Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1392)
Kyllä hyvin vähissä on hetket, jolloin vanhempien seurasta olisin tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana nauttinut.
Velvollisuudentunnosta ja menneisyydessä olleiden hyvien hetkien vuoksi siellä käyn.
Yritän sinnitellä pari kolme tuntia heidän luonaan odottaen hetkeä, että pääsen pois.
Olen aivan uupunut, tyhjä ja henkisesti loppu, kun sieltä pääsen.
Melkein seuraavakin päivä menee toipumiseen.
H.lvetin raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oli kuitenkin tarmokas ja aikava ja kävi lukion. Vaikka ehkä vähän maalaili vanhempien ilkeyttä. Kuten itsekin kertoi vanhemmat kirjoittivat vuokrasopimuksen ja antoivat lapsilisät. Ehkä muutakin kun tarkkaan muistelee.
Suurten ikäluokkien tytöt olisivat voineet kantaa kaunaa siitä ettei heitä koulutettu edes oppikoulun vertaa. Ehkä kantoivatkin..
Ehkä eivät hekään voineet kaikki hyvin nuorena eivätkä keski-iässäkään.
Piti tulla katsomaan, mitähän tänne on kirjoiteltu. Hassua, miten suosituksi jutuksi tää nousi. En selvästi ole ainoa, jolla on kurjia muistoja syrjäseudusta. Mihinkään ei tosiaan pääse ilman vanhempien kyytiä.
Äitini ei ole nyt soittanut, mutta isä kyseli tekstiviestitse verikokeiden tuloksista, ovatko ne ok. Tämä on yksi asia jota en vain enää jaksa. En voi ottaa kantaa heidän veriarvoihin, lääkityksiin, kolotuksiin tms. Vastasin vain, että hänen pitää malttaa odottaa. Tyhmänä olin aikaisemmin ottanut kantaa mm. korkeeseen verenpaineeseen ja yhä korkeaan kolesteroliin. Jollain ilveellä he osaavat katsoa tuloksia Kannasta tietokoneella, mutta älypuhelin on liian vaikea käytettävä. Ehkä pieni näppäimistö on vaikea, tai sitten pelottaa muuten vain uuden opettelu. Silti, tuntuu siltä että asioita kyllä osataan jos viitsitään.
Mikä ihmeen juttu nämä naakat nyt on, mihin ollaan takerruttu? Tai luonto? Jestas.. Harrastan retkeilyä ja viihdyn hyvin saaristomerellä, tunnen linnut joten kuten ja hyvä ystäväni on lintubongari. Eipä ahdista kuulla ystävältä linnuista joita on kuvannut, kun vuorovaikutus hänen kanssa on lähtökohtaisesti tervettä. Vanhempani vain puhuvat päälle kun yritän kertoa jostain vakavasta asiasta johon heidän huomiota tarvittaisiin. Siksi suututtaa se, että päälle puhumisen syy on noin mitätön. Ei tässä hyvä tavaton linnut tai luonto ahdista, vaan vanhempien käytös ja alue, joka muistuttaa lapsuudesta.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli ennenkuin menin kouluun. Kukaan ei enää juuri käynyt. Isommat sisarukset lähtivät heti. Ikätovereita ei ollut pahemmin ennen koulua enkä oikein osannut ystävystyä koulun aikana. Enkä oikein ole mikään ystävamagneetti vieläkään. Enkä edes käynyt kyläkoulua!
70luv ei lapsia kuskattu kerhoihin vaan mentiin itse jos mentiin. Meillä ei edes ollut autoa.
Ap on tehnyt hyvänratkaisun omalta kohdaltaan, mutta esikoisen ajamisen mummoa avittamaan ei ole hyvä, välttämättä. Jos jokin vanhussairaus puhkeaa, ei nuori välttämättä osaa toimia oikein.
Jos esikoinen on 23 ja vaarikin elossa ( monikossa aloitus ainakin) eiköhän jo kahteen mieheen osaisi vaikka ambulanssin soittaa. Mutta miksi poika menisi sinne kun ei mitään yhteyttä isovanhempiin ole ollut kun tylsää ja peltoja ja naakkoja.
Poika ei halua mennä pitkälti sen takia, etteivät vanhempani itse halunneet luoda kunnollista suhdetta häneen. Vanhempieni ajatus oli, että jokainen hoitaa itse omat lapsensa mutta kas kummaa, minutkin saatettiin viedä omalle, iäkkäälle mummolle hoitoon viikoksi. Vanhempani eivät ole olleet lasteni kanssa keskenään tuntia tai paria enempää, ja silloinkin kouluikäisinä. Nuorimmainen oli itkuisen oloinen kun tulin takaisin klapihommista. En tiedä mitä oli tapahtunut, äitini mielestä ei mitään, mutta selkäpiitä karmi silloinkin.
Lapset ovat kiintyneet mieheni vanhempiin, koska he ovat lämpöisiä ja mukavia ihmisiä. Maalla hekin asuvat, tosin eivät lähimainkaan yhtä syrjässä. Poika on käynyt isänsä vanhemmilla näyttämässä tyttöystävääkin jo pari kertaa ja käy kaupassa heidän puolesta jos arjelta kerkeää. Mummi sitten hemmottelee senkin edestä ja kovin tuntuu olevan pojasta ylpeä. Miehenikin käy vanhempiensa luona usein, ja nyt aion lähteä sinne ennemmin heitä auttelemaan, koska he ovat avun ansainneet kun olivat meidänkin tukena kun lapset olivat pieniä. Heidän luona ei ahdista eikä harmita, vaikka jutut joskus toistavat itseään. Positiivisuus antaa niin paljon anteeksi pikkuvikoja.
AP
Miten ajattelit äitisi hoitavan lapsiasi siellä 300 kmn päästä? Ei sirltä tulla äkkiä päikkyä korvaamaan lapsen sairastaessa.
Joo. Tää oli taas näitä tapauksia . Hohhoija!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei itse jaksa, niin aina soittaa pirauttaa, laitella joka viikko postikortti/pieni kirje, jossa kertoo aina ns kivan pikku kuulumisen, jota vanhus voi sitten mietiskellä!
Kokeikaapa!
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit äitisi hoitavan lapsiasi siellä 300 kmn päästä? Ei sirltä tulla äkkiä päikkyä korvaamaan lapsen sairastaessa.
Joo. Tää oli taas näitä tapauksia . Hohhoija!
Ei varmaan enää mitenkään. Juna meni jo, lapset ovat isoja. Sen verran mitä siellä ollaan oltu niin ovat olleet todella tylsistyneitä ja odottivat vain että päästään lähtemään kotiin. Ei normaali ihminen ala narista ala-asteikäisille lapsenlapsillekin kolotuksista ja vaivoista. Ei kaikista vain ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla tasan samanlainen iäkkkäänä. Oletko tullut ajatelleeksi sitä? Kannattas moettiä omaakin vanhuuttaan.
Minua sitten jaksaa tämä kaupankäynti ja laskelmallisuus kiinnostaa. Käydään mummoloissa jos hyödytään heistä. Mummot rientää hakemaan päikystä ja hoitavat nuhanenät ja pitävät viikonloppuja. Sieltä 300 kmn päässä. Jos mummo ei hoida, auta, hemmottele, anna lahjoja , lapset vieraannutetaan mummoista.
Huono tuurikin kun on kahdet autettavat lapset. Mun lapsilla parempi tuuri, kaikki elossaelovat 80+ mummot ja vaarit (anopit ja äidit) pärjäävät ilman apuja.
Enkä oleta vaikka olen lastenlapsia, heidän koiriaan, kissojaan, katsonut että sen olisin tehnyt saadakseni jotain palvelusta vastikkeeksi. ( hyi hitto sentään tuota exel-sukulaisuutta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla tasan samanlainen iäkkkäänä. Oletko tullut ajatelleeksi sitä? Kannattas moettiä omaakin vanhuuttaan.
Niin. Siellä onkin sitten miniän vanhemmat ne läheisemmät kun anoppi on kolkko ja kolea ja hermostunut ja jokainen kyllästynyt kuuntelemaan miten huonoja oli hänen vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla tasan samanlainen iäkkkäänä. Oletko tullut ajatelleeksi sitä? Kannattas moettiä omaakin vanhuuttaan.
Miksi olisin? Ei tuollaisessa ole järjen hiventäkään. En ole lähimainkaan samanlainen äiti kuin omani on. Enemmän näkisin itseni samanlaisena kuin mieheni äiti on nyt, eikä hän ole yksin jäämässä. Eipä taida olla pelkoa siitä, että lapseni katkaisisivat välit kun aikuinen poika on nytkin ihmeen tiiviisti kiinni. En odota heiltä todellakaan mitään vanhuudenturvaa, sitä varten meillä on säästötili. Haluan lasten tulevan käymään vain aidosta halusta. Enkä ikinä kyselisi omilta lapsiltani ilmaista neuvoa liittyen heidän ammatteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei itse jaksa, niin aina soittaa pirauttaa, laitella joka viikko postikortti/pieni kirje, jossa kertoo aina ns kivan pikku kuulumisen, jota vanhus voi sitten mietiskellä!
Kokeikaapa!
Miksi jos ei kestä vanhempiaan? Molemmin puolin helpotus kun yhteydet katkaistaan kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla tasan samanlainen iäkkkäänä. Oletko tullut ajatelleeksi sitä? Kannattas moettiä omaakin vanhuuttaan.
Miksi olisin? Ei tuollaisessa ole järjen hiventäkään. En ole lähimainkaan samanlainen äiti kuin omani on. Enemmän näkisin itseni samanlaisena kuin mieheni äiti on nyt, eikä hän ole yksin jäämässä. Eipä taida olla pelkoa siitä, että lapseni katkaisisivat välit kun aikuinen poika on nytkin ihmeen tiiviisti kiinni. En odota heiltä todellakaan mitään vanhuudenturvaa, sitä varten meillä on säästötili. Haluan lasten tulevan käymään vain aidosta halusta. Enkä ikinä kyselisi omilta lapsiltani ilmaista neuvoa liittyen heidän ammatteihin.
Äärimmäisyydestä toiseen. Aikuista lasta ei lasketa itsenäistymään.siinä saa miniä pyristellä kun anoppi olisi niin samas perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla tasan samanlainen iäkkkäänä. Oletko tullut ajatelleeksi sitä? Kannattas moettiä omaakin vanhuuttaan.
Miksi olisin? Ei tuollaisessa ole järjen hiventäkään. En ole lähimainkaan samanlainen äiti kuin omani on. Enemmän näkisin itseni samanlaisena kuin mieheni äiti on nyt, eikä hän ole yksin jäämässä. Eipä taida olla pelkoa siitä, että lapseni katkaisisivat välit kun aikuinen poika on nytkin ihmeen tiiviisti kiinni. En odota heiltä todellakaan mitään vanhuudenturvaa, sitä varten meillä on säästötili. Haluan lasten tulevan käymään vain aidosta halusta. Enkä ikinä kyselisi omilta lapsiltani ilmaista neuvoa liittyen heidän ammatteihin.
Kai tuolla laskemistavallasi odotat. Olet auttanut niin ja niin paljon, niin paljon katsonut lapsenlapsia, kyllä nyt pitää niin paljon saada palvelua.
Tuolla kaupankäyntityylillä mitä tohteutat omiin vanhempiiai
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli ennenkuin menin kouluun. Kukaan ei enää juuri käynyt. Isommat sisarukset lähtivät heti. Ikätovereita ei ollut pahemmin ennen koulua enkä oikein osannut ystävystyä koulun aikana. Enkä oikein ole mikään ystävamagneetti vieläkään. Enkä edes käynyt kyläkoulua!
70luv ei lapsia kuskattu kerhoihin vaan mentiin itse jos mentiin. Meillä ei edes ollut autoa.
Ap on tehnyt hyvänratkaisun omalta kohdaltaan, mutta esikoisen ajamisen mummoa avittamaan ei ole hyvä, välttämättä. Jos jokin vanhussairaus puhkeaa, ei nuori välttämättä osaa toimia oikein.
Jos esikoinen on 23 ja vaarikin elossa ( monikossa aloitus ainakin) eiköhän jo kahteen mieheen osaisi vaikka ambulanssin soittaa. Mutta miksi poika menisi sinne kun ei mitään yhteyttä isovanhempiin ole ollut kun tylsää ja peltoja ja naakkoja.
Poika ei halua mennä pitkälti sen takia, etteivät vanhempani itse halunneet luoda kunnollista suhdetta häneen. Vanhempieni ajatus oli, että jokainen hoitaa itse omat lapsensa mutta kas kummaa, minutkin saatettiin viedä omalle, iäkkäälle mummolle hoitoon viikoksi. Vanhempani eivät ole olleet lasteni kanssa keskenään tuntia tai paria enempää, ja silloinkin kouluikäisinä. Nuorimmainen oli itkuisen oloinen kun tulin takaisin klapihommista. En tiedä mitä oli tapahtunut, äitini mielestä ei mitään, mutta selkäpiitä karmi silloinkin.
Lapset ovat kiintyneet mieheni vanhempiin, koska he ovat lämpöisiä ja mukavia ihmisiä. Maalla hekin asuvat, tosin eivät lähimainkaan yhtä syrjässä. Poika on käynyt isänsä vanhemmilla näyttämässä tyttöystävääkin jo pari kertaa ja käy kaupassa heidän puolesta jos arjelta kerkeää. Mummi sitten hemmottelee senkin edestä ja kovin tuntuu olevan pojasta ylpeä. Miehenikin käy vanhempiensa luona usein, ja nyt aion lähteä sinne ennemmin heitä auttelemaan, koska he ovat avun ansainneet kun olivat meidänkin tukena kun lapset olivat pieniä. Heidän luona ei ahdista eikä harmita, vaikka jutut joskus toistavat itseään. Positiivisuus antaa niin paljon anteeksi pikkuvikoja.
AP
Isovanhemmisa on vikoja, toiset ihan huonoja, toisetkin viallisia.
Olet varmaan itse kympin tyttö, ei vian vikaa. Mitä nyt vialliset ihmiset laukaisee paniikkihäiriön. Kirjoita seepram-resepti itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla tasan samanlainen iäkkkäänä. Oletko tullut ajatelleeksi sitä? Kannattas moettiä omaakin vanhuuttaan.
Miksi olisin? Ei tuollaisessa ole järjen hiventäkään. En ole lähimainkaan samanlainen äiti kuin omani on. Enemmän näkisin itseni samanlaisena kuin mieheni äiti on nyt, eikä hän ole yksin jäämässä. Eipä taida olla pelkoa siitä, että lapseni katkaisisivat välit kun aikuinen poika on nytkin ihmeen tiiviisti kiinni. En odota heiltä todellakaan mitään vanhuudenturvaa, sitä varten meillä on säästötili. Haluan lasten tulevan käymään vain aidosta halusta. Enkä ikinä kyselisi omilta lapsiltani ilmaista neuvoa liittyen heidän ammatteihin.
Äärimmäisyydestä toiseen. Aikuista lasta ei lasketa itsenäistymään.siinä saa miniä pyristellä kun anoppi olisi niin samas perhettä.
Sinulla taitaa olla vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Jos poika ja tyttöystävä haluavat tulla kysymättä kylään niin en kai minä heitä pois karkoita? Miksi miniä laittaa kuvia heidän jutuistaan minulle? Vastaan jatkossa vain kommentteihin, joissa on jotain järkeä. Tämä sinun epätoivoinen kaivelu ja tahallinen väärin ymmärtäminen ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla tasan samanlainen iäkkkäänä. Oletko tullut ajatelleeksi sitä? Kannattas moettiä omaakin vanhuuttaan.
Miksi olisin? Ei tuollaisessa ole järjen hiventäkään. En ole lähimainkaan samanlainen äiti kuin omani on. Enemmän näkisin itseni samanlaisena kuin mieheni äiti on nyt, eikä hän ole yksin jäämässä. Eipä taida olla pelkoa siitä, että lapseni katkaisisivat välit kun aikuinen poika on nytkin ihmeen tiiviisti kiinni. En odota heiltä todellakaan mitään vanhuudenturvaa, sitä varten meillä on säästötili. Haluan lasten tulevan käymään vain aidosta halusta. Enkä ikinä kyselisi omilta lapsiltani ilmaista neuvoa liittyen heidän ammatteihin.
Äärimmäisyydestä toiseen. Aikuista lasta ei lasketa itsenäistymään.siinä saa miniä pyristellä kun anoppi olisi niin samas perhettä.
Sinulla taitaa olla vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Jos poika ja tyttöystävä haluavat tulla kysymättä kylään niin en kai minä heitä pois karkoita? Miksi miniä laittaa kuvia heidän jutuistaan minulle? Vastaan jatkossa vain kommentteihin, joissa on jotain järkeä. Tämä sinun epätoivoinen kaivelu ja tahallinen väärin ymmärtäminen ei sitä ole.
Odotellaan. Kun he perustavat perheen ja hyvä mummo pyörii paikalla koko ajan neuvoineen ja ruikuttaa elämäntarinaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli ennenkuin menin kouluun. Kukaan ei enää juuri käynyt. Isommat sisarukset lähtivät heti. Ikätovereita ei ollut pahemmin ennen koulua enkä oikein osannut ystävystyä koulun aikana. Enkä oikein ole mikään ystävamagneetti vieläkään. Enkä edes käynyt kyläkoulua!
70luv ei lapsia kuskattu kerhoihin vaan mentiin itse jos mentiin. Meillä ei edes ollut autoa.
Ap on tehnyt hyvänratkaisun omalta kohdaltaan, mutta esikoisen ajamisen mummoa avittamaan ei ole hyvä, välttämättä. Jos jokin vanhussairaus puhkeaa, ei nuori välttämättä osaa toimia oikein.
Jos esikoinen on 23 ja vaarikin elossa ( monikossa aloitus ainakin) eiköhän jo kahteen mieheen osaisi vaikka ambulanssin soittaa. Mutta miksi poika menisi sinne kun ei mitään yhteyttä isovanhempiin ole ollut kun tylsää ja peltoja ja naakkoja.
Poika ei halua mennä pitkälti sen takia, etteivät vanhempani itse halunneet luoda kunnollista suhdetta häneen. Vanhempieni ajatus oli, että jokainen hoitaa itse omat lapsensa mutta kas kummaa, minutkin saatettiin viedä omalle, iäkkäälle mummolle hoitoon viikoksi. Vanhempani eivät ole olleet lasteni kanssa keskenään tuntia tai paria enempää, ja silloinkin kouluikäisinä. Nuorimmainen oli itkuisen oloinen kun tulin takaisin klapihommista. En tiedä mitä oli tapahtunut, äitini mielestä ei mitään, mutta selkäpiitä karmi silloinkin.
Lapset ovat kiintyneet mieheni vanhempiin, koska he ovat lämpöisiä ja mukavia ihmisiä. Maalla hekin asuvat, tosin eivät lähimainkaan yhtä syrjässä. Poika on käynyt isänsä vanhemmilla näyttämässä tyttöystävääkin jo pari kertaa ja käy kaupassa heidän puolesta jos arjelta kerkeää. Mummi sitten hemmottelee senkin edestä ja kovin tuntuu olevan pojasta ylpeä. Miehenikin käy vanhempiensa luona usein, ja nyt aion lähteä sinne ennemmin heitä auttelemaan, koska he ovat avun ansainneet kun olivat meidänkin tukena kun lapset olivat pieniä. Heidän luona ei ahdista eikä harmita, vaikka jutut joskus toistavat itseään. Positiivisuus antaa niin paljon anteeksi pikkuvikoja.
AP
Isovanhemmisa on vikoja, toiset ihan huonoja, toisetkin viallisia.
Olet varmaan itse kympin tyttö, ei vian vikaa. Mitä nyt vialliset ihmiset laukaisee paniikkihäiriön. Kirjoita seepram-resepti itsellesi.
Tais ruikuttajamummolla mennä tunteisiin. Omaiset ovat käyneet luonasi viime vuoskymmenen puolella, kun noin kovasti harmittaa? Peräpukamat hiertää, eikä kukaan ole kuuntelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli ennenkuin menin kouluun. Kukaan ei enää juuri käynyt. Isommat sisarukset lähtivät heti. Ikätovereita ei ollut pahemmin ennen koulua enkä oikein osannut ystävystyä koulun aikana. Enkä oikein ole mikään ystävamagneetti vieläkään. Enkä edes käynyt kyläkoulua!
70luv ei lapsia kuskattu kerhoihin vaan mentiin itse jos mentiin. Meillä ei edes ollut autoa.
Ap on tehnyt hyvänratkaisun omalta kohdaltaan, mutta esikoisen ajamisen mummoa avittamaan ei ole hyvä, välttämättä. Jos jokin vanhussairaus puhkeaa, ei nuori välttämättä osaa toimia oikein.
Jos esikoinen on 23 ja vaarikin elossa ( monikossa aloitus ainakin) eiköhän jo kahteen mieheen osaisi vaikka ambulanssin soittaa. Mutta miksi poika menisi sinne kun ei mitään yhteyttä isovanhempiin ole ollut kun tylsää ja peltoja ja naakkoja.
Poika ei halua mennä pitkälti sen takia, etteivät vanhempani itse halunneet luoda kunnollista suhdetta häneen. Vanhempieni ajatus oli, että jokainen hoitaa itse omat lapsensa mutta kas kummaa, minutkin saatettiin viedä omalle, iäkkäälle mummolle hoitoon viikoksi. Vanhempani eivät ole olleet lasteni kanssa keskenään tuntia tai paria enempää, ja silloinkin kouluikäisinä. Nuorimmainen oli itkuisen oloinen kun tulin takaisin klapihommista. En tiedä mitä oli tapahtunut, äitini mielestä ei mitään, mutta selkäpiitä karmi silloinkin.
Lapset ovat kiintyneet mieheni vanhempiin, koska he ovat lämpöisiä ja mukavia ihmisiä. Maalla hekin asuvat, tosin eivät lähimainkaan yhtä syrjässä. Poika on käynyt isänsä vanhemmilla näyttämässä tyttöystävääkin jo pari kertaa ja käy kaupassa heidän puolesta jos arjelta kerkeää. Mummi sitten hemmottelee senkin edestä ja kovin tuntuu olevan pojasta ylpeä. Miehenikin käy vanhempiensa luona usein, ja nyt aion lähteä sinne ennemmin heitä auttelemaan, koska he ovat avun ansainneet kun olivat meidänkin tukena kun lapset olivat pieniä. Heidän luona ei ahdista eikä harmita, vaikka jutut joskus toistavat itseään. Positiivisuus antaa niin paljon anteeksi pikkuvikoja.
AP
Isovanhemmisa on vikoja, toiset ihan huonoja, toisetkin viallisia.
Olet varmaan itse kympin tyttö, ei vian vikaa. Mitä nyt vialliset ihmiset laukaisee paniikkihäiriön. Kirjoita seepram-resepti itsellesi.
Tais ruikuttajamummolla mennä tunteisiin. Omaiset ovat käyneet luonasi viime vuoskymmenen puolella, kun noin kovasti harmittaa? Peräpukamat hiertää, eikä kukaan ole kuuntelemassa?
Ai joku teini palstalle? Yksin asun mutta täysjärkiset lapset ja lastenlapset. Ja lasten puolisotkin. Esim whatsapp on mukava pitää päivittäin yhteyttä, laitella kuvia.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempien seura aiheuttaa kylläkin myös tuppukylästä ahdistumisen eikä toisin päin.