Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1737)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Onhan ap uskaltanut vastustaa. Hakenut lukioon ja vanhemmat pakon edessä taipuneet, tehneet vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän siirtäneet tyttärelleen. En ihan täysin aloittajan kaikkia täydennyskertomuksia ota vakavasti.
Tällaiset ilmaukset "vanhemmat pakon edessä taipuneet" tai "olivathan vanhemmat hänet lukioon laskeneet" kertovat asenteesta, jonka mukaan ap:n olisi todellakin pitänyt kunnioittaa vanhempiensa tahtoa ja jättäytyä pois opintieltä. Kyä paree on näin, köyhän ja oppimattoman kakarasta ei tule herraa ja kaupungissahan on kaikkea pelottavaa, huumeita ja vieraita miehiä.
Niin. Moni laskee lapsensa erikoislukioihin kauaskin. Aloittajan vanhemmilla ei ehkä olisi ollut varaakaan kustantaa lukiota toisella paikkakunnalla.
Miten sinä niin tarkkaan tiedät hänen vanhempiensa ajatukset herravihaa myöten ja maalaistytöt menee pilalle kaupungissa, nuo metsämökin marjatat?
Paitsi että "laskee", moni suorastaan kannustaa lastaan opiskelemaan, niin pitkälle kuin kiinnostus ja lahjakkuus yltää. Tätä kutsutaan lapsuudenkodin tueksi. Ap:lla valitettavasti tätä tukea ei ollut, päinvastoin. Jos olisin samassa tilanteessa, olisin varmasti traumatisoitunut minäkin.
Se, että lapsen muutto kaupunkiin lukioon nähdään "laskemisena", voi sisältää myös pelkoa lapsen muutosta pois äidin helmoista ja siten valtapiiristä. Ja hyvinkin kaikuja tästä Metsätorpan Marjatta -laulusta, joka tekstinsä puolesta sopiikin oikein hyvin tähän ketjuun taustamelodiaksi.
Kyllä monen mielestä 15-vuotias on nuori yksin asumaan. Ja siinä onko varaa Lieksan metsistä kustantaa lapsi Kallion ilmaisutaidon lukioon esimerkiksi vai ehdottaako vanhempi jos vaan menisit tuohon Lieksan lukioon.
Vanhemmilla on vastuunsa alaikäisistä taloudellisesti.
Jos olet tuo boomerin hokija, voi tarvita terapiaa monesta syystä kuten olet kertonut.
Kyllä voi sanoa että "vanhemmat taipuneet" jos murrosikäisen vaatiminen on kovaa ja mt heittelee.
Kuvaavaa että AP:n rohkeus kokeilla omien siipien kantavuutta ja halu kouluttautua pitkälle nähdään näinkin kielteisessä, ahdaskatseisessa valossa. AP ei ole kertonut mitään murrosikäisen vaatimisestaan ja mt heittelystä, silti tällaista irvikuvamaista olkiukkoa hänestä pyritään vääntämään.
Ps muista aina, että täällä on useampia keskustelijoita, et keskustele vain yhden kanssa.
Lue ees aloitus. Ahdistunut ja masentunut.
Useimmille ihmisille mielenterveyden heittely (sitä kai tuolla "mt heittelyllä" tarkoitetaan) on jotain aivan muuta ja vakavampaa kuin ap:n kuvaama ahdistus, jolle on ilmeinen ja ymmärrettävä syy.
Ei se, ettei viihdy näköalattomassa ja ahdasmielisessä lapsuudenkodissa, ole "mt heittelyä". Moni ei viihdy, eikä silti ole saanut hullun papereita.
AP:n ankea lapsuus ja nuoruus on kestänyt hänen elämänsä ensimmäiset 15 vuotta. Sen jälkeen hänellä on ollut mahdollisuus hankkia hyvä ja onnellinen elämä.
Miksi jotkut ei osaa ottaa ohjaksia omasta elämästään omiin käsiinsä, vaan jaksetaan vielä vuosikymmenten päästä syyttää vanhempia elämänsä pilaamisesta?
Ja ap sanoo, ettei vanhemmat olleet hänelle pahoja, mutta asuivat korvessa. Se on siis heidän ainoa virheensä? Ja nyt sitten puhuvat oman elämänsä tapahtumia, kuten naapureistaan, (jotka ap:kin jollakin tasolla tuntee, koska on siellä lapsuutensa asunut) ja linnuista ja sekin on ihan kamala virhe?
Ihmisillä on kyllä joillakin ollut pahempiakin kohtaloita, kuin tuo korvessa kasvaminen varsinkin, kun sitä on kestänyt loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika elämässä.
Lapsuus on hyvin lyhyt aika elämästä jos ajatellaan, että ihminen elää noin 90 vuotta. Sen jälkeen ihminen on vapaa tekemään elämästään mitä haluaa.
Jos vanhempien luona käyminen ahdistaa, niin älä mene. Ei se sen vaikeampaa ole.
Vanhemmat kyllä tottuu siihen äkkiä, että et käy.
Ja jos hyvin käy niin muisti menee (mihin viittaa tuo hyvin suppea puheenaiheiden määrä, samat jutut aina) niin kohta ne sut unohtaa.
En usko, että ap jauhaa lapsuuttaan enää, kun vapauttaa itsensä velvollisuudentunnosta vanhempiaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Onhan ap uskaltanut vastustaa. Hakenut lukioon ja vanhemmat pakon edessä taipuneet, tehneet vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän siirtäneet tyttärelleen. En ihan täysin aloittajan kaikkia täydennyskertomuksia ota vakavasti.
Tällaiset ilmaukset "vanhemmat pakon edessä taipuneet" tai "olivathan vanhemmat hänet lukioon laskeneet" kertovat asenteesta, jonka mukaan ap:n olisi todellakin pitänyt kunnioittaa vanhempiensa tahtoa ja jättäytyä pois opintieltä. Kyä paree on näin, köyhän ja oppimattoman kakarasta ei tule herraa ja kaupungissahan on kaikkea pelottavaa, huumeita ja vieraita miehiä.
Niin. Moni laskee lapsensa erikoislukioihin kauaskin. Aloittajan vanhemmilla ei ehkä olisi ollut varaakaan kustantaa lukiota toisella paikkakunnalla.
Miten sinä niin tarkkaan tiedät hänen vanhempiensa ajatukset herravihaa myöten ja maalaistytöt menee pilalle kaupungissa, nuo metsämökin marjatat?
Paitsi että "laskee", moni suorastaan kannustaa lastaan opiskelemaan, niin pitkälle kuin kiinnostus ja lahjakkuus yltää. Tätä kutsutaan lapsuudenkodin tueksi. Ap:lla valitettavasti tätä tukea ei ollut, päinvastoin. Jos olisin samassa tilanteessa, olisin varmasti traumatisoitunut minäkin.
Se, että lapsen muutto kaupunkiin lukioon nähdään "laskemisena", voi sisältää myös pelkoa lapsen muutosta pois äidin helmoista ja siten valtapiiristä. Ja hyvinkin kaikuja tästä Metsätorpan Marjatta -laulusta, joka tekstinsä puolesta sopiikin oikein hyvin tähän ketjuun taustamelodiaksi.
Kyllä monen mielestä 15-vuotias on nuori yksin asumaan. Ja siinä onko varaa Lieksan metsistä kustantaa lapsi Kallion ilmaisutaidon lukioon esimerkiksi vai ehdottaako vanhempi jos vaan menisit tuohon Lieksan lukioon.
Vanhemmilla on vastuunsa alaikäisistä taloudellisesti.
Jos olet tuo boomerin hokija, voi tarvita terapiaa monesta syystä kuten olet kertonut.
Kyllä voi sanoa että "vanhemmat taipuneet" jos murrosikäisen vaatiminen on kovaa ja mt heittelee.
Kuvaavaa että AP:n rohkeus kokeilla omien siipien kantavuutta ja halu kouluttautua pitkälle nähdään näinkin kielteisessä, ahdaskatseisessa valossa. AP ei ole kertonut mitään murrosikäisen vaatimisestaan ja mt heittelystä, silti tällaista irvikuvamaista olkiukkoa hänestä pyritään vääntämään.
Ps muista aina, että täällä on useampia keskustelijoita, et keskustele vain yhden kanssa.
Tuo yks keskustelija mielessään keskustelee jonkun yhden ja saman boomerin kanssa. Huomautapa hänelle.
Minuakin nauratti, kun tuo kommentoija kirjoitti minulle, että "kuules palstan bo*omeri" ja, että "elämäni on palstalla vihaten 50v naisihmisiä" :D
Olin edellisen kerran kommentoinut tähän ketjuun perjantai aamuna, ennen kuin lähdin viikonlopuksi reissuun ja olin sulkenut läppärin painamalla kannen kiinni ja kun sen nyt sunnuntaina iltapäivästä avasin, oli tämä ketju sivulla 60 ja siinä minun viimeisin kirjoittamani kommentti.
Siirryin sitten lukemaan uusimmalle sivulle joka oli 80 tai jotain ja vastasin johonkin kommenttiin ja vastaukseksi sain kunnon haukut ja ulinan siitä, että yksinäisenä koko elämäni on vauvalla ja olen siellä ilmeisesti aamusta iltaan vastaamassa hänelle :D
Tuo onneton oli kai itse viettänyt viikonlopun vauvalla ja tässä ketjussa ja luullut keskustelevansa minun kanssani :D
Eihän sitä voi kuvitella, että muilla on elämää jos sitä ei itsellä ole. Luulee, että muutkin istuu päivät vauvalla väittelemässä, onko vanhemmat paskoja jos asuvat maalla.
Muutenkin tämä maaseutu/kaupunki väittely on aika turhaa. Itse olen asunut sekä kaupungissa, että maalla eikä se ihmisen persoonaan juurikaan muuta.
Jos ihminen on ankea, on hän sitä, asui hän sitten kummassa tahansa. Ja jos vanhempien kanssa ei tule toimeen, ja ne on tylsiä ja aina vaatimassa jotakin, on ihan sama missä ne vanhemmat asuu, ei se asuinpaikka niitä muuta.
Pakko vielä sanoa, ettei minulla ole mitään syytä vihata 50v ihmisiä. Miksi vihaisin jonkun ikäisiä ihmisiä? Minusta on outoa, jos pitää vihata joitakin ihmisiä sen takia, minkä ikäisiä he ovat.
Seli seli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi,voi paljastat itsesi joensimmäisissä lauseissa Ap: itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura.
No on se kumma ettet ole kyennyt ottamaan elämää myönteisenä ja iloitsemaan, että sinulla on sentään vanhemmat, jotka kertovat rastaista. Ei ole mitään pelättävä, eikä inhotusta voi tulla kun on noin neitraalia puhetta, iloiseksi tuollaiseta tulee ja hyvälle tuulelle.
Ole hyvilläsi, että ainulla ona vanhemmat. Vanhempasi rakastavat sinua, mutta sinä vaan panet vastaan, etkä kykene oman ahdistuksesi ohelle katsomaan myönteisiä asioita. Voi sinua, olet aina pahassa asemassa jos et ymmärrä muuttaa mieltäösi ja tulla iloiseksi.
Mokomakin mutruttaja.
Voi Hyvää päivää. Nyt loppuu kyllä sanat. Ei tuota kirjoittajaa voi sairaudentunnottomaksi sanoa, mutta on jotain, mistä hän on autuaan tietämätön. Vähän kuin ajaisi autoa yhteen suuntaan ja sanoo, että hyvinhän tämä menee. Puuttuu kuitenkin ratti.
Tuohan kirjoittajahan on täysin oikeassa.
Jos vanhemmat on pelkkä taakka ja jos saadaan oikein paniikkikohtauksia, kun ottaa niin koville mennä vanhempia tapaamaan, niin kyllähän se on pelkkä helpotus, että vanhemmat kuolee.
Ap ei halua mennä vanhemmilleen ja hän voi siellä todella huonosti.
Miksi hän ei olisi helpottunut, kun vanhemmat on pois sotkemasta ja vaikeuttamasta hänen elämäänsä.
Turha kieltää totuutta. AP:n elämä on paljon helpompaa, kun hän tunnustaa itselleen, että vanhemmat on hänelle ja koko hänen perheelleen kohtuuton taakka.
Eihän ap:n perheestä kukaan halunnut mennä sinne ankeaseen kylään. Mieskin oli sanonut, että koko kylä on ankea ja vanhempien talo on ankea. Pelkkää ankeutta, kylä, talo, vanhemmat. Turha kaunistella asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Onhan ap uskaltanut vastustaa. Hakenut lukioon ja vanhemmat pakon edessä taipuneet, tehneet vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän siirtäneet tyttärelleen. En ihan täysin aloittajan kaikkia täydennyskertomuksia ota vakavasti.
Tällaiset ilmaukset "vanhemmat pakon edessä taipuneet" tai "olivathan vanhemmat hänet lukioon laskeneet" kertovat asenteesta, jonka mukaan ap:n olisi todellakin pitänyt kunnioittaa vanhempiensa tahtoa ja jättäytyä pois opintieltä. Kyä paree on näin, köyhän ja oppimattoman kakarasta ei tule herraa ja kaupungissahan on kaikkea pelottavaa, huumeita ja vieraita miehiä.
Niin. Moni laskee lapsensa erikoislukioihin kauaskin. Aloittajan vanhemmilla ei ehkä olisi ollut varaakaan kustantaa lukiota toisella paikkakunnalla.
Miten sinä niin tarkkaan tiedät hänen vanhempiensa ajatukset herravihaa myöten ja maalaistytöt menee pilalle kaupungissa, nuo metsämökin marjatat?
Paitsi että "laskee", moni suorastaan kannustaa lastaan opiskelemaan, niin pitkälle kuin kiinnostus ja lahjakkuus yltää. Tätä kutsutaan lapsuudenkodin tueksi. Ap:lla valitettavasti tätä tukea ei ollut, päinvastoin. Jos olisin samassa tilanteessa, olisin varmasti traumatisoitunut minäkin.
Se, että lapsen muutto kaupunkiin lukioon nähdään "laskemisena", voi sisältää myös pelkoa lapsen muutosta pois äidin helmoista ja siten valtapiiristä. Ja hyvinkin kaikuja tästä Metsätorpan Marjatta -laulusta, joka tekstinsä puolesta sopiikin oikein hyvin tähän ketjuun taustamelodiaksi.
Kyllä monen mielestä 15-vuotias on nuori yksin asumaan. Ja siinä onko varaa Lieksan metsistä kustantaa lapsi Kallion ilmaisutaidon lukioon esimerkiksi vai ehdottaako vanhempi jos vaan menisit tuohon Lieksan lukioon.
Vanhemmilla on vastuunsa alaikäisistä taloudellisesti.
Jos olet tuo boomerin hokija, voi tarvita terapiaa monesta syystä kuten olet kertonut.
Kyllä voi sanoa että "vanhemmat taipuneet" jos murrosikäisen vaatiminen on kovaa ja mt heittelee.
Kuvaavaa että AP:n rohkeus kokeilla omien siipien kantavuutta ja halu kouluttautua pitkälle nähdään näinkin kielteisessä, ahdaskatseisessa valossa. AP ei ole kertonut mitään murrosikäisen vaatimisestaan ja mt heittelystä, silti tällaista irvikuvamaista olkiukkoa hänestä pyritään vääntämään.
Ps muista aina, että täällä on useampia keskustelijoita, et keskustele vain yhden kanssa.
Tuo yks keskustelija mielessään keskustelee jonkun yhden ja saman boomerin kanssa. Huomautapa hänelle.
Minuakin nauratti, kun tuo kommentoija kirjoitti minulle, että "kuules palstan bo*omeri" ja, että "elämäni on palstalla vihaten 50v naisihmisiä" :D
Olin edellisen kerran kommentoinut tähän ketjuun perjantai aamuna, ennen kuin lähdin viikonlopuksi reissuun ja olin sulkenut läppärin painamalla kannen kiinni ja kun sen nyt sunnuntaina iltapäivästä avasin, oli tämä ketju sivulla 60 ja siinä minun viimeisin kirjoittamani kommentti.
Siirryin sitten lukemaan uusimmalle sivulle joka oli 80 tai jotain ja vastasin johonkin kommenttiin ja vastaukseksi sain kunnon haukut ja ulinan siitä, että yksinäisenä koko elämäni on vauvalla ja olen siellä ilmeisesti aamusta iltaan vastaamassa hänelle :D
Tuo onneton oli kai itse viettänyt viikonlopun vauvalla ja tässä ketjussa ja luullut keskustelevansa minun kanssani :D
Eihän sitä voi kuvitella, että muilla on elämää jos sitä ei itsellä ole. Luulee, että muutkin istuu päivät vauvalla väittelemässä, onko vanhemmat paskoja jos asuvat maalla.
Muutenkin tämä maaseutu/kaupunki väittely on aika turhaa. Itse olen asunut sekä kaupungissa, että maalla eikä se ihmisen persoonaan juurikaan muuta.
Jos ihminen on ankea, on hän sitä, asui hän sitten kummassa tahansa. Ja jos vanhempien kanssa ei tule toimeen, ja ne on tylsiä ja aina vaatimassa jotakin, on ihan sama missä ne vanhemmat asuu, ei se asuinpaikka niitä muuta.
Pakko vielä sanoa, ettei minulla ole mitään syytä vihata 50v ihmisiä. Miksi vihaisin jonkun ikäisiä ihmisiä? Minusta on outoa, jos pitää vihata joitakin ihmisiä sen takia, minkä ikäisiä he ovat.
Seli seli
Seli seli itelles :D
Pidä jo taukoa jos oot tosiaan ollu täällä koko viikonlopun.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan vanhemmat ovat, ensiksikin äiti kantanut 9 kuukautta, synnyttänyt, hoitaneet yhdessä vauva-ajan, lapsuuden, kouluajan, osan nuoruutta 15- vuotiaaksi. Onhan siinä vanhemilla ollut kuitenkin kaikki normaaliin lapsen kasvuun kuuluvat asiat, ehkä alussa yövalvomiset, sairastamiset jne. Ei aloittaja olisi millään selvinnyt itsekseen. Muuton jälkeen aloittajalla on olut omaa elämää, miten sen on parhaaksi katsonut järjestääkin. Ainakin on oma perhe ja aviopuliso kuulemma nyt.
Minusta on kuitenkin jollain tasolla velkaa vanhemmilleen kun eivät ole häntä kuitenkaan nille naakoillekkaan heittänyt nokittavaksi. Se, että koti on korvessa ei riitä syyksi aliarvioida ja arvostella vanhempiaan. Puheet naakoista ja naapureista ovat yrityksiä ja jutun juuria saada keskustelua aloittajan kanssa. Vanhemmat vaistoavat aloittaja asenteen ja ehkä pelkäävät itse aloittaa kysellä jotain aloittajan nykyisestä elämästä. Koska sekin helposti kääntyy niin halutessa liiaksi uteluksi ja tenttaamiseksi. Vanhemmat yrittävät olla kieli keskellä suuta ja varoa "vääriä" aiheita, mutta aloittaja ilmeisesti kököttää itse hiljaa, vanhemmat eivät keksi millä saisivat sen kummempaa juttua tai keskustelua etenemään muihin aiheisiin.
Ole rehellinen, aloittaja, oletko edes yrittänyt alkaa omaehtoisesti jutella omia asioitasi? Kun naakat on keskusteltu oletko itse rauhallisesti johdatellut keskustelua itseäsi kiinnostavampiin aiheisiin? Olenkohan kovin väärässä kun arvelen, että et. Kiusallista se on vanhemmille jos toinen istuu tuppisuuna, jotain neutraalia jutun tapaistahan sitten yrittävät sitten edelleen. Enkä heitä siitä tuomitse.
Kiitos, että sain nauraa tänään. Meinasi jo uhkaavasti jäädä väliin.
Joo, häiriintyneet äidit sanovat, että VAUVA pilasi rinnat. Tälle lapselle itselleen.
Sinä luettelet perusasioita, joita on tehtävä, jos lasta haluaa pitää, se otetaan muuten huostaan. Ei sellaisesta, ettei joutunut huostaanotetuksi tarvitse olla kiitollinen.
Vanhemmat itse ovat lapsen tehneet tähän maailmaan (tynnyriin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä kohtaa, kun äiti alkaa valittaa, ettei lapsi ole kiitollinen siitä, että äiti oli 9 kk raskaana, se katkera osapuoli on äiti.
Ja viitsii vielä luetella minimitason perusasioita. Jos vain tuon antaa lapselle, on sysipaska vanhempi ja vanhempaa voi käsitellä samoin kuin hän muita, eihän se muusta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika sentään sinua ihminen. Ole menemättä miehesi kanssa synnyinkotiisi. Olet niin ylenkatsova, että pahaa tekee. Kasva aikuiseksi ensin jos se edes on mahdollista tapauksessasi. Minua säälittää sinun vanhempasi. He tuskin ansaitsevat tuollaista arvostelua.
.
Mitäpä, jos ne vanhemmat itse ensin kasvaisivat aikuisiksi.
Jospa ne ovat olleet jo aikuisia aikanaan ja ovat nyt jo vanhuksia? Vanhusten elämänpiiri pienenee väkisinkin ja puheen aiheet vähenee. Se on normaalia. Aikuisen ihmisen pitää tämä ymmärtää.
Minkä ikäisiä lie ovat ap:n vanhemmat, mutta on mahdollista, että on jo alkavaa muistisairauttakin. Silloin puheenaiheet alkaa olla samoja ja kerrotaan samoja asioita. Niin voi käydä kenelle tahansa. Muistisairaudethan on lisääntyneet paljon ja alkavat vaivaamaan yhä nuorempina. Jo alle 60v voi olla sairastunut esim alzheimerin tautiin ja tilastojen mukaan yli 7000 työikäistä sairastaakin kyseistä tautia.
Se oireita voi olla omatoimisuuden väheneminen ja siksi tarvitaan läheisten apua enemmän, kuin terveen vanhemman kanssa.
Ap:han sanoi, että vanhemmat tarvitsee "passaajan". Normaali vanha ihminen ei tarvitse, jos kerran on kunnossa, vaan voi itse hoitaa kotiaskareet ym muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi,voi paljastat itsesi joensimmäisissä lauseissa Ap: itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura.
No on se kumma ettet ole kyennyt ottamaan elämää myönteisenä ja iloitsemaan, että sinulla on sentään vanhemmat, jotka kertovat rastaista. Ei ole mitään pelättävä, eikä inhotusta voi tulla kun on noin neitraalia puhetta, iloiseksi tuollaiseta tulee ja hyvälle tuulelle.
Ole hyvilläsi, että ainulla ona vanhemmat. Vanhempasi rakastavat sinua, mutta sinä vaan panet vastaan, etkä kykene oman ahdistuksesi ohelle katsomaan myönteisiä asioita. Voi sinua, olet aina pahassa asemassa jos et ymmärrä muuttaa mieltäösi ja tulla iloiseksi.
Mokomakin mutruttaja.
Voi Hyvää päivää. Nyt loppuu kyllä sanat. Ei tuota kirjoittajaa voi sairaudentunnottomaksi sanoa, mutta on jotain, mistä hän on autuaan tietämätön. Vähän kuin ajaisi autoa yhteen suuntaan ja sanoo, että hyvinhän tämä menee. Puuttuu kuitenkin ratti.
Tuohan kirjoittajahan on täysin oikeassa.
Jos vanhemmat on pelkkä taakka ja jos saadaan oikein paniikkikohtauksia, kun ottaa niin koville mennä vanhempia tapaamaan, niin kyllähän se on pelkkä helpotus, että vanhemmat kuolee.
Ap ei halua mennä vanhemmilleen ja hän voi siellä todella huonosti.
Miksi hän ei olisi helpottunut, kun vanhemmat on pois sotkemasta ja vaikeuttamasta hänen elämäänsä.
Turha kieltää totuutta. AP:n elämä on paljon helpompaa, kun hän tunnustaa itselleen, että vanhemmat on hänelle ja koko hänen perheelleen kohtuuton taakka.
Eihän ap:n perheestä kukaan halunnut mennä sinne ankeaseen kylään. Mieskin oli sanonut, että koko kylä on ankea ja vanhempien talo on ankea. Pelkkää ankeutta, kylä, talo, vanhemmat. Turha kaunistella asioita.
No on se kumma ettet ole kyennyt ottamaan elämää myönteisenä ja iloitsemaan, että sinulla on sentään vanhemmat, jotka kertovat rastaista. Ei ole mitään pelättävä, eikä inhotusta voi tulla kun on noin neitraalia puhetta, iloiseksi tuollaiseta tulee ja hyvälle tuulelle.
Ole hyvilläsi, että ainulla ona vanhemmat. Vanhempasi rakastavat sinua, mutta sinä vaan panet vastaan, etkä kykene oman ahdistuksesi ohelle katsomaan myönteisiä asioita. Voi sinua, olet aina pahassa asemassa jos et ymmärrä muuttaa mieltäösi ja tulla iloiseksi.
111111
Yllä on lainaus siitä mitä tarkoitin sairaudentunnottomuudella ja autosta ilman rattia.
Voittehan jutella vanhempiesi kanssa entisajoista,ja sinun lapsudestasi. Vanhemmilla ihmisillä on arvokasta tietoa historiasta ja mielenkiintoisia ovat entisajan elämä ja tavat. Vanhempasi eivät kohta ole kertomassa Sinulle näitä ainutlaatuisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa, kun äiti alkaa valittaa, ettei lapsi ole kiitollinen siitä, että äiti oli 9 kk raskaana, se katkera osapuoli on äiti.
Ja viitsii vielä luetella minimitason perusasioita. Jos vain tuon antaa lapselle, on sysipaska vanhempi ja vanhempaa voi käsitellä samoin kuin hän muita, eihän se muusta tiedä.
Ei kai ap:n äiti ole tuollaista sanonut? ja onko ap:n vanhemmat oletkaan sitä mieltä, että tytär olisi kiitollisuuden velassa?
Ja olipa äiti sitten 30v tai 90v niin jos hän tuollaisia puhuu, hän on mt-ongelmainen, eli ei liity mitenkään mihinkään sukupolveen vaan mielenterveysongelmaan.
Iällä ei ole tuollaisten mielipiteiden kanssa mitään tekemistä. Kyseessä on aina epävakaa ihminen, oli ikä mikä tahansa.
Luulen, että ap on väsynyt. Iäkkäiden vanhempien kotona selvitymisestä huolehtiminen on todella raskasta niin henkisesti kuin fyysisesti. Tilannetta pahentaa myös välimatka ja todennäköisesti puolison tuen puute asiaan. Olen kokenut saman ja tiedän tämän asian. Meni useampi vuosi vanhempien kuolemasta ennenkuin toivuin tästä rallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummankin vanhempani suvussa eletään yli 90-vuotiaiksi. Sen mukaan itsellä vielä parikymmentä vuotta elonpäiviä. Tykkään asua ja oleilla yksin, mutta tietysti lapseni ja lapsenlasteni sekä näiden toisen puolen mummot ja papat on kiva tavata silloin tällöin, ehkä kerran viikossa. Toivon vain, etten niin huonoon kuntoon mene, että en pärjäisi yksin pienessä asunnossani, eikä tarvitse muuttaa yhteisasumiseen sen enempää sukulaisiin kuin hoiva- tai palvelukotiin. Ei minulla ja lapsellani ole samoja kiinnostuksen kohteita eikä kovin paljon yhteisiä asioita keskusteltavaksi. Kiireinenkin hän on, mutta kyllä me kumpikin ymmärrämme vuorovaikutuksen ylläpidon tärkeyden. Kun lapset ovat yhteydessä isovanhempiinsa, niin heillä on mahdollisuus oppia, että ihmiset ovat erilaisia ja että itsekin vanhenee ja saattaa jotkut ominaisuudet korostua ja jopa itsekontrolli heiketä liittyen puheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Sinä kirjoitat, että vanhempasi eivät ole tehneet mitään pahaa sinulle, mutta et jaksa kuunnella heidän jutusteluaan. Kirjoitat pienestä paikkakunnasta. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja elämänpiiri lienee melkolailla rajoittunut, koska eihän siellä pienellä paikkakunnalla kummia tapahdu. Et jaksa kuunnella asioita heidän naapureistaan ja linnuista. Vanhempasi ovat ilmeisesti sinut kasvattaneet, kuunnelleet sinun juttujasi, kantaneet sinut vauva- ja pikkulapsivaiheen läpi. Uhmaikäistä sinua rakastaneet. Olleet läsnä (oletan) kun olet hormonimyrskyissäsi murrosiässä kotoasi raivonnut, paiskonut ovia ja karjunut vanhempiesi olevan täysiä pas koja ja eivätkä ymmärrä mistään mitään. Surreet ikäväänsä, kun olet muuttanut kotoa pois toiselle paikkakunnalle. Vanhempasi ovat sietäneet sinua, mutta sinä et nyt halua sietää heitä. Vaikutat itsekkäältä ja ongelmasi taitaa johtua aivan muista syitä.
Huutonaurua! Korvillehan tuosta olisi saanut, jos vanhemmille olisi sanonut vastaan. Sinä itse olet ollut äykkäpää, jota vanhemmat ovat pelänneet. Hyvin harva on tuollainen.
Onhan ap uskaltanut vastustaa. Hakenut lukioon ja vanhemmat pakon edessä taipuneet, tehneet vuokrasopimuksen ja ainakin lapsilisän siirtäneet tyttärelleen. En ihan täysin aloittajan kaikkia täydennyskertomuksia ota vakavasti.
En ota minäkään. Jotkut suuttuvat, että ette te voi kuvitella millaista aloittajalla on ollut. No, kun me kukaan emme voi tosiaan kuin kuvitella kun emme luultavasti tapausta oikeasti tiedä. Tarina perustuu aloittajan kertomaan ja hänen tuntemuksiinsa. Tunteet ovat totta, mutta muut tapahtumat, niistä tietävät vain asianomaiset ja senkin oman näkemyksensä ja tunteidensa mukaan. Aloittajan kertomus on vain toinen puoli tarinasta, toinen on vanhempiensa ja totuus lienee jostain siitä välistä. Jos on muita sisaruksia heillä taas on oma totuutensa ja näkökulmansa.
Kovin henkilökohtaisesti jotkut suhtautuvat ja pitävät tarinaa täytenä totena vaikka aina näissä on tulkinnan varaa ja lukijan omat kokemukset ja tunteet vaikuttavat paljon. Jos pystyy lukemaan kokolailla neutraalisti, niin tietenkin miettii asian kokonaisuutena eikä lisäten omien tunteiden mukana tulleita höyryjä ja taantumia jne. Jokainen järkevä ymmärtää, että koko totuutta emme voi täällä tietää.
Itse olen asunut lapsena ja nuorena 18 vuoteen saakka pikkukylässä todella "pussin perällä". Olin paljon yksin ennen koulua, oli todella vaikeaa sopeutua kun ei omannut sosiaalisia taitoja olla muiden lasten kanssa. Onneksi olin ulospäin suuntautunut ja opin helposti, myös olemaan muiden kanssa. Koulun jälkeen olin taas paljon yksin ja vanhemmat olivat iäkkäämpiä kuin muiden vanhemmat, ei olleet mitenkään sen kummemmin kanssani, mutta se oli tapana muissakin kodeissa paljolti. Kun lähdin kotoa ihan sopuisasti niin ajattelin, että se oli minun lapsuuteni, nuoruuteni ja vanhempani, parhaansa he kai tekivät. Itselleni siinä hallaa teen jos alan sitä jotenkin taakkana kantamaan ja vanhemmilleni olemaan vihainen tai heitä alentamaan jotenkin. Nyt pitää elää omaa elämääni parhaimman taidon mukaan. Ja yksi taito on olla olematta liikaa katkera mistään ja taito antaa anteeksi jos nyt ei ihan kauheuksia ole tapahtunut. Nyt ovat molemmat jo aikaa kuolleet, kotikin jo myyty.
Ainakin vanhempasi ovat jo kuolleet ja talokin myyty. Kukaan ei ole kärkkymässä palveluksia ja muita mahdottomuuksia. Ota huomioon sekin, että sinulla on ehkä ollut jollain tavalla lempeämmät vanhemmat. Kaikki vanhemmat eivät edes yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan ristiriitaisin tuntein luen tätä ketjua. Liittyen lähinnä siihen, että monet eivät millään tavoin arvosta vanhempiensa hoidon ja muun arvoa aikuisuuden kynnykselle. Sehän on vain perusasioitajotka kuuluvat vanhemmuuteen, ei siitä sen kummempaa numeroa kannata tehdä. Ei raskausajata, ei vauva-ajasta univajeineen eikä oikein muustakaan. Mutta sitten taas toisaalla on ollut moniakin ketjuja joissa (nuoret) äidit kertovat miten ei arvosteta eikä ymmärretä raskausajan muutoksia ihmisen kehossa, synnytyksen tuskia ja senjälkeistä väsymystä, jopa uupumusta ja masennusta mukaanlukien edelleen kehon muutokset, hormonit yms. Toisillahan synnytyksen jälkeinen toipuminen kestää puolivuotta tai ylikin ja vauva- Aikana kuljetaan sumussa väsymyksestä. Usein saadaan kyllä jotain apua ja nykyään miehilläkin on isyyslomia ja hoitovapaita sun muita. Ei ollut ennen. Sitten kouluaikana on kaikenlaisia ongelmia, teini-iästä puhumattakaan. Voi voi.
Miten voi kaksi samaa asiaa olla niin eri tavalla arvostettavia? Aloittajan äiti ja vanhemmat kuulemma vain tekivät heille kuuluvan homman suit sait ohimennen, ei edes ole maininnan saati kiitollisuuden arvoista. Mitäs läksit. Mutta nykyäideillä ja vanhemmilla se sama homma onkin sitten ihan eri luokkaa ja vaatii kovinkin paljon voimia, aikaa, jne, jopa jaksaminen ei edes aina riitä. Vaikka aika on tuonot helpotuksiakin moniin asioihin. Mutta samoin voisi heille sanoa, mitäs läksit. Ei lapsenne pyytänyt syntyä.
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Eiköhän se ole selvää, että ongelmana on synnyinseutu ja vanhemmat? Jos ongelmallinen asenne vaivaisi niin varmasti olisi vaikeuksia parisuhteessa, perheen kanssa, aikuisen pojan kanssa, appivanhempien kanssa, työpaikalla, opinnoissa jne. Näin ei kuitenkaan ole. Lapsille on järjestetty normaali kasvuympäristö, joten yksinäinen vanhuus tuskin tulee olemaan ongelma. Nyt vain olisi aika päästää irti ikävistä vanhemmista lopullisesti niin elämä myös pysyy hyvänä, kunnes tulee arvottoman talon hävitys ja tontin luovuttaminen vaikka kunnalle. Se kun on vielä edessä niin kannattaa nyt nauttia ja kerätä voimia viimeiseen koitokseen. Kuolinpesän siivous voi olla hyvinkin terapeuttista kun näkee että kaikki kurjaa lapsuutta muistuttava roina menee roskalavalle. Minulle ainakin tämä oli tavallaan erittäin suuri helpotus, kun mörskästä pääsi lopulta eroon. Rahaa paloi, perintö käytännössä siis täysin tappiollinen, mutta teki hyvää.
Mitäpä, jos ne vanhemmat itse ensin kasvaisivat aikuisiksi.