Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2600)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
1) Tässä puhuttiin elintapasairauksien riskin pienentämisestä. Miten saat väännettyä asian siihen, että olisin satavarma? Ymmärrätkö, mitä riskin pieneneminen tarkoittaa?
2) Luonne ei ole muuttunut iäkkäillä ihmisillä, jotka tunnen. Vain muistisairauden myötä ja silloinkin loppuvaiheessa. Hankalat ihmiset ovat hankalia vanhoinakin.
3) Lapseni arvostavat minua jo nyt ja osoittavat sen monilla eri tavoilla. Asioihin kun tosiaan voi itse vaikuttaa.
Käsitin kyllä, että tarkoitit elintapasairauksia. Mutta kun ne eivät ole ainoita sairauksia maailmassa. Olet kai huomannut, että esimerkiksi dementia on lisääntynyt ja se myös muuttaa ihmisen luonnetta ja käytöstä, silloin vielä kun on jossain määrin toimiva persoona. Loput sitten tiedätkin miten tauti etenee. Siihen ei voi oikein mitenkään varautua tai ennakoida. Dementiaa on huippuälykkäistä umpityhmiin ja siltä väliltä.
Kukaan ei etukäteen tiedä miten luonne muuttuu vanhana, varsinkin juuri jos on sairauksia. Myös henkiset sairaudet vaikuttavat. Vaikka et tunne muuttuneita ihmisiä niin se ei estä jonkun luonteen muuttuvan. Lapsetk7n saattavat sairastua eri tavoin ja siten muuttua ja muutenkin moni asia lasten itse vanhetessa muuttuu. Edelleen, ei voi tietää asioista kymmenien vuosien päähän. Miten silloin on. Jos kaikki olisi ennakoitavissa niin kaikki olisikin eri tavalla monesti.
Jäpäjäpä. Dementiakin on pitkälle elintapasairaus. Ei siltä ole suojassa kukaan kuten ei diabetekseltakaan, mutta todennäköisimmin dementia tulee matalasti koulutetuille, lihaville, tupakoineille, diabeetikoille, vähän liikkuville, masentuneille, verenpainetautisille, hoitamattomasta korkeasta kolesterolista kärsiville, epäterveellisesti syöville, sosiaalisista suhteista eristäytyville ja vähän aivojansa käyttäville.
Täyttä puppua tämä kommentti. Äidilläni on dementia ja hän on koulutettu, hoikka, tupakoimaton, aina liikkunut paljon, siis oikeasti paljon, ollut hyvin sosiaalinen ja aikaansaava. Ei tietenkään enää, mutta koko elämänsä ennen sairastumistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
1) Tässä puhuttiin elintapasairauksien riskin pienentämisestä. Miten saat väännettyä asian siihen, että olisin satavarma? Ymmärrätkö, mitä riskin pieneneminen tarkoittaa?
2) Luonne ei ole muuttunut iäkkäillä ihmisillä, jotka tunnen. Vain muistisairauden myötä ja silloinkin loppuvaiheessa. Hankalat ihmiset ovat hankalia vanhoinakin.
3) Lapseni arvostavat minua jo nyt ja osoittavat sen monilla eri tavoilla. Asioihin kun tosiaan voi itse vaikuttaa.
Käsitin kyllä, että tarkoitit elintapasairauksia. Mutta kun ne eivät ole ainoita sairauksia maailmassa. Olet kai huomannut, että esimerkiksi dementia on lisääntynyt ja se myös muuttaa ihmisen luonnetta ja käytöstä, silloin vielä kun on jossain määrin toimiva persoona. Loput sitten tiedätkin miten tauti etenee. Siihen ei voi oikein mitenkään varautua tai ennakoida. Dementiaa on huippuälykkäistä umpityhmiin ja siltä väliltä.
Kukaan ei etukäteen tiedä miten luonne muuttuu vanhana, varsinkin juuri jos on sairauksia. Myös henkiset sairaudet vaikuttavat. Vaikka et tunne muuttuneita ihmisiä niin se ei estä jonkun luonteen muuttuvan. Lapsetk7n saattavat sairastua eri tavoin ja siten muuttua ja muutenkin moni asia lasten itse vanhetessa muuttuu. Edelleen, ei voi tietää asioista kymmenien vuosien päähän. Miten silloin on. Jos kaikki olisi ennakoitavissa niin kaikki olisikin eri tavalla monesti.
Jäpäjäpä. Dementiakin on pitkälle elintapasairaus. Ei siltä ole suojassa kukaan kuten ei diabetekseltakaan, mutta todennäköisimmin dementia tulee matalasti koulutetuille, lihaville, tupakoineille, diabeetikoille, vähän liikkuville, masentuneille, verenpainetautisille, hoitamattomasta korkeasta kolesterolista kärsiville, epäterveellisesti syöville, sosiaalisista suhteista eristäytyville ja vähän aivojansa käyttäville.
Täyttä puppua tämä kommentti. Äidilläni on dementia ja hän on koulutettu, hoikka, tupakoimaton, aina liikkunut paljon, siis oikeasti paljon, ollut hyvin sosiaalinen ja aikaansaava. Ei tietenkään enää, mutta koko elämänsä ennen sairastumistaan.
Ei tuo puppua ole. Lue tarkasti tämä: Ei siltä ole suojassa kukaan kuten ei diabetekseltakaan, mutta todennäköisimmin dementia tulee…
Se, että sinun äitisi sattuu kuulumaan joukkoon, joka on sairastunut vähäisistä riskeistä huolimatta, ei muuta ylläolevaa asiaa toiseksi.
On helpompaa ajatella, ettei dementia tai muut kurjat vanhuuteen liittyvät jutut koske itseä. Että on itse juuri se, joka säästyy näistä ikävistä jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
1) Tässä puhuttiin elintapasairauksien riskin pienentämisestä. Miten saat väännettyä asian siihen, että olisin satavarma? Ymmärrätkö, mitä riskin pieneneminen tarkoittaa?
2) Luonne ei ole muuttunut iäkkäillä ihmisillä, jotka tunnen. Vain muistisairauden myötä ja silloinkin loppuvaiheessa. Hankalat ihmiset ovat hankalia vanhoinakin.
3) Lapseni arvostavat minua jo nyt ja osoittavat sen monilla eri tavoilla. Asioihin kun tosiaan voi itse vaikuttaa.
Käsitin kyllä, että tarkoitit elintapasairauksia. Mutta kun ne eivät ole ainoita sairauksia maailmassa. Olet kai huomannut, että esimerkiksi dementia on lisääntynyt ja se myös muuttaa ihmisen luonnetta ja käytöstä, silloin vielä kun on jossain määrin toimiva persoona. Loput sitten tiedätkin miten tauti etenee. Siihen ei voi oikein mitenkään varautua tai ennakoida. Dementiaa on huippuälykkäistä umpityhmiin ja siltä väliltä.
Kukaan ei etukäteen tiedä miten luonne muuttuu vanhana, varsinkin juuri jos on sairauksia. Myös henkiset sairaudet vaikuttavat. Vaikka et tunne muuttuneita ihmisiä niin se ei estä jonkun luonteen muuttuvan. Lapsetk7n saattavat sairastua eri tavoin ja siten muuttua ja muutenkin moni asia lasten itse vanhetessa muuttuu. Edelleen, ei voi tietää asioista kymmenien vuosien päähän. Miten silloin on. Jos kaikki olisi ennakoitavissa niin kaikki olisikin eri tavalla monesti.
Jäpäjäpä. Dementiakin on pitkälle elintapasairaus. Ei siltä ole suojassa kukaan kuten ei diabetekseltakaan, mutta todennäköisimmin dementia tulee matalasti koulutetuille, lihaville, tupakoineille, diabeetikoille, vähän liikkuville, masentuneille, verenpainetautisille, hoitamattomasta korkeasta kolesterolista kärsiville, epäterveellisesti syöville, sosiaalisista suhteista eristäytyville ja vähän aivojansa käyttäville.
Täyttä puppua tämä kommentti. Äidilläni on dementia ja hän on koulutettu, hoikka, tupakoimaton, aina liikkunut paljon, siis oikeasti paljon, ollut hyvin sosiaalinen ja aikaansaava. Ei tietenkään enää, mutta koko elämänsä ennen sairastumistaan.
Ei tuo puppua ole. Lue tarkasti tämä: Ei siltä ole suojassa kukaan kuten ei diabetekseltakaan, mutta todennäköisimmin dementia tulee…
Se, että sinun äitisi sattuu kuulumaan joukkoon, joka on sairastunut vähäisistä riskeistä huolimatta, ei muuta ylläolevaa asiaa toiseksi.
Ok, ehkä niin.
Kylläpä on taas suollettu itsestäänselviä latteuksia tyyliin "myös sinä olet joskus vanhus, muista se", "dementia voi tulla jokaiselle, muista se", "noinko haluat omien lapsiesi sitten aikanaan kohtelevan sinua, muista se".
Ja tämä eräskin kirjoittaja vielä suoltaa kymmenien rivien mittaisia sanahelinää sellaisella kirjoitusripulilla, ettei kukaan jaksa noita lukea. Vielä toistaa varmuuden vuoksi samat asiat peräkkäisiin viesteihin.
Pointtihan tässä on unohtunut: AP:n kokema ahdistus ja jopa paniikkihäiriö liittyy selkeästi tilanteisiin, joissa hän kohtaa häntä aikoinaan kaltoinkohdelleet vanhempansa ja ankean lapsuuden kasvuympäristönsä. Kotona perheen parissa ja työssään näitä ikäviä hetkiä ei ole. Hän on onnistunut rakentamaan hyvät välit puolisoonsa, lapsiinsa ja appivanhempiin.
Ja täällä moni maalaisidyllin ja pula-ajan lapsuuden elänyt muori on kovasti sitä mieltä, että kyllä AP:n pitäisi hammasta purren kestää, hävetä "murrosiän uhmaansa", mennä terapiaan "mt heittelehtimisen takia", ja erityisesti olla velkaa vanhemmilleen sen, että nämä "sietivät" häntä lapsena, ruokkivat ja vaatettivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on taas suollettu itsestäänselviä latteuksia tyyliin "myös sinä olet joskus vanhus, muista se", "dementia voi tulla jokaiselle, muista se", "noinko haluat omien lapsiesi sitten aikanaan kohtelevan sinua, muista se".
Ja tämä eräskin kirjoittaja vielä suoltaa kymmenien rivien mittaisia sanahelinää sellaisella kirjoitusripulilla, ettei kukaan jaksa noita lukea. Vielä toistaa varmuuden vuoksi samat asiat peräkkäisiin viesteihin.
Pointtihan tässä on unohtunut: AP:n kokema ahdistus ja jopa paniikkihäiriö liittyy selkeästi tilanteisiin, joissa hän kohtaa häntä aikoinaan kaltoinkohdelleet vanhempansa ja ankean lapsuuden kasvuympäristönsä. Kotona perheen parissa ja työssään näitä ikäviä hetkiä ei ole. Hän on onnistunut rakentamaan hyvät välit puolisoonsa, lapsiinsa ja appivanhempiin.
Ja täällä moni maalaisidyllin ja pula-ajan lapsuuden elänyt muori on kovasti sitä mieltä, että kyllä AP:n pitäisi hammasta purren kestää, hävetä "murrosiän uhmaansa", mennä terapiaan "mt heittelehtimisen takia", ja erityisesti olla velkaa vanhemmilleen sen, että nämä "sietivät" häntä lapsena, ruokkivat ja vaatettivat.
Tässä kommenttiketjussa on kieltämättä korostunut se, että murto-osa ihmisistä edes käsittää mikä asian punainen lanka on. Osalla on hyvinkin älyllisiä ja analyyttisiä kommentteja, mutta useammalla maalaistaustaisella tai iäkkäällä selvästi hankaluuksia ymmärtää asiaa, kun tämäkin on aivan pakko nähdä ensisijaisesti herjana omaa elinympäristöä kohtaan. Ja entä sitten, jos joku ei maaseudulla ole saanut elää hyvää lapsuutta, miten se voi kutittaa jonkin takalistoa noin kamalasti että täytyy alkaa haukkumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa jotkut ihmiset: aivan samoin kuin te nyt täällä suhtaudutte ja puhutte niin aloittajan vanhemmista ja kodista kuin omistannekin niin aivan samoin saattavat omat lapsenne puhua ja suhtautua teihin ja lapsuudenkotiinsa aikanaan.
Tähän voi itse vaikuttaa todella paljon omalla toiminnallaan. Enkä ainakaan itse haluaisi olla lapsille riippakivi, siksi säästötili on jo nyt kerryttämässä pesämunaa. Huolehdin terveydestäni, liikun paljon joten elintapasairauksien riski on pienempi. Haluan lasten ja lastenlasten olevan seuranani aidosti. Ei tulisi mieleenikään kertoa lapsilleni jostain peräpukamista ja virtsanpidätysongelmista, mitä iäkkäiden jutut pahimmillaan ovat.
Just just. Ja tietenkin olet satavarma, että pysyt freesinä ja terävänä kuolemaan saakka. Dementia, Alzheimer, erilaiset halvaukset tai hivuttavat sairaudet kiertävät sinut kaukaa. Luonteesi pysyy täysin samana, ihanana itsenäsi vanhuudessakin. Tietenkin olet myös satavarma, että vaikka itse oletat toimivasi oikein lastesi kanssa he muistavat sen kun olet tarpeeksi vanha. Saati arvostavat. Heillä voi olla ihan erilainen käsitys lapsuudestaan kuin sinulla. Myös rahalla ja pesämunalla ei aina pysty ostamaan lastensa kiintymystä ti sitä, että aidosti haluavat käydä vanhempiensa luona, toki perinnön toivossa käyvät. Tai pitkin hampain velvollisuudesta. Kukaan ei voi tietää mitä vanhuus tuo tullessaan.
1) Tässä puhuttiin elintapasairauksien riskin pienentämisestä. Miten saat väännettyä asian siihen, että olisin satavarma? Ymmärrätkö, mitä riskin pieneneminen tarkoittaa?
2) Luonne ei ole muuttunut iäkkäillä ihmisillä, jotka tunnen. Vain muistisairauden myötä ja silloinkin loppuvaiheessa. Hankalat ihmiset ovat hankalia vanhoinakin.
3) Lapseni arvostavat minua jo nyt ja osoittavat sen monilla eri tavoilla. Asioihin kun tosiaan voi itse vaikuttaa.
Käsitin kyllä, että tarkoitit elintapasairauksia. Mutta kun ne eivät ole ainoita sairauksia maailmassa. Olet kai huomannut, että esimerkiksi dementia on lisääntynyt ja se myös muuttaa ihmisen luonnetta ja käytöstä, silloin vielä kun on jossain määrin toimiva persoona. Loput sitten tiedätkin miten tauti etenee. Siihen ei voi oikein mitenkään varautua tai ennakoida. Dementiaa on huippuälykkäistä umpityhmiin ja siltä väliltä.
Kukaan ei etukäteen tiedä miten luonne muuttuu vanhana, varsinkin juuri jos on sairauksia. Myös henkiset sairaudet vaikuttavat. Vaikka et tunne muuttuneita ihmisiä niin se ei estä jonkun luonteen muuttuvan. Lapsetk7n saattavat sairastua eri tavoin ja siten muuttua ja muutenkin moni asia lasten itse vanhetessa muuttuu. Edelleen, ei voi tietää asioista kymmenien vuosien päähän. Miten silloin on. Jos kaikki olisi ennakoitavissa niin kaikki olisikin eri tavalla monesti.
Jäpäjäpä. Dementiakin on pitkälle elintapasairaus. Ei siltä ole suojassa kukaan kuten ei diabetekseltakaan, mutta todennäköisimmin dementia tulee matalasti koulutetuille, lihaville, tupakoineille, diabeetikoille, vähän liikkuville, masentuneille, verenpainetautisille, hoitamattomasta korkeasta kolesterolista kärsiville, epäterveellisesti syöville, sosiaalisista suhteista eristäytyville ja vähän aivojansa käyttäville.
Täyttä puppua tämä kommentti. Äidilläni on dementia ja hän on koulutettu, hoikka, tupakoimaton, aina liikkunut paljon, siis oikeasti paljon, ollut hyvin sosiaalinen ja aikaansaava. Ei tietenkään enää, mutta koko elämänsä ennen sairastumistaan.
Tässä ketjussa on hirveän yleistä se, että omaan elämään liittyvän yksittäisen anekdootin perusteella kuvitellaan, että sillä voidaan jotenkin kumota yleinen, suurta ihmisjoukkoa kuvaava faktatieto. Tuossa lueteltiin täysin paikkansapitäviä, yleisiä, tutkitusti altistavia taustatekijöitä dementialle. Ja sitten oman äidin surullisen kohtalon perusteella luullaan voitavan julistaa "täydeksi pupuksi" sellainen, joka lääketieteellisen tutkimuksen piirissä on laajoilla, eri maissa, vuosikymmenten aikana tehdyillä tutkimuksilla kartoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isä oli tarkan markan mies. Kun hän sai epilepsiakohtauksen, häneltä meni ajokortti. Kuskasin häntä ja äitiä monta kertaa lääkäriin, labroihin ja kuvauksiin. Käytiin yleensä kotimatkalla ruokakaupassa. Kauppaan mennessä on hankala risteys, josta en tykkää ajaa. Ajoin toista kautta, joten matkaa tuli lisää muutama sata metriä. Se se oli isälle vaikea paikka. Hän suuttui minulle tyhjästä ajosta, jurputti siitä pitkään, kiukutteli vielä kotona äidille, mutta mitään kiitosta kuskaamisesta en koskaan saanut.
Itse en lapsena enkä nytkään kokenut lapsuuskotia mitenkään rakkaaksi paikaksi. Se oli vanhempien koti, jossa me lapset saatiin asua. Eikä meillä ollut lapsille kuskauspalveluja, jos joku sitä miettii.
[Pitäisikö kaikkien maaseudulta lähteneet ja huonoistakin oloista saada paniikkihäiriö peltoa nähdessään, sitäkö tarkoitat? On tunnekylmä ihminen jos pystyy jättämään lapsuuden taakse ja ymmärtää vanhenemisen ?
Huvittavaa miten maaseutua kammoavia ovat joidenkin kirjoitukset ja maaseudun ihmisiä halveksivia. Lisäksi yleinen vanhusviha.
Mitten oikeesti pystytte tuolla nalkutuksella muuttamaan aloittajan lapsuuden? Vaikuttaa tyypiltä joka vanhana odotushuoneissakin jorisee muille muille mummoille kuinka lapsuus maalla oli kurja ja peltoa ja naakkoja, ei olisi kouluun laskettu. Minä, minä, minä kuitenkin olen nyt parempi ihminen ja äiti kuin kukaan muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outoa kun tiedän, että hyvin monet etenkin nuoret haluavat muuttaa näihin peräkyliin elämään alkuperäistä luonnonmukaista elämää. Pois kaupunkien hulinasta.
Aika itsepetosta ajatella että hoikkana jne ei vanhene eikä koskaan tule esim muistisairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa kun tiedän, että hyvin monet etenkin nuoret haluavat muuttaa näihin peräkyliin elämään alkuperäistä luonnonmukaista elämää. Pois kaupunkien hulinasta.
Jotkut niin tekevätkin, mutta selkeä valtavlrta, pääosa tekee päinvastoin, eli muuttaa kasvukeskuksiin, käytännössä eniten juuri pääkaupunkiseudulle. Et varmaankaan ole välttynyt uutisoinnilta, jossa tästä lähes päivittäin kerrotaan. Tässä valtameressä maalle muuttajat ovat pisara.
Vierailija kirjoitti:
[Pitäisikö kaikkien maaseudulta lähteneet ja huonoistakin oloista saada paniikkihäiriö peltoa nähdessään, sitäkö tarkoitat? On tunnekylmä ihminen jos pystyy jättämään lapsuuden taakse ja ymmärtää vanhenemisen ?
Huvittavaa miten maaseutua kammoavia ovat joidenkin kirjoitukset ja maaseudun ihmisiä halveksivia. Lisäksi yleinen vanhusviha.
Mitten oikeesti pystytte tuolla nalkutuksella muuttamaan aloittajan lapsuuden? Vaikuttaa tyypiltä joka vanhana odotushuoneissakin jorisee muille muille mummoille kuinka lapsuus maalla oli kurja ja peltoa ja naakkoja, ei olisi kouluun laskettu. Minä, minä, minä kuitenkin olen nyt parempi ihminen ja äiti kuin kukaan muu.
Ei sitä aloittajan lapsuutta voi muuttaakaan, ei aloittaja itse eikä varsinkaan satunnainen palstakirjoittaja.
Oleellista on, että se NYKYPÄIVÄ muutetaan. Siihen voimme vielä yleensä vaikuttaa. Eli, pidetään huolta omasta hyvinvoinnista, katkaistaan ylisukupolvinen kaltoinkohtelun ketju, tehdään tietoisia valintoja olla erilainen vanhempi itse omille lapsilleen, kouluttaudutaan mieleiselle alalle, tehdään mielekästä työtä, valitaan mielekäs asuinpaikka.
Vain itseään voi muuttaa, muita ihmisiä ei pidä edes pyrkiä muuttamaan. Toki, tämä itsen muutos saattaa pitää sisällään sen, että tietoisesti karttaa tilanteita, jossa ahdistusta esiintyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa kun tiedän, että hyvin monet etenkin nuoret haluavat muuttaa näihin peräkyliin elämään alkuperäistä luonnonmukaista elämää. Pois kaupunkien hulinasta.
Joo, se on jopa niin yleistä, että maalle muuttaneista nuorista tehdään lehtijuttuja tai haastatteluja telkkariin. Yhtä maalle muuttanutta paria kohti on kymmenen kaupunkiin muuttanutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[Pitäisikö kaikkien maaseudulta lähteneet ja huonoistakin oloista saada paniikkihäiriö peltoa nähdessään, sitäkö tarkoitat? On tunnekylmä ihminen jos pystyy jättämään lapsuuden taakse ja ymmärtää vanhenemisen ?
Huvittavaa miten maaseutua kammoavia ovat joidenkin kirjoitukset ja maaseudun ihmisiä halveksivia. Lisäksi yleinen vanhusviha.
Mitten oikeesti pystytte tuolla nalkutuksella muuttamaan aloittajan lapsuuden? Vaikuttaa tyypiltä joka vanhana odotushuoneissakin jorisee muille muille mummoille kuinka lapsuus maalla oli kurja ja peltoa ja naakkoja, ei olisi kouluun laskettu. Minä, minä, minä kuitenkin olen nyt parempi ihminen ja äiti kuin kukaan muu.
Ei sitä aloittajan lapsuutta voi muuttaakaan, ei aloittaja itse eikä varsinkaan satunnainen palstakirjoittaja.
Oleellista on, että se NYKYPÄIVÄ muutetaan. Siihen voimme vielä yleensä vaikuttaa. Eli, pidetään huolta omasta hyvinvoinnista, katkaistaan ylisukupolvinen kaltoinkohtelun ketju, tehdään tietoisia valintoja olla erilainen vanhempi itse omille lapsilleen, kouluttaudutaan mieleiselle alalle, tehdään mielekästä työtä, valitaan mielekäs asuinpaikka.
Vain itseään voi muuttaa, muita ihmisiä ei pidä edes pyrkiä muuttamaan. Toki, tämä itsen muutos saattaa pitää sisällään sen, että tietoisesti karttaa tilanteita, jossa ahdistusta esiintyy.
Siis tuo henkilö joka koko keskustelun on tihkunut vihaa itselleen tuntemattomia ihmisiä kohtaan maalaillen todella kurjaa ja väkivaltaista lapsuutta, pilkaten , että vai ihan asunnon hankkimisessa auttoivat.
Hän ei ole esittänyt mitään neuvoa henkilön nykyisen hyvinvoinnin edistämisrksi vaan kiihdyttänyt mielikuvituksensa maaseudun kauheuteen.
En minäkään keksi muuta kun lakkaa pitämästä yhteyttä vanhempiinsa. Mies ja lapsetkin ovat tyytyväisiä, lapset saavat esimerkin miten ikäviä ihmisiä kohdellaan.
Vierailija kirjoitti:
[Pitäisikö kaikkien maaseudulta lähteneet ja huonoistakin oloista saada paniikkihäiriö peltoa nähdessään, sitäkö tarkoitat? On tunnekylmä ihminen jos pystyy jättämään lapsuuden taakse ja ymmärtää vanhenemisen ?
Huvittavaa miten maaseutua kammoavia ovat joidenkin kirjoitukset ja maaseudun ihmisiä halveksivia. Lisäksi yleinen vanhusviha.
Mitten oikeesti pystytte tuolla nalkutuksella muuttamaan aloittajan lapsuuden? Vaikuttaa tyypiltä joka vanhana odotushuoneissakin jorisee muille muille mummoille kuinka lapsuus maalla oli kurja ja peltoa ja naakkoja, ei olisi kouluun laskettu. Minä, minä, minä kuitenkin olen nyt parempi ihminen ja äiti kuin kukaan muu.
Ihan käsittämättömiä johtopäätöksiä sinulla. Vai olivatko nämä jotain huumoria?
Ei, ei kaikkien maalta lähteneiden pidä saada paniikkihäiriöitä peltoa nähdessään. Vaan että mahdollisimman harva meistä, niin maalaisista kuin kaupunkilaisista, joutuisi niitä paniikkihäiriöitä kokemaan. Elämään sellaista elämää ettei koe. Tämä voi tarkoittaa joidenkin ihmisten, joidenkin paikkojen tai joidenkin tilanteiden karttamista.
Ei lapsuuden taakse jättäminen ole tunnekylmyyttä, jos se lapsuus on on ollut tunnekylmä itsessään.
Ei vanhuuden ymmärtäminenen ole tunnekylmyyttä, mutta tunnekylmyyden hyväksyminen on.
Ei naakoista jorisevan vanhemman lapsi automaattisesti kehity naakoista horisijaksi. Joillakin tapahtuu myös elämässä oppimista. Jopa poisoppimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa kun tiedän, että hyvin monet etenkin nuoret haluavat muuttaa näihin peräkyliin elämään alkuperäistä luonnonmukaista elämää. Pois kaupunkien hulinasta.
Joo, se on jopa niin yleistä, että maalle muuttaneista nuorista tehdään lehtijuttuja tai haastatteluja telkkariin. Yhtä maalle muuttanutta paria kohti on kymmenen kaupunkiin muuttanutta.
Satoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[Pitäisikö kaikkien maaseudulta lähteneet ja huonoistakin oloista saada paniikkihäiriö peltoa nähdessään, sitäkö tarkoitat? On tunnekylmä ihminen jos pystyy jättämään lapsuuden taakse ja ymmärtää vanhenemisen ?
Huvittavaa miten maaseutua kammoavia ovat joidenkin kirjoitukset ja maaseudun ihmisiä halveksivia. Lisäksi yleinen vanhusviha.
Mitten oikeesti pystytte tuolla nalkutuksella muuttamaan aloittajan lapsuuden? Vaikuttaa tyypiltä joka vanhana odotushuoneissakin jorisee muille muille mummoille kuinka lapsuus maalla oli kurja ja peltoa ja naakkoja, ei olisi kouluun laskettu. Minä, minä, minä kuitenkin olen nyt parempi ihminen ja äiti kuin kukaan muu.
Ihan käsittämättömiä johtopäätöksiä sinulla. Vai olivatko nämä jotain huumoria?
Ei, ei kaikkien maalta lähteneiden pidä saada paniikkihäiriöitä peltoa nähdessään. Vaan että mahdollisimman harva meistä, niin maalaisista kuin kaupunkilaisista, joutuisi niitä paniikkihäiriöitä kokemaan. Elämään sellaista elämää ettei koe. Tämä voi tarkoittaa joidenkin ihmisten, joidenkin paikkojen tai joidenkin tilanteiden karttamista.
Ei lapsuuden taakse jättäminen ole tunnekylmyyttä, jos se lapsuus on on ollut tunnekylmä itsessään.
Ei vanhuuden ymmärtäminenen ole tunnekylmyyttä, mutta tunnekylmyyden hyväksyminen on.
Ei naakoista jorisevan vanhemman lapsi automaattisesti kehity naakoista horisijaksi. Joillakin tapahtuu myös elämässä oppimista. Jopa poisoppimista.
Siis ihmisiä ei pidä hyväksyä sellaisena kuin he ovat vaan pyrkiä muuttamaan heidät.
Kuinka nämä ihmisten muuttajat pärjäävät työelämässä, tokko ovatkaan?
Täydellisyyden vaatiminen on tietysti ok kun itse on täydellinen.
Varmaan nytkin on monella lapsella kaupunkioloissakin kurjempi lapsuus mutta nyt on kirjoittajien mielestä maalla asuminen lapsuuden pohjanoteeraus. Lintuineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[Pitäisikö kaikkien maaseudulta lähteneet ja huonoistakin oloista saada paniikkihäiriö peltoa nähdessään, sitäkö tarkoitat? On tunnekylmä ihminen jos pystyy jättämään lapsuuden taakse ja ymmärtää vanhenemisen ?
Huvittavaa miten maaseutua kammoavia ovat joidenkin kirjoitukset ja maaseudun ihmisiä halveksivia. Lisäksi yleinen vanhusviha.
Mitten oikeesti pystytte tuolla nalkutuksella muuttamaan aloittajan lapsuuden? Vaikuttaa tyypiltä joka vanhana odotushuoneissakin jorisee muille muille mummoille kuinka lapsuus maalla oli kurja ja peltoa ja naakkoja, ei olisi kouluun laskettu. Minä, minä, minä kuitenkin olen nyt parempi ihminen ja äiti kuin kukaan muu.
Ihan käsittämättömiä johtopäätöksiä sinulla. Vai olivatko nämä jotain huumoria?
Ei, ei kaikkien maalta lähteneiden pidä saada paniikkihäiriöitä peltoa nähdessään. Vaan että mahdollisimman harva meistä, niin maalaisista kuin kaupunkilaisista, joutuisi niitä paniikkihäiriöitä kokemaan. Elämään sellaista elämää ettei koe. Tämä voi tarkoittaa joidenkin ihmisten, joidenkin paikkojen tai joidenkin tilanteiden karttamista.
Ei lapsuuden taakse jättäminen ole tunnekylmyyttä, jos se lapsuus on on ollut tunnekylmä itsessään.
Ei vanhuuden ymmärtäminenen ole tunnekylmyyttä, mutta tunnekylmyyden hyväksyminen on.
Ei naakoista jorisevan vanhemman lapsi automaattisesti kehity naakoista horisijaksi. Joillakin tapahtuu myös elämässä oppimista. Jopa poisoppimista.
No boomereita moititaan tunnekylmiksi. Paahtoivat vaan työtä ja elivät elämäänsä eivätkä olleet hermoheikkoja taustastaan vaikka olivat maalaisia eivätkä ees käyneet kuin kansakoulun. Eivät halailleet, on moitittu.
Nainen ei ole järvi.