Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten oppia kiintymään turvallisiin miehiin?
15.04.2026 |
Olen lukenut paljon asiasta ja tullut siihen lopputulokseen että hermostoni tulkitsee epävarmuuden/turvattomuuden ja traumakemian rakkaudeksi. Vaikka eihän se sitä ole vaan ylivirittynyt tila omien lapsuuden kokemuksien vuoksi.
Onko joku oppinut kiinnostumaan miehistä, jotka ovat vakaita ja turvallisia. Viallinen koodini tulkitsee heidät epäkiinnostaviksi ja he jäävät kaveriasteelle, kun en kykene kiinnostumaan fyysisesti vaikka muuten menisi jutut hyvin yhteen. Vai olenko tuomittu olemaan yksin aina... Takana muutama pitempi suhde ja jokunen lyhyempi, kaikki vuoristoratamaisia, epävakaita ja satuttavia kokemuksia joista en osannut irtautua ajoissa.
En haluaisi satuttaa kunnollistakaan miestä ja jättää roikkumaan ehkä-akselille mikäli en onnistukaan. Tästäkin tunnen syyllisyyttä kun yritin tapailla kunnollista miestä, mutta ei vaan tunteet tulleet mukaan. Olen jo yli 40v, joten ei se yksinolokaan maailmanloppu olisi. Haluaisin vain joskus tuntea tasaveroisen parisuhteen ilman draamaa.
Onko joku onnistunut kääntämään koodistonsa ilman terapiaa? En haluaisi terapiaan, koska muuten olen onnistunut käsittelemään asioita eteenpäin. Parisuhteissa vaan ei.
Kommentit (338)
Mitä te niissä jännämiehissä kaipaatte? Perhosia vatsassako? Puukkoa selkään? Koreaa ulkonäköäkö vai sitä, kun se yhtäkkiä repii hiuksista ja sohii sua veitsellä kurkusta? Panee ja lemppaa, sylkee päälle?
Sain ajat sitten tarpeekseni näistä. Nykyään ongelma onkin enemmän se, että etsin tavallisista ja melko luotettavista miehistäkin merkkejä epävakaudesta, jotta voin itse jättää heidät. Tosin luottamustrauma siinä oireilee, eikä mikään kostonhenki. En kerta kaikkiaan kestä enää epäluotettavia ja väkivaltaisia päihdeongelmaisia, joten miehen suht normaali juopottelu esimerkiksi lomalla, aiheuttaa aikamoista ahdistusta siitä, että taas se sama kuvio toistuu ja kohta sekin retuuttaa tai jättää mut pulaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samassa jamassa, mutta oman analyysin puolesta en ole kiinnostunut siitä ns. epästabiilista puolesta vaan suoraan sanoen monet hyvännäköiset miehet ovat luonteeltaan mitä ovat.
Hyvännäköisillä miehillä on aina lukuisia kiinnostuneita naisia jonossa.
Tämä tekee osasta heistä ns. kus*päitä, koska he tietävät, että voivat käyttäytyä huonosti ja tehdä mitä tykkäävät, ja siitä huolimatta aina löytyy uusi nainen sormia napsauttamalla.
Ja jotkut naiset saattavat suuttua hyvännäköiselle miehelle, koska mies ei valinnut juuri tätä kyseistä naista, ja leimaavat miehen ilman oikeita perusteita kus*pääksi, koska eivät kykene hyväksymään sitä että saivat pakit.
Nämä miehet kohtelisivat naisia yhtä huonosti vaikka olisivat rumia, ei se ihmisen perusluonne muutu ulkonäön myötä. Samaten moni ruma mies koskee naisia paskasti.
Ei välttämättä.
Ilkeäluonteinen, ruma mies saattaa tiedostaa, että hänellä ei ole paljon vaihtoehtoja saada korvaava nainen jos nykyinen lähtee, ja tämän takia saattaa hieman rajoittaa omaa huonoa käytöstään.
Mutta hyvännäköisellä, ilkeämielisellä miehellä sen sijaan on lähes loputtomasti halukkaita naisia jonossa kaltoinkohdeltavaksi, joten hänen ei ainakaan sen takia tarvitse rajoittaa ilkeilyään, vaan voi tehdä aivan mitä tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Löysin yliopistolta turvallisen miehen, jolla jännittävä ammatti (arkeologi). Hän tuli minua vastaan Prevezan lentokentälle avo-Jeepillä, flanellipaita hulmuten.
Ihanaa. Meinasin juuri tulla ehdottamaan, että ap muokkaisi näkemystään jännittävyydestä.
Nimittäin mies, joka on parisuhteessa vakaa ja turvallinen, voi tehdä kaikenlaista hurjan jännittävää muuten. Tunnen parikin vapaasukeltajaa, kiipeilijöitä ja alamäkipyöräilijöitä. Kaikki turvallisia, kilttejä, kunnollisia perheenisiä.
Bonuksena näillä on yleensä talous paremmassa kunnossa kuin heikosta impulssikontrollista kärsivillä miehillä.
Neuvoni onkin alkaa etsiä extreme-harrastusten piiristä. Sieltä voisi löytyä mies, joka on riittävän jännittävä, ja samaan aikaan nallekarhu. Tuollaiset miehet on vähän kuin metsästyskoiria: ne on sen hommansa parissa hurjia (toki järki on oltava päässä tai lähtee henki), ja kotona hellyydenkipeitä sylivauvoja. Ei sillä että puhuisin kokemuksesta tai että minulla olisi molemmat, metsästyskoirat ja extreme-mies...
Tietysti on myös kaikenlaisia jänniä ammatteja, vedenalaishitsaus, arboristin työ, mitä näitä onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa hyvää keskustelua! Ja hyviä oivalluksia sekä kokemuksia. Luen ajatuksella kaikki viestit vielä uudelleen. Ap
Tämä. Pitkästä aikaa tällä palstalla pystyy lukemaan ja keskustelemaan asiallisesti. Toki välissä on huutelijoita, mutta ne kun jengi osaisi ignorata niin kyllä nekin kyllästyisi ja jatkaisivat matkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te niissä jännämiehissä kaipaatte? Perhosia vatsassako? Puukkoa selkään? Koreaa ulkonäköäkö vai sitä, kun se yhtäkkiä repii hiuksista ja sohii sua veitsellä kurkusta? Panee ja lemppaa, sylkee päälle?
Sain ajat sitten tarpeekseni näistä. Nykyään ongelma onkin enemmän se, että etsin tavallisista ja melko luotettavista miehistäkin merkkejä epävakaudesta, jotta voin itse jättää heidät. Tosin luottamustrauma siinä oireilee, eikä mikään kostonhenki. En kerta kaikkiaan kestä enää epäluotettavia ja väkivaltaisia päihdeongelmaisia, joten miehen suht normaali juopottelu esimerkiksi lomalla, aiheuttaa aikamoista ahdistusta siitä, että taas se sama kuvio toistuu ja kohta sekin retuuttaa tai jättää mut pulaan.
Aloita vaikka ihan vaan lukemalla tämä ketju ja kysele sitten jos jäi vielä jotain epäselväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niiden epävakaiden, arjenhallintaongelmaisten ja sitoutumiskyvyttömien miesten jälkeen sellainen kunnollinen ja vakaa mies voi tuntua tylsältä. Tärkeää olisi nähdä sen tylsyyden taakse. Moni tylsältä vaikuttava ihminen on oikeasti mielenkiintoinen persoona, jos vain tutustuu rauhassa. Eikä se kunnollisuus tarkoita, että ihmisen kanssa olisi jotenkin pitkäveteistä. Oma mieheni on kunnollinen, vakaa ja hän on aina ollut minua uteliaampi tutkimaan ympäröivää maailmaa. :)
Ylipäätään hassua, miten ajatellaan kunnollisten miesten olevan jotenkin ei-haluttavia. Ihastuin omaan mieheeni on ensitreffeillä. Hänen ominaistuoksunsa on ihana ja yhä huokaan ihastuksesta, jos nuuhkaisen häntä. Hän on pitkä ja komea minun mielestäni. Hänen luonteensa on tehnyt hänestä silmissäni vieläkin komeamman. Moni nainen skippasi hänet aikoinaan ylipainon ja nörttimäisten harrastusten vuoksi, mutta minulle asia ei ollut kynnyskysymys. Olen iloinen, että löysin näin ihanan miehen (taustallani oli nuoruuden liitto sitoutumiskyvyttömän, uskottoman miehen kanssa).
Kavahdan jotenkin tätä, että toistuvasti täällä puhutaan siitä kuinka vakaa ja turvallinen ihminen voi tuntua tylsältä.
Eihän kyse ole missään määrin siitä. Ei kukaan päädy kerta toisensa jälkeen epävakaisiin suhteisiin vain hakeakseen jännitystä elämäänsä. Niihin suhteisiin päädytään sen takia, että ollaan totuttu usein jo lapsesta asti rikkoviin ja turvattomiin suhteisiin, eikä edes ymmärretä millainen turvallinen ihmissuhde on. Ei ole kyse siitä, että suhde tuntuisi tylsältä vaan siitä, ettei itse uskalla luottaa rauhallisuuteen ja vakauteen. Kun rauhallisuus on ollut läpi elämän vain tyyntä myrskyn edellä, ei se tunnu tylsältä, vaan piinavalta koska vähintäänkin alitajunnassaan odottaa milloin taas kaikki rikkoutuu.
Psykologi John Delony sanoo, että "me menenne naimisiin keskeneräisten projektiemme kanssa". Lapsena kaltoinkohdeltu nainen rakastuu isänsä kaltaiseen kaltoinkohtelijaan, koska se sisäinen lapsi etsii edelleen sitä isän rakkautta, jota ei ollut. Että nyt se "isä" (samanlainen mies) viimeinkin näkee arvoni ja rakastaa minua pyyteettä.
Tämä on täysin alitajuista.
Delonylla on oma Youtube-kanava (löytyy myös podcastina) Dr. John Delony Show, jota suosittelen suurella lämmöllä kaikille meidän kaltaisille.
Juha Klaavun kirja Lapsuuden kehityksellinen trauma on myös hyvä ja nopea luettava.
Itse olen ollut sinkkuna koko aikuiselämäni, koska en vain pysty parisuhteisiin. Isäni on autisti-narsisti. Veljensä tappoi miehen, joten tällaista porukkaa....
Kiitos vinkeistä! Itsekin yksineläjä, mutta haluan tähän kohtaan (en erityisesti sinulle) todeta, vaikka vähän asian vierestä, että yksineläminen on yhtä ok kuin parisuhteessa eläminen. Mä saan toistuvasti sääliä ihmisiltä, jotka ovat parisuhteessa (tai vaihtavat suhteesta toiseen, kunhan ei vaan tarvitse olla yksin). Siksi tämä on mulle herkkä paikka, yritän muistuttaa itseänikin siitä etten ole vähemmän arvokas yksin.
Vierailija kirjoitti:
"traumakemia" = höpö höpö, tykkäät vain luonnevikaisista ja jännittävistä miehistä, hyväksy asia ja elä sen kanssa. Et voi muuttaa preferenssejäsi luonteesi vastaisiksi.
Toinen ottaa vain vastuunsa siitä ettei tavitsisi toistuvasti paeta turvakodin kautta ulos suhteista. Mikä toistuessaan raunioittaa kenen tahansa mielenterveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samassa jamassa, mutta oman analyysin puolesta en ole kiinnostunut siitä ns. epästabiilista puolesta vaan suoraan sanoen monet hyvännäköiset miehet ovat luonteeltaan mitä ovat.
Hyvännäköisillä miehillä on aina lukuisia kiinnostuneita naisia jonossa.
Tämä tekee osasta heistä ns. kus*päitä, koska he tietävät, että voivat käyttäytyä huonosti ja tehdä mitä tykkäävät, ja siitä huolimatta aina löytyy uusi nainen sormia napsauttamalla.
Ja jotkut naiset saattavat suuttua hyvännäköiselle miehelle, koska mies ei valinnut juuri tätä kyseistä naista, ja leimaavat miehen ilman oikeita perusteita kus*pääksi, koska eivät kykene hyväksymään sitä että saivat pakit.
Nämä miehet kohtelisivat naisia yhtä huonosti vaikka olisivat rumia, ei se ihmisen perusluonne muutu ulkonäön myötä. Samaten moni ruma mies koskee naisia paskasti.
Ei välttämättä.
Ilkeäluonteinen, ruma mies saattaa tiedostaa, että hänellä ei ole paljon vaihtoehtoja saada korvaava nainen jos nykyinen lähtee, ja tämän takia saattaa hieman rajoittaa omaa huonoa käytöstään.
Mutta hyvännäköisellä, ilkeämielisellä miehellä sen sijaan on lähes loputtomasti halukkaita naisia jonossa kaltoinkohdeltavaksi, joten hänen ei ainakaan sen takia tarvitse rajoittaa ilkeilyään, vaan voi tehdä aivan mitä tykkää.
Tekeekö se ruman miehen sinusta hyväksi, että mies kohtelee naista kunnolla vain siksi, että pelkää menettävänsä hänet, eikä siksi että ajattelee naisen ansaitsevan hyvää kohtelua? Jos mies kohtelee naista hyvin vain siksi, että hän pelkää jäävänsä ilman naista, eikä siksi, että arvostaa naista ja ajattelee hänen ansaitsevan kunnioitusta, se ei ole aitoa hyvyyttä. Hyvä kohtelu pitäisi tulla kunnioituksesta ja arvostuksesta toista kohtaan, ei pelkästään oman edun takia.
Tuollainen mies on äärimmäisen huono kumppani, koska hänen käytöksensä perustuu pelkoon ja itsekkäisiin motiiveihin, ei toisen ihmisen hyvinvointiin tai aitoon yhteyteen. Hän ei ole motivoitunut tekemään asioita, jotka tekevät kumppanistaan onnellisen, vaan ainoastaan välttääkseen oman tilanteensa huonontumista. Terveessä suhteessa molemmat osapuolet ajattelevat toistensa parasta ja haluavat tehdä toistensa elämän paremmaksi, ei vain omaksi edukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samassa jamassa, mutta oman analyysin puolesta en ole kiinnostunut siitä ns. epästabiilista puolesta vaan suoraan sanoen monet hyvännäköiset miehet ovat luonteeltaan mitä ovat.
Hyvännäköisillä miehillä on aina lukuisia kiinnostuneita naisia jonossa.
Tämä tekee osasta heistä ns. kus*päitä, koska he tietävät, että voivat käyttäytyä huonosti ja tehdä mitä tykkäävät, ja siitä huolimatta aina löytyy uusi nainen sormia napsauttamalla.
Ja jotkut naiset saattavat suuttua hyvännäköiselle miehelle, koska mies ei valinnut juuri tätä kyseistä naista, ja leimaavat miehen ilman oikeita perusteita kus*pääksi, koska eivät kykene hyväksymään sitä että saivat pakit.
Nämä miehet kohtelisivat naisia yhtä huonosti vaikka olisivat rumia, ei se ihmisen perusluonne muutu ulkonäön myötä. Samaten moni ruma mies koskee naisia paskasti.
Tämäpä juuri. Ei se ulkonäkö ole mikään merkittävä tekijä. Huonosti toisia kohteleva ihminen on aina itsekin jotenkin rikkinäinen tapaus, eikä se taas ole mikään ulkonäköjohdannainen seikka.
Oma miesystäväni on todella hyvännäköinen. Enkä siis tarkoita mitään "rakkaus saa rakkaan näyttämään hyvältä" vaan siis ihan objektiivisestikin. Minulta on tultu jopa kysymään miten olen onnistunut moisen pyydystämään. Lisäksi mies on vielä uskomaton rakastaja, tulinen ja intohimoinen. Ennen kaikkea hän on kuitenkin vakaa ja turvallinen, luotettava ihminen, joka vaalii minun hyvinvointiani siinä missä minä hänen. Älykkään ja tasapainoisen yksinhuoltajaäidin hyvin kasvattama poika.
Sen sijaan ne epävakaat minua huonosti kohdelleet eksät ovat olleet ulkonäöllisesti, no, eivät mitenkään viehättäviä näin nätisti sanottuna. Toinen oli sängyssäkin umpisurkea. Ei ole ulkonäkö asia tämä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva ketju, kiitos.
Ainoa minulta. x
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin yliopistolta turvallisen miehen, jolla jännittävä ammatti (arkeologi). Hän tuli minua vastaan Prevezan lentokentälle avo-Jeepillä, flanellipaita hulmuten.
Ihanaa. Meinasin juuri tulla ehdottamaan, että ap muokkaisi näkemystään jännittävyydestä.
Nimittäin mies, joka on parisuhteessa vakaa ja turvallinen, voi tehdä kaikenlaista hurjan jännittävää muuten. Tunnen parikin vapaasukeltajaa, kiipeilijöitä ja alamäkipyöräilijöitä. Kaikki turvallisia, kilttejä, kunnollisia perheenisiä.
Bonuksena näillä on yleensä talous paremmassa kunnossa kuin heikosta impulssikontrollista kärsivillä miehillä.
Neuvoni onkin alkaa etsiä extreme-harrastusten piiristä. Sieltä voisi löytyä mies, joka on riittävän jännittävä, ja samaan aikaan nallekarhu. Tuollaiset miehet on vähän kuin metsästyskoiria: ne on sen hommansa parissa hurjia (toki järki on oltava päässä tai lähtee henki), ja kotona hellyydenkipeitä sylivauvoja. Ei sillä että puhuisin kokemuksesta tai että minulla olisi molemmat, metsästyskoirat ja extreme-mies...
Tietysti on myös kaikenlaisia jänniä ammatteja, vedenalaishitsaus, arboristin työ, mitä näitä onkaan.
Sellaiset miehet jotka ovat parisuhteessa vakaita ja tunnollisia, mutta harrastaa jännittäviä extreme juttuja kuten laskuvarjohyppyä tai luolasukellusta vapaa-ajalla, ovat aika harvinaisia. Tuo on nimittäin aika epätavallinen yhdistelmä ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät isäsuhteet luovat haasteen miehille. Hyvän isäsuhteen kokenut nainen ymmärtää arvonsa eikä lähde kenen tahansa matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samassa jamassa, mutta oman analyysin puolesta en ole kiinnostunut siitä ns. epästabiilista puolesta vaan suoraan sanoen monet hyvännäköiset miehet ovat luonteeltaan mitä ovat.
Hyvännäköisillä miehillä on aina lukuisia kiinnostuneita naisia jonossa.
Tämä tekee osasta heistä ns. kus*päitä, koska he tietävät, että voivat käyttäytyä huonosti ja tehdä mitä tykkäävät, ja siitä huolimatta aina löytyy uusi nainen sormia napsauttamalla.
Ja jotkut naiset saattavat suuttua hyvännäköiselle miehelle, koska mies ei valinnut juuri tätä kyseistä naista, ja leimaavat miehen ilman oikeita perusteita kus*pääksi, koska eivät kykene hyväksymään sitä että saivat pakit.
Nämä miehet kohtelisivat naisia yhtä huonosti vaikka olisivat rumia, ei se ihmisen perusluonne muutu ulkonäön myötä. Samaten moni ruma mies koskee naisia paskasti.
Ei välttämättä.
Ilkeäluonteinen, ruma mies saattaa tiedostaa, että hänellä ei ole paljon vaihtoehtoja saada korvaava nainen jos nykyinen lähtee, ja tämän takia saattaa hieman rajoittaa omaa huonoa käytöstään.
Mutta hyvännäköisellä, ilkeämielisellä miehellä sen sijaan on lähes loputtomasti halukkaita naisia jonossa kaltoinkohdeltavaksi, joten hänen ei ainakaan sen takia tarvitse rajoittaa ilkeilyään, vaan voi tehdä aivan mitä tykkää.
Tekeekö se ruman miehen sinusta hyväksi, että mies kohtelee naista kunnolla vain siksi, että pelkää menettävänsä hänet, eikä siksi että ajattelee naisen ansaitsevan hyvää kohtelua? Jos mies kohtelee naista hyvin vain siksi, että hän pelkää jäävänsä ilman naista, eikä siksi, että arvostaa naista ja ajattelee hänen ansaitsevan kunnioitusta, se ei ole aitoa hyvyyttä. Hyvä kohtelu pitäisi tulla kunnioituksesta ja arvostuksesta toista kohtaan, ei pelkästään oman edun takia.
Tuollainen mies on äärimmäisen huono kumppani, koska hänen käytöksensä perustuu pelkoon ja itsekkäisiin motiiveihin, ei toisen ihmisen hyvinvointiin tai aitoon yhteyteen. Hän ei ole motivoitunut tekemään asioita, jotka tekevät kumppanistaan onnellisen, vaan ainoastaan välttääkseen oman tilanteensa huonontumista. Terveessä suhteessa molemmat osapuolet ajattelevat toistensa parasta ja haluavat tehdä toistensa elämän paremmaksi, ei vain omaksi edukseen.
"Tekeekö se ruman miehen sinusta hyväksi, että mies kohtelee naista kunnolla vain siksi, että pelkää menettävänsä hänet, eikä siksi että ajattelee naisen ansaitsevan hyvää kohtelua?"
En missään nimessä tee, enkä mitään tällaista yrittänyt vihjailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä te niissä jännämiehissä kaipaatte? Perhosia vatsassako? Puukkoa selkään? Koreaa ulkonäköäkö vai sitä, kun se yhtäkkiä repii hiuksista ja sohii sua veitsellä kurkusta? Panee ja lemppaa, sylkee päälle?
Sain ajat sitten tarpeekseni näistä. Nykyään ongelma onkin enemmän se, että etsin tavallisista ja melko luotettavista miehistäkin merkkejä epävakaudesta, jotta voin itse jättää heidät. Tosin luottamustrauma siinä oireilee, eikä mikään kostonhenki. En kerta kaikkiaan kestä enää epäluotettavia ja väkivaltaisia päihdeongelmaisia, joten miehen suht normaali juopottelu esimerkiksi lomalla, aiheuttaa aikamoista ahdistusta siitä, että taas se sama kuvio toistuu ja kohta sekin retuuttaa tai jättää mut pulaan.
Kaipaan, ja oikeastaan jopa tarvitsen, sitä tunteiden vuoristorataa, jonka "jännämies" aiheuttaa. Fyysistä väkivaltaa en kaipaa, se menee jo liian pitkälle.
Itselläni on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni vakaa, vahvan itsetunnon omaava, hyvän lapsuuden saanut, keskustelutaitoinen mies. Hän on fyysisesti todella vahva, hän on suorasanainen, tekee mitä lupaa, ei hätkähdä tunteenpurkauksiani, ei ilkeile...
Ja silti ilmeisen toksiselle aaltopituudelle virittynyt hermostoni tulkitsee hänet tosiaan heikoksi nössöksi, joka ei välitä minusta :')
Koska, ja tiedän hei itsekin että tämä on ihan typerää, hän ei ikinä sekoile mitään, eikä suhteessa ole ristiriitoja tai suuria tunteita (hermostoni ei rekisteröi suuriksi tunteiksi intohimoista ja terveesti ilmaistua rakkautta, miehen selkeästi sanoitettua halua olla loppuelämä yhdessä, jatkuvaa minusta huolehtimista ja hellyyttä...).
Päinvastoin, tulkitsen tuon kaiken tylsäksi ja hätäilen miten puuttuu se Oikea Intohimo (ilmeisesti riitely, miehen yhtäkkinen välttelevä käytös, henkinen väkivalta).
Ja joo olen käynyt muista syistä terapiassa. Omat taustat melko rankat, kiintymystyyli kaoottinen/jäsentymätön.
Ja ei, en tiedä miksi mies haluaa olla juuri minun kanssani :D
Hän voisi hyvinkin saada ihan itsensä kaltaisen järkevän ja vakaan naisen. Huoh.
Olen kyllä viehättynyt miehestäni fyysisesti ja rakastan häntä, ollaanhan tässä jo yhdessäkin asuttu "hetki". Enkä ole koskaan järjellä ajatellen kokenut itseäni näin rakastetuksi ja välitetyksi.
Samalla kuitenkin välillä minulla menee kuppi nurin ja kiukuttelen siitä, ettei sitä intohimoa muka ole. Mieshän suhtautuu näihin niin, että toteaa mieltymysteni olevan melko toksisia ja että hän ei nyt voi minulle epävarmaksi ja rähiseväksi kiukkupyllymieheksi muuttua ja että kai itsekin tajuan, että molemmat exäni ovat olleet ihan luusereita. Hups.
Mutta ei ole minulla siis mitään apuja aloittajalle. Oma mieheni nappasi minut olemalla muuten tosi maskuliininen ja varsin sinnikäs (yritin häntä aktiivisesti karkottaa, tuuliviiri kun olen), mutta heti suhteen vakiintuessa aloin itse sekoilemaan.
Reilu 30v tutustuin erääseen mieheen yhteisen kaveriporukan myötä. Hän oli suhteessa ja minäkin, olimme kavereita siinä missä muutkin, ei mitään muuta viritystä kummankaan puolelta. N vuosi tuon jälkeen kaveri kenen kanssa piti lähteä juhlimaan peruikin yllättäen. Istahdin koneen ääreen ja huomasin että tältä mieheltä oli tullut viesti fb:iin koskien valokuvia jotka minun piti hänelle laittaa. Siinä sitten vaihdoimme kuulumisia ja totesin kaverin tehneen oharit ja nyt istun yksin kotona ja juon sitä sixpackiä joka illalle oli varattu. Hän sanoi ettei itsekään tee mitään juuri nyt, että mitä jos hän tulisi seuraksi.
olin tuossa vaiheessa ihastunut palavasti erääseen toiseen mieheen, joka satuttikin minua sitten taas pahasti. Lopetin suhteen häneen ja samalla kävin elämääni muutenkin läpi. Totesin mm että en halua enää tällaisia suhteita jossa hullaannun täysin ja lopulta minua loukkataan syvästi. Totesin myös etten halua enää kulkea baareissakaan vaan rauhoittua. N puoli vuotta kului ja vietin tämän mieskaverin kanssa aikaa harrastaen jne. Hänellä oli hiljattain takana myös traumaattinen ero. Yksi johti toiseen ja ihmisen kaipuussa päädyimme samaan petiin.
Keskustelimme pitkiä öitä siitä mitä kumpikin haluaa ja mistä on valmis joustamaan, ja millaisena näkee tulevaisuuden. Minä soudin ja huopasin vielä muutaman kuulauden kun mies oli jo varma että haluaa olla kanssani yhdessä. Lopulta vain päätin että syteen tai saveen, sillä tämän miehen kanssa on hyvä ja turvallinen olo, eikä hän aiheuta turhaa draamaa elämääni. Tuosta on nyt 12 vuotta, ja tämä on pisin ja tietyllä tavalla ensimmäinen aikuinen parisuhde kohdallani.
Eli jouduin tekemään itseni kanssa ison työn ja päättämällä päättää mihin en enää lähde mukaan. Ennen myös ihastuin aina edellisestä päästyäni, mutta tämän 12v aikana en ole ihastunut kertaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni vakaa, vahvan itsetunnon omaava, hyvän lapsuuden saanut, keskustelutaitoinen mies. Hän on fyysisesti todella vahva, hän on suorasanainen, tekee mitä lupaa, ei hätkähdä tunteenpurkauksiani, ei ilkeile...
Ja silti ilmeisen toksiselle aaltopituudelle virittynyt hermostoni tulkitsee hänet tosiaan heikoksi nössöksi, joka ei välitä minusta :')
Koska, ja tiedän hei itsekin että tämä on ihan typerää, hän ei ikinä sekoile mitään, eikä suhteessa ole ristiriitoja tai suuria tunteita (hermostoni ei rekisteröi suuriksi tunteiksi intohimoista ja terveesti ilmaistua rakkautta, miehen selkeästi sanoitettua halua olla loppuelämä yhdessä, jatkuvaa minusta huolehtimista ja hellyyttä...).
Päinvastoin, tulkitsen tuon kaiken tylsäksi ja hätäilen miten puuttuu se Oikea Intohimo (ilmeisesti riitely, miehen yhtäkkinen välttelevä käytös, henkinen väkivalta).
Ja joo olen käynyt muista syistä terapiassa. Omat taustat melko rankat, kiintymystyyli kaoottinen/jäsentymätön.
Ja ei, en tiedä miksi mies haluaa olla juuri minun kanssani :D
Hän voisi hyvinkin saada ihan itsensä kaltaisen järkevän ja vakaan naisen. Huoh.
Olen kyllä viehättynyt miehestäni fyysisesti ja rakastan häntä, ollaanhan tässä jo yhdessäkin asuttu "hetki". Enkä ole koskaan järjellä ajatellen kokenut itseäni näin rakastetuksi ja välitetyksi.
Samalla kuitenkin välillä minulla menee kuppi nurin ja kiukuttelen siitä, ettei sitä intohimoa muka ole. Mieshän suhtautuu näihin niin, että toteaa mieltymysteni olevan melko toksisia ja että hän ei nyt voi minulle epävarmaksi ja rähiseväksi kiukkupyllymieheksi muuttua ja että kai itsekin tajuan, että molemmat exäni ovat olleet ihan luusereita. Hups.
Mutta ei ole minulla siis mitään apuja aloittajalle. Oma mieheni nappasi minut olemalla muuten tosi maskuliininen ja varsin sinnikäs (yritin häntä aktiivisesti karkottaa, tuuliviiri kun olen), mutta heti suhteen vakiintuessa aloin itse sekoilemaan.
Kiitos kirjoituksestasi. Harvoin saa tällaista "vierasikkunaa" sun kaltaisen ihmisen mieleen.
Olet ihminen, jonka käytöstä on sivusta katsojan varmasti usein vaikeaa tai jopa täysin mahdotonta ymmärtää, mikäli hänellä ei ole saatavilla tällaista taustoja selittävää tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin yliopistolta turvallisen miehen, jolla jännittävä ammatti (arkeologi). Hän tuli minua vastaan Prevezan lentokentälle avo-Jeepillä, flanellipaita hulmuten.
Ihanaa. Meinasin juuri tulla ehdottamaan, että ap muokkaisi näkemystään jännittävyydestä.
Nimittäin mies, joka on parisuhteessa vakaa ja turvallinen, voi tehdä kaikenlaista hurjan jännittävää muuten. Tunnen parikin vapaasukeltajaa, kiipeilijöitä ja alamäkipyöräilijöitä. Kaikki turvallisia, kilttejä, kunnollisia perheenisiä.
Bonuksena näillä on yleensä talous paremmassa kunnossa kuin heikosta impulssikontrollista kärsivillä miehillä.
Neuvoni onkin alkaa etsiä extreme-harrastusten piiristä. Sieltä voisi löytyä mies, joka on riittävän jännittävä, ja samaan aikaan nallekarhu. Tuollaiset miehet on vähän kuin metsästyskoiria: ne on sen hommansa parissa hurjia (toki järki on oltava päässä tai lähtee henki), ja kotona hellyydenkipeitä sylivauvoja. Ei sillä että puhuisin kokemuksesta tai että minulla olisi molemmat, metsästyskoirat ja extreme-mies...
Tietysti on myös kaikenlaisia jänniä ammatteja, vedenalaishitsaus, arboristin työ, mitä näitä onkaan.
Sellaiset miehet jotka ovat parisuhteessa vakaita ja tunnollisia, mutta harrastaa jännittäviä extreme juttuja kuten laskuvarjohyppyä tai luolasukellusta vapaa-ajalla, ovat aika harvinaisia. Tuo on nimittäin aika epätavallinen yhdistelmä ominaisuuksia.
Tuollainen mies on just paras, sellainen, jolla on seikkailijaluonne! Olen itsekin luonteeltani samanlainen, joten sovin parhaiten yhteen tämänkaltaisen kanssa. Näitä ei ehkä löydy ihan tavallisista paikoista, mutta silloin kun kiertelin maailmaa digital nomadina, näitä tuli vastaan aika paljon. Yksi heistä päätyi sitten jopa aviomiehekseni :) Edelleen reissaamme paljon yhdessä, harrastamme myös extreme-lajeja, käymme festareilla ja elämme melko vauhdikasta elämää. Jooga- ja meditointiretriitit ovat myös hyvä paikka tavata kiinnostavia miehiä. Tuollaiset miehet eivät ole pelkästään syvällisiä mietiskelijöitä, vaan moni heistä on varsin seikkailunhaluinen ja elämänmyönteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni vakaa, vahvan itsetunnon omaava, hyvän lapsuuden saanut, keskustelutaitoinen mies. Hän on fyysisesti todella vahva, hän on suorasanainen, tekee mitä lupaa, ei hätkähdä tunteenpurkauksiani, ei ilkeile...
Ja silti ilmeisen toksiselle aaltopituudelle virittynyt hermostoni tulkitsee hänet tosiaan heikoksi nössöksi, joka ei välitä minusta :')
Koska, ja tiedän hei itsekin että tämä on ihan typerää, hän ei ikinä sekoile mitään, eikä suhteessa ole ristiriitoja tai suuria tunteita (hermostoni ei rekisteröi suuriksi tunteiksi intohimoista ja terveesti ilmaistua rakkautta, miehen selkeästi sanoitettua halua olla loppuelämä yhdessä, jatkuvaa minusta huolehtimista ja hellyyttä...).
Päinvastoin, tulkitsen tuon kaiken tylsäksi ja hätäilen miten puuttuu se Oikea Intohimo (ilmeisesti riitely, miehen yhtäkkinen välttelevä käytös, henkinen väkivalta).
Ja joo olen käynyt muista syistä terapiassa. Omat taustat melko rankat, kiintymystyyli kaoottinen/jäsentymätön.
Ja ei, en tiedä miksi mies haluaa olla juuri minun kanssani :D
Hän voisi hyvinkin saada ihan itsensä kaltaisen järkevän ja vakaan naisen. Huoh.
Olen kyllä viehättynyt miehestäni fyysisesti ja rakastan häntä, ollaanhan tässä jo yhdessäkin asuttu "hetki". Enkä ole koskaan järjellä ajatellen kokenut itseäni näin rakastetuksi ja välitetyksi.
Samalla kuitenkin välillä minulla menee kuppi nurin ja kiukuttelen siitä, ettei sitä intohimoa muka ole. Mieshän suhtautuu näihin niin, että toteaa mieltymysteni olevan melko toksisia ja että hän ei nyt voi minulle epävarmaksi ja rähiseväksi kiukkupyllymieheksi muuttua ja että kai itsekin tajuan, että molemmat exäni ovat olleet ihan luusereita. Hups.
Mutta ei ole minulla siis mitään apuja aloittajalle. Oma mieheni nappasi minut olemalla muuten tosi maskuliininen ja varsin sinnikäs (yritin häntä aktiivisesti karkottaa, tuuliviiri kun olen), mutta heti suhteen vakiintuessa aloin itse sekoilemaan.
Kiitos kirjoituksestasi. Harvoin saa tällaista "vierasikkunaa" sun kaltaisen ihmisen mieleen.
Olet ihminen, jonka käytöstä on sivusta katsojan varmasti usein vaikeaa tai jopa täysin mahdotonta ymmärtää, mikäli hänellä ei ole saatavilla tällaista taustoja selittävää tekstiä.
Jep. Hyvin sanallistettu tuo fucked up-mielenmaisema joka saa ihmettelemään "eikö se oikeasti rakasta mua, kun ei kohtele mua huonosti".
Ei tuota voi ulkopuolinen tajuta, jos itse ei ole ollut samassa tilanteessa koskaan.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoituksesi perusteella et ehkä ole se luotettavin lähde tulkitsemaan ihmispersoonia.
- eri