Kysymys kristityille: miten suhtaudutte esiaviolliseen seksiin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen seksiä harjoittanut kunkin seurustelukumppanin kanssa vaikka olen kristitty. On ollut hienoja kokemuksia, jokainen vielä melko erilainen partneri. 

 

N 39

Raamatussa kerrotaan että joidenkin tähden totuuden tie tulee häväistyksi. 

Kyllä olen seksiä harjoittanut kunkin seurustelukumppanin kanssa vaikka olen kristitty. On ollut hienoja kokemuksia, jokainen vielä melko erilainen partneri. 

Joo ja minäkin olen raivoraitis absolutisti vaikka juon alkoholia. xD 

näin: ketkä haluaa panna, "tulkitsevat" raamattua niin että saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että monet tämän aihepiirin säännöistä ovat alunperin olleet olemassa siksi, että hallitsematon lisääntyminen ja huono huolenpito "irrallisista" jälkeläisistä on ollut tietysti hyvin ei-toivottu asia. Se on sitä tietysti myös edelleen, ja siitä on syytä pidättäytyä ja ehkäistä tällaiset raskaudet, se kun nykyisin on täysin mahdollista. En kuitenkaan osaa nähdä, että itse seksissä sinänsä olisi mitään absoluuttisen pahaa. Oleellista on se, mihin sielu ja sydän on kiinnittynyt. Mikä tahansa riippuvuus ja liiallinen kiinnittyminen vie ihmistä väärään suuntaan. Sielun tulisi ennen kaikkea keskittyä muihin kuin tämän maailman asioihin. 

Sanoohan Raamattu myös: Henki on altis mutta liha on heikko. Eli on ihan ollut tiedossa ja tunnettu tämä totuus jo ammoisina aikoina.

Siis ihmisen henki on altis tavoittelemaan korkeampia, hengellisiä asioita, mutta kehon halut ja vietit vetävät maallisiin, ruumiilliseen tyydytykseen. 

Raamatussa sanotaan, että lihallisten kiusausten vuoksi jokaisella miehellä olkoon vaimo ja naisella oma mies. Mutta entäs kun sellaisia ei voi ostaa (S)tokmannilta eikä K-Raudasta, eikä sopivaa, halukasta kumppania löydy mistään?! Raamatussa puhutaan henkilöistä, jotka on määrätty elämään yksin, selibaatissa, mutta ne eivvät viittaa lainkaan mahdollisuuteen, ettei nirmaali, terve ihminen pääsisi naimisiin! Yhteiskunta ja ihmiskunta on todella jotenkin rikki.

Raamatun aikoihin tuskin tunnettiin nykyisen kaltaisia rakkausavioliittoja, vaan vamhemmat valitsivat taustaltaan sopivan puolison lapselleen, usein jo ennen kuin olivat naimaiässä. Lapsi sittemn tottui ajattelemaan tiettyä henkilö hänelle varattuna puolisona. Aina nämä naimakaupat eivät toteutuneet, kun jompikumpi vastusti liittoa omista syistään. 

Nykyihminen on Jumalaa lukuunottamatta yksin valintojensa kanssa, eikä Jumala aina tuo kumppania tarjolle niin selkeästi, että sen ymmärtäisi. Oma-aloitteisuutta tarvitaan (kuten Raamatussakin on kuvattu), mutta silti voi puoliso jäädä löytymättä tai sattuu petturi.

Kristinusko on rikki kun lupailee naisia miesten r aiskailtaviksi tuolla tavoin vastoin heidän omaa tahtoaan. Myöskään lapsia ei saa myydä kenenkään r aiskattaviksi. Luulisi että ei tule sulle yllätyksenä - kukaan ei lupaa että sinun puolisosi olisi itseäsi viehättävä tyyppi vaan se voi olla myös se kaikista kamalin nainen jonka voit kuvitella.

Sallin sen itselleni, mutta en vaimolleni, kenen pitää olla koskematon.

Kyllä laki tarvitaan. 

Ylipäätään jeesuksen tie ei kehota avioon vaan selibaattiin ja kehittämään maagisia kykyjään, tekemään ihmeitä ja jättämään fyysisen maailman tomut jälkeen, uhraamaan itsensä ja luopumaan.

Kristityt ovat jotenkin todella tekopyhiä palvoessaan jeesusta, mutta eläessään kuitenkin täysin päin vastoin: kuin apinat maksimaalisesti siementään levittäen tai juutalaiset omaisuuksia haalien. Noloa ja täysin epäkristittyä.

Vierailija kirjoitti:

Sallin sen itselleni, mutta en vaimolleni, kenen pitää olla koskematon.

Kyllä laki tarvitaan. 

Ihmettelen aina tätäkin logiikkaa, ihan kuin nainen joka ei olisi koskenut mieheen olisi jotenkin pakasta vedetty ja puhdas. Hänhän on altistunut koko elämänsä esim. isälleen, veljilleen, ja kantaa näiden perimää, myös rakastaa näitä. Vähemmän sen entisen seksikumppanin geenejä naisessa on kuin sukulaismiestensä. Miehet ovat jotenkin aika tyhmiä tässä asiassa.

En ole koskaan eronnut kirkosta, eli olen kristitty ja en ole ikinä uskonut siihen, että 2000 vuotta vanha kirja käy seksuaalikasvatusoppastakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut uskoon vasta keski-ikäisenä, joten olin jo ehtinyt kokea monia seksuaalisyntejäkin siihen ikään mennessä. Mutta kun tulin  uskoon, niin sanoin silloiselle avopuolisolleni, ettei omatuntoni salli enää mitään avoliitossa asumista ja niin sitten mentiin naimisiin.

 

Avoliitto kuulemma yleistyy nykyään uskovillakin. Se lienee osa sitä lopun ajan luopumusta, mistä Raamattu puhuu. Kyllä Raamattu on selvä siinä, että avioliitto on Jumalan tahto. Aviosta puhutaan ensimmäisen kerran jo 1. Mooseksen kirjassa ja Jumalakin puhuu usein avioliittotermein, kun Hän puhuu itsestään ja uskovista. Jo siitäkin voidaan päätellä, että avioituminen on pyhä asia Jumalan silmissä.

Ehkä avoliittoja on sellaisilla "uskovilla" jotka uskovat Jumalaan mutta eivät halua uskoa Jumalaa. 

Juuri näin. 

Mutta olisi kiva kuulla lukea edes joskus uskovasta, jonka pitkäaikainen parisuhde päättyi, kun puoliso ei halunnut mennä virallisesti naimisiin. Tai joka lopetti avosuhteen tultuaan uskoon, eikä Jumala johdattanut uskovaa puolisoa - koskaan.

Aina ne ovat menestystarinoita tyyliin: olimme hetken erossa, kunnes (ent. avo)puolisonikin tuli uskoon ja menimme naimisiin. Tai: erosin uskomattomasta avopuolisosta, ja pian tapasin nykyisen aviopuolisoni. Tarina jatkuu lisäksi aina: nyt olemme myös onnellisia vanhempia joilla n kpl ihania lapsia. 

 

Esiintymislavan ulkopuolella on paljon pettyneitä pitkän linjan uskovia, joiden kohtalona on ollut sinkkuus ja edelleen lapsettomuus.

Jos ei veikkaa, ei voi voittaa. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat harjoitelleet toisten kanssa seurustelua ja yhdessäoloa sekä totuttaneet itseään siihen. Menevätkö nämä "pitkän linjan sinkut" edes treffeille ja harjoittelevatko toisten ihmisten kanssa toimeentulemista, vai märisevätkö seinäruusuna jossain tanssilavan reunalla, että kun kukaan ei tule  hakemaan. Ja sitten kun tulee, niin siinäkin on jotain märistävää.

Minä olen jättänyt uskottoman ja väkivaltaisen miehen, joka lupasi avioliiton ja huolenpitoa mutta sen sijaan vaan r aiskasi minusta lapsen. Enkä ole sen koommin seurustellut, sillä tuo episodi sai minut ymmärtämään miehiä ja ihmisyyttä ihan uudella tasolla. Tämäkin mies pyörii kirkon piireissä. Olen kokenut niin paljon pahaa miesten taholta, että melkoinen ihmemies saisi olla, että suostuisin enää edes antamaan mahdollisuutta vaikuttaa elämääni ja sydämeeni enää, joka on ilman miestä tasapainossa ja hyvinvoiva. Eikä uskovaisuus tätä pelasta, uskovaisissa on paljon erittäin aggressiivisia ja impulssikyvyttömiä, misogyynisiä henkilöitä. Jopa munkki voi olla juoppo.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan eronnut kirkosta, eli olen kristitty ja en ole ikinä uskonut siihen, että 2000 vuotta vanha kirja käy seksuaalikasvatusoppastakaan.

Se että kuuluu balettiseuraan ei tee kenestäkään balettitanssijaa. Pitäisi myös vähän oikeasti harrastaa sitä toimintaa eli noudattaa niitä malleja ja ohjeita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan eronnut kirkosta, eli olen kristitty ja en ole ikinä uskonut siihen, että 2000 vuotta vanha kirja käy seksuaalikasvatusoppastakaan.

Se että kuuluu balettiseuraan ei tee kenestäkään balettitanssijaa. Pitäisi myös vähän oikeasti harrastaa sitä toimintaa eli noudattaa niitä malleja ja ohjeita. 

Ne ohjeet koskevat henkeä ja hengellistä ruumista, eivätkä henget ohjeiden mukaan nai keskenään vaan toimivat "enkeleinä" eli Jumalan sanansaattajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen seksiä harjoittanut kunkin seurustelukumppanin kanssa vaikka olen kristitty. On ollut hienoja kokemuksia, jokainen vielä melko erilainen partneri. 

 

N 39

Miten olet perustellut tän päätöksen kristinuskoosi liittyen, että seksi on ollut ok seurustelusuhteissa?

T. ap

En ole tuo, jolta kysyit, mutta minulla on samanlaiset kokemukset. Olen varmaaan vielä vanhempi ja olen ollut uskossa 36 vuotta.

Kun rakastuu ja oikeasti uskoo, että 'tässä on nyt viimein minulle tarkoitettu elämänkumppani', on helppo hairahtua. Seksi tuntuu luonnolliselta, luontevalta ja oikealta. Vaikka loppupeleissä asiat usein kääntyvät niin, että suhteesta ei sitten tulekaan kovin pitkäaikaista. Jolloin tulee mieleen, että ei olisi pitänyt.  MUTTA: seksin harrastaminen vain nopeuttaa suhteen kulkua ja se eskaloituu huomattavasti pikemmin päätepisteeseensä, kuin silloin, jos olisi pidättäydytty. Silloin olisi kulunut ehkä kuukausia-vuosia pidempään huomata ja oppia toisesta asioita, joihin suhde törmää lopulta väistämättä. En silti ryhtyisi avoliittoon, ja kun seurustelusuhteessa on tuljlut hetki, jolloin ymmärrän, ettei jatkoa tule, myös seksi on loppunut siihen paikkaan. Mitään irtosuhteita tai satunnaista seksiä en tietenkään harrastanut. Olen ollut myös avioliitossa, ja seksi alkoi jo ennen liittoa. Avioliitto ei kestänyt, vaikka lapsikin tuli. Minut on jätetty useammin kuin olen itse jättänyt. En siis itse eronnut enkä rikkoisi liittoa, johon olen lupautunut, mutta lyhyen seurustelusuhteen pystyn katkaisemaan suoraan. Mielestäni on parempi erota kuin pysyä yhdessä vain siksi, että seksi tuli jo mukaan suhteeseen. Tätäkin olen kokeillut ja melkein pääsin hengestäni.

Jos saisin elää elämäni uudelleen, en tiedä, osaisinko toimia yhtään paremmin. Elämä on sellaista.

Elämässä on yleensäkin vaivoja. Ja omilla toimilla joissa ei Jumala ole mukana eli menee ilman Jumalaa, siis jumalattomasti, on mahdollista ja erittäin todennäköistä että saa vain tehokkaasti lisättyä niitä vaivojansa. 

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa minua hämmentää se, että kysytään mielipidettä aiheesta ja jos kerrot, ettet suhtaudu esiaviolliseen seksiin 100 % kielteisesti, niin sitä pidetään pahana. Sallikaa erilaiset mielipiteet. Jos omaan vakaumukseenne ei esiaviollinen seksi kuulu, niin voitte itse elää sen mukaisella tavalla, mutta ilman muiden tuomitsemista.

Raamatussakin kerrotaan eräästä ajanjaksosta jolloin "jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan eronnut kirkosta, eli olen kristitty ja en ole ikinä uskonut siihen, että 2000 vuotta vanha kirja käy seksuaalikasvatusoppastakaan.

Se että kuuluu balettiseuraan ei tee kenestäkään balettitanssijaa. Pitäisi myös vähän oikeasti harrastaa sitä toimintaa eli noudattaa niitä malleja ja ohjeita. 

Jees, jos on, yleensä lapsena, kastettu kirkon jäsenyyteen, niin ei se tee ihmisestä kuin nimikristityn. 

Vierailija kirjoitti:

Kädestä pitäminen on ok.

Jos saa pidettyä ajatuksensa kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut uskoon vasta keski-ikäisenä, joten olin jo ehtinyt kokea monia seksuaalisyntejäkin siihen ikään mennessä. Mutta kun tulin  uskoon, niin sanoin silloiselle avopuolisolleni, ettei omatuntoni salli enää mitään avoliitossa asumista ja niin sitten mentiin naimisiin.

 

Avoliitto kuulemma yleistyy nykyään uskovillakin. Se lienee osa sitä lopun ajan luopumusta, mistä Raamattu puhuu. Kyllä Raamattu on selvä siinä, että avioliitto on Jumalan tahto. Aviosta puhutaan ensimmäisen kerran jo 1. Mooseksen kirjassa ja Jumalakin puhuu usein avioliittotermein, kun Hän puhuu itsestään ja uskovista. Jo siitäkin voidaan päätellä, että avioituminen on pyhä asia Jumalan silmissä.

Ehkä avoliittoja on sellaisilla "uskovilla" jotka uskovat Jumalaan mutta eivät halua uskoa Jumalaa. 

Juuri näin. 

Mutta olisi kiva kuulla lukea edes joskus uskovasta, jonka pitkäaikainen parisuhde päättyi, kun puoliso ei halunnut mennä virallisesti naimisiin. Tai joka lopetti avosuhteen tultuaan uskoon, eikä Jumala johdattanut uskovaa puolisoa - koskaan.

Aina ne ovat menestystarinoita tyyliin: olimme hetken erossa, kunnes (ent. avo)puolisonikin tuli uskoon ja menimme naimisiin. Tai: erosin uskomattomasta avopuolisosta, ja pian tapasin nykyisen aviopuolisoni. Tarina jatkuu lisäksi aina: nyt olemme myös onnellisia vanhempia joilla n kpl ihania lapsia. 

 

Esiintymislavan ulkopuolella on paljon pettyneitä pitkän linjan uskovia, joiden kohtalona on ollut sinkkuus ja edelleen lapsettomuus.

Jos ei veikkaa, ei voi voittaa. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat harjoitelleet toisten kanssa seurustelua ja yhdessäoloa sekä totuttaneet itseään siihen. Menevätkö nämä "pitkän linjan sinkut" edes treffeille ja harjoittelevatko toisten ihmisten kanssa toimeentulemista, vai märisevätkö seinäruusuna jossain tanssilavan reunalla, että kun kukaan ei tule  hakemaan. Ja sitten kun tulee, niin siinäkin on jotain märistävää.

Minä olen jättänyt uskottoman ja väkivaltaisen miehen, joka lupasi avioliiton ja huolenpitoa mutta sen sijaan vaan r aiskasi minusta lapsen. Enkä ole sen koommin seurustellut, sillä tuo episodi sai minut ymmärtämään miehiä ja ihmisyyttä ihan uudella tasolla. Tämäkin mies pyörii kirkon piireissä. Olen kokenut niin paljon pahaa miesten taholta, että melkoinen ihmemies saisi olla, että suostuisin enää edes antamaan mahdollisuutta vaikuttaa elämääni ja sydämeeni enää, joka on ilman miestä tasapainossa ja hyvinvoiva. Eikä uskovaisuus tätä pelasta, uskovaisissa on paljon erittäin aggressiivisia ja impulssikyvyttömiä, misogyynisiä henkilöitä. Jopa munkki voi olla juoppo.

Otan osaa siihen murheeseen mitä olet kokenut. Valitettavasti ei ihminen etenkään nuorempana monestikaan osaa ymmärtää ja nähdä ettei uskovaisuuden vakuuttelu välttämättä merkitse sitä että ihminen olisi nöyrä ja hyveellinen kaidan tien kulkija. Å

Vierailija kirjoitti:

Sallin sen itselleni, mutta en vaimolleni, kenen pitää olla koskematon.

Kyllä laki tarvitaan. 

Saisiko tuleva vaimosi harjoittaa esiaviollista seksiä edes itsensä kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin (muka) tosiuskovan miehen kanssa. Lopulta hän vietteli minut seksiin.

Aloin voida huonosti ja halusin päästä hänestä eroon. Niin kuin teinkin. Harmittaa kyllä, ettei kehenkään voi luottaa. Tämäkin paasasi rukouksiaan ja miten on kysellyt Jumalan neuvoa ja muutenkin puhunut meistä Jumalalle. Ei sitten voinut odottaa yhtään.  Pöh.

-Uskova nainen

P.s. tiedän, että minulla on oma vastuuni, mutta olin päästäni pyörällä miehen käytöksestä ja puheista, enkä pystynyt ajattelemaan selkeästi. Tein päätökseni, kun olin ottanut hänestä etäisyyttä matkan takia. 

Ikävä kokemus mutta herää kysymys että olitko miten tiiviisti mukana seurakunnan toiminnassa, sunnuntaikokouksen lisäksi raamattupiirissä, rukouskokouksissa yms. Ja entä miten tuo mies. 

Vierailija kirjoitti:

Hellarit lukee 1700 luvun Raamattua ja tappelee ylöstempauksen ajankohdasta ja ahdistuksen ajasta , kuin luopumuksesta . Jehovat tappelee maailmanlopusta .  Leevit tappelee seksistä.  Synnytä Jeesukselle pari lahjalasta naimaan vaan. 

Olen kuullut aika monen ns helluntailaisen lukevan ja lainaavan Raamattua mutta ei nyt tule kyllä mieleen ainuttakaan tapausta jolloin olisi käytetty 1700-luvun Raamattua. Joten miten lie laita sun kommentin totuudellisuuden muutoinkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että monet tämän aihepiirin säännöistä ovat alunperin olleet olemassa siksi, että hallitsematon lisääntyminen ja huono huolenpito "irrallisista" jälkeläisistä on ollut tietysti hyvin ei-toivottu asia. Se on sitä tietysti myös edelleen, ja siitä on syytä pidättäytyä ja ehkäistä tällaiset raskaudet, se kun nykyisin on täysin mahdollista. En kuitenkaan osaa nähdä, että itse seksissä sinänsä olisi mitään absoluuttisen pahaa. Oleellista on se, mihin sielu ja sydän on kiinnittynyt. Mikä tahansa riippuvuus ja liiallinen kiinnittyminen vie ihmistä väärään suuntaan. Sielun tulisi ennen kaikkea keskittyä muihin kuin tämän maailman asioihin. 

Ihan samalla lailla sianlihan syöminen on aikoinaan ollut kiellettyä, koska se on ollut ihmiselle trikiinien ja nopean pilaantumisen takia niissä oloissa vaarallista. Ei siksi, että Jumala olisi jostain syystä päättänyt, että minä nyt vaan en tykkää sianlihan syömisestä.

Ja veren syöminen on ollut kiellettyä, "koska eläimen henki on veressä".

Mehän tiedämme, ettei näin ole, vaan veri pilaantui vaaralliseksi hyvin nopeasti ja pilasi myös lihan, josta veri ei ollut täysin laskettu pois.

Jotkut uskovat silti eivät halua syödä esim. verilettuja, vaikka sianlihasta prosessoitu grillimakkara ja joulukinkku kelpaavat hyvin.

Toisaalta uskovan ei tarvitse "tietää" mitään näistä asioista. Riittää, että uskoo Jumalaan ja pyrkii elämään Jumalalle otollista elämää lähimmäistään rakastaen. Se voi tarkoittaa myöntymistä tai kieltäytymistä syödä mitä kulloinkin lähimmäinen edellyttää. Vai?

No Raamattu ei kiellä sianlihan  syöntiä kristityiltä.