Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
19.04.2026 |
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (897)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen kylän, metsien ja peltojen vika on, että ahdistut. Luonto ja maaseutu on mukavaa. Eiköhän syy löydy niistä sinun vanhemmistasi ja lapsuudestasi, että jokin siellä saa ahdistumaan. Ei se miljöö vaan se ilmapiiri.
Tunnetko olosi tervetulleeksi, rakastetuksi kun tulet käymään? Soitteletteko? Onko suhde vanhempiisi enemmän etäinen kuin läheinen? Jos suhde ei alunperinkään ole läheinen ja vierailun aikana ei kertaakaan olla kiinnostuneita sinusta, ei reaktiosi ole outo. Vastavuoroisuus kuuluu hyviin ihmissuhteisiin.
Äitinsä soittaa hänelle joka päivä eli kantaa huolta edelleen pikku murkustaan. Eiköhän vaan vanhemmat sitä lukiotakin tuleneet, olisihan siihen lähilukioonkin pitänyt kirjat ostaa js matkat jne
On tämä kyllä niin älytöntä kommentointia. Olen joutunut aikuistumaan aivan liian varhain. Äitini soittaa joka päivä puhuakseen vain omista asioistaan tai kysyäkseen neuvoa miten tuo television juttu toimikaan. Yleensä he haluavat kuulla näkemykseni sote-ammattilaisena, pitääkö olla jostain vaivasta, lääkkeestä tai veriarvosta huolissaan.
Vanhempieni näkemys oli, ettei lukioon olisi tarvinnut mennä ollenkaan. Eivät ole maksaneet kirjojakaan vaikka varaa olisi. Siinä mielessä todella olivat itse jättäneet minut heitteille, vaikka eivät varsinaisesti olleet väkivaltaisia tms. mutta henkisesti kyllä todella poissaolevia.
Olet kyllä melkoinen valittaja. Täällä on tullut jo monia fiksuja ideoita, miten voisit toteuttaa vierailut mukavammalla tavalla sinulle itsellesi, mutta keksit koko ajan yhä uusia valituksen aiheita. Hae ammattiapua ennen kuin katkeroidut lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soitelkaa whatsapp videopuheluita.
Ja niihin mukaan joskus myös ne lapset naamaansa näyttämään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen kylän, metsien ja peltojen vika on, että ahdistut. Luonto ja maaseutu on mukavaa. Eiköhän syy löydy niistä sinun vanhemmistasi ja lapsuudestasi, että jokin siellä saa ahdistumaan. Ei se miljöö vaan se ilmapiiri.
Tunnetko olosi tervetulleeksi, rakastetuksi kun tulet käymään? Soitteletteko? Onko suhde vanhempiisi enemmän etäinen kuin läheinen? Jos suhde ei alunperinkään ole läheinen ja vierailun aikana ei kertaakaan olla kiinnostuneita sinusta, ei reaktiosi ole outo. Vastavuoroisuus kuuluu hyviin ihmissuhteisiin.
Äitinsä soittaa hänelle joka päivä eli kantaa huolta edelleen pikku murkustaan. Eiköhän vaan vanhemmat sitä lukiotakin tuleneet, olisihan siihen lähilukioonkin pitänyt kirjat ostaa js matkat jne
On tämä kyllä niin älytöntä kommentointia. Olen joutunut aikuistumaan aivan liian varhain. Äitini soittaa joka päivä puhuakseen vain omista asioistaan tai kysyäkseen neuvoa miten tuo television juttu toimikaan. Yleensä he haluavat kuulla näkemykseni sote-ammattilaisena, pitääkö olla jostain vaivasta, lääkkeestä tai veriarvosta huolissaan.
Vanhempieni näkemys oli, ettei lukioon olisi tarvinnut mennä ollenkaan. Eivät ole maksaneet kirjojakaan vaikka varaa olisi. Siinä mielessä todella olivat itse jättäneet minut heitteille, vaikka eivät varsinaisesti olleet väkivaltaisia tms. mutta henkisesti kyllä todella poissaolevia.
Olet kyllä melkoinen valittaja. Täällä on tullut jo monia fiksuja ideoita, miten voisit toteuttaa vierailut mukavammalla tavalla sinulle itsellesi, mutta keksit koko ajan yhä uusia valituksen aiheita. Hae ammattiapua ennen kuin katkeroidut lopullisesti.
Aseella uhaten vanhemmat kesäteatteriin? Lähin hotelli on 80 km päässä, sitäkin joku ehdotti. Kyllä, kerrassaan loistavia ideoita. Harmi vain kun juuri mikään niistä ei ole realistinen. Realistisinta on lopettaa itsensä kiusaaminen, olla armollinen, ja keskittyä omaan perheeseen ja ystäviin. Tietysti tilanne pitää vanhemmille selittää, että saavat nyt hoitaa itse asiansa.
Pakko olla provo. Ei maalla nyt sentään noin tylsää ole jos harvakseltaan käy. Eikä kaupunki anna onnea yhtään sen enempää.
Älä lue noiden vähättelijöiden, syyllistäjien ja trollien pään aukomisia.
Eivät ymmärrä sinun asemaasi ja kuvittelevat omasta navastaan käsin jotain alentuvaa ja mitätöivää.
Kun itse ovat saaneet olla lapsia ja ovat vieläkin, niin luulevat että muutkin on.
Ei heille ole mahdollista ymmärtää päinvastaista todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä kuin suurin osa täällä näyttää olevan ja mielestäni ap:lla on oikeus mennä oikoreittiä ja yksinnertaisesti jättää visiitit jatkossa väliin. Pidemmän päälle joku pitkä, kallis ja kivulias mennyisyyttä ruotiva terapia voi ehkä konkretisoitua onnistuneina kotivisiitteinä ilman paniikkikohtauksia, mutta millä hinnalla? Minulla on itsellänikin kokemuksia siitä miten arvottomuuden kokemus liittyy vahvasti tiettyyn paikkaan. Silloin joskus paha olo kskee vain olemassa kyseisessä paikassa, vaikka oikeastihan sen aiheuttavat muut ihmiset. Muita ei voi muuttaa, vain itseään voi ja sekin on vapaaehtoista. Voi myös päättää jatkaa eri suuntiin ja joskus niin on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitelkaa whatsapp videopuheluita.
Ja niihin mukaan joskus myös ne lapset naamaansa näyttämään
AP valittaja tässä valittaa nyt siitä, ettei kumpikaan vanhemmistani käytä whatsappia eivätkä videopuhelut onnistuisi. Eivät koskaan oppineet käyttämään älypuhelinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaupunkielämä yhtään virikkeellisempää, jos ei ole ollut perheessä rahaa. Vanhemmat, joilla ei mitään kiinnostusta sosiaaliseen elämään. Siksi sitten takertuvat aikuisiin lapsiinsa heidän muutettua kotoaan. Hoidin ikääntyvät vanhempani, mutta omilta en odota mitään. Lopetin joulun, pääsiäisen, äitienpäivän ym järjestämisen, ettei heidän tarvitse vaivautua saapua viikoksikin niitä viettämään. Tosin jostakin syystä on tullut palautetta, miksei kutsuja ole tullut. Voisin tosin vastavuoroisesti illan vierailla heillä, mutta se ei tunnu olevan tarpeellista. Asiat hyvin. Kaikki omien nykyisten läheistensä, joiden ei tarvitse olla biologisesti sukua, kanssa.
Kaupungissa on ihmisiä, joista saa ystäviä. Onhan vaikka mitä ilmaista tekemistä kaupungissakin, eikä mikään estä menemään ihailemaan jotain kasvavaa pajukkoa kaupunginlaidalle kuten eräs täällä ehdotti talousmetsän taimikon kasvun seuraamista :D
Missään ei kai niin yksinäisiä ihmisiä kuin kaupungeissa. Työttömät mt-ongelmaiset ym. Sinkkuvanhukset. Työssäkäyvänkin sosiaalinen elämä voi olla työpaikoilla. Ei sieltä kuntosalilta tai posliinin maalauksesta välttämättä ystävää löydä.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei maalla nyt sentään noin tylsää ole jos harvakseltaan käy. Eikä kaupunki anna onnea yhtään sen enempää.
Et selvästi tiedä mistä puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei maalla nyt sentään noin tylsää ole jos harvakseltaan käy. Eikä kaupunki anna onnea yhtään sen enempää.
Maalla voi kuule olla monenlaista.
Kyllä niitä on semmoisia aivan järkyttäviä umpioita ja ihmisiä, ketkä ovat käytännössä, sori nyt vaan..kehitysvammaisen tasolla henkisesti.
Maalla on normaaleja ihmisiä, älykkäitä ihmisiä, moderneja, edistyksellisiä ihmisiä, mutta myös raskaita, vammaisia, heikkolahjaisia, myrkyllisiä, epäkypsiä ja sietämättömiä.
Ankean pikkukylän ja omien huonojen muistojesi takia et halua nähdä vanhempiasi, koska he asuvat siinä inhoamassasi paikassa? En todellakaan nyt oikein tajua. Etkö ymmärrä erotella asioita toisistaan? Mennyt on mennyttä ja sinä olet jo aikoja sitten muuttanut poiskin siitä ankeasta kylästä ja vain ajat sen läpi vanhempiesi luokse. Ketä nyt siis oikeasti kammoksut, sitä kylää, muistojasi vai vanhempiasi? Vaikuttaa siltä, että niitä vanhempiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kohtuutonta, kun pitäisi olla lempeä, armollinen, rakastava ja hoivaava vanhempi omille vanhemmilleen, mutta ei ole itse saanut olla koskaan lapsi. On joutunut opettelemaan, olemaan itse itselleen rakastava ja turvallinen vanhempi.
Täällä nyt lässyttää kaikki normaalin lapsuuden eläneet, joilla ei ole mitään käsitystä mitä toiset on lapsena saaneet sietää.
Juurikin näin. On helppo huutaa, että ”kasva aikuiseksi” kun piti aikuistua 15-vuotiaana.
Onko muuten konkreettisia vinkkjä, miten kasvaa aikuiseksi yli 40-vuotiaana? Katkeruus ja syvä ahdistus paskasta lapsuudesta ei hellitä sormia napsauttamalla. Terapia varmaan auttaisi.
Täytyy olla onnellinen siitä, että omat lapset ovat saaneet melko normaalin lapsuuden, mitä nyt isovanhemmat halunneet jättäytyä taka-alalle. He eivät ole koskaan käyneet minun luona kylässä, koko elämänsä aikana. Ei edes vaikka kyytiä tarjoaisi.
Kannattaa mennä sinne terapiaan. Minä jaksoin pitkään olla katkera vanhemmilleni, jotka saivat minut ehkä liian nuorina eivätkä ymmärtäneet oikein mistään mitään. Nykyiseen intensiivisen curling-vanhemmuuden ihanteeseen verrattuna suhtautuminen oli aika välinpitämätöntä. Lisäksi esikoisena on saanut murto-osan siitä huolenpidosta ja tuesta, mitä nuoremmille sisaruksille suotiin. Kuitenkaan en todellakaan jaksa enää keski-ikäisenä riippua marttyyrinä siellä ristillä ja syyttää lapsuusoloja kaikesta, mikä omassa elämässä mahdollisesti mättää. Aloittaja vaikuttaa häkellyttävän epäkypsältä, jos nyt oletetaan että lapsuuden perheessä ei ole ollut mitään vakavaa ja vaikeasti traumatisoivaa kaltoinkohtelua vaan kyse on ollut lähinnä tuollaisesta aika tyypillisestä luonteiden ja arvojen erilaisuudesta. Elämä on kovin lyhyt aika käytettäväksi tuohon katkerana märehtimiseen. Kannattaa joko laskea odotuksia omien vanhempien suhteen tai jos se ei auta niin välien katkaiseminenkin on vaihtoehto. Ei tarvitse sitten uhrina kirjoitella vauvapalstalla että taas oli äidillä ihan tyhmiä juttuja.
Eristyksissä kasvaminen ei ole mikään pikkujuttu. Se on traumatisoivaa. Monet täällä eivät näytä ymmärtävän, mitä se tarkoittaa kun lähialueella ei ole lainkaan itsensä ikäistä seuraa, jos edes on muita ihmisiä. Jos hän olisi kovin epäkypsä, tuskin omien lasten kasvatus onnistuisi? Kaunan ja traumojen kantaminen ei ole vapaaehtoista, eivätkä ne häviä vain päättämällä että ”minäpä nyt lopetan ahdistumasta asiasta”.
Ei ap ole missään eristyksessä kasvanut, vai lukiko jossain että olisi ollut kotiopetuksessa jne? Saman ikäisen seuran vähäisyys koulupäivien ulkopuolella on aika tyypillinen tilanne maalaistalojen lapsilla, mutta harva väittää olevansa pelkästään sillä perusteella kaltoinkohdeltu ja traumatisoitunut uhri. Ja mitä niiden omien lasten kasvatukseen tulee niin siitähän meillä ei ole muuta tietoa kuin ap:n omat hurskastelevat puheet. Lapset eivät kai ole täällä asiasta todistamassa.
Miksi ap syyttää vanhempiaan jos hänelle ei kelvannut lähilukio ja kotona asuminen? Nytkö hän aikuisena tajusi ettei niin kivaa ollutkaan opiskelijasolussa teininä? Kaupungin sykkeessä. Vaikka itse sinne silloin halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitelkaa whatsapp videopuheluita.
Ja niihin mukaan joskus myös ne lapset naamaansa näyttämään
AP valittaja tässä valittaa nyt siitä, ettei kumpikaan vanhemmistani käytä whatsappia eivätkä videopuhelut onnistuisi. Eivät koskaan oppineet käyttämään älypuhelinta.
No niinpä tietysti. Miksi eivät vielä voisi oppia jos vaikka opettaisit? Anna kun arvaan; eivät halua, sinä et halua jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä kuin suurin osa täällä näyttää olevan ja mielestäni ap:lla on oikeus mennä oikoreittiä ja yksinnertaisesti jättää visiitit jatkossa väliin. Pidemmän päälle joku pitkä, kallis ja kivulias mennyisyyttä ruotiva terapia voi ehkä konkretisoitua onnistuneina kotivisiitteinä ilman paniikkikohtauksia, mutta millä hinnalla? Minulla on itsellänikin kokemuksia siitä miten arvottomuuden kokemus liittyy vahvasti tiettyyn paikkaan. Silloin joskus paha olo kskee vain olemassa kyseisessä paikassa, vaikka oikeastihan sen aiheuttavat muut ihmiset. Muita ei voi muuttaa, vain itseään voi ja sekin on vapaaehtoista. Voi myös päättää jatkaa eri suuntiin ja joskus niin on parasta.
Totta.
Siellä traumojen syntysijoilla ne ahdistuskohtaukset iskee.
Eikä niille oikein tahdonvoimalla voi mitään tai "aikuistumalla".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei maalla nyt sentään noin tylsää ole jos harvakseltaan käy. Eikä kaupunki anna onnea yhtään sen enempää.
Maalla voi kuule olla monenlaista.
Kyllä niitä on semmoisia aivan järkyttäviä umpioita ja ihmisiä, ketkä ovat käytännössä, sori nyt vaan..kehitysvammaisen tasolla henkisesti.
Maalla on normaaleja ihmisiä, älykkäitä ihmisiä, moderneja, edistyksellisiä ihmisiä, mutta myös raskaita, vammaisia, heikkolahjaisia, myrkyllisiä, epäkypsiä ja sietämättömiä.
Kuten kaupungissakin siis.
Ja miten joku, joka tulee vain vierailemaan vanhemmilleen, muka joutuu tällaisen paikallisten umpioitten, heikkolahjaisten ym. maalaisten kanssa tekemisiin?
Onhan täällä tullut ihan käytännön ideoita mitä tehdä vanhempien kanssa ihan siellä kotona. Mutta sulle ei kelpaa niistä mikään, koska keskityt vain negatiivisuuteen ja siihen mikä on huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se sen kylän, metsien ja peltojen vika on, että ahdistut. Luonto ja maaseutu on mukavaa. Eiköhän syy löydy niistä sinun vanhemmistasi ja lapsuudestasi, että jokin siellä saa ahdistumaan. Ei se miljöö vaan se ilmapiiri.
Tunnetko olosi tervetulleeksi, rakastetuksi kun tulet käymään? Soitteletteko? Onko suhde vanhempiisi enemmän etäinen kuin läheinen? Jos suhde ei alunperinkään ole läheinen ja vierailun aikana ei kertaakaan olla kiinnostuneita sinusta, ei reaktiosi ole outo. Vastavuoroisuus kuuluu hyviin ihmissuhteisiin.
Äitinsä soittaa hänelle joka päivä eli kantaa huolta edelleen pikku murkustaan. Eiköhän vaan vanhemmat sitä lukiotakin tuleneet, olisihan siihen lähilukioonkin pitänyt kirjat ostaa js matkat jne
On tämä kyllä niin älytöntä kommentointia. Olen joutunut aikuistumaan aivan liian varhain. Äitini soittaa joka päivä puhuakseen vain omista asioistaan tai kysyäkseen neuvoa miten tuo television juttu toimikaan. Yleensä he haluavat kuulla näkemykseni sote-ammattilaisena, pitääkö olla jostain vaivasta, lääkkeestä tai veriarvosta huolissaan.
Vanhempieni näkemys oli, ettei lukioon olisi tarvinnut mennä ollenkaan. Eivät ole maksaneet kirjojakaan vaikka varaa olisi. Siinä mielessä todella olivat itse jättäneet minut heitteille, vaikka eivät varsinaisesti olleet väkivaltaisia tms. mutta henkisesti kyllä todella poissaolevia.
Olet kyllä melkoinen valittaja. Täällä on tullut jo monia fiksuja ideoita, miten voisit toteuttaa vierailut mukavammalla tavalla sinulle itsellesi, mutta keksit koko ajan yhä uusia valituksen aiheita. Hae ammattiapua ennen kuin katkeroidut lopullisesti.
Aseella uhaten vanhemmat kesäteatteriin? Lähin hotelli on 80 km päässä, sitäkin joku ehdotti. Kyllä, kerrassaan loistavia ideoita. Harmi vain kun juuri mikään niistä ei ole realistinen. Realistisinta on lopettaa itsensä kiusaaminen, olla armollinen, ja keskittyä omaan perheeseen ja ystäviin. Tietysti tilanne pitää vanhemmille selittää, että saavat nyt hoitaa itse asiansa.
Onnittelut siitä miten olet onnistunut jo kohta 20 sivun verran jatkamaan tuota yhdentekevää rölläämistäsi. Tai jos tämä tosiaan on ihan tosissaan kirjoitettu niin helpolla olet kyllä elämässä päässyt kun eläkeikäisten vanhempien tylsyys kelpaa valitusvirren aiheeksi. Ehkä tarvitsisit jotain ihan oikeita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei maalla nyt sentään noin tylsää ole jos harvakseltaan käy. Eikä kaupunki anna onnea yhtään sen enempää.
Et selvästi tiedä mistä puhut.
Miksen tiedä? Kyllä tiedän oikein hyvin kuinka tylsää ja yksinäistä kaupungissa voi olla. Kehenkään ei tutustu missään ja kaikilla on kiire omien kavereiden luo. Maalla voi sentään innostua luonnosta ja eläinten seuraamisesta. Tai puutarhanhoidosta. On ihan erilainen tylsyys jos ympärillä on vain maaseutua kuin, että on keskellä kaupunkia ja ainoa kontaktin ottaja on päälle kakkaava lokki. Ja sekin ruikkasi vahingossa.
Se että tuntuu pahalta ja inhottaa, ei ole sama asia kuin katkeruus.