Ärsyttääkö teitäkin ihmiset jotka eivät ole kokeneet mitään vastoinkäymisiä?
Eivätkä ymmärrä meitä vastoinkäymisiä kokeneita.
Kommentit (67)
Miksi sellainen ketään ärsyttäisi, jos ovat muuten miellyttäviä ihmisiä?
En ole vielä elämässäni tavannut ihmistä, joka ei olisi kokenut vastoinkäymisiä. Omien vastoinkäymisteni kanssa kamppailleena olen vain iloinen heidän puolestaan, jotka ovat päässeet helpommalla ja myötätuntoinen heille joilla on ollut rankempaa.
Hyvin moni vastoinkäymisiä kokenut ei halua niitä jakaa muille ihmisille. Ei voi tietää, mitä joku on joutunut kokemaan elämässään.
Minusta on muutama tuttu noin kuvitellut. Eivät ole kovin hyviä tuttuja eivätkä varsinkaan tunne kouluajoilta saakka. Ehkä elämä näyttää nykyään helpolta, kun elän ei-alkoholisoituneen miehen kanssa ja on työpaikka molemmilla ja lapsia. Tietäjät tietää.
Ei ärsytä ihan suoraan, mutta niiden sietämätön tylsyys alkaa arsyttämään pikkuhiljaa.
Käytännössä kaikilla samaa itsestäänselvyyttä koko elämä.
Entäs sellaiset jotka on kokeneet ehkä jonkun yhden suuren vastoinkäymisen ja sen pohjalta arvostelevat kaikkia ja ovat olevinaan kokeneita.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää vain silloin, jos tuon helppoa elämää viettäneen empatiakyky on huono
Ärsyttele rauhassa. Ketään kiinosta 🐖
Vierailija kirjoitti:
Entäs sellaiset jotka on kokeneet ehkä jonkun yhden suuren vastoinkäymisen ja sen pohjalta arvostelevat kaikkia ja ovat olevinaan kokeneita.
Niinpä, tuttava menetti perheensä tsunamissa ja mielestään vain hänen tapansa elää on oikea.
Kaikki eivät näyttä vaan sitä ulospäin. Niin että sinä vaan luulet, että jollakin ei ole koskaan mitään vastoinkäymisiä ollut. Olet kokenematon. Ja jos se sinua vielä ärsyyttää, et ymmärrä elämästä yhtikäs mitään.
En oo koskaan tavannu ihmistä, joka ei oo kokenu vastoinkäymisiä, ellei lasketa jotain pikkulapsia, joilla ei vielä oo ehtiny olla mitään.
Vierailija kirjoitti:
Entäs sellaiset jotka on kokeneet ehkä jonkun yhden suuren vastoinkäymisen ja sen pohjalta arvostelevat kaikkia ja ovat olevinaan kokeneita.
Miksi olet noin lapsellisen pöljä kysymyksenisi ????
Tai sellaset joka ovat aina saaneet työpaikan helposti ja ovat aina päässeet minne ovat halunneet, eivät ole olleet työttömänä koskaan?
Jos joku on perusluonteeltaan iloinen ja valoisa, moni luulee, ettei hänellä ole ollut ikinä vaikeaa ja hän on oikea onnenlapsi. Muutenhan hän olisi turpa mutrulla.
Meitä on erilaisia, joku jaksaa pitää lippua korkealla, vaikka olisi miten vaikeaa ja ehkä vaikeudet ovat kasvattaneet kestokykyä.
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan tavannu ihmistä, joka ei oo kokenu vastoinkäymisiä, ellei lasketa jotain pikkulapsia, joilla ei vielä oo ehtiny olla mitään.
Hyvä kun kerroit. Vastaile lisää lisellesi. 🤭
En ole kertonut kuin kahdelle ystävälle, että pelkäsin lapsena joutuvani perhesurman uhriksi. Sellaista ei ole helppoa kertoa. Olisi ollut paljon helpompaa vaan sanoa että vanhemmat ovat eronneet tai isä on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sellaiset jotka on kokeneet ehkä jonkun yhden suuren vastoinkäymisen ja sen pohjalta arvostelevat kaikkia ja ovat olevinaan kokeneita.
Niinpä, tuttava menetti perheensä tsunamissa ja mielestään vain hänen tapansa elää on oikea.
Keksi lisääpaskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää vain silloin, jos tuon helppoa elämää viettäneen empatiakyky on huono
Yleensä empatia tuntuu olevan vaikeinta niille jotka ovat omasta mielestään kokeneet vaikean elämän.
Valtiovarainministeri tuli mieleen ja saikku-Juuso
Jos joku ärsyttää niin ap:n kaltaiset jotka kuvittelevat olevansa jotain erityistapauksia ja ainoista joilla on elämässään vastoinkäymisiä.
Kaikilla on niitä, mutta kaikki eivät uhriudu ja ala vaatimaan itselleen erityiskohtelua sillä perusteella.
"Leikkaaminen sattuu minuun enemmän kuin teihin" sanoi pyöveli.
Mistä päättelet, että joku on välttynyt vastoinkäymisiltä?
Minullekin joskus työkaveri sanoi, että minulla on ollut helppo elämä. Kysyin, että mistä näin päätteli ja hän vastasi, että koska olen positiivinen ja kerron vain kivoista jutuista, joita minulle on sattunut.
Kerroin hänelle sitten, että kyllä minullakin on ollut vastoinkäymisiä, mutta niistä rämmitään pois. Olen ollut äärettömän ujo, niin paljon, että se on rajoittanut opiskeluani ja sosiaalista elämääni. Sain kuitenkin ammatin itselleni ja ollut työelämässä suurimman osan aikuisuudestani. Olen ollut sairaalloisen mustasukkaisessa suhteessa, onneksi vain vuoden, mutta elämäni sirpaleet levisivät ja jouduin kasaamaan itseni uudelleen. Olen elänyt köyhyydessä niin, että on joutunut miettimään mitä huomenna syödään ja jouduin jopa muuttamaan halvempaan (=hunompaan) asuntoon, että säästin pari sataa markkaa (euroissa n.30e). Olen eronnut ja jäänyt yksin 2 lapsen kanssa. Yksi lapsenlapseni on kuollut. Lisäksi minulla on 2 elinikäistä sairautta.
Nykyään olen naimisissa ihanan miehen kanssa, lapseni ovat löytäneet mieleiset työpaikat ja ovat pääosin saaneet olla terveenä, joten kaikki on paremmin kuin hyvin. Sairauteni pysyvät lääkityksen ansiosta siedettävinä eivätkä näy ulospäin.
Mutta kyllä, mielestäni minulla ei ole ollut mitään niin isoa vastoinkäymistä etten olisi siitä selvinnyt.