Ärsyttääkö teitäkin ihmiset jotka eivät ole kokeneet mitään vastoinkäymisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitäkin tulee sattumaan joskus. Ja kovasti sattuukin, jos ei ole mitään pahaa sitä ennen kokenut. 

Miten niin? Eihän tuollaisessa vertailussa ole mitään ideaa.

Suomessa on vanha sanonta: se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja osittain se menee myös näin. Jos ihminen on kohdannut vastoinkäymisiä, joista on selvinnyt, hän ei todennäköisesti hätäänny seuraavan vastoinkäymisen edessä yhtä paljon, vaan osaa toimia. 

Kaikki sairastuvat, kaikilta kuolee läheisiä, vastoinkäymisiä tulee aina. 

Itse olen eronnut esimerkiksi kaksi kertaa. Eka kerta oli kamala. Toinen myös, mutta ymmärsin jääväni henkiin ja kivun olevan väliaikaista.  

Eiköhän tämä riipu ihan tilanteesta. Itse en koe että kolmen perheenjäsenen tapaturmainen kuolema kun olin 14v olisi vqhvistanut minua millään tavalla, tai että se olisi tehnyt toisten läheisten menettämisestä sen helpompaa.

Kaikki tuntee eri tavalla ilot ja surut. 

Kyllä, kukaan ei tiedä, miltä toisesta tuntuu, mutta voi helpommin asettua toisen asemaan, jos on kokenut vastaavaa.

En tunne yhtäkään ihmistä kenellä ei olisi ollut vastoinkäymisiä. Päinvastoin, tunnen ihmisiä joilla menee elämä jatkuvasti päin helv.....tiä. 

Mutta yleistäen, fiksuilla ja kouluttautuneilla  on ehkä vähemmän ongelmia. 

Se on varmasti totta, että vastoinkäymisten kokeminen ja reaktiot on aina yksilöllistä. Olin mukana Kaakkois-Aasian tsunamin jälkeen niissä vastaanottotilaisuuksissa, sillä kerralla talvella kun toinen vanhempani tuli siellä omaisissa oli monia kanssani suunnilleen samanikäisiä lapsia ja nuoria. Kaikilla oli periaatteessa sama kokemus, vanhemman menettäminen, mutta reaktiot oli kaikilla tosi erilaisia, joku itki, toinen nyyhkytti tai kyynelehti, kolmas oli aika rauhallinen, neljäs itki ihan hysteerisesti ja joku toinen taas oli aika samanoloinen kuin itse olin. Tietty tuo oli vain yksittäinen tilanne, mutta jotenkin konkretisoi sen, että miten eri tavalla ihmiset reagoi, eikä ole olemassa sen oikeampaa tai väärää tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää vain silloin, jos tuon helppoa elämää viettäneen empatiakyky on huono

Yleensä empatia tuntuu olevan vaikeinta niille jotka ovat omasta mielestään kokeneet vaikean elämän.

No tämä! 

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan tavannu ihmistä, joka ei oo kokenu vastoinkäymisiä, ellei lasketa jotain pikkulapsia, joilla ei vielä oo ehtiny olla mitään.

Tässä sivutaan aihetta aika hyvin. Kun on pikkulapsiakin, joilla on ehtinyt olla vaikka mitä vastoinkäymisiä monen aikuisen edestä. Joidenkin elämänmittaisten vastoinkäymisten tie kun alkoi jo pikkulapsena eikä ole koskaan saanut kokea vastoinkäymisistä vapaata aikaa. Lähtee takamatkalta elämään niihin nähden, jotka kokevat ikäviä asioita vasta aikuisena, eikä ole mitään resilienttejä aivoja ehtinyt kehittyä.

Ei. Sellaiset ihmiset ärsyttävät, jotka ovat saaneet kaiken valmiiksi käteen, mutta silti kehtaavat valittaa kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan tavannu ihmistä, joka ei oo kokenu vastoinkäymisiä, ellei lasketa jotain pikkulapsia, joilla ei vielä oo ehtiny olla mitään.

Tässä sivutaan aihetta aika hyvin. Kun on pikkulapsiakin, joilla on ehtinyt olla vaikka mitä vastoinkäymisiä monen aikuisen edestä. Joidenkin elämänmittaisten vastoinkäymisten tie kun alkoi jo pikkulapsena eikä ole koskaan saanut kokea vastoinkäymisistä vapaata aikaa. Lähtee takamatkalta elämään niihin nähden, jotka kokevat ikäviä asioita vasta aikuisena, eikä ole mitään resilienttejä aivoja ehtinyt kehittyä.

Kuten?

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää vain silloin, jos tuon helppoa elämää viettäneen empatiakyky on huono

Vertaistuki on silloin parasta, jotka ovat saman kokenut. Voin sanoa myös etten välttämättä osaa sellaisiin vastoinkäymisiin eläytyä joista minulla ei ole minkäänlaista kokemusta. Niimpä ymmärrystä voisi olla myös toisinpäin. 

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään ihmistä kenellä ei olisi ollut vastoinkäymisiä. Päinvastoin, tunnen ihmisiä joilla menee elämä jatkuvasti päin helv.....tiä. 

Mutta yleistäen, fiksuilla ja kouluttautuneilla  on ehkä vähemmän ongelmia. 

Se että ovat kouluttautuneita yleensä kertoo, että on ollut suht ok lapsuus. Kun on kehittynyt riittävä henkinen vahvuus kestää niitä vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan tavannu ihmistä, joka ei oo kokenu vastoinkäymisiä, ellei lasketa jotain pikkulapsia, joilla ei vielä oo ehtiny olla mitään.

Tässä sivutaan aihetta aika hyvin. Kun on pikkulapsiakin, joilla on ehtinyt olla vaikka mitä vastoinkäymisiä monen aikuisen edestä. Joidenkin elämänmittaisten vastoinkäymisten tie kun alkoi jo pikkulapsena eikä ole koskaan saanut kokea vastoinkäymisistä vapaata aikaa. Lähtee takamatkalta elämään niihin nähden, jotka kokevat ikäviä asioita vasta aikuisena, eikä ole mitään resilienttejä aivoja ehtinyt kehittyä.

Kuten?

Jos oikeasti jotkut ei tiedä, niin pikkulapsella on voinut olla esim. päihdevanhemmat, mt-vanhemmat, väkivaltaiset vanhemmat, vanhemman menehtyminen, vanhemman hylkääminen, seks. hyväksikäyttöä, kiusaamista päiväkodissa/kotona, sairauksia ja kivuliaita tutkimuksia, onnettomuuksia, köyhyyttä, nälkiintymistä, hoidon vakavaa laiminlyöntiä. Nämä ainakin äkkiseltään tulee mieleen, mitä vastoinkäymisiä jo pienillä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan tavannu ihmistä, joka ei oo kokenu vastoinkäymisiä, ellei lasketa jotain pikkulapsia, joilla ei vielä oo ehtiny olla mitään.

Tässä sivutaan aihetta aika hyvin. Kun on pikkulapsiakin, joilla on ehtinyt olla vaikka mitä vastoinkäymisiä monen aikuisen edestä. Joidenkin elämänmittaisten vastoinkäymisten tie kun alkoi jo pikkulapsena eikä ole koskaan saanut kokea vastoinkäymisistä vapaata aikaa. Lähtee takamatkalta elämään niihin nähden, jotka kokevat ikäviä asioita vasta aikuisena, eikä ole mitään resilienttejä aivoja ehtinyt kehittyä.

Kuten?

Jos oikeasti jotkut ei tiedä, niin pikkulapsella on voinut olla esim. päihdevanhemmat, mt-vanhemmat, väkivaltaiset vanhemmat, vanhemman menehtyminen, vanhemman hylkääminen, seks. hyväksikäyttöä, kiusaamista päiväkodissa/kotona, sairauksia ja kivuliaita tutkimuksia, onnettomuuksia, köyhyyttä, nälkiintymistä, hoidon vakavaa laiminlyöntiä. Nämä ainakin äkkiseltään tulee mieleen, mitä vastoinkäymisiä jo pienillä voi olla.

Tuo jolle vastasit on tämä palstalla asuva psykotrolli

Joillakin ihmisillä on tapana valittaa kaikesta. Olen tietoisesti dropannut nämä elämästäni ekana. Nykyajan keittiöpsykologiaan perehtyneet myös. Itsekeskeisempiä saa hakea.

Minä olen onnellinen, jos muilla menee hyvin. Vastoinkäymisten vähättely osoittaa empatian puutetta, jota ilmenee kaikilla. Mitä ne vastoinkäymiset sitten on. Naapuri ärsyyntynyt, koska hänen tuttavansa hankki uudemman mallisen matkailuauton, kuin hänellä on.

Ei toki se, että sellaisia on mutta sen tietyn osan asenne ja täysi ymmärryskyvyn puute siitä mitä ei ole itse koettu. Normaalilla ihmisellä on kyky edes jotain ymmärtää päällä ja sydämellä vaikka ei itse olisi kokenut kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Ei toki se, että sellaisia on mutta sen tietyn osan asenne ja täysi ymmärryskyvyn puute siitä mitä ei ole itse koettu. Normaalilla ihmisellä on kyky edes jotain ymmärtää päällä ja sydämellä vaikka ei itse olisi kokenut kaikkea.

Millä tavalla tämä sitten mielestäsi ilmenee? 

Ei. Muiden ihmisten asiat ei kuulu minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään ihmistä kenellä ei olisi ollut vastoinkäymisiä. Päinvastoin, tunnen ihmisiä joilla menee elämä jatkuvasti päin helv.....tiä. 

Mutta yleistäen, fiksuilla ja kouluttautuneilla  on ehkä vähemmän ongelmia. 

Se että ovat kouluttautuneita yleensä kertoo, että on ollut suht ok lapsuus. Kun on kehittynyt riittävä henkinen vahvuus kestää niitä vastoinkäymisiä.

Miten kuin joidenkin mielestä henkinen vahvuus kasvaa vain vastoinkäymisiä kokemalla ja muut ovat nyyhkivää pullamössöä.

Uhriutuvat ihmiset ovat hankalimpia ystävinä. Todella rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitäkin tulee sattumaan joskus. Ja kovasti sattuukin, jos ei ole mitään pahaa sitä ennen kokenut. 

Miten niin? Eihän tuollaisessa vertailussa ole mitään ideaa.

Suomessa on vanha sanonta: se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja osittain se menee myös näin. Jos ihminen on kohdannut vastoinkäymisiä, joista on selvinnyt, hän ei todennäköisesti hätäänny seuraavan vastoinkäymisen edessä yhtä paljon, vaan osaa toimia. 

Kaikki sairastuvat, kaikilta kuolee läheisiä, vastoinkäymisiä tulee aina. 

Itse olen eronnut esimerkiksi kaksi kertaa. Eka kerta oli kamala. Toinen myös, mutta ymmärsin jääväni henkiin ja kivun olevan väliaikaista.  

En ole samaa mieltä siitä, että kovat kokemukset ja vastoinkäymiset jalostaisivat ja vahvistaisivat ihmistä. Kyllä ne ihan vaan hajoittavat ja kovettavat enemmän kuin tekisivät kenestäkään parempaa versiota itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku kertonut aloittajalle, ettei ole koskaan kohdannut vastoinkäymisiä? Ehkä oli vitsikäs tai valehteli jostain syystä.

Minä koen, että olen päässyt elämässäni todella helpolla moneen muuhun verrattuna. Eli ei ole ollut isoja vastoinkäymisiä. Kun tästä mainitsen (harvoin kun sopii keksusteluun), aletaan heti väittämään, että kyllä minulla varmasti on ollut vaikeuksia eikä ja olen vaan selvinnyt niistä hyvin. Mielestäni osaan olla kiitollinen tästä hyvästä tuurista enkä todellakaan hiero sitä toisten namaan. Enkä pidä mitenkään itsestäänselvyytenä, että näin olisi. Miksen siis voisi olla aidosti kiitollinen ja arvostaa sitä, että en ole (vielä) vaikeuksia kohdannut. Kyllä elämä niitä varmasti minunkin kohdalle tuo ja todella toivoisin, että nämä jakautuisivat vähän tasaisemmin. Osalla kun tuntuu olevan todella isoja ongelmia toisensa perään.