He, jotka lähtivät kansakoulun jölkeen itsensä elättämään ilman vanhemmilta saatua rahaa. Tosin tietydt 20 vuotta aikaisemmin.
En ymmärrä miksi tänne pitää tulla höpisemään jostain kansakoulun ajoista. Mitä tämä sinuakaan koskettaa? Pointtina on se, ettei tukea ole saatu lapsena joten miksi ihmeessä vanhempia pitäisi auttaa yhtään kun ne ikääntyvät? 2000-luvun taitteessa tuollainen oli kaukana normaalista, ja tuolloin on ollut olemassa lapsia suojaava työlainsäädäntö toisin kuin sinun aikanasi.
Ei kasvavan lapsen pitäisi joutua elämään jollain makaronilla!
Monta sataa kertaa täällä on kirjoitettu jos ei tahdo olla yhteyksissä ja auttaa vanhempiaan ei tarvitse.
Maailmassa on kurjia ihmiskohtaloita paljon. Niissä on riehumista ja rauhoittavien napsimistarvetta.
Kansakoulut loppuivat 1970-luvun loppuolella viimeisistäkin kunnista.
Ja kuinka monta kertaa joku on selittänyt että on narsistinen tai vähintään itsekeskeinen, jos tuollaisia vanhempia ei mene auttamaan? Onneksi hän ei enää mene. Saivat vanhemmat ansionsa mukaan.
Jospas nyt jo rentoudut. Lauantai-ilta ja kaikki. Ei ole sunkaan lapset äidin seurana?
Argumentit loppuivat Marjatalla kesken, niin pitää mennä epäolennaisuuksiin? Kuinka tyypillistä.
Katsos kun kaikilla ei ole lapsia, ja joskus ihmiset ovat ihan flunssassa.
Näillä tyypeillä riittää teetä ja sympatiaa itselleen ja kaikkiin muihin suuntiin paitsi lapsiinsa ja lapsiaan vastaaviin ihmisiin.
Tosi sydämellistä.
Usa:ssa nämä ovat alkaneet jo kokoontua YouTubeen haukkumaan kiittämättömiä lapsiaan, jotka uskalsivat tehdä sen, mitä ap ehkä suunnittelee. Ja hirveä älämölö siitä, kun lapsi estää heitä tapaamasta lapsenlapsia. Sen oman lapsen tapaamista ei kuitenkaan ole ikävä.
Ihan kuin oma lapsi olisi näille suurin vihollinen maailmassa ja se on valtava uhraus, että ovat syöttäneet ja vaatettaneet ja kattokin pään päällä. Nyt kiittämätön jälkikasvu nurisee. Tuo on vähimmäistason vanhemmuutta! Se riittää juuri ja juuri siihen, että voit olla vanhempi. Mutta ei normaalia, ei riittävää.
Itsehän te olette ne lapset hankkineet ja jos silloin teitte lapsen/t jostain pakosta, se ei ole lapsen vika.
Nyt ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella…
Saan kiinni ap:n ajatuksista, mutta en ymmärrä. Nyt olet projisoimassa asioita, tunteitasi ja reaktioitasi väärään suuntaan. Ei ole nyt ne vanhemmat, heidän junnaavat juttunsa, tuppukylä ja velvollisuuden tunteesi kysymyksessä. Syy on jossain ihan muualla.
Ymmärsin, että sinua ei ole lyöty laimin, ei väkivaltaa tmv. Onko jotain muuta…
Oletko ajatellut, että myös vanhempasi saattavat olla vaivautuneita eivätkä oikein tiedä miten kanssasi keskustella? Kyllä ne vanhemmat ihan kuule iäkkäätkin vaistoavat asioita. Keksi joku muu tapa pitää yhteyttä vanhempiisi, koska kohtahan heitä ei enää ole. Luuletko, että se ahdistus sitten katoaa itsestään. Ei katoa.
Omat 20- luvulla syntyneet isovanhemmat olivat empaattisia, ystävällisiä, hyviä kuuntelemaan, vaatimattomia jne. Ihania ihmisiä, hyvät muistot jäi heistä. Omat boomeri vanhemmat täysin vastakohtia. Mietin, että jos me 70-80 luvuilla syntyneet olemme vähän kuin nuo 20- lukulaiset, niin mitä ovatkaan lapsemme. Miten se sanonta meneekään; vaikeat ajat luovat vahvoja ihmisiä, jotka luovat helppoa aikaa, joka taas luo heikkoja ihmisiä, mistä seuraa vaikeat ajat.