Ärsyttääkö teitäkin ihmiset jotka eivät ole kokeneet mitään vastoinkäymisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan tavannu ihmistä, joka ei oo kokenu vastoinkäymisiä, ellei lasketa jotain pikkulapsia, joilla ei vielä oo ehtiny olla mitään.

Hyvä kun kerroit. Vastaile lisää lisellesi. 🤭

Mikä on lise? Onko se jokin, jota lisätään?

Koen oman elämäni tällaiseksi, että isoja vastoinkäymisiä ei ole ollut. Ikääkin jo lähes 50-v kertynyt. Vanhempien avioero toki aikoinaan oli kivulias, mutta jotenkin ajan kanssa sain sen asian käännettyä päässäni enimmäkseen positiiviseksi. Viime vuonna menetin toisen vanhempani syövälle, mutta hän oli jo iäkäs, joten koen sen aika luonnollisena asiana enkä varsinaisena vastoinkäymisenä itselleni. Mutta muuten perheasiat, työt, lapset ja terveys menneet aika hienosti mulla aina.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sellainen ketään ärsyttäisi, jos ovat muuten miellyttäviä ihmisiä?

Ilkeää ja kateellista äski mt.  ihmistä ärsyttää kaikki.    Asettanut heille anteeksi.

No tää on nyt mulle eka vastoinkäyminen kun kuulin että on ihmisiä jotka on ärsyyntyneitä kun mulla ei ole ollut vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää vain silloin, jos tuon helppoa elämää viettäneen empatiakyky on huono

Yleensä empatia tuntuu olevan vaikeinta niille jotka ovat omasta mielestään kokeneet vaikean elämän.

Kyllä. Olen huomannut saman 

Ei mua kiinnosta toisten vastoinkäymiset tai niiden puute niin paljon että vaivaisin sillä päätäni yhtään enempää.

KAIKILLA ON VAIKEUKSIA. RIIKALLA NE ON SEKÄ YLÄ- ETTÄ ALAPÄÄSSÄ. SAMOIN PÄIVILLÄ JA PETTERILLÄ. EIKÖ JÄNNÄÄ?

harva ymmärtää mille kova elämä ja terveyden menetys tuntuu

Vierailija kirjoitti:

Koen oman elämäni tällaiseksi, että isoja vastoinkäymisiä ei ole ollut. Ikääkin jo lähes 50-v kertynyt. Vanhempien avioero toki aikoinaan oli kivulias, mutta jotenkin ajan kanssa sain sen asian käännettyä päässäni enimmäkseen positiiviseksi. Viime vuonna menetin toisen vanhempani syövälle, mutta hän oli jo iäkäs, joten koen sen aika luonnollisena asiana enkä varsinaisena vastoinkäymisenä itselleni. Mutta muuten perheasiat, työt, lapset ja terveys menneet aika hienosti mulla aina.

Kuulostaa hyvältä elämältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitäkin tulee sattumaan joskus. Ja kovasti sattuukin, jos ei ole mitään pahaa sitä ennen kokenut. 

Miten niin? Eihän tuollaisessa vertailussa ole mitään ideaa.

Suomessa on vanha sanonta: se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja osittain se menee myös näin. Jos ihminen on kohdannut vastoinkäymisiä, joista on selvinnyt, hän ei todennäköisesti hätäänny seuraavan vastoinkäymisen edessä yhtä paljon, vaan osaa toimia. 

Kaikki sairastuvat, kaikilta kuolee läheisiä, vastoinkäymisiä tulee aina. 

Itse olen eronnut esimerkiksi kaksi kertaa. Eka kerta oli kamala. Toinen myös, mutta ymmärsin jääväni henkiin ja kivun olevan väliaikaista.  

Uhriutujatyyppejä sellainen heidän kuvittelemansa vastoinkäymisettömyys ärsyttää. Jotkut eivät vastoinkäymisiään ruikuta ja uhriudu vaan kääntävät ne vahvuuksiksi ja viisaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan tavannu ihmistä, joka ei oo kokenu vastoinkäymisiä, ellei lasketa jotain pikkulapsia, joilla ei vielä oo ehtiny olla mitään.

Hyvä kun kerroit. Vastaile lisää lisellesi. 🤭

Mikä on lise? Onko se jokin, jota lisätään?

Eiköhän tuo ole helppo tulkita itsellesi. 

Vierailija kirjoitti:

"Leikkaaminen sattuu minuun enemmän kuin teihin" sanoi pyöveli.

Riikkuli sanoi päinvastoin.

No ei ärsytä. Kyllä kaikki ennemmin tai myöhemmin jotakin vastoinkäymisiä kohtaa. Useimmiten nämä aikuisuuteen asti suojatut kuvittelevat että trauma on sitä luokkaa, että yläasteella poikakaveri jätti. Ne joiden ensimmäisen oikean vastoinkäymisen olen todistanut, romahtavatkin sitten täysin. Itsellä on ollut koko elämä yhtä haastetta ja vastoinkäymistä, niin ei kyllä mikään kaada näin aikuisena. Sitä on oppinut sopeutumista ja resilienssiä ihan kaikkien tarpeisiin. 
Mutta täytyy kyllä sanoa, sen nämä kokemukset ovat tehneet, että siedän huonosti valittamista ja sitä, ettei omasta elämästä oteta otetta ja ongelmia ratkaista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä yhtään. Hyvä vaan heidän puolestaan.

Näin kaikki normaalit ihmiset tuntee. 

Jokaisella ihmisellä on vastoinkäymisiäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää vain silloin, jos tuon helppoa elämää viettäneen empatiakyky on huono

Yleensä empatia tuntuu olevan vaikeinta niille jotka ovat omasta mielestään kokeneet vaikean elämän.

Kyllä. Olen huomannut saman 

Olen kyllä huomannut täysin päinvastaisen.

Helpon elämän kiskoilla kulkeva porukka kyllä simuloi empatiaa ja kokee olevansa kovin empaattisia, mutta pintaa syvemmältä huomaa kyllä, että "tietävät paremmin", vaikkei ole mitään kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sellaiset jotka on kokeneet ehkä jonkun yhden suuren vastoinkäymisen ja sen pohjalta arvostelevat kaikkia ja ovat olevinaan kokeneita.

Niinpä, tuttava menetti perheensä tsunamissa ja mielestään vain hänen tapansa elää on oikea.

Ettäkö kaikkien olisi pitänyt olla menettänyt perheensä. Huhhuh.

Ei häiritse, koska ei mun tarvitse nostaa itseäni toisten yläpuolelle sen taka, että on ollut vastoinkäymisiä. Päin vastoin ole tyytyväinen kokemuksiin, jotka on kuitenkin voitettu enkä hirveesti ole jäänyt miettimään, kun on ollut sitä ja tätä. Voi olla etten olisi tänään tyytyväinen siihen mitä nyt on, jos noita kokemuksia ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää vain silloin, jos tuon helppoa elämää viettäneen empatiakyky on huono

Yleensä empatia tuntuu olevan vaikeinta niille jotka ovat omasta mielestään kokeneet vaikean elämän.

Arvostan huumorintajuasi.